Löytö: Pimientos de Padrón

Löytö: Pimientos de Padrón

Some are hot, some are not.

Olen täysin koukahtanut Pimientos de Padrón -paprikoihin. Nämä herkulliset ja makoisat vihreät pikkupaprikat ovat kotoisin Espanjan Galiciasta, Padrónin kylästä, ja monille tuttuja matkoilta tai tapasravintoloista. Ennen olen saanut näitä karkkeja eteeni vain ravintoloissa, mutta nytpä niitä on ruvennut näkymään kaupoissakin!

Pimientos de Padrón tarjotaan perinteisesti halkeilleeksi ja kuplivaksi öljyssä paistettuina, sormisuolan kera. Paprika syödään kantaa lukuunottamatta kokonaan, siemenkotineen päivineen. Syömisen ohessa tulee pelattua eräänlaista venäläistä rulettia (vai pitäisikö sanoa espanjalaista), sillä noin joka kymmenes paprika on tulinen!


Hot or not?

Koska olen toistaiseksi bongannut näitä pikkupaprikoita vain Hietsun S-Marketissa, en ole lähtenyt suuremmin kikkailemaan niiden valmistuksen kanssa. Mikäli niitä alkaa löytymään jostain kotia lähempää, raaskin ehkä ruveta tekemään paprikoiden kanssa jotain kokeellisempaakin 🙂 sitä odotellessa, alla käyttämäni (varsin helppo) Pimientos de Padrón -ohje.

Pimientos de Padrón

pussillinen Padrón-paprikoita

muutama ruokalusikallinen öljyä

sormisuolaa

Huuhdo ja kuivaa paprikat huolella. Kuumenna öljyä melko kuumaksi paistinpannussa ja lisää paprikat pannulle. Öljy räiskii, jollet kuivannut paprikoita kunnolla, joten varo! Paista paprikoita kuumassa öljyssä molemmin puolin, kunnes ne ovat osittain mustuneita ja kuplivia. Tarjoile heti sormisuolan kera.

Ps. öljyssä pyöritellyt paprikat voi myös paistaa kuumassa uunissa grillivastuksen alla, jos ei halua koko kämpän käryävän paistoöljyltä.

26 170 views

Sateenkaarisalaatti

by Juulia 0 Comments
Sateenkaarisalaatti

Viime viikolla vietettiin sateenkaariviikkoa, ja lauantain aurinkoisen Pride-kulkueen jälkimainingeissa minulle iski hirmuinen inspiraatio sateenkaaren värisestä ruuasta. Ei siinä auttanut kuin lähteä juhlista kaupan kautta kotiin kokkailemaan! Vaikkei rakkaus ihan jokapuolella maailmaa vielä ole voittanutkaan, juhlan aihetta oli USA:n tasa-arvoisen avioliittolakiuutisen myötä viime viikolla kuitenkin yllin kyllin.

“Eat the rainbow” on kivoin tuntemistani ruokahokemista – eikä vain kytköksestään rakkauden ja tasa-arvon asioihin. Ensinnäkin ajatus, että “syö sateenkaaren” saa minut tuntemaan oloni keijukaiseksi, tai yksisarveksi, ja sellaista on kiva kokea aina välillä. Toiseksi, eri väristen rehujen/ruokien mussuttaminen on meille hyväksi: eri värisissä ruuissa on erilaisia ravinteita.

Itse en mielelläni jää mistään niistä paitsi. Kun huomaan syöneeni jonain päivänä lähinnä keltaista ruokaa (eli leipää, voita, juustoa, pastaa, perunaa), yleensä huolestun itsestäni – se on nimittäin aina selvä merkki lohtusyömisestä. Vaarallistahan satunnainen lohtusyöminen ei ole, mutta pidemmän päälle yksivärinen ruoka saa ainakin itselleni aikaan tukalan olon… ja käyhän se vähän tylsäksikin nopeasti!

Suoriuduin siis launtaina Pride-juhlasta kotiin päämääränäni kokata sateenkaariruokaa. Kaupassa eteeni osui tuoretta maissia, johon minulla on melkoinen heikkous, ja maissista taas tuli mieleen Pinterestissä vastaan osunut värikäs amerikkalainen maissiruoka, confetti corn, joka on osa perinteistä kiitospäivän ateriaa.

Tuore maissi on älyttömän hyvää niin raakana kuin kypsennettynäkin – tosin taidan olla jossain määrin jäävi maissista puhumaan: olen sen kaliiperin maissifani että syön vaikka jäistä pakastemaissia, jyvä kerrallaan, hartaasti nautiskellen. Maissinjyvät on helpointa veistellä irti tähkästä, kun tekee sen kulhon sisällä, jonka pohjalle asettaa pienemmän kulhon eräänlaiseksi jalustaksi tähkälle. Tämän keinon avulla maissi ei lentele ihan yltympäriinsä 🙂

Raaka sokerimaissi = karkkia. Maissinjyvät eivät lentele ympäriinsä, jos leikkaat ne irti tämän konstin avulla.

Sateenkaarisalaatti n. 4:lle

vegaaninen

2 tuoretta maissintähkää

1 pieni punasipuli / kaksi kevätsipulia

muutama tomaatti

2 avomaankurkkua

1-2 eriväristä paprikaa

1-2 chilipaprikaa

ruukku korianteria

1 tlk mustapapuja/kikherneitä tms.

2 tl juustokuminaa

1 tl savupaprikajauhetta

1-2 limetin mehu

1 rkl oliiviöljyä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(avocadoa, keitettyä riisiä/kvinoaa tms.)

(savutabascoa tai muuta chilikastiketta)

(mansikoita/ananasta/mustikoita)

(vegepekonia)

Pese ja kuivaa kaikki vihannekset. Leikkaa maissintähkistä jyvät irti ja kuutioi kaikki vihannekset pieniksi tasakokoisiksi kuutioiksi. Lisää hyvin huuhdotut ja valutetut pavut. Mausta juustokuminalla, savupaprikalla, suolalla ja pippurilla. Purista sekaan limettiä maun mukaan, ja lorauta mukaan vielä hieman oliiviöljyä.

Salaatista saa ruokaisamman kuutioimalla sekaan avocadoa. Samoin voit hyvin lisätä ruokaan keitettyä ja jäähdytettyä riisiä, kvinoaa, linssejä tai kuskusia sekä murentamalla joukkoon hieman rapeaksi paistettua vekonia. Myös mansikat, ananas ja mustikat toimivat salaatissa hienosti. Eiköhän sitä itse kukin saa päättää, mistä ja kenestä tykkää, joten minusta voit laittaa sateenkaarisalaattiisikin ihan juuri sitä mitä itse halajat <3

Nokare kaurafraichea / ranskankermaa kruunaa sateenkaariaterian…

…tai ehkä sittenkin avocado?

Minulla oli eilen illallisvieraanani DJ-duo Ne Naiset, eli rakkaat ystäväni Suvi ja Lani, sekä Suvin poikaystävä Viljami. Tarjosin vierailleni kikherneversion sateenkaaresta, sekä vesimelonipizzaa ja dirty & oily martinit. Koska seurueeseen kuului yksi vegaani, tarjosin salaatin kaverina vegepekonia sekä yllättävän hyvää kaurasta tehtyä ranskankermaa (Oatly).

Sateenkaarisalaatti maistuu myös tacokuorissa (jotka muuten EIVÄT ole helppoja syötäviä)…

Alkuun juotiin Dirty and Oily Martinit 😀

Tämä näyttää kivalta mutta viritys hajosi ensipuraisulla. Olen varoittanut!

Ps. Jahka syksy saapuu (hui, sanoinko tuon ääneen?), teen varmasti myös sitä “alkuperäistä” confetti cornia, joka on kermainen ja lämmin pataruoka. Uuh. Kermaa, maissia ja pekonia… kuulostaa ihan lohturuualta 😉

260 views

Rehutalo

by Juulia 0 Comments
Rehutalo

20141225_124507

Aika monen kotona rakennellan joulun alla perinteisiä piparkakkutaloja. Meilläpä ei ollutkaan tänä jouluna piparitaloa, vaan tällainen ihana vihanneksista kasailtu rehuhökkeli! Kuka sanoi, ettei ruualla saa leikkiä…? Törmäsin Facebookissa joulun alla kuvaan vihanneksista rakennettuun taloon, ja pakkohan sellainen oli kokeilla tehdä. Alkuperäistä lähdettä en linkille enää löydä, mutta ohje löytyy esim. täältä.

Itsehän en juuri ohjeita lue, joten lähdin rakentamaan hökkeliäni sen kummemmin lopputulosta suunnittelematta. Sen verran haastetta halusin itselleni asettaa, että päätin olla käyttämättä mitään syötäväksi kelpaamatonta rakenteissa. Tasakatto ei kuitenkaan houkutellut, ja harjakaton askartelu tässä projektissa lopulta eniten päänvaivaa tuottikin.

20141225_120901

Pääraaka-aineeni olivat kurkku- ja porkkanatangot. Pyrin leikkaamaan ne samapituisiksi, ja kutakuinkin kulmikkaiksi. “Laastina” käytin sekä valkopapusosetta, että hummusta. Koristeluun käytin paprikaa, persiljaa, oliiveja ja tomaattia.

20141225_122812

Kuten kuvasta näkyy, harjakaton väsääminen oli melkoista palapeliä, ja pelkäsin koko mökin elinkaaren, että katto romahtaa. Hyvin se lopulta kuitenkin kesti!

Valkopapusose:

Purkillinen hyvin huuhdottuja valkoisia papuja

puolen sitruunan mehu

1 valkosipulin kynsi

puolisen desiä manteleita

ripaus suolaa ja pippuria

(muutama rkl oliiviöljyä tai vettä ohentamaan tahnaa sopivan paksuiseksi)

Jos omistat sauvasekottimen tms. valmistusohje on helppo: kaikki aineet soseeksi, piste. Oleellista on, että tahna on tarpeeksi paksua toimiakseen “muurauslaastina”; liian löysä sose valuu ja talosi ei taatusti kestä Ison Pahan Suden puhkumista.  Ilman blenderiä soseen valmistus on sen verran työlästä, että jättäisin koko homman väliin. Kaupasta saa ihan passelia valmista hummusta – oikotie rehutalonrakennusonneen!

20141225_123243

20141225_124412

 

20 views

Lehtikaaligazpacho

by Juulia 0 Comments
Lehtikaaligazpacho

Taisinkin tuolla parin viikon takaisessa kirjoituksessani mainostaa, että olen ollut tänä kesänä koukussa gazpachoon… ja tilanne ei ole loppukesänä muuttunut niin mihinkään. Kyllä se vaan on niin helppo ja raikas kesäruoka, että harva se päivä sitä on tullut surauteltua.

Perusgazpachon lisäksi olen tehnyt ties minkälaisia versioita, aina vähän sen mukaan mitä kaapista on milloinkin löytynyt. Toissapäivänä kekkasin heittää sekaan lehtikaalia kun sitä kerran kotona oli – ei kuulkaas ollenkaan huono idea!
Lehtikaali on taas sesongissa ja tähän aikaan vuodesta tuppaan änkemään sitä melkein joka ruokaan. Viime vuotisen lehtikaalibuumin jäljiltä kaikki ruuasta kiinnostuneet varmasti tietävätkin, kuinka tolkuttoman terveellinen herkku se onkaan: täynnä mm. C-vitamiinia ja rautaa, ja parhaiten saat ne itseesi kun syöt lehtikaalisi raakana.

Lehtikaali-gazpahco 2:lle

vegaaninen
1 keltainen tai valkoinen paprika
200 g keltaista tomaattia
puolikas pieni kurkku
60 g lehtikaalia lehtiruodit poistettuina (~2 lehteä)
1 pieni kesäsipuli tai muutama kevätsipulinvarsi
pieni valkosipulin kynsi
0,5 dl hyvää oliiviöljyä (minulla luomua Terra Cretaa)
1 dl vettä
1 sitruunan mehu
0,5-1 chili
1 tl suolaa
pippuria,puoli ruukkua korianteria sekä kourallinen idätettyä krassia, fenkolin siemeniä tai muita ituja

Aloita soseuttamalla vesi, sipuli, haluamasi määrä chiliä, valkosipuli ja lehtikaali. Lisää paprika, tomaatit, korianteri varsineen, kurkku (idut) ja suristele lisää. Valuta sekaan oliiviöljy ja sitruunan mehu ja tarkista keiton koostumus – lisää tarvittaessa vettä. Mausta keitto suolalla ja pippurilla, surauta vielä tasaiseksi ja koristele korianterinlehdellä. Tarjoile kylmänä!

Ps. Satokausikalenterista näkee mikä milloinkin on sesongissa. Ja juuri NYT pikkupakkasiin saakka se on lehtikaali. Oujee!

36 views