Pohjaton perunapizza (rosé + pottu + ahven osa 2)

by Juulia
Pohjaton perunapizza (rosé + pottu + ahven osa 2)

Sain kesällä testiin kaksi upeaa roséviiniä Vino Nostrumilta, Italialaisen artesaaniviinin nettikaupalta. Ròdon Chiaretton testailusta ja ruokayhdistelystä raportoinkin jo aiemmin, kun kehittelin tälle marjaiselle ihanuudelle ruokaa karamellivoissa pyöritellyistä perunoista ja ahvenista.  Tänään raportointivuorossa on Il Marinetto.

Koska haasteet ovat mielestäni ihania, halusin laittaa näille kahdelle varsin erityyppiselle roséelle ruokaa samoista kesäisistä aineksista, ahvenista ja uusista perunoista. Molempia viinejä maistelin kuitenkin molempien ruokien kanssa – mitens sitä muuten kehittyisi näissä yhdistelyhommissa kuin testailemalla mahdollisimman paljon?

Tarpeeksi ryhdikäs ja luonteikas rosé on grillikauden moniottelija.

Ròdon oli näistä kahdesta selvästi kevyempi ja marjaisampi, Il Marinetto sen sijaan kuin nuorta punaviiniä roséen valeasussa. Niinpä lähdinkin suunnittelemaan Il Marinettolle reilusti tuhdimpaa ruokaa, josta löytyy niin tulisuutta, suolaisuutta kuin kevyttä savuisuuttakin. Eräänlaista pizzaahan sitä tuli sitten lopulta tehtyä 🙂

Il Marinetto tulee Calabrian alueelta, Etelä-Italiasta Sergio Arcurin viinitilalta, ja se tehdään alueelle typpillisistä caglioppo-rypäleistä. Viini on vahvempi, tummempi ja tanniinisempi kuin mikään aiemmin maistamani rosé. Puolukan ja karpalon kirpeät aromit, hapokkuus, selvät tanniinit ja hienovarainen suolaisuus tekevät viinistä poikkeuksellisen elämyksen, johon en ollut lainkaan varautunut. Kiehtovaa, että rosé voi olla tällaistakin!

Makeahkon karamellivoipläjäykseni kanssa Il Marinetto ei päässyt ihan oikeuksiinsa, jonka vuoksi päätin väsätä sille kaveriksi jotain reilusti tuhdimpaa ruokaa. Il Marinettoa suositellaan nautittavaksi pizzan, makkaroiden ja pastan kaverina, ja viinintuntija-pikkusiskoni kanssa tovin maisteltuamme arvioimme sen pärjäävän hyvin vahvojenkin makujen kanssa.

Koska olin päättänyt väsätä ruuan samoista raaka-aineista kuin edellisenkin, päädyin tekemään pizzani pohjattomana – taikinan sijaan pohjaksi ladottiin kerros perunasiivuja. Jotta siivut pysyisivät kiltisti yhdessä, raastoin niiden sekaan juustoa ja voitelin vielä koko komeuden munalla.  Suolaisuutta ja savua pizzaan toi ihana italialainen savujuusto, scamorza.

Kuivattu oliivi, rosmariini, chili, ahvenfileet sekä naattipesto viimeistelevät perunapizzan oivalliseksi kaveriksi ryhdikkälle Il Marinettolle. Testasin viiniä myös bbq-kastikkeessa marinoitujen karitsanribsien sekä grillatun perunapizzan kanssa: eipä ollut tämä rosé moksiskaan vaikka soossini oli melko ytyä. Jos minulla olisi tätä vielä muutama pullo lisää, testaisin kyllä missä rajat tulevat lopulta vastaan – on tämä vaan melkoinen viini!

Keko ribsejä ja roséeta lasissa – KESÄ!!!

Perunapizzasta vielä: oman kokemukseni mukaan se on helpoin tehdä uuninkestävässä paistinpannussa. Tällöin saa sen ihanan rapean pohjan aikaan, mutta myös kuplivan kultaisen pinnan. Grillissä homma ei tottumattomalle grillarille oikein meinannut ottaa luontuakseen… joten lopulta lätyt vietiin sisälle uuniin ottamaan väriä pintaan. Mut hei, hyvää oli ja eikun kehittelemään ideaa paremmaksi!

Pohjaton perunapizza

“Pohjaan”

12-15 keitettyä keskikokoista uutta perunaa

1 kananmuna

1-2 dl juustoraastetta (esim. parmesaania)

1 rkl oliiviöljyä

(muutama rkl korppujauhoja)

Viipaloi perunat noin puolen sentin paksuisiksi. Sekoita kulhossa pienellä terällä raastettu juustoraaste ja halutessasi ripaus korppujauhoa tai vaikkapa ihanan savuisia riihiruisjauhoja. Pyörittele perunaviipaleet seoksessa ja lado limittäin öljyttyyn uuninkestävään paistinpannuun tai grillausvuokaan. Voitele perunakakkunen vielä kevyesti kananmunalla, ja ripota päälle vielä hieman juustoraastetta.

Paista pohjaa uunissa n. 200 asteessa kymmenisen minuuttia, tai kunnes juusto on sulanut ja pohja hieman rapeutunut. Sitten täyttöhommiin!

Päälliset

puoli annosta naattipestoa

1 chilipaprika

4-6 ahvenfilettä

n. 2 dl raastettua scamorzaa tai muuta savujuustoa

kuivattuja oliiveja

muutama rosmariinin oksa

(kevät)sipulin varsi

oliiviöljyä

ripaus suolaa

Tipauttele perunapohjan päälle naattipestonokareita, chiliviipaleita, rosmariinin neulasia, viipaloitu sipulinvarsi sekä puolet savujuustosta. Asettele ahvenfileet tasaisesti pohjalle, pirskota oliiviöljyllä ja lisää loppu juusto. Päällimmäiseksi voit ripotella reilusti kuivattua oliivia. Sitten uuniin – riittää että juusto sulaa ja ahvenet kypsyvät. Varo polttamasta pizzaa – palanut chili tai sipuli ei ole hyvää (jep, testattu).

Pohjaton perunapizza matkalla uuniin…


…pohjaton perunapizza uunista ulos!

Välillä ideat on vaikeampi saada osumaan käytännössä nappiin, ja tämän perunapohjan kanssa taidan hieman jatkaa kehittelytyötä – haluan että pohja pysyy hyvin kasassa ja on sellainen ihana sipsimäisen rapsakka ainakin reunoiltaan.  Voipi olla, etteivät uudet perunat ole tähän ihanteellisin valinta, mutta eihän nyt kesällä muuta voi syödä?

Idea lähtee kuitenkin teille tästä jakoon. Jos joku testailee perunapohjaa ja löytää parempia valmistusmetodeja, niin vinkatkaa ihmeessä!

Jakoon lähtee myös Vino Nostrumin ystävällisesti lahjoittama alennuskoodi, jolla pääsee shoppailemaan upeita Italialaisia artesaaniviinejä 20% alennuksella.

Ja koodihan on siis:

vaimomatskuu20vn

Kiitos Vino Nostrum 🙂

91 views

Naattipesto

by Juulia 5 Comments
Naattipesto

Kaikilla on varmaan niitä ruokia, joista talvella haaveilee? Niitä, joita saa vain kesällä? Tuoreet herneet, mansikat, kirsikat, itseongitut ahvenet, mökillä grillatut makkarat…?

Minulle se kaikkein isoin talvinen haave on, vuodesta toiseen, kesäporkkanat. Rakastan porkkanoita, ja niitä pitää olla kaapissa ympäri vuoden sellaisenaan nakerreltavaksi, mutta kesäporkkanat ovat sitä porkkanoiden luksusta, josta näen välillä jopa unia.

Lapsena nakertelin porkkanoita sellaisella hartaudella, että jyrsin niistä jopa eräänlaisia porkkanaveistoksia (ei, valitettavasti näistä taideteoksista ei ole kuvallisia todisteita). Tai sitten yritin kuoria porkkanan uloimman kerroksen irti niin tarkasti, että ydin jäi ehjänä viimeiseksi.

Jep, valehtelematta, porkkanafanaatikko tässä moi! Tämä koskee kuitenkin vain raakoja porkkanoita. Kypsennetyt porkkanat eivät uppoa samalla intohimolla, ja auta armias jos porkkana on ylikypsää – YÄKS.

Meneillään ovat onnenpäiväni: porkkanat ovat sesongissa, ja ihania makoisia tuoreita porkkanoita saa sydämensä kyllyydestä, ihan joka päivä! Säilytän omani jääkaapissa vesikupissa, jolloin ne pysyvät pidempään terhakoina. Ja entäs ne naatit…? Lapsenahan ne syötettiin siskon kanille. Nyt surauttelen niistä pestoa.

Porkkana on terveellinen välipala, sen varmaan tietävät kaikki. Mutta kuinka moni tietää, että naateissakin on mm. K-vitamiinia, kaliumia ja klorofylliä: naatit olivat varmasti siskoni edesmenneelle Nöpö-kanille hyväksi, mutta kyllä ne ovat hyväksi myös minulle.

Naatit voi syödä sellaisenaan vaikkapa silputtuna salaattiin tai uusien perunoiden päälle, tai ne voi kypsentää – keittoon, paistokseen, friteerata… mikäpä ei olisi hyvää uppopaistettuna… Käytä ruuaksi kuitenkin vain tuoreet ja terhakat naatit. Hieman nuupahtaneet tosin voi laittaa hetkeksi kylmään veteen virkistymään 🙂

Pesto maistuu minusta parhaalle kun sen tekee itse. Kaupan purkkipestoihin en ole juuri koskenutkaan sitten opiskeluaikojen… Helppoa ja nopeaahan se on surauttaa itse, ja silloin saa juuri sellaista mistä pitää.

Voit mielestäni käyttää tähänkin pestoon juuri niitä pähkinöitä mistä pidät, ja sitä juustoa mikä sinulle maistuu. Itse olen tykästynyt kombinaatioon naatti, pistaasi, manchego & valkosipuli, jonka kehittelin kaveriksi ahvenille ja kesävihanneksille karamellivoissa.

Naattipesto:

yhden porkkanannipun tuoreet naatit

1 pieni valkosipulin kynsi

50 g pistaasipähkinöitä

50 g manchegojuustoa

3 rkl neitsytoliiviöljyä

2 rkl vettä

suolaa, pippuria

Huuhtele naatit, ja pilko juustoa sekä valkosipulia vähän pienemmäksi. Soseuta naatit juuston, pähkinöiden, valkosipulin, öljyn ja veden kanssa karkeaksi tahnaksi (lisää vettä jos haluat pestostasi ohuempaa). Mausta ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria.

Ps. jos et omista surrurlaitetta, voit käyttää sakset ja kulho -metodia: laita hieman pienityt raaka-aineet korkealaitaiseen kulhoon ja ala saksimaan. Metodi vaatii hieman kärsivällisyyttä, etkä saa pestostasi kovin sileää, mutta voit halutessasi viimeistellä homman morttelissa survoen 🙂

Pps. Kun syöt vihanneksia ja juureksia kuorineen, tai tässä tapauksessa naatteineen, taikasana on LUOMU <3

793 views