Ravintolat & baarit

by Juulia
576 views

Janoisena Berliinissä: Mikkeller Berlin & BrewDog Mitte

Janoisena Berliinissä: Mikkeller Berlin & BrewDog Mitte

Hallo! Kotiuduin juuri melko eeppisesti mönkään menneeltä Berliininmatkalta. Meillä ei tosiaankaan Juuson kanssa toistaiseksi ole ollut kovin kummoinen Berliini-tuuri, sillä viimevuotinen matka peruuntui passimokani takia (se mokoma kun oli mennyt vanhentumaan kertomatta minulle tilanteesta ajoissa) ja tänä kesänä mukaan änkesi 39 asteen kuume.

Lähdin kuumeesta huolimatta reissuun sillä ajatuksella, että miksi sairastaa yksin kotona kun voi sairastaa Berliinissä, samaa makaamistahan se on. En kuitenkaan tullut ottaneeksi huomioon tuossa päättelyssäni omaa luonnettani: enhän minä pysty makaamaan aloillani kiltisti hotellissa, jos hotelli sijaitsee lempikaupungissani!

mikkeller berlinHoukutin nro 1: Mikkeller Berlinbrewdog mitteHoukutin nro 2: BrewDog Mitte

Ensimmäisenä päivänä olin anivarhaisen lennon ja sitä edeltävän huonoissa oloissa valvotun yön jäljiltä niin ding dong, että päivä kului kuin kuluikin pitkälti hotellin pedissä. Seuraavana päivänä napsin kuitenkin jääräpäisesti kuumetta alentavia lääkkeitä sen verran, että pystyin kurvaamaan taksilla Mitteen syömään ja katsomaan maailman menoa edes muutamaksi tunniksi 😀

Näin jälkikäteen oma täysin aivoton toiminta on helppo tuomita, mutta tuolla hetkellä minusta oli aivan fiksua raahustaa samalla vaivalla katsastamaan Mitten hokuttelevat olutpaikat Mikkeller Berlin ja BrewDog Mitte. Sen verran sentään tajusin omaa parastani, että join kummassakin paikassa vain pikkuruiset ja prosenteiltaan miedot berliner weisset … mutta ei tainnut silti olla mikään maailman fiksuin veto tämä baarikatsaus, vaikka maltillinen olikin.

Mikkeller Berlin

No, kun vahinko on nyt kerran kuitenkin jo tapahtunut, siitä voi kai yhtä hyvin raportoida tänne blogiin? Olivat nimittäin superkivoja kummatkin baarit ja kätevästi vieläpä muutaman korttelin päässä toisistaan. Suosittelen lämmöllä (mutten kuumeella, hehe) kaikille olutihmisille!

Mikkeller Berlin

Mikkellerin baareissa odotettavissa on aina niin viimeiseen asti hiottu sisustus, kuin laadukas ja monipuolinen valikoimakin. Tällä kertaa jouduin kuitenkin hieman pettymään – en siihen tyyliin toki, mutta valikoimaan – todella IPA-painoitteista! Toisaalta ehkä tilanteen huomioon ottaen oli ihan hyvä, että tarjolla oli vain kaksi vastustamatonta hapanolutta. Alkuiltapäivästä sainkin nauttia yuzulla maustetun berliner weisseni rauhassa lähes tyhjässä baarissa sen viileän leikkisää sisustusta ihaillen.

mikkeller berlin

Drink’in Berliner  Yuzu, oivallinen hellepäivän janojuoma!

Hanoja pikkuinen Mikkeller Berlin tarjoaa 24 ja pullovalikoimaa parahulttaisesti saman verran. Olin suunnitellut visiittiä tähän baariin siitä asti, kun matkani varasin, ja pitänyt uteliaana myös baarin hanavalikoimaa silmällä – odotukset olivat siis korkealla!

Silmäilyjeni perusteella voinkin sanoa valikoiman vaikuttavan yleensä varsin monipuoliselta. Tarjolla on ollut jopa yksi kaikkien aikojen ikimuistoisin juomani olut, Buddelshipin ja Lervigin kollaboraatio Sauer d’Krauts (mangolla ja ananaksella maustettu, hapankaalilla hapatettu herkku) ja onpa tuo Mikkellerin oma iki-ihana Spontan-sarjakin ollut hyvin edustettuna … paitsi tuolloin visiittipäivänäni. No, kuten sanottu, ehkä parempi niin.

Mikkeller Berlin

Torstraße 102

Berlin, Mitte

brewdog mitte

BrewDog Mitte, vau mikä tila!

BrewDog Mitte

Muutaman korttelin päässä sijaitseva BrewDog Mitte teki vaikutuksen erityisesti korkealla ja avaralla tilallaan, pizzauunillaan sekä sisäpihan vehreällä terassillaan. Pizzaa oli tietysti testattava, enkä sitten voinut sitä olutvalikoimaakaan jättää tyystin Juuson kontolle… Yhdestä nurkasta löytyvä kolikkopelikokoelma jätettiin tällä kertaa kuitenkin rauhaan.

Hanoja tässä baarissa on 30. Valikoimassa on luonnollisesti laaja valikoima panimon omia tuotteita, muutamia yhteistyöoluita sekä kuusi vierashanaa. Pullovalikoima näytti varsin pätevältä, vaikken siihen näissä oloissa hirveän pitkäksi aikaa jäänyt tutustumaankaan – mutta sen verran sentään tilanteessa rekisteröin, että tästä baarista voi myös ostaa olutta mukaan 🙂

Pizzalistalta valitsimme King of Pigs -lätyn, jonka täytteinä oli gyula wurst, purjo, vesikrassi, tomaatti ja mozzarella. Pizza osoittautui aika pieneksi, mutta onneksi ihan maukkaaksi. Hyvä pikku välipala, tosin samalla hinnalla saa Berliinistä paljon parempaakin pizzaa.

Kaikki maistamani BrewDogin Blitz -sarjan berliner weisset ovat olleet minusta kivoja, mutta Mittessä juomani, katajanmarjalla maustettu Blitz Gin oli kyllä yliveto! Raikas, hapan, sitruksisen kuiva ja kevyesti inkiväärinen ja katajainen olut toimi hikisessä ja hieman tukalassa olossani todella virkistävästi.

Olihan tämä BrewDog kuitenkin kaiken kaikkiaan tosi mukavan ja viihtyisän oloinen baari, mutta ei se kyllä koti-BrewDogia millään päihittänyt, oli pizzaa tai ei ♥

BrewDog Mitte

Ackerstrasse 29,

Berlin, Mitte

Kummankin baarin läheltä löytyy muuten myös kaksi ravintolaa sekä yksi kahvila, joita ei kannata herkkusuun jättää väliin: Cocolo Ramen, Shiso Burger sekä THE BARN.

Toisinsanoen, jollen olisi ollut niin pipi, olisin noudattanut Mitte-retkelläni seuraavaa kaavaa: päivän aloitus espresso-tonicilla Barnissa, lounasburgeri Shisossa, sitten tasting-setit niin Mikkellerissä kuin BrewDogissakin ja lopuksi ramenille Cocoloon. Nyt tuosta suunnitelmasta jäi uupumaan niin Cocolo kuin tasting-setitkin, muuten tämä jääräpää kävi suunnitelmansa kuitenkin sairaanakin melkein läpi 😀

Kuumeesta huolimatta näin hilpeänä ja mukaan tarttui vielä myöhäisherännäiselle Birkenstockit! Mitkä ovat teidän lempikohteitanne Mittessä?

135 views

Janoisena Japanissa 2/2

Janoisena Japanissa 2/2

Romanttinen joulu, onnellinen pari

Taisin lupailla olutmatkakertomuksen ensimmäisen osan lopussa kertovani teille meidän ikimuistoisesta joulusta Japanissa. Lupaukset on pidettävä – kuvineen päivineen – joten täältä pesee!

Joulun vietimme Tokiossa. Aattoillaksi suuntasimme Shinjukuun, maailman vilkkaimman rautatieaseman ja Godzillan kotikaupunginosaan. Tarkemmin ottaen tiemme vei Shinjukun pahamaineiseen Kabukichoon, koska mikäs sen romanttisempaa kuin jouluaatto tissibaareja pursuilevalla punaisten lyhtyjen alueella? Japanissahan joulu on nimittäin ystävänpäivään verrattava rakastavaisten juhla, jolloin varataan pöytä romanttisesta ravintolasta ja tehdään muitakin hempeitä pariskunta- ja/ treffijuttuja.

Tissibaarit jätimme kuitenkin väliin, sillä syymme suunnata tälle alueelle oli legendaarinen Robot Restaurant. Ravintolaksi tätä puljua on turha erehtyä luulemaan (vaikka toki sieltä jonkinsortin ruokaakin saa), joten jouluateria syötiin nurkan takana ankeriaisiin erikoistuneessa pienessä grilliravintolassa.

Alkoholia Robotissa sen sijaan saa kulumaan enemmänkin 😀 Ilman muutamaa cocktailia olisin tuskin koko showta ihan kestänytkään, kitchimpää ja campimpaa illallisshowta kun saa hakea! Turistikerroin Robotissa on myös huipussaan:  yleisö koostui varsin homogeenisesti kaltaisistamme länkkäreistä, joilta nyhdettiin joka välissä jokainen jeni joka irtosi. Robot Restaurant olisikin varmaan paljon suositeltavampi paikka, ellei se maksaisi niin paljon! Sisäänpääsy on noin 60€ per naama ja ne drinkit, joita kaupiteltiin jokaisella tauolla, eivät olleet ihan halpoja nekään. Muistokrääsää myynnissä oli toki myös runsain mitoin!

Mutta kerrankos sitä. Kun on joulukin.

Robot show on: eeppisiä taisteluja!…vilkkuvia ja ees taas viuhuvia valoja!

…kreisiä kakofoniaa!

Yritimme Juuson kanssa pohtia näytösten välissä, montako Japanikliseetä yhteen showhun voidaan ympätä, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Historillinen ja popkulttuurin kuvasto oli sotkettu iloisesti sekaisin, mausteena sitä sun vilkkuvaa, värikästä, pyörivää ja kimaltavaa. Meininki vain villiintyi loppua kohti, ja lopulta lavalla pyöri niin joulupukki, seepralla ratsastava cowboyksi pukeutunut hevonen, kuin savua syöksevä kobrakin.

Mitä tulee spektaakkeleihin, nousee Robot kyllä aivan omiin sfääreihinsä. Haluaisin mieluusti sanoa, että sinne meneminen on rahan arvoista, mutta tottapuhuen olisin poistunut tyytyväisempänä, jollen olisi kokenut maksaneeni itseäni kipeäksi. Esityksen kohokohta taisikin itselleni olla se, kun tanssiva ja laula tonttutyttö jakoi joulun kunniaksi minulle ja muutamalle muulle lahjapussin … ja se osoittautui vielä sipsipussiksi! Joulupukki oli selvästi kuunnellut toiveitani tänä vuonna 😀

Yksi olut vielä!

Edes tämä käteeni väkisin tuupattu glowstick ei ollut ilmainen. Eipä tietenkään 😀

Robot jätti meidät sen verran pökerryksiin, että unohdimme poistua paikalta vessan kautta. Virhe! Pahimpaa vessahätää ja janoa paetaksemme juoksimme suoraan lähimpään karaokekompleksiin. Alueellahan kaikki muut vaihtoehdot olivat siis niitä tissibaareja, joten oikeastaan karaokehuoneen ottaminen tunniksi vain vessan ja drinkin vuoksi oli aivan looginen ratkaisu?

Niin hauskaa kuin karaoken lauleleminen jouluaattona kahdestaan onkin, suuntasimme lopuksi vielä hotellimme vieressä sijaitsevaan suloiseen olutbaariin, Pigalleen. Olin bongannut Pigallen jo ennen matkaamme Instagramista  – täysin sattumalta – ja seurannut sen tapahtumia jo pidempään. Täysin sattumalta matka hotelliltamme Pigalleen oli noin sata metriä: kiitos sattuma!

Pigallessa oli meneillään “Merry Metal X’Mas”, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että tämän noin 20 asiakaspaikan pikkuruisen olutbaarin/-kaupan vieläkin pikkuruisemmassa vessassa pauhasi metallimusiikki. Pigallen omistajat, Hide ja Chie, olivat juuri niin hauskoja, huumorintajuisia ja ystävällisiä kuin olin Instagramin perusteella ymmärtänyt, mikä kävi selväksi viimeistään siinä vaiheessa, kun sain heiltä illan lopuksi lahjaksi CD:n verran vessassa soinutta örinää ♥

Baarissa vietetystä illasta tulikin hetkessä meidän kummankin matkan kohokohta. Olutvalikoima Pigallessa on pieni mutta erinomainen (6 hanaa + kaapillinen pulloja joita pystyi ostamaan myös mukaan), meininki oli lämmin ja kotoisa. Aiheutin hilpeyttä baaritiskin äärellä kertomalla innoissani kaikesta syömästäni japanilaisesta ruuasta (minullahan oli siis Japaniin lähtiessä noin 30 kokeiltavan ruuan lista, joka kasvoi matkan aikana lähes 60-kohtaiseksi), ja varsinkin kiinnostukseni nattoa kohtaan jaksoi heitä naurattaa. Vastineeksi sain paljon kullanarvoisia vinkkejä sekä japanilaisen ruuan, että oluiden suhteen.

Olimme käsittäneet, että baari suljettaisiin keskiyöllä, mutta niin se ilta vain venyi ja venyi ja lisää ihmisiä ilmestyi ovesta sisään, ja tunnelma oli kirjaimellisesti katossa. Jossain vaiheessa yötä kömmimme kuitenkin lopulta Yoshinoyan lihapatojen kautta nurkan taakse nukkumaan.

Tunnelma katossa, katto tunnelmissa.Lasissa kuvattuna selvästi toinen omistajista, Chie. Lasin sisällä oli Japanilaisen Baird Brewing Companyn Dark Sky Imperial Stout (nam!)

Omnipollo, Buddelship, Evil Twin, Pohjala, Lervig, LoverBeer … seinä täynnä terveisiä lempipanimoiltani ♥

Pigalle teki meihin niin suuren vaikutuksen, että piipahdimme siellä iltapäiväolusilla vielä joulupäivänä. Mikäli asuisin Tokiossa, tämä suloisuus olisi tasan tarkkaan toinen olohuoneeni! Oluen ystävät, söpöjen ja persoonallisten baarien ystävät, vahvempaa suositusta en voi antaa ♥

Joulupäivämme kului edellämainittuja iltapäiväoluita lukuunottamatta seuraavasti: päivä rauhallista haahuilua söpössä Naka-Meguron kaupunginosassa, sitten nenä kohti Shibuyaa. Meillä oli siellä treffit Juuson ystävän kanssa, joka oli luvannut “viedä meidät ulos”!

Umeshu on the rocks. Edeltävä drinkkihän olikin shotti pullosta, jossa uiskenteli käärme.

Mitä se ulos vieminen tarkoitti, kävi ilmi jo ensimmäisellä pysäkillä, jossa pöytään iskettiin pullollinen käärmeviinaa. Muutamaa shottia myöhemmin siirryimme onneksi kuitenkin syömään, ja hyvin me söimmekin! Jossain Shibuyan sokkeloisten pikkukujien keskellä on siis izakaya, jota voisin aivan hyvin suositella, jos vain tietäisin missä se sijaitsi… Izakaya -tyylisiä ravintoloita voin kuitenkin yleisesti suositella! Niissä on rento meininki: pöytään tilataan aina reilusti erilaisia ruokia jaettavaksi, ruoka on edullista mutta herkullista, eikä sakekannujen virta tunnu ehtyvän lainkaan.

Sakekannujen virta myös ehkä selittää sen, että muutaman tunnin kuluttua löysin itseni ja hilpeän seurueeni taas karaokehuoneesta … ex tempore -shoppailureissu japanilaisessa hupi- ja krääsäkaupassa Don Quijotessa alla tietysti. Niinpä seurueemme oli pukeutunut tilannetta varten: itselläni oli päässä joulukuusi tähtineen ja löytyipä vierestäni myös Petteri Punakuono, jonkinlainen hauva sekä seilori.

When in Shibuya…

Ikimuistoinen joulupäivä, totta tosiaan. Sen verran oli meillä sentään järkeä, ettemme jatkaneet karaokekompleksin syövereistä enää mihinkään klubeille, vaan suoraan taksilla koisimaan. Tapaninpäivä kun oli matkustuspäivä! Aamulla päätöksestä oltiin varsinkin kovin tyytyväisiä. En voi silti sanoa syöneeni junaan pakkaamistani erinomaisista eväistä muruakaan 😛

Tässä kohtaa tarinani hyppää muutaman päivän eteenpäin, sillä välietapistamme Kiotosta ei löytynyt baarin baaria, joista kertoa. Tottapuhuen emme tainneet sellaisia etsiäkään, mikä on ehkä ihan ymmärrettävää alkumatkamme olutbaarihyppelyn ja tuon jouluhulluttelun jälkeen.

Sen sijaan haluasin kertoa teille vielä loppumatkan löydöstä!

Osakaan palattuamme löysin sieltä aivan mahtavan olutkaupan, Asahiyan. Asahiya löytyy Osakan koillisosasta, vajaan puolen tunnin metromatkan päästä pohjois-Osakan ytimestä Umedasta. Sanoisin, että oluen ystävälle tuo matka ei ole matka eikä mikään, sillä Asahiyasta löytyi varsin varteenotettava kokoelma Japanilaisia käsityöläisoluita (jopa 80 erilaista, kertoi ylpeä omistaja)!

En juuri shoppaillut koko matkalla muutamaa keittiöhankintaa lukuunottamatta mitään, mutta Asahiyassa lähti lapanen kyllä hieman kätösestä. Ainoa, mikä jarrutteli, oli tietysti matkalaukkujemme kapasiteetti. Japanilaisten oluiden lisäksi mukaani tarttui amerikkalaisia jännyyksiä, joita Japanista löytyi muualtakin kadehdittavan runsaasti. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että löysin Asahiyasta eräänlaisen oman graalin maljani: Rogue Sriracha Hot Stoutin. Lukuisia kertoja olen Juusoa pyytänyt pitämään silmiä auki kyseisen oluen varalta hänen Amerikan työmatkoillaan, mutta kertaakaan ei hänellä napannut.

Kiitos siis Japani!

Tämä nimenomainen olut tuskin hivelee asiantuntevien olutharrastajien makuhermoja (ehkä ei omianikaan – vaikea sanoa kun olut on vielä avaamatta), mutta haloo, siinä on srirachaa! Eihän se mitenkään voi silloin olla huono ♥

Nämä kaapit oli pyhitetty japanilaisille pienpanimoille ja kyllä, tutkin niiden sisältöä pitkään ja hartaasti.

Asahiyan omistaja oli niin innostunut meistä kaukaisista olutturisteista, että pääsimme hänen kanssaan oikein kuvaankin. Harmi kun en tajunnut pyytää häntä lähettämään tuota kuvaa meillekin. Pitkähköksi venähtäneen shoppailutuokion aikana samainen ystävällinen herra tarjosi meille maistiaisia niin sakesta kuin umeshustakin. Ovela myyntitaktiikka, pakko myöntää!

Tähän loppuu olutmatkakertomukseni. Se taisi tosin tämän osan puolella lipsahtaa sieltä asiallisen olutmaistelun puolelta hieman yleisemmäksi juomakertomukseksi, ettenkö sanoisi juopottelukertomukseksi…

Seuraavaksi yritän saada kirjoitettua tänne hieman matkalla nähdyistä paikoista ja niistä kuudestakymmenestä syödystä ruuastakin. Esimakua niistä ruuista voitte käydä kurkkimasta tähänastisista japanilaisten reseptien sarjastani:

Lisää on tiedossa pitkälle loppukevääseen 😉

Osakassa syöty merellinen ochazuke, joka oli pakko uudelleenluoda kotikeittiössä!

150 views

Baarirakkautta: BrewDog Helsinki

Baarirakkautta: BrewDog Helsinki

brewdog helsinki

Muistan vielä kuin eilisen, kun jonotin eräänä arki-iltapäivänä Viiskulmassa baariin. Poikkeuksellisen käytökseni syynä oli tietysti BrewDog Helsingin avautuminen, enkä ollut tosiaankaan ainoa, jota uusi baari kiinnosti jonottamiseen asti – melkoista somevouhotusta skottipanimon uusi baari oli nimittäin aiheuttanut siinä vaiheessa jo pitkään.

BrewDog Helsingin syntytarina vuodelta 2014 onkin pitkälti sosiaalisen median ansiota: panimon kysymykseen “mihin avaisimme seuraavan baarimme” vastattiin Suomesta sellaisella voimalla, että siinä ei ollut muilla enää paljon mahkuja saada ääntään kuuluviin. Sopivan yrittäjän ja lokaation löydyttyä baaria ruvettiin remppaamaan, ja me janoiset olutfanit vahdattiin sosiaalisessa mediassa baarin valmistumista kieli pitkällä. Lopulta odotuksemme palkittiin 17.12.2014 ja niin sitä sitten jonoteltiinkin kadulla tuoppia, hupsistakeikkaa.


Viime vuoden päräyttävin uusi tuttavuus: hapankaalilla hapatettu Sauer’d Krauts, norjalaisen Lervigin ja saksalaisen Buddelshipin yhteistyön hapan hedelmä

BrewDog Helsingissä on 24 hanaa, joista noin puolet jätän tosin useimmiten rauhaan. Olutinnostukseni alkuaikoina lotrasin monen muun tavoin Punk IPA:a lähes kyllästymiseen asti, mutta isoin syy Brewdogin omien tuotteiden “syrjimiselle” on lähinnä nykyinen olutmakuni: rakastan happamia ja kirpeitä, hedelmäisiä ja marjaisia oluita, joita BrewDogilta harvemmin löytyy – tosin poikkeuksiakin toki on (kuten vaikkapa Blitz -sarja, Elvis Juice, Hello My Name Is Holy Moose tai Lizard Bride).

IPA-innostukseni jälkeen olen tosiaan hurahtanut täysillä kaikkeen happamaan ajatuksella “mitä happamampi, sitä rakkahampi” – ihme suorastaan, että hampaissani on vielä kiillettä jäljellä 🙂 Juuri nyt suosikkejani ovat erityisesti aavistuksen suolaiset (mutta toki myös happamat) goset sekä raikkaat berliner weisset. Pikkuhiljaa kiinnostukseni on ruvennut suuntautumaan myös stoutteihin ja porttereihin, barley wineja unohtamatta.

Se oluiden määrä, mitä olen BrewDogin hellässä huomassa maistanut, alkaa olemaan melkoisen mittava, Viiskulmassa kun on tullut viime vuoden sisällä vierailtua poikkeuksellisen ahkerasti. Juusohan siis asui heinäkuuhun asti aivan siinä naapurissa ja aika harvassa ovat olleet ne kerrat, kun oltaisiin ohitettu lempibaarimme ilman, että jompikumpi ehdottaa piipahtamista “yhdellä pienellä” (eli kolmasosapintilla = n. 1,6 dl).

BrewDogiin on suunnattu aina, kun on ollut juhlan aihetta, tai jos on kaivattu pientä piristystä, tai jos on haluttu toipua rankasta työpäivästä, tai sitten ihan vain nautiskelun merkeissä. Nurkkia on vallattu baarin joka kulmalta, välillä tehty siinä oluen äärellä töitä, välillä vain höpötelty. Monen monta kertaa olen siellä myös istunut yksin, mikä onkin lähes parasta baareilua mitä tiedän: laatuolut, oma rauha, tyhjä baari – siitä on minun taivaani tehty. BrewDog onkin tätä nykyä lähestulkoon ainoa baari, missä käyn. Helsinki on toki pullollaan muitakin mahtavia olutbaareja ja -ravintoloita, mutta yksikään muu ei tunnu samalla tavalla omalta ♥

Erään arki-illan juhla-ateria koostui Brewdogin juustolautsesta, sekä Mikkellerin 1000 päivää Sauternestynnyrissä viettäneestä vahvasta belgialesta. UUH!

Henkilökunta tässä baarissa on aivan omaa luokkaansa: asiantuntevaa ja ystävällistä, juuri he saavat oloni tuntumaan niin kotoisalta. Ne ovat ne pienet asiat kuten iloinen moikkaaminen, kuulumisten kyseleminen, makuni muistaminen – on silti itseasiassa aika vaikea selittää tarkalleen mikä se on, minkä ansiosta oloni on täällä aina niin tervetullut. Tässä baarissa on  kuitenkin aina hyvä henki niin tiskin takana kuin sen toisellakin puolella.

Ottaen huomioon, että tiedän koko henkilökunnan nimeltä, hävettää tajuta, etten ole itse heille koskaan esittäytynyt. Mitenköhän asian voisi luontevasti korjata… asiakashan minä kuitenkin olen; kuuluuko asiakkaiden esittäytyä, jos he käyvät baarissa näin tiuhaan kuin minä vai onko se tungettelevaa? MIKÄ ON ETIKETTI? Kääk!

brewdog Helsinki

brewdog Helsinki

brewdog Helsinki

Summa summarum (kuten isäni sanoisi): BrewDogista on tullut minulle vaivihkaa niin kotoisa ja rakas paikka, että vaikka olen onnellinen uudesta avopuoliskostani Juusosta, samalla hieman suren yhteisen olohuonebaarimme nykyistä etäisyyttä. Ainoa keino selättää tämä ikävä on tehdä säännöllisiä pyhiinvaelluksia oluselle, luulemma. Ehdottelinkin Juusolle jo viikottaisia afterworktreffejä – esim. joka maanantai klo neljästä kuuteen, niin lähtee viikko mukavasti käyntiin!

Lopuksi haluan esitellä vielä muutamat lempi-inhokkini tästä rakkaasta baarista: olutsiepon My Little Ponyn, hiuksiaan vähän raskaammalla kaviolla halkoneen My Little Ponyn sekä seinään raapustellun kikkelin (kukapa ei tykkäisi kikkelinkuvista?)  ♥♥♥

Kiitos kaikesta tähän astisesta ja pikaisiin näkemiin oi armas BrewDogini LOVE AND LIVE!

BrewDog Helsinki

Tarkkampujankatu 20,

00150 Helsinki

Ps. BrewDog Helsinki löytyy Viiskulman lisäksi myös Facebookista, Twitteristä sekä Instagramista. Somea seuraamalla pysyy uutuuksista ja hanojen valikoimista parhaiten kärryillä – ainakin, jos ei voi piipahtaa päivittäin paikan päällä niitä kuikuilemassa 😛

Pps. BrewDogissa järjestetään aktiivisesti erilaisia maistelu- ja paritusiltoja, tap takeovereita, bingoa, mitä näitä nyt on. Niistäkin pysyy kärryillä roikkumalla baarin sosiaalisessa mediassa!

1 317 views