Vegaaniset dan dan nuudelit lähikaupan antimista

Vegaaniset dan dan nuudelit lähikaupan antimista

vegaaniset dan dan nuudelit

Dan dan nuudelit

Dan dan nuudelit ovat olleet kiinalaisista ruuista lemppareitani siitä asti, kun kävin Sichuanissa kymmenisen vuotta sitten. Jos olet joskus maistanut näitä jäätävän polttavia ja koukuttavan tulisia nuudeleita, ymmärrät ehkä miksi – dan dan nuudelit ovat ruokalaji, jota todennäköisesti rakastaa, jos on päässyt sichuanpippurin makuun kuten minä. Kaipaan välillä tuota turruttavaa poltetta niin kovasti, että mutustelen niitä sellaisenaan jos en jaksa alkaa kokkaamaan niillä. Jep, halvat on huvit!

Sichuanilaisen katuruoan dan dan mian -nimen dan dan viittaa tankoon, jonka varassa katumyyjä ruokaansa kantaa, kun taas mian tarkoittaa nuudeleita. Tangon toisessa päässä on nuudeliastia, toisessa kastike. Nämä kaksi komponenttia yhdistämällä edessäsi on yhtäkkiä jotain taivaallista! Dan dan nuudelit voidaan tarjoilla “kuivina” tai keittomaisena liemen kera ja molemmat versiot ovat minusta yhtä ihania. Myös japanilainen versio tästä ruuasta eli tantan-men ramenkeitto on herkkua!

dan dan nuudelit

Autenttinen vs. matalan kynnyksen versio

Dan dan nuudelit eivät ole mitenkään erityisen vaikeita valmistaa, mutta jostain syystä en ole kuitenkaan tehnyt tätä herkkua aiemmin kotona. Kipinä operaatioon ryhtymiselle syntyi lopulta tänä kesänä, kun söin Vancouverissa törkeän ihanat kylmät ja vegaaniset dan dan nuudelit … tai itseasiassa spagetin.

Autenttiset dan dan nuudelit eivät tosiaan ole vegaanisia, eivätkä valmistu spagetista. Ne sisältävät possua ja vaativat visiittiä aasialaiseen kauppaan jos toiseenkin, sillä raaka-ainelista sisältää liudan tuotteita joita ihan tuosta lähikaupasta ei löydy. Nuudelitkin pitäisi olla juuri oikeanlaisia, eikä mitä tahansa makarooneja. Autenttiseen makumaailmaan tarvitaan mm. Ya Cai -pikkeliä sekä kiinalaista seesamitahnaa. Kiinalaista mustaa viinietikkaakin olisi hyvä olla… sekä sichuanilaisittain maustettua chiliöljyä!

Koluttuani useampaan kertaan Kallion aasialaiset marketit olen onnistunut löytämään sen verran aineksia, että autenttisensuuntaisen version naputteleminen tänne blogiin on nyt vain ajan kysymys. Vancouverissa syömäni fuusiotyyppinen variaatio tästä herkusta muistutti kuitenkin siitä, ettei aina tarvitsisi hypätä suoraan syvään päähän näiden ruokahurahdusten kanssa! Voihan sitä aloittaa myös “sinnepäin” versioista ja soveltaa reseptiikkaa tuttujen raaka-aineiden kanssa. Varsinkin kun netti on näitä länsimaalaistettuja variaatioita täynnä! Toki eduksi olisi sovellellessa, että on joskus maistanut sitä autenttista annosta, niin tietää mihin makumaailmaan pyrkiä!

Niinpä aloitinkin dandan-kokkailuni tällä kertaa matalan kynnyksen versiolla. Nämä Vancouverissa syömäni annoksen tapaan vegaaniset dan dan nuudelit syntyvät vähän tutummista lähikaupan raaka-aineista, mutta lopputulos toimii silti sen autenttisen annoksen kaipuuseen!

sichuanpippuri

“Sinnepäin resepti”

Dan dan nuudeleiden makuun pääsee tosiaan siis myös hieman vähemmällä erikoisraaka-aineiden metsästämisellä ja halutessaan myös ilman eläinperäisiä tuotteita. Ruun sielu eli sichuanpippuri on tosin jostain paikallistettava, ilman sitä ei tätä ruokaa yksinkertaisesti voi minusta tehdä. Itselläni onkin kotona sichuanpippuria aina! Kaapistani löytyy niin punaista kuin kukkaisan aromaattista vihreää sichuanpippuria, kokonaista kuin valmiiksi jauhettuakin. Tähän reseptiin suosittelen punaisia sichuanpippureita, mieluiten kokonaisina ja itse juuri ennen käyttöä kevyesti kuivalla pannulla paahdettuina ja murskattuna. Näin saat niistä parhaan hyytävän-polttavan makuelämyksen irti!

Muuten tämän “sinnepäin reseptin” raaka-aineet löytyvätkin visiitillä johonkin vähän paremmin varusteltuun korttelikauppaan: tarvitset soijaa, riisiviinietikkaa, jonkinlaisia nuudeleita (tai spagettia!), chilihiutaleita, makeutusta (itse käytän kokkailussa lähes aina agavesiirappia, mutta sokerikin käy), maapähkinävoita, joitain vihanneksia sekä annoksen pinnalle ripoteltavan proteiinin. Autenttisessa versiossa se tosiaan on jauhelihaa, mutta vegaanisena nuudelit voi toteuttaa esim. jollain kaupan alati laajenevalla murumaisella kasviproteiinivalmisteella tai sienillä, maapähkinöillä, savutofulla… mikä nyt kellekin maistuu.

Itse päädyin käyttämään annoksessa rapeaksi paistettua ja murustettua kotimaista jalotempeä. Murustettuna paistettua tempeä meillä onkin syöty viime talven neronleimauksestani asti jos jonkinlaisten ruokien osana, sillä pidän kovasti tempen kevyesti fermentoidusta mausta ja rakenteesta. Tempeh tuo ruokaan proteiinin lisäksi kivasti myös umamia.

vegaaniset dan dan nuudelit

Kesäkuukausien hellepäivinä söin nämä(kin) nuudelit mieluiten kylminä ja ns. “kuivina”. Tällöin lisään nuudeleihin myös raikkautta ja rousketta kurkulla ja retiiseillä. Talven tullen ennustan halajavani nuudelini tulikuumina ja liemimäisinä!

Vegaaniset dan dan nuudelit

2:lle

n. 225 g kuivia vehnänuudeleita (huom! Tarkista ettet osta vahingossa munanuudeleita)

Kastike:

3 rkl karkeaa maapähkinävoita

1½-2 rkl soijaa

2 tl kokonaisia punaisia sichuanpippureita

1 rkl riisiviinietikkaa (tai valkoviinietikkaa)

muutama tippa (n. ¼ tl) paahdettua seesamiöljyä

puolikas valkosipulin kynsi

noin peukalon pään verran raastettua inkivääriä

1 rkl agavesiirappia / vaahterasiirappia / sokeria

2-4 tl (sichuanilaista) chiliöljyä*

+ ripaus chilihiutaleita (tulisuudenkaipuun ja käyttämäsi öljyn tulisuuden mukaan)

Lisukkeet:

1-2 kevätsipulin vartta

1 kuorittu avomaankurkku tai 10 cm pätkä kurkkua

6-7 retiisiä

puolisen ruukkua thaibasilikaa / ruukku babypinaattia tai mustakaalia

Muruseos:

125 g tempehiä

1-2 rkl öljyä

1 tl kokonaisia punaisia sichuanpippureita

1½ valkosipulin kynttä

pieni pala inkivääriä

1 rkl soijaa

1 rkl agavesiirappia / vaahterasiirappia / sokeria

* Voit käyttää ohjeessa tarvittaessa mitä tahansa kaupan chiliöljyä, mutta mikäli joudut joka tapauksessa piipahtamaan aasialaiseen markettiin sichuanpippurin perässä, kannattaa sieltä etsiä kiinalaista, mieluiten sichuanilaista punaista chiliöljyä. Kotitekoinen sichuanilaisittain maustettu öljy on kuitenkin ehdottomasti paras vaihtoehto ja sitä on suhteellisen helppo tehdä itse. Ja kun sitä kerran tekee, öljyä voi käyttää kaikenlaiseen muuhunkin, se kun säilyy hyvin. Yksinkertainen sichuanilaisen chiliöljyn resepti löytyy esim. täältä. Jos et löydä chiliöljyä ollenkaan, korvaa se reseptissä neutraalin makuisella kasviöljyllä ja lisää ruokaan makusi mukaan tulisuutta kuivatuilla chilihiutaleilla.

Muruseos:

Raasta tempeh tai surauta se silppurilla hienoksi muruksi. Paista tempeh öljyssä paistinpannulla rapeaksi. Tähän menee keskilämmöllä viitisen minuuttia. Murskaa sichuanpippurit mahdollisimman hienoksi jauheeksi ja lisää pannulle. Raasta pannulle vielä puolitoista valkosipulin kynttä ja muutaman sentin mittainen pätkä inkivääriä ja jatka paistamista muutama minuutti. Lisää pannulle sitten lusikallinen soijaa ja agavesiirappia/sokeria ja paista vielä sen aikaa, että seos rapeutuu, saa hyvän värin ja valkosipuli kypsyy. Ota pannu liedeltä ja jätä tempehmuru odottelemaan muiden raaka-aineiden valmistelua.

Lisukkeet:

Kuutioi kurkku sekä retiisit. Leikkaa kevätsipulista nuupahtaneet osat ja varsien latvat pois ja silppua loput. Riivi thaibasilikan lehdet oksistaan. Pidän thaibasilikan miedon anismaisesta aromista tässä ruuassa, mutta hitusen autenttisempi valinta lähikaupan lehtivihreäksi tähän ruokaan olisi esim. bok choy, ruukkupinaatti tai mustakaali.

Kastike:

Sekoita maapähkinävoi, soija, riisiviinietikka, sichuanpippuri, chilihiutaleet, chiliöljy, seesamiöljy ja agavesiirappi/sokeri. Raasta sekaan hienolla terällä muruseoksen tekemisestä yli jäänyt valkosipulin kynnen puolikas ja inkivääriä. Tarkista maku – seoksen pitäisi olla tulisen polttavaa, hitusen makeaa, suolaista ja etikkaista. Kastike on todella vahvan makuista, mutta niin sen kuuluukin olla. Jos tulisuus mietityttää, lisää sichuanpippuria, chiliöljyä ja chilihiutaleita ensin ohjetta vähemmän ja nosta määrää sen mukaan mikä itsellesi tuntuu sopivalta.

Annoksen kokoaminen:

Keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan kypsiksi ja valuta ne. Älä suolaa vettä! Jos käytät ruuassa pinaattia/mustakaalia, laita se siivilän pohjalle niin, että kuumat nuudelit vesineen valuvat kypsyttyään vihannesten päältä – tämä riittää “kypsentämään” nämä lehtivihreät. Halutessasi voit säästää osan nuudeleiden keitinvedestä sekoitettavaksi annokseen (½-1,5 dl per annos), jolloin nuudeleista tulee keittomaisempia.

Mikäli haluat tarjota dan dan nuudelit kylminä, huuhtele keitetyt nuudelit kylmällä vedellä ja valuta huolella. Sekoita nuudeleihin kastike sekä noin puolet kurkusta, retiisistä, thaibasilikasta, kevätsipulista ja tempehmurusta. Annostele näin aikaansaamasi vegaaniset dan dan nuudelit kulhoihin ja ripottele päälle loput lisukkeet. Tarjoile heti!

vegaaniset dan dan nuudelit

Dan dan nuudelit voi halutessaan tarjoilla myös niin, että nuudelit, kastike ja lisukkeet tarjoillaan omissa kipossaan ja jokainen ruokailija miksaa aineksista itselleen oman seoksen. Perinteinen järjestys on lusikoida kastike kulhon pohjalle ja nostaa nuudelit sen päälle. Nuudeleiden päälle kasataan lisukkeet ja lopuksi kaikki sekoitetaan yhteen.

Sekin mainittakoon, että dan dan nuudelit eivät perinteisesti vissiin ole tarjolla näin isossa annoskoossa. Tässä “sinnepäin” reseptissäni on myös liikaa murua suhteessa nuudeleihin. Autenttisessa versiossa sitä laitetaan nuudeleille vain muutama lusikallinen. Mutta minkäs teet kun kaikki on niin hyvää! Kun palaan asiaan sen autenttisemman version kanssa, pistän itseni paremmin kuriin 😀 (ehkä).

vegaaniset dan dan nuudelit

PS. Vielä yks vinkki kiireisiin päiviin! Yhtenä päivänä tein annokset Dan dan nuudeleita niin, että mittasin kastikkeen raaka-aineet suoraan kulhojen pohjalle. Perään viipaloin raakaa porkkanaa ja leikkasin suoraan tähkästä tuoreita maissinjyviä (kun ne olivat ainoat tuoreet asiat kotona). Paistoin mukaan vielä lämpimästä papusalaatista ylijääneet seitan chorizot ja annostelin kulhoihin sitten nuudelit. Sekoitus, ja ruoka oli siinä! Toisinsanoen, vaikka ohje näyttää pitkältä, se on loppujen lopuksi melkoisen yksinkertainen ja yksinkertaistettavissa vielä lisää 🙂

Pps. Lisää nuudelireseptejä löydät täältä!

583 views

Stout snickers brownie (vegaaninen)

Stout snickers brownie (vegaaninen)

snickers brownie

Kuinkahan moni voi sanoa olevansa totaalisen kyllästynyt syömään brownieta? Ehkä ei niin moni, mutta täällä sellaisia on yksi. Tämä kuvassa komeileva vegaaninen stout snickers brownie on aiheuttanut minulle sen verran päänvaivaa, etten halua nähdäkään mitään suklaista vähään aikaan.

Hyväähän tämä stoutilla maustettu snickers brownie toki on, varsinkin oluen ja snickersin ystävän mielestä, jollainen minä olen. Suorastaan överihyvää! Sopivan tahmaista ja taatusti tuhtia, onhan tässä suklaan ja stoutin lisäksi myös purkillinen maapähkinävoita. Makeanystäville yleisesti ottaen tämä myös varmaankin maistuu … mutta sellainenhan en enää sitten suoranaisesti olekaan. Satunnaisen snickersin syöminen ehkä kerran vuodessa on aivan eri asia kuin viisi vuoallista tätä tuhtia brownieta parin viikon sisään.

snickers brownie

No miksi ihmeessä sitten laatia browniereseptiä kyllästymiseen asti? Koska halusin tehdä vaihteeksi jotain mukavuusalueeni ulkopuolelta. Kovin montaa leipomusreseptiähän tässä blogissa ei tosiaan ole… ja kappas: kahdeksasta blogini makeista leivonnaisresepteistäni kaksi on browniereseptejä (vegaaninen mustapapubrownie + kirsikkainen punaviinibrownie). Että tuota, mukavuusalueen ulkopuolelta, totta tosiaan 😀 Ehkäpä seuraavaksi voisi ottaa haltuun jonkun muun leivonnaisen?

Tätä reseptiä viilatessa tosin muistin, miksi leivon niin harvoin (paitsi siis tietysti siksi etten välitä niin nuista makeista): se on niin saakelin tarkkaa! Lopputulokseen vaikuttaa jokainen yksityiskohta ja siitähän se riemu repesi kun yhdellä testikerralla unohdin taikinasta soodan ja toisella sekosin mitatessa laskuista. Arvatenkin se satsi jonka mitoista en ollut enää varma oli erityisen onnistunut 😀

Ongelmia aiheutti myös taikinassa käytetty suklaa, erityisesti siis sen tummuus ja makeus. Ohjeen sokerimäärä nimittäin toimii, kun suklaa on reilusti tummaa ja on taas aivan överi, jos käytössä on makeampi ja vaaleampi suklaa. Aivan loogista, nyt kun sitä ajattelen, mutta tämäkin tuli silti opittua kantapään kautta! Ja hei, eipä siinä vielä kaikki! Olisin halunnut kuviini brownien, jossa suklaamurut ihanasti täplittävät kullankeltaista maapähkinävoitaikinaa… mutta eiköhän sitten kuvauspäivänä käynyt taikinan valmistuksessa taas yksi kämmi. Sekoitin suklaarouheen taikinaan sen ollessa vielä lämmintä, ja sehän tietysti suli sinne sekaan. Lopputuloksena kuvissa esiintyvä ihana ja mehevä brownie, josta ei kuitenkaan lainkaan arvaisi sen sisältävän purkillista maapähkinävoita. Että… miten meni niinku omasta mielestä?

stout brownieImperial stoutilla maustettua snickers brownieta oli muuten tarjolla myös viikontakaisessa vegaaninen ruoka & olut -paritusillassa BrewDog Helsingissä. Hyvin näytti uppoavan, varsinkin kun parina oli iki-ihana Lervigin 3 Bean Stout.

 

Lopulta pääsin onneksi itseäni tyydyttävään lopputulokseen. Omasta mielestäni onnistun parhaiten, kun käytän mahdollisimman tummaa suklaata – vähintään 70 prosenttista – ja vahvaa imperial stouttia. Makeutta taittaa myös taikinan sekaan lisätyt kitkerähköt kaakaonibsit sekä rouhitut suolapähkinät.

Oluena testailin ensin miedompia maitokauppastoutteja ja porttereita, mutta parhain lopputulos tuli, kun satsasi olueen pari euroa enemmän ja suoritutui oikein Alkoon asti. Kaikkein eniten fanittamiani oluita en raaski oikein käyttää leivonnassa, mutta onneksi Alkosta löytyy aivan passeli valikoima hinta-laatusuhteeltaan hyvin leivontatarkoituksiinkin soveltuvia imperial stoutteja. Vielä kun saataisiin merkintä vegaanisuudesta kattavasti kaikkiin vegaanisiin oluisiin! Hyviä listauksia vegaanisista oluista löytyy esim. Barnivoresta tai Vegaanituotteet -sivustolta (josta löytyy muuten myös lista vegaanisista suklaista), mutta onhan se kännykän tihrustaminen niiden oluthyllyjen välissä välillä vähän turhauttavaa, kun viinihyllyllä moista ei enää tarvitse tehdä.

Mikäli mietit mitä eläinperäistä oluessa nyt oikein voi olla, niin tässäpä pieni infopaketti: oluessa voidaan käyttää esim. laktoosia, hunajaa, hapanmaitotuotteita, liivatetta, sekä kalan uimarakoista tehtyä isinglassia. Useimmat oluet ovat silti luonnostaan täysin vegaanisia, vaikkeivät sitä erikseen julistakaan. Alko merkitsee käsittääkseni myymälöissään vegaaniseksi vain ne tuotteet, joiden pakkauksesta vegaanisuusmerkintä jo valmiiksi löytyy. Vegaaninen olutvalikoima saattaa siksi näyttää pieneltä, vaikka todellisuudessa laaja onkin. (Lue aiheesta lisää esim. Olutkellarin hyvästä vegaanioluita käsittelevästä jutusta!)

Jos haluat tehdä gluteenittoman snickers brownie version, voit vaihtaa vehnäjauhot gluteenittomaan leivontaseokseen. Gluteenitonta portteria/stouttia sen sijaan saa valitettavasti etsiä, joten nesteeksi voi tuolloin vaihtaa vaikkapa jonkin kasvimaidon tai osittain jopa kahvin, jos kahvin mausta tykkää – toki niin voit tehdä muutenkin jos olut ei ole juttusi.

Imperial stout snickers brownie

n. 12-15 palaa

vegaaninen

Taikinaan:

350 g crunchy maapähkinävoita

2 ½ dl vegaanista imperial stouttia

1-1½ dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl ruokasoodaa

6 rkl kookosöljyä

150 g vegaanista tummaa suklaata

½ dl murskattuja suolapähkinöitä

(2 rkl kaakaonibsejä)

Suklaa-stoutkuorrute:

100 vegaanista tummaa suklaata

3 rkl kookosöljyä

1 dl samaa olutta kuin taikinassa

Pinnalle:

½ dl murskattuja suolapähkinöitä

1 tl sormisuolaa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Lämmitä taikinaan tuleva olut pienessä kattilassa ja sulata sen sekaan kookosöljy sekä sokeri (itse laitan vain desin, jos tykkäät makeammasta niin pistä ihmeessä se puolitoista tai jopa vielä vähän enemmän). Kääntele lämpimään seokseen maapähkinävoi ja sekoita tasaiseksi. Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Sekoita ruokasooda ja vaniljasokeri jauhoihin ja lisää ne maapähkinävoiseokseen. Kääntele sekaan vielä karkeasti rouhittu suklaa sekä suolapähkinät (ja kaakaonibsit, mikäli käytät niitä). Itse tykkään rouhia suklaan niin, että seassa on sekä pientä murua että isompia paloja – näin osa suklaasta sulaa maustamaan taikinaa ja osa jää ihaniksi sattumiksi. Jos suklaan haluaa sulavan taikinan sekaan enemmänkin, voi sen sekoittaa taikinaan kun se on vielä lämmintä (kuten siis kuvauskappaleelleni vahingossa kävi).

Kumoa seos leivinpaperoituun uunivuokaan tasaiseksi kerrokseksi. Tein itse tästä taikinamäärästä tuohon olut tastingiin kaksi matalaa 22 x 16 cm vuokaa, kotona olen sen sijaan tehnyt yhden samankokoisen mutta syvemmän vuoallisen, jolloin browniesta tulee tietysti hieman paksumpi ja paloista voi vastaavasti leikata pienempiä.

Taputtele taikina tasaiseksi käsin ja paista syvään vuokaan taputeltua paksua brownieta uunin keskitasolla n. 20-25 minuuttia, mataliin ja/tai isompaan vuokaan taputeltua ohuempaa n. 12-15 minuuttia (riippuen uunista ja halutusta kypsyysasteesta). Jos paistoaika arveluttaa ekalla tekokerralla, kannattaa minusta ottaa brownie uunista mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään. Tässä vegaanisessa browniessa ainoa kypsentämistä todella tarvitseva raaka-aine on onneksi jauho, joten hirmuisen suurta katastrofia ei hieman liian alikypsän herkun syömisestä seuraa.

Jäähdytä snickers brownie lähes huoneenlämpöiseksi. Lämmitä sitten kuorrutteeseen tuleva olut ja sulata sen sekaan kookosöljy sekä karkeasti rouhittu suklaa. Kaada kuorrute lämpimänä brownien päälle ja jätä jähmettymään sopivan pehmoiseksi. Leikkaa snickers brownie melko pieniksi paloiksi – tämä on supertuhtia kamaa! Tarjoile brownie esim. vegaanisen jäätelön kera ja varaudu makeaövereihin!

Huom! Stoutilla maustettu brownie on vain aikuisille!!!

stout brownie

Ps. Snickers brownie säilyy jääkaapissa vajaan viikon. Se kannattaa minusta kuitenkin nostaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen tarjoilua.

1 218 views

Suklaakaarna Elviksen tyyliin

by Juulia 6 Comments
Suklaakaarna Elviksen tyyliin

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Urtekram

Tässä huushollissa on tullut viime aikoina kuunneltua hämmentävän paljon Elvistä. JA syötyä suklaata. Ne, jotka minut tuntevat, yllättyvät varmaan kummastakin tiedonjyvästä – makuni kun on enemmän Bowie kuin Presley, suolainen kuin makea. Välillä vaihtelu kuitenkin virkistää, eikä Elviksen inspiroima suklaakaarna oikein maistu ellei samalla kuuntele herraa itseään?

“Love me tender, love me sweet” kuiskii siis Elvis korvissani nimikkosuklaalleen, joka on maustettu tietysti maapähkinävoilla, banaanilla sekä rapeaksi paahdetulla prosciuttolla. Josko vielä yksi pala… yksi vain!

Sen kummemmin rock’n rollin kuningasta fanittamatta jopa minäkin tiedän, että Elviksellä oli heikkous niin pekoniin, maapähkinävoihin kuin banaaneihinkin. Kuuluisa maapähkinävoi-banaanileipä eli “the Elvis” maistui kuninkaalle kuulemma niin hyvin, että niitä saattoi upota kerralla kokonainen rasvainen keko. Oliko näissä leivissä pekonia vai ei, jää lähteiden mukaan kiistanalaiseksi… mutta ainakin toinen Elviksen leipäsuosikeista, Fool’s Gold Loaf, sisältää valtavan määrän niin pekonia, maapähkinävoita kuin rypälehyytelöäkin (päälle 40 000 kalorin annos, josta ei muille riittänyt).

Oli miten oli, suolainen ja kevyen savuinen kinkku tai pekoni sopii kyllä älyttömän hyvin maapähkinävoin, banaanin ja suklaan kaveriksi. Taidankin olla kuninkaalle jotain etäistä sukua, sillä minäkin tykkään yhdistää suolaista ja makeaa: ripaus sormisuolaa tai suolapähkinöitä suklaapalan kaverina kruunaa nautinnon!

Tämän kuukauden Urtekram-yhteistyöni aihe on, kuinka sattuikaan, maapähkinävoi! Veikkaan, että jopa Elvis kalpenisi sille määrälle maapähkinävoita, jonka olen viime aikoina eri muodoissa nauttinut: kekseissä, keitoissa, kastikkeissa, leivän päällä, puuron seassa… Välillä voitelen sellerinvarsia maapähkinävoilla, johon tuupin vielä muutaman taatelin.

Urtekramin maapähkinävoit sisältävät vain luomulaatuisia paahdettuja maapähkinöitä ja ripauksen suolaa – siinä on tiiviissä paketissa niin kuitua, proteiinia kuin hyviä rasvojakin. Maapähkinävoi onkin nopea, energiapitoinen ja ravitseva välipala herkkupala kiireessä ihan sellaisenaan. Lusikallinen suuhun vaan ja virtaa riittää taas hetkeksi! Makeanhimon iskiessä vaihdan maustamattoman version Crunchy Chocoon, jota lusikoin ihan yhtä hyvällä omatunnolla: Urtekramin maapähkinävoissa kun ei ole lisättyä sokeria – ei edes tuossa suklaaversiossa 🙂

“Suklaakaarna” (eng. chocolate bark) on hauska tapa maustaa suklaata näyttävästi ja monin eri tavoin. Kaarnan tekeminen ei juuri taitoa vaadi: suklaa vain sulatetaan, kaadetaan leivinpaperoidulle pellille ja päälle ripotellaan mitä milloinkin lystää: keksinmuruja, sormisuolaa, chilihiutaleita, salmiakkirouhetta, pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä tai marjoja… vain mielikuvitus on rajana! Lopputulos on kaunis ja yksilöllinen – suklaakaarna valmistuu myös hujauksessa.

Elvis-suklaan voisi varmaan valmistaa monimutkaisemmin konvehdin muotoon, mutta laiskalle ja pihille (…ai että ostaisin jotain konvehtimuotteja? Ei tuu tapahtumaan!) luonteva valinta on tietysti tuo kaarna. Pekonin sijaan käytin ilmakuivattua kinkkua, joka on mielestäni helpompi paistaa rapeaksi kuin pekoni. Kevyesti savuinen Schwartzwaldinkinkku toimii myös todella hyvin. Kasvissyöjä voi lihan tietysti jättää pois, tosin suosittelen siinä tapauksessa korvaamaan sen savustetulla sormisuolalla.

Elvis-suklaa

200 g tummaa suklaata (kaakaopitoisuus vähintään 70%)

100 g maitosuklaata

n. 20-30 g banaanilastuja (esim. Urtekram)

n. 20-30 g ilmakuivattua kinkkua / n. 1 tl savustettua sormisuolaa

3 rkl Urtekram crunchy maapähkinävoita

1 hammastikku tms.

Irrota ilmakuivatusta kinkusta näkyvä rasva. Paahda viipaleita leivinpaperin päällä 175 asteisessa uunissa, kunnes ne ovat täysin kuivia ja rapeita (10-15 min), varo kuitenkin polttamasta! Kun kinkku on jäähtynyt, rouhi se karkeaksi muruksi. Rouhi myös banaanilastut.

Sulata molemmat suklaat – yhdessä tai erikseen, jos haluat suklaaseesi lisäraidotusta. Mikäli sulatat suklaat vesihauteessa, varo, ettei vesihöyryä tai vettä pääse suklaan sekaan, tai se muuttuu kokkareiseksi. Veden ei kannata antaa kiehua, eikä sulatusastian pohja saisi koskea veteen. Mikrosulatuksen ohjeen löydät esim. täältä. Oli metodisi kumpi vaan, muista sulattaa suklaa mahdollisimman miedolla lämmöllä – palanut suklaa ei ole hyvää! Lämmitä vielä pienessä kattilassa maapähkinävoita, kunnes se muuttuu hieman juoksevammaksi. Induktioliedellä matalimmalla lämmöllä tähän menee viitisen minuuttia.

Kaada suurin osa suklaasta leivinpaperoidulle pellille, jonka jälkeen voit annostella pehmeää maapähkinävoita pikkulusikalla suklaan päälle, sinne tänne. Valuta loppu suklaa vielä ohuena nauhana maapähkinävoin yli. Pyörittele suklaaseen ja maapähkinävoihin raitoja ja kiemuroita tikulla. Ripottele lopuksi banaani- ja kinkkurouhe koko komeuden päälle ennen kuin suklaakaarna alkaa jähmettymään.

Jäähdytä Elvis-suklaakaarna kunnolla kylmässä, murra sitten paloiksi ja pistele menemään! En tiedä Elviksen lempijuomista, mutta itse suosittelen tämän dekadentin suklaan kaveriksi kupillista vahvaa espressoa (tai lasillista kahviaromeja tulvivaa stouttia) ja taustalle tietysti Elviksen hittikimaraa. Yllättävän moni biisi taitaakin itseasissa kertoa tästä suklaasta! Ainakin tämä seuraava:

A little less conversation, a little more action please
All this aggravation ain’t satisfactioning me
A little more bite and a littleMORE CHOCOLATE bark!!!

Mikäli tätä herkkua jäisi jostain ihmeen syystä yli, säilyy se huoneenlämmössä muutaman päivän – ainakin näin talvella omassa kodissani kun on sen verran viileää. Mikäli kotonasi on trooppisempi meininki, tai teet suklaata kesäaikaan, lykkää jäljelle jääneet palat ilmatiiviissä paketissa jääkaappiin. Jääkaapin kosteus ei tee suklaalle hyvää, mutta eipä se siellä kauaa kuitenkaan ehdi vanheta…

Pps. Elviksen mieliteoista voi lukea lisää esim. täältä.

513 views

Kurpitsainen cookie dough -tuorepuuro

by Juulia 0 Comments
Kurpitsainen cookie dough -tuorepuuro
SAMSUNG CSC

Käsi ylös kaikki, jotka syövät salaa kakku- ja pikkuleipätaikinaa suoraan kulhosta? Nouseeko? Täällä nousee molemmat! Vaikken niin makeasta välitä, on taikinassa jotain … koukuttavaa. Ehkä se liittyy lapsuusmuistoihin, tai ehkä vaan siihen, että se on ikäänkuin kiellettyä puuhaa, ja kaikki kielletyhän aina kiinnostaa.

Taannoisessa kurpitsa-suklaakeksipöhnässä tuli mieleen, että miksei sitä “taikinaa” voisi vetää lusikalla suoraan suuhun? Siinähän on oikeastaan vain kurpitsasosesetta, siemeniä/pähkinöitä ja vähän kaurajauhoja. Kananmunankin voi jättää taikinasta ihan hyvin pois, jolloin seos on oikeastaan vähän kuin tuorepuuroa!?

Pähkäilyistä tekoihin: taikina kasaan ja lusikalla suuhun. Kerrankin ei tarvitse miettiä, kuinka paljon tätä herkkua sopii jättää kulhon reunoille nuoltavaksi – eikä tarvitse jakaa kulhoa enää siskojen kanssa 😀

SAMSUNG CSC

Tätä herkkua varten kiillotin ristiäislusikkani <3

Kurpitsainen cookie dough -tuorepuuro 1:lle

vegaaninen, kun käytät vegaanista suklaata

100 g kypsennettyä kurpitsaa (esim. myskikurpitsaa)

1 rkl vaahterasiirappia

0,5 tl vaniljasokeria

1 rkl maapähkinävoita / mantelitahnaa tms. (tai vaikka Nutellaa!)

1-2 rkl kaurajauhoja / kaurahiutaleita

(1 rkl chian tms. siemeniä, pähkinöitä tms. )

ripaus suolaa

1 rkl kookosöljyä

20-30 g (vegaanista) suklaata

ripaus kanelia, kardemummaa tms. 

Soseuta kypsennetty kurpitsa kaiken paitsi suklaan kanssa. Rouhi suklaa ja kääntele taikinan sekaan. Laita seos jääkaappiin tekeytymään vähintään tunniksi, tai jopa yön yli. Ja sit eiku ääntä kohti!

Ps. tästäkin herkusta loihdit helposti gluteenittoman, maidottoman ja/tai vegaanisen, kun valitset sopivan suklaan.

192 views