Osso buco bianco

by Juulia 0 Comments
Osso buco bianco

Siitä asti kun aloin pitkän kasvissyöjäelämänvaiheen jälkeen taas syömään lihaa, ovat lempiruokiani olleet pitkään hauduteltavat pataruuat. Halvemmat ruhonosat kun ovat sekä edullisempia, että usein myös maukkaampia kuin se pippuripihvi, josta kasvissyöntivuosinani uneksin…  vaikka kyllä se pihvi minulle edelleen satunnaisesti maistuu. Jo lapsena lemppariani oli karjalanpaisti, johon äiti lykkäsi aina kaikkia mahdollisia juureksia:  palsternakkaa, juuriselleriä, porkkanaa, lanttua… juureksia meidän kotona käytettiin reilusti ja usein.

En ole koskaan käynyt Italiassa, enkä siis maistanut osso bucoa sellaisena kuin sen “kuuluisi” olla, mutta jotain osso bucon tapaista on keittiössäni tullut hauduteltua tänä talvena useamman kerran.  Tämä pitkään hauduteltu milanolainen klassikko tehdään potkasta, ja se on minusta vähän kuin Italian karjalanpaistia – pitkään hauduteltua, kotoisaa lohturuokaa siis.

Perinteisesti osso buco tehdään tomaattipohjaiseen kastikkeeseen, joka tarjoillaan luuytimellä sekä sahramilla maustetun risotto milanesen kera. Annoksen viimeistelee sitruksisen raikas mausteseos gremolata. Itse olen kuitenkin tykästynyt tekemään ns. valkoista versiota, joka tuo minulle mieleen vahvasti juuri nuo lapsuuden karjalanpaistiset makumuistot. Vien “valkoisuuden” tässä ruokalajissa lientä pidemmälle käyttämällä vain vaaleita juureksia: juuripersiljaa, selleriä sekä palsternakkaa. Mausteita hieman vaihtelen – välillä teen hyvin pelkistetyn version, jossa on mausteena lähinnä suolaa ja pippuria; välillä ladon pataan reilusti yrttejä, chiliä tai ja jopa kanelitangon.

Ihanteellisin liha tähän ruokalajiin olisi vasikan potkakiekko, mutta ainakaan minun lähikaupastani sellaisia ei löydy. Niinpä olen kokkaillut tätä talvista lohturuokaa lähinnä naudan potkasta, joka on helpommin saatavilla oleva, suhteellisen edullinen ruhonosa. Poroa ja/tai hirveäkin voisi varmasti kokeilla, mikäli sellaisia olisi käden ulottuvilla 🙂

Oli liha sitten mitä vain, pitkä haudutusaika on oleellinen osa onnistumista. Kolme tuntia on minimi, sanoisin, hieman pidempäänkin voi pataa haudutella, mikäli vain huolehtii siitä ettei liha pääse kuivumaan.

Osso buco bianco 2:lle tosi nälkäiselle

2 naudan potkakiekkoa

4 dl valkoviiniä

4 dl kanalientä

4 laakerinlehteä

4 valkosipulin kynttä

1-2 keltasipulia

tuoretta meiramia ja/tai timjamia

(1 kanelitanko)

mustapippuria

200 g juuriselleriä

200 g palsternakkaa

200 g juuripersiljaa

Nosta potkakiekot huoneenlämpöön noin tuntia ennen kokkailua. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Viillä kiekon reunoja ympäröivä kalvo- ja rasvakerros muutamasta kohtaa halki, jottei se kypsennettäessä kutistu ja vetäise kiekkoa kupiksi. Itse myös poistan osan reunan rasvakerroksesta, luuydin tekee liemestä kuitenkin jo valmiiksi melko rasvaista ja täyteläistä. Kuivaa lihanpalat ja ruskista kuumassa pannussa molemmin puolin, lado ne sitten syvään ja kannelliseen uunivuokaan.

Kuori ja halkaise palsternakat ja juuripersiljat, lohko selleri isoiksi paloiksi. Ruskista myös juuresten leikkuupinnat ja laita nekin pataan. Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet, ruskista nopeasti ja sitten nekin pääsevät pataan. Peitä koko komeus valkoviinillä ja kanaliemellä, ja ripottele vuokaan vielä mausteet, sekä rouhi pinnalle muutama kierros pippuria (tai murjo kokonaiset pippurit morttelissa karkeaksi rouheeksi).

Sitten ei muuta kuin kansi päälle ja pata uuniin! Kun puoli tuntia on kulunut, voit alentaa uunin lämmön 150 asteeseen. Jatka kypsentämistä vielä n. 2,5 tuntia; pata saa siis muhia uunissa yhteensä kolme tuntia.

Lisukkeeksi sopii hienosti vaikkapa yksinkertainen polenta, miksei myös se perinteinen risotto – itse tosin tykkään syödä tämän ruuan ihan sellaisenaan. Mössään juurekset ja lihan liemeen ja lusikoin lautaspuuron ääntä kohti. Ei ehkä kovin hienostunutta, mutta hei, makuasioita nämäkin!

579 views

Oodi oluelle: portterilla mehevöitetty lammas-kaalipaistos

by Juulia 0 Comments
Oodi oluelle: portterilla mehevöitetty lammas-kaalipaistos
SAMSUNG CSC
SAMSUNG CSC

Kaljaa lasissa, kaljaa ruuassa. Kotoani löytyykin aina jos ei nyt ihan sataa kaljaa, niin ainakin muutamaa kymmentä sorttia.

Olette ehkä huomanneet, että olen olutnaisia. Joisin kaljaa vaikka joka päivä, ellei se tekisi minusta hmmm… potentiaalista alkoholistia. Limut eivät minulle maistu, eivätkä mehut, mutta kaapista löytyy sen sijaan ykkösolutta – sillä tyydytän oluthampaan kolotuksen arkisin, jos mieliteko iskee. Kaikki kauppojen alkoholittomat olen myös testannut, ja monen niistä varsin passeliksi myös todennut 🙂

SAMSUNG CSC

Mikkellerin olutkauppa Köpiksessä = taivas

Matkoille otan mukaan ison laukun, ja se täyttyy tietysti kuplamuovista sekä tuliaisolusista. Vaatekaappini ylähyllyiltä löytyy pikkuhiljaa jo lähemmäs viidenkymmenen oluen varasto erilaisia ulkomaiden herkkuja, joita nautin hartaudella ja oikean tilanteen tarkkaan harkiten: pullon silloin, pullon tällöin.

Väärällä hetkellä nautittu olut menee tavallaan hukkaan, joten pyrin miettimään aina tarkkaan minkä pullon milloinkin avaisin – toista samanmoista kun ei tilalle useimmiten ilman uutta ulkomaanmatkaa saa. Raportoin näistä maisteluista heränneitä fiiliksiäni ja hajatuksia sataa kaljaa -tumblriini.

SAMSUNG CSC

To Ølin Dangerously Close to Stupid ja Yeastus Christus odottavat vielä maisteluvuoroaan.

SAMSUNG CSC

Brewdogin Hello My Name Is Little Ingrid Session IPA on ihanan kevyt ja raikas lakalla maustettu makupala, jota löytyy parhaillaankin jääkaapistani.

Koen olevani äärettömän onnekas, kun olen saanut tämän blogihommani kautta useampia ainutlaatuisia tilaisuuksia tutustua pienpanimotoimintaan, olutmessuihin, erilaisiin lanseeraustilaisuuksiin ja maistelusessioihin.

Kuin Liisa leijailen pikkuhiljaa syvemmälle kaninkoloon, joka johtaa kohti erilaisten oluiden ihmemaata. Kovin syvälle en ole vielä tipahtanut, ehkä muutaman metrin vasta, mutten malta odottaa mitä jännää syvemmältä löytyy – mitä enemmän nimittäin opin, sitä kirkkaammin tajuan etten tiedä vielä oikeastaan juuri mitään.

SAMSUNG CSC

Oluttiimin strategiapalaveri Punavuori Gourmet -blogin Anikon, Kaunis Humala -blogin Sammelin, Maku Brewingin Jussin, olutravintola Black Doorin Samin sekä Bier-Bierin Juhanin kanssa.

Sain muutama viikko takaperin kutsun osallistua olutravintola Bier-Bierin järjestämään leikkimieliseen ruuan ja juoman parituskilpailuun. Kisassa ovat vastakkain olut ja viini, ja sanomattakin lienee selvää että itse osallistun mittelöön oluttiimin riveissä. Viime torstaina pidimme suunnittelupalaverin, jonka aikana maistelimme menuun kuuluvat ruuat ja etsimme niille parhaat mahdolliset olutparit.

Ainutlaatuisempaa iltaa en ole tainnut oluen parissa ennen kokea: pöydän ympärillä oli neljä sen tasoista oluttietäjää, että imin itseeni illan aikana varmaan enemmän tietoa kuin olutta (vaikka sitäkin ehdittiin maistaa toistakymmentä eri laatua ennen kuin kömmin onnellisena kotikolooni). Etukäteen jännitin, kuinka tällainen noviisi edes tiimiin oli pyydetty, mutta en minäkään sentään ihan neuvottomaksi jäänyt: olutehdotukseni falafelin kaveriksi pääsi kaikkien suostumuksella mukaan kisaan.

Kerron kilpailun sujumisesta, ja niistä valitsemistamme olutsuosituksista lisää jahka kilpailu on pidetty! Olen tietysti täysin varma, että meidän tiimimme voittaa, mutta voittajahan minä tässä olen jo kun saan olla moisessa huvissa mukana.

SAMSUNG CSC

Kaali, peruna, jauheliha ja kalja ne yhteen soppii. Kotoisaa ja simppeliä syysruokaa!

Tässä tämänhetkisessä vahvemmanpuoleisessa oluthuumassani olen myös kokkaillut oluella. Erityisen hyvältä maistui eilinen, poikaystäväni Juuson ideoima liha-peruna-kaalipata: lorautimme sekaan reilulla kädellä Panimo Hiiden erinomaista Kyyttö milk stouttia, ja haudutimme pataa lähemmäs kaksi tuntia. Ai että…

Pakkohan tuosta herkusta oli ensitilassa vääntää kotikeittiössä vielä täysin oma versio. Päädyin tekemään jotain mammani bravuurin lammaskaalin ja brittiläisen paimenen piiraan väliltä. Karitsan jauheliha, karamellisoitu sipuli, meirami ja pehmeä kaali muhivat olutkylvyssään perunakannen alla meheviksi nopesti, kun ne kokoaa ison vuuan sijasta annosvuokiin. Riuskana kokkina onnistuinkin saamaan annoksen reilussa tunnissa valmiina nenän alle. Kyllä taas kelpaa 🙂

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Eikun sotkemaan!

Portterilla mehevöitetty lammaskaalipaistos 4:lle

400 g karitsan jauhelihaa

200 g suikaloitua valkokaalia

1 iso keltasipuli / 3-4 salottisipulia

2-3 valkosipulin kynttä

4-6 oksaa tuoretta meriamia sekä timjamia (tai 1-2 tl kuivattuja)

n. 2 tl suolaa

n. 2 tl tummaa sokeria

10 vastarouhittua mustapippuria

2 vastarouhittua maustepippuria

50 g voita

2-3 dl portteria tai stouttia (mahdollisimman vähän kitkerää, IBU mieluiten reilusti alle 50)

0,5 rkl jauhoja

2-3 perunaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Viipaloi sipulit ja suikaloi kaali. Sulata puolet voista ja ruskista sipulia siinä keskilämmöllä viitisen minuuttia – ripaus suolaa ja teelusikallinen sokeria sekaan niin sipuli karamellisoituu oikotietempulla nopeammin (voit myös karamellisoida sipulin perinteiseen tapaan miedolla lämmöllä ja ajan kanssa).

SAMSUNG CSC

Kuka siivoaisi?

Kun sipuli on makeaa ja kullanruskeaa, lisää pannulle kaali sekä yrtit. Pehmitä kaalia tovi ja siirrä sitten syrjään. Paista karitsan jauheliha ruskeaksi kahdessa osassa ja sekoita kaaliin. Sitten voitkin laittaa seoksen takaisin pannulle ja lisätä oluen. Hauduta seosta miedolla lämmöllä muutama minuutti, mausta ja ripottele sekaan jauhot. Sekoita hyvin ja keittele vielä muutama minuutti, jotta neste suurustuu.

Jaa seos neljään n. kolmen desin vetoiseen annosvuokaan. Viipaloi perunat ohueksi ja peitä muhennos viipaleilla. Lisää päälle vielä nokareet voita. Paista uunin keskitasolla, kunnes peruna on kypsää ja kauniin ruskistunutta.

SAMSUNG CSC

Nammmmmm…

Ps. Muhennoksen voi peittää myös perunamuusilla tai voitaikinalla.

111 views