Hello darkness my old friend…

Se ois synkin aika vuodesta käsillä nyt! Enkä nyt tarkoita vain sunnuntaisia synttäreitäni (viimeinen vuosi kolmikymppisenä alkaa, iik…) vaan aikaa jälkeen ruskan ja ennen lumen. Päivänvalo hiipuu päivä päivältä, aurinkoinen “lokakuuma” alkaa olla muisto vain ja heijastimet on korkea aika kaivaa esiin. Koittaa se aika vuodesta, jolloin on pimeää kun lähtee kotoa töihin ja aivan yhtä pimeää kun illalla könyää takaisin kotikololle. Ja kun sitten kerran kuussa näkee odottamatta vilauksen auringonsäteestä, reagoi siihen kuin Gizmo konsanaan: “Bright light, bright light!!”

Koska oma lempivärini on musta (ainakin mitä tulee vaatetukseen) ja koska samaistun enemmän menninkäiseen kuin päivänsäteeseen, en ole tästä alkutalven pimeydestä moksiskaan. Toki tämänkin mörököllin mieli yleensä mustenee siinä vaiheessa, jos lunta ei näy vielä joulunakaan. Tahdon valkoisen joulun kiitos!

Vielä synkempi on fiilis jos pysähtyy miettimään mustien talvien syitä… ja kyllä, viittaan tässä ilmastonmuutokseen. Miltähän mahtavat ne tulevaisuuden talvet vielä näyttääkään? Koska etelänmatkan varaaminen ei ehkä ole se ympäristöystävällisin ratkaisu pimeästä vuodenajasta selviytymiseen, ehdotan kaikille meille puolet vuodesta pimeydessä viettäville seuraavaa: syleillään pimeyttä (ja muistetaan D-vitamiinilisä, hehe). Itselleni tämä on luontevinta toteuttaa tietysti keittiössä, sillä mitäpä ei hyvä ruoka parantaisi? Tänään kokataan siis mustaa ruokaa!

Musta ruoka!

Mustista raaka-aineista olen toki innoissani ihan muulloinkin kuin näin syksyllä. Kesken kirkkainta kevättä hurahdin totaalisesti mustaan valkosipuliin, jota ensi tutustumisesta asti onkin sitten ollut kaapissa purkkitolkulla jatkuvasti. Näitä koukuttavan herkullisia (ja hajuhaitattomia!) pikku palleroita on pitänyt ostaa “varmuuden varalta” joka kerta, kun niitä on kaupassa eteen tullut – ja samalla niitä on tietysti tullut käytettyä runsain mitoin ruokaan kuin ruokaan.

Maustekaapistani löytyy mustaa suolaa, aitoa vaniljaa, mustia seesaminsiemeniä ja lempimaustettani mustapippuria. Mustakaali maistuu, samoin mustekala, mustat oliivit, se kaikkein vahvin salmiakki, mustaherukat, karhunvatukat, sekä kaikenlainen tummanpuhuva merilevä. Kaviaaria söisin myös oikein mielelläni 😀 Oikeastaan ainoa musta raaka-aine, joka ei maistu, on musta kardemumma… siinä on vain makuuni liian lääkemäinen aromi.

Myös musta tahini on löytänyt tiensä pysyvästi kaappiini. Bongasin sitä ekan kerran joskus alkuvuodesta ja sen jälkeen sitä on pitänytkin ostaa lisää jo kahdesti, vaikka yhden purkillisen aika pitkälle teoriassa pitäisi riittääkin. Käytän mustaa tahinia tietysti kaikkeen, mihin tahinia muutenkin – salaatinkastikkeeseen, salaatinkastikkeeseen, salaatinkastikkeeseen, puuroon, puuroon… (hmm, nyt se alkaa itseasiassa jo seljetä mihin se kaikki tahini katoaa), sekä tietysti hummukseen ja munakoisosta valmistettavaan baba ganoush -tahnaan. Tofuakin olen kuorruttanut mustalla tahinilla, tulee aika hurjan näköistä!

Taisikin olla vain ajan kysymys, milloin tulisin käyttäneeksi sekä mustaa valkosipulia että mustaa tahinia samassa ruuassa. Synkälle teemalle uskollisena se kolmas pyörä tuohon komboon oli sitten lopulta munakoiso! Jep, niistä tulee yhdessä tietysti musta baba ganoush!

Musta baba ganoush

vegaaninen

n. 600 g munakoisoa

1-2 tuoretta valkosipulin kynttä

8-10 mustaa valkosipulin kynttä

1 sitruunan mehu (n. 2-3 rkl)

n. ½ dl hyvää neitsytoliiviöljyä

n. 2 rkl mustaa tahinia

1 tl + maun mukaan suolaa

Paahda kokonaisia munakoisoja uunipellille asetetun folion päällä 200 asteisessa uunissa kolmisen varttia – tunti (riippuen paahdatko yhtä isoa vai kahta pienempää munakoisoa). Käännä munakoisot kerran ympäri kypsymisen aikana. Munakoisojen kuuluu olla uunista otettaessa täysin pehmeitä, kokoon lysähtäneitä ja kuorestaan enemmän tai vähemmän mustuneita. Kääri munakoisot lopuksi folion sisään lepäämään vielä noin vartiksi otettuasi ne uunista (tai laita uunivuokaan kansi, mikäli sinulla on kannellinen uunivuoka).

Purista sitruunan mehu isoon kulhoon ja raasta perään tuore valkosipuli. Lisää seokseen noin teelusikallinen suolaa ja jätä seos tekeytymään siksi aikaa kun valmistelet munakoison (näin valkosipulin terävä maku hieman pehmenee).

Halkaise munakoisot niiden hieman jäähdyttyä pitkittäin. Irroita kypsä munakoiso kuoresta mahdollisimman huolellisesti. Laita munakoiso tiheään siivilään valumaan, jotta ylimääräinen neste saadaan siitä pois. Voit painella munakoisoa varovasti siivilää vasten, jotta saat siitä irtoamaan mahdollisimman paljon nestettä – älä kuitenkaan puserra munakoisoa siivilästä läpi.

Lisää valutettu munakoiso kulhoon ja murjo se pohjaa vasten haarukalla rikki. Mikäli munakoiso on kovin säikeistä, voit toki myös surauttaa sen sauvasekoittimella. Lisää seokseen sitten tahini haarukalla reippaasti “vatkaten”. Aloita tahinin lisääminen muutamasta teelusikallisesta ja lisää lusikallinen kerrallaan sen mukaan kuinka paljon tahinin mausta pidät. Itse tykkään laittaa tähän määrään muutaman ruokalusikallisen tahinia. Lisää lopuksi seokseen vielä oliiviöljy pienissä erissä edelleen haarukalla vatkaten. Baba ganoush muuttuu öljyn myötä hieman kuohkeammaksi. Mausta valmis musta baba ganoush lopuksi vielä tarvittaessa lisäripauksella suolaa.

Musta baba ganoush säilyy jääkaapissa 3-4 päivää – siis jos säilyy! Se on ihanaa hyvän leivän päällä, ja pinnalle voi ripotella halutessaan jotain ihanaa murua, kuten dukkah’ia tai everything seasoningia tai vaikkapa kuivattuja kapriksia (kuten minulla kuvissa)! Itse voisin tosin lusikoida tätä herkkua suoraan kulhosta jugurtin tapaan ateriakseni… Ja niin taidan muuten nyt tehdäkin! (Kukapa minua täällä pimeässä kiinni siitä saisi?)