Olut + cheddar = oh yes!

by Juulia 0 Comments
Olut + cheddar = oh yes!

cheddar

Osallistuin loppukeväästä Jukolan Juuston järjestämään maistelutilaisuuteen, jossa eri tavoin maustettuja kotimaisia cheddareita paritettiin Panimo Hiiden oluille.

Aivan ekaa kertaa en Jukolan cheddareita ollut sentään maistelemassa, Jukolan Juuston juustola kun löytyy oivallisen Karoliinan Kestikievarin kyljestä, jossa olemme välillä pysähtyneet matkallamme moikkailemaan Jyväskylässä asuvaa isoäitiäni. Juustolaan näkee suoraan ikkunan läpi kestikievarin puolelta ja juustomyymälässä pääsee maistelemaan kaikkia Jukolan Juuston tuotteita.

cheddar

Ennakkoluuloja minulla silti oli kotimaisen cheddarin makua kohtaan, varsinkin jos sitä on menty maustamaan chilillä, mustapippurilla tai valkosipulilla, kuten Jukolan Juusto on tehnyt. Maustetut juustot ovat minusta aina jotenkin epäilyttäviä, vaikka Mustapekka -juustosta lapsena tykkäsinkin 😀

Yhdessä lempi olutravintolassani, Bier-Bierissä järjestetyssä tilaisuudessa ennakkoluulot kuitenkin lähtivät karisemaan ja vauhdilla. Jopa valkosipulilla maustettu cheddar nimittäin teki kauppansa, eikä vain siksi että kyytipoikana oli niin hyvää olutta! Makuparit oli meille valinnut iki-ihana olutguru Aniko Lehtinen (Punavuori Gourmet).

Olut + cheddar makuparit:
  • Dieter Vadelma Berliner Weisse + Aito Cheddar Mustapippuri
  • Ich Bin Ein Berner + Aito Cheddar Chili
  • Frisco Disco IPA + Aito Cheddar Valkosipuli
  • Musta Munkki + Aito Cheddar Originaali
  • Jukolan oma sahti + sahticheddar

musta munkki

Jukolan Juusto

Sain tilaisuudesta kotiin juusto + olutövereiden lisäksi paketin, jossa oli kimpaleet niin maustettuja juustoja kuin sitä maustamatontakin Aito Cheddar Originaali -herkkua. En ole mikään cheddarekspertti, mutta maun pitää cheddarissa olla minusta intensiivinen; kevyen pähkinäinen, vahvan kermainen ja hieman terävä. Ostan vain pitkään kypsytettyä cheddaria, jonka rakenteen kuuluu olla sopivan mureneva ja sieltä täältä hieman kristallisoitunut – ei mitään höyläysjuustoa siis!

Jukolan “tsettarit” (kuten juustomestari Markku Liias sanoo) ovat just sitä mitä cheddarilta toivonkin – ja nämä testaamani juustot olivat vasta 3 kk kypsytettyjä! Voin vain kuvitella, miltä 12 kk kypsytetty Ravintola Finnjävelin kanssa kehitetty cheddar maistuisi.

Jouluksi Jukolassa on kehitteillä tietääkseni ainakin punaviinicheddaria sekä konjakkicheddaria. Toivottavasti niitä tulee myyntiin myös täällä pääkaupunkiseudulla 🙂

picnic sunrise

queen of the mist

Oluiden maistelusta ja ruokaan yhdistelystä aina kiinnostuneena napostelimme osan juustoista juhannussaunan ohessa. Käytännössä myös todettiin Anikon antama ohjeistus siitä, ettei chilin kanssa kannata tarjota liian vahvasti humaloituja oluita – en ole mikään suuri katkerohumaloidun IPA:n ystävä muutenkaan, mutta sellainen sieltä saunakaljavalikoimasta kuitenkin pilkisti eikä se todellakaan päässyt oikeuksiinsa chilicheddarin kaverina.

Sekalaisten saunaoluiden joukosta parhaiksi cheddarin kaveriksi osoittautuivatkin tynnyrikypsytetty passiongose (Martin House Brewery Queen of the Mist Passionfruit Imperial Gose jonka Juuso toi tuliaisina Texasista) sekä mieto ja raikkaan hapan Brekeriet Picnic Sunrise vadelma sour.

Auts, tahdon takaisin kesäkalliolle juomaan herkkuolutta ja syömään herkkujuustoa!

87 views

Olut Expo 2015

by Juulia 2 Comments
Olut Expo 2015
SAMSUNG CSC

Ottaen huomioon, että olen kaljanaisia, on aika jännää etten ole ennen tätä syksyä onnistunut suoriutumaan Olut Expoon. No nyt on tilanne onneksi korjattu!

Kokemukseni suomalaisista oluttapahtumista pohjaavat lähinnä Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtumiin, joissa meiningissä on, kröhöm, melkoista juominkien tuntua (ymmärrätte ehkä mitä tarkoitan)… Odotukseni tapahtumaa kohtaan eivät siis olleet kovin korkealla, varsinkin kun tuoreessa muistissa on verrokkina viime keväinen Tallinn Craft Beer Weekend -ekstaasi.

Saavuimme Kaapelitehtaalle sunnuntaina heti kahdelta – ei jonoja, ei massoja, ihanaa! Olin etukäteen rustannut pikaisen prioriteettilistan, jonka ykkösenä komeili Rekolan Panimon ja Panimo Hiiden kollaboraatio Kaksi Kotia Vailla Humalaa – erilaisilla villiyrteillä ja pakurilla maustettu sour. Mikä aloitus! Kaksi Kotia sarjan oluet ovat minusta aina sekä kiinnostavia, että onnistuneita, mutta tämä vei kyllä jättipotin <3

Herkullisen aloituksen jälkeen mieliala oli korkealla, ja ensimmäisen tunnin aikana kipitimmekin maistelemassa deittini Juuson kanssa vähän kaikkea hyvää mitä nenän alle osui – listaltakin pääsi vetämään yli muutamat tärpit kuten Sori Brewingin Havana Gose Raspberryn ja Birrificio Del Ducaton La Luna Rossan.

Fiksu oluen maistelija muistaa myös syödä, joten tunnin huuman jälkeen valitsimme kumpikin eniten houkuttelevat ruokajuomat, ja nousimme Merikaapelihallin parvelle.

Vaikka olin etukäteen ollut käsittävinäni, ettei ruokapuoleen tässä tapahtumassa juuri olla panostettu, meinasi leuka silti loksahtaa epäuskoisena auki: tarjolla oli vain rivistö lämpökaapissa köllötteleviä uppopaistettuja sydänkohtauksia, kuten mozzarellatikkuja, pizzaa ynnä muuta ihanata. Missä lie syy moiselle tarjonnalle, mutta onpa sääli.

Paha ruoka – pahempi mieli… mutta onneksi jälkkäriksi oli lisää kaljaa! Seuraavaksi suunnistimme Panimo Hiiden pisteelle mielessä jälkiruokaviineistä melkeinpä käyvät Magyar Àrpa Bor sekä tynnyrissä kypsynyt Iku-Turso. Karamellinen ja toffeinen Magyar Arpa Bor teki minusta vihdoinkin barley winen ystävän.

Vaikka muutamia barley winejä olen aiemmin maistellutkin, epäselvää minulle edelleen on esim. että missä vaiheessa tynnyröintiä imperial stout, kuten Iku-Turso, muuttuu barley wineksi… onneksi selvää on sentään se, että tynnyrikypsytetty Iku-Turso oli todellinen nautinto juoda! Ehkä barley winestä tulee vielä seuraava hurahdukseni?

(Barley wine ei nimestään huolimatta ole viiniä; vaan viinin vahvuista olutta: 8-12% tai jopa vahvempaa)

Niin hyviä kuin ne meidän jälkkärioluset olivatkin, olivat ne myös tosiaankin vahvoja: vahvuudeltaan kaksinumeroiset oluet olikin tämän vuoksi tarkoitus jättää loppuiltaan, mutta … nyt kävi näin. Täysin ilman seuraamuksia ei moinen jäänytkään: hieno listani rypistyi laukun pohjalla ja tunnelma vei mennessään. Ei suinkaan huono juttu sekään!

Fat Lizardin randalizer sekä liskomobiili peilipalloineen oli kiva hengähdystauko alati sakenevassa ihmisvilinässä. Hetken huilittuamme sukelsimme kuitenkin täysillä takaisin sekaan, eikä loppuillasta ihan tarkkaa raporttia enää ole antaakaan 😉

Sen muistan sentään varsin selvästi, että juttelin Hopping Brewstersin Kimmo Kyllösen kanssa tovin heidän gruitistaan, Starkadrista, joka vei sydämeni. Gruitit ovat minulle uusi tuttavuus – ekani join taannoisessa ruuan ja juoman parituskisassa sienipizzan kaverina.

Gruit ale on muinainen oluttyyli: humaloimaton pintahiivaolut. Koska olut jäi mieleeni hieman itse juttutuokiota paremmin (kröhöm), pyysin Kimmolta vielä perästäpäin lisää infoa:

Gruit tarkoittaa yrttisekoitusta, jonka jokainen oluenvalmistaja teki itse. Meidän gruiteissa on pyritty ottamaan mukaan yleensä jotain satokauden / vuodenajan juttuja. Esim keväällä kerkkä oli aika luonnollinen valinta.

Mausteseos on useimmiten voinut käytännössä sisältää aika ison määrän erilaisia yrttejä yms. mutta tyypillisiä on olleet esim voikukka, väinönputki, siankärsämö, suomyrtti ym… oikeastaan koko yrttimaailma ja maustepuoli mitä noihin aikoihin käytettiin.

Gruitista lisää myöhemmin – täytyy yrittää ensin metsästää näitä kiinnostavia muinaisoluita enemmän!

Loppuillan menosta voi rekonstruoida osia kuvamateriaalin avulla: vietimme aikaa Bier-Bierin pisteellä, mutustimme Anikon oluelle parittamia ihania savujuustonauhoja ja suklaita Sinebrychoffin tiskillä, maistelimme Helsinki Distilling Companyn apple jackia Wine and Finland -blogin Denizin kanssa… ja yhtäkkiä kello oli kahdeksan. Tuhkimo muuttui kurpitsaksi, ja klonkkasi pää pyörällä Eerikin Pippurin kautta sängynpohjalle.

Ja mikäs on Olut Expon tuomio?

Maistoin lähemmäs 20 eri olutta, joka on paljon yhdelle päivälle. Toki apuna oli Juuso, joka kiltisti jakoi jokaisen lasillisen kanssani. Jos hieman vertaan Tallinnan olutviikonloppuun, toivoisin näihin suomalaisiinkin tapahtumiin desin annosvaihtoehtoa – kun tarkoitus ei kuitenkaan ole juoda itseään humalaan, eikä hyvää olutta raaski kaataa poiskaan… Toki tapahtumaan voisi tulla useampana päivänä, mutta itselleni sellainen ei ainakaan aikataulullisesti onnistu juuri koskaan.

Samaten kaipailen parempaa ruokatarjontaa: juustolautasia, ruokarekkoja – laadukkaita street food -yrittäjiä Helsingissä olisi pilvin pimein. Kaikenkaikkiaan kokemus oli kuitenkin mahtava. Sunnuntaita väritti lämminhenkinen olutfanien hurmos, eikä vastaan tullut yhtään örveltäjää 🙂

Yhtään valuuttana toiminutta pullonkorkkia ei jäänyt taskun pohjille pyörimään – sinänsä harmi, olisin voinut ne ensi vuonna sitten käyttää: tulen tänne nimittäin varmasti seuraavallakin kerralla!

117 views