Pohjaton perunapizza (rosé + pottu + ahven osa 2)

by Juulia
Pohjaton perunapizza (rosé + pottu + ahven osa 2)

Sain kesällä testiin kaksi upeaa roséviiniä Vino Nostrumilta, Italialaisen artesaaniviinin nettikaupalta. Ròdon Chiaretton testailusta ja ruokayhdistelystä raportoinkin jo aiemmin, kun kehittelin tälle marjaiselle ihanuudelle ruokaa karamellivoissa pyöritellyistä perunoista ja ahvenista.  Tänään raportointivuorossa on Il Marinetto.

Koska haasteet ovat mielestäni ihania, halusin laittaa näille kahdelle varsin erityyppiselle roséelle ruokaa samoista kesäisistä aineksista, ahvenista ja uusista perunoista. Molempia viinejä maistelin kuitenkin molempien ruokien kanssa – mitens sitä muuten kehittyisi näissä yhdistelyhommissa kuin testailemalla mahdollisimman paljon?

Tarpeeksi ryhdikäs ja luonteikas rosé on grillikauden moniottelija.

Ròdon oli näistä kahdesta selvästi kevyempi ja marjaisampi, Il Marinetto sen sijaan kuin nuorta punaviiniä roséen valeasussa. Niinpä lähdinkin suunnittelemaan Il Marinettolle reilusti tuhdimpaa ruokaa, josta löytyy niin tulisuutta, suolaisuutta kuin kevyttä savuisuuttakin. Eräänlaista pizzaahan sitä tuli sitten lopulta tehtyä 🙂

Il Marinetto tulee Calabrian alueelta, Etelä-Italiasta Sergio Arcurin viinitilalta, ja se tehdään alueelle typpillisistä caglioppo-rypäleistä. Viini on vahvempi, tummempi ja tanniinisempi kuin mikään aiemmin maistamani rosé. Puolukan ja karpalon kirpeät aromit, hapokkuus, selvät tanniinit ja hienovarainen suolaisuus tekevät viinistä poikkeuksellisen elämyksen, johon en ollut lainkaan varautunut. Kiehtovaa, että rosé voi olla tällaistakin!

Makeahkon karamellivoipläjäykseni kanssa Il Marinetto ei päässyt ihan oikeuksiinsa, jonka vuoksi päätin väsätä sille kaveriksi jotain reilusti tuhdimpaa ruokaa. Il Marinettoa suositellaan nautittavaksi pizzan, makkaroiden ja pastan kaverina, ja viinintuntija-pikkusiskoni kanssa tovin maisteltuamme arvioimme sen pärjäävän hyvin vahvojenkin makujen kanssa.

Koska olin päättänyt väsätä ruuan samoista raaka-aineista kuin edellisenkin, päädyin tekemään pizzani pohjattomana – taikinan sijaan pohjaksi ladottiin kerros perunasiivuja. Jotta siivut pysyisivät kiltisti yhdessä, raastoin niiden sekaan juustoa ja voitelin vielä koko komeuden munalla.  Suolaisuutta ja savua pizzaan toi ihana italialainen savujuusto, scamorza.

Kuivattu oliivi, rosmariini, chili, ahvenfileet sekä naattipesto viimeistelevät perunapizzan oivalliseksi kaveriksi ryhdikkälle Il Marinettolle. Testasin viiniä myös bbq-kastikkeessa marinoitujen karitsanribsien sekä grillatun perunapizzan kanssa: eipä ollut tämä rosé moksiskaan vaikka soossini oli melko ytyä. Jos minulla olisi tätä vielä muutama pullo lisää, testaisin kyllä missä rajat tulevat lopulta vastaan – on tämä vaan melkoinen viini!

Keko ribsejä ja roséeta lasissa – KESÄ!!!

Perunapizzasta vielä: oman kokemukseni mukaan se on helpoin tehdä uuninkestävässä paistinpannussa. Tällöin saa sen ihanan rapean pohjan aikaan, mutta myös kuplivan kultaisen pinnan. Grillissä homma ei tottumattomalle grillarille oikein meinannut ottaa luontuakseen… joten lopulta lätyt vietiin sisälle uuniin ottamaan väriä pintaan. Mut hei, hyvää oli ja eikun kehittelemään ideaa paremmaksi!

Pohjaton perunapizza

“Pohjaan”

12-15 keitettyä keskikokoista uutta perunaa

1 kananmuna

1-2 dl juustoraastetta (esim. parmesaania)

1 rkl oliiviöljyä

(muutama rkl korppujauhoja)

Viipaloi perunat noin puolen sentin paksuisiksi. Sekoita kulhossa pienellä terällä raastettu juustoraaste ja halutessasi ripaus korppujauhoa tai vaikkapa ihanan savuisia riihiruisjauhoja. Pyörittele perunaviipaleet seoksessa ja lado limittäin öljyttyyn uuninkestävään paistinpannuun tai grillausvuokaan. Voitele perunakakkunen vielä kevyesti kananmunalla, ja ripota päälle vielä hieman juustoraastetta.

Paista pohjaa uunissa n. 200 asteessa kymmenisen minuuttia, tai kunnes juusto on sulanut ja pohja hieman rapeutunut. Sitten täyttöhommiin!

Päälliset

puoli annosta naattipestoa

1 chilipaprika

4-6 ahvenfilettä

n. 2 dl raastettua scamorzaa tai muuta savujuustoa

kuivattuja oliiveja

muutama rosmariinin oksa

(kevät)sipulin varsi

oliiviöljyä

ripaus suolaa

Tipauttele perunapohjan päälle naattipestonokareita, chiliviipaleita, rosmariinin neulasia, viipaloitu sipulinvarsi sekä puolet savujuustosta. Asettele ahvenfileet tasaisesti pohjalle, pirskota oliiviöljyllä ja lisää loppu juusto. Päällimmäiseksi voit ripotella reilusti kuivattua oliivia. Sitten uuniin – riittää että juusto sulaa ja ahvenet kypsyvät. Varo polttamasta pizzaa – palanut chili tai sipuli ei ole hyvää (jep, testattu).

Pohjaton perunapizza matkalla uuniin…


…pohjaton perunapizza uunista ulos!

Välillä ideat on vaikeampi saada osumaan käytännössä nappiin, ja tämän perunapohjan kanssa taidan hieman jatkaa kehittelytyötä – haluan että pohja pysyy hyvin kasassa ja on sellainen ihana sipsimäisen rapsakka ainakin reunoiltaan.  Voipi olla, etteivät uudet perunat ole tähän ihanteellisin valinta, mutta eihän nyt kesällä muuta voi syödä?

Idea lähtee kuitenkin teille tästä jakoon. Jos joku testailee perunapohjaa ja löytää parempia valmistusmetodeja, niin vinkatkaa ihmeessä!

Jakoon lähtee myös Vino Nostrumin ystävällisesti lahjoittama alennuskoodi, jolla pääsee shoppailemaan upeita Italialaisia artesaaniviinejä 20% alennuksella.

Ja koodihan on siis:

vaimomatskuu20vn

Kiitos Vino Nostrum 🙂

101 views

Rosé, pottu ja ahven, osa 1: karamellivoissa

by Juulia
Rosé, pottu ja ahven, osa 1: karamellivoissa

Ahvenia ja uusia perunoita karamellivoissa, naattipestoa, kuivattuja oliiveja ♥

Rosé on sekä kesäviini, että yksi uusista viini-innostukseni kohteista. Sain muutama kuukausi takaperin testattavakseni oranssin viinin, jollaisesta en aiemmin ollut kuullutkaan – ja siihen tutustuminen oli kuin olisin vaihtanut mustavalkoiselta kanavalta värilliselle: ai tällaistakin viini voi olla?

Viinimaailma onkin avautunut ympärilläni siitä asti kokoajan enemmän: olen juonut enemmän eri värisiä ja eri tavoin tehtyjä viinejä kuin koskaan. Vanhat tutut lempivalkkarit ja -punaiset saavat odottaa, tutkimusretkeilijällä on nyt vähän muuta lasissa!

Vino Nostrum on italialaisten artesaaniviinien nettikauppa, jonka valikoimassa on vain biodynaamisten ja/tai luomutilojen viinejä. Kun sain tilaisuuden maistaa heidän valikoimastaan kahta kuivaa roséeta, en epäröinyt hetkeäkään. Rosé on yhdistynyt mielessäni aiemmin lähinnä puolikuiviin, yksiulotteisiin ja mehumaisiin viineihin, sellaisiin helppoihin piknikjuomiin jotka maistuvat parhailta superkylminä. Näiltä osasin kuitenkin odottaa vähän enemmän!

Le Fraghe Ròdon & Il Marinetto: kaksi hurmaavaa rosèeta minun makuuni

Kesä ja rosé kuuluvat yhteen, melkeinpä yhtä saumattomasti kuin sääreni ja hyttyset! Erottamattomia, klassikkokomboja… toisesta nauttii, toisesta ei. Ja jos näistä kahdesta pitää valita, otan lasin roséta kiitos.

Ensiksi testaamani  Il Marinetto oli todellinen yllättäjä – melkein kuin punaviini rosén vaatteissa. Varsin jännä uusi tuttavuus, josta kerron tarkemmin myöhemmin.

Le Fraghe Ròdon on Il Marinettoa tyypillisempi rosé, mutta sellaisena erinomainen: ensisiemauksella maistuvat metsämansikkaiset aromit, mutta viinistä löytyy myös kirsikkaa, sitrusta, punaherukkaa, häivähdys ruusua, rapsahtavaa hapokkuutta, jopa suolaisuutta. Fiksummat sanovat, että tässä viinissä maistuu maaperä (siihen en kyllä itse osaa ottaa kantaa).

Ròdon tehdään kahdesta rypäleestä, corvinasta ja rondinellasta, joita muuten käytetään myös yhteen lempipunaviineistäni, eli amaroneen. Molemmat rypäleet vinifioidaan erikseen. Kuorten annetaan maseroitua rypälemehussa viileässä lämpötilassa kuudesta kahdeksaan tuntiin, jonka jälkeen viini sekoitetaan ja laitetaan terästankkeihin kypsymään aina seuraavaan kevääseen saakka. Lopputulos: kesä pullossa

Kesäviinille tietysti kesäruokaa!

Halusin maistella molempia roséita sellaisenaan, mutta myös ruuan kaverina. Päätin laittaa kummallekin viinille sopivan annoksen samoista raaka-aineista: Le Fraghelle keveyhkön salaatin, jossa on aavistus makeutta, Il Marinettolle tuhdimman annoksen, jossa on sekä savua että tulta.

Uudet perunat ja ahvenet ovat sen kaliiperin kesäruokaa, että ne valikoituivat melkeinpä automaattisesti pääraaka-aineiksi näille “kesäviineille”. Monipuolinen rosé taipuu kuitenkin kaveriksi yllättävän monentyyppiselle ruualle, ja veikkaankin että testaan näitä viinejä vielä ainakin jonkun eksoottisemman ruuan, possun, tai jopa grillimakkaran kanssa!

Perässä siis “rosé, pottu ja ahven osa 1: karamellivoissa”. Ohje on poikkeuksellisesti hieman kunnianhimoisempi, ja sisältää useamman työvaiheen (mutten sentään onkinut ahveniani itse). Minulla taisikin hujahtaa keittiössä useampi tunti – lopputulos on kuitenkin kaiken vaivan väärti, jossa jokainen osa loksahtaa paikalleen.

Ahvenia ja kesävihanneksia karamellivoissa (4:lle)

12 pientä ahvenfilettä

100 g luomu kirnuvoita

ripaus suolaa

 n. 800 g pestyjä uusia perunoita

1 nippu retiisejä

400 g vahapapuja

puoli ruukkua salviaa

Pese perunat, leikkaa retiiseistä naatit ja napsi pavuista kärjet pois. Keitä tai höyrytä perunat, pavut ja retiisit juuri ja juuri kypsiksi (ne kannattaa kypsentää erikseen, sillä ne kypsyvät eri ajoissa. Retiiseissä ja pavuissa menee n. 5 minuuttia, perunoissa päälle 10). Mausta vihannekset karamellivoilla ja salvianlehdillä – säästä ruokalusikallinen voista ahvenien päälle.

Kuivaa ahvenfileet ja paista kuumalla pannulla runsaassa voissa molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Voit  halutessasi jauhottaa ne kevyesti esim. ruisjauhoissa. Paistaminen kannattaa tehdä kahdessa erässä, jottei pannu pääse jäähtymään liikaa.

Tarjoa ahvenfileet karamellivoilla maustettujen kesävihannesten päältä, ja mausta ne ripauksella karamellivoita, nokareella porkkannannaattipestoa sekä kuivatuilla oliiveilla. Erillistä suolaa tuskin tarvitset, mutta muista maistella ja päätä itse!

Vasemmalla valmis karamellivoi, oikealla mustuneet maitoproteiinit joita tuskin haluat syödä.

Karamellivoi:

100 g luomu kirnuvoita

1 rkl vaahterasiirappia

n. puolen sitruunan mehu

Lämmitä voita miedolla lämmöllä kunnes se kuohuu. Keitä rauhassa mutta silmällä pitäen, kunnes kuohunta vähenee ja väri muuttuu kullanruskeaksi. Varo polttamasta voita! Kun kattilan pohjalla alkaa näkyä tummia hippusia, ja voi tuoksuu pähkinäiseltä, ota kattila nopeasti levyltä ja kaada voi kulhoon jäähtymään.

Kun voi on hieman jäähtynyt, ja kulhon pohjalle on asettunut kerros kärähtenäitä maitoaineksia, voit kaataa tai lusikoida kaiken edellämainittua lukuunottamatta uuteen kulhoon. Sekoita voihin vaahterasiirappi ja sitruunanmehu, ja lämmitä voi varovasti ennen tarjoilua.

Naattipesto:

yhden porkkanannipun tuoreet naatit

1 pieni valkosipulin kynsi

50 g pistaasipähkinöitä

50 g manchegojuustoa

3 rkl neitsytoliiviöljyä

2 rkl vettä

suolaa, pippuria

Käytä naateista vain reippaat osat, nuutuneet naatit kuuluvat biojätteeseen. Huuhtele naatit, pilko juustoa sekä valkosipulia vähän pienemmäksi. Soseuta naatit juuston, pähkinöiden, valkosipulin, öljyn ja veden kanssa karkeaksi tahnaksi (lisää vettä jos haluat pestostasi ohuempaa). Mausta ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria.

Kuivatut oliivit

purkillinen laadukkaita kivettömiä vihreitä oliiveja

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Valuta oliivit ja viipaloi ne (tai käytä valmiiksi viipaloituja). Levitä oliiviviipaleet tasaisesti uunivuokaan tai leivinpaperin päälle ja kuivata uunissa noin puoli tuntia, tai kunnes viipaleet ovat rapisevan ja rouskuvan kuivia.

Kokoa annokset tai asettele ainekset isolle vadille – karamellivoissa pyöritellyt perunat ja vihannekset alle, voissa rapeaksi paistetut ahvenet päälle. Naattipestonokareet, karamellivoin rippeet ja kuivatut oliivit viimeistelevät herkun! Tämä ruoka on parhaimmillaan hieman jäähtyneenä, mutta täysin kylmänä sitä ei kannata tarjota: karamellivoi kiinteytyy viilentyessään.

Le Fraghe Ròdon oli erinomainen kumppani ahvenille sekä karamellivoissa pyöritetyille vihanneksille: viinin makean marjaiset aromit tasapainottuivat karamellivoin ansioista. Myös Il Marinetto maistui aterian kyljessä, vaikka selvästi pärjäisi tuhdimmallekkin makumaailmalle.

Ihan kuten ruuankin kanssa, makuasioistahan viinissäkin on kyse – kannattaa myös muistaa, että viinin makuun vaikuttaa moni seikka, kuten lämpötila, viinilasin koko ja muoto, kauanko pullo on ollut auki. Sama viini voi käydä läpi melkoisen transformaation yhden aterian aikana! En tiedä teistä, mutta minusta se on älyttömän jännää 🙂

Ps. Jos varaa ahvenia ja perunoita hieman yli tarpeiden, niistä saa seuraavana päivänä väsättyä tähderuokien kuningasta eli pizzaa – mutta siitä lisää vähän  myöhemmin 😉

48 views

Dirty & Oily martini

by Juulia 1 Comment
Dirty & Oily martini
SAMSUNG CSC

Taannoisena Suomalaisen viskin päivänä kuulin kuumia, tai sanottaisiinko sittenkin rasvaisia, drinkkivinkkejä Kyrö Distilleryn miehiltä. Heidän vetämässään Kyrö Academyssä oli juuri testailtu mm. pekoninrasvalla pestyä viskiä – että MITÄ???

Kun alkoholia sekoitetaan rasvan kanssa, saa se rasvasta sekä makua, että tekstuuria. Alkoholi liuottaa rasvasta niin sen vesiliukoiset kuin rasvaliukoisetkin aromit. Itse rasvaa ei alkoholiin kuitenkaan juurikaan jää, sillä se siivilöidään maustamisen jälkeen pois.

Alkoholin rasvapesusta on merkintöjä niinkin kaukaa kuin 1600-luvulta – 1940-luvulla tekniikkaa käytti mm. Harry’s Bar (Hemingwayn lempibaari Venetsiassa). Nyt trendi on ollut taas nousussa kohta kymmenen vuotta.

Dirty & Oily Martini, stirred, not shaken. Tuplaoliivilla kiitos!

Kyrö Academy on Kyrö Distilleryn järjestämä koulutus, jonka lopussa yksi yhdeksästä osallistujasta valitaan Kyrön brand ambassadoriksi. Koulutuksessa käydään läpi niin viskit, ginit, hostmanship kuin yrttikoulutus ja academy-ginin valmistuskin, kertoo Mikko Koskinen Kyrö Distilleryltä.

Koulutukseen osallistuva Cocktail O’Clock -blogin Laura jakoi minulle ystävällisesti kaksi superkiinnostavaa ohjetta: yhden oliiviöljypestylle ginille, toisen pekoninrasvalla pestylle viskille. Pekonin ja viskin kimppuun en ole vielä ehtinyt, mutta juhannuksen tienoilla testailin oliiviöljy-martinien tekoa – oliiviöljyn todella maistaa lopputuloksessa!

Oliiviöljy ja gini ne yhteen soppii

Oliiviöljy-gin:

1 dl gin (esim. Napue)

0,5 dl hyvälaatuinen oliiviöljy

Sekoita gin ja öljy muovirasiassa, anna maustua huoneenlämmössä vähintään yön yli, mitä pidempään sen parempi. Siirrä rasia pakastimeen. Kun öljy on kohmettunut, siivilöi kahvisuodattimen läpi steriloituun pulloon.

Dirty & Oily Martini:

4 cl oliiviöljy-gin

1 baarilusikallinen kuiva vermutti ( = n. 1 tl)

1 baarilusikallinen hyvälaatuisten oliivien mausteliemi

1 rosmariininoksa

1 oliivi

Riivi rosmariininoksasta alimmat lehdet, jätä loput oksaan koristetta varten. Mittaa rosmariininlehtien kanssa sekoituslasiin muut aineet, hämmennä kylmäksi. Siivilöi coupette-lasiin, koristele rosmariininoksaan pujotettulla oliivilla.

Olisikohan mun aika hankkia oikeita drinkkilaseja…

Innostuin näistä rasvaisista vinkeistä niin, että sormeni syyhyävät jo kokeilemaan muitakin kombinaatioita, rasvapesun tekniikka ei nimittäin ole mitenkään vaikea. Miten olisi vaikkapa maapähkinävoi-jaloviina… tai kookosöljy-rommi? UUH!

ps. kurkin aiheesta tietoa mm. täältä.

474 views

Caponataa oliiviyrtillä ja ahvenilla

Caponataa oliiviyrtillä ja ahvenilla

Siitä asti, kun tutustuin viime viikolla oliiviyrttiin, olen miettinyt sille käyttötarkoituksia. Olen laittanut sitä leivän päälle, maistellut sellaisenaan, heitellyt salaattiin, munakkaaseen, vähän kaikkeen viikon aikana syömääni. Tykkään oliiviyrtin tuoksusta ja mausta, joten missään se ei ole pahalta maistunut, mutta ehkä se ei ihan kaikessa ole päässyt oikeuksiinsa…

Toistaiseksi paras oliiviyrttiviritelmäni on ollut caponata. Happaman makea caponata on kotoisin Sisiliasta, ja herkkua kylmänä tai lämpimänä, antipastona tai lisäkkeenä. Se on kevyt, helppo ja nopea ruokalaji, ainakin omalla keittiömittapuullani – en käytä aikaa ainakaan munakoison itkettämiseen (miksi kukaan haluaisi itkettää ketään/mitään?).

Caponata n. 4:lle

1 keskikokoinen munakoiso

3 sellerin vartta

0,5 dl kapriksia (mieluiten suolaan säilöttyjä)

1 dl vihreitä kivettömiä oliiveja

1 tölkillinen kuorittuja kokonaisia tomaatteja

0,5 dl neitsytoliiviöljyä

1-2 rkl punaviinietikkaa

1-2 rkl sokeria

1 valkosipulin kynsi

1 tl kuivattua timjamia

muutama oliiviyrtin oksa

ripaus suolaa ja pippuria

(rusinoita ja/tai pinjansiemeniä)

Kuutioi munakoiso reilun sentin paloiksi. Lämmitä uuni 200°C ja laita munakoisot laakeaassa vuuassa uuniin noin vartiksi, tai kunnes ne ovat hieman ruskistuneet. Viipaloi sillävälin selleri, ja paista sitä oliiviöljyssä miedolla lämmöllä muutama minuutti. Nosta lämpöä ja lisää tomaatit sekä silputtu valkosipuli. Riko lastalla tai kauhalla tomaatteja hieman. Mausta seos punaviinietikalla ja sokerilla, anna kiehua muutama minuutti lisää.

Lisää sitten seokseen puolitetut oliivit, paistetut munakoisot sekä kaprikset. Jos käytät suolaan säilöttyjä kapriksia, muista huuhtoa ne ennen käyttöä. Jos haluat, voit lisätä caponataan vielä muutaman ruokalusikallisen rusinoita ja/tai pinjansiemeniä. Keittele seosta miedolla lämmöllä vielä hetki, kunnes selleri on pehmennyt, ja maut tiivistyneet.

Mausta varovasti suolalla ja pippurilla sekä silputulla oliiviyrtillä. Suolaa harkiten, oliivit ja kaprikset kun ovat jo melkoisen suolaisia. Kannattaa lisätä etikkaa ja sokeria vähän kerrallaan, jotta löytää omaan makuun sopivan yhdistelmän hapanta ja makeaa. Minähän olen vahvojen makujen ystävä, joten heitän molempia sekaan useimmiten melko avokätisesti.

Caponatan voi tarjota heti lämpimänä tai antaa jäähtyä. Seuraavana päivänä se on vielä herkullisempaa! Itse söin tänään päivälliseksi eilisen caponatan tähteet – paistoin kaveriksi vain muutaman ahvenfileen. Njam!

120 views