Okonomiyaki suppilovahveroilla ja kurpitsalla

Okonomiyaki suppilovahveroilla ja kurpitsalla
Syksyinen okonomiyaki sisältää suppilovahveroita, kurpitsaa ja reilusti kaalia!

okonomiyaki

Okonomiyaki kuten haluat!

Suppilovahveroilla, kurpitsalla, kaalilla, sipulilla ja juustolla lastattu suolainen okonomiyaki on tuhti ja herkullinen ruoka, joka maistuu minulle varsinkin nyt pimeänä vuodenaikana, kun mieleni halajaa lohturuokaa harva se päivä! Okonomiyaki on ensimmäisiä japanilaisia ruokia, joita olen syönyt sushin lisäksi. Opin tekemään tätä japanilaista paksua ja täyteläistä suolaista “pannukakkua” ystäväni Minorin avulla Osakan tyyliin viisi vuotta sitten ja sittemmin pääsin herkuttelemaan okonomiyakilla monin kerroin myös ihan paikan päällä Japanissa. Niinpä tähän ruokaan liittyy myös paljon hyviä muistoja!

Okonomiyaki kääntyy suomeksi kutakuinkin “kuten haluat” tai “mitä haluat” (okonomi) “paistettu” (yaki). Ja niinhän se käytännössä onkin – mitä haluat paistettuna paksuksi pannukakuksi. Okonomiyaki sisältää runsaasti kaalia ynnä muita täytteitä (jamssia, mereneläviä, pekonia, vihanneksia… jopa nuudeleita) paistettuna vehnäjauhoista, kananmunasta ja dashiliemestä tehdyn taikinan sisään, jos syöt sitä Osakan alueella. Hiroshiman alueella okonomiyaki rakennetaan samoista raaka-aineista, mutta ne kerrostetaan paistolevylle taikinaan sekoittamisen sijaan, jolloin pannukakku on alussa korkea torni, joka paistaessa madaltuu kun raaka-aineet (mm. vieläkin isompi määrä kaalia ynnä kaikki muu mitä haluat) kypsyy. Ja onhan niitä versioita vielä monia muitakin kun liikkuu maassa alueelta toiselle! Kunpa pääsisin vielä joskus maistamaan niistä jokaisen paikan päälle…

okonomiyaki

aonori leväOkonomiyaki ei olisi okonomiyaki ilman runsasta kerrosta okonomiyakikastiketta, Kewpie-majoneesia, katsuobushi-lastuja ja aonorihiutaleita!

okonomiyaki resepti

Majoneesia, majoneesia… lisää Kewpie-majoneesia!

Oli seassa mitä vaan, tärkeä osa okonomiyakia on kuitenkin myös se mitä sen päälle tulee! Kun paksu ja ihanan mehevä pannukakku on paistettu, se valellaan makeanhappamalla ja koukuttavalla okonomiyakikastikkeella, Kewpie-majoneesilla, katsuobushi-lastuilla ja aonori-levähiutaleilla. AH! NIIN HYVÄÄ! Japanilaista pikkelöityä inkivääriäkin eli gariakin voi okonomiyakin kaverina tarjota.

Ostan itse okonomiyakikastikkeen yleensä valmiina, mutta jos en pääsisi siihen käsiksi, kastikkeen voisi sekoittaa myös itse ketsupista, Worcestershirekastikkeesta, hunajasta ja soijasta (noin kolme osaa kestuppia, yksi Worcestershirekastiketta, yksi soijaa ja maun mukaan sokeria tai hunajaa). Jos saatavuus tuottaa muidenkin raaka-aineiden osalta ongelmia, voi majoneesin voi toki vaihtaa japanilaisesta Kewpiestä kotimaiseen tai itse tehtyyn ja aonorihiutaleet paahdettuun ja murennettuun sushille tarkoitettuun norilevään ilman että kokonaisuus suuresti kärsii, mutta se mitä ainakaan minusta ei voi millään korvata, on katsuobushi.

Katsuobushi?

Katsuobushi on kuivattua ja savustettua boniittia (tonnikalan sukuinen kala), josta vuollaan ohuen ohuita suikaleita erilaisten ruokien, kuten okonomiyakin päälle, sekä paksumpia siivuja maustamaan japanilaisen keittiön kulmakiveä dashilientä. Hienoimmat katsuobushit käyvät läpi myös pitkän säilytyksen, jonka aikana pinta peittyy hyvillä homeitiöillä jotka auttavan kalanpalan kuivauksessa ja kehittävät siihen lisää aromeja. Tästä prosessista en kuitenkaan ymmärrä sen vertaa että edes yrittäisin selittää siitä enempää, vaan suosittelen kiinnostuneita lukemaan aiheesta esim. täältä!

Katsuobushin maku on savuinen ja täynnä umamia, enkä tosiaan jättäisi sitä okonomiyakini päältä pois jos vain suinkin sitä käsiisi saat. Katsuobushi paitsi maistuu ihanalta, myös tekee tästä ruuasta pienen arjen spektaakkelin, kun ohuet lastut huojuvat tanssien lautasella kuuman pannukakun päällä.

Jos et syö eläinperäisiä tuotteita, on katsuobushi toki jätettävä lautaselta pois. Kuten sanottu, en ainakaan itse keksi katsuobushille korvaavaa vegaanista tuotetta, mutta hieman savuiset dulse-merilevähieutaleet voisivat olla vegaanille (ja miksei sekaanillekin) hyvä lisä okonomiyakin päällä 🙂 Olen myös lukenut joidenkin vuolevan kuivatusta shiitakkeesta ohuen ohuita lastuja okonomiyakin päälle, mutta sitä en ole itse kokeillut. Lisää vinkkejä okonomiyakin veganisoimiselle jutun lopusta!

okonomiyaki resepti

Koska okonomiyaki on nimensä mukaisesti “mitä haluat”, täydensin yksinkertaista Minorilta oppimaani okonomiyaki Osakan tyyliin -ohjetta tänä syksynä paistetuilla suppilovahveroilla ja raastetulla kurpitsalla. Käytän tässä vaiheessa vuotta suppilovahveroita pakastimesta, jonne ne laitan valmiiksi paistettuina ja sadan gramman pakkauksina – siksi määrä on ilmoitettu paistettuina sieninä. Määrä ei kuitenkaan ole niin pilkun päälle, pääasia että taikina riittää sitomaan kaikki raaka-aineet yhteen! Juustoksi valitsin ihanan voimakkaan, aromikkaan ja pähkinäisen Västerbottenjuuston, joten lopputulos on ehkä enemmänkin pohjoismais-japanilainen fuusiokotikeittiöviritys kuin perinteinen japanilainen okonomiyaki, mutta herkullista se on joka tapauksessa!

Suppilovahvero-kurpitsa okonomiyaki

4-8 lettua

2½ dl dashia*

200g vehnäjauhoja (n. 2,5 dl)

2 munaa

n. 100g paistettuja suppilovahveroita

300g valkokaalia

100-150g kurpitsaa (esim. myskikurpitsaa)

2 kevätsipulia

1 pieni (makea) sipuli

1-1½ dl Västerbottenin juustoa

n. ½ tl suolaa

neutraalin makuista kasviöljyä paistamiseen

Tarjoiluun:

Okonomiyaki-kastiketta

Kewpie majoneesia

reilusti katsuobushi -lastuja

maun mukaan aonoria

*ohjeen kahdelle erilaiselle dashille löydät täältä, mutta voit myös käyttää jauheesta valmistettua dashilientä.

Valmistelut:

Kuori ja raasta kurpitsa. Viipaloi kaali ensin ohueksi suikaleeksi, sitten vielä toisinpäin silpuksi. Sekoita vehnäjauhot dashiliemeen ja riko mukaan kananmunat. Sekoita tasaiseksi ja lisää sekaan kaali, kurpitsaraaste, paistetut sienet, ohuelti viipaloitu sipuli, silputtu kevätsipuli sekä juusto. Mausta okonomiyakitaikina ripauksella suolaa ja sekoita tasaiseksi.

Paistaminen:

Kuumenna iso, mielellään valurautainen paistinpannu keskilämmölle ja lorauta sille hieman öljyä. Voit paistaa joko isoja okonomiyaki -lettuja, tai tehdä seoksesta useampia pienempiä pannukakkusia. (Tämä määrä taikinaa riittää neljään isoon lettuun tai kuudesta kahdeksaan pienempään.) Annostele pannulle reilun senttimetrin paksuinen kerros seosta ja peitä paistuva lettu kannella muutaman minuutin ajan. Kun okonomiyakin pinnalle nousee kuplia ja sen pohja on ruskistunut, voit kääntää sen!

Ison letun kääntäminen lastoilla voi olla haastavaa ellei omista superleveää paistinlastaa, joten itse liu’utan suosiolla pannukakun lautaselle ja kippaan sen lautasen avulla takaisin paistinpannulle toisinpäin. Jatka paistamista toiselta puolelta kunnes okonomiyaki on pinnalta ruskistunut ja läpikypsä. Voit hieman painella lettua paistumisen aikana lastalla tiiviimmäksi, ja tarpeen mukaan kääntää sen ympäri useammankin kerran. Lisää hieman öljyä aina tarpeen tullen. Pienten lettujen paistamiseen menee minulla n. 4-5 minuuttia per puoli, isompiin n. 6-7 minuuttia per puoli – eli mitään supernopeaa näiden paistaminen ei varsinkaan isommalle porukalle ole!

Viimeistely:

Sillä välin kun okonomiyaki toisensa jälkeen valmistuu, voi edellisiä pitää edellisiä lämpimänä uunipellillä noin 60-80 asteisessa uunissa. Toki letut voi myös syödä sitä mukaa kun ne valmistuvat! Viimeistele okonomiyaki pursottamalla päälle reilusti kewpie-majoneesia ja okonomiyakikastiketta. Kauniin pinnan saa, kun pursottaa raidat yhteen suuntaan ja sitten vetää raitojen yli hammastikulla poikittain. Kun vuorottelee hammastikun suuntaa eteen-taakse, saa kuviosta kauniin neulemaisen. Lopuksi tosin okonomiyaki kuitenkin vielä viimeistellään kourallisella katsuobushi-lastuja ja ripauksella aonori-levää!

Tarjoile suppilovahvero-kurpitsa okonomiyaki kuumana. Itse nostan pöytään sekä majoneesin, okonomiyakikastikeen, katsuobushilastut että aonorihiutaleet, sillä yleensä jossain vaiheessa tahdon niistä jokaista vielä vähän lisää.

okonomiyaki

Vegaaninen okonomiyaki

Okonomiyakissa on eläinperäisiä tuotteita seuraavissa: kananmuna, katsuobushi, juusto, majoneesi ja okonomiyakikastike. Kananmunan funktio taikinassa on tehdä okonomiyakista helpommin kasassa pysyvä ja kuohkea. Kuohkeutta on hankalampi saavuttaa vegaanisilla kananmunankorvikkeilla, mutta kasassa pysyvyyttä voi edistää samoin kuin muissakin vegaanisissa kananmunankorviketilanteissa: pellavansiemen/chialimalla,

Okonomiyaki ilman eläinperäisiä tuotteita:
  • käytä vain kombulevästä ja/tai kuivatusta shiitakkeesta valmistettua dashia (ohje täällä)
  • korvaa taikinan kananmuna esim. kolmella ruokalusikallisen kikhernejauhoja sekoitettuna kolmeen ruokalusikalliseen dashia tai aquafabaa tai noin puolella desillä silken tofua per muna. Ripaus mustaa kala namak -suolaa tuo taikinaan kananmunan makua!
  • jätä katsuobushi päältä pois tai “korvaa” se paahdetuilla rapeilla dulse-hiutaleilla ja/tai vegepekonilla
  • käytä vegaanista juustoraastetta
  • käytä vegaanista majoneesia
  • käytä vegaanista okonomiyakikastiketta. Kastikkeesta on myytävänä vegaaninen versio, mutta en ole ainakaan itse bongannut sitä vielä Suomesta. Kastiketta itse tehdessä voit vain vaihtaa perinteinen Worcestershirekastike vegaaniseen ja käyttää makeutuksena hunajan sijasta esim. agavesiirappia tai sokeria!

kewpie majoneesi

Ps. Okonomiyaki on jo tällaisenaan tosi tuhtia ja täyttävää ruokaa, mutta jos kaipaat siihen vielä pientä makubuustia, voit lisätä lettutaikinaan rapeaksi paistettuja vegemakkaran palasia tai laittaa jokaisen letun alle paistumaan muutaman pekonisiivun.

Pps. Jos olet japanilaisten makujen ystävä, kannattaa Minorin ja hänen puolisonsa Benjaminin Sake Bar & Izakaya laittaa seurantaan! Olen käynyt heidän pop upeissaan syömässä jo kahdesti, ja odotan kieli pitkällä että pariskunta saa jonain päivänä oman ravintolan pystyyn 🙂

122 views

Vaimomatskuu 7 v. Q&A + lohi poke

by Juulia 1 Comment
Vaimomatskuu 7 v. Q&A + lohi poke

lohi pokeKun skrollailet jutun loppuun, sieltä löytyy synttärilahjana lohi poke resepti!

Vaimomatskuu 7 vuotta!

Kas taas on tullut se päivä, kun saan viettää vuoden toisia synttäreitäni: blogisynttäreitä! Julkaisin seitsemän vuotta sitten elämäni ensimmäisen blogipostauksen. Seitsemän vuotta… se on pitkä aika ja aika monta blogipostausta. 597, tarkalleen. Tai siis tällä sivulla – ensimmäiset juttunihan tein City-lehden sivuille.

Vaikka yleensä noteeraan tämän merkkipäivän vähintään Instassa, synttäripostauksia en ole tainnut kovin ahkerasti saada aikaan. Edellisen kynäilin viisvuotispäivänä! Tänä vuonna sain kuitenkin kipinän synttäripostaukselle, kun keksin tehdä jutusta Q&A -muotoisen. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kysymyksiä keräämään. Tämän hoidin Instagramissa stoorien kautta, ja oikein mukava määrä kiinnostavia kysymyksiä sieltä tupsahtikin! Eiköhän siis aloiteta:

Q&A

Onko ruuanlaitto ikinä stressaavaa?

Todellakin on! Kokkaaminen stressaa, kun sille ei ole aikaa, on väsynyt, on kiire, eikä jaksaisi. Samaten voi stressata, jos pöytään on istumassa joku muu kuin oma tai puolison takapuoli. Vaikka tiedän mistä itse pidän, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kyläilijän makumieltymykset ovat samanlaiset. Ja sitähän tietysti aina toivoo, että oma ruoka maistuisi toisillekin!

Mitkä 5 asiaa pitäisi löytyä jokaisesta keittiöstä?

Apua miten vaikea kysymys! Olen itse selvinnyt aikoinaan hyvinkin minimaalisella keittiön varustelutasolla, joten jos ei lasketa asioita kuten hella ja jääkaappi niin ehkäpä seuraavat asiat: terävä kokkiveitsi, tukeva leikkuulauta, keskikokoinen kattila kannella, laadukas paistinpannu, terässiivilä joka mahtuu kattilaan…. tai ehkä sittenkin rentous, kokeilunhalu, uskallus, kärsivällisyys ja hyvä mieli?

Kauanko aiot jatkaa blogin pitämistä?

Sen kun tietäisi! Tästä on tullut siinä mielessä elämäntapa, etten osaa oikein kuvitella enää elämää, jossa en kirjoittaisi blogia. Toisaalta minulla on ollut blogille seitsemän vuotta aikaa – eikä tulevasta koskaan tiedä. Veikkaan, että jatkan niin pitkään kuin tämä tuntuu mielekkäältä ja aikaa blogille riittää 🙂

Jokaisen vuoden suosikkipostaus/ohje?
  1. Ekan vuoden suosikkipostaukseni täytyy olla Jallutofu. Koska Jallu! Tofu! Tarvitseeko sanoa muuta?
  2. Toisen vuoden jutuista se on ehdottomasti isoäidiltä nuorena opitut lanttusupikkaat. Lanttusupikkaat on yksi ehdottomasti rakkaimmista ruokamuistoistani ja olen ylpeä siitä, että osaan tehdä ne juuri niinkuin Mammakin teki.
  3. Kolmantena vuonna löysin oranssit viinit ja se oli rakkautta ensi kulauksella! Oransseja viinejä on toki moneen lähtöön, eivätkä ne kaikki ole yhtä ihania, mutta en jätä koskaan väliin tilaisuutta maistaa uutta oranssia kun se vastaan sattuu.
  4. Neljäntenä vuonna kokattiin yhdessä Juuson kanssa pekonimunkkeja – hauska projekti, jonka johdosta päädyin aamutelevisioon jakamaan vappuruokavinkkejä.
  5. Viidentenä vuonna rakensin pommin. Kahdesti! En ole todellakaan kakkumaakari, enkä juuri tee mitään makeaa muutenkaan, joten olen tästä itse ideoimastani rakennelmasta vieläkin aika ylpeä!
  6. Kuudentena vuonna ehdoton lempijuttuni oli kylmät nuudelit yuzuliemellä ja niitä onkin sen jälkeen syöty eri variaatioilla runsaasti joka kesänä.
  7. Seitsemäntenä vuonna ehdoton lempiresepti on dan dan nuudelit. Jos olette lueskelleet juttujani viime vuoden ajan, tiedättekin tämän jo 🙂 Niitä söinkin itseasiassa viimeeksi tänään!

Ramen alusta asti itse? Just forget it… tai ehkä joku päivä!

Minkä ruuan tekemisestä haaveilet?

Haaveilen siitä, että saisin otettua aikaa ramenille ja sen viimeisen päälle itse tekemiselle. Liemi, nuudelit, tare, sattumat, kaikki, itse, alusta. Olen jäänyt koukkuun ramen -entuasiastien kokkausvideoihin ja sormeni syyhyävät päästä kokeilemaan kaikkea niissä näkemääni itse. Pitkän kaavan mukaan tehty ramen ei kuitenkaan todellakaan ole pikaruoka ja se vaatii useiden raaka-aineiden etsiskelyä (ja mielellään myös vielä isomman kattilan kuin mitä vielä omistan) – niinpä tämä projekti antaa vielä odottaa itseään.

Unelmien ruokamatkakohde?

Kyllä se vaan on Japani. Vaikka olen jo käynyt siellä! Se kaksiviikkoinen oli ruokamielessä ikimuistoinen (toki muutenkin). Minnekään muualle en tahdo niin paljon, kuin takaisin Japaniin, jossa jokaikinen ateria oli elämys.

Mitä muuta blogia voisit pitää kuin ruokablogia?

Ei minulla taida oikein muista asioista olla mitään sanottavaa… tai no, ehkä ruokakuvaamisesta voisi blogata? Tosin sitähän moni ei tiedä, että minulla tavallaan on toinenkin “blogi”. Sen aiheena on valkoiset lenkkarit 😀 ja se on varsin kuvapainotteinen. Päivitin sitä melko ahkerasti useammankin vuoden, mutten ole enää julkaissut tuossa kanavassa mitään useampaan vuoteen. Se on minulle kuitenkin rakas projekti ja tietyn aikakauden muisto, jota en raaski myöskään tuhota. Voihan se vaikka olla, että se vielä herää ruususen unestaan uuteen kauteen jonain vuonna!

Syötkö ikinä eineksiä, mitä?

Oi kyllä! Kylmät roiskeläpät suoraan paketista ja Ötkerin pizzat, kas siinä kaksi pahimpien kiirepäivien hätäratkaisua. Molempia eineksiä olen syönyt parikymppisestä asti, joten niillä on erityinen paikka sydämessäni 😀

Mistä keksit kaikki ihanat resepti-ideat?

Olen lueskellut keittokirjoja ja reseptejä huvikseni lapsesta asti, katsonut kaiken ruokaan liittyvän mitä televisiosta tulee, ja sittemmin siirtynyt tonkimaan netin ja sosiaalisen median ruokasyövereitä. Kaikki mikä liittyy ruokaan kiinnostaa ja inspiroi minua syvästi! Kokkaan harvemmin mitään prikulleen samalla tavalla useampaa kertaa, joten jokainen päivä on tilaisuus kokeilla jotain uutta. Siinä sivussa niitä reseptejä sitten vaan syntyy! Toki monesti myös kokeilen jotain, johon olen tutustunut lukemalla tai katsomalla, ja näistä kokeiluista jatkojalostuu monesti sitten joku oma viritelmä.

Tän hetken suosikkiolut?

Pitkän ja intensiivisen hapanolutkauden jälkeen olen antautunut lempeiden, hedelmäisten ja mehukkaiden India/New England/Pale Alejen syleilyyn. Vahva katkerohumalointi ei minua vieläkään kiinnosta, mutta aromi- ja kuivahumalointi sitäkin enemmän.

Lemppari pizzatäytteet?

ANANAS!!! Kyllä! Enkä häpeä! Ananas, katkarapu, n’duja (tosin ei välttämättä samassa pizzassa)

Lempiväri?

Kevään ensimmäinen uusi vihreä. Kun se punkee sieltä ruskeanharmaana uinuneen luonnon keskeltä, ei kyllä ole mitään ihanampaa.

Lempiruoka?

Olen vastannut tähän kysymykseen niin kauan kuin muistan “salaatti”. Salaattihan on tosi laaja käsite! Lempisalaattia on kuitenkin mahdoton nimetä. Alla mahdollinen kandidaatti: riisinuudelisalaatti.

nuudelisalaatti

Kauanko olet kuvannut ruokaa?

Olen kuvannut ruokaa niin kauan kuin minulla on ollut kamera. Ne ekat kuvat eivät vaan ole niin mistään kotoisin! Kun aloitin blogin, kuvasin ja kirjoitin kaiken tabletilla. Siinä vaiheessa kun en omistanut edes tietokonetta… Kameran hankin viitisen vuotta sitten ja aloin tuolloin ottamaan kuvia määrätietoisemmin ja tavoitteellisemmin. Sittemmin kameran runko on tullut uusittua useamman kerran ja nykyään omistan myös useampia linssejä. Ruokakuvaamisesta on tullut rakas harrastus, jonka pariin kaipaan lähes päivittäin.

What does Vaimomatskuu translate to?

(Tämä kysymys esitettiin englanniksi ja sillä kielellä myös vastaan, kun suomeksihan tätä kysymystä ei edes tarvitse esittää.)

Vaimomatskuu translates as “wife material”. I chose the name on a spur of the moment – after deciding on starting a food blog, my first post was out in 24 hours and I had to come up with a name fast. Vaimomatskuu was a sort of an ironic inside joke, since I had very recently gotten a divorce… and since I started with it, I ended up sticking with it!

Mikä sai sinut kiinnostumaan ruuasta?

Tähän on tosi vaikea vastata. Tiedän, että olin jo pikkulapsena ruuan perään – äiti on löytänyt minut taaperoikäisenä keskellä yötä nukkumasta syöttötuolista. Minulla ei ollut edes lapsena juuri ollut inhokkeja (paitsi banaanit, pikkelöidyt kurpitsat ja suolakurkut joita kaikkia nyt syön) ja kun opin lukemaan, rakastin lukea keittokirjoja. Ala-asteikäisenä innostuin leikkimään ravintolaa kotona (asiakkaina lähinnä äiti ja isä) ja kun yläasteella alkoi köksän tunnit, laitoin jo ruokaa koko perheelle. Näin aikuisena ajattelen, että kokkaus on minulle rakasta puuhaa siksi, että se ruokkii kehon lisäksi mieltä. Parhaimmillaan ruuanlaitto kehittää luovaa ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja, ja sellaisena nautin siitä suunnattomasti!

Parhaat vinkit rapujuhliin rapujen tilalle?

Näperreltävät, kuten kokonaisena kypsennetyt latva-artisokat ja höyrytetyt/keitetyt härkäpavun palot, jotka kannattaa minusta tarjoilla erilaisten dippien ja paahtoleivän kanssa. Tykkään itse erityisesti täyttyinä kypsennetyistä latva-artisokista. Vegaanisella aiolilla sivelty paahtoleipä ja keko heleänvihreitä kuorestaan puserreuttuja pehmoisia härkäpapuja pienen sitruunan puserruksen kera, nam! Kokonaisena paahdettu pieni kukkakaali voisi varmaan toimia myös … sekä käsin pöydässä itse käärittävät vegaaniset temakit!

Tulevan syksyn varmin herkku?

Hahaa, ei niin mitään hajua! Mikäli tiedossa on reilusti kotoilua kevään tyyliin, tiedän ainakin itse tekeväni kerralla isoja satseja pataruokia, kuten chili con/sin carnea, sipulikeittoa ja mapo tofu -pataa. Veikkaan, että heinäkuussa ekaa kertaa tekemäni “purkinavailijan dippilautanen” tulee myös ilostuttamaan arkeamme syksyllä. Sen tykötarpeita on helppo pitää jääkaapissa pahan päivän varalle ja se valmistuu pitkälti erilaisia purkkeja availemalla ja raaka-aineita vähän paistelemalla.  Ja mikä parasta, siitä tulee aina tyytyväinen olo! Jotenkin ennustan, että tällaiselle ruualle tulee ainakin minun syksyssäni olemaan tilausta. Hyvin mahdollista, että myös hemmottelen itseäni välillä alapuolisen lohi poke -kulhollisen tapaan (resepti jutun lopussa!).

lohi pokeHemmotteluhetken lohi poke: mausteisessa majoneesissa köllivää lohta, murskattuja kurkkuja, mätiä, wakamea … ja iso keko ihanaa shisoa ja syötäviä kukkia!

Oletko löytänyt Helsingistä sui mi ya caita ja Shaoxing viiniä?

Ihanaa, että joku muukin miettii tällaisia! Olen … ja en. Kiinalainen säilyke sui mi ya cai on oleellinen osa viime vuoden suosikkiruokaani dan dan nuudeleita, ja sitä ilmestyi kuin ilmestyikin keväällä Aseanic Tradingiin. Hamstrasin sitä tuolloin kaappiin vähän enemmänkin, mutta sittemmin se on taas valikoimasta kadonnut. Toivottavasti se ilmestyy sinne taas! Jos ei, niin aina voi onneksi tilata netistä. Kiinalaisessa keittiössä samaten oleellista Shaoxing -viiniä taas löytyy on/off Alkon valikoimasta, mutta Helsingin Alkoissa sitä ei ole näkynyt. Kaapistani löytyy tällä hetkellä puolikas pullollinen, jonka ystäväni toi minulle Salon Alkosta!

Tuleeko chiliöljylläsi ruokaan sitä “sichuanilaista poltetta”?

Tässä kysymyksessä viitataan taannoin julkaisemaani juttuun sichuanilaistyyppisestä chiliöljystä. Innostuin opettelemaan sen tekemistä itse, kun aloin tekemään aktiivisesti kotona sichuanilaista katuruokaa, dan dan nuudeleita. Olen matkustanut Sichuanissa kymmenisen vuotta sitten mutta en todellakaan ole minkääntasoinen tietäjä mitä tulee sichuanilaiseen ruokaan. Kiinan ruokakulttuuriin on kuitenkin tosi kiinnostavaa yrittää perehtyä ja tutkiskelen asioita mielelläni. Kun en osaa kiinaa, on lähteiden valikoiminen kuitenkin välillä hankalaa. Sen mukaan mitä olen onnistunut selvittämään, sichuanilainen punainen chiliöljy hóng yóu toki sisältää sichuanpippuria, jolla on se ihana turruttava kylmä polte, mutta suhteellisen vähän verrattuna chiliin. Niinpä ainakin tämä itse tekemäni chiliöljy (jossa ei tosin ole edes niitä oikeita chilejä mitä tähän öljyyn tarvittaisiin) tuo ruokaan enemmänkin kivan kompleksista tulisuutta, kuin sitä turruttavaa kylmää tunnetta, jota ehkä tässä kysymyksessä tarkoitetaan. Sitä kaivatessani buustaan ruokaa tuoreeltaan paahdetuilla ja murskatuilla sichuanpippureilla!

lohi poke

poke bowl

Olipa hauskoja kysymyksiä! Kiitos kaikille, jotka niitä minulle lähettivät 🙂 Näin synttärijutun loppuu tahdon vielä jakaa teille taannoisen hemmotteluruokani, jota voisi kai kutsua eräänlaiseksi poke-kulhoksi; kulhoruuaksi joka ottaa etäisesti inspiraatiota hawaijilaisesta pokesta mutta on käytännössä kokoelma asioita joista pidän riisipedillä. Kesälomani loppuessa annoin itselleni luvan tilata Uudenmaan Ruoka -palvelun kautta  kaikenlaista ihanaa, kuten shiso-lehtiä, ruiskukkia ja kennohunajaa. Rakastan shisoa, mutta sitä on vaikea saada Suomessa käsiinsä! Niinpä kun sitä nyt oli keittiössä runsain mitoin, tein sen kyytipojaksi poke -tyyppisen kulhollisen ja koristelin herkkuni vielä kauniilla ruiskukan terälehdillä. Ai että!

Lohi poke

2:lle

2 dl (täysjyvä)riisiä

1 rkl mirin

2-3 tl riisiviinietikkaa

maun mukaan suolaa

Täytteet:

n. 4 rkl wakame-salaattia

n. 100 g lohenmätiä

1 reilun kokoinen chiliöljyllä maustettu murskattu avomaankurkku

kourallinen korealaista paahdettua norilevä snacksiä

n. 2 rkl paahdettuja (maustettuja) seesaminsiemeniä

reilusti silputtua shisoa (tai perillaa) ja kevätsipulia

(syötäviä kukkia)

Lohiseos:

1 tl shichimi togarashia

n. 100g majoneesia

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 pieni valkosipulin kynsi

n. 1 tl vaaleaa soijaa

n. 100g sushi-laatuista lohta

Kypsennä riisi pakkauksen ohjeen mukaisesti. Valuta kaikki mahdollisesti kattilaan jäänyt vesi pois ja jäähdytä. Mausta riisi suolalla, mirinillä ja riisiviinietikalla.

Poista lohesta ruodot ja nahka ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Valele lohelle soija ja sekoita. Sekoita majoneesiin teelusikallinen schichimi togarashia (joka on japanilainen aromaattinen chilimausteseos), ruokalusikallinen paahdettuja seesaminsiemeniä sekä yksi raastettu valkosipulin kynsi. Sekoita lohi majoneesiin.

Valmista murskattu kurkku (ohje täällä!), suikaloi shiso ja silppua kevätsipuli.

Kokoa lohi poke:

Annostele riisi kahteen kulhoon. Jaa lohiseos, mäti, murskattu kurkku ja wakamesalaatti riisin päälle säteittäin. Viimeistele lohi poke suikaloidulla shisolla, silputulla kevätsipulilla, norilevällä, seesaminsiemenillä ja syötävillä kukilla! Tarjoile heti.

lohi poke

Hemmottelujuomana Koppitsch Homok 2019. Suosittelen!

171 views

Parsa-perunasalaatti & hapankaalikastike

by Juulia 0 Comments
Parsa-perunasalaatti & hapankaalikastike
Tämä parsa-hapankaalikastike saa vinkeän makunsa valkosipulihapankaalista

parsa-perunasalaattiParsa-perunasalaatti & valkosipulihapankaalilla maustettu kastike

Perunasalaattisesonki

Vappuna se alkoi: perunasalaattisesonki. Vai alkoiko se sittenkin uutenavuotena? No… ainakin on varmaa, että juhannuksena se on jo vauhdissa! Jos ihan totta puhutaan, onko sellaista vuodenaikaa mihin perunasalaatti ei sopisi? Toki jos kyseessä on parsa-perunasalaatti, kausi osuu yhteen mitä ilmeisemmin parsasesongin kanssa.

Tykkään kovasti ns. kirkkaasta perunasalaatista, jossa kastike on sinapilla maustettu vinegrette, mutta välillä on minunkin saatava valkoista eli majoneesipohjaista perunasalaattia. Tämänpäiväinen parsa-perunasalaatti poikkeaa perus perunasalaatista siinä, että menin hetken mielijohteesta soseuttamaan jugurtilla keventämäni majoneesikastikkeen sekaan valkosipulihapankaalia!

parsa-perunasalaatti

Hapankaalikastike

Voin kiittää äitiäni addiktiosta Rasilaisen valkosipulihapankaaliin. Meillä oli sitä kotona aina ja vuorotellen kukin perheenjäsenistä hiipi verottamaan suoraan jääkaapista muutaman haarukallisen. Huomaan kuitenkin, että silloin kun hapankaalia ostan kotiin, käy välillä niin että ensi huuman jälkeen lähes tyhjä purkki saattaa unohtua kaapin nurkille. Sen vuoksi olen ottanut tavakseni piilottaa hapankaalin jämiä milloin mihinkin – mutta erityisesti salaatinkastikkeisiin! Tämän oivalluksen keksin muutama syksy takaperin ja kun lopputulos oli itselle erityisen mieleinen, on hapankaalilla ryyditetystä kastikkeesta tullut tähän köökkiin suorastaan tapa. Pieni määrä hapankaalia kastikkeeseen soseutettuna ei välttämättä suorainaisesti maistu ruuassa, mutta se tuo lopputulokseen hauskaa happamuutta ja fantsua funkkia (auts mikä ilmaus). Sekä tietysti fermentoidun ruuan maitohappobakteereja!

Valkosipulihapankaalikastikkeella ryyditetty parsa-perunasalaatti on minusta parhaimmillaan vetäydyttään ennen tarjoilua hetken jääkaapissa. Mutta niin on kyllä melkein mikä tahansa perunasalaatti!

Parsa-perunasalaatti & hapankaalikastike

500g vihreää parsaa

300g kiinteää perunaa

1 pieni nippusipuli varsineen

1½ dl kreikkalaista jogurttia

½ dl majoneesia

½ dl valkosipulihapankaalia

1 rkl kokojyväsinappia

2 rkl kapriksia

1-2 tl suolaan säilötyn sitruunan lientä tai hapankaalimehua tai puserrus sitruunaa

Maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Tarjoiluun:

ruohosipulia / sipulinvartta

vastarouhittua mustapippuria

Napsi parsoista kuivat tyvet pois taittamalla parsaa läheltä sen tyveä – se tuppaa napsahtamaan poikki kohdasta, josta kuiva tyvi alkaa. Keitä tai höyrytä sekä perunat että parsat erikseen napakan kypsiksi. Älä ylikypsennä! Parsa kannattaa huuhdella kylmässä vedessä kypsymisen pysäyttämiseksi heti, kun sen ottaa kattilasta. Anna parsojen ja perunoiden jäähtyä. Paloittele parsa muutaman sentin pituisiksi pätkiksi (säästä halutessasi nuput salaatin viimeistelyyn) ja kuutioi perunat hieman noppaa isommiksi paloiksi.

Tee kastike sillä välin kun perunat kypsyvät: mittaa majoneesi, jugurtti sekä hapankaali kulhoon ja soseuta tasaiseksi. Silppua kapris vähän pienemmäksi ja mausta kastike kapriksilla sekä ruokalusikallisella kokojyväsinappia. Lisää vielä muutama teelusikallinen hapankaalimehua tai suolaan säilöttyjen sitruunoiden lientä, mikäli sellaista kotoasi löytyy. Voit myös käyttää sitruunamehua. Sekoita hyvin ja mausta hapankaalikastike vastarouhitulla mustapippurilla sekä suolalla reilun suolaiseksi (kun kastikkeen sekoittaa parsaan ja perunaan suolaisuus miedontuu)!

Silppua pieni nippusipuli varsineen hienoksi. Sekoita perunat, parsat, sipuli sekä kastike varovasti nostellen tasalaatuiseksi ja nosta peitettynä kylmään tekeytymään ainakin tunniksi. Tarjoile parsa-perunasalaatti ruohosipulisilpun tai silputun sipulinvarren kera – itse säästän mieluusti myös parsojen kauniit nuput salaatin koristeeksi. Ja koska olen vastarouhitun mustapippurin suurkuluttaja, rouhin pippuria vielä salaatin päällekin.

hapankaalikastike

parsa-perunasalaatti

226 views

Paholaisen munamössö

by Juulia 0 Comments
Paholaisen munamössö

paholaisen munat

Paholaisen munat

Huomasin pääsiäisen alla, että vuoden takainen reseptini parsalla ja pekonilla silatuille paholaisen munille keikkui blogin luetuimpien juttujen kärjessä. Jaoin jutun uudelleen sosiaalisessa mediassani ja hämmästyin kuvasta saamieni viestien määrää – tällä munaruokaklassikolla on selvästi monen monta ystävää!

Pääsiäisen alla ostin myös kotiin pitkästä aikaa ison kennollisen vastamunittuja munia, ajatuksena tehdä niistä ainakin niitä paholaisen munia. Pääsiäiseni päädyin kuitenkin viettämään flunssassa. Niinpä kaikki suuritöisemmät kokkailuideani jouduttiin hyllyttämään. Sen sijaan puuhailin verkkaisesti keittiössä erilaisia vain vähän energiaa vaativia ruokakokeiluja: leivoin mämmileipää ja värjäsin kananmunia. Olen ihastellut erilaisia ruoka-aineilla värjättyjä kananmunia jo pitkään, mutta en ole jostain syystä päätynyt tekemään niitä itse. Nyt kun pyörin koko pitkän viikonlopun kotona lievästi sanottuna tylsistyneenä, käärin hihani ja keitin kolmenlaiset värjäysliemet: yhden sipulinkuorista, yhden hibiscusteestä ja yhden kurkumasta. Lopputuloksena meillä oli kotona kauniin sävyisiä kananmunia … ja ongelma, mitä kaikilla niillä kovaksi keitetyillä munilla lopulta oikein tehdä.

munamössö

Onneksi kovaksi keitetyt munat säilyvät hyvin, joten kun pahin flunssa oli ohitettu, olivat paholaisen munat taas mielessäni. Ongelmallista niiden tekeminen kuitenkin on, jos käytössä on supertuoreita munia kuten minulla. Olen aina aika kömpelö munan kuorija, mutta supertuoreiden munien ollessa kyseessä kuori ei millään suostu kaikista jäävedellä säikyttelystä huolimatta lähtemään keitetyn munan pinnasta repimättä mukaansa osaa valkuaisesta. Siinä jää kuulkaa valmiit paholaisen munat aika vähiin, jos täytettäväksi kelpuuttaa vain ne ehjät ja siistit valkuaiset…

Paholaisen munamössö

Niinpä sain idean nimeltä paholaisen munamössö! Joo, nimi ei ehkä ole kovin houkutteleva, mutta varsin paikkaansapitävä. Kyseessä kun on kirjaimellisesti munamössö, joka on tehty paholaisen munista. Ensin tehdään keltuaisista maustettua ja majoneesilla jatkettua tahnaa. Mutta sen sijaan, että keltuaismassa pursotettaisiin valkuaisille, valkuaiset silputaan ja sekoitetaan keltuaisiin. Tattadaa! Ei enää kananmunan kuorimisstressiä! Ei huolta rikkinäisistä valkuaisista! Minusta ideani oli sen keksimishetkellä suorastaan nerokas 😀

munamössö

Paholaisen munamössö osoittautui aivan yhtä herkulliseksi suupalaksi kuin ehjään valkuaiseen pursotettu keltuaismassakin olisi, onhan kyse kuitenkin prikulleen samoista muista tarjoiltuna vain eri muodossa. Munamössö maistuu tarjoiltuna leipäviipaleelta, palttoonnapilta tai ihan vain lusikoituna tarjoilukulhosta pilkotuille keitetyille perunoille. Itse päädyin kuitenkin lopulta pursottamaan sitä keitetyille uusille perunoille ja näin lopputulos näyttääkin yhtäkkiä kovasti paholaisen munilta 🙂

Paholaisen munamössö

n. 24-30 suupalaa

6 normaalikokoista luomumunaa

100 g luomupekonia

6-8 valkosipulin kynttä

1 dl majoneesia

2-3 rkl turkkilaista jugurttia

1 jalapeño

2-3 rkl ruohosipulisilppua

2-3 tl Dijon sinappia

2-3 tl raastettua piparjuurta

n. 1 tl (selleri)suolaa

1 tl savupaprikaa

1 tl rouhittua mustapippuria

maun mukaan Tabascoa

Tarjoiluun:

n. 2 rkl rapeaksi paistettua pekonia muruna

n. 2 rkl (kuivattuja) kapriksia

n. 2 rkl silputtua ruohosipulia

12-15 keitettyä pientä uutta perunaa

Keitä munat koviksi ja säikäytä jääkylmällä vedellä. Jätä kylmään veteen jäähtymään. (Oma tapani keittää munat on laittaa ne kylmään veteen, nostaa vesi kiehumispisteeseen ja laittaa ajastin kymmeneen minuuttiin siitä hetkestä kun vesi kiehuu. Veden kiehuessa laitan kattilaan kannen ja katkaisen lämmön, kymmenen minuutin kuluttua säikäytän munat.)

Munien jäähtyessä paista pekoni omassa rasvassaan tumman rapeaksi. Nosta viipaleet talouspaperoidulle lautaselle valumaan mutta säästä pekonin rasva pannulla. Pilko valkosipulinkynnet ja paista ne pekoninrasvassa miedolla lämmöllä siihen pisteeseen, että valkosipuli alkaa juuri ja juuri saamaan väriä. Älä päästä valkosipulia kärähtämään! Nosta sitten valkosipulikin valumaan talouspaperille.

Kun munat ovat jäähtyneet, kuori ne ja ota keltuaiset sivuun pieneen kulhoon. Muussa keltuaiset haarukalla ja sekoita niihin mausteet, majoneesi, jugurtti, ruohosipulisilppu, valkosipuli ja jalapeño, josta poistat ensin siemenet ja silppuat chilin sitten pieneksi silpuksi. Hienonna rapea pekoni joko veitsellä pieneksi tai surauta se muruksi tehosekottimen silppuriosalla. Säästä osa pekonista munamössön pinnalle ja sekoita loppu keltuaismassaan. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita – keltuaismassa saa olla varsin vahvan makuista, sillä valkuaisten lisääminen sekaan miedontaa kokonaisuuden makua. Silppua lopuksi vielä valkuaiset ja sekoita ne keltuaismassaan – tadaa, paholaisen munamössö on valmis! 

Tarjoilu:

Omasta mielestäni paholaisen munamössö maistuu parhaimmalle, kun se saa vetäytyä jääkaapissa ainakin muutaman tunnin ennen tarjoilua. Jos aikomuksesi on pursottaa munamössö esim. perunalle, voit lusikoida massan pussiin ja nostaa pursotinpussin jääkaappiin (tai kylmälaukkuun) odottelemaan tarjoiluhetkeä. Sitten nips vaan saksilla pursotinpussin kärki pois ja trööttäilemään kun H-hetki koittaa. Mikäli tarjoilet munamössön perunanpuolikkailla kuten minä, keitä perunat napakan kypsiksi, puolita ne jäähtyneinä ja leikkaa vielä pohjasta pieni siivu pois. Näin perunanpuolikas pysyy kiltisti pystyssä tarjoiluastialla. Perunat kannattavat olla melko pieniä, jotta annos pysyy yhden-kahden suupalan kokoisena. Omat perunani viimeistelin ruohosipulilla, pekonimurulla ja kuivatuilla kapriksilla.

paholaisen munat

paholaisen munat

Vappupiknik!

Paholaisen munamössö on minusta mitä parhainta ruokaa esim. vappupiknikille: mössö vaan jääkaappiin edellispäivänä, piknikhetkellä jääkaapista kylmälaukkuun ja kylmälaukusta lautaselle. Tämä voisikin olla tämän vuoden kontribuutioni perinteiselle kaveripiirin vappupiknikille 🙂 Koska joukossa on reilusti kasvissyöjiä, vaihdan tietysti pekonin vegepekoniin tai rapeaksi paistettuun vegemakkaramuruun. Hyvä vaihtoehto piknikille on myös ricotta & tomaattitäytteinen galette!

Edellisvuosien ratkaisujani vappupiknikille tästä:

Mitäs teidän vappupiknikillä syödään?

350 views