Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Kaupallinen yhteistyö Vindirekt & Asennemedia

ikura don

Natuviini: viinien Vekkula

Blogiani pidempään lukeneet ovat taatusti jo huomanneet, että natuviini on sana, joka toistuu usein tässä blogissa. Natuviini, alkuviini, luonnollinen viini… nimityksiä on monia, mutta mitä ne oikein tarkoittavat? “Natu” tulee sanasta natural eli luonnollinen. Natuviini – jota alkuviiniksikin kutsutaan – kasvatetaan maaperässä, jota viljellään mahdollisimman luonnolliseen ja perinteiseen tapaan, ilman teknologiaa tai kemiallisia lisäaineita, kuten kemiallisia lannoitteita. Sulfiitteja viiniin lisätään vähän tai ei laisinkaan. Pyritään siis siihen, että viini syntyy mahdollisimman luonnollisesti.

Mitä tämä voi sitten käytännössä tarkoittaa? No esimerkiksi sitä, että viinitarhoja viljellään luomu- ja biodynaamisin menetelmin, viiniköynnösten annetaan kasvaa vapaasti ilman leikkaamista, rypäleet keräätään käsin, viinirypäleet poljetaan murskaksi jaloin, tai sitä, että viini voidaan kypsyttää tynnyrin tai terästankin sijaan saviamforassa. Myös käyminen tapahtuu vain luonnollisten villihiivojen voimilla, eikä natuviinejä monesti myöskään suodateta. Natuviineille ei kuitenkaan ole vielä sertifikaattia, joten joka tilalla toimitaan omalla tavalla.

Lopputuloksena syntyy viinejä, joiden nauttiminen on kuin lapsuuteni ensivisiitti jo edesmenneeseen Linnanmäen parhaaseen laitteeseen Vekkulaan: täynnä yllätyksiä, jännitystä, hämmentäviä ulottuvuuksia ja syvyyksiä, jotka tahtoo taatusti kokea uudelleen.

Meinklang Grüner Veltliner

Motivaationi natuviinilasillisen tilaamiselle onkin tavallaan seikkailu, sillä nämä viinit harvemmin maistuvat ihan sille vuosien saatossa tutuksi tulleelle “viinille”. Natuviinit ovat usein makumaailmaltaan uniikkeja ja jännittäviä, eikä ihme – niiden kasvatus- ja valmistustapa saa tutuistakin rypäleistä esiin aromeja joita ei teollisilla viininvalmistusmetodilla saada välttämättä esiin. Lisäksi natuviinejä kasvatetaan usein pienillä tiloilla, joilla saatetaan viljellään myös sellaisia rypälelajikkeita joista et ole ennen kuullutkaan.

Jo tutuksi tullut natuviini saattaa myös maistua joka pullollisen kohdalla vähän erilaiselta, puhumattakaan viinien vuosikertakohtaisista eroista. Kaikki viinit ovat vahvasti viinitilan ekosysteemin, sään ja ympäristön yhteistyön tuloksia mutta natuviini se vasta onkin! Joidenkin natuviinistä käyttämä termi “elävä viini” tuntuukin tavallaan minulle osuvimmalta nimitykseltä alkuviineille.

Luomuviini syntyy tilalla, jonka viljelyprosessia säätelee luomusertifikaatin asettamat määräykset. Luomurypäleiden viljelyssä rajoitetaan kemiallisten lannoitteiden tai torjunta-aineiden käyttöä eikä luonnollisesti viljellä mitään geenimanipuloitu. Luomutilalla pyritään ylläpitämään maaperän hedelmällisyyttä luonnonmukaisin keinoin.

Biodynaaminen viini syntyy tilalla, joka noudattaa Rudolf Steinerin biodynaamista filosofiaa. Biodynaamisella tilalla pyritään ymmärtämään ekosysteemiä siihen vaikuttavien luonnon energioiden ja henkisyyden kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. sitä, että viljelyn aikatauluissa huomioidaan kuun ja tähtien liikkeet. Lisäksi tiloilla hyödynnetään erilaisia preparaatteja, kuten viinilehdille suihkutettavaa nokkostislettä.

viini ilta tarjoiluIkura don ja kevään ekat parsat!

Siis voiks viini maistua tältä!?

Sysäys alkuviinien maailmaan tapahtui minulle nelisen vuotta sitten, kun maistoin ensimmäistä kertaa oranssia natuviiniä. Makuelämys oli ikimuistoinen – “siis voiks viini maistua tältä?!” ja olin kerrasta myyty sekä oransseille, että natuviineille.

Oranssi viini on valkoviinirypäleistä punaviinimenetelmin tehtyä viiniä. Pidennetty kuorikontakti rypälemehun kanssa tuo viiniin sekä aromeja ja tanniineja. Oranssi viini syntyy valmistustavan kautta, joten kaikki oranssit viiniet eivät välttämättä ole myös alkuviinejä.

Koska oransseissa viineissä on pitkän kuorikontaktin vuoksi valkoviinejä enemmän tanniineja, ne ovat todellisia ruokapöydän moniottelijoita, jotka sopivat monenlaisten ruokien kaveriksi. Itse nautin niistä kuitenkin eniten ihan sellaisenaan, antaen viinin kehittyä lasissa rauhassa välillä sitä maistellen.

Joistain natuviineistä löytyy sellaisia aromeja ja makuja, joita ei viinissä ehkä odota tapaavansa: balsamicoa, sherrymäisyyttä, jugurttimaisuutta, hapanolutmaisuutta, pirskahtelevuutta, sekä samantyyppisiä tallimaisia aromeja joita Brettanomyces-hiiva tuottaa esim. farmhouse ale -oluisiin ja ranskalaisiin maalaissiidereihin. Niinpä jos joskus olet saanut eteesi lasillisen natuviiniä josta et pitänyt, tai joka oli suorastaan aivan liian outo sinulle, älä ihmeessä tyrmää kaikkia natuja 🙂 Mielipidettä laajasta asiasta ei varmaan koskaan kannata muodostaa yhdellä maistamiskerralla, mutta varsinkin natuviinien kanssa se olisi suorastaan epäreilua.

viini ilta

Makujen vaihtelu on alkuviineissä niin runsasta, että joukosta löytyy varmasti myös sellainen johon ihastut – tai ehkä suorastaan rakastut. Osa alkuviineistä ei taatusti maistu koskaan kaikille, mutta yhtälailla osa varmasti maistuu jos vain viinistä lähtökohtaisesti pitää. Kuten kaikkien viinien kohdalla, myös alkuviinien joukosta löytyy sitäpaitsi niitä hyvin tehtyjä … sekä niitä vähemmän hyvin tehtyjä. Itselläni on käynyt sellainen tuuri, etten vielä tähän päivään ole saanut lasiini sellaista natuviiniä, josta en olisi pitänyt lainkaan. Taidanpa joskus olla maistanut sellaisenkin punaisen alkuviinin, jonka maku lähenteli enemmän punajuurimehua ja kombuchaa kuin mitään koskaan maistamaani viiniä. Ja kyllä, tykkäsin siitäkin – mutta en tiedä olisinko tykännyt niin paljon, jos olisin saanut sen lasiini ensimmäisenä alkuviininäni tai täysin varoittamatta.

No mistä niitä natuja oikein saa?

Alkuviinien liike on syntyisin Ranskasta ja se on pikkuhiljaa kerännyt kannatusta ympäri maailman, nousten siinä sivussa myös suuren yleisön tietoon ja suorastaan trendiksi. Alkuun maistelin näitä viinejä lähinnä Kööpenhaminassa ja Berliinissä, mutta nykyään jopa täällä pohjoisessa pääkaupungissamme on useita vallan natuviineihin orientoituneita ravintoloita ja viinibaareja, kuten Kallion suosikkini Wino ja Way, sekä keskustan Bas Bas Winebar, Grön, Maannos ja Vin-Vin.

Neljä vuotta sitten näitä viinejä oli aika turha etsiä Alkosta, mutta nytpä niitä löytyy jo runsaasti sieltäkin ja niillä on hyllynreunassa jo oma merkintänsäkin: vihreä amforaruukku -symboli. Tämänpäiväisen juttuni yhteistyökumppani Vindirekt tuo maahan kymmenittäin natuviinejä, joita löytyy ravintoloiden lisäksi mukavasti myös Alkon valikoimasta.

meinklang burgenlandwhite

Meinklangin viinipuutarhat

Vindirektin natuvalikoimasta omia suosikkejani ovat ehdottomasti Itävaltalaisen Meinklangin sukutilan viinit. Meinklangin tilaa viljelee kolmen veljeksen tiimi. Tilalla on ollut luomusertifikaatti vuodesta 1991 ja biodynaamisen viljelyn Demeter –sertifikaatti vuodesta 2001. Itävallan ja Unkarin rajalla sijaitsevalla tilalla asustelee veljesten lisäksi 55 hehtaarin verran viiniköynnöksiä, runsaasti hedelmäpuita ja kasvimaita, 800 lehmää, lukuisia hevosia, possuja, lampaita, kanoja ja erilaisia tilalla viihtyviä villieläimiä – ja jokaisella on roolinsa viinitilan ekosysteemissä. Meinklangin tilalla annetaan jopa perinteisten “rikkaruohojen”, kuten nokkosten ja ohdakkeiden kukoistaa viinipuutarhoiksi kutsuttujen viinitarhojen keskellä, sillä monet biodiversiteetille tärkeät hyönteiset hyötyvät niistä.

Vakio-ostoksiani Meinklangilta on ollut jo vuosia Alkon valikoimasta löytynyt Grüner Veltliner. Tämä vanha tuttu viini on nyt merkitty Alkossa alkuviiniksi jo aiempien luomu- ja biodynaaminen merkintöjen lisäksi, mutta tiesittekös sitä, että Meinklangin viinit ovat myös vegaanisia? Lisäksi tämä viini on pakattu kierrekorkilliseen ja kevyempään pulloon eli se on sekä ekologinen valinta, että kevyt kantaa vaikkapa piknikille 🙂 Meinklang Grüner Veltliner on muuten myös loistava valinta niille, jotka haluavat tutustua alkuviinien maailmaan hyppäämättä suoraan sinne oudoimpaan päähän, sillä se on hinnaltaan alkuviiniksi varsin edullinen ja makumaailmaltaan tunnistettavasti viiniä.

vegaaniset viinit

Meinklang, Meinklang, Meinklang…

Olen tykännyt Meinklangin viineistä itseasiassa niin paljon, että olen kantanut Alkosta kotiin maistettavaksi aina jokaisen Meinklangin joka on silmiini osunut. Alkon tilausvalikoimasta löytyvä ihana oranssi viini Meinklang Graupert on valintani, kun haluan erityisesti hemmotella itseäni (lue lisää täältä) ja kuplivaa tarvitessani tartun mieluusti Meinklang Pét Nat -pulloon (jota suosittelin taannoin joululahjaostokseksikin). Niinpä olin tänään varsin mielissäni, kun pääsin tämän yhteistyön tiimoilta maistamaan juuri hyllyille ilmestyneen Meinklang-uutuuden, Burgenlandwhiten.

Pét nat viini on kuohuviiniä, joka valmistetaan Ranskasta lähtöisin olevalla ikivanhalla “method ancestral” menetelmällä. Pét nat viini pullotetaan kesken alkoholikäymisen, jolloin käyminen jatkuu pullossa luoden kuplat viiniin. Samaa spontaanikäymisen menetelmää käytetään esim. lambic -oluissa. Pét nat on lyhennys ranskankielisistä sanoista pétillant naturel, joka tarkoittaa “luonnollisesti kuplivaa”.

Vegaaninen viini on viiniä, jonka valmistuksessa ei ole käytetty eläinperäisiä raaka-aineita, kuten liivatetta, kananmunaa, kaseiinia tai kalaliimaa.

jean biecher moshi moshi

Viini-illan menu

Kun ystäväni tulivat viikonloppuna kyläilemään luokseni, nostin pöytään sekä tuon uuden Meinklangin Burgenlandwhite –natuviinin, että Jean Biecher Moshi Moshi Organic –luomuviinin Alsacen suurimmalta luomuviinien tuottajalta. Molemmissa on jäännössokeria 6-7 grammaa, joten ounastelin niiden toimivan hyvin itämaisten makujen ja pienen tulisuudenkin kanssa. Molemmat ovat myös vegaanisia, joten voin tarjota niitä kaikille ystävilleni.

Illanistujaisteni menu olikin lopulta melkoisen Aasia-painoitteinen: helppo ja nopea ikura don eli lohenmädillä kuorrutettu riisikulho, misolla ja shichimi togarashilla maustetut suolaisen tuliset edamamet sekä aasialaisen marketin pakastealtaasta ongitut kevätsipulitäytteiset gyoza-nyytit samaisen kaupan ponzukastikkeen kera (jossain on joskus ihan ookoo oikaista, eikö?).

Molemmat viinit mätsäsivät näille runsaille, suolaisille ja paikoin tulisillekin mauille hienosti. Varsinkin Moshi Moshi oli sopivan mineraalisena ja sitruksisena omiaan raikastamaan ja tasapainottamaan lohenmädin suolaisuutta. Tämä ei sinänsä yllätä, kun pullon etiketissäkin komeilee suloiset sushi-hahmot 🙂 Burgenlandwhiten raikkaat luumuiset, viheromenaiset ja pippurisetkin maut toimivat taas minusta erityisesti parsan ja gyoza-nyyttien kaverina. Molemmat viinit maistuivat koko seurueelle ja ainakin itse tiedän ostavani niitä myös vastaisuudessa.

Ikura don parsalla, avocadolla ja retiisikukilla

Vegaaninen, kun käytät merileväkaviaaria tai porkkalaa

2-4:lle

500 g sushiriisiä

200 g lohenmätiä / vegaaniseen versioon merileväkaviaaria tai porkkalaa

n. 2 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

200 g parsaa

1 kypsä avocado + 1 rkl riisiviinietikkaa

5-6 retiisiä tai pätkä daikon-retikkaa

Sekoita soijakastike lohenmätiin (merileväkaviaariin/porkkalaan) ja anna sen maustua sen aikaa, kun valmistelet muut kulhon raaka-aineet.

Pese sushiriisiä juoksevan veden alla, kunnes pesuvesi on kirkasta (itse laitan riisin siivilässä isoon kulhoon, jolloin voin pestä riisiä siivilässä niin että samalla pystyn tarkistamaan miltä pesuvesi alapuolisessa kulhossa näyttää). Liota riisiä puhtaassa vedessä vartin verran ja keitä se sitten paketin ohjeen mukaan kypsäksi.

Kiehauta kattilassa reilusti vettä. Napsi parsasta puumaiset tyvet pois ja pilko parsat 4-5 sentin paloiksi. Keitä paloja vedessä 2-3 minuuttia ja huuhtele sitten parsa jääkylmällä vedellä kypsymisen pysäyttämiseksi. Viipaloi vielä avocado ja valele viipaleille hieman riisiviinietikkaa tummumisen ehkäisemiseksi. Viipaloi retiisit/retikka muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi ja leikkaa viipaleista halutessasi kukkasia joko veitsellä tai sopivalla muotilla.

Kun riisi on valmista, jaa se 2-4 kulhoon. Anna riisin jäähtyä hetki ja kuorruta se sitten avocadoviipaleilla, parsapaloilla, retiisillä/retikalla sekä lohenmädillä. Voit halutessasi valuttaa mädistä soijan pois ennen kulhoon lisäämistä. Itse tuppaan usein jättämään soijan mädin sekaan, kun viimeistelisin riisikulhoni kuitenkin syödessä soijalla 🙂

sushi kulho

Suolaisen tulinen edamame

4-6:lle

500 g pakastettuja edamamepapuja paloissaan

n. 2 rkl shiromisoa tai muuta mietoa misotahnaa

 1 rkl miedon makuista seesamiöljyä (tai neutraalin makuista kasviöljyä)

1 tl shichimi togarashi -mausteseosta (tai srirachaa, chilihiutaleita tai jauhettua sichuanpippuria)

Kiehauta jäiset edamamepavut muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä. Valuta hyvin. Sekoita miso, öljy ja chilimauste sekaisin ja pyöritä pavut seoksessa. Tarjoile vielä lämpiminä! Muista ottaa pöytään tyhjä kulho edamamen palkoja varten ja reilusti servettejä sormia varten 😀

edamame

Muita tarjoiluideoitani tämäntapaisille illanistujaisille ovat onigirazu -sushileivät, sushikulho eli chirashizushi, jokaisen itse pöydässä kääräisemät temaki -käsirullat sekä seesamitofulla ja lootusjuurella lastatut salaattiveneet. Niin, ja miksipä ei myös sushiriisipiirakat!

Ps. Gyozanyyttien kanssa tapanani on valmistaa ne näin: laitan pannulle lorauksen öljyä, jäiset gyozat ja desin verran vettä. Laitan pannun kuumenemaan keskilämmölle ja peitän sen kannella. Näin gyozat höyrystyvät kannen alla ja kun kannen avaa ja kaikki vesi on haihtunut, ne ruskistuvat ihanasti pohjastaan.

Lähteet:

Vindirekt, Alko, Viinilehti

Valviran ohjeistuksen mukaan joudun poistamaan kaikki alkoholia koskevat kommentit, ethän siis kommentoi viiniä. Ruokaan liittyvä kommentointi on kuitenkin tässäkin jutussa tosi tervetullutta!

265 views

Nopea mustapapukeitto

Nopea mustapapukeitto

mustapapukeittoMustapapukeitto: täydellistä arkiruokaa

Täällä on syöty viime viikkoina poikkeuksellisen paljon papuja. Oikeastaan samantien kun duuniarki alkoi joululoman jälkeen, ilmestyi ruokalistalle papukeitto – sitä kun voi tehdä kerralla helposti isommankin määrän ja syödä soppaa useampana päivänä.

Erilaiset papuruuat ovat minulle rakkaita, sillä pavut liittyvät vahvasti kotikotiin. Äiti tykkäsi liotella soijapapuja (muistaakseni ne olivat tosiaan aina soijapapuja) ja keittää niitä ihan vain sipulilla, porkkanalla, laakerilla ja pippurilla maustetussa vedessä. Jääkaapissa pönöttikin siksi papukattila säännöllisen epäsäännöllisesti ja vaikka soijapavut olivat teinille alkuun ehkä hieman haastavan makuisia, niihin tuli yllättävän nopeasti himo.

Sittemmin muutettuani omilleni otin tavakseni keitellä koti-ikävissäni soijapapuja samalla tavalla kuin äiti. Myöhemmin kuvaan astuivat kaikki muutkin pavut mitä käsiini sain: ruskeat ja valkoiset, kidneypavut, mustapavut, mustasilmäpavut, voipavut…

amaryllis

mustapapukeitto

Opin toissasyksynä, että papujen liotusveteen kannattaa laittaa pala kombulevää sekä keittääkin pavut kombun kanssa – näin papujen kaasuttava sivuvaikutus vähenee ja tuleepahan siitä kombusta myös makua keitinliemeen. Tätä vinkkiä jaan mieluusti eteenpäin ihan kaikille kaasuherkille papufaneille, jos ette tästä kikasta vielä ole kuulleet!

Tämä nopea mustapapukeitto valmistuu kypsistä mustapavuista, jotka voi halutessaan ostaa purkissa tai keittää itse. Itse tapaan liottaa ison määrän papuja kerrallaan (yön yli runsaassa vedessä kombun kanssa). Teen siis kerralla yleensä niin ison määrän, että kypsiä papuja voi halutessaan pakastaa tai sitten pistää ihan vain jääkaappin odottelemaan käyttöä (just niin kuin äiti aikoinaan teki). Pakastimessani on ollut viime aikoina papujen lisäksi runsain mitoin umamirikasta itse keiteltyä kasvislientä, jota olen myös käyttänyt näihin papukeittoihini.

Toisin sanoen: kiitos pakastimen aarteiden, tämä ateria valmistuu kumoamalla muutama purkki pakastimesta kattilaan ja heittämällä sekaan hieman mausteita ja juureksia. Sitten vaan keitellään ja soseutellaan ja simsalabim, ruoka on valmis. Täydellistä arkiruokaa!

Nopea mustapapukeitto

2:lle

vegaaninen

n. 2 dl kypsiä mustapapuja

3 valkosipulin kynttä

1 iso jauhoinen peruna

6 dl kasvislientä

2 tl juustokuminaa

1 tl korianterin siemeniä

ripaus suolaa

vastarouhittua mustapippuria

½-1 dl kaurafraichea/kaurakermaa

Kuori ja lohko peruna ja viipaloi valkosipulin kynnet. Murskaa korianterin siemenet. Laita kattilaan kasvisliemi, peruna, valkosipuli, mausteet sekä mustapavut. Keitä, kunnes peruna on kypsää. Soseuta keitto ja lisää siihen puolisen desiä kaurafraichea. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hieman suolaa ja/tai pippuria.

Tarjoile mustapapukeitto sellaisenaan tai pyöräytä lautasella vielä hieman kaurakermaa.

mustapapukeitto

Bongasin mustapapukeiton kuvauspäivänä Alkosta ihanan biodynaamisen oranssin luomuviinin Itävaltalaiselta Meinklangilta (jonka Grüner Veltliner on ollut jo pitkään yksi vakio-ostoksistani), enkä malttanut olla korkkaamatta löytöäni heti. Meinklang Graupert 2015 valmistetaan grauburgunder -rypäleistä ja se vastaa tyyliltään juuri sellaista oranssia viiniä, joihin olen eniten heikkona. Tuoksu on todella aromikas ja maku hapokas, sitruksinen ja parfyymisen kukkea. Löytyypä siitä myös aprikoosia ja persikkaakin.

Kuorikontaktia tämä viini on saanut 11 päivää, joten siitä löytyy sopivasti runsautta ja kevyttä tanniinisuutta myös hieman runsaammillekin ruuille.  “Graupert” tarkoittaa paikallismurteella “hoitamaton, huolittelematon, rähjäinen henkilö”, mutta tämä viini on kyllä kaikkea muuta! Nimi taitaakin viitata valmiin viinin sijasta viiniköynnöksiin, jotka saavat Meinklangin tilalla kasvaa melkoisen villeinä.

meinklang graupert

Itse rakasta juoda tällaisia herkkuviinejä ihan sellaisenaan. Viiniä ei siis oltu suoranaisesti valittu tämän keiton kaveriksi, mutta eipä tämä yhdistelmä mikään katastrofikaan ollut! Graupert on viiniksi hieman tyyriimmästä päästä (26,90€), mutta mikäli on laillani hurahtanut oransseihin viineihin ja alkuviineihin, ei tuo hinta todellakaan ole mikään este – oransseja viinejä kun ei Suomessa käsiinsä ihan niin vain saa.

Ps. Vegaaneille tiedoksi, että Meinklangin viinit ovat vegaanisia vuosikerrasta 2004 alkaen.

659 views

Janoon

by Juulia
Loading...
776 views

Taste of Helsinki 2016 avajaispäivän fiiliksiä

Taste of Helsinki 2016 avajaispäivän fiiliksiä

Yhteistyössä Taste of Helsinki

Taste of Helsinki 2016 -hittiannos sisältää SELLERIÄ!

Ekakertalainen Taste of Helsinki -festareilla raportoi tässä hei! Päädyin vetämään eilen avautuneen tapahtuman avajaispäivän täysillä, kun tajusin että perjantai ja lauantai menee käytännössä festareilla. Siinä ei sitten pikku sateet kuulkaas enää haitanneet, kun lompsittiin deittini Juuson kanssa teltasta toiseen jokaisen vähänkin kutkuttavan annoksen perässä.

Eipä ollut sade pelottanut juuri muitakaan, sillä ropinasta huolimatta teltassa kuin teltassa oli kivasti tungosta, annokset sai silti käteen juurikaan odottelematta. Veikkanpa että sade jopa nostatti tunnelmaa; mikäpä olisi enemmän omiaan tuntemaan suomalaista sisua tässä kaupunkilaisen helpossa elämässä kuin viuhahtelu sissityylillä teltasta toiseen shamppanjan tai suolakuoressa kypsennetyn sellerin perässä? Kyllä tässä maassa on aina pärjätty, säässä kuin säässä!!!

Burgerilla festarinsa aloittivat myös Alisa (Suusta suuhun) ja Jaana (Keittiössä kaupungissa).

Ensialkuun juotiin tietysti tervetuliaisshampanjat ja aperolit (tyhjään mahaan, virhe) ja jahka ravintolat avasivat ovensa, oltiinkin jo varsin hilpeitä ja nälkäisiä. Päätimme aloittaa herkuttelun Bistro o Matin Haukiburger Vol.2:lla, jota olin kuola valuen odotellut käytyäni visiitillä Kirkkonummella.

No olihan se täysin kaiken etukäteishehkuttelun veroinen makupala! Rapeakuorisen mutta pehmeän sämpylän sisällä piileskeli käsittämättömän taidokkaasti paistettu haukimureke, mummonkurkkuja sekä mustekalan musteella maustettua aiolia. Varsin pätevä aloitus, enkä suinkaan ihmettele, jos joku syö tätä tänäkin vuonna useamman kappaleen päivässä.

Ravintola Murun parmesanrisotto, helix-etanat ja persiljaliemi olivat just niin hyvää kuin taannoisella ravintolasafarilla oli lupailtukin; nimikkoannokseen eli Charcuterieen petyin ihan vähän siksi, että olisin voinut enemmänkin näitä ravintolassa itse tehtyjä leikkeleitä mussuttaa. Coppan maukas rasva suorastaan suli suuhun, fenkolilla maustettua makkaraa olisin voinut haukata suoraan pötköstä ja ilmakuivattu ankka, noh, sitä en tohdi enää edes muistella. Giardiniera oli sopivan etikkaista ja mausteista, vihannekset ihanan rapsakoita. Miksi oi miksi tämä leikkelelautanen ei ollut tarjottimen kokoinen?

Alkumaljojen jälkeen nappasimme ensimmäiseksi lasiimme iki-ihanaa oranssia Porta del Vento Saray 2009. Siitä asti, kun kyseiseen viiniin tutustuin, olen ollut sen suuren suuri fani – juoksen nykyään luonnollisten ja alkuviinien perässä kuin mikäkin viinihipsteri. Kuultuani että Saray löytyy tapahtuman viinitarjonnasta, tiesin että sitä tulen juomaan kutakuinkin läpi ateriani. Kyseinen vuosikerta on muuten pikkuhiljaa loppumassa, joten se olis nyt tai ei koskaan, jos sitä haluaa kotiinsa tilata. Itse ainakin meinasin hieman hamstrata, seuraava vuosikerta kun voi taas olla jotain aivan erilaista.

Restoran Ö:n nimikkoannos (hirveä, mustavalkosipulinkastiketta, villivalkosipulin versoja, jäkälää) oli syömistäni annoksista ehdottomasti kaunein.

Restoran Ö:n selleriannos karamellivoineen = napakymppi

Festivaalin ensimmäisen ulkomaanvahvistuksen Restoran Ö:n annokset vakuuttivat. Suolakuoressa kypsennettyä luomuselleriä, karamellisoitua voita, herakastiketta ja sellerin lehtiä sisältävä kasvisannos peittosi helposti jopa etukäteen kovasti odottamani nimikkoannoksen (suolattua hirvenlihaa saarenmaalta, mustavalkosipulikastiketta, villivalkosipulin versoja ja jäkälää).

Äärimmäisen kaunis hirviannos oli todella maukas, mutta sen aromit olivat sen verran mietoja etteivät ne pärjänneet siinä välissä haarukoidulle sellerille. Olen heikkona karamellivoihin, näemmä jopa niin heikkona, että kaavin lapsuuden inhokkiani selleriä sisältäneen lautasen mieluummin kuin syön sen viimeisen murun hirveä – onneksi Juusolle tämä kauppa kävi enemmän kuin hyvin.

Ravintola Kolmos3n Haukea Lag3r-taikinassa (tempura) ja mummonkurkkuja = erittäin hyvvää!!!

Juuson suosikki oli Ravintola Grönin herkullinen nimikkoannos, johon olimme tosin molemmat ns. puolueellisesti ihastuttu jo vuosipäivätreffeillämme Grönissä. Raakakypsennettyä nautaa, litulaukkaa, kevätkaalia ja etikoitua hapankermaa sisältävä annos oli täydellisessä balanssissa; rapea lehtikaali, kirpeä hapankerma sekä aromikas litulaukka täydensivät murean naudan erinomaisesti.

Piipahdimme myös moikkaamassa Punavuori Gourmet -Anikoa olutpisteellä, lasiin napattiin välijuomaksi raikas Brooklyn Sorachi Ace. Olutpisteeltä sai mukaan myös lehtisen, jossa oli paritettu jokaiselle tapahtuman annokselle suositusolut – jollen olisi ollut niin sen oranssin viinini lumoissa, olisin niitä varmaan lähtenyt testailemaankin.

Tämäkin piti tietysti testata: punainen sancerre! Kevyempää ja raikkaampaa punaviiniä en ole tainnut koskaan maistaakaan ♥

Viinilehden top 5 -suosituslistaltakin löytyvää roséta oli toki myös pakko maistaa (mutta ei sitä Bradin ja Angelinan viiniä vaan Lafage Miraflors Rosé) – Juuson lasissa jälkiruokaviiniä, jonka nimi unohtui pistää ylös. Hupsista!

Pikku tauon jälkeen ruoka maistui taas. Ravintola Tocan ahvenanmaan karitsa munakoisopedillä oli murea ja mehevä, Sinnen BBQ-kana erinomaista. Erityisesti ihastuin annoksen hernesoseeseen, mintutkin popsittiin viimeistä lehteä myöten. Askin nimikkoannos  ”Askin Legendaarinen Metsä” sekä Pastorin “Chipirones” osoittautuivat itselleni pieniksi pettymyksiksi, vaikka hyviä toki molemmat olivatkin. Eipä näillä festareilla mitään huonoa varmaan saakkaan vaikka kuinka etsisi.

Takana Sinnen BBQ-kanaa, hernettä ja minttua, edessä Tocan Ahvenanmaan karitsaa, munakoisoa ja valkosipulia.

Edessä “Askin legendaarinen metsä”, takana Askin Hiillostettua Luomu Salaattia Ahlbergiltä, Muikunmätiä & Ruohosipulia –  se ehkä mitäänsanomattomin syömistämme annoksista. Höh.

Pastorin Chipirones eli Rapeiksi paistettuja pieniä mustekaloja, aiolia, fermentoitua chiliä, kevätsipulia ja chiliä. Maistui lähinnä frittitaikinalle sekä (erittäin maukkaalle ) chilille. Höh tällekin.

Hellan ja Huoneen nimikkoannos oli illan paras lautasellinen, jos minulta kysytään. Valitettavasti tässä on myös illan huonoin kuva…

Mietimme pitkään, minkä annoksen kumpikin meistä söisi toiseen kertaan, ja itse päädyin lopulta Hellan ja Huoneen “Lapinkobeen”. Kylmäsavustettua maa-artisokkaa, lipstikkaa ja ruisviskillä maustettua Lapin härkää sekä talon mallasleipää ja ruskeaa voita sisältävä annos oli yksinkertaisesti maukkain kaikesta maistelemastani. Kylmäsavustettuihin maa-artisokkiin oli jätetty ihanasti puruvastusta, ruskealla voilla päällystettyyn leipään sai ihanasti imeytettyä lautasen pohjalla lainehtivan viskiliemen (tosin lopuksi viimeiset tipat vielä vuorotellen juotiin) – jokainen annoksen komponenteista maistui selkeästi itseltään ja toimi myös täydellisesti yhteen.

Juuson ei valintaansa sen sijaan pitkään tarvinnut pohtia – hänelle se oli itsestäänselvästi Grönin raakakypsytettyä nautaa sisältävä nimikkoannos. Ehkä meidän pitää suoriutua tänne viikonlopun aikana nämä kaksi annosta vielä santsaamaan, tai sitten on uuden Grön-visiitin aika. Tampere ja Tallinna voisivat myös olla ihan kivoja kesämatkakohteita…

No syötiinhän me yksi jälkkärikin: Hellan ja Huoneen “Herukkapensas”. Herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä, joista ihanan kirpeää herukanlehtivaahtoa olisin voinut lusikoida sellaisenaan – Juusolle maistui myös vaahdon alta pilkistävä valkosuklaa.

Että semmoinen avajaispäivä! Kuten ilmeistä näkyy, fiilis oli jotakin ihmettelyn ja lapsekkaan innostuksen välimaastosta. Mahtava ilta! Suosittelen festaria vahvasti kaikille herkkusuille ja muillekin. Paikallahan voi siis ihan vain piipahtaakkin, vaikka itse suosinkin aina mieluumin övereitä kuin vajareita.

Taste of Helsinki

16.-19.6. 2016

lounaskattaus to-la klo 11-15

päivälliskattaus to-la 17-23 (ravintolat sulkevat klo 22)

sunnuntaibrunssi 11-16

Kansalaistorin puisto

Ps. Illan meille tarjosi Taste of Helsinki, jolle iso kiitos hetkellisestä Kroisosfiiliksestä! Harvoinpa sitä tulee “tuhlailtua” yhdessä illassa kokonaista säkillistä rahaa silkkaan hedonismiin. Söimme yhteensä 14 annosta + muutamat viinilasit, eipä sellaista tosimaailmassa niin vain tekisi – vastaan tulisi kukkaron pohja huomattavasti nopeammin, samoin kiristelevä vatsanahka. Pienille annoskoille ja matalille hinnoille täältä siis iso peukku!!!

370 views