Musta baba ganoush & oodi pimeydelle

by Juulia 3 Comments
Musta baba ganoush & oodi pimeydelle

baba ganoush

Hello darkness my old friend…

Se ois synkin aika vuodesta käsillä nyt! Enkä nyt tarkoita vain sunnuntaisia synttäreitäni (viimeinen vuosi kolmikymppisenä alkaa, iik…) vaan aikaa jälkeen ruskan ja ennen lumen. Päivänvalo hiipuu päivä päivältä, aurinkoinen “lokakuuma” alkaa olla muisto vain ja heijastimet on korkea aika kaivaa esiin. Koittaa se aika vuodesta, jolloin on pimeää kun lähtee kotoa töihin ja aivan yhtä pimeää kun illalla könyää takaisin kotikololle. Ja kun sitten kerran kuussa näkee odottamatta vilauksen auringonsäteestä, reagoi siihen kuin Gizmo konsanaan: “Bright light, bright light!!”

Koska oma lempivärini on musta (ainakin mitä tulee vaatetukseen) ja koska samaistun enemmän menninkäiseen kuin päivänsäteeseen, en ole tästä alkutalven pimeydestä moksiskaan. Toki tämänkin mörököllin mieli yleensä mustenee siinä vaiheessa, jos lunta ei näy vielä joulunakaan. Tahdon valkoisen joulun kiitos!

Vielä synkempi on fiilis jos pysähtyy miettimään mustien talvien syitä… ja kyllä, viittaan tässä ilmastonmuutokseen. Miltähän mahtavat ne tulevaisuuden talvet vielä näyttääkään? Koska etelänmatkan varaaminen ei ehkä ole se ympäristöystävällisin ratkaisu pimeästä vuodenajasta selviytymiseen, ehdotan kaikille meille puolet vuodesta pimeydessä viettäville seuraavaa: syleillään pimeyttä (ja muistetaan D-vitamiinilisä, hehe). Itselleni tämä on luontevinta toteuttaa tietysti keittiössä, sillä mitäpä ei hyvä ruoka parantaisi? Tänään kokataan siis mustaa ruokaa!

baba ganoush

Musta ruoka!

Mustista raaka-aineista olen toki innoissani ihan muulloinkin kuin näin syksyllä. Kesken kirkkainta kevättä hurahdin totaalisesti mustaan valkosipuliin, jota ensi tutustumisesta asti onkin sitten ollut kaapissa purkkitolkulla jatkuvasti. Näitä koukuttavan herkullisia (ja hajuhaitattomia!) pikku palleroita on pitänyt ostaa “varmuuden varalta” joka kerta, kun niitä on kaupassa eteen tullut – ja samalla niitä on tietysti tullut käytettyä runsain mitoin ruokaan kuin ruokaan.

Maustekaapistani löytyy mustaa suolaa, aitoa vaniljaa, mustia seesaminsiemeniä ja lempimaustettani mustapippuria. Mustakaali maistuu, samoin mustekala, mustat oliivit, se kaikkein vahvin salmiakki, mustaherukat, karhunvatukat, sekä kaikenlainen tummanpuhuva merilevä. Kaviaaria söisin myös oikein mielelläni 😀 Oikeastaan ainoa musta raaka-aine, joka ei maistu, on musta kardemumma… siinä on vain makuuni liian lääkemäinen aromi.

Myös musta tahini on löytänyt tiensä pysyvästi kaappiini. Bongasin sitä ekan kerran joskus alkuvuodesta ja sen jälkeen sitä on pitänytkin ostaa lisää jo kahdesti, vaikka yhden purkillisen aika pitkälle teoriassa pitäisi riittääkin. Käytän mustaa tahinia tietysti kaikkeen, mihin tahinia muutenkin – salaatinkastikkeeseen, salaatinkastikkeeseen, salaatinkastikkeeseen, puuroon, puuroon… (hmm, nyt se alkaa itseasiassa jo seljetä mihin se kaikki tahini katoaa), sekä tietysti hummukseen ja munakoisosta valmistettavaan baba ganoush -tahnaan. Tofuakin olen kuorruttanut mustalla tahinilla, tulee aika hurjan näköistä!

musta valkosipuli

musta baba ganoush

Taisikin olla vain ajan kysymys, milloin tulisin käyttäneeksi sekä mustaa valkosipulia että mustaa tahinia samassa ruuassa. Synkälle teemalle uskollisena se kolmas pyörä tuohon komboon oli sitten lopulta munakoiso! Jep, niistä tulee yhdessä tietysti musta baba ganoush!

Musta baba ganoush

vegaaninen

n. 600 g munakoisoa

1-2 tuoretta valkosipulin kynttä

8-10 mustaa valkosipulin kynttä

1 sitruunan mehu (n. 2-3 rkl)

n. ½ dl hyvää neitsytoliiviöljyä

n. 2 rkl mustaa tahinia

1 tl + maun mukaan suolaa

Paahda kokonaisia munakoisoja uunipellille asetetun folion päällä 200 asteisessa uunissa kolmisen varttia – tunti (riippuen paahdatko yhtä isoa vai kahta pienempää munakoisoa). Käännä munakoisot kerran ympäri kypsymisen aikana. Munakoisojen kuuluu olla uunista otettaessa täysin pehmeitä, kokoon lysähtäneitä ja kuorestaan enemmän tai vähemmän mustuneita. Kääri munakoisot lopuksi folion sisään lepäämään vielä noin vartiksi otettuasi ne uunista (tai laita uunivuokaan kansi, mikäli sinulla on kannellinen uunivuoka).

Purista sitruunan mehu isoon kulhoon ja raasta perään tuore valkosipuli. Lisää seokseen noin teelusikallinen suolaa ja jätä seos tekeytymään siksi aikaa kun valmistelet munakoison (näin valkosipulin terävä maku hieman pehmenee).

Halkaise munakoisot niiden hieman jäähdyttyä pitkittäin. Irroita kypsä munakoiso kuoresta mahdollisimman huolellisesti. Laita munakoiso tiheään siivilään valumaan, jotta ylimääräinen neste saadaan siitä pois. Voit painella munakoisoa varovasti siivilää vasten, jotta saat siitä irtoamaan mahdollisimman paljon nestettä – älä kuitenkaan puserra munakoisoa siivilästä läpi.

Lisää valutettu munakoiso kulhoon ja murjo se pohjaa vasten haarukalla rikki. Mikäli munakoiso on kovin säikeistä, voit toki myös surauttaa sen sauvasekoittimella. Lisää seokseen sitten tahini haarukalla reippaasti “vatkaten”. Aloita tahinin lisääminen muutamasta teelusikallisesta ja lisää lusikallinen kerrallaan sen mukaan kuinka paljon tahinin mausta pidät. Itse tykkään laittaa tähän määrään muutaman ruokalusikallisen tahinia. Lisää lopuksi seokseen vielä oliiviöljy pienissä erissä edelleen haarukalla vatkaten. Baba ganoush muuttuu öljyn myötä hieman kuohkeammaksi. Mausta valmis musta baba ganoush lopuksi vielä tarvittaessa lisäripauksella suolaa.

munakoisokaviaari

Musta baba ganoush säilyy jääkaapissa 3-4 päivää – siis jos säilyy! Se on ihanaa hyvän leivän päällä, ja pinnalle voi ripotella halutessaan jotain ihanaa murua, kuten dukkah’ia tai everything seasoningia tai vaikkapa kuivattuja kapriksia (kuten minulla kuvissa)! Itse voisin tosin lusikoida tätä herkkua suoraan kulhosta jugurtin tapaan ateriakseni… Ja niin taidan muuten nyt tehdäkin! (Kukapa minua täällä pimeässä kiinni siitä saisi?)

286 views

Paahdettu munakoiso misotahnalla

Paahdettu munakoiso misotahnalla

paahdettu munakoiso

Munakoiso on yksi lempi raaka-aineitani! Rakastin sitä jo lapsena, kun äiti kokkaili uunissa munakoisopihvejä. Munakoison koostumus on minusta ihanaa ja toisin kuin monet, tykkään siitä myös ns. rapsakampana – esimerkiksi ne pienet pyöreät munakoisot, joita thaimaalaisissa curryissä käytetään, ovat minusta tolkuttoman hyviä!

Munakoisoruuista suosikkejani on edelleen uunissa paahdettu munakoiso, vaikka rakastankin myös baba ganoush -tahnaa ja munakoisopastaa. Tosin toisin kuin äidin köökissä 80-luvulla, meillä paahdettu munakoiso saa mausteeksensa suolaripauksen sijasta misotahnaa.

miso munakoiso

Tiesittekö muuten, että munakoiso on kasvitieteellisesti marja, eikä suinkaan vihannes. Näitä marjojahan onkin sitten ihan joka lähtöön: on paksua, lyhyttä, ohutta, pitkää, tummaa sekä vaaleaa violettia, valkoista, keltaista, vihreää, oranssia, raidallista, pyöreää, pikkuruista, jättimäistä, käppyrää, suoraa… ja ne ovat kaikki minusta yhtä ihania.

Tähän reseptiin käytän kuitenkin mieluiten ohuita ja pitkiä japanilaisia munakoisoja, jos vain saan niitä käsiini.

Paahdettu munakoiso misotahnalla

250 g ohuita japanilaisia munakoisoja

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl punaista misoa

1½ rkl miriniä

½ rkl vaahterasiirappia

¼ tl seesamiöljyä

Halkaise munakoisot pitkittäin kahtia. Viillä munakoisojen pintaan vinottaisia muutaman millin syvyisiä viiltoja. Sekoita loput raaka-aineista yhteen ja sivele munakoisoille. Laita munakoisot uunivuokaan ja paahda 225 asteisen uunin ylätasolla n. 20-30 minuuttia, tai kunnes munakoiso on täysin kypsää ja pinnaltaan kullanruskeaa. Laske pelti tarvittaessa keskitasolle, jos munakoisot uhkaavat saada liikaa väriä olematta vielä kypsiä.

Tarjoa paahdettu munakoiso heti!

paahdettu munakoiso

Meillä näitä misolla maustettuja japanilaisia ohuita paahdettuja munakoisoja syödään useimmiten joko vegaanisten temakien tai onigirazun täytteenä, mutta tällä kokkailukerralla täytin niillä riisikulhon.

Mukaan pääsivät myös paahdetut kuningasosterivinokkaat ja savuiset shimejit edellisestä reseptistäni, sekä hieman höyrytettyä parsaa. Tämäntyyppinen riisikulho ei minusta ole myöskään täydellinen ilman kevätsipulisilppua ja kunnon lorausta soijaa!

Ps. Kypsennysaika riippuu käyttämiesi munakoisojen paksuudesta. Mikäli käytät tavallista, “paksua” munakoisoa, viipaloi se poikittain vajaan sentin paksuisiksi kiekoiksi.

Pps. Näin kesällä misomunakoisot voi toki myös grillata!

Ppps!! Munakoiso kannattaa säilyttää huoneenlämmössä esim. paperipussissa. Jääkaappi on munakoisolle liian kylmä ympäristö. Pussi kannattaa pitää kaukana etyleeniä tuottavista hedelmistä, se nimittäin nopeuttaa munakoison pilaantumista. Munakoiso olisi hyvä käyttää kolmen päivän sisällä ostamisesta. Jos lykkäät sen kuitenkin sinne jääkaappiin, kääri munakoiso paperiin (joka imee ylimääräistä kosteutta) äläkä sulje sen säilytyspussia. Munakoiso on herkkä säilytettävä!

paahdettu munakoiso

382 views

Vegaaninen parmesaani & pasta “puttanesca alla Norma”

by Juulia 2 Comments
Vegaaninen parmesaani & pasta “puttanesca alla Norma”

pasta puttanesca

Välillä tuntuu, ettei kulu kuukauttakaan ilman uutta ruokaskandaalia. Vasta viime kuussa puhuttiin Mutti-tomaateista ja nallekarkeista ja nyt sitten parmesaanista! Mutti on ollut helppo laittaa vaihtoon, nallekarkkeja en syö … mutta parmesaani? Nyt kyllä kirpasee.

Ongelmallisuudet ruoan tuotannon eettisyydessä, eläinten oloissa sekä ympäristöystävällisyydessä tuskin yllättävät nykyään enää ketään. Niin tiedostava kuin haluankin olla, huomaan, etten silti jaksa jokaisella kauppareissullani pohtia erikseen kulloisenkin tuotteen ekologisuutta ja eettisyyttä. Joitain valintoja teen toki lähes automaatiolla: entisenä kasvissyöjänä on helppo painottaa kasvisruokaa, ostan luomua kun sellainen vaihtoehto on tarvitsemastani tuotteesta tarjolla, pyrin käyttämään mahdollisimman paljon sesonkituotteita ja yritän aktiivisesti vähentää eläinperäisien tuotteiden, kuten maidon ja munien käyttämistä.

Silti on yksi tuote, josta en haluaisi millään hinnalla luopua: juusto. Tapanani on ollut jo pitkään huolehtia, että jääkaapista löytyy aina parmesaania. Sen avulla taikoo lähes ruuasta kuin ruuasta herkkua, eikä tuohon taikatemppuun edes tarvita suuria määriä! Parmesaani on sen verran vahva-arominen ja suolainen juusto, että käytän sitä lähestulkoon mausteen tavoin. Toki rakastan muitakin juustoja, mutta niitä ostelemme kotiin lähinnä herkuttelumielessä, eikä juustoa todellakaan lätkitä leivänkään päälle päivittäin.

vegaaninen parmesaani

Arvaattekin varmaan, miltä minusta tuntui, kun tänään avasin kännykkäni ja ensimmäisenä ruutuun lävähti Ylen uutinen parmesaaniin käytettävän maidon tuotanto-olosuhteista. Eläintensuojelujärjestö Compassion in World Farming on julkaissut Italiassa kuvattua videomateriaalia yhdeksältä maitotilalta, joista paljastuu miten huonoissa oloissa lypsylehmiä pidetää. Näillä tiloilla tuotetaan maitoa parmesaanin ja grana padano -juuston valmistukseen ja vaikka kyseessä olikin vain yhdeksän tilaa, on samankaltaisia ongelmia hyvin todennäköisesti vielä useammallakin tilalla.

Jutusta jäi paha maku suuhun monellakin tavoin. Lehmien olot karmaisevat, mutta niin myös maidontuottajien asenne: eläinten hyvinvoinnilla ei heidän mielestään ole merkitystä juuston laadulle. No sepä kiva, mitäs siihen sitten panostamaan… Toivottavasti mahdollisimman monen kuluttajan mielestä eläinten hyvinvoinnilla on kuitenkin merkitystä ostopäätökselle! Tällaisia uutisia lukiessani olen itse ainakin aivan valmis vaihtamaan parmesaanini johonkin muuhun juustoon, jonka alkuperästä ja tuotanto-olosuhteista tiedän enemmän, vaikka parmesaania rakastankin.

Pystyssä onkin itseasiassa jo #notonmypasta -kampanja, jossa vaaditaan parmesaanin ja grana padanon tuottajia ottamaan käyttöön tuotantoeläinten hyvinvointia koskevat linjaukset. Sitä odotellessa saa parmesaani jäädä minun puolestani kauppaan. Tänään onkin siksi mitä oivallisin päivä julkaista vegaaninen parmesaani -reseptini 🙂 Se on odotellut tuolla luonnoksissa jostain syystä syyskuusta asti… ja nytpä tiedän miksi! 

vegaaninen parmesaani

Vegaaninen parmesaani on superhelppoa valmistaa ja vaikkei se toki täysin parmesaanille maistu, se ajaa monella tavalla saman asian keittiössäni. Moni tekee vegaanisen parmesaaninsa pähkinöistä (kurkkaa vaikka tämä Chocochilin ohje) tai ripottelee pastansa päälle oluthiivahiutaleita ihan sellaisenaan. Itse tykkään valmistaa oluthiivahiutaleille pohjaavan “varmesaanin” itse paahtamistani auringonkukansiemenistä ja lisätä sekaan myös hieman valkosipulia. Valmiiksi paahdettuja ja suolattuja auringonkukansiemeniä käyttäessä tämä vegaaninen parmesaani valmistuu tietysti vieläkin nopeammin!

Vegaaninen parmesaani toimii minusta parhaiten mehevän pastan päällä. Yksi lempipastoistani (joka sattuu muuten myös olemaan vegaaninen) on eräänlainen hybridi pasta puttanescasta ja pasta alla Normasta. Siihen tulee reilusti valkosipulia ja chiliä, munakoisoa, tomaattimurskaa sekä japanilaista ume-etikkaa jossa on jännän kalainen maku, vaikka se japaninaprikooseista valmistetaankin. Minusta tämä kahden perinteisen italialisen pastakastikkeen yhdistelmä on parasta, kun siinä on oikein intensiivinen valkosipulin ja chilin maku, sekä sopivasti etikkaisuutta kapriksista ja umeviinietikasta. Pieni määrä sokeria pyöristää kastikkeen maut just täydellisiksi ♥

Vegaaninen parmesaani auringonkukansiemenistä:

gluteeniton, vegaaninen

75 g kuorittuja auringonkukansiemeniä

1 tl suolaa

1 valkosipulin kynsi + 1 rkl oliiviöljyä

1 dl ravintohiivahiutaleita

Paahda auringonkukan siemeniä keskilämmöllä kuivalla paistinpannulla, kunnes siemenet muuttuvat kullanruskeiksi. Siirrä siemenet pieneen kulhoon hieman jäähtymään ja paista ohuelti viipaloitu valkosipuli pannulla kullanruskeaksi. Varo polttamasta!

Laita auringonkukansiemenet, suola, valkosipuli sekä ravintohiivahiutaleet silppuriin ja pyöräytä tasalaatuiseksi rouheeksi. Säilytä auringonkukansiemenparmesaani ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa, se säilyy hyvin noin viikon. Voit halutessasi paahtaa sen nopeasti pannulla uudelleen juuri ennen tarjoilua.

pasta alla norma

Pasta puttanesca alla Norma

gluteeniton, vegaaninen

250 g munakoisoa

1 pieni salottisipuli

5-6 valkosipulin kynttä

2-3 chiliä (miedompaa tai tulisempaa, ilman siemeniä tai siementen kera = maun mukaan siis!)

2 rkl oliiviöljyä

400 g luomu tomaattimurskaa

n. 3-4 rkl kapriksia

1 rkl umeviinietikkaa (voit käyttää myös punaviinietikkaa)

mustapippuria

1 rkl sokeria

sekä

200-250 g gluteenitonta pastaa

tarjoiluun:

laadukasta oliiviöljyä

vegaanista parmesaania

(tuoretta basilikaa)

Leikkaa munakoiso pieniksi noin sentti × sentti kuutioiksi. Silppua sipuli, valkosipuli ja chili. Kuullota sipuleita ja chiliä keskilämmöllä oliiviöljyssä, kunnes ne pehmenevät. Lisää pannulle sitten munakoiso ja jatka paistamista kunnes sekin pehmenee. Lisää pannulle tomaattimurska, sokeri, kaprikset (joita voit halutessasi silputa ensin hieman pienemmäksi) ja maun mukaan vastarouhittua mustapippuria. Keittele kastiketta noin vartti, jotta se hieman sakenee ja munakoiso kypsyy entistäkin pehmoisemmaksi. Kypsennä pasta odotellessasi paketin ohjeen mukaan, valuta se ja ota talteen puolisen desiä keitinvettä.

Kun pasta on kypsää ja valutettu, mausta pastakastike vielä umeviinietikalla ja tarvittaessa ripauksella suolaa. Sekoita kastike huolella pastan kanssa, notkista tarvittaessa pastan keitinvedellä ja tarjoile vegaanisen parmesaanin sekä oliiviöljylorauksen kera. Meillä unohtui kuvauspäivänä basilika kauppaan, muuten sitäkin todennäköisesti löytyisi lautaselta.

vegaaninen puttanesca

Ps. Tietääkös kukaan mikä tilanne on luomuparmesaanin kanssa?

1 185 views

Baba ganoush, gremolata-oliivit & siemennäkkäri

Baba ganoush, gremolata-oliivit & siemennäkkäri

Kaupallinen yhteistyö Risenta & Asennemedia

Metsäbrunssi!

Jos metsän reunassa asumisesta pitäisi valita paras puoli, niin tähän aikaan vuodesta tehtävä on helppo: spontaanien metsäpiknikien järjestäminen vaatii vain eväiden pakkaamisen ja muutaman minuutin kävelyn. Ei ole haitaksi sekään, että kotioven ja piknikpaikan väliltä voi halutessaan kerätä vielä leivänpäällisiä, kuten ketunleipää tai litulaukkaa

Kesän edetessä pidemmälle metsäpiknikeissä alkaa olla inisevä kääntöpuoli, mutta näin touko-kesäkuun vaihteessa myös syvemmällä metsässä on saanut nauttia eväistään vielä ilman sen kummempaa huitomista.

metsäpiknik50 metriä eteenpäin ja perillä ollaan!

Meidän taloyhtiön pihalta alkaa polku, jonka varrelta löytyy monta tuulensuojaisaa pikku aukiota, joissa evästää ja paistattelee päivää rauhassa. Viime viikonloppuna pakkasimmekin itsemme metsään brunssille. Ihan täysin spontaani temppu tämä ei sentään ollut, jonkinlaista piknikiä olin kaavaillut nimittäin jo etukäteen: paistanut muutaman pellillisen ruokaisaa siemennäkkäriä ja muussannut jääkaappiin baba ganoush -purkillisen, valkopapusoseen ja za’atarilla maustetut gremolataoliivit.

Tämäntyyppisissä piknikeväissä on se hyvä puoli, etteivät ne ole moksiskaan, vaikka kaavailtuna piknikpäivänä sää ei yllättäen suosisikaan. Purkit voivat hyvin odottaa muutaman päivän verran jääkaapissa sitä hetkeä, kun aurinko suvaitsee tulla esiin. Sitten vaan viltti olalle, purnukat koriin ja asemiin! Purkkiin pakatuissa eväissä on myös se hyvä puoli, että erillisiä tarjoiluastioita ei tarvita, eikä purkkien pakkaaminen pois lähtiessä vie juuri aikaa – ei, vaikka kesäkuinen raekuuro yllättäisi 😛

risenta siemennäkkileipä

risenta siemennäkkileipä

Sama juttu pätee Risentan siemennäkkäreihin: näkkäriseoksen voi paistaa sopivalla hetkellä etukäteen ja pakata valmiit näkkärit paloina purkkiin odottelemaan piknikhetkeä. Kiertoilmauunissa tekee helposti kerralla useammankin pellillisen ja tuolloin näkkäreistä riittää tarvittaessa isommallekin seurueelle.

Risentan hapanjuurinäkkileipä on ollut jo pitkään lempparini itse paistettavista näkkäriseoksista, mutta nyt se sai kovat kilpailijat Risentan uutuustuotteista: 50 % siemeniä sisältävät juuressiemennäkkileipä & lehtikaali-siemennäkkileipä valmistuvat nimittäin aivan yhtä nopeasti ja helposti! Ne ovat lisäksi hauskan värikkäitä, maukkaita ja ruokaisia rouskuteltavia.

siemennäkkileipäPunatäpläisessä juuressiemennäkkärissä maistuu just sopivasti punajuuren, porkkanan ja palsternakan makeus!

risenta siemennäkkileipä

Risentan siemennäkkileipä -seoksissa on sekin hyvä puoli, että gluteenittomina ja vegaanisina ne sopivat myös jokaisen ystäväni ruokavalioon. Risenta myös lupaa kompensoida kaikki tuotteidensa viljelyssä, valmistamisessa, pakkaamisessa ja kuljetuksessa syntyvät hiilidioksidipäästöt, joten tuotetta on kiva käyttää myös kestävän kehityksen näkökulmasta.

Omaksi suosikikseni näistä kahdesta uutuusmausta nousi punajuurella, porkkanalla ja palsternakalla täplitetty juuressiemennäkkileipä, johon huomasin käteni kurottavan brunssillamme uudestaan ja uudestaan. Kun pakkasin brunssipiknikkimme rääppiäiset myöhemmin samana päivänä mukaan kyläilyreissulle, niin katosi tosin lehtikaalinäkkärikin vauhdilla viimeiseen muruun asti 🙂

baba ganoushBaba ganoush aka munakoisotahna on suurta herkkuani 

Parhain baba ganoush valmistuu minusta uunin/grillin ja haarukan avulla, suristelulaitteita ei munakoisotahnan valmistukseen tarvita! Oleellisinta munakoison kypsentämisessä on kypsentää se todella pehmeäksi ja mieluiten pinnaltaan jopa savuisen hiiltyneeksi. Sähköuunissa laitankin baba ganoushia valmistaessani aina grillivastukset päälle.

Haarukalla valmistaessa baba ganoush jää kivasti rouheammaksi, mutta kuohkeutta siitä ei silti puutu. Minulla on ollut usein tapana keventää ja raikastaa baba ganoush muutamalla ruokalusikallisella kreikkalaista jugurttia, mutta totesin taannoin homman toimivat aivan yhtä hyvin kreikkalaistyyppisellä vegaanisella kauravalmisteella. Niinpä tekemäni baba ganoush maistuu myös vegaaneille, vaikka ns. jugurttia sisältääkin 🙂

Baba ganoush

vegaaninen

n. 1 kg munakoisoa

puolikas valkosipuli

1 sitruunan mehu

n. 1 dl oliiviöljyä

2-3 rkl tahinia (tummaa)

n. 1 tl suolaa

+ 2-3 rkl kreikkalaistyyppistä kauravalmistetta

(kourallinen sileälehtistä persiljaa silputtuna)

Paahda munakoisoja uunipellille asetetun folion päällä 200 asteisessa uunissa n. 1 tunti. Käännä munakoisot kerran kypsymisen aikana. Laita viimeiseksi vartiksi uunin grillivastukset päälle ja yritä saada munakoison kuori tummenemaan oikein kunnolla. Mikäli pääset käsiksi grilliin, kypsennä munakoiso siellä.

Laita viimeisen puolen tunnin ajaksi uuniin myös foliopalan sisään kääritty puolikas valkosipuli. Munakoisojen kuuluu olla uunista otettaessa täysin pehmeitä, kokoon lysähtäneitä ja kuorestaan enemmän tai vähemmän mustuneita; valkosipulin täysin pehmeää muttei palanutta (kurkkaa sitä siis muutaman kerran kypsymisen aikana). Kääri munakoisot lopuksi folion sisään lepäämään vielä noin vartiksi otettuasi ne uunista.

Halkaise munakoisot niiden hieman jäähdyttyä pitkittäin. Irroita kypsä munakoiso kuoresta mahdollisimman huolellisesti. Laita munakoiso tiheään siivilään valumaan, jotta ylimääräinen neste saadaan siitä pois. Painella munakoisoa siivilää vasten, jotta saat siitä irtoamaan mahdollisimman paljon nestettä – älä kuitenkaan puserra munakoisoa siivilästä läpi.

Olen kuullut huhuja, että myös salaattilinko toimisi munakoison kuivaamisessa hyvin! Jos kotoasi siis löytyy sellainen ja olet rohkealla päällä, kokeile tätä metodia ihmeessä ja kerro sitten minullekin miten kävi!

baba ganoush

Purista sitruunan mehu kulhoon ja puristele sen sekaan jäähtyneet kypsät valkosipulin kynnet kuorestaan. Ripottele päälle suolaa ja murskaa valkosipulinkynnet haarukalla painellen tahnaksi sitruunamehun kanssa. Lisää kulhoon sitten munakoiso ja murjo sekin haarukalla rikki. Lisää seokseen tahini haarukalla reippaasti “vatkaten”. Aloita tahinin lisääminen kahdesta ruokalusikallisesta, mutta lisää ihmeessä vielä kolmas mikäli haluat. Lisää oliiviöljy seokseen vähän kerrallaan edelleen haarukalla vatkaten, jolloin seos vaalenee ja kuohkeutuu. Mausta valmis baba ganoush lopuksi suolalla.

Baba ganoush on jo tässä vaiheessa minusta superherkullista, mutta happamien makujen ystävänä lisään seokseen vielä muutaman ruokalusikallisen kreikkalaistyyppistä kaurajugurttia, joka raikastaa, kepeyttää ja happamoittaa tahnaa hieman. Voit myös silputa tahnaan tässä vaiheessa hieman hienoksi silputtua persiljaa. Baba ganoush säilyy jääkaapissa 3-4 päivää.

baba ganoushBaba ganoush & gremolataoliivit / valkopapusose ja villiparsa

Za’atarilla maustetut gremolataoliivit

vegaaninen

150 g vihreitä kivettömiä luomuoliiveja

1 luomusitruunan raastettu kuori

puolen sitruunan mehu

pieni valkosipulin kynsi raastettuna

2 rkl za’ataria (*

n. ½ dl oliiviöljyä

n. ½ dl hienoksi silputtua persiljaa

Valuta oliivit nesteestään huolella. Laita oliivit puhtaaseen lasipurkkiin ja lisää päälle loput raaka-aineet. Sulje purkin kansi ja ravistele raaka-aineet huolella sekaisin. Survo oliiveja hieman rikki purkissa esim. kaulimen tai kauhan varrella, ravista vielä kerran ja laita purkki sitten yön yli jääkaappiin maustumaan. Kun sopiva pikniksää koittaa, nappaa purkki ja haarukka kassiin ja napsi herkut näkkärin päälle suoraan purkista. Gremolata-oliivit säilyvät jääkaapissa 2-3 päivää tai muutaman päivän pidempäänkin, jos lisäät sitruunan mehun ja persiljan oliiveihin vasta juuri ennen tarjoilua.

*) Yrttinen ja kirpeän paahteinen za’atar on koukuttava mausteseos lähi-idästä. Sitä voi tehdä itse tai ostaa etnisistä ruokakaupoista. Muita za’atar-reseptejä blogissani ovat granaattiomena-za’atar-fetasalaatti, arabialaiset munakoisopihvit & savuiset za’atarpunajuuret.

Valkopaputahna

vegaaninen

n. 350 g isoja valkoisia papuja

puolen sitruunan mehu

1 valkosipulin kynsi

1 dl oliiviöljyä

n. ½ tl suolaa

Huuhdo ja valuta pavut huolella. Raasta valkosipulin kynsi tehosekoittimen kulhoon ja purista sitruunanmehu päälle. Ripottele kulhoon vielä suola ja surauta valkosipulin kynsi mahdollisimman sileäksi tahnaksi. Jätä seos tekeytymään noin kymmeneksi minuutiksi – sitruunan happo ja suola pehmentävät kivasti raa’an valkosipulin makua.

Lisää kulhoon sitten valutetut valkopavut ja oliiviöljy. Soseuta kaikki mahdollisimman sileäksi ja kuohkeaksi tahnaksi – ohenna seosta tarvittaessa kylmällä vedellä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa. Pakkaa valkopaputahna purkkiin ja tarjoile se siemennäkkärin kera (näkkärin paloja voi halutessa vaikka dipata purkissa). Valkopaputahna säilyy jääkaapissa 3-4 päivää.

risenta siemennäkkileipä

Meillä oli brunssilla mukana vielä purkillinen pikaisesti kiehautettua villiparsaa, jota lastasimme sekä näkkäreille, että pistelimme menemään ihan sellaisenaan. Villiparsan saatavuus taitaa olla täällä Suomessa vähän niin ja näin, joten sen sijaan kannattaa kokeilla kiehauttaa minuutin pari kotimaista “villiparsaa” eli hyvin nuoria maitohorsman versoja, tai perinteistä viljeltyä parsaa, joka vaatii tietysti vähän pidemmän keittoajan.

Seuraavaksi taidamme siirtyä eväinemme metsän siimeksestä lähikalliolle – tuulestakin tulee nimittäin taas ystävä kun hyttysarmeijat aloittavat hyökkäyksensä. Jostain syystä hyttyset ovat aina olleet erityisesti juuri minun kimpussani – eräänkin ikimuistoisen juhannusyönä jälkeen laskin itsestäni yli 100 hyttysenpistosta! Ei auta meikäläistä Offit, ei citronella, ei huitoiminen. Se on vain hyväksyttävä paikkansa ravintoketjussa 😀

Sekä hyttystenkarkoitus- että piknikvinkkejä siis vastaanotetaan!

466 views