Perunapasta + #ruokatrendit2018

Perunapasta + #ruokatrendit2018

perunapasta

Päivän reseptini ammentaa Etelä-Italialaisesta keittiökulttuurista, tarkemmin ottaen cucina poverasta (jonka voi suomentaa kutakuinkin “köyhäksi keittiöksi”). Cucina povera hyödyntää mitä edullisimmat ja yksinkertaisimmatkin raaka-aineet, kuten perunat, pavut, sisäelimet tai vaikkapa luonnosta kerätyt villivihannekset ja taikoo niistä täyttävän ja maittavan aterian. Cucina poveran kokkailufilosofia juontaa juurensa tietysti siitä, että perhe on ruokittava silloinkin, kun ei ole pennin pyörylää käytettävänä, eikä kaapeistakaan löydy juuri mitään.

Haaveissani matkustan vielä jonain päivänä Italiaan, jotta pääsen maistamaan näitä taikatemppuja autenttisimmillaan ja ehkä osallistumaan jopa jollekin kurssillekin. Minullahan on siihen varaa, kuten on varaa myös syödä ravintolassa, jos en jaksa kokata. Tänään lautasellani on simppeli perunapasta, “pasta e patate”, johon tulee minimissään vain pastaa, perunaa, valkosipulia, sekä parmesaanin kanta (se kova reuna, minkä useimmat ehkä heittävät roskiin), se on erittäin hyvää, se on täyttävää ja se on halpaa. Huomenna meinasin käydä sushilla.

perunapasta

Toki itsekin olen käynyt läpi myös ajanjaksoja, jolloin raha oli vähissä. Opiskeluaikoina tietysti, sekä myös muutama vuosi sitten avioeron jälkeen yksin isosta asuntolainasta suoriutuvana teki tiukkaa. Ei kuitenkaan koskaan niin tiukkaa, että olisin joutunut luopumaan kodistani tai syömään pelkkää makaroonia päivästä toiseen. Jouduin tinkimään monesta, mutten missään nimessä nähnyt nälkää. Tiesittekö, että täällä koti-Suomessakin jopa 470 000 ihmisen tulot eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen?

Kun nyt fiilistelen “köyhää keittiötä”, kyse on osittain nostalgiasta (kiva vaikkapa syödä pitkästä aikaa sitä linssi-pakastepinaattimössöä, millä elelin vuonna 2005) ja osittain siitä, että myös minun keittiöfilosofiaan kuuluu esim. ruokahävikin vähentäminen, ah niin trendikäs hortoilu sekä kaikkia ruhon osia hyödyntävä “nose to tail” -kokkailu. Ongelmani ruuan suhteen ovat seuraavanlaisia: mitäs sitä tänään söisi? Mitähän mun tekisi mieli? Kokkaanko vai lähdenkö sushille? En jaksa suoriutua kauppaan, joten väännetäänkö  siitä mitä kaapista löytyy vai tilataanko pizza? Jep, ei kovin vakavia pulmia nämä.

WTD-blogin Nata haastoi ruokablogaajia osallistumaan tämän vuoden Yhteisvastuu-kampanjaan. Nata kirjoitti aiheesta loistavan jutun otsikolla “Tässä se on, vuoden suurin ruokatrendi” – todeten jutussa tosin hyvin nopeasti, että vuoden suurin ruokatrendi on se, ettei sitä ole. Yhteisvastuukeräyksen tämänvuotinen hashtag #ruokatrendit2018 osuukin kaltaiseeni ruokahulluun kovaa ja kolahtaen. Viime vuonna vähintään 30 erilaista tartaria syöneenä ja niihin jo hieman kyllästyneenä (“Tartaria? Graavatulla keltuaisella? Hoh hoijaa…”) minäkin klikkasin Natan jutun auki miettien, että mihinkäs sitä tänä vuonna kyllästyisi. Sen sijaan särvin annoksen karua todellisuutta.

vuoden trendikkäin vihannesVuoden trendikkäin vihannes 2018: maissi. Neljä miljoonaa eteläsudanilaista on paennut kesästä 2016 lähtien maansa sisällissotaa. Kyseessä on Afrikan suurin pakolaiskriisi sitten Ruandan kansanmurhan. Pakolaisasutusalueilla ihmisten ruokavalio koostuu pääosin maissijauhoista tehdystä puurosta 200 gramman päiväannoksina.

ajankohtaisin raaka-aineVuoden ajankohtaisin raaka-aine proteiinin lähteenä 2018: papu. Yli miljoona eteläsudanilaista on paennut kotimaansa sisällissotaa Ugandaan, jossa pakolaisten ruoka-annoksia on jouduttu puolittamaan jo kahdesti. Valtavalle ihmismäärälle on vaikea taata elämän vähimmäistarpeita. Pakolaisasutusalueilla proteiinin lähteenä käytetään papuja. Pakolaisen saama 80 gramman päiväannos papuja vastaa yhtä desilitraa.

Täällä nykyään ihan mukavasti toimeentulevan ruokahullun ruokablogaajan kuplassa on väännetty viime vuonna maissista niin polentaa, pizzaa kuin maissintähkää neljällä tavallakin. Neljä miljoonaa eteläsudanilaista on taas elänyt pakolaisena jo vuodesta 2016 selviten nälästä päivittäin annoksella, joka sisältää 200 g maissipuuroa sekä 80 g papuja. Epäilen, että pakolaisleirillä kukaan tulee miettineeksi, kuinka monta mustapapubrownieta päivittäisestä annoksesta saisi väännettyä.

Yhteisvastuukeräys on käynnissä parhaillaan. Lahjoittaa voi keräyslippaiden lisäksi myös soittamalla, tekstarilla tai netissä – osallistuminen on siis vain hetken näpyttelyn päässä, joten eiköhän pistetä näpytellen vaikka sen sushilounaan äärellä. Itse aion laskea ravintolakäynteihin ja kahvilakahveihin viikon ajalla keskimäärin uppoavat euroni ja lahjoittaa saman summan keräykseen.

Lisää tietoa lahjoittamisesta voit lukea Yhteisvastuu -sivuilta. Tänä vuonna kerätyt varat ohjataan taisteluun nälänhätää vastaan niin Suomessa, kuin maailman katastrofialueillakin. Avun vie perille ulkomailla  Kirkon Ulkomaanapu. Suomessa Yhteisvastuukeräyksellä tuetaan taloudellisesti vaikeassa tilanteessa eläviä ihmisiä yhteistyössä Kirkon diakoniarahaston ja paikallisseurakuntien kanssa.

Perunapasta

2:lle

30 g voita / 2 rkl oliiviöljyä

4-5 valkosipulin kynttä

300 g kiinteää perunaa

150 g pastaa

n. 7 dl mietoa kasvislientä

n. 50 g parmesaanin kantaa

2-3 rkl raastettua parmesaania

n. 70 g (pakaste)pinaattia / nokkosta

mustapippuria, kuivattua chiliä

(suolaa)

Viipaloi valkosipuli ja laita se hautumaan hyvin miedolle lämmölle voihin/öljyyn (Etelä-Italiassa käytössä olisi tietysti oliiviöljy). Kuori ja kuutioi peruna noin sentin kuutioiksi. Kuori myös parmesaanin kannasta noin milli sitä kaikkein ulointa reunaa ja kuutioi loppu kovasta juustonkannasta muutaman millin kokoiseksi minikuutioksi.

Lisää peruna kattilaan ja pyörittele huolella sekaisin valkosipulirasvassa. Kypsentele perunaa kattilassa miedolla lämmöllä reilu viisi minuuttia ja lisää kattilaan sitten vielä kuutioitu parmesaanin kanta, pasta ja kasvisliemi, sekä muutama pyöräytys mustapippurimyllystä. Nosta lämpöä, kunnes seos alkaa kiehumaan ja anna seoksen poreilla sitten keskilämmöllä ilman kantta, kunnes pasta on melkein kypsää. Sekoittele pastaa aina välillä, sillä juustokuutiot tuppaavat muuten takertumaan kattilan pohjaan.

Lisää kattilaan lopuksi (pakaste)pinaatti (tai mikäli vuodenaika sallii, nokkonen) ja jatka keittämistä, kunnes pasta on sopivan al dente ja jäljellä oleva keittoneste on tiivistynyt tärkkelyspitoiseksi ja silkkiseksi liemeksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.

Mausta perunapasta mustapippurilla sekä raastetulla parmesaanilla, ripaus kuivattua chiliäkään ei ole pahitteeksi.

pasta e patate

528 views

Polentakakku, joulukinkun toinen elämä

by Juulia 2 Comments
Polentakakku, joulukinkun toinen elämä

Leivontaa mun makuun: polentakakku kinkulla ja parmesaanilla

“Jouluyö juhlayö, päättynyt kaik on työ.” Kaks vain valveil on puolisoa, siis lähes kirjaimellisesti: kun teillä on yö, niin meikäläiset syö jo aamupalaa! Toisinsanoen, kun luette tätä tekstiä, olen lomalla oikeastaan kaikesta: päivätyöstä, blogista ja siinä sivussa hupsista vaan myös joulusta. Lähdimme Juuson kanssa joulua pakoon Japaniin. Reissu on kummallekin unelmien täyttymys ja vaikea sitä on uskoa että se vihdoinkin toteutui!

Jouluaaton suunnitelmissa onkin siis tänä vuonna joulukirkon sijasta drinkkejä ja ikimuistoinen show Robot -ravintolassa, kinkun sijaan syönemme tonkatsua, eli japanilaista friteerattua possunleikettä. Joulupöydän suosikkiruokani eli sillit, silakat, mädit ja lohetkin pysyvät kuvioissa, tosin hieman eri muodossa kuin kotona.

polentakakku

polentakakku

Koska tämä matkamme oli toki etukäteen tiedossa, otin joulun suhteen tänä vuonna useammankin varaslähdön: joulujuhlaa on vietetty niin oman kuin Juusonkin perheen kanssa, lahjoja on vaihdettu ja jouluruokia maisteltu. Sisilialainen joulupizza sfincione koukutti meidät molemmat jo alkusyksystä, joten tuota kyseistä jouluruokaa ollaan syöty itseasiassa jo lähes kyllästymiseen asti – teille muille tosin sitä vielä jaksan suositella!

Kinkunkin ehdin ostaa. Hyvin pienen toki ja jos ihan totta puhutaan, ostin sen ainoastaan tätä polentakakkua varten. Ajatus toki on, että tähän  kaakkuun käytetään joulupöydästä ylijäänyttä kinkkua tai kalkkunaa, mutta kun moista tilannetta ei itsellä tällä kertaa päässyt luonnollisesti syntymään niin ei auta kuin feikata!

Käytin kakussani violetteja porkkanoita, ne ovat minusta hauskan näköisiä pilkistellessään esiin valmiista kakusta!

Tähän suolaiseen polentakakkuun upotetaan myös erilaisia juureksia ja kurpitsaa, juustoa ja pinjansiemeniä. Kakku taipuu hävikkiruuaksi kinkun lisäksi mudenkin joulupöydän antimien kohdalla, pinjansiemenet kun voi vaihtaa pähkinöihin, juustoksi käyttää sitä mitä kaapista löytyy ja jos oikein on rohkea, korvaa juurekset ja kurpitsan rosollilla (ehkä sillä sillittömällä versiolla tosin).

Polentakakun voi paistaa isossa kakkuvuuassa kuten minä, tai jäähdyttää “taikina” uunivuuassa, leikata se paloiksi ja paistaa sitten annospala kerrallaan tarpeen mukaan. Pannukakkumuotokin varmasti toimisi hyvin – eikä silloin tarvitsisi ainakaan jännätä, irtoaako kakku ehjänä kakkuvuuasta 😀

Polentakakku kinkulla n. 6-8:lle

n. 400 g joulukinkkua tai -kalkkunaa

2 salottisipulia / 1 iso keltasipuli

4-5 valkosipulin kynttä

50 g pinjansiemeniä

50 g voita

2 rkl hunajaa

n. 250 g makeita juureksia kuten porkkanaa, palsternakkaa tai bataattia ja/tai kurpitsaa

n. 2½ dl polentaryynejä

n. 1 l mietoa kana- tai kasvislientä

1 rkl tuoretta timjamia silppuna

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

n. 70-100 g parmesaania / pecorino romanoa / vanhaa cheddaria

n. 50 g voita kakkuvuoan voiteluun + 2-3 rkl korppujauhoja tai polentaa jauhottamiseen

Lisukkeeksi:

n. 100 g vihreitä papuja ja/tai ruusukaalia per syöjä

5-6 valkosipulin kynttä

loraus juoksevaa hunajaa

muutama rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa + pippuria

Kuutioi kinkku noin sentin kokoisiksi paloiksi. Silppua sipuli ja viipaloi valkosipulin kynnet. Kuumenna paistinpannussa 50 g voita ja lisää pannuun salottisipuli. Kuullota sitä keskilämmöllä, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi ja lisää pannulle sitten kinkkukuutiot. Jatka paistamista, kunnes kinkku sekä sipuli saa hieman väriä. Lisää sitten pannulle vielä valkosipuli ja pinjansiemenet sekä hunaja. Paista seosta, kunnes se on kullanruskeaa, varo kuitenkin polttamasta! Laita pannu sitten sivuun hieman jäähtymään ja odottelemaan.

Kuori ja kuutioi juurekset ja/tai kurpitsa sentin kuutioiksi. Kiehauta niitä noin viitisen minuuttia, niin että kuutiot lähes kypsyvät. Valuta keitinvesi ja laita kuutiot jäähtymään ja odottelemaan.

Kuumenna pinnoitetussa kattilassa vähäsuolainen ja mieto kana- tai kasvisliemi ja kun se kiehuu, lisää polentaryynit kokoajan vispilällä pohjia myöten sekoitellen. Alenna lämpöä ja jatka seoksen keittelyä, kunnes polenta on paksua puuroa, tarkista käyttämäsi polentan kypsentämisaika pakkauksen kyljestä. Valmiin polentapuuron kuuluu olla kunnolla paksuuntunutta, jotta kakku pysyisi myöhemmin muodossaan.

Lisää kypsään polentaan käyttämäsi juusto raasteena sekä timjami ja mustapippuri, sekoita huolella. Mikäli juusto on kovin suolaista, lisää sitä vähän kerrallaan ja maistele polentaa, kinkku kun tuo kokonaisuuteen vielä lisää suolaisuutta.

Voitele renkaan muotoinen iso kakkuvuoka (n. 2 l vetoinen) voilla ja jauhota se joko polentalla tai korppujauhoilla. Sekoita hieman jäähtyneeseen polentaan jäähtynyt kinkku-sipuliseos sekä juures- ja/tai kurpitsakuutiot. Tarkista polentaseoksen maku: mikäli käyttämäsi kinkku ja juusto ovat kovin suolaisia, seokseen ei todennäköisesti tarvitse lisätä suolaa.

Kaada polentaseos vielä lämpimänä kakkuvuokaan ja jätä seos hetkeksi jäähtymään huoneenlämpöön. Kelmuta vuoka ja siirrä se jääkaappiin kun se on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi. Kakku voi odottaa paistamistaan jääkaapissa vaikka muutaman päivän, muutama tuntikin kuitenkin riittää.

Polentakakku pöytään mars!

Kun nälkä alkaa kurnia, laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Levitä lisukepavut ja/tai -ruusukaalit (puolitettuina) uunivuokaan öljyn, murskattujen valkosipulien ja hunajan kanssa. Laita kakku uuniin keskitasolle noin puoleksi tunniksi ja lisää uuniin sitten lisukepavut ja/tai ruusukaalit. Jatka kakun paistamista vielä vartin verran, eli kunnes kakku on pinnalta kullanruskea.

Ota polentakakku uunista ja jätä se odottelemaan vuoassaan lisukkeiden kypsymistä; kumoa kakku, kun ne ovat kivasti karamellisoituneita ja kypsiä. Kumoamista ennen kannattaa varovasti varmistaa, että kakku irtoaa ainakin reunoistaan vuoasta ja pläjäyttää kakku sitten reippaalla vauhdilla ympäri voipaperin päälle työtasolle, josta sen sitten siirtää varovasti paperin avulla tarjoilualustalle. Kasaa lopuksi kakun keskelle jäävään aukkoon lisukkeet ja kanna koko komeus tarjolle!

Ps. tämän syysteemaisen Nordic Waren unelmakakkuvuoan voitin Terhin keittiö-blogin 10 vuotisarvonnassa – kiitos vielä Terhille!

137 views

Rapeat risottopallot

by Juulia 0 Comments
Rapeat risottopallot

Olen kokkaillut viime aikoina tihenevällä tahdilla risottoa. Se ei ehkä kuullosta teille mitenkään oudolle, mutta tosiasiahan on, etten ennen ole risotosta juuri perustanut! En tilaa sitä ravintoloissa, enkä ole myöskään juurikaan sitä laittanut kotona – poikkeuksena sahramirisotto kampasimpukoiden kera, joka oli entisen mieheni lempiruokia. Erottuamme senkin tekeminen kuitenkin jäi.

Muutama kuukausi takaperin laitoin hetken mielijohteesta juuri tuota vanhaa sahramilla silattua bravuuriani sillä seuraamuksella, että olen laittanut risottoa siitä asti lähestulkoon viikottain. Eniten olen tainnut tehdä varsin yksinkertaista hernerisottoa (risi e bisi), jonka teen välillä vegeversiona, välillä pekonilla. Kokeiluni tehdä jotain risoton tapaista riisihiutaleista oli omasta mielestäni niin hyvä idea, että siitä lähtien risottopuuro on kuulunut tässä keittiössä pikaisten arkiruokien eliittiin.

Juusokin tykkää risotosta, mikä on tietysti mukavaa, koska juuri nyt tykkään kokata sitä niin paljon. Ruuan valmistamisessa Juusolle on vain yksi pulma: en koskaan tiedä, paljonko hän syö! Juuso on melkoinen hujoppi ja syö välillä kahden edestä, välillä kolmen. Usein käy niin, että tunti syötyämme pitää jo keksiä herralle lisää murkinaa, vaikka olisin kuinka mitoittanut ruokamäärän omasta mielestäni yläkanttiin. Välillä taas käy niin, että teen ruokaa ihan liikaa. Mitä tulee risottoon, se onkin huonompi homma – risotto ei ruokailijaa nimittäin odottele, eikä taatusti ole jääkaapissa yön yli seisottuaan enää ihan risottoa… Onneksi sen voi siinä tilanteessa kuitenkin taikoa rapeiksi risottopalloiksi!

Risotosta pyöriteltyjä palleroita on niiden syntykodissa Italiassa moneen lähtöön. On sisilialainen arancini, joka täytetään esim. ragùlla, ja on roomalainen supplì, jonka sisältä paljastuu mozzarellasydän. Napolissa riisipalloja kutsutaan ihan vaan riisipalloiksi (pall’e riso) – omassa keittiössäni kutsun niitä hieman tarkentaen risottopalloiksi.

Risottopallerot vaativat hieman vaivannäköä, sekä uskallusta frittihommiin. Koska olen sekä laiska, että nössö uppopaistaja, en vartavasten pyri ylimitottamaan risoton tarvettani. Joskus sitä kuitenkin ylittää molemmat edellämainituista esteistä, ja muistaa heti miksi niiden yli kannattaisi kömpiä useamminkin…

Tässä suuntaa antava ohje risottopalleroille. Määrät ovat suuntaa-antavia, sillä raaka-aineiden määrä on tietysti suhteessa ylijääneesen risoton määrään. Olen käyttänyt palleroiden leivittämiseen sekä riisijauhoja että -hiutaleita, joten pallerot ovat sekä ekstrarapeita, että gluteenittomia. Omiani en välttämättä täytä millään, mutta toki risottopallon sisään voi työnnellä ihan mitä vaan risoton omia makuja täydentämään. Kuvauspäivänä ylijäämärisotto oli punaviinirisottoa.

Risottopallot, n. 6-10 kpl

1 annos kylmää risottoa

1,5 dl riisijauhoja

2 kananmunaa

2,5 dl riisihiutaleita

1 dl raastettua parmesaania

timjamia

ripaus suolaa, vastarouhittua mustapippuria

4-6 dl kovaa kuumuutta kestävää öljyä

Kokoa ensiksi itsellesi tuotantolinja: laita yhdelle syvälle lautaselle riisijauho, toiselle kevyesti vispatut kananmunat, kolmannelle riisihiutaleet joihin on sekoitettu juustoraastetta ja mausteita. Lisäksi tarvitset kulhollisen kylmää vettä sekä pitkän pinnan – ainakin jos olet yhtä kärsimätön pääsemään jo syömään kuin minä.

Kastele kätesi vedessä ja ota kämmenellesi reilu ruokalusikallinen risottoa. Muotoile risotosta tiivis pallo ja pyörittele se riisijauhoissa (mikäli haluat täyttää palleron esim. nokareella juustoa, tuppaa se pallon keskelle ja ummista kolo huolella). Tee samoin niin monelle pallolle, kun riisijauholautaselle mahtuu. Kääntele palloja varovasti jauhoissa, kunnes ne ovat kauttaaltaan niiden peitossa. Seuraavaksi pallerot pyöritellään kananmunassa. Sieltä ne nostellaan yksi kerrallaan riisihiutaleisiin, joilla pallero vielä kuorrutetaan.

Kun olet käsitellyt samoin kaiken risoton, pese kätesi ja taputa itseäsi sitten olalle! Työläin vaihe on nyt ohi.

Kuumenna mahdollisimman kapean kattilan (itse käytän tähän kasaria) pohjalla n. 3 cm syvyydeltä öljyä. Öljyn sopiva lämpötila on 180 astetta, jonka vahtaamiseen käytän itse mieluiten lämpömittaria – samalla nössö uppopaistelija kokee olonsa turvallisemmaksi kun näkee, missä lämpötiloissa liikutaan. Mikäli et omista mittaria, öljy on kuitenkin suurinpiirtein sopivan kuumaa, kun tipautat siihen esim. palan leipää, ja se paistuu reippaalla tahdilla kullanruskeaksi.

Paista risottopalloja kolmen satseissa (jottei öljy jäähdy liikaa) n. 2-3 minuuttia per puoli, tai kunnes pallerot ovat kauttaaltaan kullanruskeita. Nostele kypsät valumaan talouspaperin päälle, kunnes kaikkia pallot on paistettu. Nössö uppopaistelija käyttää muuten paisteluhommissa mieluusti suojalaseja ja pitkähihaista paitaa 😉 lisäksi nössö uppopaistelija haluaa alleviivata seuraavaa:

Muista huolehtia turvallisuudesta öljypalon varalta: varaa kädenulottuville kattilalle sopiva kansi ja pidä se liesituuletin pois päältä!

Ps. Risottopallot ovat parhaimmillaan vastapaistettuina – mikäli teen kerralla isompaa määrää, pidä jo paistetut lämpiminä n. 175 asteisessa uunissa kunnes koko satsi on valmis. Sitten vain ääntä kohti!

340 views

Risottopuuroa “Risi e Bisi”

Risottopuuroa “Risi e Bisi”

Kaupallinen yhteistyö Urtekram ja Asennemedia

Olen jo vuosia seuraillut ruokamaailman trendejä henkilökohtaisesta kiinnostuksesta tiuhaan ja tarkkaavaisesti. Eri medioita pläräillessä tietyt raaka-aineet, valmistustavat ja keittiöt nousevat  selkeästi esiin ja ennen kuin huomaakaan, tarjotaan jos jonkinlaista raakakakkua ja lehtikaalisipsiä lähes joka toisessa kahvilassa ja kaupassa.

Lähi-  ja sesonkiruuan noususuhdanne ilahduttaa ekologisista syistä, mutta jotkut trendeistä ovat erityisen sydäntälämmittäviä: erityisesti vaatimattoman ja arkisen puuron nousu ruokatrendien huipulle on minusta ihanaa. Vaihtelevat valmistustavat, luovat makuyhdistelmät sekä runsaiden lisukkeiden käyttö tekee tästä lapsuuteni lempiaamupalasta monipuolisen aterian, jota sopii särpiä vaikka aamusta iltaan.

Omia puurosuosikeitani ovat ohra- ja tattariuunipuuro, mamman ruispuuro (jota keiteltiin lähes tunti puuroruisjauhoista), sekä ihan perinteinen kaurapuuro – voisilmällä, kiitos.

Nuorempana olin tästä voisilmäasiasta melko tiukka; auta armias, että joku olisi sujauttanut puurooni mustikoita, saatikka banaania tai hilloa! Lisäksi puuro piti keittää ehdottomasti maitoon. Tuorepuuroja kotonamme syötiin myös – äidillä oli tapana laittaa jääkaappiin yön yli turpoamaan kupillinen ananasmurskaa erilaisten siemenien kera. Tapa tarttui minuunkin, tosin ananasta en tuorepuuroni pohjana enää käytä: siihen tuli lukioaikojen ananasdieetin jälkeen täysi yliannostus.

Nykyään minullekin maistuu makeampikin puuro, vaikka lempimarjani puuron päällä onkin kirpakka tyrni. Välillä on ihana latoa puurokulhoon vähän kaikkea: banaania, mustikoita, kookoslastuja, macaa, tocoa, chiaa, hamppua, pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, kookosöljyä, kanelia, vaahterasiirappia, mantelivoita… mitä kaikkea kaapeista nyt sattuu löytymäänkin.

Tykkään myös käyttää mahdollisimman paljon erilaisia hiutaleita. Tattari on ollut kestosuosikkini  kauran ohella lapsesta saakka, mutta ystäviksi ovat viime vuosina nousseet myös hirssi-, riisi-, ohra-, kvinoa-, speltti-, amarantti- sekä maissipuuro. Kaupoista löytyykin nykyään ilahduttavan laaja valikoima kaikenlaisia hiutaleita, jotka sopivat myös gluteenitonta ruokavaliota noudattaville! Itselläni gluteeniallergiaa tai -yliherkkyyttä ei ole, mutta minulla on melkoisen monta ystävää joilla on – sitä tuleekin siis laitettua varsin usein ruokaa gluteenitonta ruokavaliota silmälläpitäen.

Urtekramilla on valikoimissaan liuta ihania puurohiutaleita, jotka ovat pikkuhiljaa täyttäneet kaappini. Osalla Urtekramin hiutaleista (hirssi-, täysjyväriisi- ja kaurahiutale) on sekä luomu-, että gluteeniton sertifikaatio, joten voin olla varma tuotantolinjan puhtaudesta ja tuotteiden turvallisuudesta niiden kaikkein allergisimpienkin illallis- tai aamiaisvieraiden suhteen.

Vakio-ostoksiani ovat gluteenittomat luomukaurahiutaleet, jotka sopivat puurojen lisäksi monenlaiseen leivontaan. Kaurahiutaleista löytyy myös isokokoisempi versio, joilla puuroon saa kivasti vähän erilaisen rakenteen. Isoista hiutaleista keittelemäni suolaisen kaurapuuron kruunaan parmesaanilla, oliiviöljyllä, paistetulla munalla ja ohueksi viipaloidulla kevätsipulilla –  muutama tippa chilikastiketta siihen päälle vielä ja avot!

Suolaisia puuroreseptejä suosittelenkin rohkeasti kokeilemaan. Sormisuolalla silatun voisilmäpuuron suurena ystävänä ajatus vaikkapa juustosta puurokulhossani ei tunnu minusta yhtään oudolta, mutta ymmärrän toki niitä joita se epäilyttää.  Mikäli suolaisista puuroista innostuu enemmänkin, kannattaa guuglailla myös aasialainen aamupuuro, congee. Reseptejä tälle ruokaisalle riisipuurolle löytyy tusinoittain vaikkapa täältä 🙂

Tämänhetkinen lempihiutaleeni on congeeseenkin sopiva täysjyväriisihiutale (luomu + gluteeniton). Täysjyväriisihiutaleet sopivat minusta muutenkin erityisen hyvin suolaisiin puuroihin – käytänkin niitä nykyään itseasiassa hyvin usein eräänlaisessa risoton ja puuron yhdistelmässä. Näin kevään korvilla risottopuuroni on ollut enimmäkseen vihreän sävyinen: herneitä, pinaattia ja yrttejä pursuilevat kulholliset valmistuvat nopeasti, koostumusta on helppo kontrolloida, ja ihan risotosta menee!

 

Risottopuuroa ” Risi e Bisi” 2:lle

n. 50 g voita

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

n. 8 dl kasvislientä

3 dl Urtekram täysjyväriisihiutaleita

2-3 dl sulatettuja pakasteherneitä tai n. 150 g sokeriherneenpalkoja

suolaa, mustapippuria

3-4 rkl parmesaania

ruohosipulia sekä minttua

(+ vielä muutama nokare voita)

Sulata voi kattilassa ja kuullota silputtu sipuli sekä valkosipuli miedolla lämmöllä läpikuultavaksi (n. 5  min). Lämmitä toisessa kattilassa kasvisliemi. Kaada täysjyväriisihiutaleet sipulin sekaan ja pyörittele kauttaaltaan voissa. Lisää hiutaleiden sekaan reilu puolet kasvisliemestä ja keitä puurohiutaleet lähes kypsiksi. Lisää kattilaan herneet (pakasteherneet voit lisätä ihan jäisinä, sokeriherneenpalot kannattaa huuhtoa ja vaikkapa hieman pilkkoa pienemmäksi).

Lisää loppu kasvisliemi vähän kerrallaan puuron koostumusta tarkkaillen – lopputuloksen pitäisi olla lusikoitavan puuromaista, ei kuitenkaan mitään sementtipuuroa! Kun riisihiutaleet ovat täysin kypsiä, ja herneet lämmenneitä mutta vielä hohtavan vihreitä, on aika viimeistellä risottopuuro. Raasta kattilaan muutama ruokalusikallinen parmesaania ja tarkista sen jälkeen suola. Saatat kaivata puuroosi vielä suolaa (ainakin jos olet sellainen suolahirmu kuin minä), mutta pippuria ja silputtua minttua sekä ruohosipulia kannattaa ainakin lisätä reilusti! Itse sekoitan risottopuuroon vielä viime tipassa hieman ekstravoita.

Lautasellinen kevättä!

168 views