Janoisena Berliinissä: Mikkeller Berlin & BrewDog Mitte

Janoisena Berliinissä: Mikkeller Berlin & BrewDog Mitte

Hallo! Kotiuduin juuri melko eeppisesti mönkään menneeltä Berliininmatkalta. Meillä ei tosiaankaan Juuson kanssa toistaiseksi ole ollut kovin kummoinen Berliini-tuuri, sillä viimevuotinen matka peruuntui passimokani takia (se mokoma kun oli mennyt vanhentumaan kertomatta minulle tilanteesta ajoissa) ja tänä kesänä mukaan änkesi 39 asteen kuume.

Lähdin kuumeesta huolimatta reissuun sillä ajatuksella, että miksi sairastaa yksin kotona kun voi sairastaa Berliinissä, samaa makaamistahan se on. En kuitenkaan tullut ottaneeksi huomioon tuossa päättelyssäni omaa luonnettani: enhän minä pysty makaamaan aloillani kiltisti hotellissa, jos hotelli sijaitsee lempikaupungissani!

mikkeller berlinHoukutin nro 1: Mikkeller Berlinbrewdog mitteHoukutin nro 2: BrewDog Mitte

Ensimmäisenä päivänä olin anivarhaisen lennon ja sitä edeltävän huonoissa oloissa valvotun yön jäljiltä niin ding dong, että päivä kului kuin kuluikin pitkälti hotellin pedissä. Seuraavana päivänä napsin kuitenkin jääräpäisesti kuumetta alentavia lääkkeitä sen verran, että pystyin kurvaamaan taksilla Mitteen syömään ja katsomaan maailman menoa edes muutamaksi tunniksi 😀

Näin jälkikäteen oma täysin aivoton toiminta on helppo tuomita, mutta tuolla hetkellä minusta oli aivan fiksua raahustaa samalla vaivalla katsastamaan Mitten hokuttelevat olutpaikat Mikkeller Berlin ja BrewDog Mitte. Sen verran sentään tajusin omaa parastani, että join kummassakin paikassa vain pikkuruiset ja prosenteiltaan miedot berliner weisset … mutta ei tainnut silti olla mikään maailman fiksuin veto tämä baarikatsaus, vaikka maltillinen olikin.

Mikkeller Berlin

No, kun vahinko on nyt kerran kuitenkin jo tapahtunut, siitä voi kai yhtä hyvin raportoida tänne blogiin? Olivat nimittäin superkivoja kummatkin baarit ja kätevästi vieläpä muutaman korttelin päässä toisistaan. Suosittelen lämmöllä (mutten kuumeella, hehe) kaikille olutihmisille!

Mikkeller Berlin

Mikkellerin baareissa odotettavissa on aina niin viimeiseen asti hiottu sisustus, kuin laadukas ja monipuolinen valikoimakin. Tällä kertaa jouduin kuitenkin hieman pettymään – en siihen tyyliin toki, mutta valikoimaan – todella IPA-painoitteista! Toisaalta ehkä tilanteen huomioon ottaen oli ihan hyvä, että tarjolla oli vain kaksi vastustamatonta hapanolutta. Alkuiltapäivästä sainkin nauttia yuzulla maustetun berliner weisseni rauhassa lähes tyhjässä baarissa sen viileän leikkisää sisustusta ihaillen.

mikkeller berlin

Drink’in Berliner  Yuzu, oivallinen hellepäivän janojuoma!

Hanoja pikkuinen Mikkeller Berlin tarjoaa 24 ja pullovalikoimaa parahulttaisesti saman verran. Olin suunnitellut visiittiä tähän baariin siitä asti, kun matkani varasin, ja pitänyt uteliaana myös baarin hanavalikoimaa silmällä – odotukset olivat siis korkealla!

Silmäilyjeni perusteella voinkin sanoa valikoiman vaikuttavan yleensä varsin monipuoliselta. Tarjolla on ollut jopa yksi kaikkien aikojen ikimuistoisin juomani olut, Buddelshipin ja Lervigin kollaboraatio Sauer d’Krauts (mangolla ja ananaksella maustettu, hapankaalilla hapatettu herkku) ja onpa tuo Mikkellerin oma iki-ihana Spontan-sarjakin ollut hyvin edustettuna … paitsi tuolloin visiittipäivänäni. No, kuten sanottu, ehkä parempi niin.

Mikkeller Berlin

Torstraße 102

Berlin, Mitte

brewdog mitte

BrewDog Mitte, vau mikä tila!

BrewDog Mitte

Muutaman korttelin päässä sijaitseva BrewDog Mitte teki vaikutuksen erityisesti korkealla ja avaralla tilallaan, pizzauunillaan sekä sisäpihan vehreällä terassillaan. Pizzaa oli tietysti testattava, enkä sitten voinut sitä olutvalikoimaakaan jättää tyystin Juuson kontolle… Yhdestä nurkasta löytyvä kolikkopelikokoelma jätettiin tällä kertaa kuitenkin rauhaan.

Hanoja tässä baarissa on 30. Valikoimassa on luonnollisesti laaja valikoima panimon omia tuotteita, muutamia yhteistyöoluita sekä kuusi vierashanaa. Pullovalikoima näytti varsin pätevältä, vaikken siihen näissä oloissa hirveän pitkäksi aikaa jäänyt tutustumaankaan – mutta sen verran sentään tilanteessa rekisteröin, että tästä baarista voi myös ostaa olutta mukaan 🙂

Pizzalistalta valitsimme King of Pigs -lätyn, jonka täytteinä oli gyula wurst, purjo, vesikrassi, tomaatti ja mozzarella. Pizza osoittautui aika pieneksi, mutta onneksi ihan maukkaaksi. Hyvä pikku välipala, tosin samalla hinnalla saa Berliinistä paljon parempaakin pizzaa.

Kaikki maistamani BrewDogin Blitz -sarjan berliner weisset ovat olleet minusta kivoja, mutta Mittessä juomani, katajanmarjalla maustettu Blitz Gin oli kyllä yliveto! Raikas, hapan, sitruksisen kuiva ja kevyesti inkiväärinen ja katajainen olut toimi hikisessä ja hieman tukalassa olossani todella virkistävästi.

Olihan tämä BrewDog kuitenkin kaiken kaikkiaan tosi mukavan ja viihtyisän oloinen baari, mutta ei se kyllä koti-BrewDogia millään päihittänyt, oli pizzaa tai ei ♥

BrewDog Mitte

Ackerstrasse 29,

Berlin, Mitte

Kummankin baarin läheltä löytyy muuten myös kaksi ravintolaa sekä yksi kahvila, joita ei kannata herkkusuun jättää väliin: Cocolo Ramen, Shiso Burger sekä THE BARN.

Toisinsanoen, jollen olisi ollut niin pipi, olisin noudattanut Mitte-retkelläni seuraavaa kaavaa: päivän aloitus espresso-tonicilla Barnissa, lounasburgeri Shisossa, sitten tasting-setit niin Mikkellerissä kuin BrewDogissakin ja lopuksi ramenille Cocoloon. Nyt tuosta suunnitelmasta jäi uupumaan niin Cocolo kuin tasting-setitkin, muuten tämä jääräpää kävi suunnitelmansa kuitenkin sairaanakin melkein läpi 😀

Kuumeesta huolimatta näin hilpeänä ja mukaan tarttui vielä myöhäisherännäiselle Birkenstockit! Mitkä ovat teidän lempikohteitanne Mittessä?

183 views

Löytö: Portterimämmi

Löytö: Portterimämmi

portterimämmiPortterimämmiä, hasselpähkinämaitoa + virpojille varattu palkka.

Mulle on helppo myydä melkein mitä vaan, jos siinä on olutta. Niinpä olin viime viikolla vilauksena paikalla ruokaasuomesta.fi -pop up pääsiäiskaupassa, kun kuulin että sieltä saa portterimämmiäjäätelöä (kyllä vaan, olen myös mämmifani).

Portterimämmijäden paikalle houkuttelemana ilahduin kovasti, kun sainkin kylkiäisenä testiin Penttilän tilan edustajalta vielä ropollisen tuon samaisen jäätelön raaka-ainetta, eli Pyynikin Panimon Vahvaportterilla ryyditettyä portterimämmiä. No nyt kyllä kelpaa! Pääsiäisen jälkkärit hoituivat kertaheitolla kuin itsestään, mikä tässä kevätväsähdystilassani ilahdutti kovasti.

portterimämmiKuten kuvastakin näkyy, portterimämmi on perinteistä reilusti vaaleampaa ja rouheisempaa.

Tai siis … pääsiäisen jälkkärit olisivat hoidossa, ellei sekä portterimämmi-, että portterimämmijäätelöpurkki ammottaisi jo tyhjyyttään. Kävi nimittäin perinteiset: maistettiin kumpaakin Juuson kanssa vähän, eikä sitten osattukaan enää lopettaa. Palmusunnuntain virpojille varatut suklaamunatkin päätyivät parempiin suihin, kun noitia ilmestyi oven taa vain kaksi.

Tyhjien purkkien ääreltä on helppo kirjoitella suositusta kummastakin tuotteesta, mutta mitään perinteistä mämmiä ei Penttilän portterimämmi kuitenkaan missään nimessä ole. Se on perusmämmiä paljon vaaleampaa ja juoksevampaa ja siinä on jyväisen rouhea rakenne. Se maistuukin varsin viljaisalle! Siitä tulee suorastaan mieleen lapsuuteni herkku Weetabix.

Portterimämmi ei myöskään ole läheskään niin makea tai maltainen kuin perusmämmi. Sen vuoksi sitä on ehkä tullutkin lapattua nassuun kerralla vähän perinteistä enemmän. Portterin makua jäin tästä mämmistä kaipaamaan enemmänkin, se kun tulee läpi mielestäni vasta jälkimaun puolella, mikä on pienoinen pettymys. Perinteisen mämmin tai portterin himoa tällä ei siis tyydytetä, mutta eihän mikään estä minua ostamasta kotiin myös perusmämmiä … ja sen portterinkin voin juoda ihan lasista.

portterimämmiEtiketti on makua synkempi – tämä mämmi on loppujen lopuksi aika kevyttä!

portterimämmijäätelöLaiskan versio viime pääsiäisen hurmaavasti nimetystä hitistä “töhnämunasta”: portterimämmijäätelöllä täytetty suklaamuna.

Portterimämmijäätelölle lähtee pisteet ihan ekaksi siitä, että jäätelö on tehty suomalaisten alkuperäislehmärotujen maitoon. Kuten portterimämmissä, ei tässä jäätelössäkään se portteri kovin vahvasti esiin nouse, sen sijaan päällimmäinen maku on vaalean siirappinen. Portterimämmin viljainen maku ja rouheinen rakenne löytyy jäätelöstä onneksi myös ja minusta se tekee tästä jäätelöstä hauskasti vähän erilaista. Uutta jätskisuosikkia tästä ei minulle silti tullut, lähinnä siksi, että se on makuun hieman liian makea.

Portterimämmijätski hupeni meillä viikonlopun aikana osittain sellaisenaan, osittain suklaamunasta syötynä ja olihan sitä lopulta testattava myös jäätelökaljana eli ice cream beer floatina. Oluena minulla tässä kokeilussa oli Alkon valikoimista tällä hetkellä löytyvä erinomainen Mikkeller Beer Geek Limfjordsporter. Tähän Thisted Brygghusin kanssa yhteistyönä pantuun porteriin on käytetty mm. paahdettua ohraa, kaurahiutaleita, kahvia ja lakritsia. Sen makuprofiili on tumman paahteinen, katkera ja kuivahko; tummaa suklaata, lakritsia, jopa salmiakkia tulviva porter on todellinen ilo juoda ihan sellaisenaan! Kokeilun mielessä otin siitä silti desin verran sivuun jäätelökaljaa varten, eikä kaduta lainkaan.

limfjordsporterPortterimämmiä ja portteria.

Portterimämmiä löytyy pääkaupunkiseudulta vain Arabian ja Torpparinmäen K-Supermarketista, mutta sitä saa tilattua tässä pääsiäisen alla myös loistavan Eggspress-lähiruokaverkkokaupan kautta itselleen sopivalle pysäkille. Tampereen seudulla jälleenmyyjiä on jo rutkasti enemmän. Mikäli portterimämmi alkoi siis utelututtamaan, niin se on toimittava nyt … tai sitten vuoden kuluttua.

Ps. Kurkkaa myös JaskanKaljat -blogin ja Tyttö ja Tuoppi -blogin portterimämmifiilikset!

271 views

Tallinn Craft Beer Weekend 2016

Tallinn Craft Beer Weekend 2016

Tulin, join, voitin.

Päällimmäinen fiilis vierailustani toista kertaa järjestetystä Tallinn Craft Beer Weekendistä on silkka ilo. Odotukseni olivat viime vuoden jälkeen äärimmäisen korkealla, joten olin varautunut pettymään… mutta turha huoli!

Tapahtuman täysin ansaittujen meriittien lisäksi syy piilee varmasti myös minussa itsessäni – olen kehittynyt viime vuodesta oluen maistelijana ja tuntijana kuitenkin aika paljon, joten saan oluttapahtumista kokoajan enemmän irti. Uuden oppiminen sekä jo opitun fiilistely innostaa ja motivoi tutustumaan oluisiin aina vain syvemmin – jos vuodessa tapahtuu jo näin paljon kehitystä, mitähän kaikkea mahdankaan tietää vuoden päästä 😀

Suuria muutoksia viime vuoteen verrattuna ei varsinaisesti oltu tehty, joskin tila oli nyt hieman isompi. Tänä vuonna tapahtumaan oli kutsuttu 31 panimoa, viime vuonna 24 – pientä kasvua siis tapahtui myös osallistuvien panimoiden määrässä. Liput katosivat jo kuukausia etukäteen kuin kuumille kiville, mutta niiden määrä oli onneksi mitoitettu tilaan sopivasti. Ei tullut liian ahdasta, ei ollut liikaa jonoja, ei edes vessassa.

Paikalle oli helppo löytää (ihan sen kansanvaellusta muistuttavan olutfaniletkankin vuoksi) ja lokaatio oli mielestäni tunnelmaltaan erityisen onnistunut. Kaikkea muuta kuin kliininen ja persoonaton paikka tämä Port Noblessner!

TCBW:ssä lanseerattiin myös Donut Islandin ja Mallaskosken yhteistyöolut Double India Pale Lager

Birrificio Del Ducaton Giovanni ja maailman paras oluenmaisteludeittini Eleonora

Tapahtuman henki oli hyväntuulinen ja rento, kuten kuvissa esiintyvien henkilöiden kasvoistakin näkee. Örveltäjät loistivat poissaolollaan, vaikka sisäänpääsyn hinnalla saikin olutta maistaa niin paljon kuin suinkin halusi. Maisteluannosten koko vaihteli (juomanlaskijan mukaan) ennalta ilmoitetusta puolesta desistä n. puoleentoista, mikä oli välillä ilo, välillä sääli: osan oluista kaadoin nimittäin maistamisen jälkeen suoraan viemäriin. Lähemmäs viittäkymmentä olutta kun ei muuten ihan niin vain maistella…

Etukäteen valmistelemani lista unohtui tietysti printata mukaan. Tapahtuman wifi toimi onneksi erittäin hyvin, kun vain lopulta hoksasin käynnistää puhelimeni uudelleen! Listan tirkistely osoittautui kuitenkin melko turhaksi: etenimme seuralaiseni Eleonoran kanssa järjestelmällisesti pisteeltä toiselle maistellen kaikki vähänkin kiinnostavat juomat. Ekalla rundilla kaikki kevyet ja vaaleat, tokalla tummat ja tuhdit. Hanojen vaihdon jälkeen teimme tietysti uudet kaksi kierrosta.

Välillä kiinnostuksen kohteet eivät menneet täysin yhteen, mutta maistelimme kuitenkin kaikkea aina myös toistemme laseista – niinpä kuin varkain oma listani siis karttui myös seuralaiseni kiinnostuksenkohteilla. Hyvä niin – muutama kaverin lasista maistettu  “musta hevonen” yllättin nimittäin todella iloisesti. Oluthan nyt on lähtökohtaisesti kuitenkin aina hyvää, varsinkin tältä panimokattaukselta!

Edellisvuodesta tapahtumaa oli kehitetty myös siten, että tilassa oli monitoreita, joista näki maistelijoiden Untappd -arvioita livestreamina. Viimevuodesta parannusta tapahtui myös vessojen suhteen: takapihalle oli roudattu suorastaan naistenvessaparakki, wohoo! Oli peilit ja altaat ja saippuat ja kaikki (nää on tärkeitä juttuja).

Ruokaa tapahtumassa oli tarjolla mielestäni mukavasti, tosin kasvisruokailijat oli autuaasti unohdettu ruokalistoja laadittaessa. Kasvissyöjäystävälleni järjestyi onneksi kuitenkin luovasti yhdistellen ihan passeli lautasellinen mahantäytettä. Itse testasin Burger Boxin tulisen ja kimchillä silatun nyhtöpossuburgerin.

Odotellessani burgeriani (aika pitkään) huomasin, että monelle myytiin ei-oota – nälkäistä massaa ei toki täysin sujuvasti ja suit sait ruokitakaan, mutta ehkäpä ruokatarjoilun suhteen tapahtuma voisi kuitenkin hieman petrata ensi vuonna. Seuraavalla Tallinnanvisiitillä aion kuitenkin tämän aterian myötä suoriutua vihdoinkin sekä Speakeasy by Põhjalaan (joka on aina kiinni kun kävelen sen ohi), että sen vieressä majailevaan Burger Boxiin – kyllä tuosta purilaisesta niin hyvä maku odottelusta huolimatta kuitenkin jäi.

Omien merkintöjeni perusteella maistelemieni oluiden määrä oli 42, mikä ei lainkaan yllätä: onhan kyseessä kuitenkin vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen. Merkinnöistäni puuttuu kuitenkin osa seuralaiseni lasista siemailluista herkuista, joten veikkaan että lähemmäs viittäkymmentä sorttia tuli oikeasti lopulta maisteltua (vieläpä täysin sivistyneesti). Aika hyvin ihmiseltä, joka harvemmin pääsee lesoilemaan itsehillinnällään 😀

TCBW2016 top 10:

  • Birrificio Del Ducaton Koji Il Riso oli happamista illan ehdoton ykkönen. Sakenkin valmistamisessa käytetyllä koji-homeella hapatettu ja vihreällä teellä maustettu riisiale sekä vei sydämeni, että ylitti viime vuoden suosikkini, saman panimon sitruunaisen Chrysopoliksen ♥ – ja se ei ole tosiaankaan ihan mikään turha saavutus!
  • To Ølin Babushka varasti shown illan viime minuuteilla: luumuilla ja taateleilla maustettu portviinitynnyröity barley wine oli nimittäin se viimeinen olut, jota juoksin santsaamaan valomerkin kynnyksellä. Oi BABUSHKA!!!
  • Buxtonin Bourbon Skyline BA berliner weisse, joka toi vahvasti mieleen lempidrinkkini whiskey sourin – erikoinen mutta varsin toimiva makuyhtälö.
  • Buxtonin ja Lervigin yhteistyöolut Trolltunga gooseberry sour IPA sai sukat lähestulkoon räjähtämään jaloista – wau! Kunnolla hapan ja hedelmäinen IPA, kelpaisi juoda useamminkin!
  • All in Brewingin pisteellä kärkeen nousivat vadelmalla ja key limellä maustettu I Milk Your Drink Shake IPA sekä ihanan intensiivisen hasselpähkinäinen Hustle imperial stout.
  • Beavertown Brewingin Pearvert Phantom berliner weisse oli makuuni juuri sopiva yhdistelmä raikkautta ja tasapainoista happamuutta – santsasin.
  • Mikkellerin 12″ Wineale; tätä hapanta, tasapainoista ja totaalisen addiktoivaa hapanta rypälemehulla maustettua olutta taidan joutua tilaamaan ihan kotiin asti.
  • Etukäteissuosikkini, Buddelshipin ja Lervigin Sauer’d Kraut ei pettänyt nytkään. Ehkäpä pitäisi joskus kokeilla kokkailla tämän oluen makuyhdistelmällä: hapankaalia, ananasta ja mangoa, mmm….
  • Loverbeerin oluet ovat lähes poikkeuksetta mieleeni, mutta perjantain kattauksesta ykköseksi nousee Dama Brun-a. Lähes viinimäinen, 12 kk tammitynnyröity jumalten vai pitäisikö sanoa jumalattarien nektari on aina nautinto juoda!

Bändejähän tapahtumassa esiintyi myös, mutta täytyy sanoa että suurin osa musiikkiesityksistä meni allekirjoittaneelta aivan ohi – keskityin niin täysillä maistelupuuhiin että koko ilta hurahti kuin siivillä. Seisahdin vessareissulla kuuntelemaan hetkeksi tanskalaista Narcosatanicosia, mutta kyseinen bändi ei ehkä ollut ihan mun juttu…

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä. Viimeiset Babushkat nautittuamme suuntasimme Kulttuurikateliin, Off Flow -tapahtumaan, joka oli osa Tallinn Music Weekin ohjelmistoa. Ilta jatkui siitä mm. Jaakko Eino Kalevia ja tulevaa festarikesää fiilistellen – oispa jo kesä!

Hieman jäin harmittelemaan lauantain missaamista – lippukin olisi lopulta järjestynyt toisellekin päivälle. Yksi päivä riitti kuitenkin enemmän kuin hyvin, kun perjantaihin otti alusta asti intensiivisen asenteen: nyt maistellaan eikä meinata!!! Sen voin kyllä sanoa, että hetkeen ei tuon illan jälkeen olutta tehnyt mieli. Ø

Kulttuurikattila vai Kattilahalli? Off Flow’n upea valaistus ansaitsee aplodit!

95 views