Mozzarella – melonisalaatti orvokilla, chilillä ja oliiviöljyllä

by Juulia 0 Comments
Mozzarella – melonisalaatti orvokilla, chilillä ja oliiviöljyllä

mozzarellaa ja meloniaYksinkertaistakin yksinkertaisempi, muutaman raaka-aineen melonisalaatti.

Viileä meloni, kermainen mozzarella di bufala, muutama syötävä orvokki ja reilusti potkua chilistä, siinä reseptini elokuun alun nopealle ja yksinkertaiselle lounaalle. Elokuu on melonikuu, joten kaupat ovat pullollaan sesongissa olevia hunajameloneja, Piel de Sapoja, Cantaloupeja, Galioita… Ihania ne ovat sellaisenaan, mutta itse pidän niiden silkkisestä suutuntumasta ja miedosta makeudesta melkeinpä eniten suolaisten lisukkeiden kera.

Itselläni käynnistyi juuri kesäloman viimeinen viikko ja vaikka voisin hyödyntää tämän viikon valmistautumalla tulevaan työvuoteen, tai edes kuvaamalla varastoon muutamat blogijutut ensimmäisiä kiireisiä työviikkoja pelastamaan, tekee mieleni mieluummin pistää pää puskaan ja teeskennellä, ettei loma lopu koskaan. Kyllä, tosi aikuista…

Tänä vuonna kesä on tuntunut poikkeuksellisen lyhyeltä, sillä vietin lähes koko heinäkuun kiertelemällä Pohjois-Amerikan itäreunaa (aiheesta lisää täällä blogissa ehkä jossain vaiheessa, jos saisin kerrankin aikaiseksi jonkinlaisen matkaraportin!). Älkää käsittäkö väärin, tuo hulppea ja ikimuistoinen kolmen viikon reissu tuntui itsessään lähes ikuiselta, kun jokainen päivä oli aamusta iltaan täynnä uusia kokemuksia, uusia paikkoja ja uusia ihmisiä. Samalla välistä jäi kuitenkin lähes täysin tuo harvinaistakin harvinaisempi ihme, ihka oikea Suomen kesä!

melonisalaatti

melonisalaatti

Ehdin sentään kokemaan näistä poikkeuksellisista kotimaisista seksihelteistä ne viimeiset muutamat päivät, joista muuten selvitiin lähes yksinomaan nektariinigazpachon ja kylmien nuudeleiden avulla. Sinä aikana onnistuin vihdoin heittämään talviturkkini, hikoilemaan Mustikkamaan Ravintola La Plagen terassilla ja grillaamaan siskon pihalla. (Uinti, terde, grilli, check, check, check. Mitä muuta kesällä kuuluikaan tehdä?)

Nyt, kun kuumuus on jo hieman hellittänyt, hellittivät myös kesän suorituspaineet. On helpompi ottaa nämä viimeiset lomapäivät rauhallisesti, kun ei tarvitse miettiä mitä kaikkea poikkeuksellisten hellepäivien aikana kuuluikaan oikein tehdä! Ehkäpä tämän viikon jälkeen sitä on sitten lopulta ne kuuluisat akutkin ladattuina ja olen valmis palaamaan töihin? Se jääköön nähtäväksi … mutta ainakin todennäköisempää se on, mikäli pidän elämäni tällä viikolla yhtä hyvin tasapainossa kuin tämän tämänpäiväisen reseptini: jotain raikasta, jotain kaunista, jotain makeaa, vähän luksusta … ja loppuun niin tulinen ja hyvin öljytty jälkipotku, että sen voimin lentää vähintään toiselle työviikolle asti!

Mozzarella – melonisalaatti, orvokkia, chiliä ja oliiviöljyä

2:lle

1 pallo mozzarella di Bufalaa

puolikas kuorittua ja siemenetöntä hunajamelonia, Piel de Sapoa, Galiaa tai Cantaloupea, mitä nyt mielesi tekee!

1-2 miedohkoa chilipaprikaa

loraus laadukasta neitsytoliiviöljyä

hieman savustettua sormisuolaa

muutama syötävä orvokki tai salaattiorvokki

Viipaloi meloni noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Asettele siivut lautaselle ja revi mozzarella melonin päälle. Viipaloi chili ohuelti, poista siemenet mikäli chili on sittenkin liian tulinen. Annostele vielä chili sekä orvokit lautaselle. Mikäli olet saanut käsiisi salaattiorvokin, voit käyttää sen lehtineen varsineen päivineen 🙂

Mausta annos kunnon lorauksella hyvää oliiviöljyä sekä ripauksella savustettua sormisuolaa. Sitten vaan ääntä kohti!

syötävä orvokki

65 views

Maissipizza, oi maissipizza! (missä oot ollut koko mun elämän?)

by Juulia 2 Comments
Maissipizza, oi maissipizza! (missä oot ollut koko mun elämän?)

maissipizza

Maissi on yksi lempiraaka-aineitani. Parasta on, kun saa kotimaista tuoretta maissia, mutta en nyrpistele nenääni pakastemaissillekaan – niitä jäisiä jyviä olen mutustellut jo teininä sellaisenaan eikä kuulkaa tarvinnut jakaa “karkkisaalista” kenenkään kanssa 😀

Nyt kun kotimaista maissia on taas saatavilla, tykkään lykätä sitä vähän kaikkeen. Toki keitetty maissintähkä voisulalla on yksinkertaisuudessaan ihanaa, mutta maissista on niin moneen muuhunkin! Blogiarkistoistani löytyykin mm. maissigazpacho, kantarelli-maissichowder sekä sateenkaarisalaatti, joissa maissi pääsee osoittamaan monipuolisuuttaan.

Maissipizzaa en kuitenkaan ollut vielä tähän päivään mennessä jostain ihmeen syystä tehnyt. Ottaen huomioon, että olen kuitenkin tehnyt mm. Jallupizzaa, asianlaita ihmetyttää vielä enemmän – onhan kyseessä kuitenkin rakas maissini!

Nyt kun ajatus lopulta ilmestyi mieleeni, halusin varmistaa, että maissipizzassa maistuisi ensisijaisesti maissi. Niinpä päätin tehdä pizzasta “valkoisen” ja skipata tällä kertaa kokonaan sen perinteisen tomaattikastikepohjan. Mieto maissipizza kaipasi kuitenkin uunista tultuaan selvästi vähän jotain hapokasta ja raikasta, joten lopputulos lähti limetin ja korianterin voimin hieman jonkinsortin mex-italialaisen fuusioruuan suuntaan. Jälkikäteen ajatellen olisi pinnalle voinut lopuksi vielä heitellä muutamat ranskankermanokareetkin nachoannoksen tyyliin!

maissipizza

Pizzasta tuli peltipizza hieman meidän talouden viimejoulun hittiruuan, sfincionen tyyliin. Taikina, jonka tuolloin opettelin, tehdään vähintään vuorokautta aiemmin jääkaappiin nousemaan hitaasti kylmässä. Ohjeen määrällä yhdelle pellille tehdystä pizzapohjasta tulee melko paksu, joten lopputulos lähentelee tavallaan jopa focacciaa. Tämän vuoksi minusta on tärkeää, että täytteissä on mehevyyttä – öljyn määrässä ei siis kannata pihtailla! Kun maissipizza on vieläpä lastattu aimo annoksella erilaisia juustoja, ruokkii yhdellä pellillisellä helposti 4-6 ihmistä (tai kolme, jos istuu ruokapöydässä meidän kanssa).

Valkoinen maissipizza

1 pellillinen

tupla-annos tämän ohjeen mukaan 00-jauhoilla tehtyä pizzataikinaa + 1-2 rkl oliiviöljyä

250 g ricottaa

150 g vahvan makuista juustoraastetta (esim. mustaleimaa tai pitkään kypsytettyä cheddaria)

1-2 valkosipulin kynttä

1 tl hunajaa

3 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua chipotlechilirouhetta

1-2 mietoa chiliä (esim. jalapeno, cayenne)

2 kotimaista tuoretta maissintähkää

n. ½ tl mustapippuria

1-2 palloa mozzarellaa (n. 125-250 g)

Valmiin pizzan päälle:

ruukku korianteria

1 kypsä avocado

1-2 limettiä

Valmista pizzataikina vähintään vuorokautta aikaisemmin ja anna sen kohota kylmässä, kuten jääkaapissa. Kuumenna uuni 250 asteeseen ja laita uunipelti uuniin kuumenemaan.

Ota pizzataikina kylmästä ja pyörittele se kauttaaltaan oliiviöljyssä. Taputtele pizzataikina sitten pöydälle asetetun leivinpaperin päälle. Raasta tai viipaloi valkosipuli ja kuullota sitä oliiviöljyssä kunnes se pehmee. Lisää valkosipuliin sitten hunaja ja jatka paistamista hetki. Sekoita hunajainen valkosipuli paistoöljyineen, ricotta, juustoraaste sekä chipotlerouhe kulhossa ja levitä seos pizzataikinan päälle.

Irroita maissinjyvät tähkistä terävällä veitsellä kulhoon (ota iso syvä kulho jonka sisään mahtuu pieni kulho ylösalaisin, aseta sitten maissintähkä pikkukulhon varaan pystyyn ja veistele jyvät kulhon pohjalle – näin ne eivät lentele ympäri keittiötä). Levitä maissinjyvät ricottaseoksen päälle ja mausta mustapippurilla.

Viipaloi 1-2 mietoa chiliä ohuelti maissin päälle. Poista chilistä halutessasi siemenet. Revi vielä mozzarellapallo (tai kaksi, heh) pizzan päälle ja ota kuuma pelti sitten uunista. Vedä leivinpaperille kasattu pizza varovasti uunipellille (tarvitset tässä todennäköisesti apukäsiä) ja laita se sitten uunin keski-ylätasolle paistumaan noin vartiksi, tai kunnes pohja on kypsä ja juusto kauniisti ruskistunutta.

Kuutioi tai viipaloi avocado ja purista sen päälle hieman limetin mehua tummumisen ehkäisemiseksi. Levitä avocado maissipizzan päälle. Viimeistele maissipizza juuri ennen tarjoilua vielä tuoreella korianterilla ja tarjoile se limetin lohkojen kera.

maissipizza

688 views

Vihertävät lohilasagnerullat

by Juulia 6 Comments
Vihertävät lohilasagnerullat

Syksyn tullen mulla alkaa lasagnehammasta aina kolottamaan! Kaikenlaiset pataruuat, pitkään hauduteltavat laatikot, keitot ja muhennokset nyt vaan ovat kylmenevässä säässä kovin houkuttelevia.

Tänä vuonna otin varaslähdön syysruokiin jo elokuun lopuilla tekemällä oikein pitkän kaavan mukaisen lihalasagnen. Se maistui syntisen hyvältä tuolloin, kun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt vielä fiilistellä kesää, mutta jätin silti seuraavan perinnelasagnen suosiolla syksymmälle. Sen sijaan innostuin väsäilemään jotain lasagnen kaltaista mutta “kevyempää” (haha, eipä tää ole kevyttä nähnytkään) ja kesäisempää satokauden vihreistä herkuista, pavuista ja pinaatista 🙂

Vihreillä pavuilla, pinaatilla, kylmäsavulohella ja ricotalla lastatut ja lopuksi vuohenjuustoisella soossilla sekä mozzarellalla gratinoidut tuorelasagnerullat valmistuvat peruslasagnea nopeammin, mutta korjaavat kuitenkin sen lasagnehampaan kolotuksen, mikäli se alkaisi äkillisesti vaivaamaan.

Vihreät lohilasagnerullat 2-4:lle

Rulliin:

150 g kylmäsavulohta

n. 100 g tuoretta pinaattia

250 g ricottaa

250 g tuorelasagnelevyjä

n. 100 g vihreitä papuja

n. 100 g parmesaania

suolaa, pippuria

Soossiin:

n. 75 g voita

2 rkl vehnäjauhoja

3 dl täysmaitoa

100 g vuohenjuustoa

ripaus muskottipähkinää

1 pallo mozzarellaa

+ 1 dl vettä

Pese ja silppua pinaatinlehdet. Sekoita pinaatti ricottaan, raasta sekaan kourallinen parmesaania ja mausta ripauksella suolaa sekä reilusti vastarouhittua mustapippuria. Pese vihreät pavut ja leikkaa niistä päät irti. Kiehauta ne sitten halutessasi muutaman minuuttia, huuhtele kylmällä vedellä ja valuta (itse laitan pavut rulliin raakana, sillä pelaan mieluummin varman päälle niin että ne jäävät hieman alikypsiksi kuin höyrystyvät rullien sisällä ylikypsiksi).

Ota yksi lasagnelevy pakkauksesta ja levitä sen toiseen reunaan kukkurallinen lusikallinen pinaatti-ricottaseosta. Aseta seoksen päälle siivu kylmäsavulohta ja viitisen papua. Rullaa levy täytetystä päästä alkaen ja laita rulla uunivuokaan. Toista, kunnes kaikki lasagnelevyt ja täytteet on käytetty. Kaada vuuan pohjalle vielä desi vettä.

Sulata pinnoitetussa kattilassa voi miedolla lämmöllä ja vispaa siihen jauhot. Lisää maito vähän kerrallaan kokoajan vispaten, kunnes seos hieman paksuuntuu. Murusta sekaan vuohenjuusto ja mausta kastike sitten ripauksella suolaa (jos tarpeen juuston jälkeen) sekä muskottipähkinää. Levitä kastike rullien päälle. Revi päällimmäiseksi vielä pallo mozzarellaa ja paista sitten rullia 180 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia keskitasolla, tai kunnes pinta on kevyesti ruskistunut ja kupliva. Anna rullien vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Nämä rullat ovat vihreästä täytteestään huolimatta sen verran tuhtia syötävää, että tarjoilisin ne näin jälkiviisaasti vihreän salaatin kera 🙂

Ps. Kotimaisen pinaatin ja papujen kausi jatkuu vielä hetken, sen loputtua ohjeen voi toki tehdä myös pakastepinaatista ja -pavuista. Muista kuitenkin valuttaa ne sulattamisen jälkeen huolella.

192 views

Kimchipizzaa Omnipollon tyyliin

Kimchipizzaa Omnipollon tyyliin

Kun on viime aikoina tullut tehtailtua näitä erilaisia donbureja, bibimbapeja sekä ties mitä ramensopan tapaisia, on kotonani nykyään kokoajan kimchiä. Kimchi on minusta ihanaa, joten ei ihme, että mielessäni on kummitellut kimchipizza siitä asti, kun sellaista maistoin Tuklholman maagisessa olut- ja pizzataivaassa Omnipollos Hattissa uutenavuotena! Ihme sen sijaan on, että tässä on päässyt vierähtämään näin pitkään ennenkuin sain aikaiseksi tehdä sellaista kotona.

Omnipollon kimchipizza hipoi täydellisyyttä; siinä oli juuri sopivasti tulisuutta, suolaa ja rasvaa olematta kuitenkaan liikaa. Olisin mieluusti syönyt vielä toisen, jos mahani olisi suinkaan sen sallinut! Omnipollon kimchipizzatäytteet olivat:

  • tomaatti
  • mozzarella
  • ilmakuivattu entrecôte
  • kimchi
  • bulgogimarinadi
  • kevätsipuli

Täydensin listaa kotona siitakesienillä ja makoisilla sokeriherneillä (joita puputan nykyään lähes päivittäin). Ilmakuivatun entrecôten korvasin lähikaupan bresaolalla, bulgogimarinadin gochujangtahnalla. Kotoisan kimchipizzani kruunasi kevyen pippuriset retiisinversot (joita olen myös suurkuluttanut viimeaikoina).

Kimchipizza Omnipollon tyyliin (1 lätty)

pohjalle:

annos pizzataikinaa (kukin ruokavalionsa ja makunsa mukaan, täällä ihan perinteistä vehnätaikinaa)

2 rkl gochujangtahnaa + 2 rkl paseerattua tomaattia tai ketsuppia (!)

päälliset:

n. 2 dl kimchiä

 1 iso pallo bufalamozzarella

6 siitakesientä

n. 50 g bresaolaa (löytyy esim. Pirkalta)

n. 10 sokeriherneenpalkoa

n. 2 dl mustaleimaraastetta

2 kevätsipulin vartta

vesikrassia tai retiisinversoja

Pizzapohjan voi jokainen tehdä makunsa mukaan, tosin Omnipolloa imitoidessa vehnäpohja kyllä vähän niinkuin kuuluisi asiaan. Passelin peruspohjan ohje löytyy esim. täältä – itse nostatan taikinan tosin mieluiten yön yli jääkaapissa, jos vain mahdollista.

Pizzan pohjan tavoin täyttämisessä on jokaisella varmaan omat tapansa tai suorastaan “sääntönsä”. Minusta näiden raaka-aineiden kanssa toimii kuitenkin parhaiten täyttötaktiikka, jossa pohja peitetään tomaattisose-gochujangseoksella ja sitten mustaleimaraasteella (muukin juusto toki käy). Siihen päälle sitten vasta loput täytteet. Näin juustoa tulee siis sekä pohjalle, että pinnalle 🙂

Täytteiden määrää kannattaa myös viilata omien tottumusten mukaiseksi; listassa omat suuntaa-antavat raaka-ainemääräni. Jotkut tykkää runsaammista pizzoisat, toiset niukemmista – itse pyrin täyttämään pohjan tasaisesti niin ettei aukkoja täytteiden välissä juuri näy … ahne mikä ahne! Siitakesienet puolitan, isommat leikkaan neljään osaan, sokeriherneet puolitan. Kimchiä laitan kimchifanina tietysti reilusti. Bresaolaviipaleet revin kahtia, jotta saan ne levitettyä kauttaaltaan pizzalle. Päällimmäiseksi revitty mozzarella!

Raa’an kevätsipulin ystävät voivat jättää osan sipulista valmiin pizzan päälle, mulla taisi mennä kaikki kuvauskerralla uunin kautta. Pizza kannattaa paistaa mielestäni nopeasti mahdollimman kuumassa uunissa: 250 astetta ja 7-8 minuuttia ylätasolla riittää hyvin, kun pohja on tarpeeksi ohut. Vesikrassi ja/tai retiisinversot kannattaa laittaa pizzan päälle vasta juuri ennen tarjoilua, jotta ne säilyvät rapeina.

Ekan kerran kun tein tätä pizzaa, kotonani oli avoinna pääsiäisen jäljiltä pullollinen Bixio Amaronea. Ihastuin tuohon viiniin sen verran, että kokeilin sitä muutamankin eri ruuan kanssa kunnes pullossa ei ollut enää tipan tippaa. Kallistahan amarone on (vaikka kyseinen pullo olikin saatu testiin blogin kautta), joten avatusta pullosta on otettava kaikki ilo irti – kuinka usein sitä tällaisia viinejä nyt kuitenkaan juo? Amaronea siis lasiin vaan ja pizzaa ahmimaan.

Tuliselle ruualle harvemmin suositellaan punaviinejä, eikä varsinkaan korkea-alkoholipitoisia tai tanniinisia. Bixio täyttää kummatkin kriteerit, mutta on oman arvioni  mukaan myös sen verran täyteläinen ja runsas makeine kuivattuine hedelmäaromineen, että se toimii kuin toimiikin tämän aasialaishenkisen pizzan kaverina … vähän samalla logiikalla kuin parfyymisen kukkainen gewurtztraminerer tai muscatkin toimisi.

Oppimani vastainen ruoka-viini-paritus jäi askarruttamaan mieltäni sen verran, että suuntasin nettiin selvittämään asiaa lisää. Punaviinin ja tulisten ruokien yhdistelystä löytyi useampikin mielenkiintoinen artikkeli, mutta erityisesti Wine Follyn rohkaisemana uskaltaudun kuin uskaltaudunkin suosittelemaan tätä yhdistelmää 😀

Ymmärrän hyvin, että suositteluni ei välttämättä vakuuta teistä montakaan tarpeeksi kalliin viinin hankintaa varten – joten toki tätä teoriaa voi testata myös amaronea edullisemmalla ripassolla (josta löytyy amaronen piirteitä valmistustavan vuoksi). Lisäksi voi kokeilla, miten valkoviini sointuu pizzan kaveriksi, ja metsästää niitä edellämainittuja parfyymisiä/puolikuivia valkoviinejä, joita suositellaan aasialaisille ruuille. Raikkaat, vaaleat ja runsaskuplaiset oluset toimivat myös. Pääasia, että juoma on kylmää – jopa se punaviini!

… ja mikäli sitä amaronea kotiin joskus ajautuu… niin pitäkää suositukseni mielessä 😉

267 views