Skordalia – sitruunainen valkosipulitahna

Skordalia – sitruunainen valkosipulitahna

skordalia

Skordalia on täyteläinen ja paksu kreikkalainen valkosipulitahna, jonka pohjana on usein joko perunaa tai leipää. Lisämakua tahna saa manteleista (tai muista pähkinöistä sekä siemenistä), oliiviöljystä sekä viinietikasta ja/tai sitruunasta.

Skordaliaa tarjotaan usein joko dippinä tai paistetun kalan sekä vihannesten kera, mutta oma lempparitapani syödä sitä on leivän päällä vähän valkopapusoseen tai hummuksen tapaan.

Skordalia on helppo tahna valmistaa joko tehosekottimen leikkuriosassa tai käsin morttelissa/perunanuijalla murjoen – itse käytän sen valmistamiseen kuitenkin vähän kumpiakin. Raa’an valkosipulin terä pehmenee, kun valkosipulin soseuttaa hapon kera ja antaa happamuuden tehdä vähän aikaa taikojaan ennen soseen lisäämistä perunaan.

Mielestäni on vähän turhaa lähteä valmistamaan yhtä-kahta uunipottua vain tätä tahnaa varten, joten yleensä teen skordaliaa silloin, kun valmistan muutenkin uuniperunoita 🙂

Ohje etäisesti mukailtu Serious Eatsin reseptistä.

Skordalia

vegaaninen

yhden keskikokoisen sitruunan mehu (tai n. 2 rkl valkoviinietikkaa)

3-4 valkosipulin kynttä

n. 40-50 g mantelilastuja

¾ dl neitsytoliiviöljyä

n. 1 tl suolaa

n. 150 g kypsää jauhoista perunaa* (1 keskikokoinen uunipottu)

(+ nippu /ruukku lehtipersiljaa)

(Valmista ensin uuniperuna: lämmitä uuni 200 asteeseen ja paista pestyä perunaa kuorineen uunipellillä n. 45-60 minuuttia, tai kunnes se on läpikypsä.)

Halkaise peruna ja murra se muutamaan osaan. Anna kosteuden haihtua ja irroita sitten kuoret.

Soseuta sitruunamehu, mantelit, suola ja valkosipuli sileäksi ja jätä ne hetkeksi muhimaan (näin raa’an valkosipulin maku hieman pehmenee).

Kun perunasta on haihtunut enin kosteus, voit survoa perunan karkeasti perunanuijalla (tai muussata sen haarukalla). Sekoita perunoihin oliiviöljy sekä valkosipuliseos ja kääntele tahna tasaiseksi. Tarkista sitten suola ja lisää sitä tarvittaessa.

Voit halutessasi silputa persiljan varren hienoksi ja lisätä sen seokseen, muussa tapauksessa tarjoile skordalia lehtipersiljan kera esim. leivän päältä tai paahdettujen vihannesten kera. Skordalia toimii muuten superhyvin myös krokettien raaka-aineena!

*) voit myös keittää tarpeellisen määrän jauhoista perunaa kuutioina. Kun kuutiot ovat kypsiä, levitä ne esim. talouspaperin päälle, jotta kosteus haihtuu. Muussaa vasta, kun perunat eivät enää höyryä.

836 views

Piiloterveelliset kurpitsa-suklaakeksit

Piiloterveelliset kurpitsa-suklaakeksit


Nämä kurpitsakeksit ovat tarvittaessa täysin maidottomia, gluteenittomia, jopa munattomia… mutta eivät missään nimessä mauttomia 😉

Kurpitsakausi on avattu ainakin tässä taloudessa täysillä: harva se päivä popsin lemppariani, uunissa paahdettua vaahterasiirapilla ja viismausteella maustettua kurpitsaa. Yhtenä päivänä lehtikaalipedillä, toisena polentan päällä, kolmantena ihan vaan sellaisenaan… en todellakaan kyllästy kurpitsaan ihan helpolla!

Kurpitsa on omiaan myös leivonnaisissa: kurpitsapiirakka on herkkua, ja kakuissa kurpitsaa kannattaa kokeilla samaan tapaan kuin porkkanaa tai kesäkurpitsaa taikinaa mehevöittämään. Itse kun en niin makiasta välitä, jäävät isommat leivonnaiset harvinaisiksi juhlapöytien herkuiksi- erilaisia keksejä sen sijaan saatan pyöräyttää useammin. Parasta on, jos niitä löytyy pakastimesta, ja voin lämmittää yhden aina tarpeen mukaan.

Ensimmäiset kurpitsakeksini tein vuosi sitten, mutta en ihan ehtinyt saada itseä miellyttävää reseptiä aikaan sesongin kuluessa. Nyt olenkin pistänyt hösseliksi siinä määrin, ettei vähään aikaan taida itselle kurpitsakeksit edes maistua (vaikka kurpitsa toki muuten edelleen uppoaa) – testikappaleita kun on tullut tehtailtua harva se päivä.

Rapeista kekseistä haaveilevat joutuvat etsimään ohjeen toistaiseksi muualta, sillä tämän reseptin mukaan tehdyt kakkuset ovat pehmeitä ja meheviä, ja parhaimmillaan uunituoreina. Rapeistakin kurpitsakekseistä toki haaveilen, joten kakkosversio on tulilla, jahka tämä pahin keksiähky menee ohi 🙂 Rakennetta on kuitenkin näihinkin ujutettu siemensekotuksen muodossa.

Parasta näissä herkkupaloissa on tietysti maun ohella se, että ne hellivät mielen lisäksi kehoa: terveellisempiä suklaakeksejä saa hakea. Kurpitsassa on reilusti mm. A-vitamiinia, potassiumia, rautaa ja kuitua, ja koska se on luonnostaan makea, voi keksit tehdä melkeinpä ilman lisättyä sokeria. Erilaiset siement ja pähkinät lisäävät soppaan mm. proteiinia ja rautaa. Eipä sekään ihan huono juttu ole, että nämä pullerot voi tarvittaessa leipoa täysin gluteenittomina, maidottomina ja jopa munattomina.

 


Maitosuklaata vai tummaa suklaata… vai ehkä molempia?

Millaista suklaata kekseihin livauttaa, ja kuinka paljon, se on ihan makuasia. Itselle pelkkä maitosuklaa on turhan äitelää. Seuraavaksi meinaan testata tummalla chilisuklaalla maustetut keksit 😀

Piiloterveelliset kurpitsa-suklaakeksit (n. 10-12 kpl)

gluteeniton + vegaaninen, jos käytät vegaanista suklaata

n. 1,2 dl kurpitsasosetta

1 muna

1-2 rkl pähkinätahnaa (esim. manteli)

(1-2 rkl vaahterasiirappia)

1 tl kanelia

0,5 tl vaniljasokeria

0,5 tl suolaa

1 tl ruokasoodaa

n. 2 dl gluteenittomia jauhoja (itsellä Provenan kaurajauhot)

n. 0,5 dl rouhittuja pähkinöitä ja siemeniä (manteleita, kurpitsansiemeniä, seesaminsiemeniä tms, joista 1-2 rkl chian- tai pellavansiemeniä)

n. 1 dl suklaahippuja (valitse makusi ja tarpeesi mukaan gluteeniton / vegaaninen suklaa, maitosuklaa / tumma suklaa jne.)

Soseuta kulhossa kypsennetty kurpitsa, muna, vaahterasiirappi, pähkinätahna sekä mausteet. Sekoita sooda jauhoihin, ja lisää seos kurpitsasoseeseen. Kääntele sekaan pähkinä-siemenrouhe ja suklaahiput, ja laita taikina sitten peitettynä jääkaappiin siksi aikaa kun uuni ehtii lämmitä 180 asteeseen. Taikinan kuuluu olla paksua puuroa, ja se tukevoituu seisoessaan hetken, kun siemenet turpoavat.

Kun uuni on lämmennyt, voit jakaa taikinan nokareiksi leivinpaperoidulle uunipellille. Taikinasta tulee noin 10-12 keksiä – painele nokareita hieman littaan esim. haarukalla. Paista keksejä 6-8 minuuttia (pienemmät paistuvat hieman isompia nopeammin).

Kekseistä tulee pehmeitä ja kosteita, ja ne ovat parhaimmillaan juuri leivottuina ja vielä vähän lämpiminä. Jos säilytät niitä pidempään, keksit kannattaa pakastaa ja sulattaa yksitellen kun herkkuhammasta kolottaa.

Ps. Jos haluat jättää kekseistä munan pois, lisää soseutusvaiheessa seokseen puolikas banaani, ja/tai nosta chian/pellavansiemenien määrää pähkinä-siemensekoituksessa kahteen ruokalusikalliseen.

Pps. rakenteeseen saa vaihtelua myös vaihtamalla osan jauhoista hiutaleisiin, esim. 1,5 dl kaurajauhoja + 0,5 dl kaurahiutaleita.

448 views

Kokonaisena paahdettu kukkakaali

by Juulia 3 Comments
Kokonaisena paahdettu kukkakaali
SAMSUNG CSC

Kukkakaali on IHANAA. On se. Katsokaa vaikka miten kaunis! Mitä tulee makuun, moni ei taida kuitenkaan olla kanssani samaa mieltä. Se on sääli –  oli syynä syynä sitten lapsuudessa pakottamalla särvitty ylikypsä ja mauton pakastekukkakaali tai joku muu painajainen. Meidän kotona syötiin mikrossa juuri ja juuri kypsäksi höyrytettyä kukkakaalia Herbamarella – yksi ehdottomasti rakkaimpia ruokamuistojani.

Kukkakaali on valtavan monipuolinen rehu, jolla tekee taikoja eritysesti gluteenittomien ruokien saralla. Kukkakaalista voi taikoa viljatonta valkokastiketta, pizzapohjan, kuskusin… Lihaa vältteleville kukkakaali muuntuu esim. rapeiksi “kanansiiviksi”. Kaikki eteeni sattuneet kukkakaalin muodonmuutokset ovat maistuneet minulle, myös klassiset sosekeitot ja gratiinit. Pikkelöity, friteerattu, raaka, soseutettu… kaali ku kaali: minä <3 kukkakaali.

Vippaskonstit ja metamorfoosit kuitenkin tälläkertaa sikseen: kokonaisena paahdettu kukkakaali on minusta PARASTA. Silloin sen maku ja ulkonäkö pääsevät todella oikeuksiinsa.

Pinnalta syvän karamellisoitua ja rapeaa, syvemmältä ihanan pehmeäksi höyrystynyttä. Mahtavaa sellaisenaan, mutta myös näyttävä lisuke. Lisämakua saa kuoruttamalla kukkakaalin paiston puolivälissä jollain herkulla, juustolla, pähkinöillä, sinapilla…

Eilisen herkkuateriaani kuului kokonaisena paahdettu kukkakaali kahdella tapaa: viipaleena ja voin sekä parmesaanin kanssa soseutettuna. Kylkeen iskin mehukkaan karitsan paahtopaistin, pisteenä iin päälle muutama rapea mantelisiivu. Joo, ei ollut poikkeuksellisesti juuri mitään vihreää tässä annoksessa, mutta eipä tehnyt mielikään – tarvis oli saada lohturuokaa ja sitä tämä todellakin oli!

Kokonaisena paahdettu kukkakaali

kukkakaali

oliiviöljyä

juoksevaa hunajaa

suolaa, mustapippuria

Irroita kukkakaalista lehdet, siisti tyvi tasaiseksi. Pese ja kuivaa. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Laita kukkakaali uuninkestävään vuokaan (valurauta on minusta paras!). Valele se oliiviöljyllä, juoksevalla hunajalla (n. 1 rkl per kukkakaali) ja ripota pintaan suolaa sekä vastarouhittua mustapippuria. Paista keskitasolla n. 45-60 minuuttia, tai kunnes pinta on kullanrapea ja sisus höyrystynyt pehmeäksi. Itse tykkään jättää kukkakaalin ytimeen hieman puruvaraa.

Jos haluat kuorruttaa kukkakaalin jollain lisämakua tuovalla seoksella, lisää se vasta puolivälissä paistoa – oma suosikkini on manteli-dijon-parmesantahna, joka saattaa kärähtää, jos se on uunissa liian pitkään. Erilaisia maustamis- ja kypsentämistapoja on kuitenkin netti pullollaan, eiku tutkimaan ja löytämään oma suosikki!


Suurta namia on myös paahdetusta kukkakaalista surautettu sose. Söin eilen puolet kukkakaalista sellaisenaan, ja soseutin loput voin ja parmesaanin kanssa (n. 30 g sekä voita että juustoa). Koska teki mieli laittaa soseeseen pieniä rapsakoita sattumia, rouhin sekaan hieman mantelia. Ykkösvalintani olisi ollut hasselpähkinä, mutta sitä ei nyt kaapista löytynyt – manteli toimi kuitenkin oikein hyvin!

Kukkakaalin kaverina nautiskelemani karitsan paahtopaisti on helppo valmistaa, varsinkin jos sinulla on paistomittari: pinnat ruskeiksi, ja loppukypsennys joko uunissa kukkakaalin vieressä, tai pannulla. Kokonaisuudessaan yksi paahtopaisti valmistuu noin vartissa. Mittarin olisi hyvä näyttää n. 53° kun otat lihan lepäämään, silloin paistoaste on medium ja liha on levättyään sisältä kauniin punainen ja mehukas. Lepo foliossa, ja vähintään puolet lihan kypsennysajasta. Hätähousu kun olen, kiirehdin eilen lepoajan kanssa, ja sen näkee lautaselle valuvista mehujuovista…

12 383 views

Kirpeä parsakaalisalaatti

by Juulia 0 Comments
Kirpeä parsakaalisalaatti

DSC_0324

Viime sunnuntain brunssilla (jonka tunnelmia Luukkuja-blogin Vienan näkökulmasta löydät täältä) herkuteltiin jos jonkinmoisilla suklaata sisältävillä ruuilla, mutta päätyi sinne pöytään myös yksi suklaatonkin vaihtoehto (hui kamala!). Ystäväni Pia, kaveripiirini kruunaamaton juhlatarjoilukuningatar, oli tehnyt jotain vähän vastaavaa toissaviikkoiselle puoliskonsa synttäribrunssille. En sitten malttanut olla tekemättä tästä(kin) Pian ruuasta omaa versiotani… kiitti taas Pia! En ihan muista mitä kaikkea Pia oli omaansa laittanut, mutta oleellisin makuun vaikuttava ainesosa tässä salaatissa on kuitenkin ehdottomasti kastike: sitruunamehulla ohennettu seesamitahna eli tahini.

Sitruuna ja tahini on varmaan monelle tuttu yhdistelmä: erityisesti Lähi-Idän keittiössähän siihen törmää vääjäämättä ja ennenpitkää. Mitä olisikaan esim. hummus ilman sitruunaa ja tahinia? Tässä nimenomaisessa ruuassa ei kuitenkaan ihan mitä tahansa tahinia kannata käyttää. Paahteisen ja monivivahteisemman maun saa, kun käyttää tummaa ja suolaista kuorimattomista seesaminsiemenistä tehtyä tahnaa, ei sitä vaaleaa ja suolatonta. Lisäksi tätä klassikkoyhdistelmää kannattaa pyöristää kunnon tujauksella hunajaa, ja reilulla määrällä vastarouhittua pippuria.

Bonuksena laitan tähän jo valmiiksi herkulliseen kastikkeeseen hieman sumakkia. Sumakkipensaan kuivattuja jauhettuja punaisia marjoja käytetään paljon Lähi-Idässä, mutta sitä kasvaa myös Pohjois-Amerikassa sekä Välimeren alueella. Suomesta mausteen löytäminen vaatii hieman vaivannäköä, se ei taida olla ihan lähikaupan maustehyllyjen valikoimaa… Itse olen sumakkini hankkinut Hakaniemen hallista –  kertokaa ihmeessä jos löydätte sitä muualtakin! Varoituksen sana: sumakki on aika kirpeää, eli sitä kannattaa laittaa varovasti. Parhaimmillaan se on minusta lisättynä valmiin ruuan päälle antamaan pienen kirpakan potkun. Ai NAM, itseasiassa, suosittelen tekemään tätä kastiketta tripla-annoksen, se on niin hyvää että sitä saattaa vahingossa lusikoida suoraan suuhun.

DSC_0353

Parsakaali-kvinoasalaattia viimesunnuntaisella Asennebrunssilla (kuva: Viena / Luukkuja)

 Parsakaalisalaatti n. 4:lle

1 parsakaali (n. 350g)

n. 1 rkl oliiviöljyä

3 dl kvinoaa tai vaikkapa helmispelttiä

5-6 dl mietoa kasvislientä

100 g pitkiä vihreitä papuja

n. 100 g savumanteleita (säästä osa salaatin päälle)

suolaa, mustapippuria

(2-3 isoa lehtikaalin lehteä joista kova lehtiruoti on poistettu/iso kourallinen tuoretta babypinaattia)

Keitä kvinoa tai helmispeltti pakkauksen ohjeen mukaan kasvisliemessä napakan kypsäksi, lisää pätkityt ja huuhdotut pavut kattilaan kannen alle kypsymään viimeiseksi pariksi minuutiksi (ei niissä oikeasti kestä kauempaa). Älä anna puuroutua. Jäähdytä. Jaa parsakaali tasakokoisiksi paloiksi ja viipaloi varsi kuivaa tyveä lukuunottamatta. Levitä parsakaali uunivuokaan, pirskottele päälle oliiviöljy ja mausta suolalla. Paahda 200 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia, tai kunnes parsakaali on napakan kypsää ja sieltä täältä ruskistunutta. Sekoita jäähtynyt kvinoa/speltti sekä pavut, parsakaali, kokonaiset mantelit ja halutessasi hienonnettu lehtikaali ja/tai babypinaatti (ihan raakana vaan!). Mausta pippurilla ja suolalla.

DSC_0469

Kastikkeeseen:

2-3 rkl tummaa tahinia (esim. Urtekram luomu tahini)

1-2 rkl juoksevaa hunajaa

1-2 sitruunan mehu

vastarouhittua mustapippuria

ripaus suolaa (erityisesti jos tahini on suolatonta)

1 tl sumakkia

(vettä)

Sekoita tahiniin öljy, sitruunamehu, hunaja, sumakki ja pippuri. Sekoita varovaisesti mutta kärsivällisesti, kunnes seos silenee. Ohenna tarvittaessa hieman vedellä ja tarkista maku: lisää hieman hunajaa tai sitruunaa, jos pähkinäisyys, makeus ja kirpeys eivät ole sopivassa tasapainossa (pahoittelen, en halua antaa tarkempia mittoja, kun nämä kuitenkin ovat makuasioita. Itse tykkään että kastike on selvästi kirpeää mutta myös kunnolla makeaa ja samalla suolaista… jne, jne.). Sekoita kastike parsakaalisalaattiin ja tarjoile savumantelirouheen kera. Salaatin voi myös laittaa kylmään vetäytymään, jolloin maut voimistuvat, mutta samalla menetät vihreiden vihannesten kauneimman hehkun – estettisistä syistä tarjoilen itse salaatin siis mieluiten heti.

DSC_0350

Ps. Uskalias heittää tämän salaatin päälle ihan pikkuisen paahdettua valkosuklaamurua – ohje löytyy täältä. Kuulostaa ehkä hurjalta, mutta minusta tämän salaatin kirpeät pähkinäiset maut sopivat hyvin paahdetun valkosuklaan kinuskiaromeihin 🙂

193 views