Mun muhammara

by Juulia 0 Comments
Mun muhammara

muhammara

Osallistuin alkusyksystä Tiskivuoren Emäntä -blogin Heidin järjestämille rapujuhlille. Heidi ravusti saksiniekat pöytään ja me kokkailevat kutsuvieraat toimme paikalle alkuruuat ja jälkkärit. Juhliin oli kutsun saanut lisäkseni Elina (Chocochili), Hanna (Hannan Soppa), Merituuli (Sillä Sipuli), Hannele (Kokit ja Potit) sekä Mikko (Avaruusasema).

Koska mukana oli yksi vegaani, mietittiin yhdessä alkupalapöytään mahdollisimman monta vegaanillekin sopivaa ruokaa. Itse päädyin tuomaan pöytään lakritsiliemessä pikkelöityjä kukkakaaleja sekä muhammara -tahnaa ja surautinpa Elinan latva-artisokalle myös karamellisoidun saksanpähkinävinegretinkin.

muhammara

Muhammara oli osaltani täysin hatusta temmattu veto, en nimittäin ollut sitä koskaan ennen tuolloin tehnyt. Olin muistaakseni nähnyt niihin aikoihin jonkun kokkailuvideon, jossa sitä tehtiin ja mielenkiintoni tähän saksanpähkinöistä, paahdetuista paprikoista ja granaattiomenasiirapista koostuvaan tahnaan oli herännyt. Toki muhammarasta olen kuullut ekan kerran jo kauan sitten, mutta jostain syystä se ei aiemmin ole houkutellut. Arvatkaapa siis hölmistykseni taso, kun kävi ilmi että myös Elina oli tuomassa juhliin muhammaraa 😀 Siinä sitten illan mittaan maisteltiin kummankin versioita ja vaikka samasta ruokalajista on kyse, olihan niissä eroja. Omani esim. kaipasi selvästi lisää valkosipulia!

Muhammara on peräisin Syyriasta, ja tarkoittaa ilmeisesti “punastunutta” tai “punertavaa” tai jotakin sellaista. (Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä!) Punaistahan tämä tahna tosiaan on, ja ihanaa! Monessa reseptissä muhammara suurustetaan leivällä, mutta itse lähdin suoralta kädeltä gluteenittomalle linjalle ja käytin tahnan sakeuttamiseen mantelijauhoja. Muhammaraan kuuluvaa aleppon pippuria en ole toistaiseksi löytänyt mistään – mikä ei ehkä ole ihme, ottaen huomioon että kyseinen mauste on myös kotoisin Syyriasta – joten olen tulisuttanut muhammarani joko tuoreilla chilipaprikoilla tai yhdistelmällä tulista paprikajauhetta ja cayennepippuria. Myös lempichilini, korealainen gochugaru, toimii minusta muhammarassa yllättävän hyvin!

muhammara“vähän granaattiomenasiirappia”

Koska en todellakaan ole mikään muhammara -ekspertti, korostaisin tässä vielä, että ohjeeni on tulkinta useammasta lukemastani reseptistä. En osaa sanoa mille tasolle se asettuisi autenttisuudeltaan syyrialaiseen keittiöön perehtyneiden mielessä, mutta hyvää se kyllä on! Käsittääkseni tästä ruokalajista on Lähi-Idässä useampiakin versioita … puhumattakaan sitten vielä jokaisen suvun omista versioista, joten tässä on nyt sitten tämän huushollin versio!

Muhammara

3 isoa punaista paprikaa / n. ½ kg paahdettua paprikaa

1 miedohko chilipaprika / 1-2 tl aleppon pippuria / 1-2 tl tulista paprikajauhetta + ripaus cayennepippuria

100 g saksanpähkinöitä

1 reilun kokoinen valkosipulin kynsi

3-4 rkl saksanpähkinäöljyä (tai oliiviöljyä)

3-5 rkl granaattiomenasiirappia (*

n. 1 tl suolaa

(1 pala kuivahtanutta vaaleaa leipää / n. ¾-1 dl mantelijauhoja)

Paahda kokonaisia paprikoita ja chilipaprikaa (mikäli se on chilivalintasi) uunivuoassa 200 asteisessa uunissa, kunnes paprikat mustuvat sieltä täältä. Käännä paprikoita muutaman kerran paahtamisen aikana, jotta ne paahtuvat kauttaaltaan. Ota vuoka sitten uunista ja peitä se tiiviisti foliolla. Jätä paprikat muhimaan folion alle, kunnes ne ovat jäähtyneet sen verran että niitä pystyy käsittelemään. Puolita sitten paprikat, poista niistä siemenet ja kuoret. Kuori myös chilipaprika, johon voit halutessasi jättää siemenet mikäli olet tulisemman ystävä.

Jos kaipaat muhammaraa pöytään vähän helpommin ja nopeammin, voit käyttää valmista paahdettua paprikaa ja vaihtaa paahdetun chilipaprikan aleppon pippuriin, gochugaruun tai tuliseen paprikajauheeseen ripauksella cayennepippuria.

Saksanpähkinät voi halutessaan kevyesti paahtaa kuivalla paistinpannulla ennen tahnan sekoittamista. Soseuta sitten karkeaksi soseeksi paprika ja paahdettu chilipaprika. Lisää seokseen saksanpähkinät ja suolan kanssa rikki veitsen lavalla hierretty valkosipulin kynsi, öljy sekä 3 rkl granaattiomenasiirappia. Soseuta vain sen verran, että pähkinät rikkoutuvat hieman – minusta muhammaran rakenne on ihana silloin kun siellä on isompiakin pähkinäsattumia seassa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa ja granaattiomenasiirappia. Omaan makuuni sopii parhaiten reilusti makeansuolainen muhammara!

Mikäli haluat muhammarasta paksumpaa, soseuta paprikan kanssa pala kuivahtanutta leipää. Mikäli vältät gluteiinia tai olet keliaakikko, käytä mantelijauhoja. Niitä voit sekoittaa valmiiseen muhammaraan niin paljon, että koostumus on mieleesi. Muista kuitenkin, että koostumus paksuuntuu vielä kun muhammara vetäytyy kylmässä!

Muhammara on parhaimmillaan vietettyään jääkaapissa yön. Se säilyy 3-4 päivää jääkaapissa. Tarjoile muhammara esim. mezepöydässä, leivän kanssa tai vihannesten dippinä. Nosta se huoneenlämpöön aina hyvissä ajoin ennen tarjoilua ja lorottele päälle vielä hieman öljyä sekä granaattiomenasiirappia.

*) Granaattiomenasiirappia löytyy Lähi-Idän kokkailutarvikkeita myyvistä etnisistä kaupoista, kuten vaikkapa Yliopiston metriksen Hauler-marketista. Kun en ehtinyt Kaisaniemeen muhammarakokkailufiilispäivänä, ostin kaupasta granaattiomenatäysmehua ja keitin siitä itse siirappini (n. 8 dl mehua + 2 dl fariinisokeria keitellään kunnes koostumus on siirappimaista, aikaa tähän menee n. tunti).

 

1 258 views

Tapaspizza kikhernepohjalla

by Juulia 2 Comments
Tapaspizza kikhernepohjalla

Pimientos de Padrón -addiktioni on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että pelkkä paistaminen ja suolaaminen perinteiseen tyyliin ei enää riitä, pussejakin ostan kerralla tuplaten. Ideoita paprikoiden vaihtoehtoisille käyttötavoille pyörii päässä, joista ensimmäisen tosin lainasin Omnipollos Hatt -pizzeriasta…

Kävimme tuossa Tukholmassa sijaitsevassa olutmekassa Juuson kanssa uutena vuotena; maisteltavien oluiden valinnassa ei ollut vaikeuksia (juotiin yksinkertaisesti vain kaikki hanat läpi), mutta pizzan valinta sen sijaan tuotti päänvaivaa. Kun lopulta bongasin yhdestä pizzasta näitä koukuttavia pikkupaprikoita, oli valinta kuitenkin hetkessä lukittu!

Pikkupaprikat sopivat pizzaan loistavasti, varsinkin kun pizza viimeistellään superkuumassa pizzauunissa tai grillivastuksen alla. Tuumasta toimeksi sitten vaan: Pimientos de Padròn –pizza tulille!

Harmi vaan, ettei niitä pizzoja itseasiassa ihan niin vain hetken mielijohteesta tehdä. Perinteinen vehnäpohja vaatii minusta hitaan kohotuksen jääkaapissa – mieluiten vielä yön yli – muuten tulos on ihan muuta kuin haaveissani. Niinpä ei auta kuin soveltaa ideaa johonkin nopeampaan. Nopeista pizzapohjaresepteistä suosikeitani ovat leivinjauheella kohotettu pikapohja sekä kukkakaalipohja. Harkitsin myös hetken tekeväni pizzapohjan sijasta espanjalaistyylisen perunatortillan paprikoideni alustaksi, mutta päädyinkin lopulta tekemään pohjan kikherneistä!

“Pizzani” raaka-aineiksi valikoitui lopulta lähes yksinomaan tapaksista tuttuja raaka-aineita: Padrón -paprikoita, valkosipulia, marinoituja artisokkia, chorizoa, manchegoa sekä kikherneitä. Mitä tulee kikhernepohjiin, kikhernejauhoista tehty lettumainen pohja on varsin helppo, maukas, nopea ja toimiva pizzapohja (pohjaksi käy esim. nämä italialaiset socca- tai farinata -leivät) . Kikhernehän on lisäksi vieläpä pizzapohjan raaka-aineeksi luontaisesti gluteeniton ja mukavan proteiinipitoinenkin.

Kikhernejauhoni olivat kuitenkin päässeet juuri loppumaan, joten kokeilinpa sitten väsätä pohjan purkkikikherneistä, vähän samalla logiikalla kuin kukkakaalipohjan kanssa: munan ja juustoraasteen kanssa blendaten ja esipaistaen. Yllättävän hyvä kokeilu kuulkaas! Veikkaan, että samalla reseptillä tulisi myös aika kiva suolaisen piirakan gluteeniton pohja.

Tapaspizza (2:lle)

Kikhernepohjaan:

n. 200 g eli n. purkillinen kikherneitä

1-2 valkosipulin kynttä

1 kananmuna

n. 50 g juustoraastetta

Päälle:

100 g manchegojuustoa

6-8 Padrón-paprikaa

6-8 siivua chorizoa tai soijachorizoa

6-8 palaa öljyyn säilöttyä grillattua latva-artisokka

kevätsipulia, chiliä

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Öljyä uuninkestävä paistinpannu (esim. valurautapannu). Huuhdo ja valuta kikherneet, soseuta ne sitten pilkottujen valkosipulinkynsien ja kananmunan kanssa. Osa kikherneistä saa jäädä rouheeksi, täysin sileäksi soseeksi seosta ei tarvitse suristella (paitsi ehkä valkosipulin osalta…)

Taputtele massa paistinpannuun ja silota pintaa hieman kastellulla lusikalla tai muovilastalla. Paista lättyä uunissa n. 15-20 minuuttia, tai kunnes se on täysin kiinteä ja saanut hieman väriä.

Kikhernepohja uunista ulos!

Ota pannu uunista ja käännä uunin grillivastus päälle. Aloita täytteiden kasaaminen raastamalla lätyn päälle kunnon keko manchegoa. Asettele sitten lättyselle chorizosiivut sekä artisokat, lopuksi päällimmäiseksi vielä padrón -paprikat. Lykkää sitten pannu takaisin uuniin grillivastuksen alle, kunnes juusto on sulanut, paprikat ruskistuneet ja kaikki näyttää herkulliselta!

Tarjoile pizza suoraan pannusta, sillä kikhernepohja on rakenteeltaan hieman lehtevä ja mureneva. Itse laitoin pizzan päälle vielä silputtua kevätsipulia sekä jalapeñoaviipaleita – ihan vain siltä varalta, ettei yksikään näistä pikkupaprikoista olisikaan tulinen…

Lopputulos oli ehkä melko kaukana pizzasta, mutta varsin maukas! Kikhernepohjan rakenne on minusta ihana, vaikkakin ehkä lähempänä piirakkapohjaa kuin pizzapohjaa. Vegeversionhan tästä saa, kun jättää chorizon pois, tai vaihtaa sen vegechorizoon. Gluteenitonkin tämä pizza on, mikäli käyttämäsi makkara on gluteeniton. Piällisistä sen verran vielä, että jätin tarkoituksella tomaattisoossit tästä tällä kertaa pois – joten tämä pizzantapainen saa mehevyytensä lähinnä juustosta = sitä pitää olla PALJON.

Seuraava askel tämän addiktion tiellä lienee se, että alan kasvattamaan itse näitä paprikoita. Mitenköhän ne viihtyisivät tuossa parvekkeella…

367 views

Löytö: Pimientos de Padrón

Löytö: Pimientos de Padrón

Some are hot, some are not.

Olen täysin koukahtanut Pimientos de Padrón -paprikoihin. Nämä herkulliset ja makoisat vihreät pikkupaprikat ovat kotoisin Espanjan Galiciasta, Padrónin kylästä, ja monille tuttuja matkoilta tai tapasravintoloista. Ennen olen saanut näitä karkkeja eteeni vain ravintoloissa, mutta nytpä niitä on ruvennut näkymään kaupoissakin!

Pimientos de Padrón tarjotaan perinteisesti halkeilleeksi ja kuplivaksi öljyssä paistettuina, sormisuolan kera. Paprika syödään kantaa lukuunottamatta kokonaan, siemenkotineen päivineen. Syömisen ohessa tulee pelattua eräänlaista venäläistä rulettia (vai pitäisikö sanoa espanjalaista), sillä noin joka kymmenes paprika on tulinen!


Hot or not?

Koska olen toistaiseksi bongannut näitä pikkupaprikoita vain Hietsun S-Marketissa, en ole lähtenyt suuremmin kikkailemaan niiden valmistuksen kanssa. Mikäli niitä alkaa löytymään jostain kotia lähempää, raaskin ehkä ruveta tekemään paprikoiden kanssa jotain kokeellisempaakin 🙂 sitä odotellessa, alla käyttämäni (varsin helppo) Pimientos de Padrón -ohje.

Pimientos de Padrón

pussillinen Padrón-paprikoita

muutama ruokalusikallinen öljyä

sormisuolaa

Huuhdo ja kuivaa paprikat huolella. Kuumenna öljyä melko kuumaksi paistinpannussa ja lisää paprikat pannulle. Öljy räiskii, jollet kuivannut paprikoita kunnolla, joten varo! Paista paprikoita kuumassa öljyssä molemmin puolin, kunnes ne ovat osittain mustuneita ja kuplivia. Tarjoile heti sormisuolan kera.

Ps. öljyssä pyöritellyt paprikat voi myös paistaa kuumassa uunissa grillivastuksen alla, jos ei halua koko kämpän käryävän paistoöljyltä.

22 115 views

Sateenkaarisalaatti

by Juulia 0 Comments
Sateenkaarisalaatti

Viime viikolla vietettiin sateenkaariviikkoa, ja lauantain aurinkoisen Pride-kulkueen jälkimainingeissa minulle iski hirmuinen inspiraatio sateenkaaren värisestä ruuasta. Ei siinä auttanut kuin lähteä juhlista kaupan kautta kotiin kokkailemaan! Vaikkei rakkaus ihan jokapuolella maailmaa vielä ole voittanutkaan, juhlan aihetta oli USA:n tasa-arvoisen avioliittolakiuutisen myötä viime viikolla kuitenkin yllin kyllin.

“Eat the rainbow” on kivoin tuntemistani ruokahokemista – eikä vain kytköksestään rakkauden ja tasa-arvon asioihin. Ensinnäkin ajatus, että “syö sateenkaaren” saa minut tuntemaan oloni keijukaiseksi, tai yksisarveksi, ja sellaista on kiva kokea aina välillä. Toiseksi, eri väristen rehujen/ruokien mussuttaminen on meille hyväksi: eri värisissä ruuissa on erilaisia ravinteita.

Itse en mielelläni jää mistään niistä paitsi. Kun huomaan syöneeni jonain päivänä lähinnä keltaista ruokaa (eli leipää, voita, juustoa, pastaa, perunaa), yleensä huolestun itsestäni – se on nimittäin aina selvä merkki lohtusyömisestä. Vaarallistahan satunnainen lohtusyöminen ei ole, mutta pidemmän päälle yksivärinen ruoka saa ainakin itselleni aikaan tukalan olon… ja käyhän se vähän tylsäksikin nopeasti!

Suoriuduin siis launtaina Pride-juhlasta kotiin päämääränäni kokata sateenkaariruokaa. Kaupassa eteeni osui tuoretta maissia, johon minulla on melkoinen heikkous, ja maissista taas tuli mieleen Pinterestissä vastaan osunut värikäs amerikkalainen maissiruoka, confetti corn, joka on osa perinteistä kiitospäivän ateriaa.

Tuore maissi on älyttömän hyvää niin raakana kuin kypsennettynäkin – tosin taidan olla jossain määrin jäävi maissista puhumaan: olen sen kaliiperin maissifani että syön vaikka jäistä pakastemaissia, jyvä kerrallaan, hartaasti nautiskellen. Maissinjyvät on helpointa veistellä irti tähkästä, kun tekee sen kulhon sisällä, jonka pohjalle asettaa pienemmän kulhon eräänlaiseksi jalustaksi tähkälle. Tämän keinon avulla maissi ei lentele ihan yltympäriinsä 🙂

Raaka sokerimaissi = karkkia. Maissinjyvät eivät lentele ympäriinsä, jos leikkaat ne irti tämän konstin avulla.

Sateenkaarisalaatti n. 4:lle

vegaaninen

2 tuoretta maissintähkää

1 pieni punasipuli / kaksi kevätsipulia

muutama tomaatti

2 avomaankurkkua

1-2 eriväristä paprikaa

1-2 chilipaprikaa

ruukku korianteria

1 tlk mustapapuja/kikherneitä tms.

2 tl juustokuminaa

1 tl savupaprikajauhetta

1-2 limetin mehu

1 rkl oliiviöljyä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(avocadoa, keitettyä riisiä/kvinoaa tms.)

(savutabascoa tai muuta chilikastiketta)

(mansikoita/ananasta/mustikoita)

(vegepekonia)

Pese ja kuivaa kaikki vihannekset. Leikkaa maissintähkistä jyvät irti ja kuutioi kaikki vihannekset pieniksi tasakokoisiksi kuutioiksi. Lisää hyvin huuhdotut ja valutetut pavut. Mausta juustokuminalla, savupaprikalla, suolalla ja pippurilla. Purista sekaan limettiä maun mukaan, ja lorauta mukaan vielä hieman oliiviöljyä.

Salaatista saa ruokaisamman kuutioimalla sekaan avocadoa. Samoin voit hyvin lisätä ruokaan keitettyä ja jäähdytettyä riisiä, kvinoaa, linssejä tai kuskusia sekä murentamalla joukkoon hieman rapeaksi paistettua vekonia. Myös mansikat, ananas ja mustikat toimivat salaatissa hienosti. Eiköhän sitä itse kukin saa päättää, mistä ja kenestä tykkää, joten minusta voit laittaa sateenkaarisalaattiisikin ihan juuri sitä mitä itse halajat <3

Nokare kaurafraichea / ranskankermaa kruunaa sateenkaariaterian…

…tai ehkä sittenkin avocado?

Minulla oli eilen illallisvieraanani DJ-duo Ne Naiset, eli rakkaat ystäväni Suvi ja Lani, sekä Suvin poikaystävä Viljami. Tarjosin vierailleni kikherneversion sateenkaaresta, sekä vesimelonipizzaa ja dirty & oily martinit. Koska seurueeseen kuului yksi vegaani, tarjosin salaatin kaverina vegepekonia sekä yllättävän hyvää kaurasta tehtyä ranskankermaa (Oatly).

Sateenkaarisalaatti maistuu myös tacokuorissa (jotka muuten EIVÄT ole helppoja syötäviä)…

Alkuun juotiin Dirty and Oily Martinit 😀

Tämä näyttää kivalta mutta viritys hajosi ensipuraisulla. Olen varoittanut!

Ps. Jahka syksy saapuu (hui, sanoinko tuon ääneen?), teen varmasti myös sitä “alkuperäistä” confetti cornia, joka on kermainen ja lämmin pataruoka. Uuh. Kermaa, maissia ja pekonia… kuulostaa ihan lohturuualta 😉

244 views