Paahdetut kirsikat viskillä ja vaniljalla

by Juulia 0 Comments
Paahdetut kirsikat viskillä ja vaniljalla
Viskin ja vaniljan kanssa paahdetut kirsikat

paahdetut kirsikatViskillä maustetut paahdetut kirsikat ja kaurapuuro – hyvä ruoka parempi mieli!

Vaikea uskoa, että kesäkuu vasta vetelee viimeisiään kun viimeiset viikot ovat olleet yhtä heinä-elokuuta: täynnä trooppisia öitä, pulikointia, jäätelöä ja hellettä. Yleensä kesäkuu tuntuu hujahtavan täysin ohi ennen kuin pääsen minkäänlaisiin kesäfiiliksiin mutta ei suinkaan tänä vuonna! Olen jo nyt autuaan sekaisin viikonpäivistä ja unirytmini on keikahtanut suorastaan päälaelleen. Liekö syynä tiiviisti kotona kahdestaan vietetty kevät vai mikä, mutta poikkeuksellisesti olen tahtonut viettää suurimman osan hereilläoloajastani perhettä ja ystäviä tavaten puistoissa, terasseilla ja metsissä nyt, kun se on taas mahdollista. Siis mitä vaan ja missä vaan paitsi yksin kotona tietokoneen, hellan tai kameran ääressä 😀 Ruokaa intohimolla tekevälle ja kuvaavalle introvertille tämä on aikamoinen poikkeustila!

Koronakevät oli todella vaativa päivätyöni osalta, joten vaikka normaalisti puhkun intoa kokata ja kuvata reseptejä kun kesälomani alkaa, nyt tuo into on ollut totaalisesti hukassa. Osa syystä innon puutteeseen on myös maailmantila: tuntuu ontolta höpötellä tänne kepeitä juttuja siitä mitä kulloinkin kokkaan ja syön, kun korona jyllää maailmalla kiihtyvällä tahdilla ja tietoisuuteen entistä syvemmälle viime viikkoina uponnut rakenteellinen rasismi ja rapakontakainen poliisiväkivalta painaa mieltä. Eikä ilmaston kannaltakaan mene hyvin: Siperiassa sulaa ikirouta ja vaikka ilmastopäästöt hetkellisesti koronan takia vähentyivätkin, ei se mikään pysyvä suunnanmuutos valitettavasti tainnut olla.

vesimeloni mehujää

Hyvä ruoka parempi mieli…

Tuttujen asioiden tekemisestä tulee kuitenkin iloa ja vakautta tilanteeseen, jossa turvallisuudentunne on edelleen koronan osalta kiikkulaudalla. Jatkuva murehtiminen ja lamaantuminen ei ainakaan auta mitään! Niinpä näpyttelen kuin näpyttelenkin teille nyt pienen tarinan siitä mitä täällä on viimeeksi kokattu. Ostin nimittäin viime viikolla rasian kirsikoita ajatuksena kokata niistä jotain kivaa. Osan laitoin soseutetun vesimelonin kanssa mehujääpuikkoihin, mutta osa jäi kuitenkin jääkaappiin pyörimään.

Kun viikonloppu vierähti aamusta iltaan ulkosalla, tajusin yhtäkkiä eilen noiden kirsikoiden olevan jääkaapissa edelleen. Muutama kirsikoista oli jo mennyttä kalua… mutta loput sain kuin sainkin pelastettua! Pesin kirsikat huolella, pilkoin ne, poistin kivet ja lykkäsin ne uuniin sokerinripauksen ja viskilorauksen kanssa. Tänään nuo läpikuultaviksi ja hillomaisiksi paahdetut kirsikat ihanine liemineen syötiin sitten aamulla kaurapuuron kera. HUH miten hyvää!

paahdettu kirsikka

paahdetut kirsikat

Ohje on hyvin summittainen, koska mitään en tietenkään mitannut. Loma-aivot… ¯\_(ツ)_/¯

Viskin ja vaniljan kera paahdetut kirsikat

2:lle

2-3 dl kirsikoita kivet poistettuina ja puolitettuina

n. ½ dl viskiä

n. ½ dl raakaruokosokeria

n. 2 rkl neitsytoliiviöljyä

ripaus aitoa vaniljaa / vaniljasokeria

hyppysellinen suolaa

Laita kirsikat pieneen uunivuokaan – sellaiseen, jossa ne menevät hieman päällekkäin keskenään ja pääsevät muhimaan omassa liemessään. Ripottele päälle sokeri ja lorauta vuokaan viski sekä oliiviöljy. Mausta seos ripauksella vaniljaa ja suolaa. Sekoita hyvin ja anna maustua sillä välin kun uuni lämpenee 175 asteeseen. Kun uuni on kuuma, lykkää vuoka keskitasolle noin 20-25 minuutiksi, tai kunnes kirsikat ovat läpikuultavia ja pehmeitä. Sekoita kirsikoita kerran paahtamisen puolivälissä.

Anna jäähtyä ja tarjoile paahdetut kirsikat jäätelön tai maustamattoman jugurtin kera, tai kuten me söimme tämän herkun: oliiviöljyllä ja suolalla maustetun kauramaitoon keitetyn kaurapuuron kera.

paahdetut kirsikat

Mitä tulee muihin listaamiini mieltä painaviin asioihin, ei muuta kuin toimeksi. Otetaan ilo irti Suomen kesästä mutta pidetään mielessä koronan lisäksi myös ilmastoasiat. Ja koska rasismia on Suomessakin, haluan sivistää itseäni aiheesta lisää voidakseni elää ja toimia antirasistisesti niin työssäni kuin vapaa-ajallanikin. Siksi kirjauduin Itä-Suomen yliopiston avoimelle Antirasismin perusteet -opintojaksolle ja olen sen lisäksi lueskellut muitakin materiaaleja antirasistisen toiminnan tueksi. Alla linkkejä näihin materiaaleihin, jos vaikka jotakuta teistäkin kiinnostaa tutustua asiaan lisää 🙂 Lisäksi suosittelen katsomaan Yle Areenasta dokkarin I Am Not Your Negro. Asiat muuttuu, kun niitä muutetaan!

kirsikka viski

96 views

Yrttiöljyssä marinoidut artisokat

by Juulia 0 Comments
Yrttiöljyssä marinoidut artisokat

marinoitu artisokkaYrittöljyssä marinoidut artisokat ♥

Latva-artisokka

Latva-artisokka on ollut yksi lempivihanneksistani jo pitkään. Muistan elävästi, kun lueskelin nuorena keittokirjaa, jossa oli ohje sitruunavinegrettiin dipattavalle latva-artisokalle. Tuijotellessani tuota kiehtovan oloista ohjetta yritin kuvitella, mille tuo jännittävän näköinen kasvi oikein maistuisi. Siitä hetkestä taisi kuitenkin mennä vielä pitkään, ennen kuin pääsin tätä syötävää kukkaa maistamaan itse valmistettuna 😀

latva-artisokka

Olen fiilistellyt latva-artisokkaa täällä blogissa ennenkin. Itseasiassa varmaan joka kerta, kun olen siitä kirjoittanut! Ekan kerran taisin kirjoitella artisokasta vuonna 2015, jolloin tein täytettyjä latva-artisokkia. Tänään tämän jutun kirjoitteleminen pitikin itseasiassa aloittaa sillä, että kaivelin kovalevyltäni juurikin tuon jutun kuvat. Jostain syystä kuvat olivat nimittäin kadonneet jonnekin koko jutusta…

Kyllä on muuten pysäyttävää nähdä, minkälaisia kuvia on ottanut 3-4 vuotta sitten! Siis silkkaa vaakaa? Ja aivan yhtä pysäyttävää on lukea omia ikivanhoja juttuja. Selvästi en ainakaan voi kirjoittaa artisokasta kertomatta, kuinka nuorena luin siitä keittokirjasta – sama läppä on nimittäin kerrottu myös vuoden 2016 rapeiden uunissa paahdettujen latva-artisokkien kohdalla 😀

marinoitu artisokka

marinoidut artisokansydämet

Jospa katkaistaan siis artisokkamuistelot tähän ja siirrytään suoraan päivän reseptiin. Yrttiöljyssä marinoidut artisokat ovat nyökkäykseni kaupan marinoitujen purkkiartisokkien suuntaan – en normaalisti tuoreita artisokkia tällaiseen uhraisi mutta tällä viikolla kotonani oli kolme latva-artisokkaa ilman aikaa kokata niistä mitään ihmeellistä. Niinpä keitin nuo mötikät eräänä iltana sitruunalla, rosmariinilla ja sitruunatimjamilla maustetussa suolavedessä aikomuksenani putsasata kypsät artisokat jääkaappiin odottamaan viikonloppua ja kokkausinpiraatiota.

Sen sijaan päätinkin hetken mielijohteesta pikamarinoida artisokat. Ei lainkaan huono idea! Huomenna pistän ihanassa öljykylvyssään nelisen päivää maustuneet artisokat piirakkaan, mutta ensin maistan muutaman sellaisenaan ♥

(Koska artisokan käsittely on aika työlästä puuhaa, en ehkä lähtisi uudelleen tekemään tätä projektia vain kolmella artisokalla. Senpä takia ohje alla tuplana!)

Yrttiöljyssä marinoidut artisokat

6 isoa latva-artisokkaa

2 sitruunaa

2 rkl suolaa

muutama rosmariininvarsi + pieni nippu sitruunatimjamia (*

Marinadiin:

n. 5 dl oliiviöljyä

2-3 isoa rosmariininvartta

5-6 sitruunatimjamin vartta

4-5 valkosipulin kynttä

(n. 1 tl chilihiutaleita)

*) Miksi sitruunatimjamia ja miksi niin paljon? Koska ostin sitä kaupasta ison rasiallisen ja yritän saada kaiken käytettyä 😀 Voit käyttää hyvin myös tavallista timjamia ja jos joudut pihistelemään tuoreiden yrttien kanssa, jätä ne keitinvedestä kokonaan pois.

Täytä iso kattila vedellä. Purista mukaan kahden sitruunan mehu mutta älä heitä puristettuja sitruunoita menemään. Lisää kattilaan suola sekä yrtit ja laita kattila liedellä kuumenemaan.

Leikkaa terävällä veitsellä artisokkien kärjistä pois noin 1/3. Trimmaa artisokan varsi muutaman sentin pituuteen ja kuori vartta hieman. Hiero artisokan leikkuupintoja sitruunanpuolikkailla. Kun olet käsitellyt kaikki artisokat ja vesi kiehuu, nosta artisokat kattilaan. Leikkaa voipaperista kattilan kokoinen kiekko, jonka keskelle voit leikata pienen reiän höyryä varten. Aseta paperi kattilaan veden pintaan, sen avulla artisokat pysyvät paremmin veden alla (ne tuppaavat muuten kellumaan). Keitä, kunnes haarukka uppoaa artisokkaan suhteellisen helposti (n. 15-20 min). Kaada sitten vesi pois ja jätä artisokat jäähtymään käsittelyä varten.

Lämmitä pienessä kattilassa öljy, yrtit sekä kevyesti murskatut valkosipulinkynnet (+ chili, mikäli tahdot makuun vähän potkua). Älä päästä öljyä kuumenemaan paistolämpötilaan, tarkoitus ei ole paistaa mausteita vaan saada mausteiden aromi tarttumaan öljyyn paremmin. Pese ja kuivaa noin puolen litran vetoinen lasipurkki kansineen.

marinoidut artisokat

Sitten purkitetaan!

Kun artisokat ovat hieman jäähtyneet, nypi niiden kovat uloimmat lehdet irti (lehtien tyvet saa kokki halutessaan imeskellä tässä kohtaa). Kun pääset käsiksi pehmeämpiin lehtiin, ota niistä kunnon ote ja kierrä loputkin lehdet irti. Kaavi artisokan sisältä löytyvä nöyhtä lusikalla irti. Leikkaa sitten jokainen artisokanpohja neljään osaan ja laita neljännekset purkkiin. Nostele artisokkien väliin öljyssä muhineet yrtit ja valkosipulit. Kaada lopuksi lämmin öljy artisokkien päälle. Mikäli maustettu öljy ei peitä artisokkia kunnolla lisää päälle vielä hieman öljyä ihan vaan suoraan pullosta. Sulje sitten purkin kansi ja laita purkki jääkaappiin maustumaan.

(Artisokanpohjan voi halutessaan veistellä esiin jo ennen keittämistä – esim. kuten legendaarinen Chef Jacques Pépin ohjeistaa tässä videossa –  mutta silloin jää se ihana lehtien imeskely operaatiosta väliin. Sitä en ainakaan itse skippaisi, en edes torstai-iltana klo 23 niin kuin tämän satsin kanssa!)

Marinoidut artisokat ovat maustuneet valmiiksi käytettäväksi muutaman päivän kuluttua. Pitkään en tähän tapaan marinoituja artisokkia säilyttelisi, sillä nämä on tarkoitettu syötäväksi suht pian purkittamisesta. Jos haaveissasi on tehdä varsinaista öljysäilykettä, kurkkaa vaikka tämä varsin kattava juttu ja muista steriloida purkkisi huolella!

Ps. Muista muuten käyttää lopuksi myös purkin ihana mausteöljy!

604 views

Musta baba ganoush & oodi pimeydelle

by Juulia 6 Comments
Musta baba ganoush & oodi pimeydelle

baba ganoush

Hello darkness my old friend…

Se ois synkin aika vuodesta käsillä nyt! Enkä nyt tarkoita vain sunnuntaisia synttäreitäni (viimeinen vuosi kolmikymppisenä alkaa, iik…) vaan aikaa jälkeen ruskan ja ennen lumen. Päivänvalo hiipuu päivä päivältä, aurinkoinen “lokakuuma” alkaa olla muisto vain ja heijastimet on korkea aika kaivaa esiin. Koittaa se aika vuodesta, jolloin on pimeää kun lähtee kotoa töihin ja aivan yhtä pimeää kun illalla könyää takaisin kotikololle. Ja kun sitten kerran kuussa näkee odottamatta vilauksen auringonsäteestä, reagoi siihen kuin Gizmo konsanaan: “Bright light, bright light!!”

Koska oma lempivärini on musta (ainakin mitä tulee vaatetukseen) ja koska samaistun enemmän menninkäiseen kuin päivänsäteeseen, en ole tästä alkutalven pimeydestä moksiskaan. Toki tämänkin mörököllin mieli yleensä mustenee siinä vaiheessa, jos lunta ei näy vielä joulunakaan. Tahdon valkoisen joulun kiitos!

Vielä synkempi on fiilis jos pysähtyy miettimään mustien talvien syitä… ja kyllä, viittaan tässä ilmastonmuutokseen. Miltähän mahtavat ne tulevaisuuden talvet vielä näyttääkään? Koska etelänmatkan varaaminen ei ehkä ole se ympäristöystävällisin ratkaisu pimeästä vuodenajasta selviytymiseen, ehdotan kaikille meille puolet vuodesta pimeydessä viettäville seuraavaa: syleillään pimeyttä (ja muistetaan D-vitamiinilisä, hehe). Itselleni tämä on luontevinta toteuttaa tietysti keittiössä, sillä mitäpä ei hyvä ruoka parantaisi? Tänään kokataan siis mustaa ruokaa!

baba ganoush

Musta ruoka!

Mustista raaka-aineista olen toki innoissani ihan muulloinkin kuin näin syksyllä. Kesken kirkkainta kevättä hurahdin totaalisesti mustaan valkosipuliin, jota ensi tutustumisesta asti onkin sitten ollut kaapissa purkkitolkulla jatkuvasti. Näitä koukuttavan herkullisia (ja hajuhaitattomia!) pikku palleroita on pitänyt ostaa “varmuuden varalta” joka kerta, kun niitä on kaupassa eteen tullut – ja samalla niitä on tietysti tullut käytettyä runsain mitoin ruokaan kuin ruokaan.

Maustekaapistani löytyy mustaa suolaa, aitoa vaniljaa, mustia seesaminsiemeniä ja lempimaustettani mustapippuria. Mustakaali maistuu, samoin mustekala, mustat oliivit, se kaikkein vahvin salmiakki, mustaherukat, karhunvatukat, sekä kaikenlainen tummanpuhuva merilevä. Kaviaaria söisin myös oikein mielelläni 😀 Oikeastaan ainoa musta raaka-aine, joka ei maistu, on musta kardemumma… siinä on vain makuuni liian lääkemäinen aromi.

Myös musta tahini on löytänyt tiensä pysyvästi kaappiini. Bongasin sitä ekan kerran joskus alkuvuodesta ja sen jälkeen sitä on pitänytkin ostaa lisää jo kahdesti, vaikka yhden purkillisen aika pitkälle teoriassa pitäisi riittääkin. Käytän mustaa tahinia tietysti kaikkeen, mihin tahinia muutenkin – salaatinkastikkeeseen, salaatinkastikkeeseen, salaatinkastikkeeseen, puuroon, puuroon… (hmm, nyt se alkaa itseasiassa jo seljetä mihin se kaikki tahini katoaa), sekä tietysti hummukseen ja munakoisosta valmistettavaan baba ganoush -tahnaan. Tofuakin olen kuorruttanut mustalla tahinilla, tulee aika hurjan näköistä!

musta valkosipuli

musta baba ganoushBaba ganoush on peräisin Lähi-idän ruokakulttuureista ja se on IHANAA!

Taisikin olla vain ajan kysymys, milloin tulisin käyttäneeksi sekä mustaa valkosipulia että mustaa tahinia samassa ruuassa. Synkälle teemalle uskollisena se kolmas pyörä tuohon komboon oli sitten lopulta munakoiso! Jep, niistä tulee yhdessä tietysti musta baba ganoush!

Musta baba ganoush

vegaaninen

n. 600 g munakoisoa

1-2 tuoretta valkosipulin kynttä

8-10 mustaa valkosipulin kynttä

1 sitruunan mehu (n. 2-3 rkl)

n. ½ dl hyvää neitsytoliiviöljyä

n. 2 rkl mustaa tahinia

1 tl + maun mukaan suolaa

Paahda kokonaisia munakoisoja uunipellille asetetun folion päällä 200 asteisessa uunissa kolmisen varttia – tunti (riippuen paahdatko yhtä isoa vai kahta pienempää munakoisoa). Käännä munakoisot kerran ympäri kypsymisen aikana. Munakoisojen kuuluu olla uunista otettaessa täysin pehmeitä, kokoon lysähtäneitä ja kuorestaan enemmän tai vähemmän mustuneita. Kääri munakoisot lopuksi folion sisään lepäämään vielä noin vartiksi otettuasi ne uunista (tai laita uunivuokaan kansi, mikäli sinulla on kannellinen uunivuoka).

Purista sitruunan mehu isoon kulhoon ja raasta perään tuore valkosipuli. Lisää seokseen noin teelusikallinen suolaa ja jätä seos tekeytymään siksi aikaa kun valmistelet munakoison (näin valkosipulin terävä maku hieman pehmenee).

Halkaise munakoisot niiden hieman jäähdyttyä pitkittäin. Irroita kypsä munakoiso kuoresta mahdollisimman huolellisesti. Laita munakoiso tiheään siivilään valumaan, jotta ylimääräinen neste saadaan siitä pois. Voit painella munakoisoa varovasti siivilää vasten, jotta saat siitä irtoamaan mahdollisimman paljon nestettä – älä kuitenkaan puserra munakoisoa siivilästä läpi.

Lisää valutettu munakoiso kulhoon ja murjo se pohjaa vasten haarukalla rikki. Mikäli munakoiso on kovin säikeistä, voit toki myös surauttaa sen sauvasekoittimella. Lisää seokseen sitten tahini haarukalla reippaasti “vatkaten”. Aloita tahinin lisääminen muutamasta teelusikallisesta ja lisää lusikallinen kerrallaan sen mukaan kuinka paljon tahinin mausta pidät. Itse tykkään laittaa tähän määrään muutaman ruokalusikallisen tahinia. Lisää lopuksi seokseen vielä oliiviöljy pienissä erissä edelleen haarukalla vatkaten. Baba ganoush muuttuu öljyn myötä hieman kuohkeammaksi. Mausta valmis musta baba ganoush lopuksi vielä tarvittaessa lisäripauksella suolaa.

munakoisokaviaari

Musta baba ganoush säilyy jääkaapissa 3-4 päivää – siis jos säilyy! Se on ihanaa hyvän leivän päällä, ja pinnalle voi ripotella halutessaan jotain ihanaa murua, kuten dukkah’ia tai everything seasoningia tai vaikkapa kuivattuja kapriksia (kuten minulla kuvissa)! Itse voisin tosin lusikoida tätä herkkua suoraan kulhosta jugurtin tapaan ateriakseni… Ja niin taidan muuten nyt tehdäkin! (Kukapa minua täällä pimeässä kiinni siitä saisi?)

525 views

Mozzarella – melonisalaatti orvokilla, chilillä ja oliiviöljyllä

by Juulia 0 Comments
Mozzarella – melonisalaatti orvokilla, chilillä ja oliiviöljyllä

mozzarellaa ja meloniaYksinkertaistakin yksinkertaisempi, muutaman raaka-aineen melonisalaatti.

Viileä meloni, kermainen mozzarella di bufala, muutama syötävä orvokki ja reilusti potkua chilistä, siinä reseptini elokuun alun nopealle ja yksinkertaiselle lounaalle. Elokuu on melonikuu, joten kaupat ovat pullollaan sesongissa olevia hunajameloneja, Piel de Sapoja, Cantaloupeja, Galioita… Ihania ne ovat sellaisenaan, mutta itse pidän niiden silkkisestä suutuntumasta ja miedosta makeudesta melkeinpä eniten suolaisten lisukkeiden kera.

Itselläni käynnistyi juuri kesäloman viimeinen viikko ja vaikka voisin hyödyntää tämän viikon valmistautumalla tulevaan työvuoteen, tai edes kuvaamalla varastoon muutamat blogijutut ensimmäisiä kiireisiä työviikkoja pelastamaan, tekee mieleni mieluummin pistää pää puskaan ja teeskennellä, ettei loma lopu koskaan. Kyllä, tosi aikuista…

Tänä vuonna kesä on tuntunut poikkeuksellisen lyhyeltä, sillä vietin lähes koko heinäkuun kiertelemällä Pohjois-Amerikan itäreunaa (aiheesta lisää täällä blogissa ehkä jossain vaiheessa, jos saisin kerrankin aikaiseksi jonkinlaisen matkaraportin!). Älkää käsittäkö väärin, tuo hulppea ja ikimuistoinen kolmen viikon reissu tuntui itsessään lähes ikuiselta, kun jokainen päivä oli aamusta iltaan täynnä uusia kokemuksia, uusia paikkoja ja uusia ihmisiä. Samalla välistä jäi kuitenkin lähes täysin tuo harvinaistakin harvinaisempi ihme, ihka oikea Suomen kesä!

melonisalaatti

melonisalaatti

Ehdin sentään kokemaan näistä poikkeuksellisista kotimaisista seksihelteistä ne viimeiset muutamat päivät, joista muuten selvitiin lähes yksinomaan nektariinigazpachon ja kylmien nuudeleiden avulla. Sinä aikana onnistuin vihdoin heittämään talviturkkini, hikoilemaan Mustikkamaan Ravintola La Plagen terassilla ja grillaamaan siskon pihalla. (Uinti, terde, grilli, check, check, check. Mitä muuta kesällä kuuluikaan tehdä?)

Nyt, kun kuumuus on jo hieman hellittänyt, hellittivät myös kesän suorituspaineet. On helpompi ottaa nämä viimeiset lomapäivät rauhallisesti, kun ei tarvitse miettiä mitä kaikkea poikkeuksellisten hellepäivien aikana kuuluikaan oikein tehdä! Ehkäpä tämän viikon jälkeen sitä on sitten lopulta ne kuuluisat akutkin ladattuina ja olen valmis palaamaan töihin? Se jääköön nähtäväksi … mutta ainakin todennäköisempää se on, mikäli pidän elämäni tällä viikolla yhtä hyvin tasapainossa kuin tämän tämänpäiväisen reseptini: jotain raikasta, jotain kaunista, jotain makeaa, vähän luksusta … ja loppuun niin tulinen ja hyvin öljytty jälkipotku, että sen voimin lentää vähintään toiselle työviikolle asti!

Mozzarella – melonisalaatti, orvokkia, chiliä ja oliiviöljyä

2:lle

1 pallo mozzarella di Bufalaa

puolikas kuorittua ja siemenetöntä hunajamelonia, Piel de Sapoa, Galiaa tai Cantaloupea, mitä nyt mielesi tekee!

1-2 miedohkoa chilipaprikaa

loraus laadukasta neitsytoliiviöljyä

hieman savustettua sormisuolaa

muutama syötävä orvokki tai salaattiorvokki

Viipaloi meloni noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Asettele siivut lautaselle ja revi mozzarella melonin päälle. Viipaloi chili ohuelti, poista siemenet mikäli chili on sittenkin liian tulinen. Annostele vielä chili sekä orvokit lautaselle. Mikäli olet saanut käsiisi salaattiorvokin, voit käyttää sen lehtineen varsineen päivineen 🙂

Mausta annos kunnon lorauksella hyvää oliiviöljyä sekä ripauksella savustettua sormisuolaa. Sitten vaan ääntä kohti!

syötävä orvokki

87 views