Risottopuuroa “Risi e Bisi”

Risottopuuroa “Risi e Bisi”

Kaupallinen yhteistyö Urtekram ja Asennemedia

Olen jo vuosia seuraillut ruokamaailman trendejä henkilökohtaisesta kiinnostuksesta tiuhaan ja tarkkaavaisesti. Eri medioita pläräillessä tietyt raaka-aineet, valmistustavat ja keittiöt nousevat  selkeästi esiin ja ennen kuin huomaakaan, tarjotaan jos jonkinlaista raakakakkua ja lehtikaalisipsiä lähes joka toisessa kahvilassa ja kaupassa.

Lähi-  ja sesonkiruuan noususuhdanne ilahduttaa ekologisista syistä, mutta jotkut trendeistä ovat erityisen sydäntälämmittäviä: erityisesti vaatimattoman ja arkisen puuron nousu ruokatrendien huipulle on minusta ihanaa. Vaihtelevat valmistustavat, luovat makuyhdistelmät sekä runsaiden lisukkeiden käyttö tekee tästä lapsuuteni lempiaamupalasta monipuolisen aterian, jota sopii särpiä vaikka aamusta iltaan.

Omia puurosuosikeitani ovat ohra- ja tattariuunipuuro, mamman ruispuuro (jota keiteltiin lähes tunti puuroruisjauhoista), sekä ihan perinteinen kaurapuuro – voisilmällä, kiitos.

Nuorempana olin tästä voisilmäasiasta melko tiukka; auta armias, että joku olisi sujauttanut puurooni mustikoita, saatikka banaania tai hilloa! Lisäksi puuro piti keittää ehdottomasti maitoon. Tuorepuuroja kotonamme syötiin myös – äidillä oli tapana laittaa jääkaappiin yön yli turpoamaan kupillinen ananasmurskaa erilaisten siemenien kera. Tapa tarttui minuunkin, tosin ananasta en tuorepuuroni pohjana enää käytä: siihen tuli lukioaikojen ananasdieetin jälkeen täysi yliannostus.

Nykyään minullekin maistuu makeampikin puuro, vaikka lempimarjani puuron päällä onkin kirpakka tyrni. Välillä on ihana latoa puurokulhoon vähän kaikkea: banaania, mustikoita, kookoslastuja, macaa, tocoa, chiaa, hamppua, pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, kookosöljyä, kanelia, vaahterasiirappia, mantelivoita… mitä kaikkea kaapeista nyt sattuu löytymäänkin.

Tykkään myös käyttää mahdollisimman paljon erilaisia hiutaleita. Tattari on ollut kestosuosikkini  kauran ohella lapsesta saakka, mutta ystäviksi ovat viime vuosina nousseet myös hirssi-, riisi-, ohra-, kvinoa-, speltti-, amarantti- sekä maissipuuro. Kaupoista löytyykin nykyään ilahduttavan laaja valikoima kaikenlaisia hiutaleita, jotka sopivat myös gluteenitonta ruokavaliota noudattaville! Itselläni gluteeniallergiaa tai -yliherkkyyttä ei ole, mutta minulla on melkoisen monta ystävää joilla on – sitä tuleekin siis laitettua varsin usein ruokaa gluteenitonta ruokavaliota silmälläpitäen.

Urtekramilla on valikoimissaan liuta ihania puurohiutaleita, jotka ovat pikkuhiljaa täyttäneet kaappini. Osalla Urtekramin hiutaleista (hirssi-, täysjyväriisi- ja kaurahiutale) on sekä luomu-, että gluteeniton sertifikaatio, joten voin olla varma tuotantolinjan puhtaudesta ja tuotteiden turvallisuudesta niiden kaikkein allergisimpienkin illallis- tai aamiaisvieraiden suhteen.

Vakio-ostoksiani ovat gluteenittomat luomukaurahiutaleet, jotka sopivat puurojen lisäksi monenlaiseen leivontaan. Kaurahiutaleista löytyy myös isokokoisempi versio, joilla puuroon saa kivasti vähän erilaisen rakenteen. Isoista hiutaleista keittelemäni suolaisen kaurapuuron kruunaan parmesaanilla, oliiviöljyllä, paistetulla munalla ja ohueksi viipaloidulla kevätsipulilla –  muutama tippa chilikastiketta siihen päälle vielä ja avot!

Suolaisia puuroreseptejä suosittelenkin rohkeasti kokeilemaan. Sormisuolalla silatun voisilmäpuuron suurena ystävänä ajatus vaikkapa juustosta puurokulhossani ei tunnu minusta yhtään oudolta, mutta ymmärrän toki niitä joita se epäilyttää.  Mikäli suolaisista puuroista innostuu enemmänkin, kannattaa guuglailla myös aasialainen aamupuuro, congee. Reseptejä tälle ruokaisalle riisipuurolle löytyy tusinoittain vaikkapa täältä 🙂

Tämänhetkinen lempihiutaleeni on congeeseenkin sopiva täysjyväriisihiutale (luomu + gluteeniton). Täysjyväriisihiutaleet sopivat minusta muutenkin erityisen hyvin suolaisiin puuroihin – käytänkin niitä nykyään itseasiassa hyvin usein eräänlaisessa risoton ja puuron yhdistelmässä. Näin kevään korvilla risottopuuroni on ollut enimmäkseen vihreän sävyinen: herneitä, pinaattia ja yrttejä pursuilevat kulholliset valmistuvat nopeasti, koostumusta on helppo kontrolloida, ja ihan risotosta menee!

 

Risottopuuroa ” Risi e Bisi” 2:lle

n. 50 g voita

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

n. 8 dl kasvislientä

3 dl Urtekram täysjyväriisihiutaleita

2-3 dl sulatettuja pakasteherneitä tai n. 150 g sokeriherneenpalkoja

suolaa, mustapippuria

3-4 rkl parmesaania

ruohosipulia sekä minttua

(+ vielä muutama nokare voita)

Sulata voi kattilassa ja kuullota silputtu sipuli sekä valkosipuli miedolla lämmöllä läpikuultavaksi (n. 5  min). Lämmitä toisessa kattilassa kasvisliemi. Kaada täysjyväriisihiutaleet sipulin sekaan ja pyörittele kauttaaltaan voissa. Lisää hiutaleiden sekaan reilu puolet kasvisliemestä ja keitä puurohiutaleet lähes kypsiksi. Lisää kattilaan herneet (pakasteherneet voit lisätä ihan jäisinä, sokeriherneenpalot kannattaa huuhtoa ja vaikkapa hieman pilkkoa pienemmäksi).

Lisää loppu kasvisliemi vähän kerrallaan puuron koostumusta tarkkaillen – lopputuloksen pitäisi olla lusikoitavan puuromaista, ei kuitenkaan mitään sementtipuuroa! Kun riisihiutaleet ovat täysin kypsiä, ja herneet lämmenneitä mutta vielä hohtavan vihreitä, on aika viimeistellä risottopuuro. Raasta kattilaan muutama ruokalusikallinen parmesaania ja tarkista sen jälkeen suola. Saatat kaivata puuroosi vielä suolaa (ainakin jos olet sellainen suolahirmu kuin minä), mutta pippuria ja silputtua minttua sekä ruohosipulia kannattaa ainakin lisätä reilusti! Itse sekoitan risottopuuroon vielä viime tipassa hieman ekstravoita.

Lautasellinen kevättä!

188 views

Juhlaruokaa: mac & cheese

by Juulia 10 Comments
Juhlaruokaa: mac & cheese

Se olis taas se aika vuodesta, kun piirrellään vaaleanpunaisia sydänkortteja ja ujutellaan niitä ihastuksen reppuun. Se aika, kun varataan romanttisista ravintoloista nurkkapöytiä, sytytellään kynttilöitä, haaveillaan satuhäistä, asetetaan mahdottomia odotuksia itselle ja kumppanille. Vai onko? Itselleni ystävänpäivä merkitsee romanttisten rakkausjuttujen sijaan ystävyyden juhlaa. Sitä tosin sietäisi juhlia ihan päivittäin, välillä jopa tunneittain, ainakin jos on niin onnekas ystävien suhteen kuin minä ♥

En oikein tiedä mikä siinä on, mutta vaaleanpunainen amerikkalainen Valentine’s Day ruusuineen, suklaineen ja romanttisine silmiintuijottetreffeineen on aina ollut mielestäni vähän kliseinen ja ylilyövä… kliseinen ja ylilyövä ja jotenkin mauton eli CHEESY!!! (Huomatkaa nerokas nokkela kömpelö aasinsiltani juustoon). Jos ystävänpäivänä syötäisiin aina juustoa, voisin innostua ystävänpäivähömpötyksistä huomattavasti enemmän.

Onneksi kaikki saavat viettää ystävänpäiviään ihan niinkuin huvittaa. Meillä onkin kaveriporukan kanssa suunnitelmissa laitella yhdessä ruokaa sunnuntaina – ja veikkaan, ettemme tee Kaunottaren ja Kulkurin spagettiannoksia, emmekä syötä toisillemme sydämenmuotoisia pinkkejä konvehteja tahi leivoksia. Juustoa pöydässä voisi sen sijaan mielestäni olla. PALJON.

Siitä saakka, kun viime keväänä Juuson kanssa maistoimme Heston Blumenthalin reseptin mukaan tehtyä mac and cheeseä Kansleri Pop Upissa, on tuo dekadentti juustoherkku kummitellut mielessäni. Annos teki Juusoonkin niin suuren vaikutuksen, että kun hän syksyllä täytti pyöreitä vuosia, oli ateriatoiveena juuri tuon reseptin mukaan tehty mac and cheese. Tiedoksi tähän nyt vielä, että Juusollahan on kolmen vuoden verran kokemusta jenkeistä, sisältäen pitkän litanian erilaisia makaronin ja juuston yhdistelmiä – joten kun hän sanoo tämän olevan yksi parhaista mac and cheeseistä mitä hän on syönyt, tiedän, ettei kyse ole vain kohteliaisuudesta.

Hestonin resepti löytyy netistä useammastakin lähteestä, esim. täältä. Reseptin noudattaminen sellaisenaan on kuitenkin hieman ongelmallista, sillä Hestonin käyttämiä juustoja ei täältä kotimaasta niin vain löydy. Niinpä selvittelin ensitöikseni millä ne voisi korvata. Kansleri käytti omassaan muistaakseni cheddaria, joka sopiikin hyvin karamelliaromisen lampaanmaitojuuston Spenwoodin tilalle – kunhan etsii pidempään kypsyneen ja aromikkaan cheddarin (pliis, eihän kukaan harkitse käyttävänsä tässä niitä kelmuun käärittyjä keltaisia kumijuustoja?). Testailin reseptiä myös cheddarin sijasta gruyèrellä – hyvin toimi sekin.

Gratinointiin olen käyttänyt Hestonin Berkswell -juuston sijaan joko parmesaania, pecorinoa tai manchegoa. Vuohenjuustoista olen pyrinnyt valitsemaan voimakkaamman, terävän ja kirpakan chevren, mutta tilanteen ja kaupan mukaan käytössä on ollut mitä milloinkin. Mikäli olen käyttänyt miedompaa ja pehmeämpää chevreä, olen laittanut sitä ruokaan hieman enemmän, sillä minusta vuohenjuuston aromi pitää tulle ruuassa esiin tarpeeksi. Tuorejuuston valinta on ollut helppo: Philadelphia (jenkkiruoka, jenkkijuusto – edes tuo yksi, vaikka brittikokin reseptin mukaan kokkaillaankin).

No niin, juustot käsitelty. Sitten reseptin seuraavaan dekadenttiin osaan, eli viiniin: sitä tulee tähän aivan älyttömästi. Neljän hengen ateriaan (tai kahden meidän tapauksessa) käytetään melkein pullollinen valkkaria, ja ei, sitä ei juoda. Se redusoidaan kymmenesosaan alkuperäisestä määrästään ja sekoitetaan juustoon. Jottei kukaan erehtyisi vielä tämänkin jälkeen kuvittelemaan, että kyseessä on arkiruoka, maustetaan koko komeus vielä reilulla määrällä tryffeliöljyä.

Hestonin alkuperäisreseptissä on vain yksi vika: sen mukaan tehty ateria riittää minusta vain yhdelle 😀 Niinpä teen nykyään poikkeuksetta tupla- tai tripla-annoksen, josta paistan puolet yhtenä päivänä, tietäen että kun se loppuu, saan huomenna sitä lisää.  Suosittelen lämpimästi tekemään samoin, joten reseptin on tässä tuplattuna.

Mac and Cheese à la Heston Blumenthal

400 g makaronia

8 dl  vettä

1 tl suolaa

30 ml laadukasta tryffeliöljyä

6 dl kuivaa valkoviiniä (esim. paahteisen tamminen chardonnay) → ∼ 0,6 dl (lue ohje)

6 dl kana- tai kasvislientä

(muutama valkosipulin kynsi, tuoreen timjamin oksa ja/tai laakerinlehti – oma lisäykseni reseptiin)

160 g vahvaa cheddaria

1,5 rkl maissijauhoa

160 g tuorejuustoa

vastarouhittua mustapippuria

30-50 g vuohenjuustoa (chevreä)

50-100 g manchegoa/pecorinoa/parmesaania

Kiehauta isossa kannellisessa kattilassa vesi ja suola, ja ota se sitten liedeltä. Lisää kattilaan makaroni, sekoita hieman ja laita kansi päälle. Anna makaronin turvota kuumassa vedessä muutamaan kertaan sekoitellen, kunnes kaikki neste on imeytynyt – 10-15 min. Jos kattilan pohjalla on vielä vettä kun makaroni on kypsää, kaada se pois. Mausta makaroni tryffeliöljyllä.


  Simsalabim, viini on … melkein … kadonnut.

Keitä valkoviiniä kattilassa, kunnes jäljellä on enää reilu puoli desiä. Lämmitä toisessa kattilassa kana- tai kasvisliemi, jonka sekaan voit laittaa makua antamaan parmesaaninkuoren (sen kovan osan, mikä normaalisti jää syömättä). Itse maustan liemen välillä myös yrteillä, kuten timjamilla tai laakerilla, sekä muutamalla murskatulla valkosipulinkynnellä.

Lisää tiivistetyn viinin sekaan (siivilöity) maustunut liemi. Raasta cheddar, sekoita siihen maissijauho ja lisää seos kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä kokoajan hämmentäen, jotta juusto sulaa liemeen ja maissijauho kypsyy. Ota kattila liedeltä ja murustele sekaan vuohenjuusto (Heston murustelee vuohenjuuston vasta uunivuuan pinnalle, mutta itse tykkään sekoittaa sen kastikkeeseen). Lusikoi kattilaan sitten vielä tuorejuusto. Sekoita hyvin ja mausta mustapippurilla. Kastikkeen kuuluu olla vellimäistä.

Kaada juustokastike makaronin sekaan ja annostele seos joko yksittäisiin uunivuokiin, tai yhteen isoon. Kuorruta kourallisella raastettua manchegoa, pecorinoa tai parmesaania. Gratinoi 225ºc uunissa kunnes pinta on kullanruskeaa ja kuohuvaa. Nauti sellaisenaan, salaatin kaverina tai lisukkeena – itse olen tykännyt murustella annokseni päälle hieman rapeksi paistettua pekonia … koska jos kerran nautiskellaan, niin nautiskellaan sitten kunnolla.

(Juusohan meni synttäreinään lopulta suorastaan sänkyyn mac and cheese -vuoka kainalossa …  mutta ehkäpä en julkaise kuvaa tilanteesta kuitenkaan täällä…)

Jenni “Kansleri” Tuomiselle suuret kiitokset tutustuttamisesta tähän reseptiin! Kansleri Pop Up -viikkojen ruokiin keskittyvä keittokirja muuten julkaistaan lähiaikoina. Odottelen jo innolla, kun olisi kiva saada omaan repertuaariin muutama muukin Kanslerin herkku…

Juomasuositukseni tälle tuhtiakin tuhdimmalle, rasvaiselle, täyteläiselle ja sydämenpysäyttävälle ruualle on vahvemmin humaloitu, raikas mutta kuitenkin tarpeeksi vahva ja täyteläinen olut, kuten pippurinen ja kuivan raikas Brooklyn Sorachi Ace saison, tai villihiivalla käytetty ja reippaasti humaloitu belgi pale ale To Øl Fuck Art – This is Architecture. Juhlavampaa olutta kuin sampanjapulloon pakattua, sampanjahiivallakin käytettyä Sorachi Acea saa hakea (no, ainakin Alkosta), mutta mikäli tilanne vaatii vielä arvokkaampaa kuplivaa, avatkaa nyt ihmeessä pullo sampanjaa! Kerran tässä vaan eletään ♥

2 841 views

Pikkujoulun makupari: tryffelipopparit & cava

by Juulia
Pikkujoulun makupari: tryffelipopparit & cava
SAMSUNG CSC

Yhteistyössä Asennemedia ja Jaume Serra

SAM_2211-2

Pikkujoulukausi on alkanut, ja kemuja tuntuu riittävän joka viikonlopulle. Niin paljon kun kokkailua rakastakin, on juhlatarjoilujen miettiminen välillä ylivoimaista – työkiireet ja budjetissa pysyminen asettavat kummasti rajoitteita luovalle kokkailuinnolle.

Tyylikkäät juhlatarjoilut eivät kuitenkaan aina tarkoita keittiössä raatamista ja tyhjää kukkaroa. Jaume Serra on luottokuohuvani: se maksaa alle kympin, mutta on edullisesta hinnastaan huolimatta pärjännyt todella hyvin arvioissa kalliimpien verrokkien seurassa (esim. Hesarin vuoden takainen Cava-testi).

SAM_2328

Jaume Serra on kuiva, maultaan kevyen viheromenainen sekä paahteinen cava, hapokkuudeltaan siellä keskivaiheilla. Lasillinen Jaume Serraa maistuu erinomaisesti ihan sellaisenaan, mutta pärjää hyvin myös monenlaisten ruokien kaverina.

Kuohuviinejä ja shampanjaa voi mielestäni juoda läpi aterian, oli lautasella sitten melkein mitä tahansa. Pääsääntöisesti kaikki kuivat ja hapokkaat kuohuviinit ovat kuitenkin erinomaisia kavereita erityisesti ruuille, joissa on reilummin rasvaa ja suolaa: ranskanpotuille, friteeratulle kanalle, juustolle…

Rapeaksi friteerattua kanaa onkin tituleerattu kuplivan parhaaksi kaveriksi – pikkuruiset kuplat puhdistavat ja raikastavat suuta raskasta ateriaa keventäen; hapokkuus leikkaa tehokkaasti ruuan rasvaisuutta jyräämättä kuitenkaan aromeja alleen.

SAMSUNG CSC

Niin herkulliselta kuin frittikanan ja kuoharin yhdistelmä kuullostaakin, on siinä hiukan liikaa vaivaa kiireisemmälle kokille. Jos ei ihan sipsipussia kehtaa pöytään avata, niin kannattaa kokeilla maustaa tarjolle itse poksuteltua popcornia. Lisäämällä poppareihin makua timjamilla, voilla, tryffelillä ja parmesaanilla nostat ne tavanomaisesta leffaeväästä yllättäväksi juhlanaposteltavaksi.

Pieni rahallinen satsaus tässä pääsääntöisesti varsin edullisessa juhlaherkussa kuitenkin kannattaa: valitse laadukas tryffeliöljy – älä sorru halvimpaan, vaan koita löytää öljy jossa maun lähteenä on myös aitoa tryffeliä eikä pelkkää tryffeliaromia. Kannattaa lähteä etsimään tuotetta siis erikoisliikkeistä tai paremmin varustelluista marketeista, sillä itselläni on ainakin jäänyt se lähikaupasta napattu halpisöljy aikoinaan täysin käyttämättä, ja pelkkä muistokin puistattaa.

Pullo saattaa toki olla kokoonsa nähden tyyriin oloinen, mutta tryffeliöljy on vahva ja riittoisa mauste. Ja mikäli tiellesi osuu tryffelivoita niin nappaa ihmeessä kotiisi purkillinen sitä öljyn sijaan.

SAM_2244-2

Tryffeli-parmesaanipopcorn (n. 1 pellillinen)

1 dl popcornjyviä

1 rkl auringonkukkaöljyä (tai muu korkeita lämpötiloja kestävä öljy)

n. 50 g parmesaania

1-2 tl laadukasta tryffeliöljyä / tryffelivoita

1 tl suolaa

50 g voita

2 tl kuivattua timjamia

Kuumenna öljyä isossa kannellisessa kattilassa keskilämmöllä hetki, lisää kattilaan popcornin jyvät ja sulje kansi. Ravistele kattilaa hellästi muutaman kerran jyvien poksuessa. Odota, että poksahteluväli harvenee ja ota kattila liedeltä heti kun se loppuu. Odota hetki, ja nosta kansi. Kaada popcornit leivinpaperoidulle uunipellille maustamista varten (ohut kerros on helpompi maustaa tasaisesti kuin kulhossa köllöttelevä keko).

Sulata voi ja sekoita siihen tryffeliöljy tai -voi, timjami sekä suola. Valuta maustevoi popcorneille ja raasta päälle hienolla terällä parmesaania. Laita pelti halutessasi muutamaksi minuutiksi 175 asteiseen uuniin jotta juusto sulaa kiinni poppareihin – varo kuitenkin polttamasta. Sekoita varovasti ja laita popparit tarjolle. Sitten ei muuta kuin kylmä cava auki ja juhlat voivatkin alkaa!

SAM_2225-2

Ps. Tryffeliöljy jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan – 90-luvun trendikäs “hienostelumauste” on kokenut inflaation ihmisten hoksattua, että useimmiten öljyn aromi tulee teollisesta yhdisteestä, ei aidosta tryffelistä. Itselläni ei aitoon tryffeliin ole varaa, joten käytän maukkaaksi havaitsemaani tuotetta ihan mielelläni, ja erityisesti tryffelivoipurkilla tulee käytyä viikonlopun munakokkelihommien ohessa. Mikäli olet kuitenkin syystä tai toisesta tryffeliöljyä vastaan, kokeile näihin poppareihin mausteeksi sen sijaan vaikka saksanpähkinäöljyä 🙂

148 views

Paketoitu lanttu

by Juulia 0 Comments
Paketoitu lanttu
SAMSUNG CSC


Lanttu + ruis =

Meidän perheessä on aina syöty lanttua hyvällä halulla. Syy lienee mamma: äidin äitini bravuureita olivat iki-ihanat lanttusupikkaat joita koko perhe ahmi onnellisena aina kun mamma jaksoi suuritöiset herkut pyöräytellä. Olin jo lapsena supikkaisiin niin hulluna, että halusin auttaa aina mammaa niiden tekemisessä, vaikka se tarkoittikin usean tunnin hommaa. Tällä haavaa taidan myös olla suvusta se ainoa, joka niitä enää osaa tehdäkään.

Reseptiä mammalla ei tietysti ollut, lanttusupikkaat kun tehdään näppituntumalta. Mamman oppien pohjalta kirjoittelinkin sitten ohjeen tänne blogiin talteen toissakeväänä, kun viimeeksi lanttusupikkaita leivoin… HETKINEN: siis toissakeväänä???

Akuutti lanttusupikasvaje vain paheni, kun Satokausikalenteri jakoi FB-sivuillaan kuvan kokonaisena paistetusta lantusta. Supikkaita en kuitenkaan tässä elämäni hullunmyllyssä ehdi oikein millään tehdä… joten mikä avuksi?


Laakerinlehti maustaa lantun vienosti, timjami ja parmesaani ronskimmin. Tähän kokonaiseen lanttuun on kaiverrettu kolo, jonka täytin parmesaanilla. UUH!

Pahimpaan hätään lykkäsin lantun sellaisenaan, ihan kuorineen, uuniin. Odottelin sen kypsymistä kärsivällisesti kolmisen tuntia ja ahmin koko herkun voin ja suolan kera. Aijjai! Tämän lanttuannoksen voimin jaksoinkin kehitellä ideaa vähän pidemmälle, ja eipä aikaakaan kun ensimmäiset lanttupaketit jo köllöttelivät uunissani!

Todelliseen tulikokeeseen nämä laiskan leipurin lanttusupikkaani pääsivät, kun tarjosin niitä äidilleni. Huh, hyvin näytti uppoavan – suolaa äiti tosin kaipaili lisää. Kokonaista lantun kimpaletta onkin vähän vaikeampi maustaa kuin paperinohuita lanttusiivuja… joten kannattaa tarjoilla lanttupaketit sormisuolan kera!

Lanttupaketit 4:lle

2 isoa, saman kokoista lanttua

80 g parmesaania, mustaleimaa tai muuta vahvaa ja pitkään kypsytettyä juustoa

2 rkl kuivattua timjamia (ja/tai 4 laakerinlehteä)

100 g voita

2 tl suolaa

reilusti vastarouhittua mustapippuria

2 rkl juoksevaa hunajaa / tummaa sokeria

Ruiskuoreen:

4 dl ruisjauhoja

1 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

0,5 tl leivinjauhetta

2,5 dl kylmää vettä

50 g voisulaa voiteluun

Valmistele ensin taikina: sekoita jauhot, suola ja leivinjauhe kulhossa, lisää niihin kylmää vettä, ensin 2 dl ja tarpeen vaatiessa vielä puolen desin verran. Muotoile taikinasta pallo ja laita se kelmun sisään odottelemaan lanttuja.

Kuori lantut, ja halkaise ne puolipalloiksi. Pyöristele halkaisupinnan reunoja vähän – teräviä kulmia ei lanttuihin kannata jättää. Jaa taikina neljään osaan. Nosta yksi pala jauhotetulle työpöydälle (säilytä loppu taikina kelmun alla odottelemassa vuoroaan) ja kauli se reilusti kämmentä isommaksi ympyräksi. Taikinakiekko saisi mieluusti olla keskeltä hieman paksumpi, reunoilta ohuempi.

Nosta lantunpala taikinan keskelle. Hiero huoneenlämpöinen voi lantun päälle ja ripottele voin päälle 0,5 rkl timjamia, 0,5 tl suolaa, töräys juoksevaa hunajaa tai ripaus sokeria, reilusti mustapippuria ja muutama rkl hienoksi raastettua juustoa. Mausteita saa olla reilusti, isossa lantunpalassa riittää maustamista!


Timjami-parmesaani-mustapippurilanttu on hyvvää, testiin seuraavaksi valkosipuli-hunaja-chiliversio.

Nostele reunat lantun päälle varovasti sivu kerrallaan. Voitele lomittain meneviä taikinalaskoksia vedellä, jotta saat ne tarttumaan toisiinsa. Paketista pitää saada täysin tiivis, tarkastele siis huolella, ettei pakettiin jää repeämiä – itse hulautan käärön nopeasti juoksevan veden alle ja silottelen sitten märän pinnan sormilla tiiviiksi ja sileäksi.

Ripottele paketin märkään pintaan vielä hieman suolaa ja timjamia, ja laita se leivinpaperoidulle pellille. Sitten vaan loput kääröt samaan tapaan valmiiksi!


Välillä käy näinkin: tarvitaan ekstrapala taikinaa peittämään lantun päälliosa. Ihan syystä siis tämän ohjeen taikinamäärä mitoitettu hieman yli…

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Paista paketteja kuumassa uunissa noin vartti, jotta taikina kovettuu, alenna lämpöä sitten 150 asteeseen. Paista paketteja keskitasolla 2-3 tuntia, voitele niitä paiston aikana kerran tai pari voisulalla.

Lanttupaketit ovat parhaimmillaan hieman jäähtyneinä, mutta vielä lämpiminä. Mamma olisi taatusti käärinyt nämä paketit uunin jälkeen vielä villavilttiin vähintään tunniksi – näin kuori hieman pehmenee – mutta minulla ei taida siihen kuitenkaan kärsivällisyyttä enää parin tunnin uunituksen jälkeen olla. Sitäpaitsi tykkään rapeasta ruiskuoresta!


Iltapalaa äitylille!

2 339 views