Villi ja vihreä parsahummus

Villi ja vihreä parsahummus

parsahummusParsahummus + parsaa, parsahullun parsasesonkiruokaa parsaimmillaan!

Parsasesonki

Parsasesonki on monelle taatusti kevään odotetuin ruokasesonki. Niin myös minulle! Tänä vuonna aloitin parsakauden jo varhain, kun ensimmiset eurooppalaiset parsat ilmestyivät kauppoihin. Siitä asti niitä on syöty tässä taloudessa useita kertoja viikossa, mutta vielä ei näy minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä.

Tapanani on kuitenkin aloittaa parsakausi aina perinteisin parsareseptein: paistan parsaa voissa, teen parsarisottoa ja höyrytän parsaa lisukkeeksi. Kun kausi etenee pidemmälle, on malttia jo miettiä vähän kokeellisempiakin parsaruokia: parsafrittereitä, parsasushikulhoja, ynnä muita hauskuuksia. Uusin viritykseni on metsän antimilla eli nokkosella ja litulaukalla rikastettu vihreä parsahummus!

parsahummus

parsahummus

Pehmeän hummuksen metsästys

Mitä tulee hummukseen, tuntuu että sen valmistamisessa on valtavasti koulukuntia ja vahvoja mielipiteitä. Harva kuitenkaan julistaa pitävänsä rakeisesta ja karkeasta hummuksesta 😀 Itse tykkään tehdä hummuksen itse keitetyistä kikherneistä hieman tämän reseptin tapaan, jos se vain on ajallisesti mahdollista.

Kikherneiden liottaminen soodavedessä ja keittäminen lähes ylikypsiksi takaa pehmeän lopputuloksen, vaikken kikherneiden kuoria jaksakaan yleensä poistaa. Jos oikein tahdon pistää parastani, laitan kypsät kikherneet isoon kulhoon ja niin paljon vettä päälle, että kuoret nousevat pinnalle. Siitä niitä on helppo kauhoa pois reikäkauhalla – jos ei nyt ihan jokaista niin ainakin suurin osa. Mutta tähän vaivaudun vain harvoin 😀 Hyvää ja pehmoista tulee toki ihan tölkkikikherneistäkin – varsinkin jos jaksaa kiehauttaa niitäkin vartin verran ennen surautusta hummukseksi.

Villi ja vihreä parsahummus

vegaaninen

n. 400 g valmista hummusta

n. 1,5 dl kypsiä ja valutettuja kikherneitä* (n. 140 g)

½ dl sitruunamehua

2-3 valkosipulin kynttä (koosta ja valkosipulinhimosta riippuen)

½ tl suolaa

2 rkl laadukasta vaaleaa tahinia

3 rkl laadukasta neitsytoliiviöljyä

n. 200 g vihreää parsaa joista puumainen tyvi on jo katkaistu

kourallinen ryöpättyjä ja kuivaksi puristettuja nuoria nokkosia, litulaukkaa ja/tai pinaattia

(1 rkl jääkylmää vettä)

* Mikäli käytät kuivia kikherneitä, tarvitset niitä tähän ohjeeseen noin 60 g. Liota ne yön yli runsaassa vedessä, johon voit lisätä ½ tl ruokasoodaa. Huuhdo ja keitä kikerneet runsaassa vedessä kypsiksi (n. 30-40 min). Myös keitinveteen voi lisätä ripauksen soodaa. Sooda nostaa veden pH:ta ja auttaa tekemään kikerneistä pehmeämpiä.

Parsahummus sur rur!

Soseuta valkosipuli, suola ja sitruunamehu keskenään. Anna tekeytä sillä välin, kun valmistelet muut raaka-aineet – näin sitruunamehu ja suola saavat tilaisuuden pehmentää valkosipulin makua. Kiehauta parsa juuri ja juuri kypsäksi ja huuhdo se jääkylmällä vedellä. Ryöppää pinaatti/litulaukka/nokkonen 30 sekunnin verran, huuhdo jääkylmällä vedellä ja purista kuivaksi.

Soseuta sitten keskenään sitruuna-valkosipuliseos (jonka voit siivilöidä mikäli haluat eroon mahdollisista valkosipulin “muruista”), oliiviöljy sekä tahini. Lisää mukaan parsa sekä pinaatti, nokkonen ja/tai litulaukka. Soseuta tasaiseksi ja lisää mukaan vielä kikherneet. Soseuta tasaisen kuohkeaksi ja pehmeäksi. Lisää tarvittaessa lusikallinen jääkylmää vettä, mikäli haluat koostumuksesta notkeamman. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai sitruunamehua. Sitten vaan parsahummus tarjolle ja dippaamaan!

Itse tykkään viimeistellä melkeinpä hummuksen kuin hummuksen hyvällä oliiviöljyllä sekä sitruksisella sumacilla. Jahka litulaukka alkaa kukkimaan, sen kukat olisivat tähän myös oivallinen koriste 🙂

vihreä hummus

Ps. Tämän kuukauden ruokahaaste on nokkonen! Mikäli tahdot osallistua nokkosreseptien fiilistelyyn ja jakamiseen, tägää nokkosruokasi esim. IG:ssä tägillä #kuukaudenruokahaaste 🙂 Kyseessä on ruokablogeja aikoinaan kiertäneen haasteesta, jossa ei tosin enää kisata mistään, vaan jaetaan vaan inspiraatiota ja kokkailun iloa. Itse kaavailen vielä tekeväni toukokuussa reseptin, jossa nokkonen on pääroolissa – mikäli vain ehdin sen saada aikaan, kerään taas kaikki löytämäni haasteeseen osallistuneet reseptit juttuuni. Edelliset kuukauden ruokahaaste -juttuni löydät täältä.

162 views

Riisipaperissa höyrytetty lohi

Riisipaperissa höyrytetty lohi

höyrytetty lohi

Höyrytetty lohi

Riisipaperissa höyryttäminen on uusi lempitapani valmistaa lohta. Riisipaperissa höyrytetty lohi on nimittäin just niin mehevää ja kosteaa kuin höyryssä kylpeneen lohen olettaiskin olevan, mutta lisäksi kääröön voi pakata kaikenlaista muutakin: parsaa, sokeriherneitä, mausteita… Kaiken huipuksi toisin kuin vaikkapa paperilohta tehdessä myös kääreen voi syödä. Yksi paketti, kokonainen ateria!

Riisipaperista on itseasiassa yllättävän moneksi: siitä voi friteerata raksuja, sen voi suikaloida hätävaranuudeleiksi, sitä voi täyttää filotaikinan tapaan, siitä voi rouhia gluteenitonta “korppujauhoa” rapeaksi kuorruteeksi frittiherkuille – se siis on täydellinen keittiön kuivakaapin hätävaratarvike.

lohi parsa

 parsa lohi

höyrytetty lohiNäin mehevää lohta en ole saanut aikaan aikaisemmin kuin DIY sous vide -metodilla!

YouTube -addikti tässä hei!

Idean tähän hauskaan lohen valmistustapaan sekä kaikki edellämainitsemani riisipaperin käyttövinkit sain YouTubesta, French Guy Cooking -kanavan Alexilta. En tiedä olenko maininnutkaan sitä täällä aikaisemmin, mutta olen pahasti koukussa tubeen. Rakastan katsella sieltä erityisesti ruokavideoita, mutta myönnön kuluttavani ahkerasti myös kaikenlaista muuta aina Game of Thrones -spekulaatiovideoista drag queen -meikkitutoriaaleihin.

Alexin riisipaperia 11 tavalla hyödyntävät videot ovat ensimmäisiä kyseisen kanavan videoista, jotka ovat osuneet silmiini. Katsottuani tuon videon olin jo niin vaikuttunut, että taisin katsoa samaisen herran videoita putkeen useammankin – näin siinä yleensä käy kun kerran tuben avaan. Alex on tehnyt jopa karjalanpiirakoitakin! Alexin lisäksi rakastan Binging With Babish -kanavaa, jolla valmistetaan TV-sarjojen ja elokuvien ruokia (kuten Krabby Patty Supremeja tai Chef’s Chocolate Salty Ballseja) sekä Bon Appetit -kanavan videoita. Bon Appetitin ehdottomasti parasta antia on Gourmet Makes -sarja, jossa Claire Saffitz valmistaa milloin minkäkin legendaarisen karkin, snäksin tai suklaapatukan gourmet -versioita. Arvatkaa, haluaisinko minäkin tehdä nyt alusta asti itse esim. Lucky Charms -muroja?

Reseptivideoiden ja muiden ruokahäröilyiden lisäksi seuraan tietysti muutamaa ruokakuvaajaa, jotka jakavat parhaita kuvaamiseen ja kuvien editoimiseen liittyviä vinkkejään. Tästä kategoriasta suosikkini on The Bite Shot sekä We Eat Together, jonka tutoriaalin avulla askartelin tämän lentävää burgeria esittävän kuvan.

höyrytetty lohi

Mutta palataanpa vielä aiheeseen riisipaperissa höyrytetty lohi. Videolla näiden kääröjen valmistaminen vaikutti tosi helpolta, mutta eihän se ihan niin helppoa sitten ollutkaan! Koska voin pehmentää ainakin teidän ekaa riisipaperikääröjen valmistuskertaa, suosittelen valmistautumaan tämän reseptin valmistamiseen pitkällä pinnalla. Kostea riisipaperi nimittäin takertuu ihan kaikkeen mihin se osuu ja on tämän vuoksi hieman haastavaa käsitellä.

Möykyt, rypyt ja epätasaisuudet eivät onneksi lopputuloksen makua haittaa, joten varoituksestani huolimatta suosittelen reseptiä lämpimästi.

Riisipaperissa höyrytetty lohi

4:lle

12 kpl pyöreää riisipaperia (+ muutama varalle)

n. 600 g nahatonta ja ruodotonta lohifileetä + n. 1 tl hienoa suolaa

n. 200 g tuoretta vihreää parsaa

n. 100 g sokeriherneen palkoja

n. 2cm pätkä inkivääriä

2 valkosipulin kynttä

2 rkl soijakastiketta

1 rkl miedon makuista seesamiöljyä*

1 limetin mehu

thaibasilikaa

1-2 kevätsipulin vartta

(1 tuore chili)

Lisäksi tarvitset:

kostea astiapyyhe

höyrytyskori tai iso siivilä joka mahtuu isoon kannelliseen kattilaan

voipaperia + n. 1 rkl miedon makuista seesamiöljyä*

kärsivällisyyttä 😀

* Jos omistat vain vahvan makuista paahdettua seesamiöljyä, sekoita sitä muutama tippa neutraaliin kasviöljyyn.

Valmistele ensin lohi ja täytteet:

Leikkaa lohi neljään yhtä suureen palaan. Trimmaa tarvittaessa ohuin osa fileestä pois, jotta saat aikaiseksi suurinpiirtein tasapaksun kalanpalan (trimmatut osat voi lykätä pakastimeen ja sieltä esim. kalasoppaan). Ripottele kalanpaloille suolaa ja jätä palat maustumaan muiden raaka-aineiden valmistelun ajaksi.

Leikkaa parsat lohipalojen pituisiksi pätkiksi ja pätki tarvittaessa myös sokeriherneenpalot samaan mittaan. Silppua kevätsipuli ja hienonna chili, mikäli käytät sitä.

Kuori ja raasta inkivääri sekä valkosipulin kynnet pieneen kulhoon. Kaada päälle soijakastike sekä seesamiöljy. Purista sekaan limetin mehu ja lisää mukaan vielä chili, mikäli käytät sitä. Sekoita ja jätä odottamaan.

Valmistele riisipaperi:

Kastele astiapyyhe huolella ja purista siitä enin vesi pois. Kastele riisipaperiarkki yksi kerrallaan pyyhkeen välissä notkeaksi. Riisipaperi muuttuu läpikuultavammaksi ja pehmeäksi kosteana. Aseta kolme kosteaa riisipaperiarkkia työtasolle kolmion muotoon niin, että riisipaperit ovat keskeltä hieman toistensa päällä. Nosta sitten arkkien keskelle 4-5 pätkää parsaa, muutama sokeriherneenpalko sekä reilusti thaibasilikaa. Taputtele lohenpala kuivaksi ja nosta se vihanneksien päälle. Valele kalapala soijakastikeseoksella ja ripottele pinnalle vielä kevätsipulia. Kääri sitten paketti kasaan riisipaperit jokaiselta sivulta paketin yli ja ympäri. Varo rikkomasta pakettia tässä vaiheessa! (Ripaus kärsivällisyyttä tähän kohtaan siis 😀)

lohi parsa

aasialainen lohi

riisipaperi lohi

Kypsennys:

Kun olet täyttänyt kaikki neljä pakettia, on aika höyryttää ne. Laita kattilaan muutaman sentin verran vettä ja kuumenna se kiehuvaksi. Aseta höyrytyskori tai siivilä kattilaan niin, että saat koko viritelmän suljettua melkoisen ilmatiiviisti kannella ja alenna lieden lämpötila sellaiseksi, että vesi poreilee rauhallisesti.

Leikkaa voipaperista neljä riisipaperikääröä reilusti isompaa palaa ja voitele palat yhdeltä puolelta seesamiöljyllä. Nosta jokainen riisipaperikäärö omalle öljytylle voipaperilleen. Ilman voipaperia käärö tarttuu höyrytysastiaan… (kärsivällisyys!) Nosta kääröt höyrytysastian koosta riippuen yksi tai kaksi kerrallaan voipaperin avulla höyrytysastiaan. Pidä huoli etteivät riisipaperikääröt kosketa toisiaan, muuten ne tarttuvat yhteen. Eristä kääröt toisistaan tarvittaessa voipaperilla. Höyrytysaika on n. 8-10 minuuttia, tällöin kaikki on kypsää mutta lohi on edelleen ihanan pehmeää ja mehevää.

Tarjoile riisipaperissa höyrytetty lohi esim. salaatin ja limetin kera.

lohikääröt

höyrytetty lohi

Hei! Oletko sinäkin tubeaddikti?

Vinkkaa mulle parhaat ruokamaailman seurattavat ja olen ikuisesti kiitollinen!

375 views

Rapeat parsafritterit kevään kaipuuseen

Rapeat parsafritterit kevään kaipuuseen

parsafritterit

Rapeat parsafritterit – helppoa ja nopeaa!

Kevään merkki?

Yksi kevään varmoista merkeistä on kauppoihin ilmestyvä parsa. Siis eurooppalainen parsa. Nimittäin jos kotimainen parsa olisi kevään merkki, jäisi kevät täällä pohjolassa tosi myöhäiseksi (ja se nyt vaan ei käy päinsä) 😀 Tänä vuonna eurooppalaiset parsat tuntuvat kuitenkin ilmestyneen kauppoihin jotenkin poikkeuksellisen aikaisin. Ikkunasta ulos katsellessa ei useimpina päivinä ole ihan keväältä näyttänyt, varsinkin jos ikkunan takana sataa rakeita kuten eilen. Koska kaupoissa kuitenkin on jo reilusti (eurooppalaista) parsaa, uskottava se kai on: on parsaa = on kevät.

Vaikka toki minullekin se kaikkein paras parsa on juurikin kotimaista, sitä saadaan kuitenkin vielä odotella toukokuun hujakoille – ja siihen asti en kyllä malta parsakauden aloittamista lykätä! Kevään himossa ja varsinkin raekuuron iskiessä parsaa on saatava nyt. Kaupassa on tällä hetkellä parsaa ainakin Puolasta, mutta siroa ja ohutta italialaista luomuparsaakin olen jo kaupasta bongannut. Villiparsaa ei sentään ole vielä näkynyt!

parsa

pääsiäisruoka kasvis

Parsaa, parsaa, enemmän parsaa

Tykkään yleensä syödä ne ihan ekat parsani ihan vain pannulla paistettuna suolaripauksen kera, mutta hyvin pian homma menee aina siihen, että syön parsaa ihan missä muodossa vaan. Siis esim. näin…

…puhumattakaan kaikista niistä ruuista joihin parsaa lykkään, mutta jotka eivät tänne blogiin asti päädy: erilaiset wokit, keitot, salaatit, pastat, risotot, tahnat, paistokset sun muut.

Parsafritterit

Rapeat parsafritterit ovat tämän kevään uusi hurahdukseni. Parsafritterit valmistuvat alle puolessa tunnissa ja ovat törkeän hyviä (varsinkin vastapaistettuina). Ne ovat vieläpä mausteita lukuunottamatta kutakuinkin kahden raaka-aineen ruokaa – tarvitaan vain parsaa ja kikhernejauhoja, ja siinäpä se melkein onkin! No, okei, tarvitaan myös öljyä paistamiseen ja ainakin suolaa mausteeksi, mutta jos niitä ei lasketa niin kyllä, kaksi raaka-ainetta.

parsafritterit

Parsafritterit ovat helppoja ja nopeita kokattavia ja niinpä veikkaankin, että näitä kellanvihreitä herkkupaloja meillä syödään parsakauden aikana vielä monesti. Sekalaisten seurakuntien pääsiäispöytiinkin nämä sopisivat vallan mainiosti, sillä ne ovat vegaanisia, munattomia, maidottomia, pähkinättömiä ja gluteenittomia – eli käynevät useimpiin ruokavalioihin.

Juustokuminan, korianterinsiemenet, kurkuman, chilin, valkosipulin ja kevätsipulin valikoin näihin frittereihin mausteeksi intialaiset sipuli bhajit mielessäni (en itseasiassa ole koskaan syönyt niitä, mutta tämän IG-tuttuni kuvan nähtyäni niitä on kummasti tehnyt mieli). Mausteita voi kuitenkin tietysti varioida mieltymystensä mukaan ja hyviä näistä tulee myös ihan pelkällä suolalla ja pippurillakin maustettuina.

Rapeat parsafritterit

n. 4-6 kpl / 2:lle

vegaaninen, gluteeniton

200 g vihreää parsaa

1 dl kikhernejauhoa

vajaa 1 dl vettä

1 kevätsipuli

1 valkosipulin kynsi

½ tl kuivattua chiliä / juustokuminaa / kurkumaa / korianterinsiemeniä kutakin

½-¾ tl suolaa

½ tl vastarouhittua mustapippuria

½-1 dl neutraalin makuista kasviöljyä (esim. rapsi/auringonkukkaöljy) riippuen paistinpannun koosta

Tarjoiluun:

1 dl kreikkalaistyyppistä kaurajugurttia / kaura fraichea tms

ripaus suolaa

puolen sitruunan mehu

n. 3 rkl tuoretta minttua silputtuna

muutama sitruunalohko

Napsi parsoista puumaiset kuivat tyvet pois. Ota nippu parsaa kouraasi ja raasta parsa raastimen karkealla terällä niin, että käteesi jää lopulta vain parsan nuput. Purista parsaraasteesta siivilässä hieman nestettä pois mutta kerää neste talteen. Kaada neste desin mittaan ja täytä mitta vedellä niin että sinulla on desi nestettä. Puolita parsan nuput pitkittäin. Silppua kevätsipuli ja hienonna valkosipuli. Sekoita kulhossa kikhernejauho, parsavesi, mausteet, sipulit, parsaraaste sekä parsan nuput. Sekoita vielä jugurttiin hieman suolaa, sitruunamehu sekä silputtu tuore minttu. Jätä tekeytymään siksi aikaa kun paistat parsafritterit.

Kaada paistinpannulle öljyä sen verran, että sitä on muutaman millin syvyydeltä pannun pohjalla. Kuumenna öljy keskilämmölle. Testaa öljyn kuumuus pienellä nokareella taikinaa. Öljy on paistamiseen sopivan kuumaa (n. 175-180°C), kun se kuplii mukavasti heti kun taikina osuu siihen. Lämpömittariakin saa toki käyttää 🙂 Liian kylmä öljy imeytyy frittereihin ja tekee niistä rasvaisia, liian kuuma öljy taas savuaa ja käräyttää fritterit ennen kuin ne kypsyvät sisältä.

Lusikoi pannulle halkaisijaltaan noin 10cm kiekko taikinaa. Pannun koosta riippuen voit paistaa kerralla 2-3 fritteriä – pidä vain huolta, että niiden väliin jää muutama sentti tyhjää tilaa niin kääntäminen onnistuu helpommin eikä öljyn lämpötila laske pannua täyttäessä liikaa. Käännä parsafritterit varovasti lastalla ympäri, kun niiden pohja on kullanruskea. Paista toinenkin puoli kauniin ruskeaksi. Nosta kypsät parsafritterit sitten pannusta talouspaperoidulle lautaselle odottamaan, että kaikki taikina on käytetty. Kun kaikki taikina on paistettu, tarjoile parsafritterit kuumina minttukastikkeen ja sitruunalohkojen kera.

parsa

vegaaninen

Ps. Jos teet tupla- tai triplasatsia (esim. pääsiäiseksi) pidä valmiit fritterit lämpiminä n. 60-80 asteisessa uunissa tarjoiluhetkeen saakka.

800 views

Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Kaupallinen yhteistyö Vindirekt & Asennemedia

ikura don

Natuviini: viinien Vekkula

Blogiani pidempään lukeneet ovat taatusti jo huomanneet, että natuviini on sana, joka toistuu usein tässä blogissa. Natuviini, alkuviini, luonnollinen viini… nimityksiä on monia, mutta mitä ne oikein tarkoittavat? “Natu” tulee sanasta natural eli luonnollinen. Natuviini – jota alkuviiniksikin kutsutaan – kasvatetaan maaperässä, jota viljellään mahdollisimman luonnolliseen ja perinteiseen tapaan, ilman teknologiaa tai kemiallisia lisäaineita, kuten kemiallisia lannoitteita. Sulfiitteja viiniin lisätään vähän tai ei laisinkaan. Pyritään siis siihen, että viini syntyy mahdollisimman luonnollisesti.

Mitä tämä voi sitten käytännössä tarkoittaa? No esimerkiksi sitä, että viinitarhoja viljellään luomu- ja biodynaamisin menetelmin, viiniköynnösten annetaan kasvaa vapaasti ilman leikkaamista, rypäleet keräätään käsin, viinirypäleet poljetaan murskaksi jaloin, tai sitä, että viini voidaan kypsyttää tynnyrin tai terästankin sijaan saviamforassa. Myös käyminen tapahtuu vain luonnollisten villihiivojen voimilla, eikä natuviinejä monesti myöskään suodateta. Natuviineille ei kuitenkaan ole vielä sertifikaattia, joten joka tilalla toimitaan omalla tavalla.

Lopputuloksena syntyy viinejä, joiden nauttiminen on kuin lapsuuteni ensivisiitti jo edesmenneeseen Linnanmäen parhaaseen laitteeseen Vekkulaan: täynnä yllätyksiä, jännitystä, hämmentäviä ulottuvuuksia ja syvyyksiä, jotka tahtoo taatusti kokea uudelleen.

Meinklang Grüner Veltliner

Motivaationi natuviinilasillisen tilaamiselle onkin tavallaan seikkailu, sillä nämä viinit harvemmin maistuvat ihan sille vuosien saatossa tutuksi tulleelle “viinille”. Natuviinit ovat usein makumaailmaltaan uniikkeja ja jännittäviä, eikä ihme – niiden kasvatus- ja valmistustapa saa tutuistakin rypäleistä esiin aromeja joita ei teollisilla viininvalmistusmetodilla saada välttämättä esiin. Lisäksi natuviinejä kasvatetaan usein pienillä tiloilla, joilla saatetaan viljellään myös sellaisia rypälelajikkeita joista et ole ennen kuullutkaan.

Jo tutuksi tullut natuviini saattaa myös maistua joka pullollisen kohdalla vähän erilaiselta, puhumattakaan viinien vuosikertakohtaisista eroista. Kaikki viinit ovat vahvasti viinitilan ekosysteemin, sään ja ympäristön yhteistyön tuloksia mutta natuviini se vasta onkin! Joidenkin natuviinistä käyttämä termi “elävä viini” tuntuukin tavallaan minulle osuvimmalta nimitykseltä alkuviineille.

Luomuviini syntyy tilalla, jonka viljelyprosessia säätelee luomusertifikaatin asettamat määräykset. Luomurypäleiden viljelyssä rajoitetaan kemiallisten lannoitteiden tai torjunta-aineiden käyttöä eikä luonnollisesti viljellä mitään geenimanipuloitu. Luomutilalla pyritään ylläpitämään maaperän hedelmällisyyttä luonnonmukaisin keinoin.

Biodynaaminen viini syntyy tilalla, joka noudattaa Rudolf Steinerin biodynaamista filosofiaa. Biodynaamisella tilalla pyritään ymmärtämään ekosysteemiä siihen vaikuttavien luonnon energioiden ja henkisyyden kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. sitä, että viljelyn aikatauluissa huomioidaan kuun ja tähtien liikkeet. Lisäksi tiloilla hyödynnetään erilaisia preparaatteja, kuten viinilehdille suihkutettavaa nokkostislettä.

viini ilta tarjoiluIkura don ja kevään ekat parsat!

Siis voiks viini maistua tältä!?

Sysäys alkuviinien maailmaan tapahtui minulle nelisen vuotta sitten, kun maistoin ensimmäistä kertaa oranssia natuviiniä. Makuelämys oli ikimuistoinen – “siis voiks viini maistua tältä?!” ja olin kerrasta myyty sekä oransseille, että natuviineille.

Oranssi viini on valkoviinirypäleistä punaviinimenetelmin tehtyä viiniä. Pidennetty kuorikontakti rypälemehun kanssa tuo viiniin sekä aromeja ja tanniineja. Oranssi viini syntyy valmistustavan kautta, joten kaikki oranssit viiniet eivät välttämättä ole myös alkuviinejä.

Koska oransseissa viineissä on pitkän kuorikontaktin vuoksi valkoviinejä enemmän tanniineja, ne ovat todellisia ruokapöydän moniottelijoita, jotka sopivat monenlaisten ruokien kaveriksi. Itse nautin niistä kuitenkin eniten ihan sellaisenaan, antaen viinin kehittyä lasissa rauhassa välillä sitä maistellen.

Joistain natuviineistä löytyy sellaisia aromeja ja makuja, joita ei viinissä ehkä odota tapaavansa: balsamicoa, sherrymäisyyttä, jugurttimaisuutta, hapanolutmaisuutta, pirskahtelevuutta, sekä samantyyppisiä tallimaisia aromeja joita Brettanomyces-hiiva tuottaa esim. farmhouse ale -oluisiin ja ranskalaisiin maalaissiidereihin. Niinpä jos joskus olet saanut eteesi lasillisen natuviiniä josta et pitänyt, tai joka oli suorastaan aivan liian outo sinulle, älä ihmeessä tyrmää kaikkia natuja 🙂 Mielipidettä laajasta asiasta ei varmaan koskaan kannata muodostaa yhdellä maistamiskerralla, mutta varsinkin natuviinien kanssa se olisi suorastaan epäreilua.

viini ilta

Makujen vaihtelu on alkuviineissä niin runsasta, että joukosta löytyy varmasti myös sellainen johon ihastut – tai ehkä suorastaan rakastut. Osa alkuviineistä ei taatusti maistu koskaan kaikille, mutta yhtälailla osa varmasti maistuu jos vain viinistä lähtökohtaisesti pitää. Kuten kaikkien viinien kohdalla, myös alkuviinien joukosta löytyy sitäpaitsi niitä hyvin tehtyjä … sekä niitä vähemmän hyvin tehtyjä. Itselläni on käynyt sellainen tuuri, etten vielä tähän päivään ole saanut lasiini sellaista natuviiniä, josta en olisi pitänyt lainkaan. Taidanpa joskus olla maistanut sellaisenkin punaisen alkuviinin, jonka maku lähenteli enemmän punajuurimehua ja kombuchaa kuin mitään koskaan maistamaani viiniä. Ja kyllä, tykkäsin siitäkin – mutta en tiedä olisinko tykännyt niin paljon, jos olisin saanut sen lasiini ensimmäisenä alkuviininäni tai täysin varoittamatta.

No mistä niitä natuja oikein saa?

Alkuviinien liike on syntyisin Ranskasta ja se on pikkuhiljaa kerännyt kannatusta ympäri maailman, nousten siinä sivussa myös suuren yleisön tietoon ja suorastaan trendiksi. Alkuun maistelin näitä viinejä lähinnä Kööpenhaminassa ja Berliinissä, mutta nykyään jopa täällä pohjoisessa pääkaupungissamme on useita vallan natuviineihin orientoituneita ravintoloita ja viinibaareja, kuten Kallion suosikkini Wino ja Way, sekä keskustan Bas Bas Winebar, Grön, Maannos ja Vin-Vin.

Neljä vuotta sitten näitä viinejä oli aika turha etsiä Alkosta, mutta nytpä niitä löytyy jo runsaasti sieltäkin ja niillä on hyllynreunassa jo oma merkintänsäkin: vihreä amforaruukku -symboli. Tämänpäiväisen juttuni yhteistyökumppani Vindirekt tuo maahan kymmenittäin natuviinejä, joita löytyy ravintoloiden lisäksi mukavasti myös Alkon valikoimasta.

meinklang burgenlandwhite

Meinklangin viinipuutarhat

Vindirektin natuvalikoimasta omia suosikkejani ovat ehdottomasti Itävaltalaisen Meinklangin sukutilan viinit. Meinklangin tilaa viljelee kolmen veljeksen tiimi. Tilalla on ollut luomusertifikaatti vuodesta 1991 ja biodynaamisen viljelyn Demeter –sertifikaatti vuodesta 2001. Itävallan ja Unkarin rajalla sijaitsevalla tilalla asustelee veljesten lisäksi 55 hehtaarin verran viiniköynnöksiä, runsaasti hedelmäpuita ja kasvimaita, 800 lehmää, lukuisia hevosia, possuja, lampaita, kanoja ja erilaisia tilalla viihtyviä villieläimiä – ja jokaisella on roolinsa viinitilan ekosysteemissä. Meinklangin tilalla annetaan jopa perinteisten “rikkaruohojen”, kuten nokkosten ja ohdakkeiden kukoistaa viinipuutarhoiksi kutsuttujen viinitarhojen keskellä, sillä monet biodiversiteetille tärkeät hyönteiset hyötyvät niistä.

Vakio-ostoksiani Meinklangilta on ollut jo vuosia Alkon valikoimasta löytynyt Grüner Veltliner. Tämä vanha tuttu viini on nyt merkitty Alkossa alkuviiniksi jo aiempien luomu- ja biodynaaminen merkintöjen lisäksi, mutta tiesittekös sitä, että Meinklangin viinit ovat myös vegaanisia? Lisäksi tämä viini on pakattu kierrekorkilliseen ja kevyempään pulloon eli se on sekä ekologinen valinta, että kevyt kantaa vaikkapa piknikille 🙂 Meinklang Grüner Veltliner on muuten myös loistava valinta niille, jotka haluavat tutustua alkuviinien maailmaan hyppäämättä suoraan sinne oudoimpaan päähän, sillä se on hinnaltaan alkuviiniksi varsin edullinen ja makumaailmaltaan tunnistettavasti viiniä.

vegaaniset viinit

Meinklang, Meinklang, Meinklang…

Olen tykännyt Meinklangin viineistä itseasiassa niin paljon, että olen kantanut Alkosta kotiin maistettavaksi aina jokaisen Meinklangin joka on silmiini osunut. Alkon tilausvalikoimasta löytyvä ihana oranssi viini Meinklang Graupert on valintani, kun haluan erityisesti hemmotella itseäni (lue lisää täältä) ja kuplivaa tarvitessani tartun mieluusti Meinklang Pét Nat -pulloon (jota suosittelin taannoin joululahjaostokseksikin). Niinpä olin tänään varsin mielissäni, kun pääsin tämän yhteistyön tiimoilta maistamaan juuri hyllyille ilmestyneen Meinklang-uutuuden, Burgenlandwhiten.

Pét nat viini on kuohuviiniä, joka valmistetaan Ranskasta lähtöisin olevalla ikivanhalla “method ancestral” menetelmällä. Pét nat viini pullotetaan kesken alkoholikäymisen, jolloin käyminen jatkuu pullossa luoden kuplat viiniin. Samaa spontaanikäymisen menetelmää käytetään esim. lambic -oluissa. Pét nat on lyhennys ranskankielisistä sanoista pétillant naturel, joka tarkoittaa “luonnollisesti kuplivaa”.

Vegaaninen viini on viiniä, jonka valmistuksessa ei ole käytetty eläinperäisiä raaka-aineita, kuten liivatetta, kananmunaa, kaseiinia tai kalaliimaa.

jean biecher moshi moshi

Viini-illan menu

Kun ystäväni tulivat viikonloppuna kyläilemään luokseni, nostin pöytään sekä tuon uuden Meinklangin Burgenlandwhite –natuviinin, että Jean Biecher Moshi Moshi Organic –luomuviinin Alsacen suurimmalta luomuviinien tuottajalta. Molemmissa on jäännössokeria 6-7 grammaa, joten ounastelin niiden toimivan hyvin itämaisten makujen ja pienen tulisuudenkin kanssa. Molemmat ovat myös vegaanisia, joten voin tarjota niitä kaikille ystävilleni.

Illanistujaisteni menu olikin lopulta melkoisen Aasia-painoitteinen: helppo ja nopea ikura don eli lohenmädillä kuorrutettu riisikulho, misolla ja shichimi togarashilla maustetut suolaisen tuliset edamamet sekä aasialaisen marketin pakastealtaasta ongitut kevätsipulitäytteiset gyoza-nyytit samaisen kaupan ponzukastikkeen kera (jossain on joskus ihan ookoo oikaista, eikö?).

Molemmat viinit mätsäsivät näille runsaille, suolaisille ja paikoin tulisillekin mauille hienosti. Varsinkin Moshi Moshi oli sopivan mineraalisena ja sitruksisena omiaan raikastamaan ja tasapainottamaan lohenmädin suolaisuutta. Tämä ei sinänsä yllätä, kun pullon etiketissäkin komeilee suloiset sushi-hahmot 🙂 Burgenlandwhiten raikkaat luumuiset, viheromenaiset ja pippurisetkin maut toimivat taas minusta erityisesti parsan ja gyoza-nyyttien kaverina. Molemmat viinit maistuivat koko seurueelle ja ainakin itse tiedän ostavani niitä myös vastaisuudessa.

Ikura don parsalla, avocadolla ja retiisikukilla

Vegaaninen, kun käytät merileväkaviaaria tai porkkalaa

2-4:lle

500 g sushiriisiä

200 g lohenmätiä / vegaaniseen versioon merileväkaviaaria tai porkkalaa

n. 2 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

200 g parsaa

1 kypsä avocado + 1 rkl riisiviinietikkaa

5-6 retiisiä tai pätkä daikon-retikkaa

Sekoita soijakastike lohenmätiin (merileväkaviaariin/porkkalaan) ja anna sen maustua sen aikaa, kun valmistelet muut kulhon raaka-aineet.

Pese sushiriisiä juoksevan veden alla, kunnes pesuvesi on kirkasta (itse laitan riisin siivilässä isoon kulhoon, jolloin voin pestä riisiä siivilässä niin että samalla pystyn tarkistamaan miltä pesuvesi alapuolisessa kulhossa näyttää). Liota riisiä puhtaassa vedessä vartin verran ja keitä se sitten paketin ohjeen mukaan kypsäksi.

Kiehauta kattilassa reilusti vettä. Napsi parsasta puumaiset tyvet pois ja pilko parsat 4-5 sentin paloiksi. Keitä paloja vedessä 2-3 minuuttia ja huuhtele sitten parsa jääkylmällä vedellä kypsymisen pysäyttämiseksi. Viipaloi vielä avocado ja valele viipaleille hieman riisiviinietikkaa tummumisen ehkäisemiseksi. Viipaloi retiisit/retikka muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi ja leikkaa viipaleista halutessasi kukkasia joko veitsellä tai sopivalla muotilla.

Kun riisi on valmista, jaa se 2-4 kulhoon. Anna riisin jäähtyä hetki ja kuorruta se sitten avocadoviipaleilla, parsapaloilla, retiisillä/retikalla sekä lohenmädillä. Voit halutessasi valuttaa mädistä soijan pois ennen kulhoon lisäämistä. Itse tuppaan usein jättämään soijan mädin sekaan, kun viimeistelisin riisikulhoni kuitenkin syödessä soijalla 🙂

sushi kulho

Suolaisen tulinen edamame

4-6:lle

500 g pakastettuja edamamepapuja paloissaan

n. 2 rkl shiromisoa tai muuta mietoa misotahnaa

 1 rkl miedon makuista seesamiöljyä (tai neutraalin makuista kasviöljyä)

1 tl shichimi togarashi -mausteseosta (tai srirachaa, chilihiutaleita tai jauhettua sichuanpippuria)

Kiehauta jäiset edamamepavut muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä. Valuta hyvin. Sekoita miso, öljy ja chilimauste sekaisin ja pyöritä pavut seoksessa. Tarjoile vielä lämpiminä! Muista ottaa pöytään tyhjä kulho edamamen palkoja varten ja reilusti servettejä sormia varten 😀

edamame

Muita tarjoiluideoitani tämäntapaisille illanistujaisille ovat onigirazu -sushileivät, sushikulho eli chirashizushi, jokaisen itse pöydässä kääräisemät temaki -käsirullat sekä seesamitofulla ja lootusjuurella lastatut salaattiveneet. Niin, ja miksipä ei myös sushiriisipiirakat!

Ps. Gyozanyyttien kanssa tapanani on valmistaa ne näin: laitan pannulle lorauksen öljyä, jäiset gyozat ja desin verran vettä. Laitan pannun kuumenemaan keskilämmölle ja peitän sen kannella. Näin gyozat höyrystyvät kannen alla ja kun kannen avaa ja kaikki vesi on haihtunut, ne ruskistuvat ihanasti pohjastaan.

Lähteet:

Vindirekt, Alko, Viinilehti

Valviran ohjeistuksen mukaan joudun poistamaan kaikki alkoholia koskevat kommentit, ethän siis kommentoi viiniä. Ruokaan liittyvä kommentointi on kuitenkin tässäkin jutussa tosi tervetullutta!

751 views