Neljän sesongin punakaalisalaatti & taateli vinaigrette

Neljän sesongin punakaalisalaatti & taateli vinaigrette
Pirteä punakaalisalaatti ja sitruunainen taateli vinaigrette

punakaalisalaatti

On siis kevät!
On siis kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa.
Kevät, pystynkö mitään enää antaa?
Konkurssin koin, en haluu enää maksaa.
Kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa.
Kevät, tosiaan, ihmistä pelkään.

Ennustiko Tavaramarkkinat koronakevään jo vuonna 1986? Jokakeväisen lempikorvamatoni sanoja kuunnellessa sen viesti resonoi yhtäkkiä ihan eri tasolla kuin yleensä. Konkurssit ja ihmisten pelkääminen … selvää koronakevättä! Ja kylläpä on muuten ikävä Hakaniemenrantaan. Rakkaat entiset kotikulmani Kalliossa tuntuvat kovin kaukaiselta, kun on viettänyt useamman kuukauden kotona, eikä moni Kallion lempipaikoista välttämättä tästä keväästä taloudellisesti edes selviydy. Kun seuraavan kerran vietän haahuilupäivää armailla Kallion kulmilla, miltähän siellä näyttää ja pystynkö mitään enää heille antaa? Maailma on mullistunut sellaista tahtia että sydän ei pysy perässä… mutta sentään jalat vielä kantaa.

Mutta ei siitä sen enempää. Kunhan nyt sanon että kun tänään kuuntelin Tavaramarkkinoiden Kevät -biisin, pääsi yhtäkkiä samanaikaisesti sekä itku että nauru. Voihan ******** kevät!

punakaalisalaatti

Neljän sesongin punakaalisalaatti

Meillä on syöty tosi hiilarivoittoista ja ruskeaa ruokaa nämä pari kotona viettettyä kuukautta. Sellaista pasta, peruna, papu, juusto ja leipä -osastoa, eri variaatioin. Niin herkullista ja lohdullista kuin moinen ruoka onkin, odotan kuumeisesti kevään ensimmäisiä uuden sesongin vihanneksia! Odotellessani olen pariin otteeseen tehnyt talven viimeisistä varastovihanneksista punakaalista ja porkkanoista fenkolilla, omenalla, pekaanipähkinöillä ja taateli vinaigretella ryyditettyä punakaalisalaattia Hannan Soppa -blogin punakaalislaw’n innoittamana.

Tämä punakaalisalaatti sopisi raaka-aineidensa puolesta niin syksyyn kuin talveenkin, mutta raikkaan mintun ja fenkolin ansiosta salaatti menee minusta hyvin myös keväällä. Ja jahka uuden sadon porkkanat ilmestyvät tarjolle, teen tätä taatusti myös varhaiskaalista!

Kastikkeen pyöräytin salaatille mehevistä aurinkokuivatuista taateleista ja sitruunamehusta. Ihan sananmukainen vinaigrette ei tämä kastike ole, kun mukana ei ole viinietikkaa välttämättä ollenkaan ja öljyäkin vain tilkka. Mutta herkullista tämä happamanmakeaa taatelikastike kuitenkin on! Kiitos ideasta Hanna ♥

taateli vinaigretteHelppo taateli “vinaigrette” surautetaan sitruunamehusta, taateleista, kokojyväsinapista ja oliiviöljystä.

punakaalisalaatti

Punakaalisalaatti & taateli vinaigrette

200 g punakaalia

2 porkkanaa

n. ½ tl suolaa

½ fenkoli tupsuineen

1 Granny Smith omena

2-3 rkl pähkinöitä pekaani

kourallinen mintunlehtiä

n. 60 g taatelia (∼10 kpl)

Taateli vinaigrette:

puolet taateleista (∼5 kpl)

½ dl sitruunamehua (yhden sitruunan mehu, lisää tarvittaessa omenaviinietikkaa)

1 tl jyväsinappia

1 rkl oliiviöljyä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(½-1 tl agavesiirappia/vaahterasiirappia)

Aloita tekemällä taateli vinaigrette:

Pilko tai saksi kaikki taatelit noin kuuteen palaan. Mittaa pieneen kulhoon puolet taateleista, puoli desiä sitruunamehua, teelusikallinen jyväsinappia ja ruokalusikallinen oliiviöljyä. Jos sitruunasta ei tule mehua tarpeeksi, jatka mehua lorauksella omenaviinietikkaa kunnes nestettä on puoli desiä. Jätä taatelit pehmenemään mehuun noin vartiksi. Soseuta raaka-aineet sitten tasaiseksi esim. sauvasekoittimella – itse mittaan aineet silppurin kulhoon ja surautan kastikkeen sillä. Ohenna kastiketta tarvittaessa tilkalla vettä. Mausta kastike maun mukaan ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria sekä halutessasi tilkalla agave- tai vaahterasiirappia.

Valmista sitten punakaalisalaatti:

Kuori porkkanat ja leikkaa ne noin kolmen sentin pätkiin. Suikaloi pätkät  sekä punakaali. Murjo porkkana ja punakaali suolan kanssa kulhossa, esim. perunanuijalla ja jätä muutamaksi minuutiksi odottelemaan. Valuta kaali-porkkanaseoksesta irronnut neste pois siivilässä ja lisää siihen sitten puolikas suikaloitu fenkoli ja tulitikuiksi leikattu omena. Lisää mukaan vielä taatelikastike ja sekoita hyvin.

Lisää salaattiin loput taatelit sekä muutama ruokalusikallinen karkeasti rouhittua pekaanipähkinää. Silppua salaatin päälle vielä kourallinen tuoretta minttua – itse käytän salaattiin myös fenkolin vihreät töyhdöt. Salaatti on minusta parhaimmillan heti, sillä jääkaapissa kökötellessään se tuppaa vetistymään.

punakaalislaw

141 views

Sellerimehu 2.0 aka … sellericocktail!

by Juulia 2 Comments
Sellerimehu 2.0 aka … sellericocktail!

sellerimehu

Vihattu rakastettu selleri

Käsi ylös kaikki sellerifanit! Montako meitä oikein on? Välillä tuntuu nimittäin siltä, että selleripoloista vihataan enemmän kuin rakastetaan. Itsekään en siitä aina ole pitänyt, en juuriselleristä enkä todellakaan varsiselleristä. Varsinkin lapsena selleri oli raaka-aine, joka aiheutti suorastaan puistatusta. Ajat kuitenkin muuttuvat ja niin myös makumieltymykset… ja niinpä selleri kaikissa muodoissaan on nykyään minulle rakas ja mieluisa raaka-aine.

Juurisellerille menetin aikoinaan sydämeni, kun sain ensimmäistä kertaa elämässäni maistaa itse tehtyä Waldorfin salaattia. Suhteemme syveni, kun syötyäni ihanaa paahdettua juuriselleriä ravintola Juuressa hoksasin kokeilin paahtaa sitä kotonakin uunissa hunajalla valeltuna.

Varsiselleri poloinen sai kuitenkin odotella reilusti pidempään ennenkuin tajusin että tämäkin on oikeastaan aikamoista herkkua. Tämä ihme tapahtui kymmenisen vuotta sitten Berliinin legendaarisessa White Trash Fast Foodissa, jossa nenän eteen kannettiin Bloody Mary sellaisen metrisen lehtevän sellerinvarren kera. Sitä massiivista selleriä olisi ollut tosi sääli heittää hukkaan, joten aloin nakertelemaan sitä juomani kera ja kas, sehän olikin yllättäen hyvää!

sellerimehu

vihermehu

En tiedä jos lapsuuteni varsisellerit olivat maultaan vahvempia kuin nykyiset, mutta lähes jokainen nyt kaupasta kotiin kantamani sellerinvarsi on ollut virkistävän mieto, raikas ja rouskuva. Ei siis lainkaan sellainen kuin ensimmäisissä makumuistoissani. Käytänkin varsiselleriä nyt kaikenlaisissa ruuissa kastikkeista keittoihin ja salaatteihin, syön sitä sellaisenaan, maapähkinävoilla tai homejuustolla siveltyinä sekä tietysti upotettuina Bloody Maryyn tai vihermehuun.

Kun ostan puntin varsiselleriä jotain tiettyä ruokaa varten, teen jäljelle jääneestä osasta yleensä aina mehua, joka voi yksinkertaisuudessaan sisältää vain selleriä ja hieman sitruunaa. Riippuen mitä kotoa löytyy, saatan kuitenkin laittaa mehuun myös omenaa, ananasta, lehtikaalia, parsakaalia, jotain yrttiä (kuten persiljaa tai minttua) sekä salaatinlehtiä. Myöhemmin keväällä mehuun uppoaa myös metsän antimia kuten nokkosta. En ole suuri makean ystävä, joten minulle maistuu pääsääntöisesti parhaiten sellerimehu, jossa hedelmät ovat minimissä ja selleri maksimissa 🙂

Jos siis olet sellerin ystävä, voit tehdä sellerimehun todellakin pelkästä selleristä. Se on kuulemma erityisen terveelinen tapa aloittaa päivä 😀 Itse laitan useimmiten sellerimehuuni kuitenkin kirpeän vihreän omenan puolikkaan tai neljänneksen, sekä puolen sitruunan verran sitruunamehua. Siis kutakuinkin näin:

Sellerimehu:

n. 400 g luomuselleriä

0-1 kirpeää vihreää omenaa

½ sitruuna

Mehusta selleri, sitruuna sekä makuusi sopiva määrä omenaa. Itse mehustan omenan ja sitruunan osina niin, että joka palan välissä lykkään koneeseen sellerinvarren tai varrenpätkän – kuituinen selleri auttaa pehmeämpien hedelmien mehustamisessa ja varsinkin lopuksi mehustan aina sellerinvarren, jotta saan koneesta kaiken kuidun varmasti ulos.

sellericocktail

Terveyscocktail?

Kun sellerimehu kerran maistuu minulle niin hyvin, ei ehkä ole suuren suuri yllätys että se maistuu minulle myös cocktailin muodossa. Jos sellerimehu kerran on niin kovin terveellistä, niin tuskinpa sitä terveellisyyttä vodkashotti aivan totaalisesti kumoaa?

Alapuolinen vodkasta, vaaleasta ruisbitteristä ja sellerimehusta ravisteltu sellericocktail on useiden kokeilujen tuloksena syntynyt tämänhetkinen lempiyhdistelmäni. Mainittakoon kuitenkin, että kokeiltua on tullut myös yhdistellä sellerimehua giniin ja eri merkkisiin vaaleisiin vermutteihin, eivätkä nekään viritelmät olleet lainkaan hullumpia. Oleelliseksi asiaksi nousee minusta tässä cocktailissa kuitenkin tasapaino: sopiva suhde makeutta, happamuutta, yrttisyyttä sekä tietysti sellerin makua.

Sellericocktail

6 cl sellerimehua

2 cl laadukasta vodkaa

2 cl Kyrö Pale Rye Bitteriä tai jotain vaaleaa vermuttia, kuten Martini Biancoa

1 cl agavesiirappia tai sokerisiirappia

+1-2 cl sitruunamehua riippuen oliko sellerimehussa jo seassa sitruunaa

jäitä

Annostele shakeriin (tai tiiviskantiseen hillopurkkiin) sellerimehu, alkoholit, siirappi sekä sitruunamehu. Sekoita ja tee makutesti, lisää tarvittaessa sitruunaa / siirappia / mehua tms. Lisää shakeriin sitten reilusti jäitä. Sulje shaker ja ravistele reippaasti 20-30 sekuntia. Kaada sellericocktail siivilän läpi lasiin ja koristele ohuella sellerisuikaleella. Tarjoile/nauti heti.

selleri

426 views

Löytö: vaaleanpunainen omena

by Juulia 0 Comments
Löytö: vaaleanpunainen omena

vaaleanpunainen omena

Mikä väri!

Siinäpä sitä oli ihmettelemistä, kun törmäsin kaupassa sisältä vaaleanpunaiseksi väitettyihin omeniin, kiikutin ne kotiin ja halkaisin ne. Vaaleanpunainen omena, toden totta! Moisia olen ihmetellyt aiemmin vain Instagramissa.

Värin lisäksi iloinen yllätys oli tämän kauniin omenan maku: se oli raikas, mehukas ja kirpeä hieman Granny Smith -lajikkeen tapaan ja koostumus puraistessa rapean rouskahtava ja kiinteä. Toisinsanoen, juuri sellainen omena, mistä minä pidän.

sisältä punainen omena

Olen bongannut näitä omenia valitettavasti toistaiseksi vain yhdestä kaupasta: Kauppakeskus Redin K-Supermarketista – ja nyt edellisestä kerrastakin alkaa olla jo aikaa. Arvatkaa, muistinko kirjoittaa ylös tämän hurmaavan värisen omenalajikkeen nimeä tai alkuperää? Juu, en. Kiikutin vain löytöni kotiin, annoin kameran laulaa ja söin saaliini. Ja nyt kun lähes kuukautta myöhemmin yritän selvittää, millähän nimellä tätä omenaa meillä Suomessa myydään, en löydä siitä niin mitään tietoa. Onneksi julkaistuani kuvan näistä ompuista Instagramissa, sain pian eräältä seuraajalta vinkin lajikkeesta: kyseessä on Red Moon -lajike 🙂

Vaaleanpunainen omena?

Maailmalla tällainen sisältä punainen omena voi olla esim. Pink Pearl-, Surprise, Firecracker-, Pink Princess- tai Christmas Pink -lajiketta. Itseasiassa vaaleanpunaisia omenia guuglaillessa käy ilmi, että niitä on yllättävänkin paljon … ja ne ovat kaikki aivan yhtä kauniita. Näistä saa kauniiden kuvien lisäksi taatusti aikaiseksi vaikka mitä herkullista ja ne vaikuttavat säilyttävän värinsä myös kypsennettäessä (toisin kuin jouluna ihastelemani pinkki peruna).

pinkki omena

Oletteko te jo törmänneet näihin ihaniin omppuihin? Mitäs tykkäsitte?

483 views

Kun uuniomena kakkuun putosi aka uuniomenakakku

Kun uuniomena kakkuun putosi aka uuniomenakakku

uuniomena

Uuniomena ja muut nostalgiaruuat

Syksyisin minulle iskee usein nostalgisten retroruokien himo. Tarkoitan retroruoalla nyt kotiruokaa, sitä sellaista jota lapsuudenkodissa tehtiin (oma nykyinen kotiruokani kun on jotain ihan muuta). Mieleni tekee lämppäreitä, makaronilaatikkoa, karjalanpaistia, pinaattipannukakkua, siskonmakkarakeittoa ja uuniomenia. Kotoisia, herkullisia, tuttua, turvallista ja lämmittävää ruokaa.

Syksyyn liittyy haikea mielentila, menneiden muisteleminen ja tuttuihin asioihin uudelleenpaluu: luen kirjoja ja katson leffoja, joita olen lukenut lapsuudesta asti ja kaivelen vaatekaapista vanhoja vaatteita. Sylissä saa mieluusti olla kulhollinen kaurapuuroa tai perunamuussia voisilmällä (lohturuokien ykköset!).

uuniomenakakku

Monen lapsuudesta tutun kotiruuan bongaa edelleen kavereiden päivityksistä – makaronilaatikko ja pinaattiletut taitavat erityisesti olla sellaisia ikisuosikkeja, etteivät ne muutu unohdetuksi retroruuaksi varmaan koskaan. Mutta mitenköhän on uuniomenien laita? Bongaan Instagramista lukuisia omenamurupaistoksia ja taidokkaasti koristeltuja omenapiirakoita, mutta uuniomenat … niistä ei näy kuvan kuvaa!

Koska itse olen varsin laiska leipuri, uuniomenat ovat minulle se helppo ratkaisu omenaherkuksi. Koverran omput kuorimaveitsellä, sullon sisään voisulalla mehevöitettyjä ja milloin milläkin makeutettuja kaurahiutaleita. Mausteeksi laitan perinteiseen tapaan kanelia, joskus kardemummaa ja vaniljaa. Sitten vaan uuniin ja vaniljakastikkeen tai jäätelön kera ääntä kohti: AAH!

Uuniomenakakku

Tänä syksynä sain kuitenkin makuelämystä (ja retroruokakerrointa) täydentävän neronleimauksen: miksei uuniomenia voisi upottaa kakkutaikinaan? Opin jo eskari-ikäisenä tekemään omatoimisesti sokerikakkua 1:1:1 -reseptillä (saman verran munia, sokeria ja jauhoa), joten ei muuta kuin vanha taito käyttöön ja pian uuniomenat uivatkin jo sokerikakkutaikinassa.

uuniomena

Aivan eskarilaisen leipomuksesta ei tämä uuniomenakakku tosin käy. Maustoin nimittäin kaurahiutaletäytteen tällä kertaa lorauksella viskiä… Roiskinpa sekaan myös baarikaappini aarretta, aromaattista kaakaobittersiä. Sitä tipottelin vielä kakkutaikinaankin!

Uuniomenakakku

4:lle

4 pientä sesongin kotimaista omenaa

Kauratäyte:

50 g voita

1 dl kaurahiutaleita

3 rkl vaahterasiirappia

2-4 cl viskiä

(n. 5-8 tippaa kaakaobittersiä tai muuta cocktail bitteriä)

Sokerikakkutaikina:

2 kananmunaa

1½ dl sokeria

1½ dl vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

¼ tl vaniljajauhetta (tai n. 1 tl vaniljasokeria)

(10 tippaa tai makuusi sopiva määrä cocktail bitteriä)

Koverra omenasta siemenkota pois. Sulata kauratäytteeseen tuleva voi ja sekoita siihen kaurahiutaleet sekä vaahterasiirappi. Mausta täyte halutessasi viskitilkalla ja cocktailbitterillä (itselläni oli käytössä kaakaobitters). Jaa täyte koverrettujen omenien sisään. Aseta omenat omiin pieniin annosvuokiinsa tai yhteen isompaan vuokaan, johon neljä omenaa mahtuu ilman suurempaa tyhjää tilaa ympärillä.

Valmista sokerikakkutaikina: vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe ja vanilja jauhoihin ja kääntele seos munasokerivaahdon sekaan. Älä sekoita enempää kuin on tarpeen. Mausta sokerikakkutaikina halutessasi myös cocktail bitterillä.

uuniomena

Jaa sokerikakkutaikina annosvuokiin omenien ympärille tai kaada se isompaan vuokaan omenien ympärille ja väleihin. Kakkutaikinan ei tarvitse ulottua yli omenan puolivälin, se nousee kuitenkin uunissa.

Paista annosvuokia 175 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, yhtä isoa vuokaa kannattaa paistaa hieman pidempään. Uuniomenakakku on valmis, kun omena taikinan sisällä on selvästi pehmennyt ja kakkutaikina hyvin noussutta ja pinnalta kullanruskeaa eikä taikinaan työnnettyyn hammastikkuun tartu taikinaa.

Tarjoile uuniomenakakku vielä lämpimänä esim. vaniljakastikkeen kera.

PS. Suomesta ei toistaiseksi saa kuin yhtä cocktail bitteriä eli Angosturaa. Angosturan makuprofiili on yrttinen ja kanelinen mutta se sopii sokerikakkutaikinan mausteeksi minusta siinä missä kaakaobitterikin. Pieni katkeruus tasapainottaa taikinan makeutta minusta mukavasti! Kotonani on tällä hetkellä viittä sorttia bitteriä ja testailen niitä enemmän ruokiin kuin juomiin – varsinkin katkarapupastan mausteena yrttinen tai sitruksinen bitter on aika ihanaa!

uuniomenakakku

670 views