Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

by Juulia 4 Comments
Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

hobbit food

No hei sinä! Juu, just sinä, siinä lautasella. Sinä ihana, aurinkoinen, lohdullinen ja lämmittävä, kultakruunuinen herkkupala! Missäs sinä olet luurannut?

Tämmöinen yksinpuhelu täällä käytiin äsken, kun törmäsin kuva-arkistoihini piiloutuneeseen mesjuusto-fanin unelma-aamupalaan. Suolaisen makealla mesjuustolla, rapeaksi paistetulla valkosipulilla ja paistetulla munalla kuorrutettu polenta-annos on minun kirjossani silkkaa ruokapornoa, enkä oikein voi käsittää miten moinen herkku on unohtunut ladata tänne blogiin. Mitä synkemmäksi ja sateisemmiksi päivät käyvät, sen enemmän tällaisia ruokia tarvitaan!

mesjuusto

polentaTässä nämä kuurupiiloilleet aamupalaräpsyni

Tein yläpuolisissa kuvissa esiintyvän sydäntä sykähdyttävän (jollei suorastaan pysähdyttävän) tuhdin herkkuaamupalan suurinpiirtein elokuun puolivälissä ja jostain syystä se tosiaan unohtui julkaista täällä blogissa. Kuvat oli käsitelty ja ladattu jo asemiinsa, mutta prosessi oli sen jälkeen jäänyt kesken – siitäkin huolimatta, että joku vielä erikseen Instagramissani kyseli reseptin perään – oi nolous…

Olin tuolloin juuri löytänyt uudelleen juustonmyyjäaikojen suosikkini mesjuuston ja laitoin sitä jonkin aikaa vähän kaikkeen. Erilaisten mesjuusto-kokeilujeni jälkeen voin kuitenkin helposti todeta, että polentan, rapeiden valkosipulien ja pehmoisen kananmunan kaverina toffeearominen mesjuusto pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

mesjuusto

Ihan joka aamua en tällaisella setillä aloittaisi, mutta nyt syysflunssaisena sateen sisälle vangitsemana kyllä kovasti tekee tätä settiä taas mieli. Alkuperäistä, hieman minimalistista annostani voisi kuitenkin vähän täydentää jollain!

Jostain syystä minulle tulee tästä annoksesta mieleen hobitit – ehkä siksi, että luen parhaillaan Tolkienin Tarua Sormusten Herrasta, kuten tapanani on ollut teini-iästä asti lähes joka syksy. Olen vasta aloittanut kirjan ja tarinassa on juuri selvitty erinäisten sattumusten kautta Vanhan Metsän läpi Briihin. Vanhassa Metsässä hobitit tapaavat lyhyesti erään mielestäni arvoituksellisimmista Keskimaan hahmoista, Tom Bombadilin ja hänen vaimonsa Kultamarjan. Kummankin henkilöhahmon vaatetusta ja heidän ruokapöytänsä antimia kuvataan kirjassa vuolaasti ja nämä yksityiskohdat mielessäni lähti annoksen stailauskin ehkä hieman lapasesta … mutta kerrankos sitä!

Onko pöytä katettu? Näen keltakermaa, hunajaa, vehnäleipää ja voita; maitoa, juustoa, vihreitä yrttejä, kypsiä marjoja. Riittääkö se meille? Onko ruoka valmis? – Tom Bombadil

Alkuperäinen annokseni täydentyi joka tapauksessa hobittien lempiraaka-aineella eli sienillä. Polenta sai siis päälleen ruskistetussa voissa paistettuja kantarelleja, paistetun munan, oliiviyrttiä, rapeaa valkosipulia sekä pinjansiemeniä. Melkoista lohturuokaa tämä! Ollappa vielä tuopillinen Pomppivan Ponin olutta (eikä vain tätä häistä yli jäänyttä bulkkilageria) ja loputtomasti aikaa uppotua rakkaisiin kirjamaisemiin…

Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

2:lle

2 dl polentaa

n. 7-8 dl kasvislientä

mustapippuria

(suolaa)

4-5 valkosipulin kynttä

n. 50 g luomuvoita

100-150 g mesjuustoa

2 luomumunaa

Sekä halutessasi:

n. 200 g kantarelleja

n. 20 g pinjansiemeniä

1-2 tl tuoretta timjamia, rosmariinia tai oliiviyrttiä

Kuumenna 7 dl kasvislientä ja vispaa polenta sekaan. Keittele, kunnes polenta on kypsää, lisää tarvittaessa hieman nestettä. Huom! Tarkista nesteen + polentan mittasuhde vielä oman pakettisi kyljestä, nämä joskus vähän vaihtelevat eri merkkien välillä. Polentapuuro saa olla joka tapauksessa valmiina lusikoitavan paksua. Mausta polenta ripauksella vastarouhittua mustapippuria ja annostele se kahdelle lämmitetylle lautaselle.

Polentan kiehuessa laita kylmälle paistinpannulle ohuelti viipaloitu valkosipuli sekä voi. Lämmitä voita keskilämmöllä kunnes se sulaa ja alkaa vaahtoamaan. Mikäli käytät pinjansiemeniä, lisää ne pannulle kun valkosipulit ovat saaneet hieman väriä. Jatka paistamista pitäen valkosipulia tarkasti silmällä ja lusikoi viipaleet (sekä pinjansiemenet) pannusta pienelle lautaselle heti, kun ne ovat muuttuneet kullanruskeiksi. Jätä valkosipulit (sekä pinjansiemenet) odottamaan annoksen kokoamista ja muista jättää ihanasti maustunut ja karamellisoitunut voi pannuun.

Mikäli käytät kantarelleja, revi isoimmat muutamaan osaan ja jätä kokonaiset ehjiksi. Paista sieniä melko kuumalla pannulla valkosipulisessa voissa, kunnes ne saavat hieman väriä. Oma tyylini on pyrkiä pitämään sienten neste sienissä, joten pannun kuumuus on oleellinen! Kun sienet ovat valmiit, nostele ne lautasille annostetun polentan päälle.

Riko lopuksi kananmunat pannuun, jossa on edelleen hieman valkosipulin paistinvoita ( tai jos voi on päässyt tässä vaiheessa hupenemaan liikaa, lisää pannulle hieman voita). Paista kananmunia yhdeltä puolelta melko kuumalla pannulla muutama minuutti pitsireunaisiksi ja keltuaiseltaan edelleen pehmoisiksi. Nosta munat sitten polentan päälle ja annostele lautasille vielä rapea valkosipuli (sekä pinjansiemenet). Viimeistele annos raastamalla päälle reilusti mesjuustoa. Sitten vaan ääntä kohti!

Ps. Jos tähän jo entuudestaan överiin lohturuokaan kaipaa vielä lisää “lohtua”, niin kannattaa ruskistaa voita tuplamäärä ja käännellä pannulle jäänyt aromikas ruskistettu voi lopuksi polentan sekaan. Polentan sekaan voi halutessaan raastaa myös hieman mesjuustoa 😀

paistettu kantarelli

Syksyihini kuuluu Taru Sormusten Herrasta -kirjan uudelleenlukemisen lisäksi syysmusiikki, jota tuntuu jostain syystä aina vain jotenkin väärältä kuunnella muihin vuodenaikoihin. Syksyisellä soittolistallani on vuodesta toiseen mm. tietyt dEUS, Mansun, Pixies ja Wigwam -yhtyeiden levyt, sekä itseoikeutetusti Bo Hanssonin Sagan Om Ringen

Onko teillä syystraditioita?
186 views

Kauppakassi on lastattu mesjuusto-kesäkurpitsoilla (sekä muutamilla muilla heräteostoksilla)

by Juulia 1 Comment
Kauppakassi on lastattu mesjuusto-kesäkurpitsoilla (sekä muutamilla muilla heräteostoksilla)

mesjuustoMesjuusto-kesäkurpitsaveneet = heräteostosruokien aatelia

Käyköhän muille koskaan niin, että vaaputte ruokakaupasta kotiin pursuilevien kassien kanssa, joissa on kaikenlaista jännää muttei sitä yhtä ainoaa asiaa, jonka vuoksi kauppaan alunperin lähdettiin? Minulle käy. Ei nyt onneksi hirmuisen usein, mutta varsinkin jos kyseinen ruokakauppa on vähänkin isompi ja paremmin varusteltu kuin tylsä lähikauppani.

Viimeisellä lomaviikollani tein hetken mielijohteesta retken Ruoholahden K-Citymarkettiin, kun olin satunnaisella visiitilläni havainnut sen olevan täynnä ties minkälaisia jänniä erikoistuotteita. Voisin hyvin viettää kiinnostavissa ruokakaupoissa tunteja – ja monesti niin teenkin varsinkin ulkomailla – mutta tuolla ekalla visiitillä aikaa ei juuri liiennyt rauhalliseen haahuiluun. Asia jäi hieman kaivelemaan, joten mitäpä muuta sitä sitten sateisena päivänä itsekseen tekisi, kuin suhaisi metrolinjan länsipäähän ruokakauppatutkimusretkelle?

mesjuusto

Tarkoitukseni oli ostaa kaupasta mustia belugalinssejä erästä kokkailuideaani varten, mutta niinhän siinä sitten kävi, että poistuin kaupasta puolisentoista tuntia myöhemmin ja rutosti köyhempänä … ilman niitä linssejä. Mukaan oli sen sijaan tarttunut mm. makeansuolainen norjalainen mesjuusto-kimpale, oliiviyrttiä, keltaisia minizucchineja, erilaisia chilejä, kullanväristä tonicia (merkkiä “BTW”, btw) sekä kivasti brändättyä vauvanruokaa kummitytölle (kyllä vaan, kolusin uteliaisuudesta myös lastenruokahyllyt). Jep, silkka heräteostosreissuhan siitä sitten tuli 😀

Kun kotimatkalla vihdoin älysin, mitä kasseista puuttui, piti alkaa kehittelemään toisenlaisia kokkailuideoita päivän ateriaksi. Keltaiset minikesäkupitsat suorastaan kiljuivat päästä pöytään, joten päätin tehdä jonkinlaisia zucchiniveneitä. Nostalginen herkkuni mesjuusto, johon tutustuin aikoinaan työskennellessäni juustotiskillä, ei suostunut myöskään jäämään jääkaappiin. Mesjuusto valmistetaan herasta, joka karamellisoituu prosessissa niin, että juusto maistuu enemmän suolaiselta toffeelta kuin juustolta – miten tämän kullanruskean ihanuuden olemassaolon välillä unohtaa?

mesjuusto

Päivän ateria alkoi rakentua mesjuuston ja kesäkurpitsan ympärille siis kuin itsestään. Vasta lopetettuani ruokailun tajusin tehneeni lähes tasan vuosi sitten jotain hyvin samankaltaista. Tuolloin keltaisten kesäkurpitsojen täytteenä oli gorgonzolaa ja hasselpähkinöitä, nyt mm. mesjuustoa, inkamarjoja sekä kaapista kaiveltuja unikonsiemeniä. Jotenkin se pähkinöiden/siemenien ja juuston yhdistelmä siis aina vain ilmestyy mieleeni, kun kädessäni on kesäkurpitsa!

Ruuasta tuli varsin kuvauksellinen kultaisine väreineen, mutta myös todella herkullinen, vaikka zucchinien päälle päätyikin vähän epämääräinen kokoelma kaapista kaiveltuja aineksia. Inkamarjat olisivat yhtä hyvin voineet olla kuivattuja karpaloita, rusinoita tai vaikka gojimarjoja, mutta minulla nyt vain sattui kaapissa olemaan avattu pussi niitä. Samasta syystä siemeniksi valikoitui unikonsiemenet, jotka kököttivät kaapissa todennäköisesti edellisen heräteostosreissun jäljiltä…

kesäkurpitsaveneet

Annosta täydensi kurkumalla maustettu täysjyväkuskus (jota kaapista löytyi suorastaan kahden paketin voimin), sekä uunissa paahtuneita kirsikkatomaatteja. Jälkikäteen mietin, että jonkinlainen kastike olisi voinut olla tarpeen kuskusille, vaikka sitä sitruunalla ja saksanpähkinäöljyllä mehevöitinkin + olisivatpa kirsikkatomaattini olleet väriltään keltaisia!

keltainen kesäkurpitsa

Huom! Kuten edellä selostin, annos olisi voinut yhtä hyvin sisältää muita kuivattuja marjoja kuin inkamarjoja, tai muita siemeniä kuin unikonsiemeniä – voit siis vapaasti vaihtaa reseptin osasia sen mukaan mitä sinun kaapistasi löytyy. Pääasia, että kuorrutteessa on jotain kirpeänmakeaa ja jotain pähkinäisenrapeaa, vaikka sitten hedelmäistä mysliä jos ei muuta ole!

Nimensämukaisesti oliivilta maistuvaa oliiviyrttiä suosittelen lämpimästi maistamaan, jos sitä tiellesi osuu, mutta sen tilalla voi hyvin käyttää vaikkapa sileälehtistä persiljaa. Saksanpähkinäöljy on ihanan makuista ja sopii tällaiseen pähkinäiseen ruokaan luontevasti, mutta sen voi toki myös vaihtaa oliiviöljyyn. Suolankaan ei tarvitse olla sellerisuolaa. Minulla vain sattui sopivasti olemaan sellaista … eräältä heräteostosreissulta toki sekin 😀

Mesjuusto-kesäkurpitsaveneet

2:lle

n. 250-300 g pieniä (keltaisia)kesäkurpitsoita

n. 1 tl (selleri)suolaa

Päälle:

2-3 rkl unikonsiemeniä

1 valkosipulin kynsi

1 mieto chili

2 tl saksanpähkinä- tai oliiviöljyä

reilu 100 g mesjuustoa

20-30 g inkamarjoja

1 tl juustokuminaa

1 rkl hienonnettua oliiviyrttiä

1 rkl hienonnettuja saksanpähkinöitä

saksanpähkinä- tai oliiviöljyä

Tarjoiluun:

200 g kirsikkatomaatteja

2 dl täysjyväkuskusia

2 dl kasvislientä

1 tl kurkumaa

1 sitruuna

saksanpähkinä- tai oliiviöljyä

ripaus suolaa jos tarpeen

oliiviyrttiä

Puolita kesäkurpitsat pitkittäin ja ripottele niille suolaa. Jätä kesäkurpitsat itkemään/maustumaan siksi aikaa kun valmistelet siemenpäällisen.

Sekoita kulhossa raastettu valkosipulin kynsi, raastettu mesjuusto, unikonsiemenet, hienonnetut saksanpähkinät ja inkamarjat, puolet silputusta chilistä, öljy sekä mausteet. Taputtele kesäkurpitsojen pinnalle kohonnut neste talouspyyhkeellä pois. Aseta kesäkurpitsat uunivuokaan (ne pysyvät kiltimmin aloillaan kun niiden pohjan höylää juustohöylällä tasaiseksi) ja lusikoi unikonsiemen-mesjuustoseos niiden päälle. Tuupi kirsikkatomatteja kesäkurpitsaveneiden lomaan ja lorottele sitten kaiken päälle vielä hieman öljyä. Lykkää vuoka 175 asteisen uunin keskitasolle.

zucchini

Ruoka on valmista, kun haarukka uppoaa kesäkurpitsan paksuun päähän lähes ilman vastusta – superlötköksi en zucchinia siis paistaisi. Minizucchineja käyttämällä tähän menee n. 20-30 minuuttia. Mikäli käyttämäsi kesäkurpitsat ovat vähän isompia, niitä kannattaa esikypsentää ilman kuorrutetta 10-15 minuuttia (koosta riippuen) ja täyttää vasta sitten, jottei mesjuustoseos pääse palamaan. Pidä kuorrutetta joka tapauksessa hieman silmällä paiston aikana ja laske vuoka uunin alatasolle tai peitä se foliolla, mikäli pähkinät tai marjat uhkaavat saada liikaa väriä.

Kuumenna kasvisliemi ja lisää siihen kurkumaa tuomaan sekä väriä että hieman makua. Kaada kuskus liemeen ja sulje kansi tiiviisti. Jätä kuskus tekeytymään paketin ohjeen mukaiseksi ajaksi, eli todennäköisesti noin kymmeneksi minuutiksi. Kun zucchinit ovat kypsiä, sekoita kuskus irtonaiseksi haarukalla ja mausta se sitruunamehulla sekä saksanpähkinäöljyllä. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hieman suolaa, sitruunaa tai öljyä.

Tarjoile mesjuusto-kesäkurpitsaveneet kuskuspediltä uunissa halkeilleiden kirsikkatomaattien kera. Viimeistele annokset silputulla chilillä ja oliiviyrtillä.

mesjuusto

 

303 views

Caponataa oliiviyrtillä ja ahvenilla

Caponataa oliiviyrtillä ja ahvenilla

Siitä asti, kun tutustuin viime viikolla oliiviyrttiin, olen miettinyt sille käyttötarkoituksia. Olen laittanut sitä leivän päälle, maistellut sellaisenaan, heitellyt salaattiin, munakkaaseen, vähän kaikkeen viikon aikana syömääni. Tykkään oliiviyrtin tuoksusta ja mausta, joten missään se ei ole pahalta maistunut, mutta ehkä se ei ihan kaikessa ole päässyt oikeuksiinsa…

Toistaiseksi paras oliiviyrttiviritelmäni on ollut caponata. Happaman makea caponata on kotoisin Sisiliasta, ja herkkua kylmänä tai lämpimänä, antipastona tai lisäkkeenä. Se on kevyt, helppo ja nopea ruokalaji, ainakin omalla keittiömittapuullani – en käytä aikaa ainakaan munakoison itkettämiseen (miksi kukaan haluaisi itkettää ketään/mitään?).

Caponata n. 4:lle

1 keskikokoinen munakoiso

3 sellerin vartta

0,5 dl kapriksia (mieluiten suolaan säilöttyjä)

1 dl vihreitä kivettömiä oliiveja

1 tölkillinen kuorittuja kokonaisia tomaatteja

0,5 dl neitsytoliiviöljyä

1-2 rkl punaviinietikkaa

1-2 rkl sokeria

1 valkosipulin kynsi

1 tl kuivattua timjamia

muutama oliiviyrtin oksa

ripaus suolaa ja pippuria

(rusinoita ja/tai pinjansiemeniä)

Kuutioi munakoiso reilun sentin paloiksi. Lämmitä uuni 200°C ja laita munakoisot laakeaassa vuuassa uuniin noin vartiksi, tai kunnes ne ovat hieman ruskistuneet. Viipaloi sillävälin selleri, ja paista sitä oliiviöljyssä miedolla lämmöllä muutama minuutti. Nosta lämpöä ja lisää tomaatit sekä silputtu valkosipuli. Riko lastalla tai kauhalla tomaatteja hieman. Mausta seos punaviinietikalla ja sokerilla, anna kiehua muutama minuutti lisää.

Lisää sitten seokseen puolitetut oliivit, paistetut munakoisot sekä kaprikset. Jos käytät suolaan säilöttyjä kapriksia, muista huuhtoa ne ennen käyttöä. Jos haluat, voit lisätä caponataan vielä muutaman ruokalusikallisen rusinoita ja/tai pinjansiemeniä. Keittele seosta miedolla lämmöllä vielä hetki, kunnes selleri on pehmennyt, ja maut tiivistyneet.

Mausta varovasti suolalla ja pippurilla sekä silputulla oliiviyrtillä. Suolaa harkiten, oliivit ja kaprikset kun ovat jo melkoisen suolaisia. Kannattaa lisätä etikkaa ja sokeria vähän kerrallaan, jotta löytää omaan makuun sopivan yhdistelmän hapanta ja makeaa. Minähän olen vahvojen makujen ystävä, joten heitän molempia sekaan useimmiten melko avokätisesti.

Caponatan voi tarjota heti lämpimänä tai antaa jäähtyä. Seuraavana päivänä se on vielä herkullisempaa! Itse söin tänään päivälliseksi eilisen caponatan tähteet – paistoin kaveriksi vain muutaman ahvenfileen. Njam!

120 views

Löytö: Oliiviyrtti

by Juulia 1 Comment
Löytö: Oliiviyrtti

Aika harvoin käy niin, että ruokakaupassa tulisi jotain täysin tuntematonta vastaan. Tänään kuitenkin niin pääsi käymään! Piipahdin töiden jälkeen Stockan Herkussa hakemassa tarvikkeita vappuaaton hodaribuffettia varten, ja silmiini osui oliiviyrtti.

Kotiinhan se piti tietysti kantaa, ja täällä me nyt teemme tuttavuutta. Oliiviyrtin ulkonäkö on vähintäänkin kiehtova, tuoksu voimakkaan oliivinen ja maku… no, minusta se muistuttaa etäisesti salviaa, ehkä myös hieman havunneulasia.

Pikaisen taustatyön jälkeen selviää, että yrtin oikea nimi on Nyhähopeayrtti (Santolina viridis). Oliiviyrtti on ikivihreä, ja kuuluu ilmeisesti asterikasvien (asteraceae) sukuun; kotoisin se on Välimeren alueelta. Sen verran jännää uuteen yrttiin törmääminen on, että täytyy ajan kanssa tutustua siihen ja sen historiaan vielä lisää.

Voimakkaan oliiviaromin vuoksi voisin kuvitella, että tämä yrtti sopii välimerellisiin ruokiin: vaikkapa tomaatin, kalan tai fetan kaveriksi. Tänään oliiviyrtti päätyi kuitenkin “vain” kiireessä väsäämäni parsapyttipannun sekaan – ja toimi siinä oikein hienosti. Toivottavasti ehdin viikonloppuna testailla jotain pidemmälle mietittyä!

880 views