Ime parsaa! (vihermehu x 3)

Ime parsaa! (vihermehu x 3)

vihermehu

Siitä asti, kun hankin vuosi sitten mehupuristimen, olen ollut raakamehukoukussa. Vihermehu on yleisimmin tekemäni mehutyyppi, vaikka konetta hankkiessa haaveilinkin lähinnä porkkanamehusta 🙂 Ihan joka päivä en innokkaimpien kausienkaan aikana mehua jaksa vääntää, mutta kyllä sitä kerran viikossa vähintään tulee edelleen puristeltua.

Pohjaksi vihermehulleni laitan yleensä joko ananasta tai kirpakkaa vihreää omenaa. Oman kokemukseni mukaan kummatkin häivyttävät sopivasti eri vihannesten makua jo pienessä määrin, mikä sopii minulle – vihermehu kun ei mielestäni oikein ole vihermehu, ellei sen raaka-aineet ole pääsääntöisesti rehuja. Itselleni uppoavat erilaiset vihannesmehut ilman hedelmääkin, mutta pieni määrä hedelmää takaa sen, että mehu maistuu myös Juusolle.

Koska kahden ihmisen vihermehusatsiin saa uppoamaan helposti isonkin määrän rehuja, olen ottanut tavakseni tehdä mehua lähinnä silloin, kun keittiöstäni löytyy raaka-aineita, joita muutoin uhkaisi biojäte. Vihermehuun uppoaakin yleensä sekalainen valikoima jääkaapin aarteita: kurkuntynkä, muutama sellerinvarsi, parsa- tai kukkakaalin kuiva tyvi, ruukkusalaatin jämä … ja niin edes päin. Myös yrttien varret on minusta fiksuinta hyödyntää mehun seassa, kun itseni tuntien kaikki edellä mainittu saattaisi muuten hautaantua jääkaappiin kunnes peli on menetetty.

ime parsaaParsa ja pinaatti löytyi tänään aamupalalta niin lasista kuin lautaseltakin.

Näin keväällä tuppaan laittamaan vihermehuun myös parsan kannat – siis ne puisevat tyvet, joita kenenkään ei tee mieli syödä. Jollen parsalla herkutellessani heti ole tekemässä mehua, laitan tyvet vesilasissa jääkaappiin odottelemaan sopivaa mehun tekohetkeä. Parsaa onkin siksi tullut sekä syötyä että juotua tänä keväänä niin paljon, eikä “ime parsaa” alkaa olemaan uusi mottoni 😀

Vihermehu- ja mehustusbuumia on viime aikoina kritisoitu melkein yhtä paljon kuin hehkutettu, mutta ainakin itselleni vihermehujen tekeminen on tuntuu edelleen perustellulta. Toki salaattikulhollisen puristaminen mehuksi tuntuu itsestäkin välillä hassulta, kun ideaalitilanteessa söisin mehusatsiimme kuluvan määrän raakoja kasviksia mieluusti myös ihan sellaisenaan – kuituineen päivineen. Joskus turhan usein ruokavalioni kuitenkin lipsuu pitkien työpäivien ja muiden kiireiden vuoksi kauas tuosta tavoitteesta: syön lounaaksi täytettyjä sämpylöitä tietokoneen ääressä, tai lounas jää kokonaan välistä … ja kun lopulta ehtii syömään, maha kurnii jo vähintään pizzaburgerijuustopastaa. Sellaisina viikkoina vihermehulasilliset tekevät syystä meillä kauppansa: puristan satsin mehua illalla kotiin könyttyäni ja siitä juodaan lasilliset vielä aamupalaksikin.

Omena-fenkolimehu, nam nam!

Vihermehu × 3

Seuraavaksi kolme tämän keväistä lempparimehuani. Usein tosin lasiin päätyy jonkilainen sekalainen jääkaapintyhjennysseos, kuten edellä jo kerroin, mutta mikäli teen mehua oikein suunnitelmallisesti, lähden usein ostelemaan raaka-aineita johonkin seuraavanlaiseen mehuun 🙂

Järjestys jokaisen vihermehun puristamisessa kannattaa olla pääsääntöisesti pehmeämmistä/mehukkaammista raaka-aineista kovempiin, sillä ainakin oma mehupuristimeni puskee parhaiten kaiken kuidun ulos lopuksi, kun hieman vuorottelen pehmeitä ja kuituisempia raaka-aineita ja säästän lopuksi reilusti niitä kuivempia raaka-aineita. Mitä tulee mehun valmistamisessa käytettävän laitteen tyyppiin, itse kannatan mehupuristimia, jotka säilyttävät ravinteet mehussa linkoa paremmin, koska ne eivät kuumenna raaka-aineita. Kylmäpuristettu vihermehu on paras juoda heti – pisimpään olen sitä säilyttänyt vuorokauden ilmatiiviissä pullossa ja jääkaapissa. Itse tykkään tarjota vihermehun yleensä jäiden kanssa.

Omena-fenkolimehu

1-2:lle

2 granny smith -omenaa

1 keskikokoinen luomufenkoli

puolikas luomukurkku

1-2 limettiä

(kourallinen tuoretta minttua/basilikaa/persiljaa tai niiden varsia)

Pese/huuhdo kaikki raaka-aineet. Kuori limetit terävällä veitsellä ja jaa ne neljänneksiin. Puolita omenat ja koverra siemenkota irti, paloittele omenat. Siisti fenkolista kuiva tyvi sekä varsien kärjet ohuelti pois ja pilko fenkoli mehupuristimeesi sopiviksi suikaleiksi. Pätki kurkunpuolikas kahtia ja jaa se sitten pitkiksi lohkoiksi. Mehusta kaikki raaka-aineet ja tarjoile omena-fenkolivihermehu mieluiten heti.

parsamehuAnanas ja parsa sopii yhteen. Kuka olis arvannut?

Muistan, kun ekan kerran älysin laittaa parsaa vihermehuuni. Ding ding ding! Miten oivallinen vihermehun raaka-aine! Syön parsaa niin valtavan paljon aina keväisin ja kesäisin, että jotenkin minusta on ihanaa, että parsan kannoille löytyi näin hyvä käyttökohde. Puisevimmastakin tyvestä tulee yllättävän paljon mehua, eikä parsan maku ole perus vihermehuissani ollut lainkaan päällekäyvä. Sinne se katoaa siinä missä kaikki muukin ja tuo mehuun aimo annoksen ravinteita. Parsamehusta on tosin hyvä tietää se, että sillä on diureettinen vaikutus. En siis joisi tätä lasillista ilman tilaisuutta päästä vessaan lähitulevaisuudessa 😛

Ananas-parsamehu

1-2:lle

¼ kypsää luomuananasta

yhden vihreän parsanipun kannat

2-4 paksua sellerin vartta / sellerinipun jämät

kourallinen tuoretta nuorta nokkosta, joka on kerätty puhtaalta paikalta / pinaattia

(kurkun pätkä)

(parsakaalin tai broccolinin tyvet)

(kourallinen esim. persiljan varsia)

Kuori ja paloittele ananas. Pese parsan kannat ja leikkaa hyvin ohuelti kannan päästä se kaikkein kuivin osa pois. Pätki selleri ja huuhdo nokkonen / pinaatti hyvin. Pätki myös kurkku, mikäli käytät sitä. Mehusta sitten kaikki raaka-aineet aloittaen pehmeämmistä raaka-aineista. Sekoita ja tarjoile heti!

kuusenkerkkämehuLasillinen kirpeää selleri-kuusenkerkkämehua ja pling! Olet taatusti hereillä.

Runsaasti selleriä, sitruunaa ja hieman kirpeää vihreää omenaa sisältävä pirteä vihermehu on ollut meidän kotona ehkä suurimmassa suosiossa. Lasillinen tätä mehua nimittäin piristää kummasti myös sinä kaikkein harmaimpana ja uuvuttavimpanakin päivänä! Aloitteleville vihermehun juojille en tätä ehkä ilman omenalisäystä suosittelisi, sen verran ytyä kamaa tämä kyllä on 🙂 Kuusenkerkkä tuo tähän mehuun oman bonuskirpeytensä, mutta myös A- ja C-vitamiinia, hivenaineita ja antioksidantteja.

Helppo tapa käyttää kuusenkerkkää ympäri vuoden, on ripotella mehuun Arctic Warriorsin pakastekuivattua kuusenkerkkäjauhetta, joka on muuten  myös virallinen Suomi100-juhlavuoden tuote . Tuoreita kuusenkerkkiä ei oma mehupuristimeni hyödynnä kovin hyvin, joten mikäli käytän niitä, yleensä blendaan ne mehun sekaan.

Selleri-kuusenkerkkämehu

2:lle

nippu luomuvarsiselleriä

1 luomukurkku

1 vihreä omena

1 sitruuna

1-2 tl kuusenkerkkäjauhetta (Arctic Warriors*) tai n. ¼ dl tuoreita kuusenkerkkiä

Pilko sellerit, omena ja kurkku, poista omenan siemenkodat. Kuori sitruuna terävällä veitsellä ja paloittele se. Mehusta kaikki raaka-aineet kuusenkerkkäjauhetta / kuusenkerkkiä lukuunottamatta. Sekoita lopuksi jauhe mehuun. Mikäli käytät tuoreita kuusenkerkkiä, blendaa kuusenkerkät + n. 1 dl mehusta keskenään ja sekoita tämä seos sitten loppuun mehuun. Tarjoile heti!

Hemmottelua mehultaan kaipaaville vielä vinkki: punajuuri ja vesimeloni ovat loistava yhdistelmä!


*) Arctic Warriorsin Kuusenkerkkäjauhe saatu testiin blogin kautta.

271 views

Siiderikoivet

by Juulia 0 Comments
Siiderikoivet

Parin viikon takaisilta synttärikemuiltani jäi kotiini jonkun sidukat (kiitti, kuka lie!). Vaikka hyvästä omppusiideristä pidänkin, ovat ne vieneet pikkuisesta jääkaapistani tilaa jo hävyttömän pitkän aikaa: tilaa, jota tarvitsen jo muille herkuille.

Viikonloppuna tuhosin yhden pullon viski-siideriglögiin, mutta lopuista piti päästä eroon muilla konsteilla. Niinpä naputtelin Pinterestiin hakusanat siideri ja omena (omppujakin tuossa työtasolla hirmuinen kasa nimittäin) ja katsoin mitä tulee vastaan. Ohitin liudan omenaisia possureseptejä, mutta lopulta silmiini osui Gimme Some Oven -blogin Apple Cider Baked Chicken.

Resepti vaikutti tilanteeseeni niin osuvalta, että kokeilin sitä ihan sellaisenaan. Lopputulos oli näyttävä ja upean tuoksuinen – lientä vaivasi kuitenkin liika kitkeryys. Päättelin sen johtuvan liemessä muhineista kokonaisista sitruunaviipaleista: kuoren valkoinen osahan on varsin kitkerä.

Niinpä muokkasin ohjetta hieman ja yritin uudelleen:

  • Vähensin sitruunaviipaleiden määrän puoleen ja käytin toisen puolikkaan mehuna valmiin annoksen päälle marinadin viinietikan sijasta.
  • Vähensin myös nesteen määrää: reilun viiden desin sijaan laitan vuokaan neljä, josta puolet on kuivaa omenasiideriä, puolet kanalientä.
  • Lisäsin reseptiin vielä ruokalusikallisen hunajaa, sillä sekä suola että sokeri tasapainottavat kitkeryyttä ruuassa.

Lopputulos oli kuin olikin reilusti enemmän makuuni!

Sitruunaiset omena-siiderikoivet 4:lle

1 iso sipuli, kuorittuna ja neljään osaan lohkottuna

puolikas huolella pesty sitruuna ohuina viipaleina, siemenet poistettuina

2 dl kuivaa/puolikuivaa omenasiideriä

2 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua timjamia

2 tl Dijonsinappia

1 rkl hunajaa

3 silputtua valkosipulin kynttä

2 laakerilehteä

0,5 tl suolaa

0,5 tl jauhettua mustapippuria

8 kanankoipea tai 4 koipireittä

2 kiinteämaltoista omenaa lohkoina

2 dl kanalientä (0,5 liemikuutiota + 2 dl vettä)

4 reilun kokoista jauhoista perunaa (esim. Van Gogh)

(50 g voita)

Laita koipireidet marinoitumaan mieluiten vähintään 12 tunniksi, pikkuisille koiville riittä lyhyempikin aika. Siideri, sitruunaviipaleet, laakerinlehdet, suola, pippuri, sinappi, valkosipuli, sipuli, oliiviöljy sekä 4 timjamin oksaa isoon suljettavaan pussiin tai syvään astiaan ja sekoita huolella. Lisää marinadiin koivet ja sulje pussi tai astia huolella. Kääntele pussia / koipia marinoitumisen aikana muutaman kerran.

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Pese perunat ja leikkaa niihin puoliväliin ulottuvia viiltoja noin millin välein – köksäntunnilla aikoinaan opetettiin että tämä onnistuu kätevästi kun laittaa perunan kauhaan 🙂 Hiero perunoiden viilletylle puolelle halutessasi pehmeää voita ja ripaus suolaa, ja nostele ne viillot ylöspäin vuokaan koipien väliin.

Asettele koivet nahkapuoli ylöspäin laajaan ja korkeareunaiseen paistovuokaan (omani mitat ovat n. 30 × 20 × 5 cm). Asettele sipulit ja omenalohkot koipien ja pottujen väliin. Valmista kanaliemi ja sekoita se marinadiin, kaada sitten liemi kaikkien ainesten päälle. Sitruunaviipaleet kannattaa asetella lopuksi ainesten päälle – eli älä jätä niitä lillumaan liemeen, ellet sitten pidä siitä kitkeryydestä jota ne tuolloin liemeen luovuttavat.

Paista uunin keskitasolla 1-1,5 tuntia, tai kunnes sekä kana että perunat ovat kypsiä. Valele molempia liemellä kerran pari paistumisen aikana. Kypsyyden voit testata pistämällä koiven paksuinta kohtaa tikulla: ulos tihkuvan nesteen pitää olla kirkasta.

Purista sitruunanmehua jokaisen annoksen päälle juuri ennen tarjoilua, ja somista lautaset tuoreella timjamilla. Halutessasi voit siivilöidä ja suurustaa liemen kevyesti, mutta oma strategiani on muussata liemi omenan ja perunan kera lautasella – kutsuimme metodia lapsena “lautasmuussiksi”.

Ps. Käytin ruuassa ekalla kokkailukerrallani Naapurin Maalaiskanan koipia, jotka ovat kooltaan aika pieniä, joten ruoka valmistui nopeammin kuin toisella kerralla L’uomu Nokka Juoksujalka luomulaatuisten koipireisien kanssa. Eettisemmistä kanavalinnoista voit muuten lukea lisää täältä.

65 views

Voodoo-omenat (eli näin minusta tuli kallonkutistaja)

by Juulia 2 Comments
Voodoo-omenat (eli näin minusta tuli kallonkutistaja)
SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Synttärini ajoittuvat ihan Halloweenin kieppeille, joten joka vuosi koen pieniä paineita järjestää jonkin sortin naamiaisjuhlat. Viime vuonna kotonani bilettikin liuta “aikuisia“, toissavuonna taas Barbeja ja Kenejä. Onpahan sitä tullut järjestettyä juhlat myös silmämunille… sekä numerolle kolme (täysin luonnollinen teemavalinta, jos täyttää 33,3 vuotta).

Tänä vuonna taidan pitäytyä ihan vain perinteisessä kauhuteemassa. Minusta hauskinta on kuitenkin aina, jos teemaa saa kukin tulkita vapaasti: itse voitin kerran Halloweenjuhlien pukukisan pukeutuneena poliisiksi. Monenlaiset asiat pelottavatkin: toisella kerralla pukeuduin tulevaisuudeksi, hehe.

naamiaisasut

Viime vuonna olin “aikuinen”, toissavuonna drag queen barbi. Kymmenen pistettä sille, joka tunnistaa aikuislookkini esikuvan 😉

Summa summarum: jotain Halloween-härpäkkeitä pitäisi nyt sitten värkätä tänne kotiin. Mieluiten mahdollisimman pienellä rahalla vieläpä. Pinterestiä plärätessä vastaan pongahtikin kuin tilattuna kutistetut omenapäät. Vastustamattoman kurttuiset kaiverretut ja kuivatut omenapäät ovat ilmeisesti aika yleisiä ainakin Ameriikassa, jossa tekniikalla tehdään mm. perinteisiä nuken päitä.

Niin paljon kuin ajatus kallonkutistamisesta kutitteleekin mielikuvitustani, vaikuttaa päiden kutistaminen perinteisin metodein kovin työläältä (lue lisää esim. täältä). Eipä minulla toisaalta taida olla kärsivällisyyttä lähteä kouluttautumaan länsimaiseksikaan kallonkutistajaksi. Omenakallojen kutistaminen sen sijaan sopii tällaiselle rauhattomalle sielulle erinomaisesti: veistelemiseen uppoaa huomaamatta useampi tunti ja kuivumisprosessia on kiehtovaa seurata.

DSC_0163

DSC_0130

Koska olen päivätöissäni taideopettaja, minulla on vieläpä mahdollisuus kaiverrella omenapääni erityistyökaluilla. Sääli ettei Taikin kuvanveistokursseilla aikoinaan veistelty omenia! Veistely on niin hauskaa, että laitoin tänään kaksi pahaa-aavistamatonta seiskaluokkaa samaan puuhaan (ja kaikki selvisivät a) haavoitta b) hyväntuulisina).

Omenapäät eivät ole tarkoitettu syötäviksi, ja jollei niitä kuivaa uunissa, ne saattavatkin jopa homehtua. Mikään ei silti estä veistelemästä omenista päitä tuoreeltaan esim. boolikulhoon (vähän samaan tapaan kuin Martha Stewart … pelottava muuten hänkin).

Magic people, foodoo people!

DSC_0133

Tarvitset:

pieniä kiinteitä omenia (esim. granny smith)

2-3 rkl suolaa

1 sitruunan mehu

syvän kulhollisen vettä

vedenkestävän tussin

terävän pienen hedelmäveitsen / mattoveitsen /linokaiverrussarjan

(neilikoita, auringonkukansiemeniä, kuivattua maissia tms.)

Liutoa suola veteen, ja purista sekaan reilusti sitruunamehua. Piirrä omenalle tussilla kasvot. Kannattaa lähteä tekemään aika yksinkertaisia muotoja jos ei ole kokemusta näistä veistelyhommista – simppelitkin piirteet korostuvat omenan kuivuessa ja kutistuessa, joten näyttävää jälkeä saa vähemmälläkin!

Päätä, mitkä kohdat pysyvät koholla, mitkä kaiverrat kuopalle. Ala leikkaamaan varovasti vähän kerrallaan omenasta siivuja, viipaleita ja palasia pois korkeiden kohtien ympäriltä. Kun olet saanut piirteisiin n. puolen sentin korkeuseron, voit leikata kuoren vielä korkeimmistakin kohdista ohuelti irti. Silmiksi voi tyrkätä kaksi neilikkaa, ja hampaista käy esim. auringonkukansiemenet tai kuivattu maissi. Muista vain tyrkkiä ne syvälle omenaan, jotteivät ne tipahtele omenan kuivuessa.

Omenasta voi poistaa siemenkodan jos haluaa, tällöin kuivuminen hieman nopeutuu. Jos veitsikätesi ei ole hirmu tarkka, kannattaa ehkä kuoria omena kuorimaveitsellä ennen kuin aloittaa leikkelyn – piirteet voi hahmotella kuoritun omenan pintaan esim. lyijykynällä painaen.

DSC_0143

Kun pääsi on veistelty valmiiksi, upota se sitruunalla ja suolalla maustettuun veteen kunnes kaikki omenat on käsitelty (muutamakin minuutti tosin riittää). Sitruunavesi estää omenia tummumasta, ja suola taas kuivattaa.

Nosta omenat vedestä ja valuta kuviksi. Voit kuivata päitä uunissa n. 80 asteessa muutaman tunnin tai jopa yön yli, ja nostaa ne sitten ilmavaan ja lämpimään paikkaan kuivumaan vielä lisää – kasvot kurtistuvat ja piirteen korostuvat sitä mukaa, kun pää kutistuu.

DSC_0176

SAMSUNG CSC

Näyttää vähän Klonkulta, eikö?

SAMSUNG CSC

Koulussa törkimme omenat grillitikkujen varassa styroksiin kuivumaan, ja toivon hartaasti etteivät ne homehdu –  noh, ainakin luokassa tuoksuu toistaiseksi vielä ihanasti omenalle!

SAMSUNG CSC

DSC_0148

84 views

Makumatkalla: Skål, Åland

Makumatkalla: Skål, Åland

3d01aaf05d5ddab7da0d96a9eb2ef86b

Olen viettänyt viimeiset neljä päivää sellaisella elämysmatkalla, etten osaa pukea sitä edes sanoiksi. Ahvenanmaa on osoittautunut upeammaksi matkakohteeksi kuin olisin osannut odottaakaan!

Ahvenanmaa on uskomattoman kaunis paikka. Kalliot, sammaleet, katajat ja punaiset tiet… maisema on samanaikaisesti karu ja elinvoimainen. Välillä on tuntunut siltä, että olisimme jossain paaaaaljon kotia kauempana! Olin toivorikkaana pakannut mukaan jopa maalausvälineet, mutta ohjelmamme on ollut niin intensiivinen että mukaan tarttui lopulta vain muistoja sekä runsain mitoin valokuvia.

5ca09ff949b44a9dd2cbce9bd361ef77

3895ede88c3690c391f7488b953d35e6

Oolanti on näyttänyt itsestään parhaat puolet, ja olen kokenut monia asioita elämässäni ensimmäistä kertaa. Upeimmiksi kokemuksiksi nousevat retki majakkasaari Märketille, melontareissu Ahvenenmaan edustalla, Smakbyn, sekä oleskelu upeassa mökissä niemennokassa Kungsnäsissä. Parhaillaan siivoamme ja pakkaamme täällä mökillä, sillä laiva mantereelle lähtee iltapäivällä. Jottei lähtö olisi liian surkea, juomme samalla eilen ideoimaani Åådi Åålannille Båålia; juoma on raikas ja kirpeä kuten olotilakin.

Kirjoittelen kulinaristisista seikkailuistani lisää kun pääsen kotiin, nimittäin juttua täältä riittää. Tässä kuitenkin tähän väliin juomamme ohje – sen perusmaut ovat Ahvenanmaalaisia: ihana omenatuoremehu Grannas Äppel ja tyrni. SKOOL!

efad036e52f6e9400cc9ed089d9d668f

Åådi Åålannille 1,5 l:
4 dl vissyä
7 dl valkoviiniä (luomu)
4 dl omenatäysmehua (Grannas äppel)
2 dl (jäisiä) tyrnimarjoja
1 dl siivutettuja mansikoita
1 appelsiinin mehu
Jäitä

Sekoita, kaada lasiin, NAUTI!
Ps. Kaikki reissuun liittyvät jutut eri sosiaalisissa medioissa (FB, Twitter, Instagram) on koottu hashtagin #oolanninvalloittajattaret alle.
Yhteistyössä Visit Ålandin kanssa

10 views