Porkkanapommi

by Juulia 0 Comments
Porkkanapommi

Mainitsin kerran somessa, että jos voittaisin lotossa, ostaisin ensimmäiseksi itselleni mehupuristimen. Ihan vain saadakseni PORKKANAMEHUA, niin hulluna siihen olen. Sen seurauksena tuolloin vielä täysin ventovieras ihminen toi minulle vanhan mehulinkonsa. Sellainen se some välillä on, täynnä yllätyksiä! Kyseinen mehulinko hajosi valitettavasti ensimmäisellä mehupuristelukerralla – eikä ihme, kun se olikin malliaan melko retro – mutta kesti kyllä aika pitkään ennenkuin raaskin sen heittää pois.

Ostin lopulta ihan itse mehupuristimeni ja tottahan toki se eka sillä tehty mehu oli porkkanamehua. Olen ollut tuorepuristettuun porkkanamehuun hulluna siitä asti, kun sitä ekan kerran maistoin jollain lapsuuteni ulkomaanmatkalla (mutta millä? en muista…) Opiskeluaikojen Meksiko-reppureissulla elin pelkällä porkkanamehulla ja sipseillä parisen viikkoa saatuani mahataudin, edellämainitut kun olivat ainoita ravinnonlähteitä mitkä eivät aihettaneet minussa yökötystä. Voittekin varmaan kuvitella, kuinka oranssina tulin takaisin!

Tämän viikon seksihelteet sekoittivat päätä sen verran, että aurinkohuumassani poltin selkäni pahasti ekaa kertaa tänä kesänä. Lotraan nyt porkkanamehulla oranssimman ihonsävyn toivossa, kun se kokemukseni mukaan toimi siellä Meksikossakin. Tomaatinpunainen selkänahkani ei ole kovin kaunis näky saatikka lainkaan miellyttävän tuntuinen… mistä muistuukin mieleeni, että tomaattihan sisältää lykopeenia, jonka pitäisi auttaa ihoa suojautumaan auringon säteiltä. Olen nauttinut viikon verran tomaattia runsain mitoin lähinnä pizzan muodossa, mutta poltin itseni silti – otankin tämän vihjeenä siitä, että pizzankulutukseni ei ole ollut riittävä. Pizza- ja porkkanamehudieetille siis!

Ennenvanhaan olin porkkanamehuni kanssa täysin puritanisti, sen sekaan ei mielestäni saanut laittaa niin mitään. Muistan vieläkin, kun kerran kiireessä ostin kaupasta porkkanamehua katsomatta pakkausta sen tarkemmin. Otin vauhdista huikan ja meinasin sylkeä koko suullisen samantein, kun se maistui jotenkin hapantuneelta. Mutta ei, siihen oli vain mehustettu sekaan vihreää omenaa.

Tätä nykyä heitän kuitenkin suvereenisti mehustimeeni porkkanan perässä esim. inkivääriä, appelsiinia ja kurkumaa. Itseasiassa puhdasta porkkanamehua teen nykyään varsin harvoin, niin kovasti olen oranssiin piristyspommiini tykästynyt. Ja sitä inkivääriä pitää olla kuulkaa paljon!

Tieto kurkuman terveyshyödyistä on tuskin keltään kaltaiseltani ruokahörhöltä mennyt ohi, niin paljon sitä on viime aikoina taas tuutattu jos jonkinlaisesta kanavasta. Avasinkin taannoin kurkumahistoriaani hieman enemmän kurkumalatte -jutussani, joten en nyt tee sitä tässä – sen voin kuitenkin paljastaa, että mehulinkoni on kauttaaltaan erittäin keltaiseksi pinttynyt

Porkkanapommi 2:lle

2 appelsiinia

6-8 luomuporkkanaa (koosta riippuen)

ison peukalon pituinen pätkä tuoretta luomuinkivääriä

pikkusormen pituinen pätkä tuoretta luomukurkumaa

(ripaus vastarouhittua mustapippuria)

Leikkaa veitsellä appelsiinin kuoret pois ja lohko ne 4-6 osaan (riippuen mehupuristimesi syöttöaukon halkaisijasta). Pese inkivääri ja kurkuma huolella ja pilko muutamaan sopivankokoiseen palaan, ihan kuorineen – ainakin jos olet onnistunut löytämään luomua 🙂 Luomuporkkanat mehustan myös kuorineen. Leikkaan ne noin sentin paksuisiksi viipaleiksi vinoittain.

Syötän mehupuristimeen ensin appelsiinin lohko kerrallaan ja tuupin lohkojen väliin inkivääriä ja kurkumaa – näin siivilä ei tukkeudu mehukkaasta appelsiinista niin helposti. Lopuksi heitän perään porkkanan (jonka purut kerään omaan säiliöönsä ja teen niistä porkkanasämpylöitä).

Juoman voi viimeistellä ripauksella vastarouhittua mustapippuria, mikäli haluaa voimistaa kurkuman vaikutusta.

Pääruuaksi vähän virgin mary -mehua, jälkkäriksi porkkanapommikyllä kelepaa.

Ps. Blogaajaystäväni Ainon kokoamien auringonottovinkkien mukaan spiruliinillakin olisi vaikutusta rusketukseen. Laitanpa sitäkin sitten seuraavaan porkkanamehusatsiini, ihan varmuuden varalta – just nyt kokeilen ihan mitä tahansa millä olo mahdollisesti paranisi ja uusi vahinko ennaltaehkäistäisiin.

Pps. sanomattakin varmaan selvää, että AURINKORASVA on käytössä myös 🙂

275 views

Virgin Mary -mehu

Virgin Mary -mehu

Rakastan Bloody Maryjä. Vodkasta tosin viis, se on se tulisen mausteinen tomaattimehu joka merkitsee, ja parhaissa Bloody Maryissä tomaattimehun rooli onkin yhtä tärkeä kuin mausteiden. Jos näen baarin hyllyssä “Bloody Mary mixin”, vaihdan baaria; sen sijaan se ihanin koskaan juomani Bloody Mary sisälsi itse puristettua tomaattimehua ja kyseisen juoman valmistanut henkilö ansaitsi ikuisen arvostukseni.

Mausteiden merkitystäkään ei voi vähätellä: auta armias, jos Bloody Marystäni puuttuu potku! Reilusti sitä pippuria sekä tabascoa juomaani kiitos. Selleriäkin olla pitää, enkä pistä vastaan, vaikka juomaani koristaisi muutama oliivi, chili-suolareunus, rapeaksi paistettu pekoni, miniburgeri, naurava nakki, suolakurkku, katkarapu … jep, maailmallahan Bloody Maryn koristeet käyvät usein ateriasta siinä missä itse juomakin (kurkatkaapas vaikka tämän instagramtilin kuvavirtaa).  Parhaimmatkaan herkut koristeena eivät kuitenkaan pelasta, mikäli itse cocktail on paska, sehän on selvä.

Kalja-Marylleki sopii hienosti pekoni-suolakurkku-yms-päähine ♥

Viime kesänä hurahdin kaljalla jatkettuun Bloody Maryyn, jonka nimesin Kalja-Maryksi. Sittemmin opin kyseisen juoman kulkevan nimellä Michelada, ja vieläkin hieman kirpaisee myöntää, että en ollut moisesta aiemmin kuullutkaan. Moisia haavoja voi onneksi lääkitä sisäisesti mm. suolalla, chilillä, sitruunalla ja tomaattimehulla – en toistaiseksi itseasiassa ole keksinyt juuri mitään vaivaa, johon kunnon Bloody Mary ei tepsisi 😀 Nerokas keksintö tuo Micheladakin joka tapauksessa on, ja jollette sitä ole vielä maistaneet, olisiko jo aika?

Tämän pitkän alustuksen jälkeen ketään ei varmaan enää yllätä, että kun hankin loppukeväästä mehupuristimen, tein heti ensimmäisenä päivänä tomaattimehua! Koska olin tuolloin mehupaastolla, en sentään lähtenyt lotraamaan mehuni sekaan vodkaa – sen sijaan lisäilin mehupuristimeeni gazpachostakin tuttuja raaka-aineita: paprikaa, kurkkua, chiliä ja sitruunaa. Valkosipulinkynsikin lensi sekaan. Bloody Maryyn olennaisesti kuuluva varsisellerikin löytyi juomastani, tosin ei rouskuteltavana koristeena vaan mehustettuna.

Virgin Mary -mehu 2:lle

4 kypsää isoa tomaattia

1 punainen paprika

puolikas kurkku (kuorittuna, mikäli haluat juomasta kauniimman punaisen)

3 sellerin vartta

1 mieto chilipaprika

puolikas sitruuna

pieni valkosipulin kynsi

vastarouhittua mustapippuria sekä ripaus suolaa

muutama persiljanoksa

lisäksi: loraus oliiviöljyä, roiskaus Worchesterkastiketta, hieman Tabascoa, vastarouhittua pippuria, tuoretta raastettua piparjuurta

Pese vihannekset. Poista paprikasta ja chilistä siemenet ja kalvot sekä sitruunasta kuori (ellei kyseessä ole luomusitruuna). Kuori valkosipulin kynsi. Pilko kaikki vihannekset mehustimeesi sopiviksi paloiksi.

Mehusta ensin sitruuna,sitten tomaatti ja kurkku sekä loput raaka-aineet. Itse vuorottelen tomaatin ja sellerinpalojen kanssa, jottei mehupuristimeni tukkeutuisi tomaattisoseesta. Mausta mehu omaan makuusi sopivan tujuksi ja laita se kylmään tekeytymään hetkeksi tai tarjoile jäillä täytetystä lasista.

Ps. mikäli et omista mehupuristinta, voit myös soseuttaa raaka-aineet. Tällöin lopputulos on todella lähellä gazpachoa – suurta herkkuani sekin!

Pps. niin eihän ketään siis mikään estä tähänkään lorauttamasta hieman vodkaa 😉

500 views

Mehupaaston helmi: kardemummainen punajuuri-vesimelonimehu

by Juulia 0 Comments
Mehupaaston helmi: kardemummainen punajuuri-vesimelonimehu

Ostin viime viikolla pitkään himoitsemani mehupuristimen ja kun tielle osui sopivasti heti pitkä viikonloppu, aloin samantein mehupaastolle. Olen odotellut sopivaa väliä paastoilulle jo tovin, mutta kovin tiukassa tuntuvat sellaiset olleen: joka viikonlopulle ja lomantapaiselle on riittänyt sen sorttista ohjelmaa joka paastohaaveet on torpannut. Tämä oli viides paastoni, joten tiesin ihan kokemuksesta, että työn ja paaston yhteensovittaiminen on minulle liian haasteellista – niinpä paastoilut on paras ajoittaa lomapäiville.

Paasto ei varmasti sovi kaikille, mutta itselleni sillä on ollut aina vain positiivisia vaikutuksia. Elelen muutenkin sen verran terveellisesti (noh, jollei tuota olutharrastusta lasketa), että paastolle on helppo laskeutua ja palata sieltä voimistuneena takaisin, motivoituneena syömään vielä terveellisemmin ja hilliten hieman hedonistista mieltäni.

Saan paaston avulla ehkä jopa enemmän psyykkisiä kuin fyysisiä hyötyjä: hyvinvoivan ja energisen olon sekä tunteen siitä, että ruoka ei hallitse elämääni. Elämäni kun tuppaa pyörimään ruuan ympärillä – mietin jo illalla, mitä aamulla syödään, missä lounastan, mitä kokkaisin töiden jälkeen … puhumattakaan tästä ruokablogiharrastuksesta!

Olen verrattain hyvin toimeentuleva, eikä minulla ole ruokayliherkkyyksiä tai -allergioita. Voin siis syödä mitä haluan, milloin haluan, enkä kovin usein itseltäni mitään kielläkään – kerranhan tässä vaan eletään! Onneksi mielihaluni tosiaan ovat sieltä terveellisestä päästä, mutta koen silti eläväni ravinnon suhteen sellaisessa yltäkylläisyydessä, josta on välillä varsin hyvä ottaa vähän taukoa.

Erään vihermehun koostumus (tosin kuvasta puuttuu kurkku + sommittelusyistä kuvassa on yksi omena liikaa…)

Neljän päivän minipaastoni on sujunut tuttuun tapaan energisesti ja hyvinvoivasti. Päivittäin on tullut käveltyä 5-7 km pikku lenkkejä metsässä ja juotua n. 3 litraa lähinnä vihannesmehuja (hedelmiä mehuissani on ollut tosi vähän, kun en siitä makiasta niin välitä). Juuson mielestä vihermehuni maistuivat suorastaan suolaiselle, lienee kiitos runsaan sellerin ja persiljan käytön. Lisäksi olen juonut laimeaa kylmähaudutettua vihreää teetä, iltaisin mukillisen vähäsuolaista kasvislientä sekä herkkuani kurkumalattea.

Nälkä ei ole vaivannut juuri lainkaan, mutta pientä päänsärkyä on ollut muutamana päivänä. Sitä on minulla ollut viime aikoina tosin muutenkin. Ruokaa ei ole tehnyt mieli kertaakaan: olen leiponut porkkanasämpylöitä, laittanut ruokaa Juusolle, katsellut vierestä makkarangrillausta ja syömistä ja käynyt jopa baarissa oman vihermehuisen taskumattini kanssa. Uni on maistunut poikkeuksellisen hyvin. Aamuisin olen herännyt niin hyväntuulisena ja pirteänä, että Juuso on suorastaan huolestunut (normaalisti olen maailman pahin aamukärtty).

Pukkateeaddikti tässä terve! Päivittäin on mennyt litra kylmähaudutettua detoxteen ja vihreän teen sekoitusta.

Iki-ihanan suolihuuhtelun hoidin tällä paastolla ensimmäistä kertaa juomalla aamulla litran lämmintä suolavettä (2 tl suolaa) tyhjään massuun – suolapitoisuus estää nestettä imeytymästä elimistöön ja niinpä se tulee poikkeusreittiä ulos (loput voittekin varmaan kuvitella). Tekniikan nimi on salt water flush. En voi sanoa että suolaveden juominen olisi maailman suurin nautinto, mutta kyllä se glaubersuolan ja suolihuuhtelupussin voittaa!

Latailen tänne mehureseptejäni pikkuhiljaa uuteen kategoriaani mehut, mutta juuri nyt olen niin rakastunut punajuuri-vesimelonimehuun, etten voi olla laittamasta sen ohjetta tänne samantein. Idean tähän makuyhdistelmään sain Powaun Unbeetable-mehusta, jota maistoin ekan kerran edellisellä paastollani (kyseessä oli silloin kolmen päivän Powau-mehupaasto). Juuso keksi maustaa tämän muuten melko yksinkertaisen mehun kardemummalla, ja sehän toimi! Punajuuri ja vesimeloni ovat sillä tavalla makeita, että minäkin tykkään. Ihan kuin olis pullaa juonut ♥

Kardemummainen punajuuri-vesimelonimehu n. 5 dl

½ kg siementöntä vesimelonia

150-200 g punajuurta

puoli ruukkua minttua

1 tl jauhettua kardemummaa

Kuori vesimelonin kuoren vihreä osa ohuelti, mutta säästä kuitenkin se valkoinen. Kuutioi meloni mehupuristimeesi sopiviin osiin. Kuori ja kuutioi myös punajuuri. Mehusta ensin vesimeloni, sitten minttu ja lopuksi punajuuri. Mausta hienoksi jauhetulla kardemummalla. Laita mehu ilmatiiviissä pullossa kylmenemään ja maustumaan hetkeksi tai tarjoile se jäiden kera. Muista sekoittaa juuri ennen tarjoilua, jotta kardemumma leviää mehuun tasaisesti!

Huom! Mehupuristimella tehty mehu säilyy ilmatiiviissä pullossa jääkaapissa säilytettynä noin vuorokauden, mutta mehulingolla valmistettu mehu pitäisi jouda parin tunnin sisällä. Mitä enemmän mehu hapettuu, sitä vähemmän siinä on ravinteita. Niinpä mehuja ei kannata kerralla tehdä kuin päivän tarpeiksi – itse mehustin kerran aamulla ja toisen kerran iltapäivällä.

Ps. Eviran mukaan punajuurta ei saisi syödä raakana, joten omalla vastuulla!


Pukka-teet saatu testiin blogin kautta Sugar Helsingiltä

272 views