Vaimomatskuu 7 v. Q&A + lohi poke

by Juulia 0 Comments
Vaimomatskuu 7 v. Q&A + lohi poke

lohi pokeKun skrollailet jutun loppuun, sieltä löytyy synttärilahjana lohi poke resepti!

Vaimomatskuu 7 vuotta!

Kas taas on tullut se päivä, kun saan viettää vuoden toisia synttäreitäni: blogisynttäreitä! Julkaisin seitsemän vuotta sitten elämäni ensimmäisen blogipostauksen. Seitsemän vuotta… se on pitkä aika ja aika monta blogipostausta. 597, tarkalleen. Tai siis tällä sivulla – ensimmäiset juttunihan tein City-lehden sivuille.

Vaikka yleensä noteeraan tämän merkkipäivän vähintään Instassa, synttäripostauksia en ole tainnut kovin ahkerasti saada aikaan. Edellisen kynäilin viisvuotispäivänä! Tänä vuonna sain kuitenkin kipinän synttäripostaukselle, kun keksin tehdä jutusta Q&A -muotoisen. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kysymyksiä keräämään. Tämän hoidin Instagramissa stoorien kautta, ja oikein mukava määrä kiinnostavia kysymyksiä sieltä tupsahtikin! Eiköhän siis aloiteta:

Q&A

Onko ruuanlaitto ikinä stressaavaa?

Todellakin on! Kokkaaminen stressaa, kun sille ei ole aikaa, on väsynyt, on kiire, eikä jaksaisi. Samaten voi stressata, jos pöytään on istumassa joku muu kuin oma tai puolison takapuoli. Vaikka tiedän mistä itse pidän, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kyläilijän makumieltymykset ovat samanlaiset. Ja sitähän tietysti aina toivoo, että oma ruoka maistuisi toisillekin!

Mitkä 5 asiaa pitäisi löytyä jokaisesta keittiöstä?

Apua miten vaikea kysymys! Olen itse selvinnyt aikoinaan hyvinkin minimaalisella keittiön varustelutasolla, joten jos ei lasketa asioita kuten hella ja jääkaappi niin ehkäpä seuraavat asiat: terävä kokkiveitsi, tukeva leikkuulauta, keskikokoinen kattila kannella, laadukas paistinpannu, terässiivilä joka mahtuu kattilaan…. tai ehkä sittenkin rentous, kokeilunhalu, uskallus, kärsivällisyys ja hyvä mieli?

Kauanko aiot jatkaa blogin pitämistä?

Sen kun tietäisi! Tästä on tullut siinä mielessä elämäntapa, etten osaa oikein kuvitella enää elämää, jossa en kirjoittaisi blogia. Toisaalta minulla on ollut blogille seitsemän vuotta aikaa – eikä tulevasta koskaan tiedä. Veikkaan, että jatkan niin pitkään kuin tämä tuntuu mielekkäältä ja aikaa blogille riittää 🙂

Jokaisen vuoden suosikkipostaus/ohje?
  1. Ekan vuoden suosikkipostaukseni täytyy olla Jallutofu. Koska Jallu! Tofu! Tarvitseeko sanoa muuta?
  2. Toisen vuoden jutuista se on ehdottomasti isoäidiltä nuorena opitut lanttusupikkaat. Lanttusupikkaat on yksi ehdottomasti rakkaimmista ruokamuistoistani ja olen ylpeä siitä, että osaan tehdä ne juuri niinkuin Mammakin teki.
  3. Kolmantena vuonna löysin oranssit viinit ja se oli rakkautta ensi kulauksella! Oransseja viinejä on toki moneen lähtöön, eivätkä ne kaikki ole yhtä ihania, mutta en jätä koskaan väliin tilaisuutta maistaa uutta oranssia kun se vastaan sattuu.
  4. Neljäntenä vuonna kokattiin yhdessä Juuson kanssa pekonimunkkeja – hauska projekti, jonka johdosta päädyin aamutelevisioon jakamaan vappuruokavinkkejä.
  5. Viidentenä vuonna rakensin pommin. Kahdesti! En ole todellakaan kakkumaakari, enkä juuri tee mitään makeaa muutenkaan, joten olen tästä itse ideoimastani rakennelmasta vieläkin aika ylpeä!
  6. Kuudentena vuonna ehdoton lempijuttuni oli kylmät nuudelit yuzuliemellä ja niitä onkin sen jälkeen syöty eri variaatioilla runsaasti joka kesänä.
  7. Seitsemäntenä vuonna ehdoton lempiresepti on dan dan nuudelit. Jos olette lueskelleet juttujani viime vuoden ajan, tiedättekin tämän jo 🙂 Niitä söinkin itseasiassa viimeeksi tänään!

Ramen alusta asti itse? Just forget it… tai ehkä joku päivä!

Minkä ruuan tekemisestä haaveilet?

Haaveilen siitä, että saisin otettua aikaa ramenille ja sen viimeisen päälle itse tekemiselle. Liemi, nuudelit, tare, sattumat, kaikki, itse, alusta. Olen jäänyt koukkuun ramen -entuasiastien kokkausvideoihin ja sormeni syyhyävät päästä kokeilemaan kaikkea niissä näkemääni itse. Pitkän kaavan mukaan tehty ramen ei kuitenkaan todellakaan ole pikaruoka ja se vaatii useiden raaka-aineiden etsiskelyä (ja mielellään myös vielä isomman kattilan kuin mitä vielä omistan) – niinpä tämä projekti antaa vielä odottaa itseään.

Unelmien ruokamatkakohde?

Kyllä se vaan on Japani. Vaikka olen jo käynyt siellä! Se kaksiviikkoinen oli ruokamielessä ikimuistoinen (toki muutenkin). Minnekään muualle en tahdo niin paljon, kuin takaisin Japaniin, jossa jokaikinen ateria oli elämys.

Mitä muuta blogia voisit pitää kuin ruokablogia?

Ei minulla taida oikein muista asioista olla mitään sanottavaa… tai no, ehkä ruokakuvaamisesta voisi blogata? Tosin sitähän moni ei tiedä, että minulla tavallaan on toinenkin “blogi”. Sen aiheena on valkoiset lenkkarit 😀 ja se on varsin kuvapainotteinen. Päivitin sitä melko ahkerasti useammankin vuoden, mutten ole enää julkaissut tuossa kanavassa mitään useampaan vuoteen. Se on minulle kuitenkin rakas projekti ja tietyn aikakauden muisto, jota en raaski myöskään tuhota. Voihan se vaikka olla, että se vielä herää ruususen unestaan uuteen kauteen jonain vuonna!

Syötkö ikinä eineksiä, mitä?

Oi kyllä! Kylmät roiskeläpät suoraan paketista ja Ötkerin pizzat, kas siinä kaksi pahimpien kiirepäivien hätäratkaisua. Molempia eineksiä olen syönyt parikymppisestä asti, joten niillä on erityinen paikka sydämessäni 😀

Mistä keksit kaikki ihanat resepti-ideat?

Olen lueskellut keittokirjoja ja reseptejä huvikseni lapsesta asti, katsonut kaiken ruokaan liittyvän mitä televisiosta tulee, ja sittemmin siirtynyt tonkimaan netin ja sosiaalisen median ruokasyövereitä. Kaikki mikä liittyy ruokaan kiinnostaa ja inspiroi minua syvästi! Kokkaan harvemmin mitään prikulleen samalla tavalla useampaa kertaa, joten jokainen päivä on tilaisuus kokeilla jotain uutta. Siinä sivussa niitä reseptejä sitten vaan syntyy! Toki monesti myös kokeilen jotain, johon olen tutustunut lukemalla tai katsomalla, ja näistä kokeiluista jatkojalostuu monesti sitten joku oma viritelmä.

Tän hetken suosikkiolut?

Pitkän ja intensiivisen hapanolutkauden jälkeen olen antautunut lempeiden, hedelmäisten ja mehukkaiden India/New England/Pale Alejen syleilyyn. Vahva katkerohumalointi ei minua vieläkään kiinnosta, mutta aromi- ja kuivahumalointi sitäkin enemmän.

Lemppari pizzatäytteet?

ANANAS!!! Kyllä! Enkä häpeä! Ananas, katkarapu, n’duja (tosin ei välttämättä samassa pizzassa)

Lempiväri?

Kevään ensimmäinen uusi vihreä. Kun se punkee sieltä ruskeanharmaana uinuneen luonnon keskeltä, ei kyllä ole mitään ihanampaa.

Lempiruoka?

Olen vastannut tähän kysymykseen niin kauan kuin muistan “salaatti”. Salaattihan on tosi laaja käsite! Lempisalaattia on kuitenkin mahdoton nimetä. Alla mahdollinen kandidaatti: riisinuudelisalaatti.

nuudelisalaatti

Kauanko olet kuvannut ruokaa?

Olen kuvannut ruokaa niin kauan kuin minulla on ollut kamera. Ne ekat kuvat eivät vaan ole niin mistään kotoisin! Kun aloitin blogin, kuvasin ja kirjoitin kaiken tabletilla. Siinä vaiheessa kun en omistanut edes tietokonetta… Kameran hankin viitisen vuotta sitten ja aloin tuolloin ottamaan kuvia määrätietoisemmin ja tavoitteellisemmin. Sittemmin kameran runko on tullut uusittua useamman kerran ja nykyään omistan myös useampia linssejä. Ruokakuvaamisesta on tullut rakas harrastus, jonka pariin kaipaan lähes päivittäin.

What does Vaimomatskuu translate to?

(Tämä kysymys esitettiin englanniksi ja sillä kielellä myös vastaan, kun suomeksihan tätä kysymystä ei edes tarvitse esittää.)

Vaimomatskuu translates as “wife material”. I chose the name on a spur of the moment – after deciding on starting a food blog, my first post was out in 24 hours and I had to come up with a name fast. Vaimomatskuu was a sort of an ironic inside joke, since I had very recently gotten a divorce… and since I started with it, I ended up sticking with it!

Mikä sai sinut kiinnostumaan ruuasta?

Tähän on tosi vaikea vastata. Tiedän, että olin jo pikkulapsena ruuan perään – äiti on löytänyt minut taaperoikäisenä keskellä yötä nukkumasta syöttötuolista. Minulla ei ollut edes lapsena juuri ollut inhokkeja (paitsi banaanit, pikkelöidyt kurpitsat ja suolakurkut joita kaikkia nyt syön) ja kun opin lukemaan, rakastin lukea keittokirjoja. Ala-asteikäisenä innostuin leikkimään ravintolaa kotona (asiakkaina lähinnä äiti ja isä) ja kun yläasteella alkoi köksän tunnit, laitoin jo ruokaa koko perheelle. Näin aikuisena ajattelen, että kokkaus on minulle rakasta puuhaa siksi, että se ruokkii kehon lisäksi mieltä. Parhaimmillaan ruuanlaitto kehittää luovaa ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja, ja sellaisena nautin siitä suunnattomasti!

Parhaat vinkit rapujuhliin rapujen tilalle?

Näperreltävät, kuten kokonaisena kypsennetyt latva-artisokat ja höyrytetyt/keitetyt härkäpavun palot, jotka kannattaa minusta tarjoilla erilaisten dippien ja paahtoleivän kanssa. Tykkään itse erityisesti täyttyinä kypsennetyistä latva-artisokista. Vegaanisella aiolilla sivelty paahtoleipä ja keko heleänvihreitä kuorestaan puserreuttuja pehmoisia härkäpapuja pienen sitruunan puserruksen kera, nam! Kokonaisena paahdettu pieni kukkakaali voisi varmaan toimia myös … sekä käsin pöydässä itse käärittävät vegaaniset temakit!

Tulevan syksyn varmin herkku?

Hahaa, ei niin mitään hajua! Mikäli tiedossa on reilusti kotoilua kevään tyyliin, tiedän ainakin itse tekeväni kerralla isoja satseja pataruokia, kuten chili con/sin carnea, sipulikeittoa ja mapo tofu -pataa. Veikkaan, että heinäkuussa ekaa kertaa tekemäni “purkinavailijan dippilautanen” tulee myös ilostuttamaan arkeamme syksyllä. Sen tykötarpeita on helppo pitää jääkaapissa pahan päivän varalle ja se valmistuu pitkälti erilaisia purkkeja availemalla ja raaka-aineita vähän paistelemalla.  Ja mikä parasta, siitä tulee aina tyytyväinen olo! Jotenkin ennustan, että tällaiselle ruualle tulee ainakin minun syksyssäni olemaan tilausta. Hyvin mahdollista, että myös hemmottelen itseäni välillä alapuolisen lohi poke -kulhollisen tapaan (resepti jutun lopussa!).

lohi pokeHemmotteluhetken lohi poke: mausteisessa majoneesissa köllivää lohta, murskattuja kurkkuja, mätiä, wakamea … ja iso keko ihanaa shisoa ja syötäviä kukkia!

Oletko löytänyt Helsingistä sui mi ya caita ja Shaoxing viiniä?

Ihanaa, että joku muukin miettii tällaisia! Olen … ja en. Kiinalainen säilyke sui mi ya cai on oleellinen osa viime vuoden suosikkiruokaani dan dan nuudeleita, ja sitä ilmestyi kuin ilmestyikin keväällä Aseanic Tradingiin. Hamstrasin sitä tuolloin kaappiin vähän enemmänkin, mutta sittemmin se on taas valikoimasta kadonnut. Toivottavasti se ilmestyy sinne taas! Jos ei, niin aina voi onneksi tilata netistä. Kiinalaisessa keittiössä samaten oleellista Shaoxing -viiniä taas löytyy on/off Alkon valikoimasta, mutta Helsingin Alkoissa sitä ei ole näkynyt. Kaapistani löytyy tällä hetkellä puolikas pullollinen, jonka ystäväni toi minulle Salon Alkosta!

Tuleeko chiliöljylläsi ruokaan sitä “sichuanilaista poltetta”?

Tässä kysymyksessä viitataan taannoin julkaisemaani juttuun sichuanilaistyyppisestä chiliöljystä. Innostuin opettelemaan sen tekemistä itse, kun aloin tekemään aktiivisesti kotona sichuanilaista katuruokaa, dan dan nuudeleita. Olen matkustanut Sichuanissa kymmenisen vuotta sitten mutta en todellakaan ole minkääntasoinen tietäjä mitä tulee sichuanilaiseen ruokaan. Kiinan ruokakulttuuriin on kuitenkin tosi kiinnostavaa yrittää perehtyä ja tutkiskelen asioita mielelläni. Kun en osaa kiinaa, on lähteiden valikoiminen kuitenkin välillä hankalaa. Sen mukaan mitä olen onnistunut selvittämään, sichuanilainen punainen chiliöljy hóng yóu toki sisältää sichuanpippuria, jolla on se ihana turruttava kylmä polte, mutta suhteellisen vähän verrattuna chiliin. Niinpä ainakin tämä itse tekemäni chiliöljy (jossa ei tosin ole edes niitä oikeita chilejä mitä tähän öljyyn tarvittaisiin) tuo ruokaan enemmänkin kivan kompleksista tulisuutta, kuin sitä turruttavaa kylmää tunnetta, jota ehkä tässä kysymyksessä tarkoitetaan. Sitä kaivatessani buustaan ruokaa tuoreeltaan paahdetuilla ja murskatuilla sichuanpippureilla!

lohi poke

poke bowl

Olipa hauskoja kysymyksiä! Kiitos kaikille, jotka niitä minulle lähettivät 🙂 Näin synttärijutun loppuu tahdon vielä jakaa teille taannoisen hemmotteluruokani, jota voisi kai kutsua eräänlaiseksi poke-kulhoksi. Kesälomani loppuessa annoin itselleni luvan tilata Uudenmaan Ruoka -palvelun kautta  kaikenlaista ihanaa, kuten shiso-lehtiä, ruiskukkia ja kennohunajaa. Rakastan shisoa, mutta sitä on vaikea saada Suomessa käsiinsä! Niinpä kun sitä nyt oli keittiössä runsain mitoin, tein sen kyytipojaksi lohi poke -tyyppisen kulhollisen ja koristelin herkkuni vielä kauniilla ruiskukan terälehdillä. Ai että!

Lohi poke

2:lle

2 dl (täysjyvä)riisiä

1 rkl mirin

2-3 tl riisiviinietikkaa

maun mukaan suolaa

Täytteet:

n. 4 rkl wakame-salaattia

n. 100 g lohenmätiä

1 reilun kokoinen chiliöljyllä maustettu murskattu avomaankurkku

kourallinen korealaista paahdettua norilevä snacksiä

n. 2 rkl paahdettuja (maustettuja) seesaminsiemeniä

reilusti silputtua shisoa (tai perillaa) ja kevätsipulia

(syötäviä kukkia)

Lohiseos:

1 tl shichimi togarashia

n. 100g majoneesia

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 pieni valkosipulin kynsi

n. 1 tl vaaleaa soijaa

n. 100g sushi-laatuista lohta

Kypsennä riisi pakkauksen ohjeen mukaisesti. Valuta kaikki mahdollisesti kattilaan jäänyt vesi pois ja jäähdytä. Mausta riisi suolalla, mirinillä ja riisiviinietikalla.

Poista lohesta ruodot ja nahka ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Valele lohelle soija ja sekoita. Sekoita majoneesiin teelusikallinen schichimi togarashia (joka on japanilainen aromaattinen chilimausteseos), ruokalusikallinen paahdettuja seesaminsiemeniä sekä yksi raastettu valkosipulin kynsi. Sekoita lohi majoneesiin.

Valmista murskattu kurkku (ohje täällä!), suikaloi shiso ja silppua kevätsipuli.

Kokoa lohi poke:

Annostele riisi kahteen kulhoon. Jaa lohiseos, mäti, murskattu kurkku ja wakamesalaatti riisin päälle säteittäin. Viimeistele lohi poke suikaloidulla shisolla, silputulla kevätsipulilla, norilevällä, seesaminsiemenillä ja syötävillä kukilla! Tarjoile heti.

lohi poke

Hemmottelujuomana Koppitsch Homok 2019. Suosittelen!

122 views

Bibimburi / Donbap (aka kulho kaikilla herkuilla)

by Juulia 4 Comments
Bibimburi / Donbap (aka kulho kaikilla herkuilla)

Mikä tahansa, missä on kimchiä, on minusta ihanaa. Niinpä kun kävin ensimmäisen kerran Yliopistonkadun Momotokossa, jäin samantein koukkuun – heillä on nimittäin listallaan ramenkeittojen lisäksi iki-ihania donburikulhoja, joissa ei ole kimchiä säästelty. Lempiannoksessani on korealaisella chilikastikkeella maustetun riisikerroksen päällä mm. kimchiä, mausteista possun jauhelihaa, erilaisia vihanneksia ja herkullisen valuvaksi jätetty egu.

Donburi on japania ja tarkoittaa kulhoa. Se on eräänlainen japanilainen pyttipannu, johon voi laittaa kulhoon riisipedille vähän mitä nyt kotoa sattuu löytymään. Yleensä raaka-aineet kuitenkin haudutellaan dashiliemessä, jossa on myös mirin- ja soijakastiketta. Olen syönyt sushiravintoloissa varsin minimalistisia donbureja (tyyliin friteerattua kanaa, riisiä, kevätsipulia) ja sitten näitä korealaisen bibimbapin tyyliin täyteen ahdettuja versioita – hyviä molemmat!

Jatkuva ravintoloissa syöminen käy valitettavasti turhan kalliiksi, joten päätin nyt koettaa väsätä Momotokon tyylisen herkkukulhollisen täällä kotona. Koska vedän mieluummin aina överit kuin vajarit, täytän kulhoni kaikella mitä mieleni vain halajaa.

On ehkä hieman vaikea sanoa onko tämä luomukseni enemmän japanilainen donburi vai korealainen bibimbap – tarjoan kyllä ruokani kulhosta eli donburista, joten ehkä donburi? Vai ehkä sittenkin bibimbap, onhan tässä näitä korealaisia raaka-aineita kuten kimchiä ja gochujangia … joten mikä tämä nyt oikein olisi? Bibimburi … vai donbap!!!

No oli tämä nyt mikä oli, herkkua se ainakin on. Momotokossa nyrpistelen nenääni toistuvasti annosta koristavalle rucolalle (miksi sitä rucolaa pitää aina änkeä joka paikkaan?), joten sitä ei kulhooni ainakaan tule. Valkoista riisiä ei risottoriisiä lukuunottamatta kotoani yleensä löydy, joten keittelin kulhon pohjalle tumman riisin ja kvinoan seosta, jonka maustin korealaisella chilitahnalla gochujangilla. Tämänhetkinen addiktioni sokeriherne oli aika selviö, samoin rakas kimchi ja houkuttelevan valuvaksi keitetty muna.

Proteiiniksi päätyi tällä kertaa murumaiseksi ja karamellisoituneeksi paistettu broilerin jauheliha, jonka maustoin mirinkastikkeella, ripauksella sokeria sekä soijaa. Kun jääkaapista löytyi vielä parsakaalia, kevätsipulia ja siitakesieniä, alkoi kulho olemaankin jo ääriään myöten täynnä. Eikä muuten jäänyt nälkä!

Donburi 2:lle

Kulhon pohjalle:

n. 2 dl riisiä, kvinoaa, ohraa tms. + 3-4 rkl gochujang -tahnaa

400 g broilerin jauhelihaa
2 rkl mirin-kastiketta
3 rkl soijakastiketta
2 rkl ruokosokeria tai hunajaa
1 tl seesamiöljyä
2 rkl (oliivi)öljyä
3-4 valkosipulin kynttä
pekalonmittainen pätkä inkivääriä

Kulhon päälle:

esim.

wakame -salaattia
puolikas höyrytetty parsakaali
n. 100 g höyrytettyjä sokeriherneen palkoja
maun mukaan niin paljon kimchiä kuin mielesi tekee
n. 10 kevätsipulin ja soijan kanssa paistettua siitakesientä
norilevää (esim. Clearspring Sea Salad)
1-2 soija-mirinmarinoitua pehmeäksi keitettyä kananmunaa
kourallinen retiisin tai vesikrassin versoja, esim. Järvikylän microsalaatit

Valmista ensin marinoidut munat. Kiehauta kattilallinen vettä, laske munat veteen lusikalla ja keitä munia tuosta hetkestä eteenpäin n. 5-6 minuuttia. Säikäytä munat sitten kylmällä vedellä. Kun muna on tarpeeksi kylmä jotta siihen voi koskea, naputtele kuori varovasti rikki joka puolelta. Laita munat tämän jälkeen vielä takaisin veteen n. 10 minuutiksi – näin kuoren alla sijaitseva kalvo kostuu ja irtoaa munasta hieman helpommin, jolloin muna pysyy ehjänä.

Kuori munat varovasti ja laita ne pieneen minigrippussiin soijan ja mirinkastikkeen kera (2-3 rkl kumpaakin). Sulje pussi laittamalla se vesikulhoon niin syvälle, että vain yläreuna on pinnan päällä – tällä tavoin saat kaiken ilman pussin sisältä pois ja soijakastike ympäröi munat kauttaaltaan. Jätä munat marinoitumaan puolesta tunnista jopa vuorokauteen. Useita päiviä en munia kuitenkaan marinoisi, sillä liian pitkä marinoitumisaika saa munan pehmeän keltuaisen graavautumaan ja muuttumaan kaikkea muuta kuin juoksevaksi (lue lisää esim. täältä).

Munia voi hyvin tehdä kerralla useampiakin; ne säilyvät jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa kolme-neljä päivää. Soijamarinadinkin voi säilyttää jääkaapissa ja käyttää uudelleen muutamaan kertaan 🙂

Gochujangia löytyy muualtakin kuin etnisistä kaupoista, silmät auki erityisesti isommissa marketeissa!

Keitä muutama desi riisiä/ohraa/kvinoaa tms. pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi ja mausta se sitten muutamalla ruokalusikallisella gochujangia. Pidä lämpimänä.

Silppua valkosipuli ja inkivääri. Laita kylmälle paistinpannulle mirinkastike, soijakastike, sokeri tai hunaja, seesamiöljy, öljy, sekä broilerin jauheliha.

Paista jauhelihaa erittäin miedolla lämmöllä kokoajan puuharukalla murustellen, kunnes seos alkaa kypsyä ja olla irtonaista. Lisää tuolloin pannulle valkosipuli sekä inkivääri ja nosta lämpöä reilusti yli keskilämmön. Anna kaiken nesteen kiehua pannusta pois, jolloin muruseos alkaa karamellisoitumaan. Hämmenentele pannua välillä pohjia myöten, jotta saat kaiken jauhelihan ruskistettua. Varo kuitenkin polttamasta! Pidä jauhelihakin lämpimänä, kun valmistelet loput ainekset.

Ruskista siitakesienet ja kevätsipuli pannulla kovalla lämmöllä 3-4 minuuttia, mausta ripauksella soijaa. Höyrytä parsakaali ja sokeriherneen palot juuri ja juuri kypsiksi.

Sitten voitkin alkaa kokoamaan kulhoja! Pohjalle tulee pari kauhallista gochujang-maustettua riisiä/kvinoaa/ohraa sekä reilusti karamellisoitunutta jauhelihamurua. Pohjan päälle ladotaan mielen mukaan wakamesalaattia, kimchiä, vihanneksia ja sieniä, kunnes kulho on täynnä. Viimeistelen oman herkkukulholliseni kevyen pippurisilla retiisin tai krassin versoilla, kuivatulla merilevällä sekä soijamarinoidulla munanpuolikkaalla (tai kahdella).

Ps. Laiskana päivänä munan voi toki myös paistaa pannulla. Kasvissyöjälle suosittelen kokeilemaan broilerin jauhelihan sijasta silputtua kylmäsavustettua tofua samalla tavalla valmistettuna 🙂 Rapeaksi paistunut tofu on herkkua!

533 views

Löytö: wasabirucola

Löytö: wasabirucola

Joulusta on selvitty, jouluähkystä … no ei ihan vielä. Ähkyiseen oloon auttaa minulle kaikki tulinen mutta kevyt ruoka – ideaaliesimerkkinä ihanat vietnamilaiset kesärullat sekä reilulla wasabinokareella silattu sushi. Eipä siis muuta kuin rullailemaan!

Piipahdin joulun alla PR-toimisto Sugar Helsingin pikkujouluissa, joista mukaan lykättiin kaikenlaista ihanaa pursuileva goodie bag – kosmetiikkaa, teetä, suklaata… Yllättäen kassista pilkisti myös jotain houkuttelevan tuoretta ja vihreää: Järvikylän pippurinen uutuus, wasabirucola.

Rakastan wasabia, piparjuurta, chiliä, sekä ihan joka sortin pippuria – mitä vain polttavaa ja tulista. Luottosalaattini pientä potkua tarvittaessa onkin ollut tämän vuoksi jo pitkään pippurisen rapsakka vesikrassi. Wasabirucolasta löytyi salaattikrassille varteenotettava haastaja: se todella maistuu wasabille, rucolaa havainnoin lähinnä ulkomuodossa. Wasabin ystävältä ISO PEUKKU!

Testailin joulun alla wasabirucolaa vähän joka ruuan kaverina, ja väsäsinpä tuolloin myös eräänlaisia kesärullan ja sushin yhdistelmiä. Joskus sitä vain on mentävä sen mukaan mitä kaapista löytyy, ja niinpä sushiriisi korvautuu riisinuudelilla, riisipaperi norilevällä, ja hetken kuluttua nenän alta löytyy riisinuudeli-nori-aasiafuusiorulla 😀

Noriin käärityt kesärullat 1-2:lle

2 norileväarkkia 

n. 80 g kylmäsavulohta

1 kypsä avocado

(pätkä kurkkua tai muutama retiisi)

1 ruukku wasabirucolaa

n. 50 g riisivermiselliä

seesaminsiemeniä

Kastikkeeseen:

1 rkl mirinkastiketta

1,5 rkl soijakastiketta

0,5 tl seesamöljyä

Kiehauta muutama desi vettä ja kaada riisinuudelien päälle. Anna nuudelien kypsyä ja turvota viitisen minuuttia, ja huuhdo ne sitten kylmässä vedessä. Valuta hyvin. Levitä riisinuudelit kaistaleeksi norilevyjen keskelle. Viipaloi avocado ja lohi (sekä kurkku/retiisit), ja asettele ne nuudelien päälle. Lisää kekoon vielä wasabirucolaa niin paljon kuin mielesi tekee, mutta maista muutama lehti ensin, se on todellakin aika vahvaa!

Kastele leväarkin vapaa reuna vedellä ja rullaa levy varovasti tiukaksi rullaksi. Anna rullan seistä hetki, jotta levä hieman kostuu ja rulla pysyy paremmin kasassa. Sekoita kastikkeen aineet yhteen ja kaada seos pieneen matalaan kulhoon. Leikkaa rulla muutamaki palaksi, dippaa, ja pistele poskeesi!

Järvikylän Wasabirucola saatu testattavaksi Sugar Helsingiltä blogin kautta.

589 views