Vegaaninen mapo tofu -pata

Vegaaninen mapo tofu -pata

vegaaninen mapo tofuVegaaninen mapo tofu -pata laiskan riisinkeittäjän tyyliin

Mapo tofu!

Mapo tofu, tuo Sichuanin maakunnan ikoninen ruokalaji, on ollut herkkuani siitä asti kun matkustelin aikoinaan Kiinassa. Moni tuolla matkalla syömäni ruoka on jäänyt unholaan (tai en osaa sitä nimetä 😀 ) mutta mapo tofu oli helposti tilattava annos ja sitä sai vieläpä lihattomana versiona monessa paikassa. Jep, olin niihin aikoihin kasvissyöjä ja vaikka Kiinassa toki on runsaasti kasvisruokia, ei niitä aina ollut ihan helppo metsästää kaupungeissa, joissa harva ymmärsi englantia.

Mapo tofu sisältää jauhelihan lisäksi ihanan silkkistä tofua sekä punaisena kiiltelevää, öljyistä ja tulista kastiketta, joka saa reilusti makua ja väriä fermentoidusta doubanjiang -tahnasta. Ruoka on koukuttavan tulinen ja intensiivinen eikä ihme, sen makuprofiili kun on sichuanilaisittain málà eli turruttava ja tulinen. Ruuan nimi, ma po, kääntyy “rokonarpiseksi isoäidiksi” ja ainakin joidenkin lähteiden mukaan tällaisilla piirteillä varusteltu vanha rouva tätä ruokaa  Chengdussa sijaitsevassa ravintolassaan aikoinaan laittoi. Tiedä sitten onko tarina totta, mutta ainakin kertomus ja nimi on mieleenjäävä!

tofupata

mapo tofu

Mapo tofu ei ole erityisen vaikea ruoka valmistaa, mutta visiittiä aasialaiseen markettiin se kyllä vaatii. Annokselle ominainen punainen väri ja turruttava tulisuus eivät onnistu ihan millä tahansa chilitahnalla tai mausteella, vaan tarvitset ehdottomasti doubanjiang -tahnaa sekä sichuanpippuria. Lisäksi autenttiseen makuun tarvittaisiin fermentoituja mustapapuja, mutta niitä en ole itse löytänyt ja niinpä olen ne tästä tämänpäiväisesti viritelmästäni jättänyt pois. Omasta mielestäni tässä ruuassa toimii parhaiten pehmoisen tytisevä silken tofu, jota aasialaisista kaupoista löytyy aina varmuudella – toisin kuin lähikaupastani.

Laiskan riisinkeittäjän viritelmä

Sataprosenttisen autenttista versiota ei täällä tällä kertaa olla yrittelemässä: tekeillä on paitsi vegaaninen versio, mutta myös yhden padan versio. Jostain syystä olen nimittäin valtavan laiska riisinkeittäjä! Teen äärimmäisen harvoin riisiä lisukkeeksi millekään ruualle ja vaikka mapo tofu perinteisesti tarjotaan erikseen keitetyn riisin kera, en tälläkään kertaa millään viistinyt sitä erikseen keitellä. Niinpä ratkaisin asian niin, että lisäsin riisin kypsymään samaan pataan mapo tofun kera. Siellä se imee itseensä kaikki kastikkeen ihanat maut ja samalla suurustaa ruuan muhennosmaiseksi. Omia lisäyksiäni ruokaan on myös munakoiso ja kourallinen maapähkinöitä, mutta Chengdussa maistamani mapo -makuprofiili on lopputuloksessa kuitenkin läsnä.

ma po tofu

mapo tofu

Kuukauden ruokahaaste

Tämä lievän laiskuuden synnyttämä vegaaninen mapo tofu -pataruokani on muuten ihan parasta hyisevään ja pimeään marraskuuhun! Marraskuun ruokahaaste onkin sopivasti “mitä söisit syys- tai talvimyrskyn aikaan?” – No tätä. Jos sylissä on kulhollinen höyryävän kuumaa, tulista ja turruttavan polttavaa mapo tofua ja saan ehkä vielä kääriytyä vilttiin sohvannurkassa, ei pahinkaan talvimyrsky kyllä paljon hetkauta!

Hannan Soppa -blogissa vastaus haasteeseen on kurpitsa-papukeitto, kun taas Kokit ja Potit lämmittelee munakoisocurryllä. Jos joku teistä haluaa osallistua haasteeseen, riittää että jakaa marraskuussa lopputuloksen #kuukaudenruokahaaste -tägillä varusteltuna somessa tai omassa blogissa, mikäli sellaista pitää. Voittajia tässä haasteessa ei kuitenkaan valikoida, sillä niitähän me ollaan kaikki, kun päästään fiilistelemään ja jakamaan kokkailuideoita yhdessä 🙂

Vegaaninen mapo tofu -pata

4:lle

2-3 rkl neutraalinmakuista kasviöljyä

n. 200 g vegaanista “jauhelihaa”, itselläni oli käytössä Hälsans Kökin Incredible Mince

400 g silken tofua + kattilallinen vettä + n. 1 tl suolaa

2-3 rkl neutraalinmakuista kasviöljyä

n. ½ tl seesamiöljyä

1 pieni sipuli

3-4 valkosipulin kynttä

n. 20 g inkivääriä (peukalonpituinen pätkä)

1 keskikokoinen munakoiso (n. 300g)

1-2 tl sichuanpippuria

1 tl viismaustetta

1 dl suolattomia ja kuorettomia maapähkinöitä

½-¾ dl doubanjiang -tahnaa*

3 rkl puolikuivaa sherryä

2 rkl tummaa sokeria

1 rkl kiinalaista light soijakastiketta

1 litra vähäsuolaista kasvislientä

1 dl jasmiiniriisiä

2-3 vartta kevätsipulia

* Doubanjang -tahna on hyvin suolaista ja tietysti myös tulista, joten sitä kannattaa lisätä ruokaan ensin vähemmän ja lisätä määrää myöhemmin tarpeen mukaan. Eri valmistajien tahnoissa saattaa myös olla tulisuus- ja suolaisuuseroja, joten varovaisuus on tarpeen! Jos kaipaat ruokaan lisää tulisuutta mutta et enempää suolaa, ruokaa voi lisätä loppuvaiheessa toki myös joko tuoretta chiliä tai chilihiutaleita.

Valmistelut:

Ruskista vegaaninen “jauheliha” öljyssä joko pinnoitetussa kattilassa tai isossa kasarissa. Siirrä se sitten pannusta kulhoon odottamaan. Kiehauta kattilallinen vettä ja liuota sekaan teelusikallinen suolaa. Kuutioi tofu varovasti parin sentin kuutioiksi ja liu’uta se varovasti suolaveteen. Varo rikkomasta kuutioita! Jätä tofu veteen odottamaan. Kuuma suolavesi kiinteyttää hieman silken tofua jolloin se ei hajoa myöhemmin ruokaan lisätessä niin helposti. Silppua sipuli ja valkosipuli, raasta inkivääri hienolla terällä. Kuutioi munakoiso noin sentti × sentti paloiksi.

Sitten kokkaamaan:

Lisää samaan pannuun muutama ruokalusikallinen öljyä sekä puolisen teelusikallista seesamiöljyä ja kuullota siinä sipuleita, inkivääriä sekä munakoisoa, kunnes munakoiso selvästi pehmenee. Älä ruskista! Kun munakoiso on pehmennyt, lisää pannuun maapähkinät, viismauste, sichuanpippuri, sekä puolisen desiä doubanjiang -tahnaa. Jatka paistamista keskilämmöllä, kunnes munakoiso on kauttaaltaan chilitahnassa.

Ps. Jos käytät kokonaisia sichuanpippureita, paahda niitä ensin kuivalla pannulla muutama minuutti ja murskaa ne morttelissa mahdollisimman hienoksi jauheeksi. Mitä tulee douganjiang -tahnaan, itse laitan tahnaa ¾-1 dl, mutta meillä ollaankin tosi tulisen ja suolaisen ystäviä. Suosittelen alkuun varovaisuutta!

mapo tofu

Lisää pannuun sitten sokeri, sherry sekä soija. Pyörittele sen aikaa, että sherry haihtuu. Lisää pannuun litran verran vähäsuolaista kasvislientä. Kiehauta ja alenna sitten lämpöä niin, että seos pulputtelee hyvin rauhallisesti.

Lisää pannuun desin verran riisiä. Jatka keittämistä muutaman kerran pohjia myöten sekoitellen, kunnes riisi on kypsynyt. Lisää ruokaan sitten vegaaninen “jauheliha” ja sekoita hyvin. Nostele tofu reikäkauhalla sekaan ja sekoita hyvin hyvin varovasti. Tarkista maku ja lisää ruokaan tarvittaessa hieman chiliä tai lusikallinen doubanjiang-tahnaa.

Tarjoile mapo tofu -pata kulhosta kevätsipulisilpun kera. Tämä ruoka on kuin tehty lusikoitavaksi mukavassa asennossa takkatulen – tai Netflixin! – hohteessa 🙂

mapo tofu

Ps. Edelliset #kuukaudenruokahaaste juttuni löydät täältä.

683 views

Musta baba ganoush & oodi pimeydelle

by Juulia 4 Comments
Musta baba ganoush & oodi pimeydelle

baba ganoush

Hello darkness my old friend…

Se ois synkin aika vuodesta käsillä nyt! Enkä nyt tarkoita vain sunnuntaisia synttäreitäni (viimeinen vuosi kolmikymppisenä alkaa, iik…) vaan aikaa jälkeen ruskan ja ennen lumen. Päivänvalo hiipuu päivä päivältä, aurinkoinen “lokakuuma” alkaa olla muisto vain ja heijastimet on korkea aika kaivaa esiin. Koittaa se aika vuodesta, jolloin on pimeää kun lähtee kotoa töihin ja aivan yhtä pimeää kun illalla könyää takaisin kotikololle. Ja kun sitten kerran kuussa näkee odottamatta vilauksen auringonsäteestä, reagoi siihen kuin Gizmo konsanaan: “Bright light, bright light!!”

Koska oma lempivärini on musta (ainakin mitä tulee vaatetukseen) ja koska samaistun enemmän menninkäiseen kuin päivänsäteeseen, en ole tästä alkutalven pimeydestä moksiskaan. Toki tämänkin mörököllin mieli yleensä mustenee siinä vaiheessa, jos lunta ei näy vielä joulunakaan. Tahdon valkoisen joulun kiitos!

Vielä synkempi on fiilis jos pysähtyy miettimään mustien talvien syitä… ja kyllä, viittaan tässä ilmastonmuutokseen. Miltähän mahtavat ne tulevaisuuden talvet vielä näyttääkään? Koska etelänmatkan varaaminen ei ehkä ole se ympäristöystävällisin ratkaisu pimeästä vuodenajasta selviytymiseen, ehdotan kaikille meille puolet vuodesta pimeydessä viettäville seuraavaa: syleillään pimeyttä (ja muistetaan D-vitamiinilisä, hehe). Itselleni tämä on luontevinta toteuttaa tietysti keittiössä, sillä mitäpä ei hyvä ruoka parantaisi? Tänään kokataan siis mustaa ruokaa!

baba ganoush

Musta ruoka!

Mustista raaka-aineista olen toki innoissani ihan muulloinkin kuin näin syksyllä. Kesken kirkkainta kevättä hurahdin totaalisesti mustaan valkosipuliin, jota ensi tutustumisesta asti onkin sitten ollut kaapissa purkkitolkulla jatkuvasti. Näitä koukuttavan herkullisia (ja hajuhaitattomia!) pikku palleroita on pitänyt ostaa “varmuuden varalta” joka kerta, kun niitä on kaupassa eteen tullut – ja samalla niitä on tietysti tullut käytettyä runsain mitoin ruokaan kuin ruokaan.

Maustekaapistani löytyy mustaa suolaa, aitoa vaniljaa, mustia seesaminsiemeniä ja lempimaustettani mustapippuria. Mustakaali maistuu, samoin mustekala, mustat oliivit, se kaikkein vahvin salmiakki, mustaherukat, karhunvatukat, sekä kaikenlainen tummanpuhuva merilevä. Kaviaaria söisin myös oikein mielelläni 😀 Oikeastaan ainoa musta raaka-aine, joka ei maistu, on musta kardemumma… siinä on vain makuuni liian lääkemäinen aromi.

Myös musta tahini on löytänyt tiensä pysyvästi kaappiini. Bongasin sitä ekan kerran joskus alkuvuodesta ja sen jälkeen sitä on pitänytkin ostaa lisää jo kahdesti, vaikka yhden purkillisen aika pitkälle teoriassa pitäisi riittääkin. Käytän mustaa tahinia tietysti kaikkeen, mihin tahinia muutenkin – salaatinkastikkeeseen, salaatinkastikkeeseen, salaatinkastikkeeseen, puuroon, puuroon… (hmm, nyt se alkaa itseasiassa jo seljetä mihin se kaikki tahini katoaa), sekä tietysti hummukseen ja munakoisosta valmistettavaan baba ganoush -tahnaan. Tofuakin olen kuorruttanut mustalla tahinilla, tulee aika hurjan näköistä!

musta valkosipuli

musta baba ganoush

Taisikin olla vain ajan kysymys, milloin tulisin käyttäneeksi sekä mustaa valkosipulia että mustaa tahinia samassa ruuassa. Synkälle teemalle uskollisena se kolmas pyörä tuohon komboon oli sitten lopulta munakoiso! Jep, niistä tulee yhdessä tietysti musta baba ganoush!

Musta baba ganoush

vegaaninen

n. 600 g munakoisoa

1-2 tuoretta valkosipulin kynttä

8-10 mustaa valkosipulin kynttä

1 sitruunan mehu (n. 2-3 rkl)

n. ½ dl hyvää neitsytoliiviöljyä

n. 2 rkl mustaa tahinia

1 tl + maun mukaan suolaa

Paahda kokonaisia munakoisoja uunipellille asetetun folion päällä 200 asteisessa uunissa kolmisen varttia – tunti (riippuen paahdatko yhtä isoa vai kahta pienempää munakoisoa). Käännä munakoisot kerran ympäri kypsymisen aikana. Munakoisojen kuuluu olla uunista otettaessa täysin pehmeitä, kokoon lysähtäneitä ja kuorestaan enemmän tai vähemmän mustuneita. Kääri munakoisot lopuksi folion sisään lepäämään vielä noin vartiksi otettuasi ne uunista (tai laita uunivuokaan kansi, mikäli sinulla on kannellinen uunivuoka).

Purista sitruunan mehu isoon kulhoon ja raasta perään tuore valkosipuli. Lisää seokseen noin teelusikallinen suolaa ja jätä seos tekeytymään siksi aikaa kun valmistelet munakoison (näin valkosipulin terävä maku hieman pehmenee).

Halkaise munakoisot niiden hieman jäähdyttyä pitkittäin. Irroita kypsä munakoiso kuoresta mahdollisimman huolellisesti. Laita munakoiso tiheään siivilään valumaan, jotta ylimääräinen neste saadaan siitä pois. Voit painella munakoisoa varovasti siivilää vasten, jotta saat siitä irtoamaan mahdollisimman paljon nestettä – älä kuitenkaan puserra munakoisoa siivilästä läpi.

Lisää valutettu munakoiso kulhoon ja murjo se pohjaa vasten haarukalla rikki. Mikäli munakoiso on kovin säikeistä, voit toki myös surauttaa sen sauvasekoittimella. Lisää seokseen sitten tahini haarukalla reippaasti “vatkaten”. Aloita tahinin lisääminen muutamasta teelusikallisesta ja lisää lusikallinen kerrallaan sen mukaan kuinka paljon tahinin mausta pidät. Itse tykkään laittaa tähän määrään muutaman ruokalusikallisen tahinia. Lisää lopuksi seokseen vielä oliiviöljy pienissä erissä edelleen haarukalla vatkaten. Baba ganoush muuttuu öljyn myötä hieman kuohkeammaksi. Mausta valmis musta baba ganoush lopuksi vielä tarvittaessa lisäripauksella suolaa.

munakoisokaviaari

Musta baba ganoush säilyy jääkaapissa 3-4 päivää – siis jos säilyy! Se on ihanaa hyvän leivän päällä, ja pinnalle voi ripotella halutessaan jotain ihanaa murua, kuten dukkah’ia tai everything seasoningia tai vaikkapa kuivattuja kapriksia (kuten minulla kuvissa)! Itse voisin tosin lusikoida tätä herkkua suoraan kulhosta jugurtin tapaan ateriakseni… Ja niin taidan muuten nyt tehdäkin! (Kukapa minua täällä pimeässä kiinni siitä saisi?)

358 views

Paahdettu munakoiso misotahnalla

Paahdettu munakoiso misotahnalla

paahdettu munakoiso

Munakoiso on yksi lempi raaka-aineitani! Rakastin sitä jo lapsena, kun äiti kokkaili uunissa munakoisopihvejä. Munakoison koostumus on minusta ihanaa ja toisin kuin monet, tykkään siitä myös ns. rapsakampana – esimerkiksi ne pienet pyöreät munakoisot, joita thaimaalaisissa curryissä käytetään, ovat minusta tolkuttoman hyviä!

Munakoisoruuista suosikkejani on edelleen uunissa paahdettu munakoiso, vaikka rakastankin myös baba ganoush -tahnaa ja munakoisopastaa. Tosin toisin kuin äidin köökissä 80-luvulla, meillä paahdettu munakoiso saa mausteeksensa suolaripauksen sijasta misotahnaa.

miso munakoiso

Tiesittekö muuten, että munakoiso on kasvitieteellisesti marja, eikä suinkaan vihannes. Näitä marjojahan onkin sitten ihan joka lähtöön: on paksua, lyhyttä, ohutta, pitkää, tummaa sekä vaaleaa violettia, valkoista, keltaista, vihreää, oranssia, raidallista, pyöreää, pikkuruista, jättimäistä, käppyrää, suoraa… ja ne ovat kaikki minusta yhtä ihania.

Tähän reseptiin käytän kuitenkin mieluiten ohuita ja pitkiä japanilaisia munakoisoja, jos vain saan niitä käsiini.

Paahdettu munakoiso misotahnalla

250 g ohuita japanilaisia munakoisoja

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl punaista misoa

1½ rkl miriniä

½ rkl vaahterasiirappia

¼ tl seesamiöljyä

Halkaise munakoisot pitkittäin kahtia. Viillä munakoisojen pintaan vinottaisia muutaman millin syvyisiä viiltoja. Sekoita loput raaka-aineista yhteen ja sivele munakoisoille. Laita munakoisot uunivuokaan ja paahda 225 asteisen uunin ylätasolla n. 20-30 minuuttia, tai kunnes munakoiso on täysin kypsää ja pinnaltaan kullanruskeaa. Laske pelti tarvittaessa keskitasolle, jos munakoisot uhkaavat saada liikaa väriä olematta vielä kypsiä.

Tarjoa paahdettu munakoiso heti!

paahdettu munakoiso

Meillä näitä misolla maustettuja japanilaisia ohuita paahdettuja munakoisoja syödään useimmiten joko vegaanisten temakien tai onigirazun täytteenä, mutta tällä kokkailukerralla täytin niillä riisikulhon.

Mukaan pääsivät myös paahdetut kuningasosterivinokkaat ja savuiset shimejit edellisestä reseptistäni, sekä hieman höyrytettyä parsaa. Tämäntyyppinen riisikulho ei minusta ole myöskään täydellinen ilman kevätsipulisilppua ja kunnon lorausta soijaa!

Ps. Kypsennysaika riippuu käyttämiesi munakoisojen paksuudesta. Mikäli käytät tavallista, “paksua” munakoisoa, viipaloi se poikittain vajaan sentin paksuisiksi kiekoiksi.

Pps. Näin kesällä misomunakoisot voi toki myös grillata!

Ppps!! Munakoiso kannattaa säilyttää huoneenlämmössä esim. paperipussissa. Jääkaappi on munakoisolle liian kylmä ympäristö. Pussi kannattaa pitää kaukana etyleeniä tuottavista hedelmistä, se nimittäin nopeuttaa munakoison pilaantumista. Munakoiso olisi hyvä käyttää kolmen päivän sisällä ostamisesta. Jos lykkäät sen kuitenkin sinne jääkaappiin, kääri munakoiso paperiin (joka imee ylimääräistä kosteutta) äläkä sulje sen säilytyspussia. Munakoiso on herkkä säilytettävä!

paahdettu munakoiso

528 views

Vegaaninen parmesaani & pasta “puttanesca alla Norma”

by Juulia 2 Comments
Vegaaninen parmesaani & pasta “puttanesca alla Norma”

pasta puttanesca

Välillä tuntuu, ettei kulu kuukauttakaan ilman uutta ruokaskandaalia. Vasta viime kuussa puhuttiin Mutti-tomaateista ja nallekarkeista ja nyt sitten parmesaanista! Mutti on ollut helppo laittaa vaihtoon, nallekarkkeja en syö … mutta parmesaani? Nyt kyllä kirpasee.

Ongelmallisuudet ruoan tuotannon eettisyydessä, eläinten oloissa sekä ympäristöystävällisyydessä tuskin yllättävät nykyään enää ketään. Niin tiedostava kuin haluankin olla, huomaan, etten silti jaksa jokaisella kauppareissullani pohtia erikseen kulloisenkin tuotteen ekologisuutta ja eettisyyttä. Joitain valintoja teen toki lähes automaatiolla: entisenä kasvissyöjänä on helppo painottaa kasvisruokaa, ostan luomua kun sellainen vaihtoehto on tarvitsemastani tuotteesta tarjolla, pyrin käyttämään mahdollisimman paljon sesonkituotteita ja yritän aktiivisesti vähentää eläinperäisien tuotteiden, kuten maidon ja munien käyttämistä.

Silti on yksi tuote, josta en haluaisi millään hinnalla luopua: juusto. Tapanani on ollut jo pitkään huolehtia, että jääkaapista löytyy aina parmesaania. Sen avulla taikoo lähes ruuasta kuin ruuasta herkkua, eikä tuohon taikatemppuun edes tarvita suuria määriä! Parmesaani on sen verran vahva-arominen ja suolainen juusto, että käytän sitä lähestulkoon mausteen tavoin. Toki rakastan muitakin juustoja, mutta niitä ostelemme kotiin lähinnä herkuttelumielessä, eikä juustoa todellakaan lätkitä leivänkään päälle päivittäin.

vegaaninen parmesaani

Arvaattekin varmaan, miltä minusta tuntui, kun tänään avasin kännykkäni ja ensimmäisenä ruutuun lävähti Ylen uutinen parmesaaniin käytettävän maidon tuotanto-olosuhteista. Eläintensuojelujärjestö Compassion in World Farming on julkaissut Italiassa kuvattua videomateriaalia yhdeksältä maitotilalta, joista paljastuu miten huonoissa oloissa lypsylehmiä pidetää. Näillä tiloilla tuotetaan maitoa parmesaanin ja grana padano -juuston valmistukseen ja vaikka kyseessä olikin vain yhdeksän tilaa, on samankaltaisia ongelmia hyvin todennäköisesti vielä useammallakin tilalla.

Jutusta jäi paha maku suuhun monellakin tavoin. Lehmien olot karmaisevat, mutta niin myös maidontuottajien asenne: eläinten hyvinvoinnilla ei heidän mielestään ole merkitystä juuston laadulle. No sepä kiva, mitäs siihen sitten panostamaan… Toivottavasti mahdollisimman monen kuluttajan mielestä eläinten hyvinvoinnilla on kuitenkin merkitystä ostopäätökselle! Tällaisia uutisia lukiessani olen itse ainakin aivan valmis vaihtamaan parmesaanini johonkin muuhun juustoon, jonka alkuperästä ja tuotanto-olosuhteista tiedän enemmän, vaikka parmesaania rakastankin.

Pystyssä onkin itseasiassa jo #notonmypasta -kampanja, jossa vaaditaan parmesaanin ja grana padanon tuottajia ottamaan käyttöön tuotantoeläinten hyvinvointia koskevat linjaukset. Sitä odotellessa saa parmesaani jäädä minun puolestani kauppaan. Tänään onkin siksi mitä oivallisin päivä julkaista vegaaninen parmesaani -reseptini 🙂 Se on odotellut tuolla luonnoksissa jostain syystä syyskuusta asti… ja nytpä tiedän miksi! 

vegaaninen parmesaani

Vegaaninen parmesaani on superhelppoa valmistaa ja vaikkei se toki täysin parmesaanille maistu, se ajaa monella tavalla saman asian keittiössäni. Moni tekee vegaanisen parmesaaninsa pähkinöistä (kurkkaa vaikka tämä Chocochilin ohje) tai ripottelee pastansa päälle oluthiivahiutaleita ihan sellaisenaan. Itse tykkään valmistaa oluthiivahiutaleille pohjaavan “varmesaanin” itse paahtamistani auringonkukansiemenistä ja lisätä sekaan myös hieman valkosipulia. Valmiiksi paahdettuja ja suolattuja auringonkukansiemeniä käyttäessä tämä vegaaninen parmesaani valmistuu tietysti vieläkin nopeammin!

Vegaaninen parmesaani toimii minusta parhaiten mehevän pastan päällä. Yksi lempipastoistani (joka sattuu muuten myös olemaan vegaaninen) on eräänlainen hybridi pasta puttanescasta ja pasta alla Normasta. Siihen tulee reilusti valkosipulia ja chiliä, munakoisoa, tomaattimurskaa sekä japanilaista ume-etikkaa jossa on jännän kalainen maku, vaikka se japaninaprikooseista valmistetaankin. Minusta tämä kahden perinteisen italialisen pastakastikkeen yhdistelmä on parasta, kun siinä on oikein intensiivinen valkosipulin ja chilin maku, sekä sopivasti etikkaisuutta kapriksista ja umeviinietikasta. Pieni määrä sokeria pyöristää kastikkeen maut just täydellisiksi ♥

Vegaaninen parmesaani auringonkukansiemenistä:

gluteeniton, vegaaninen

75 g kuorittuja auringonkukansiemeniä

1 tl suolaa

1 valkosipulin kynsi + 1 rkl oliiviöljyä

1 dl ravintohiivahiutaleita

Paahda auringonkukan siemeniä keskilämmöllä kuivalla paistinpannulla, kunnes siemenet muuttuvat kullanruskeiksi. Siirrä siemenet pieneen kulhoon hieman jäähtymään ja paista ohuelti viipaloitu valkosipuli pannulla kullanruskeaksi. Varo polttamasta!

Laita auringonkukansiemenet, suola, valkosipuli sekä ravintohiivahiutaleet silppuriin ja pyöräytä tasalaatuiseksi rouheeksi. Säilytä auringonkukansiemenparmesaani ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa, se säilyy hyvin noin viikon. Voit halutessasi paahtaa sen nopeasti pannulla uudelleen juuri ennen tarjoilua.

pasta alla norma

Pasta puttanesca alla Norma

gluteeniton, vegaaninen

250 g munakoisoa

1 pieni salottisipuli

5-6 valkosipulin kynttä

2-3 chiliä (miedompaa tai tulisempaa, ilman siemeniä tai siementen kera = maun mukaan siis!)

2 rkl oliiviöljyä

400 g luomu tomaattimurskaa

n. 3-4 rkl kapriksia

1 rkl umeviinietikkaa (voit käyttää myös punaviinietikkaa)

mustapippuria

1 rkl sokeria

sekä

200-250 g gluteenitonta pastaa

tarjoiluun:

laadukasta oliiviöljyä

vegaanista parmesaania

(tuoretta basilikaa)

Leikkaa munakoiso pieniksi noin sentti × sentti kuutioiksi. Silppua sipuli, valkosipuli ja chili. Kuullota sipuleita ja chiliä keskilämmöllä oliiviöljyssä, kunnes ne pehmenevät. Lisää pannulle sitten munakoiso ja jatka paistamista kunnes sekin pehmenee. Lisää pannulle tomaattimurska, sokeri, kaprikset (joita voit halutessasi silputa ensin hieman pienemmäksi) ja maun mukaan vastarouhittua mustapippuria. Keittele kastiketta noin vartti, jotta se hieman sakenee ja munakoiso kypsyy entistäkin pehmoisemmaksi. Kypsennä pasta odotellessasi paketin ohjeen mukaan, valuta se ja ota talteen puolisen desiä keitinvettä.

Kun pasta on kypsää ja valutettu, mausta pastakastike vielä umeviinietikalla ja tarvittaessa ripauksella suolaa. Sekoita kastike huolella pastan kanssa, notkista tarvittaessa pastan keitinvedellä ja tarjoile vegaanisen parmesaanin sekä oliiviöljylorauksen kera. Meillä unohtui kuvauspäivänä basilika kauppaan, muuten sitäkin todennäköisesti löytyisi lautaselta.

vegaaninen puttanesca

Ps. Tietääkös kukaan mikä tilanne on luomuparmesaanin kanssa?

1 415 views