Keltainen gazpacho cocktail (aka kännigazpacho 2.0)

by Juulia 0 Comments
Keltainen gazpacho cocktail (aka kännigazpacho 2.0)

keltainen gazpachoKeltainen gazpacho cocktail

Kännigazpacho

Siis… mikä? “Kännigazpacho” on gazpacho cocktailina, tietenkin. Nerokas brunssijuoma, ainakin oikein tehtynä, kuten tämänpäiväinen keltainen gazpachoni. Ensimmäistä kertaa terästettyä gazpachoa kokatessani mokasin kuitenkin vodkan mittaamisen kanssa sen verran pahasti, että sain aikaan jotain lähestulkoon juomakelvotonta. Kavereiden kesken tuotokseni sai hetkessä liikanimen kännigazpacho, eikä ihan ymmärrettävistä syistä kukaan niillä useamman vuoden takaisilla Flow-etkoillamme tahtonut maistamisen jälkeen lasiinsa koskea.

Kankkulan kaivoon meni siis loistava gazpacho ja kaikki siihen käytetyt ihanat rehut! Kaltaiselleni rehurakastajalle moinen on kipeä muisto ja tietysti olen tästä episodista myös vuosien varrella saanut kavereilta useamman kerran. No, nyt on aika vihdoin korjata tuo ikimuistoinen mokani!

gazpacho cocktail

Gazpachococktail aka kännigazpacho 2.0

Oikeilla mittasuhteilla tehty gazpachococktail on Bloody Maryn veroinen brunssijuoma, joka Bloody Maryyn verrattuna tosin sisältää reilusti enemmän kuitua ja vihanneksia eli se on ravinteikkaampi. Koska gazpacho on perinteisenä versiona lasista juotavaksi hieman paksua, teen tähän tarkoitukseen gazpachon puoliksi soseena, puoliksi mehustettuna ja viilaan raaka-aineita sekä koostumusta muutenkin lasiin sopivammaksi.

Normaalisti en laita gazpachooni varsiselleriä, mutta kun gazpacho cocktailversiona on selvä nyökkäys Bloody Maryn suuntaan, lisään sitä tässä tapauksessa mukaan muutakin kuin koristeena. Cocktailtarkoitukseen tehdystä gazpachosta jätän myös oliiviöljyn pois ja vaikka usein suurustan gazpachon leivällä, tätä en tietenkään suurustele.

bloody mary

gazpacho cocktail

Keltainen gazpacho on minusta hauskasti vähän erinäköinen kuin punainen perusversio. Just nyt kaupasta löytyy niin runsaasti erilaisia ja eri värisiä tomaatteja, että en voi vastustaa ostelemasta tomaatteja vähän joka värissä! Toki homma toimii aivan yhtä hyvin punaisilla tomaateilla ja punaisella paprikalla. Vihreiden tomaattien ja paprikan kanssa en reseptiä tällaisenaan kuitenkaan toteuttaisi, kun maku on vihreässä tomaatissa sen verran kirpeä ja vihreä paprikasta taas puuttuu makeus. Vihreä gazpachococktail kaipaa siis jo ihan oman reseptinsä.

Tätä ohjetta varten tarvitset rehujen lisäksi mehupuristimen, johon itse upotan sellerin ja kuoritun kurkun. Blenderiin taas päätyy tomaatti, paprika, valkosipuli ja kevätsipuli. Tämän jälkeen ei tarvita kuin sekoitus, maustaminen ja (huolellisesti mitattu) vodkan loraus ja juoma on valmis tarjoiltavaksi 🙂

Keltainen gazpacho cocktail

2-4:lle

150-200g sellerin vartta (2 reilun kokoista vartta)

10-15g kevätsipulin vaaleaa osaa (n. 5cm pätkä)

100g (avomaan)kurkkua kuorittuna

150g paprikaa (keltainen/valkoinen)

400g keltaista tomaattia

n. 1 tl sellerisuolaa

n. 1 rkl sitruunamehua (puolen sitruunan mehu)

maun mukaan vihreää Tabascoa

muutama tippa Worcesterkastiketta

1 keskikokoinen valkosipulin kynsi

maun mukaan mustapippuria

8-10 cl 40% vodkaa (tähän sopii hyvin Bloody Mary -maustettu vodka!)

Tarjoiluun:

jäitä, rosmariininoksia, sellerinvarsia, oliiveja, cocktailkurkkuja, kirsikkatomaatteja, sitruunalohkoja…

Raasta valkosipuli hienolla terällä pieneen kulhoon ja purista päälle sitruunamehu. Jätä valkosipuli pehmenemään happamaan sitruunamehuun. Kuori kurkku, pese selleri ja maista sitä. Jos selleri on maultaan tosi vahvaa, käytä sitä vähän vähemmän. Mehusta selleri sekä kurkku. Soseuta tomaatit, paprika, kevätsipuli ja sitruunamehu-valkosipuliseos mahdollisimman tasaiseksi. Sekoita mukaan selleri-kurkkumehu. Tarkista maku – seoksen vahvin maku pitää mielestäni olla tomaatti ja pidän myös siitä, että maussa tuntuu sopivasti valkosipulin ja sitruunan potkua. Paprika tuo seokseen makeutta, kurkku raikkautta ja selleri –  noh, sellerin makua. Gazpachomehua tulee näillä määrillä noin 7 dl.

Mausta keltainen gazpacho makusi mukaan sellerisuolalla, vihreällä Tabascolla, vastarouhitulla mustapippurilla sekä Worcesterkastikkeella. Itse tykkään vahvasti maustetusta gazpachococktailista. Jäähdytä seos hyvin. Lisää sekaan juuri ennen tarjoilua vodka (mieluummin vähän kerrallaan, sekoittaen ja maistellen kuin kerralla liikaa…) ja tarjoile jäillä täytetyistä laseista.

Koristeeksi sopii Bloody Maryn tapaan cocktailtikkuun tai rosmariininoksaan pistellyt oliivit, kirsikkatomaatit, cocktailkurkut tms. Itse lykkään lasiin mielelläni myös sellerinvarren sekä sitruunalohkon. Pitkänä tarjoiltu tämän ohjeen mukaan tehty gazpacho cocktail riittää kahdelle, lyhyempänä versiona neljälle.

kännigazpacho

66 views

Gazpacho: kesän sesonkiherkku nro 1!

by Juulia 0 Comments
Gazpacho: kesän sesonkiherkku nro 1!

vesimelonigazpacho

Gazpacho, gazpacho, gazpacho.

Se on gazpacho-sesonki nyt. Mikään ei taida olla itselleni enempää kesäruoka, kuin tämä kylmä keitto. Vaikka kehittelen siitä harva se kesä jonkin uuden version, palaan aina syömään myös sitä perinteistä tomaattigazpachoa. Tänä kesänä gazpachosesonki on kuitenkin aloitettu vesimelonigazpacholla! Gazpachon parhaita puolia kesäruokana on minusta muuten se, että sitä voi tehdä halutessaan jääkaappiin vaikka kuinka ison satsin ja nautiskella menemään useamman päivän samalla vaivalla.

Blogin arkistoista löytyy jo vuosien takaa näpyttelemäni vesimelonigazpachon versio. Ero tämänpäiväiseen on siinä, että tällä kertaa tässä vesimelonigazpachossa on mukana reilusti myös tomaatteja, paprikaa ja kurkkua. Marjoilla tosin viimeistelen tämänpäiväisenkin keiton! Alla lista blogistani löytyvistä gazpachoresepteistä:

gazpacho reception

Mitat ovat suuntaa-antavia, gazpacho kun on ainakin itselleni sellainen ruoka, jota tehdään aina vähän eri raaka-aineista ja määristä, riippuen mitä kotoa kulloinkin löytyy. Pääasia on, että mausta löytyy sopivasti sipulia ja valkosipulia ja että keiton maustaa tarpeeksi reilusti suolalla ja oliiviöljyllä. Jos koostumus uhkaa olla turhan “vetinen” sekaan voi soseuttaa vedessä pehmennetyn ja kuivaksi puristetun vaalean leivän palan.

Vesimeloni-gazpacho

2:lle

puolikas pieni vesimeloni

1 valkosipulin kynsi

noin puolen sitruunan mehu

1 pieni kesäsipuli ilman vartta

1 keltainen paprika (tai tuollainen kuvassa näkyvä hauska raidallinen 🙂 )

1 avomaan kurkku

kymmenisen kirsikkatomaattia

kourallinen minttua

puolisen desiä oliiviöljyä (itse laitan määrästä osan savustettua oliiviöljyä)

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

(pala vaaleaa leipää vedessä liotettuna ja kuivaksi puristettuna)

Tarjoiluun:

minttua

kourallinen marjoja (karhunvatukoita, mustikoita…)

oliiviöljyä

paahdettuja pinjansiemeniä

Raasta valkosipuli tai hierrä se veitsen lappeella muussiksi suolaripauksen kera. Laita valkosipuli kulhoon ja purista sitruunamehu päälle. Kuutioi vesimeloni (poista näkyvät siemenet), kuori ja kuutioi kurkku, puolita kirsikkatomaatit ja paloittelee paprika sekä pieni kesäsipuli. Lisää kulhoon vielä kourallinen mintunlehtiä.

Soseuta kaikki mahdollisimman sileäksi. Lorota sekaan oliiviöljy ja soseuta vielä tasaiseksi. Mausta keitto suolalla ja pippurilla. Tarkista maku – vesimeloni ja paprika tuovat keittoon makeutta joten suolaa pitää olla sopivasti tasapainottamaan sitä. Lisää tarvittaessa myös puristus sitruunaa tai muutama pala lisää vesimelonia mikäli kaipaat lisää makeutta tai hapokkuutta. Mikäli haluat keitosta paksumman, soseuta lopuksi sekaan muutaman minuutin ajan liotettu ja kuivaksi puristettu leivänpala. Jos vain suinkin raaskit odottaa hieman, laitan keitto jääkaappiin vetäytymään tunniksi ja tarjoile vasta sitten.

Tarjoile keitto oliiviöljylorauksen, muutaman mintunlehden ja marjan sekä paahdettujen pinjansiemenien kera.

herne

Lompsis!

Tämän jutun myötä blogini jää reseptiikan osalta kesälomalle. Postailen heinäkuun ajan matkaraporttia viimekesäiseltä Amerikanreissultamme 🙂 Toivotan kaikille teille mitä parhainta kesää!

149 views

Mun muhammara

by Juulia 0 Comments
Mun muhammara

muhammara

Osallistuin alkusyksystä Tiskivuoren Emäntä -blogin Heidin järjestämille rapujuhlille. Heidi ravusti saksiniekat pöytään ja me kokkailevat kutsuvieraat toimme paikalle alkuruuat ja jälkkärit. Juhliin oli kutsun saanut lisäkseni Elina (Chocochili), Hanna (Hannan Soppa), Merituuli (Sillä Sipuli), Hannele (Kokit ja Potit) sekä Mikko (Avaruusasema).

Koska mukana oli yksi vegaani, mietittiin yhdessä alkupalapöytään mahdollisimman monta vegaanillekin sopivaa ruokaa. Itse päädyin tuomaan pöytään lakritsiliemessä pikkelöityjä kukkakaaleja sekä muhammara -tahnaa ja surautinpa Elinan latva-artisokalle myös karamellisoidun saksanpähkinävinegretinkin.

muhammara

Muhammara oli osaltani täysin hatusta temmattu veto, en nimittäin ollut sitä koskaan ennen tuolloin tehnyt. Olin muistaakseni nähnyt niihin aikoihin jonkun kokkailuvideon, jossa sitä tehtiin ja mielenkiintoni tähän saksanpähkinöistä, paahdetuista paprikoista ja granaattiomenasiirapista koostuvaan tahnaan oli herännyt. Toki muhammarasta olen kuullut ekan kerran jo kauan sitten, mutta jostain syystä se ei aiemmin ole houkutellut. Arvatkaapa siis hölmistykseni taso, kun kävi ilmi että myös Elina oli tuomassa juhliin muhammaraa 😀 Siinä sitten illan mittaan maisteltiin kummankin versioita ja vaikka samasta ruokalajista on kyse, olihan niissä eroja. Omani esim. kaipasi selvästi lisää valkosipulia!

Muhammara on peräisin Syyriasta, ja tarkoittaa ilmeisesti “punastunutta” tai “punertavaa” tai jotakin sellaista. (Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä!) Punaistahan tämä tahna tosiaan on, ja ihanaa! Monessa reseptissä muhammara suurustetaan leivällä, mutta itse lähdin suoralta kädeltä gluteenittomalle linjalle ja käytin tahnan sakeuttamiseen mantelijauhoja. Muhammaraan kuuluvaa aleppon pippuria en ole toistaiseksi löytänyt mistään – mikä ei ehkä ole ihme, ottaen huomioon että kyseinen mauste on myös kotoisin Syyriasta – joten olen tulisuttanut muhammarani joko tuoreilla chilipaprikoilla tai yhdistelmällä tulista paprikajauhetta ja cayennepippuria. Myös lempichilini, korealainen gochugaru, toimii minusta muhammarassa yllättävän hyvin!

muhammara“vähän granaattiomenasiirappia”

Koska en todellakaan ole mikään muhammara -ekspertti, korostaisin tässä vielä, että ohjeeni on tulkinta useammasta lukemastani reseptistä. En osaa sanoa mille tasolle se asettuisi autenttisuudeltaan syyrialaiseen keittiöön perehtyneiden mielessä, mutta hyvää se kyllä on! Käsittääkseni tästä ruokalajista on Lähi-Idässä useampiakin versioita … puhumattakaan sitten vielä jokaisen suvun omista versioista, joten tässä on nyt sitten tämän huushollin versio!

Muhammara

3 isoa punaista paprikaa / n. ½ kg paahdettua paprikaa

1 miedohko chilipaprika / 1-2 tl aleppon pippuria / 1-2 tl tulista paprikajauhetta + ripaus cayennepippuria

100 g saksanpähkinöitä

1 reilun kokoinen valkosipulin kynsi

3-4 rkl saksanpähkinäöljyä (tai oliiviöljyä)

3-5 rkl granaattiomenasiirappia (*

n. 1 tl suolaa

(1 pala kuivahtanutta vaaleaa leipää / n. ¾-1 dl mantelijauhoja)

Paahda kokonaisia paprikoita ja chilipaprikaa (mikäli se on chilivalintasi) uunivuoassa 200 asteisessa uunissa, kunnes paprikat mustuvat sieltä täältä. Käännä paprikoita muutaman kerran paahtamisen aikana, jotta ne paahtuvat kauttaaltaan. Ota vuoka sitten uunista ja peitä se tiiviisti foliolla. Jätä paprikat muhimaan folion alle, kunnes ne ovat jäähtyneet sen verran että niitä pystyy käsittelemään. Puolita sitten paprikat, poista niistä siemenet ja kuoret. Kuori myös chilipaprika, johon voit halutessasi jättää siemenet mikäli olet tulisemman ystävä.

Jos kaipaat muhammaraa pöytään vähän helpommin ja nopeammin, voit käyttää valmista paahdettua paprikaa ja vaihtaa paahdetun chilipaprikan aleppon pippuriin, gochugaruun tai tuliseen paprikajauheeseen ripauksella cayennepippuria.

Saksanpähkinät voi halutessaan kevyesti paahtaa kuivalla paistinpannulla ennen tahnan sekoittamista. Soseuta sitten karkeaksi soseeksi paprika ja paahdettu chilipaprika. Lisää seokseen saksanpähkinät ja suolan kanssa rikki veitsen lavalla hierretty valkosipulin kynsi, öljy sekä 3 rkl granaattiomenasiirappia. Soseuta vain sen verran, että pähkinät rikkoutuvat hieman – minusta muhammaran rakenne on ihana silloin kun siellä on isompiakin pähkinäsattumia seassa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa ja granaattiomenasiirappia. Omaan makuuni sopii parhaiten reilusti makeansuolainen muhammara!

Mikäli haluat muhammarasta paksumpaa, soseuta paprikan kanssa pala kuivahtanutta leipää. Mikäli vältät gluteiinia tai olet keliaakikko, käytä mantelijauhoja. Niitä voit sekoittaa valmiiseen muhammaraan niin paljon, että koostumus on mieleesi. Muista kuitenkin, että koostumus paksuuntuu vielä kun muhammara vetäytyy kylmässä!

Muhammara on parhaimmillaan vietettyään jääkaapissa yön. Se säilyy 3-4 päivää jääkaapissa. Tarjoile muhammara esim. mezepöydässä, leivän kanssa tai vihannesten dippinä. Nosta se huoneenlämpöön aina hyvissä ajoin ennen tarjoilua ja lorottele päälle vielä hieman öljyä sekä granaattiomenasiirappia.

*) Granaattiomenasiirappia löytyy Lähi-Idän kokkailutarvikkeita myyvistä etnisistä kaupoista, kuten vaikkapa Yliopiston metriksen Hauler-marketista. Kun en ehtinyt Kaisaniemeen muhammarakokkailufiilispäivänä, ostin kaupasta granaattiomenatäysmehua ja keitin siitä itse siirappini (n. 8 dl mehua + 2 dl fariinisokeria keitellään kunnes koostumus on siirappimaista, aikaa tähän menee n. tunti).

 

1 671 views

Tapaspizza kikhernepohjalla

by Juulia 2 Comments
Tapaspizza kikhernepohjalla

Pimientos de Padrón -addiktioni on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että pelkkä paistaminen ja suolaaminen perinteiseen tyyliin ei enää riitä, pussejakin ostan kerralla tuplaten. Ideoita paprikoiden vaihtoehtoisille käyttötavoille pyörii päässä, joista ensimmäisen tosin lainasin Omnipollos Hatt -pizzeriasta…

Kävimme tuossa Tukholmassa sijaitsevassa olutmekassa Juuson kanssa uutena vuotena; maisteltavien oluiden valinnassa ei ollut vaikeuksia (juotiin yksinkertaisesti vain kaikki hanat läpi), mutta pizzan valinta sen sijaan tuotti päänvaivaa. Kun lopulta bongasin yhdestä pizzasta näitä koukuttavia pikkupaprikoita, oli valinta kuitenkin hetkessä lukittu!

Pikkupaprikat sopivat pizzaan loistavasti, varsinkin kun pizza viimeistellään superkuumassa pizzauunissa tai grillivastuksen alla. Tuumasta toimeksi sitten vaan: Pimientos de Padròn –pizza tulille!

Harmi vaan, ettei niitä pizzoja itseasiassa ihan niin vain hetken mielijohteesta tehdä. Perinteinen vehnäpohja vaatii minusta hitaan kohotuksen jääkaapissa – mieluiten vielä yön yli – muuten tulos on ihan muuta kuin haaveissani. Niinpä ei auta kuin soveltaa ideaa johonkin nopeampaan. Nopeista pizzapohjaresepteistä suosikeitani ovat leivinjauheella kohotettu pikapohja sekä kukkakaalipohja. Harkitsin myös hetken tekeväni pizzapohjan sijasta espanjalaistyylisen perunatortillan paprikoideni alustaksi, mutta päädyinkin lopulta tekemään pohjan kikherneistä!

“Pizzani” raaka-aineiksi valikoitui lopulta lähes yksinomaan tapaksista tuttuja raaka-aineita: Padrón -paprikoita, valkosipulia, marinoituja artisokkia, chorizoa, manchegoa sekä kikherneitä. Mitä tulee kikhernepohjiin, kikhernejauhoista tehty lettumainen pohja on varsin helppo, maukas, nopea ja toimiva pizzapohja (pohjaksi käy esim. nämä italialaiset socca- tai farinata -leivät) . Kikhernehän on lisäksi vieläpä pizzapohjan raaka-aineeksi luontaisesti gluteeniton ja mukavan proteiinipitoinenkin.

Kikhernejauhoni olivat kuitenkin päässeet juuri loppumaan, joten kokeilinpa sitten väsätä pohjan purkkikikherneistä, vähän samalla logiikalla kuin kukkakaalipohjan kanssa: munan ja juustoraasteen kanssa blendaten ja esipaistaen. Yllättävän hyvä kokeilu kuulkaas! Veikkaan, että samalla reseptillä tulisi myös aika kiva suolaisen piirakan gluteeniton pohja.

Tapaspizza (2:lle)

Kikhernepohjaan:

n. 200 g eli n. purkillinen kikherneitä

1-2 valkosipulin kynttä

1 kananmuna

n. 50 g juustoraastetta

Päälle:

100 g manchegojuustoa

6-8 Padrón-paprikaa

6-8 siivua chorizoa tai soijachorizoa

6-8 palaa öljyyn säilöttyä grillattua latva-artisokka

kevätsipulia, chiliä

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Öljyä uuninkestävä paistinpannu (esim. valurautapannu). Huuhdo ja valuta kikherneet, soseuta ne sitten pilkottujen valkosipulinkynsien ja kananmunan kanssa. Osa kikherneistä saa jäädä rouheeksi, täysin sileäksi soseeksi seosta ei tarvitse suristella (paitsi ehkä valkosipulin osalta…)

Taputtele massa paistinpannuun ja silota pintaa hieman kastellulla lusikalla tai muovilastalla. Paista lättyä uunissa n. 15-20 minuuttia, tai kunnes se on täysin kiinteä ja saanut hieman väriä.

Kikhernepohja uunista ulos!

Ota pannu uunista ja käännä uunin grillivastus päälle. Aloita täytteiden kasaaminen raastamalla lätyn päälle kunnon keko manchegoa. Asettele sitten lättyselle chorizosiivut sekä artisokat, lopuksi päällimmäiseksi vielä padrón -paprikat. Lykkää sitten pannu takaisin uuniin grillivastuksen alle, kunnes juusto on sulanut, paprikat ruskistuneet ja kaikki näyttää herkulliselta!

Tarjoile pizza suoraan pannusta, sillä kikhernepohja on rakenteeltaan hieman lehtevä ja mureneva. Itse laitoin pizzan päälle vielä silputtua kevätsipulia sekä jalapeñoaviipaleita – ihan vain siltä varalta, ettei yksikään näistä pikkupaprikoista olisikaan tulinen…

Lopputulos oli ehkä melko kaukana pizzasta, mutta varsin maukas! Kikhernepohjan rakenne on minusta ihana, vaikkakin ehkä lähempänä piirakkapohjaa kuin pizzapohjaa. Vegeversionhan tästä saa, kun jättää chorizon pois, tai vaihtaa sen vegechorizoon. Gluteenitonkin tämä pizza on, mikäli käyttämäsi makkara on gluteeniton. Piällisistä sen verran vielä, että jätin tarkoituksella tomaattisoossit tästä tällä kertaa pois – joten tämä pizzantapainen saa mehevyytensä lähinnä juustosta = sitä pitää olla PALJON.

Seuraava askel tämän addiktion tiellä lienee se, että alan kasvattamaan itse näitä paprikoita. Mitenköhän ne viihtyisivät tuossa parvekkeella…

414 views