Munakoisovuoka & tomaattikastike uunissa yhden vuoan taktiikalla

by Juulia 0 Comments
Munakoisovuoka & tomaattikastike uunissa yhden vuoan taktiikalla
Uunitomaattikastiketta, munakoisoa ja ihana pinaatti-ricottakerros!

munakoisovuoka

Maukkaassa tomaattikastikkeessa kylpeviä munakoisosiivuja ja pinnalta rapea pehmoinen pinaatti-ricottapeitto. Siitä on tämä munakoisovuoka tehty!

Laiskan oivalluksia

Välillä tuntuu, että parhaat oivallukset tekee kun yrittää vältellä vaivannäköä – kuten vaikkapa tiskaamista. Tiskaaminen on minusta ehdottomasti se kurjin osuus kokkaamisesta ja vaikka meillä toki on tiskikone ja tiskeistä vieläpä huolehtii yleensä Juuso, on selkärankaani juurtunut tapa vältellä turhan tiskin tekemistä ajoilta jolloin elämässäni ei ollut kumpaakaan. Viimeeksi kun yritin vältellä tekemästä tiskiä hoksasin, ettei tomaattikastiketta ole suinkaan pakko tehdä aina liedellä (minkä moni muu on varmasti oivaltanut jo kauan sitten) mutta myös että voin paistella esim. munakoisosiivut uunissa paistinpannun sijaan! Ooh… mullistava ajatus, totta tosiaan! 😀 (Nyt osa teistä varmaan nauraa, mutta hei, ei sitä kaikkea vaan aina tule ajatelleeksi kun vaan toimii automaatilla kuten aina ennenkin…)

Näin syntyi uunitomaattikastikkeesta jalostunut munakoisovuoka, jossa mitään ei paisteta erikseen paistinpannulla tai keitellä kattiloissa, vaan kaikki ladotaan vuorollaan yhteen ja samaan uunivuokaan. Kokkailussa kestää tällä yhden vuoan taktiikalla ehkä vähän pidempään kuin kattilan ja paistinpannun avulla, mutta tiskaamista ei lopuksi kaipaa uunivuoan lisäksi kuin veitsi, leikkuulauta ja yksi sekoitusastia. Sekä tietysti lautanen, mikäli sellaiselta syö (enkä muuten aikoinaan yksinasuvana tiskinsäästäjänä aina edes syönyt…)

munakoisovuoka

tomaattikastike uunissa

Kokkaus-flow

Tämä oivallus syntyi itseasiassa jo alkusyksystä, kun olin tilanteessa, jossa eräiden tuotekuvausten jäljiltä keittiöstä löytyi runsaasti kokonaisena säilöttyjä tomaatteja, valkosipulia, tuoretta pinaattia ja munakoisoa. Olin pusertanut kokonaisena säilötyt tomaatit käsin uunivuokaan kuviani varten ja mietin että jotainhan näistä on nyt kehiteltävä. Kaikenlaista kivaa on pöydällä ja kamerakin valmiina dokumentoimaan prosessin mikäli se onnistuu – miksi siis siivota viritelmiäni pois kun voin sen sijaan kokata raaka-aineista vielä jotain!

Tomaatit olivat uunivuoassa; mitäs niitä siitä mihinkään siirtämään ettei tule turhaa tiskiä! Päätin siksi hetken mielijohteesta tehdä niistä uunissa tomaattikastiketta – valkosipulia viipaleina vaan siihen päälle! Jotta saisin aikaan hieman karamellisoituneita makuja, ripottelin pinnalle suolan ja pippurin lisäksi hieman sokeria ja valelin sitten kastikkeen pinnan ja valkosipulit oliiviöljyllä. Näin syntynyt uunitomaattikastike porisi sitten uunissa puolisen tuntia, jossa ajassa sekä tomaattiseoksen pinta että pinnalla köllöttelevät valkosipulit saivat hieman väriä ja pikaisen sekoituksen jälkeen (jottei valkosipuli kärähtäisi) lykkäsin kastikkeen uuniin muhimaan vielä toviksi.

uunitomaattikastikeUunitomaattikastike matkalla uuniin

munakoisovuoka

munakoisovuoka

Ei aivan melanzane alla parmigiana

Tässä vaiheessa alkoi jo olla aikamoinen nälkä, joten uunissa muhivalle tomaattikastikkeelle piti keksiä jatkosuunnitelma. Koska uunivuoassa oli jo runsaasti tuota ihanaa tomaattikastiketta ja pöydällä pyöri kuvausrekvisiittana toimineita munakoisoja, päätin jalostaa tomaattikastikkeesta munakoisovuoan hieman italialaisen klassikon, melanzane alla parmigianan tyyliin.

Munakoison paistaminen pannulla ei kuitenkaan huvittanut yhtään! Kun paistinpannulle ei koskaan mahdu kerralla kaikkia viipaleita ja viipaleet pitää vielä paistaa molemmin puolin, tuntuu paistamisessa aina menevän iäisyys. Niinpä viipaloin munakoisoni miettien, että jos valkosipulin voi paistaa tomaattikastikkeen päällä niin miksein munakoisonkin. Jotta munakoiso ruskistuisi ja pehmenisi kunnolla, sivelin siivut reilulla määrällä oliiviöljyä, lykin siivut tomaattikastikkeeseen ja tuuppasin vuoan sitten takaisin uuniin.

Tässä kohtaa lähdin kaivelemaan jääkaappia jonkinlaisen juustoisen kuorrutteen toiveissa. Onnekseni sieltä löytyi sekä kimpale pecorino romanoa että purkillinen ricottaa, joilla vuokani päätin kuorruttaa. Sellaisenaan kuorrute tuntui kuitenkin jäävän aika vähäiseksi… joten päätin jatkaa seosta ensin silputulla pinaatilla, sitten kananmunilla ja lopuksi vielä hyvin spontaanisti rasvaisella turkkilaisella jugurtilla. Vaikka hetken ehti mietityttää tuliko jugurtin kohdalla tehtyä sittenkään kovin fiksusti, lähti vuoka kuitenkin vielä viettämään viimeisiä hetkiään takaisin uuniin.

pinaatti ricotta

munakoisovuoka

munakoisovuoka

Huoli oli kuitenkin turha ja lopputulos oli onneksi mitä ihanin! Pehmeän ja pinnalta paahtuneen pinaattisen ricotta-kuorrutteen alta paljastui rivi silkkisiä munakoisosiivuja täyteläisessä tomaattikastikkeessa ja aikaansaamani impromptu munakoisovuoka katosi lähes kokonaan parempiin suihin siltä istumalta.

Koska tässä vuoassa ei juustojen ja kananmunien lisäksi ole muita perinteisiä proteiinin saatikka hiilareiden lähteitä, on annos tätä munakoisovuokaa juustoisesta kuorrutteesta huolimatta melko kevyt ateria. Tykkään tästä sattumanvaraisesti syntyneestä luomuksestani tällaisenaan itseasiassa kovasti, ja sitä on syöty syksyn mittaan pariinkin otteeseen. Lopputulosta voi kuitenkin helposti virittää ruokaisampaan suuntaan lisäämällä tomaattikastikkeen sekaan proteiinia esim. säilykepapujen tai jonkin kasviproteiinivalmisteen muodossa. Vuokaan voi halutessaan piilottaa myös vaikkapa kerroksen ohuelti viipaloitua perunaa tai kaupan tuoregnoccheja – mitä nyt kotoa sattuu löytymään. Kunhan ei joudu lisäysten ansiosta tekemään enempää tiskiä!

Munakoisovuoka

2-4:lle

3 tölkkiä kokonaisena säilöttyjä tomaatteja (3 x 400g tölkki)

8-10 valkosipulin kynttä (tai muutama yksikyntinen valkosipuli)

½+ tl suolaa

1 rkl sokeria

1+ tl vastarouhittua mustapippuria

n. 1 rkl chilihiutaleita (chilihiutaleiden tulisuudesta ja halutusta poltteesta riippuen)

n. 2 rkl oliiviöljyä

350g munakoisoa (joko yksi iso munakoiso tai useampi pieni) + n. 3 rkl oliiviöljyä + suolaa

Ricotta-pinaattiseos:

250g ricottaa

50g tuoretta pinaattia silputtuna (tai sulatettua ja valutettua pakastepinaattia)

2 luomumunaa

1 dl rasvaista maustamatonta jogurttia (tai creme fraichea)

100+ g raastettua pecorino romanoa (tai parmesaania)

1 rkl kuivattua chiliä (minulla käytössä mieto Pul Biber)

maun mukaan suolaa

Tomaattikastike uunissa:

Muserra kokonaisena säilötyt tomaatit käsin murskaksi korkeareunaiseen uunivuokaan. Viipaloi valkosipulin kynnet ja ripottele ne tomaattien päälle. Valele päälle muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä ja ripottele vuokaan vielä suola, sokeri, chili sekä vastarouhittu mustapippuri. Älä sekoita! Paista tomaattikastiketta 225 asteisessa uunissa keskitasolla (tai 200 asteisessa kiertoilmauunissa) puolisen tuntia. Pidä tilannetta paistaessa hieman silmällä: tarkoitus on että valkosipulin kynnet saavat hieman väriä kastikkeen pinnalla, mutta eivät pala. Kun valkosipuli on saanut hieman väriä, sekoita uunivuoan sisältö tasaiseksi ja jatka paistamista vielä vartin verran. Tarkista sitten maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai pippuria.

Munakoisovuoan valmistus:

Tomaattikastikkeen valmistuessa uunissa pese ja viipaloi munakoiso noin kolmen millin paksuisiksi siivuiksi. Pyri siihen että siivut ovat kauttaaltaan saman paksuisia, jotta ne kypsyvät uunissa keskenään samassa ajassa. Sivele siivut molemmin puolin oliiviöljyllä (itse hieron öljyn siivuihin ihan vaan käsin, kas kun näin säästyy taas hieman tiskiä…). Kun tomaattikastike on pulputellut uunissa valmiiksi, ota se uunista ja lado munakoisosiivut sen päälle limittäin niin, että ne uppoavat puoliksi kastikkeeseen ja peittävät koko pinnan (riippuen minkä kokoisia ovat vuokasi ja munakoisosiivusi, täytyy siivujen olla enemmän tai vähemmän limittäin). Ripottele siivuille hieman suolaa ja voit lorauttaa lopuksi pinnalle vielä hieman lisää öljyä. Jatka sitten vuoan paistamista uunissa keskitasolla munakoisosiivujen paksuudesta riippuen 30-45 minuuttia. Kun munakoisot ovat pehmenneet ja saaneet sieltä täältä väriä, on aika kuorruttaa vuoka!

Ricottaseos:

Munakoisojen kypsyessä uunissa valmistele ricottaseos. Pese ja silppua n. 50g tuoretta pinaattia (tai sulatettua ja valutettua pakastepinaattia). Sekoita pinaattisilppu, ricotta, kaksi luomumunaa, desin verran jugurttia (tai creme fraichea) sekä noin 100g raastettua pecorino romanoa. Mausta seos chilillä (käytän itse tässä mieluiten melko mietoa Pul Biber -chiliä, jota Aleppon pippuriksikin kutsutaan) ja ripauksella suolaa. Pecorino on tosin sen verran suolaista ettei seos välttämättä kaipaa lisättyä suolaa ollenkaan.

Kun munakoisosiivut ovat pehmenneet ja saaneet hieman väriä, lusikoi pinaatti-ricottaseos munakoisokerroksen päälle ja raasta pinnalle vielä hieman pecorino romanoa. Laita vuoka sitten uunin ylätasolle ja jatka paistamista vielä noin vartin verran, tai kunnes ricottaseoksen pinta saa väriä sieltä täältä.

Anna munakoisovuoan vetäytyä pöydällä hetki ennen tarjoilua. Meillä munakoisovuoka syödään yleensä suurimmaksi osaksi sellaisenaan, mutta se mitä jää yli maistuu itseasiassa minusta ihanalle myös kylmänä esim. hapanjuurileivän ja tuoreen basilikan kera.

munakoisovuoka

munakoisovuoka

284 views

Neljän chilin chili sin carne

by Juulia 2 Comments
Neljän chilin chili sin carne
Chili sin carne & uunibataatti (vegaaninen)

chili sin carneNeljän chilin chili sin carne & uunibataatti

Chili sin carne

Chili sin carne on lihaton versio lämmittävien ruokien klassikosta, chili con carnesta (josta kirjoittelin viikko sitten). Jos aito tex mex -klassikko chili con carne (“chiliä lihan kera”) on ruokana tuttu, voi äkkisilteen chili sin carne (“chiliä ilman lihaa”) aiheuttaa ihmetystä: eihän chiliin jää lihan jälkeen muuta kuin chilikastike, mikäs ruoka se sellainen oikein muka on? Chili con carne on ruokana tosiaan varsin lihaisa – puristien mielestä se ei saisi sisältää edes papuja, lihaa ja chilikastiketta vaan.

Hyvän vegeversion ruuasta saa kuitenkin aikaan, kunhan laittaa sen lihan tilalle jotain. Heh niinpä. Ja vaikka lihan tilalle voi laittaa vaikka ihan vain papuja, omasta mielestäni parempaa tulee, kun vie virittelyt vähän pidemmälle ja valikoi mukaan kasviperäisiä proteiineja muutamassa eri muodossa. Lisäksi kastikkeeseen kannattaa tuoda eri tavoin umamia ja huolehtia siitä, että ruuasta löytyy tarpeeksi rasvaa!

chili sin carne

Rasvaa?

Jos olet oppinut tarkkailemaan rasvan määrää ruuassa painonhallinta- tai terveyssyistä, rasvan lisääminen muuten melko rasvattomaan ruokaan voi tuntua hassulta. Rasvalisäys tekee monesti kasvisruuille kuitenkin ihmeitä: se tuo ruokaan täyteläisyyttä ja silkkisen suutuntuman, jota ilman ainakin minusta varsinkin juuri chili sin carne jää jotenkin vajaaksi. Sitäpaitsi näissä tilanteissa rasvan laatuun voi itse vaikuttaa ja lorotella pataan kovan rasvan sijaan pehmeää ja sydänystävällistä kasviöljyä.

Proteiinia!

Kuten sanottu, chili sin carne voi tosiaan yksinkertaisimmillaan olla ihan vain papuja chilikastikkeessa. Kotimaisten nettisivujen chili sin carne -reseptejä selatessa soijarouhe ja pavut näyttäisivätkin olevan suosituimpia proteiininlähteitä chili sin carnessa. Alkuvuoden chili sin carne -reseptiikkaa pohtineena olen kuitenkin tullut tulokseen, että itse tykkään eniten kun mukana on proteiinia useammassa eri muodossa. Näin ruokaan syntyy erilaisia tekstuureja ja enemmän vaihtelevuutta kuin vain yhdellä proteiininlähteellä. Niinpä lisäänkin chili sin carneeni niin punaisia linssejä, kasvisjauhista (kuten Muu kasvisjauhis) kuin papuja ja/tai kikherneitäkin. Chilikastikkeessa kypsyvät linssit hajoavat osittain suurustamaan kastiketta, kun taas pavut ja erikseen ruskistettu ja soossissa tovin muhinut kasvisjauhis tuovat ruokaan rakennetta.

meksikolainen chiliChili sin carnen pohja: vanhat kunnon punaiset linssit!

…ja umamia.

Umami on määritelty yhdeksi ihmisen aistimasta viidestä perusmausta makean, suolaisen, happaman ja karvaan lisäksi jo vuodesta 1908. Umami on japania ja se tarkoittaa kutakuinkin “herkullista makua” tai ”miellyttävää, ruokahalua herättävää makua” – mikä voi sinänsä vähän hämätä, kun herkullisuus on kuitenkin subjektiivinen käsite. Umamia löytyy luonnostaan runsaasti lihasta sekä esim. merilevästä, fermentoiduista soijatuotteista sekä pitkään kypsytetyistä juustoista kuten parmesaanista. Kiitos umamille omistautuneen Umami Information Centren opin, että nämä ruuat sisältävät luonnollista glutamaattia, dinatriuminosinaattia tai guanylatea (mikä tämän viimeisimmän nimi suomeksi on, ei valitettavasti tietoa), joista myös arominvahventeita tehdään.

Vegaanisessa chili sin carnessa umamin lähteitä ovat tomaatti, sipuli, valkosipuli, misotahna ja ravintohiivahiutaleet. Tomaattia en chiliini lisää kuitenkaan paljoa, sillä en tahdo tomaatin dominoivan makuja. Myös sienet tuovat ruokaan umamia, joten chili sin carneen voi halutessaan upottaa sekä/joko tuoreita tai kuivattuja sieniä, kuten tatteja tai siitakesieniä. Itselläni on kaapissa tädiltä saatuja kuivattuja suppilovahveroita, joten käytin tällä kertaa niitä! Jos oikein haluan buustata umamikerroksia chiliini, saatan myös käyttää kasvisliemen sijasta kuivatuilla siitakesienillä ja umamia pursuilevalla kombulevällä maustettua dashilientä, kun niiden raaka-aineet kaapistani aina kuitenkin löytyvät.

guajillo chiliChili sin carnen sydän: guajillo, pasilla, chipotle ja ancho!

Entäs se chili!

Kun rasvan, proteiinin ja umamin lähteet on mietitty, kasvisversio chili con carnesta vaatii tietysti myös chiliä. Eikä mitä tahansa chiliä! Parhaaseen lopputulokseen nimittäin pääsee, kun etsii käsiinsä meksikolaisia kuivattuja chilejä, joista jokainen tuo ruokaan omat arominsa. Chili ei tässä ruuassa ole missään nimessä vain tulisuuden lähde, vaan erilaiset chilit luovat monikerroksista makua tähän ruokaan. Jos et usko, niin etsippä liuta kuivattuja meksikolaisia chilejä (miedosta keskituliseen) käsiisi ja maista jokaista erikseen!  Seasta löytyy makuja suklaasta kahviin ja kuivatuista luumuista karpaloon ♥ Voit lukea chili sin carneen käyttämistäni chileistä (guajillo, pasilla, chipotle ja ancho) lisää täältä.

Samaan lopputulokseen ei millä tahansa kuivatulla tai tuoreellakaan chilillä siis pääse. Chileissä on valtavasti eroja! Helsingissä meksikolaisia kuivattuja chilejä myy Hakaniemen Dos Tecolotes -kauppa, muuten näihin chileihin pääsee varmasti kätevimmin käsiksi netissä.

chili sin carne resepti

chili sin carne

Viimeiset ässät chili-hihassani ovat munakoiso ja makeuttamaton kaakaojauhe. Pieneksi kuutioksi pilkottu ja kuumassa pannussa paikoin hyvinkin tummaksi paistettu munakoiso hajoaa chiliin pitkän kypsyttelyn aikana niin, että et edes tajua sitä syöväsi. Se tekee kastikkeen koostumuksesta samalla silkkisen ja täyteläisen – ja tuo makumaailmaan paahteisuutta. Kaakojauhe taas buustaa chilien kaakaoaromeja ja tuo kastikkeeseen hauskaa syvyyttä tekemättä kastikkeesta kuitenkaan suklaan makuista 😀

Kun meksikolaiset kuivatut chilit on kerran tullut hankittua, niistä tekee chili sin carnea lukuisia kertoja. Niihin voi ehkä jäädä myös koukkuun, niin kuin minä! Meillä on nimittäin syöty chiliä kutakuinkin kahtena päivänä viikossa jo useampi kuukausi… Ja näyttäisi siltä että samalla tahdilla jatketaan ainakin siihen asti, kun kevät vihdoin kunnolla alkaa 🙂

Neljän chilin chili sin carne

vegaaninen

4:lle

Chilisose:

1 kuivattu pasilla, ancho ja guajillo -chili

½-1 kuivattu chipotlechili tai 1-3 tl chipotlerouhetta

1-2 dl vettä

Muut raaka-aineet:

300 g Muu kasvisjauhis / Incredible Mince tms. jauhelihan kaltainen kasviproteiinivalmiste

300 g munakoisoa

2-3 rkl oliiviöljyä

1 keskikokoinen keltasipuli

(150 g tuoreita sieniä, kuten herkkusieniä, siitakkeita tai kuningasosterivinokasta)

1 iso yksikyntinen valkosipuli tai 5-6 valkosipulin kynttä

70 g tomaattipyrettä

1 tl kutakin: timjami, juustokumina, korianteri, kaneli,

2 tl mietoa savupaprikaa

1-2 tl pekonisuolaa (Poppamiehen pekonisuola on täysin vegaaninen tuote) tai ihan vain suolaa

2 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta

2 rkl tummaa sokeria

3 laakerinlehteä

8 dl kasvislientä (tai vegaanista dashia!)

100 g tuoreita tomaatteja (tai 100 g paseerattua tomaattia)

(1-2 rkl jauhettuja kuivattuja sieniä, kuten herkkutatteja, suppilovahveroita, siitakesieniä)

1 dl kuivia punaisia linssejä

1-2 purkkia kikherneitä tai valkoisia/ruskeita/Kidneypapuja

1 rkl misotahnaa

2-3 rkl ravintohiivahiutaleita

4-5 rkl oliiviöljyä

Valmistelut:

Poista chileistä siemenet ja revi/pilko ne pieniksi paloiksi. Laita chilit pieneen kattilaan ja peitä vedellä. Keitä kymmenen minuuttia ja ota liedeltä. Jätä chilit kuumaan veteen vielä n. 20 minuutiksi. Soseuta chilit sitten nesteineen tasaiseksi soseeksi.

Kuumenna ison ja syvän kattilan tai padan pohjalla ruokalusikallinen öljyä ja ruskista vegejauhis. Nosta se padasta kulhoon odottamaan. Kuutioi munakoiso pieneksi (n. 1-2 cm) kuutioksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Mikäli käytät tuoreita sieniä, silppua nekin pieneksi silpuksi. Soseuta vielä tuoreet tomaati ja mikäli käytät kuivattuja sieniä, murskaa/jauha ne hienoksi jauhoksi.

Työvaiheet:

Lisää pataan muutama ruokalusikallinen öljyä ja ruskista munakoisokuutioita reippaalla lämmöllä, kunnes kuutiot saavat sieltä täältä reilusti väriä. Lisää pataan sitten sipuli ja valkosipuli sekä tuoreet sienet, mikäli käytät niitä. Jatka paistamista kunnes sipuli pehmenee ja sienten neste haihtuu. Lisää pataan tomaattipyre ja jatka paistamista sekoitellen, kunnes tomaattipyre hieman tummuu ja alkaa tuoksumaan. Lisää kattilaan mausteet, kasvisliemi (tai dashi), chilisose, tomaattisose sekä kuivatut linssit.

Nosta lämpö kiehumispisteeseen ja keittele chilikastiketta keskilämmöllä kannen alla välillä sekoitellen puolisen tuntia, tai kunnes linssit ovat täysin kypsiä ja munakoiso alkaa osittain katoamaan kastikkeeseen.

Huuhtele käyttämäsi pavut/kikherneet ja lisää ne pataan kasvisjauhiksen kera. Sekoita hyvin ja lisää hieman vettä mikäli se on tarpeen. Keittele miedolla lämmöllä vielä vartin verran, jotta kasvisjauhis hieman pehmenee ja imee itseensä kastikkeen makuja.

Viimeistele chili sin carne ruokalusikallisella misotahnaa, muutamalla ruokalusikallisella ravintohiivahiutaleita sekä reilulla lorauksella oliiviöljyä ja sekoita hyvin. Tarjoile sellaisenaan, riisin kera, tai vaikkapa uunissa paahdetun bataatin sisältä! Kuvan annoksissa on myös vihreää kaurafraichea – resepti kuvan alla.

täytetty bataatti

Uunibataatit & vihreä kaurafraiche

Uunibataatit syntyvät näin: pese bataatit ja pistele ne kauttaaltaan haarukalla. Paista bataatteja uunivuuassa 200 asteisessa uunissa täysin pehmeiksi – koosta riippuen n. 45 minuuttia. (Foliota ei tähän muuten minusta tarvita!) Sitten vaan bataatti halki ja chili sin carne väliin. Isosta bataatista riittää hyvin kahdelle.

Vihreään kaurafraicheen tarvitset purkin kaurafraichea, yhden kypsän avokadon, puolisen ruukkua korianteria varsineen (säästä osa lehdistä viimeistelyyn) sekä puolen limetin mehun. Soseuta kaikki keskenään ja mausta ripauksella suolaa.

 

1 023 views

Dolsot bibimbap valurautapannussa

Dolsot bibimbap valurautapannussa
Dolsot bibimbap valurautapannussa

Kaupallinen yhteistyö Fiskars & Asennemedia

dolsot bibimbapDolsot bibimbap valurautapannussa

Keittiövälinehamsterin tunnustuksia

Hei, olen Juulia ja olen keittiövälinehamsteri. Täytin viime vuonna 40, mutta keittiönkaappieni sisältö koostuu edelleen pitkälti samoista välineistä ja astioista, joita sain aikoinaan isoäidiltä ja äidiltä lahjaksi muuttaessani ensimmäistä kertaa omilleni. Ja mikäs siinä, vanhojen asioiden käyttäminen on ekoteko ja esimerkiksi isoäidin ikivanhasta valurautapannusta en luovu ikinä! Säästöön on kuitenkin jäänyt myös mm. useampia kattilansa hukanneita kansia, tylsä kuorimaveitsi sekä yksi jo lapsuudesta tuttu veitsi, jonka kärjen katkaisin kerran osteriin.

Nyt on vihdoin tullut aika hankkiutua eroon roinasta, joka aiheuttaa lähinnä turhautumista ja vie kallisarvoista säilytystilaa käyttökelpoisemmalta tavaralta. Tilalle tahdon hankkia jotain niin kestävää, että voin vuorostani pistää keittiövälineitä kiertoon kummilapsilleni, kun he aikoinaan muuttavat omilleen.

Fiskars Norden

Fiskars Norden

Satsaus seuraavaan sukupolveen

Pääsin tavoitteessani hyvin alkuun, kun sain Fiskarsilta tämän kaupallisen yhteistyöjutun tiimoilta kotiini Fiskars Norden -sarjan valurautapannun, teräksisen wokkipannun, kätevän kokoisen kasarin, useamman kauniin kokkiveitsen sekä upouudet Fiskarsin klassikkosakset. Ajatonta pohjoismaista muotoilua ja Fiskarsin vuosisatoja vanhaa käsityöperinnettä henkivät Norden-tuotteet valmistetaan Suomessa ja ne sopivat liedelle kuin liedelle. Uuniinkin nämä tuotteet voi lykätä aina 240 asteeseen saakka – tosin lämpökäsitellystä kotimaisesta koivusta valmistetut puuosat on tällöin irroitettava. Tämä onnistuu onneksi jopa kaltaiseltani tumpelolta ihan näppärästi 🙂

Jos jonkinlaisiin jämäpannuihin ja patoihin tottuneena sarjan valurautapannu ja teräksinen wokkipannu tekivät heti ensikokkailun yhteydessä vaikutuksen: eihän näihin tartu mikään! Thermium™ mineraalikäsittelyn ansiosta sekä valurautaiset että teräksiset paistoastiat toimivat myös herkempien raaka-aineiden paistamisessa ilman, että ruoka tarttuisi pintaan kiinni. Eikä pintoja tarvitse käsitellä esim. rasvapolttamalla tai pelätä niiden ruostumista! Huolloksi riittää, että pannut pesee kuumalla vedellä käytön jälkeen. Pannujen kanssa voi käyttää vaikka metallista lastaa, kunhan ei varta vasten lähde naarmuttamaan pintaa.

Teflonpannujen kanssa kasvaneena on myös kiva tietää Thermium™ mineraalikäsittelyn läpäisseen kaikki testit, joita vaaditaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa oleville tuotteille. Käsittely on yhdistelmä erilaisia mineraaleja eli se on muoviton ja myrkytön. Paksu pohja jakaa lämmön hyvin ja paistotulos on pannulla tasainen.

fiskars norden steel wokkipannuHupsista…

Olen näistä pannuista ihan syystä todella fiiliksissä! Ne ovat sekä kauniit, että jo nyt päivittäisessä käytössä. Wokkipannun kanssa on treenattu sitä teeveestä tuttua kokkien ranneliikettä (joka muuten onnistuu oikeissa kokkailutilanteissa huomattavasti siistimmin kuin valokuvatessa) ja niin rakas kuin isoäitini vanha valurautapannu onkin, en todellakaan ole käyttänyt sitä samalla tahdilla kuin uutta valurautapannuani.

Mamman pannussa olen ruskistanut lähinnä lihaa ja paistanut satunnaisen pannupizzan/leivän, mutta nyt paistelen uudessa valurautapannussani niin aamiaismunat, kuin oikeastaan kaiken muunkin. Erityisesti olen tykännyt ruskistella valurautapannussa erilaisiin patoihin ja kastikkeisiin matkalla olevat vihannekset ja juurekset sekä sienet, munakoisot ynnä muut ihanuudet joille kunnon paistopinta tekee kunniaa. Maillard-reaktio nyt vaan on kaunis asia, eikä yhtä upeaa paistopintaa saa aikaan niin helposti huonolla pannulla!

valurautapannu

Veitset terään

Siitä päästäänkin sopivasti toiseen kehityshankkeeseen keittiössäni: veitsiin. Ei tarvitse olla ammattikokki tietääkseen, että veitset ovat keittiössä tosi oleellisessa roolissa. Olen omistanut kuitenkin valtaosan elämästäni lähinnä sellaisia semiteräviä sekundaveitsiä, joilla homma korkeintaan jotenkuten hoituu. Sekaan mahtuu useampikin lahjoituksena saatu yksilö, joista olen aikoinaan ollut kovinkin kiitollinen, kun avioeron yhteydessä jouduin aloittamaan keittiövarustelut osittain tyhjästä. Silloin ei ollut varaa satsata sellaisiin yksityiskohtiin kuin veitsiin ja toisten jämät olivat itselle aarre! Jotenkin tuo mentaliteetti on päässyt jäämään päälle, vaikka elämäntilanne on nykyään jo aivan eri.

Olen kartuttanut vähän parempien veitsien valikoimaani viime vuosina muutamalla yksilöllä, mutta nyt sain Fiskarsilta niin upean valikoiman kokkiveitsiä, että eiköhän näillä pärjätä seuraava vuosikymmen. Minulla on nyt sekä Norden-sarjan kokkiveitsiä kahdessa koossa, että Fiskars Titanium –sarjan iso kokkiveitsi, joka on niin terävä ja hieno että hyvä kun uskallan siihen koskea 😀 Veitsitekniikkaa saakin nyt todella treenata ja hyvä niin! On jo korkea aika.

Fiskars Norden veitset

Fiskars Norden veitsi

Lueskelin muuten Fiskarsin sivuilta uusien veitsieni ominaisuuksista tätä juttua varten ja totesin samantien olevani aiheesta aivan ulalla. Huomaa, ettei veitsiin ole tullut juuri panostettua, kun  “optimaalinen 26 asteen teroituskulma”, ”V-hionta” ja ”titaanikarbidihiukkasten laserointi” eivät äkkisilteen sano minulle niin mitään! Näitä kaunottaria hypistellessä motivaationi opetella veitsiasioiden perusteet – kuten vaikkapa ihan vain veitsien oikeaoppinen teroittaminen – hypähtää kuitenkin sille tasolle, että ehkäpä teroituskulman merkityskin tästä vielä tälle kotikokille aukenee.

Teroituspuikko minulta nimittäin jo löytyykin! Sen sain aikoinaan isältä, joka oli taas vuorostaan saanut sen liikelahjaksi fileerausveitsen kylkiäisenä (joka minulta löytyy tietysti myöskin). Ehkä tästä hamsteriudesta on joskus siis ihan hyötyäkin 😀 Eikä huolta että nyt se pilaa ne uudet veitsensä: aloitan teroitustreenit tietysti niillä semitylsillä!

bibimbap reseptiDolsot bibimbap valurautapannussa

Dolsot bibimbap

Ja nyt asiaan päivän resepti: dolsot bibimbap valurautapannussa! Bibimbap on korealainen erilaisilla lisukkeilla päällystetty riisikulho, jolla palkitsen itseni usein perjantailounaan merkeissä Bulevardin ravintola Giwassa. Dolsot bibimbap on käytännössä sama ruoka, se vain tarjoillaan tavallisen kulhon sijaan tulikuumasta kivikulhosta (dolsot). Kuumassa kulhossa ruoka pysyy lämpimänä pidempään ja lisäksi kulhon pohjalla olevaan riisiin syntyy kuumassa kivikulhossa mitä ihanin rapea kerros, jota rakastan yli kaiken. Mitä taas tulee päällisiin, ne voivat olla pyttipannun tapaan hieman mitä vaan: erilaisia ja eri tavoin valmistettuja vihanneksia ja proteiinia sekä erilaisia kastikkeita. Ja kaiken kruunaa yleensä joko paistettu kananmuna tai raaka keltuainen!

Koska harvalla suomalaisella on kotonaan tähän ruokaan tarvittava kivikulho, voi ruuan onneksi valmistaa myös valurautapannussa: uusi 24 senttinen Fiskars Norden valurautapannuni on kooltaan kuin omiaan kahden nälkäisen dolsot bibimbap -illallista varten. Riisi pannuun rapsakoitumaan, täytteet ja kastikkeet päälle, sekoitus ja syömään. Kuumassa valurautapannussa pöytään kannettu sihisevä ja poksuva dolsot bibimbap on näyttävä ilmestys illallisilla, mutta yhtä lailla siitä on kyllä ollut iloa ihan vain meidän kahden arki-illoissa. Kunhan se pannun pohjalta löytyvä rapea riisikerros jaetaan tasapuolisesti kummallekin!

rapea riisi

bibimbap resepti

bibimbap

Mites ne täytteet?

Mitä tulee täytteisiin, tähän käy todellakin pyttipannun henkeen vaikka mikä vihannes ja proteiini. Koreassa dolsot bibimbapissa on usein nopeasti marinoitua ohuelti suikaloitua lihaa, mutta meillä tätä ruokaa on kokattu toistaiseksi vain vegeversiona. Käytössä on ollut niin savutofu kuin joulusta yli jäänyt seitankin ja vihanneksista kimchi, edamame, sokeriherne, parsakaali, porkkana, retiisi, idut, paistetut sienet ja munakoiso – vähän sen mukaan, mitä kaapista on kulloinkin löytynyt. Koreassa kulhoon lykätään yleensä namul-nimellä kulkevia, mm. soijalla, seesamiöljyllä ja valkosipulilla maustettuja höyrytettyjä tai paistettuja vihanneksia.

Riisinä olen käyttänyt hyvin huuhdottua sushiriisiä, mutta myös basmatiriisiä ja täysjyväriisiä. Koreassa käytetään bibimbapiin käsittääkseni pääsääntöisesti hieman tahmeaa lyhytjyväistä riisiä (voit lukea lisää riisistä (bap) täältä ja tutustua korealaisen riisin valmitamiseen täällä). Tähänastisella kokemuksellani riisin laadun lisäksi tärkeää on sen kosteuspitoisuus: riisi rapeutuu parhaiten, kun se on pannulle laitettaessa tarpeeksi ”kuivaa”. Valuta siis kaikki ylimääräinen neste riisin seasta pois, jos sitä kypsentämisen jälkeen kattilan pohjalta vielä löytyisi. Irtonaiset riisityypit eivät myöskään ymmärrettävistä syistä muodosta yhtä tiivistä kerrosta rapeaa riisiä pohjalle kuin puuroutuvammat riisit – mutta hyvälle maistuvat nekin näin tarjoiltuina!

bibimbap tofu

Eipä sitten muuta kuin kokkaamaan!

Dolsot bibimbap valurautapannussa

2:lle

vegaaninen, jos jätät kananmunan pois ja käytät vegaanista kimchiä

n. 5 dl keitettyä riisiä (n. 1,5 dl kypsentämätöntä riisiä – kypsennä riisi pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta hyvin!)

n. 150 g savutofua

Mausteliemi:

1 rkl soijakastiketta

1 rkl vettä

1 rkl sokeria

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 rkl paahdettua seesamiöljyä

2 valkosipulin kynttä

Lisäksi:

n. 400 g vihanneksia: parsakaalia, sokeriherneen palkoja, edamamepapuja, raastettua porkkanaa, retiisiä, mungpavun ituja, sieniä, munakoisoa, kevätsipulia, kimchiä… sen mukaan mistä pidät!

2 kananmunaa / munankeltuaista

Korealaisia merileväsipsejä

Paahdettuja seesaminsiemeniä

miedon makuista seesamiöljyä* tai neutraalin makuista kasviöljyä paistamiseen

soijaa/suolaa/paahdettua seesamiöljyä maustamiseen

Gochujang-kastike:

2 rkl gochujang-tahnaa

½ rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 rkl sokeria

1 rkl vettä

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

(lisää happamuutta halutessasi n. 1 tl omenaviinietikkaa tai loraus kimchin säilöntälientä)

(lisää potkua halutessasi yksi raaka raastettu valkosipulin kynsi)

Soijakastike:

3 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 tl sokeria

* Mitä tulee seesamiöljyihin, käytän niitä kahdenlaista: paahdettua vahvanmakuista seesamiöljyä mausteena pienissä määrin, mietoa seesamiöljyä paistoöljynä huolettomammin lorotellen. Jos sinulla ei ole mietoa seesamiöljyä, voit käyttää sen sijasta mitä vaan neutraalin makuista paistamiseen sopivaa kasviöljyä.

Valmistelut:

Kypsennä ensin riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Pyri haihduttamaan kaikki ylimääräinen kosteus riisistä pois ja valuta se huolella. Riisin kypsyessä paloittele käyttämäsi proteiini. Sekoita mausteliemi ja upota tofu/seitan tms. siihen siksi aikaa, kun pilkot käyttämäsi vihannekset.

Sienet ja munakoison paistan öljytilkassa wokkipannussa kypsäksi ja maustan lorauksella soijaa ja paahdettua seesamiöljyä; parsakaalin, edamamen ja sokeriherneenpalot höyrytän tai kiehautan vesitilkassa kypsäksi. Sokeriherneenpalkojen kärjet on muuten kätevä napsia keittiösaksilla! Porkkanan lisään tähän ruokaan raakaraasteena, retiisit viipaleina (joiden sekaan lorautan joskus tilkan riisiviinietikkaa) ja kevätsipulin silppuna. Ja kimchin sekä pavunidut käytän ihan sellaisenaan 🙂

Kun vihannekset ovat valmiit, lorauta isoon paistinpannuun tai wokkipannuun muutama ruokalusikallinen miedon makuista seesamiöljyä ja paista käyttämäsi proteiini marinadeineen kuumassa pannussa rapeaksi. Jätä proteiini ja valmistelemasi vihannekset odottamaan riisin valmistumista. Valmista vielä gochujang- ja soijakastikkeet sekoittamalla kaikki kastikkeen raaka-aineet tasaiseksi pienissä kulhoissa.

bibimbap reseptiKun kaikki lisukkeet on valmisteltu ja riisi on pohjalta rapeaa, on aika koota dolsot bibimbap.

bibimbap

dolsot bibimbapEri lisukkeet nostellaan riisin päälle kauniisti säteittäin.

Dolsot bibimbap – kokoaminen:

Kun riisi on kypsää, valmistele valurautapannu: kaada pannulle hieman öljyä ja pyörittele se pannuun tasaisesti. Kuumenna pannu. Nosta riisi pannuun kun se sihisee sitä koskettaessaan. Painele riisi pannuun melko tiiviiksi kerrokseksi ja paista riisiä sitä sekoittamatta keskilämmöllä noin kymmenen minuuttia. Voit kurkistaa rapeustilannetta varovasti riisin reunaa lastalla nostamalla – pyrkimys on saada riisistä rapeaa ja kullanruskeaa. Pannu ei saa olla niin kuumalla, että riisi palaa, muttei myöskään niin miedolla lämmöllä, että riisi ei rapeudu. (Sopiva lämpötila ja paistoaika riippuu käyttämästäsi pannusta ja liedestä.)

Kun riisi on pohjalta rapeaa, ota pannu liedeltä ja asettele sen päälle säteittäin käyttämäsi vihannekset ja proteiini. Paista lopuksi päälle vielä kananmuna tai nosta keskelle raaka keltuainen sekoitettavaksi kuumaan ruokaan (tai lisää paistetut munat / keltuaiset vasta tarjoilulautasille). Jos tarjoilen tätä ruokaa kavereille, nostan valurautapannun lopuksi liedelle uudelleen siksi aikaa, että pannu alkaa taas sihisemään ja poksumaan – ja kannan sen vasta sitten tarjolle. Nostan myös kastikkeet pöytään niin, että jokainen saa laittaa niitä annokselleen sen verran kuin tahtoo.

Ruoka sekoitetaan pannussa ja jaetaan ruokailijoille. Itse sekoitan ruuan mieluiten ensin kevyesti niin, että rapea riisikerros jää viimeisenä pannuun, josta se sitten jaetaan tasaisesti kaikille ruokailijoille. Jokainen voi viimeistellä annoksen haluamallaan määrällä kastikkeita, sekä merileväsipseillä ja/tai paahdetuilla seesaminsiemenillä 🙂

bibimbap ohjeEnnen tarjoilua kaikki sekoitetaan yhteen ja annostellaan kulhoihin…

gochujang kastike… annos viimeistellään paistetulla munalla, merileväsipseillä, seesaminsiemenillä ja kastikkeilla…

dolsot bibimbap

…ja eikun syömään!

Ps. Oletko sinä jo tutustunut bibimbapiin ja/tai dolsot bibimbapiin? Korealainen ruokakulttuuri on minusta valtavan kiinnostavaa. Olenkin lähdössä vihdoinkin ensimmäistä kertaa Koreaan, tutustumaan siihen ihan paikan päällä. Täytyy ehkä etsiytyä siellä jollekin kokkailukurssille oppimaan lisää! Tähänastinen repertuaarini on melko suppea, olen kokkaillut lähinnä tulisia riisikakkuja eli tteokbokkia. Liemessä -blogin Soul-vinkit tulevat siis pian tarpeen 🙂 Muitakin matkavinkkejä vastaanotan ilolla!

950 views

Paistetut kanan sydämet arabialaisin maustein

by Juulia
Paistetut kanan sydämet arabialaisin maustein

kanansydämetPaistetut kanan sydämet + munakoisoa, granaattiomenaa ja viikunaa za’atar-jugurtilla

♥♥♥

Oletko koskaan syönyt sydäntä? Minä olen. Aika hurjalta se tosin tuntuu syödä elin, joka meitä kaikkia pitää elossa. Samalla kuitenkin koen, että kun eläimiä kerran syön, haluan syödä kaikenlaisia ruuaksi sopivia osia.

Ajat, jolloin lihaa syötiin harvoin ja mitään osaa karsastamatta eivät ole niin kovin kaukana, olemme eläneet nykyisen kaltaisessa runsaiden ruokavaihtoehtojen yltäkylläisyydessä vasta lyhyen aikaa. Vanhempani ja varsinkin isovanhempani ovat kuitenkin eläneet aikana, jolloin ruhosta hyödynnettiin jokainen osa viimeiseen asti ja pöytään nostettiin monesti myös eläin, joka oli omassa pihapiirissä kasvanut. Ehkä lähimenneisyydestä voisi ottaa jotain opiksi?

Älkää käsittäkö väärin, en haaveile omasta maatilasta, en voi kuvitella isoisäni tavoin lahtaavani mitään eläimiä, saatikka valmistaa isoäitini tavoin niistä verimakkaraa ja sylttyä. Olen nössö kaupunkilainen joka syö pääasiassa kasvisruokaa! Silloin kun lihaa satunnaisesti syön, valitsen lautaselleni aina mieluiten riistaa, sisäelimiä tai jotain, jota ei ole tehotuotettu. Samoja valintoja pyrin tekemään myös ravintoloissa. Tahdon viestiä täällä blogissa mahdollisimman eettisen ja maltillisen lihankulutuksen ja vähemmän arvostettujen ruhonosien puolesta. En tiedä onko näillä teoillani loppujen lopuksi niin suurta vaikutusta, mutta ainakin tunnen kantavani kanavassani vastuuta hieman eettisemmän ja kestävämmän lihankulutuksen puolesta.

broilerin sydän resepti

Sydäntä ja maksaa

Suosikkejani sisäelimistä ovat maksa ja sydän, mutta kieltäkin olen opetellut laittamaan. Lisäksi olen maistanut mm. kiveksiä, kateenkorvaa ja kivipiiraa, ja odottelen tilaisuutta maistaa taidolla laitettuja munuaisia (niitä en uskalla ensimmäistä kertaa maistaa itse kokattuina). Roseeksi paistettu poron maksa – tai oikeastaan maksa kuin maksa – on minusta valtavan herkullista ja niin on muuten myös paistettu sydän! Sydän on lihas ja niinpä senkin voi paistaa nopeasti pannulla. Kokeiltu on tosin kerran myös Kaikki äitini reseptit -blogin ohjeella sydänpastramin valmistamista!

Edellisen kerran olen julkaissut sydämellistä reseptiikkaa toissavuonna näihin samoihin aikoihin. Se on varmaan tämä ystävänpäivä, joka saa minut aina ideoimaan sydänreseptejä… Tänään lautasella ei kuitenkaan ole suoranaisesti uusi sydänresepti, vaan mukaelma kahdesta vielä kauan aikaisemmin postaamastani reseptistä: granaattiomenalla maustettua broilerinmaksaa ja arabialaiset munakoisopihvit. Nuo reseptit ovat vuodelta 2015 ja vaikka juttujen kuvitus on mitä on (miten ylpeä niistä kuvista tosin silloin olin!), itse reseptit ovat edelleen mielestäni täyttä timanttia! Blogiarkistojeni inspiroimana lautaselle nostetaan siis tänään paistetut kanan sydämet ja munakoisoa, za’atarilla maustettua jugurttia, granaattiomenaa ja viikunoita.

broilerin sydämet

Mausteiden osalta suunnataan Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan. Sekä chermoula- että za’atar– mausteseoksia löytyy arabialaisiin ruokatuotteisiin erikoistuneista kaupoista, sekä joistain isommista marketeista – mani olen ostanut Hakaniemen Hallin Maustekeitaasta. Chermoula voi sisältää esim. korianteria, juustokuminaa, mustapippuria, paprikaa, kurkumaa, valkosipulia ja sitruunaa, kun taas za’atarissa on timjamia (ja/tai muita yrttejä), seesaminsiemeniä, sumacia ja suolaa.

Vinkki: jos et syö lihaa tai et ole sisäelinten ystävä, kokeileppa korvata sydämet suurilla valkoisilla pavuilla.

Paistetut kanan sydämet & munakoisoa arabialaisin maustein

2-4:lle

300g (pakastettuja) kanan/broilerin sydämiä

1 rkl öljyä

1 rkl chermoula-mausteseosta

2-3 valkosipulin kyttä

1 reilun kokoinen munakoiso

suolaa

oliiviöljyä paistamiseen

Lisäksi:

3-4 tuoretta viikunaa

2 rkl pistaasipähkinöitä

4 rkl granaattiomenan siemeniä

1 mieto punainen chili

4 rkl valutettua turkkilaista jugurttia

1 rkl za’atar mausteseosta

kourallinen lehtipersiljaa

(n. 1 rkl granaattiomenasiirappia)

Sulata kanan sydämet yön yli jääkaapissa ja valuta hyvin. Taputtele sydämet vielä kuiviksi keittiöpaperilla. Laita isoon kulhoon ruokalusikallinen oliiviöljyä ja chermoula-mausteseosta ja raasta perään kaksi valkosipulinkynttä. Lisää kulhoon sydämet ja sekoita hyvin. Lohko viikunat neljään osaan ja irroittele granaattiomenan siemenet omaan kulhoonsa. Sekoita za’atar jugurttiin, rouhi pistaasit, poista chilistä siemenet ja hienonna se. Viipaloi vielä munakoiso pitkittäin neljään osaan, eli noin sentin paksuisiksi pitkiksi paloiksi.

Kun kaikki valmistelut on tehty, paista munakoisoviipaleet oliiviöljyssä keskilämmöllä kypsiksi ja kullanruskeiksi kääntäen viipaleet ympäri muutamaan otteeseen. Mausta munakoisot suolalla ja annostele ne lautasille (tästä riittää neljälle alkupalakokoiset annokset, kahdelle kevyt ateria). Kuumenna vielä muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä paistinpannussa ja paista kanan sydämet reippaalla lämmöllä kypsiksi ja ruskeiksi välillä pannua ravistellen (pannusta ja paistolämmöstä riippuen noin 4-6 minuuttia).

Lusikoi za’atarjugurtti munakoisoille ja nostele päälle sydämet. Viimeistele annokset viikunoilla, granaattiomenan siemenillä, lehtipersiljalla, pistaasirouheella ja chilisilpulla. Halutessasi voit valuttaa annoksille vielä hieman granaattiomenasiirappia. Tarjoile heti!

paistetut kanansydämet

kanan sydämet

774 views