maapähkinävoi arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Stout snickers brownie (vegaaninen)

by Juulia on March 9, 2018 2 Comments

Kuinkahan moni voi sanoa olevansa totaalisen kyllästynyt syömään brownieta? Ehkä ei niin moni, mutta täällä sellaisia on yksi. Tämä kuvassa komeileva vegaaninen stout snickers brownie on aiheuttanut minulle sen verran päänvaivaa, etten halua nähdäkään mitään suklaista vähään aikaan.

Hyväähän tämä stoutilla maustettu snickers brownie toki on, varsinkin oluen ja snickersin ystävän mielestä, jollainen minä olen. Suorastaan överihyvää! Sopivan tahmaista ja taatusti tuhtia, onhan tässä suklaan ja stoutin lisäksi myös purkillinen maapähkinävoita. Makeanystäville yleisesti ottaen tämä myös varmaankin maistuu … mutta sellainenhan en enää sitten suoranaisesti olekaan. Satunnaisen snickersin syöminen ehkä kerran vuodessa on aivan eri asia kuin viisi vuoallista tätä tuhtia brownieta parin viikon sisään.

No miksi ihmeessä sitten laatia browniereseptiä kyllästymiseen asti? Koska halusin tehdä vaihteeksi jotain mukavuusalueeni ulkopuolelta. Kovin montaa leipomusreseptiähän tässä blogissa ei tosiaan ole… ja kappas: kahdeksasta blogini makeista leivonnaisresepteistäni kaksi on browniereseptejä (vegaaninen mustapapubrownie + kirsikkainen punaviinibrownie). Että tuota, mukavuusalueen ulkopuolelta, totta tosiaan 😀 Ehkäpä seuraavaksi voisi ottaa haltuun jonkun muun leivonnaisen?

Tätä reseptiä viilatessa tosin muistin, miksi leivon niin harvoin (paitsi siis tietysti siksi etten välitä niin nuista makeista): se on niin saakelin tarkkaa! Lopputulokseen vaikuttaa jokainen yksityiskohta ja siitähän se riemu repesi kun yhdellä testikerralla unohdin taikinasta soodan ja toisella sekosin mitatessa laskuista. Arvatenkin se satsi jonka mitoista en ollut enää varma oli erityisen onnistunut 😀

Ongelmia aiheutti myös taikinassa käytetty suklaa, erityisesti siis sen tummuus ja makeus. Ohjeen sokerimäärä nimittäin toimii, kun suklaa on reilusti tummaa ja on taas aivan överi, jos käytössä on makeampi ja vaaleampi suklaa. Aivan loogista, nyt kun sitä ajattelen, mutta tämäkin tuli silti opittua kantapään kautta! Ja hei, eipä siinä vielä kaikki! Olisin halunnut kuviini brownien, jossa suklaamurut ihanasti täplittävät kullankeltaista maapähkinävoitaikinaa… mutta eiköhän sitten kuvauspäivänä käynyt taikinan valmistuksessa taas yksi kämmi. Sekoitin suklaarouheen taikinaan sen ollessa vielä lämmintä, ja sehän tietysti suli sinne sekaan. Lopputuloksena kuvissa esiintyvä ihana ja mehevä brownie, josta ei kuitenkaan lainkaan arvaisi sen sisältävän purkillista maapähkinävoita. Että… miten meni niinku omasta mielestä?

Imperial stoutilla maustettua snickers brownieta oli muuten tarjolla myös viikontakaisessa vegaaninen ruoka & olut -paritusillassa BrewDog Helsingissä. Hyvin näytti uppoavan, varsinkin kun parina oli iki-ihana Lervigin 3 Bean Stout.

Lopulta pääsin onneksi itseäni tyydyttävään lopputulokseen. Omasta mielestäni onnistun parhaiten, kun käytän mahdollisimman tummaa suklaata – vähintään 70 prosenttista – ja vahvaa imperial stouttia. Makeutta taittaa myös taikinan sekaan lisätyt kitkerähköt kaakaonibsit sekä rouhitut suolapähkinät.

Oluena testailin ensin miedompia maitokauppastoutteja ja porttereita, mutta parhain lopputulos tuli, kun satsasi olueen pari euroa enemmän ja suoritutui oikein Alkoon asti. Kaikkein eniten fanittamiani oluita en raaski oikein käyttää leivonnassa, mutta onneksi Alkosta löytyy aivan passeli valikoima hinta-laatusuhteeltaan hyvin leivontatarkoituksiinkin soveltuvia imperial stoutteja. Vielä kun saataisiin merkintä vegaanisuudesta kattavasti kaikkiin vegaanisiin oluisiin! Hyviä listauksia vegaanisista oluista löytyy esim. Barnivoresta tai Vegaanituotteet -sivustolta (josta löytyy muuten myös lista vegaanisista suklaista), mutta onhan se kännykän tihrustaminen niiden oluthyllyjen välissä välillä vähän turhauttavaa, kun viinihyllyllä moista ei enää tarvitse tehdä.

Mikäli mietit mitä eläinperäistä oluessa nyt oikein voi olla, niin tässäpä pieni infopaketti: oluessa voidaan käyttää esim. laktoosia, hunajaa, hapanmaitotuotteita, liivatetta, sekä kalan uimarakoista tehtyä isinglassia. Useimmat oluet ovat silti luonnostaan täysin vegaanisia, vaikkeivät sitä erikseen julistakaan. Alko merkitsee käsittääkseni myymälöissään vegaaniseksi vain ne tuotteet, joiden pakkauksesta vegaanisuusmerkintä jo valmiiksi löytyy. Vegaaninen olutvalikoima saattaa siksi näyttää pieneltä, vaikka todellisuudessa laaja onkin. (Lue aiheesta lisää esim. Olutkellarin hyvästä vegaanioluita käsittelevästä jutusta!)

Jos haluat tehdä gluteenittoman snickers brownie version, voit vaihtaa vehnäjauhot gluteenittomaan leivontaseokseen. Gluteenitonta portteria/stouttia sen sijaan saa valitettavasti etsiä, joten nesteeksi voi tuolloin vaihtaa vaikkapa jonkin kasvimaidon tai osittain jopa kahvin, jos kahvin mausta tykkää – toki niin voit tehdä muutenkin jos olut ei ole juttusi.

Imperial stout snickers brownie

n. 12-15 palaa

vegaaninen

Taikinaan:

350 g crunchy maapähkinävoita

2 ½ dl vegaanista imperial stouttia

1-1½ dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl ruokasoodaa

6 rkl kookosöljyä

150 g vegaanista tummaa suklaata

½ dl murskattuja suolapähkinöitä

(2 rkl kaakaonibsejä)

Suklaa-stoutkuorrute:

100 vegaanista tummaa suklaata

3 rkl kookosöljyä

1 dl samaa olutta kuin taikinassa

Pinnalle:

½ dl murskattuja suolapähkinöitä

1 tl sormisuolaa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Lämmitä taikinaan tuleva olut pienessä kattilassa ja sulata sen sekaan kookosöljy sekä sokeri (itse laitan vain desin, jos tykkäät makeammasta niin pistä ihmeessä se puolitoista tai jopa vielä vähän enemmän). Kääntele lämpimään seokseen maapähkinävoi ja sekoita tasaiseksi. Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Sekoita ruokasooda ja vaniljasokeri jauhoihin ja lisää ne maapähkinävoiseokseen. Kääntele sekaan vielä karkeasti rouhittu suklaa sekä suolapähkinät (ja kaakaonibsit, mikäli käytät niitä). Itse tykkään rouhia suklaan niin, että seassa on sekä pientä murua että isompia paloja – näin osa suklaasta sulaa maustamaan taikinaa ja osa jää ihaniksi sattumiksi. Jos suklaan haluaa sulavan taikinan sekaan enemmänkin, voi sen sekoittaa taikinaan kun se on vielä lämmintä (kuten siis kuvauskappaleelleni vahingossa kävi).

Kumoa seos leivinpaperoituun uunivuokaan tasaiseksi kerrokseksi. Tein itse tästä taikinamäärästä tuohon olut tastingiin kaksi matalaa 22 x 16 cm vuokaa, kotona olen sen sijaan tehnyt yhden samankokoisen mutta syvemmän vuoallisen, jolloin browniesta tulee tietysti hieman paksumpi ja paloista voi vastaavasti leikata pienempiä.

Taputtele taikina tasaiseksi käsin ja paista syvään vuokaan taputeltua paksua brownieta uunin keskitasolla n. 20-25 minuuttia, mataliin ja/tai isompaan vuokaan taputeltua ohuempaa n. 12-15 minuuttia (riippuen uunista ja halutusta kypsyysasteesta). Jos paistoaika arveluttaa ekalla tekokerralla, kannattaa minusta ottaa brownie uunista mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään. Tässä vegaanisessa browniessa ainoa kypsentämistä todella tarvitseva raaka-aine on onneksi jauho, joten hirmuisen suurta katastrofia ei hieman liian alikypsän herkun syömisestä seuraa.

Jäähdytä snickers brownie lähes huoneenlämpöiseksi. Lämmitä sitten kuorrutteeseen tuleva olut ja sulata sen sekaan kookosöljy sekä karkeasti rouhittu suklaa. Kaada kuorrute lämpimänä brownien päälle ja jätä jähmettymään sopivan pehmoiseksi. Leikkaa snickers brownie melko pieniksi paloiksi – tämä on supertuhtia kamaa! Tarjoile brownie esim. vegaanisen jäätelön kera ja varaudu makeaövereihin!

Huom! Stoutilla maustettu brownie on vain aikuisille!!!

Ps. Snickers brownie säilyy jääkaapissa vajaan viikon. Se kannattaa minusta kuitenkin nostaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen tarjoilua.

Suklaakaarna Elviksen tyyliin

by Juulia on February 3, 2016 6 Comments

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Urtekram

Tässä huushollissa on tullut viime aikoina kuunneltua hämmentävän paljon Elvistä. JA syötyä suklaata. Ne, jotka minut tuntevat, yllättyvät varmaan kummastakin tiedonjyvästä – makuni kun on enemmän Bowie kuin Presley, suolainen kuin makea. Välillä vaihtelu kuitenkin virkistää, eikä Elviksen inspiroima suklaakaarna oikein maistu ellei samalla kuuntele herraa itseään?

“Love me tender, love me sweet” kuiskii siis Elvis korvissani nimikkosuklaalleen, joka on maustettu tietysti maapähkinävoilla, banaanilla sekä rapeaksi paahdetulla prosciuttolla. Josko vielä yksi pala… yksi vain!

Sen kummemmin rock’n rollin kuningasta fanittamatta jopa minäkin tiedän, että Elviksellä oli heikkous niin pekoniin, maapähkinävoihin kuin banaaneihinkin. Kuuluisa maapähkinävoi-banaanileipä eli “the Elvis” maistui kuninkaalle kuulemma niin hyvin, että niitä saattoi upota kerralla kokonainen rasvainen keko. Oliko näissä leivissä pekonia vai ei, jää lähteiden mukaan kiistanalaiseksi… mutta ainakin toinen Elviksen leipäsuosikeista, Fool’s Gold Loaf, sisältää valtavan määrän niin pekonia, maapähkinävoita kuin rypälehyytelöäkin (päälle 40 000 kalorin annos, josta ei muille riittänyt).

Oli miten oli, suolainen ja kevyen savuinen kinkku tai pekoni sopii kyllä älyttömän hyvin maapähkinävoin, banaanin ja suklaan kaveriksi. Taidankin olla kuninkaalle jotain etäistä sukua, sillä minäkin tykkään yhdistää suolaista ja makeaa: ripaus sormisuolaa tai suolapähkinöitä suklaapalan kaverina kruunaa nautinnon!

Tämän kuukauden Urtekram-yhteistyöni aihe on, kuinka sattuikaan, maapähkinävoi! Veikkaan, että jopa Elvis kalpenisi sille määrälle maapähkinävoita, jonka olen viime aikoina eri muodoissa nauttinut: kekseissä, keitoissa, kastikkeissa, leivän päällä, puuron seassa… Välillä voitelen sellerinvarsia maapähkinävoilla, johon tuupin vielä muutaman taatelin.

Urtekramin maapähkinävoit sisältävät vain luomulaatuisia paahdettuja maapähkinöitä ja ripauksen suolaa – siinä on tiiviissä paketissa niin kuitua, proteiinia kuin hyviä rasvojakin. Maapähkinävoi onkin nopea, energiapitoinen ja ravitseva ~~välipala~~ herkkupala kiireessä ihan sellaisenaan. Lusikallinen suuhun vaan ja virtaa riittää taas hetkeksi! Makeanhimon iskiessä vaihdan maustamattoman version Crunchy Chocoon, jota lusikoin ihan yhtä hyvällä omatunnolla: Urtekramin maapähkinävoissa kun ei ole lisättyä sokeria – ei edes tuossa suklaaversiossa 🙂

“Suklaakaarna” (eng. chocolate bark) on hauska tapa maustaa suklaata näyttävästi ja monin eri tavoin. Kaarnan tekeminen ei juuri taitoa vaadi: suklaa vain sulatetaan, kaadetaan leivinpaperoidulle pellille ja päälle ripotellaan mitä milloinkin lystää: keksinmuruja, sormisuolaa, chilihiutaleita, salmiakkirouhetta, pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä tai marjoja… vain mielikuvitus on rajana! Lopputulos on kaunis ja yksilöllinen – suklaakaarna valmistuu myös hujauksessa.

Elvis-suklaan voisi varmaan valmistaa monimutkaisemmin konvehdin muotoon, mutta laiskalle ja pihille (…ai että ostaisin jotain konvehtimuotteja? Ei tuu tapahtumaan!) luonteva valinta on tietysti tuo kaarna. Pekonin sijaan käytin ilmakuivattua kinkkua, joka on mielestäni helpompi paistaa rapeaksi kuin pekoni. Kevyesti savuinen Schwartzwaldinkinkku toimii myös todella hyvin. Kasvissyöjä voi lihan tietysti jättää pois, tosin suosittelen siinä tapauksessa korvaamaan sen savustetulla sormisuolalla.

Elvis-suklaa

200 g tummaa suklaata (kaakaopitoisuus vähintään 70%)

100 g maitosuklaata

n. 20-30 g banaanilastuja (esim. Urtekram)

n. 20-30 g ilmakuivattua kinkkua / n. 1 tl savustettua sormisuolaa

3 rkl Urtekram crunchy maapähkinävoita

1 hammastikku tms.

Irrota ilmakuivatusta kinkusta näkyvä rasva. Paahda viipaleita leivinpaperin päällä 175 asteisessa uunissa, kunnes ne ovat täysin kuivia ja rapeita (10-15 min), varo kuitenkin polttamasta! Kun kinkku on jäähtynyt, rouhi se karkeaksi muruksi. Rouhi myös banaanilastut.

Sulata molemmat suklaat – yhdessä tai erikseen, jos haluat suklaaseesi lisäraidotusta. Mikäli sulatat suklaat vesihauteessa, varo, ettei vesihöyryä tai vettä pääse suklaan sekaan, tai se muuttuu kokkareiseksi. Veden ei kannata antaa kiehua, eikä sulatusastian pohja saisi koskea veteen. Mikrosulatuksen ohjeen löydät esim. täältä. Oli metodisi kumpi vaan, muista sulattaa suklaa mahdollisimman miedolla lämmöllä – palanut suklaa ei ole hyvää! Lämmitä vielä pienessä kattilassa maapähkinävoita, kunnes se muuttuu hieman juoksevammaksi. Induktioliedellä matalimmalla lämmöllä tähän menee viitisen minuuttia.

Kaada suurin osa suklaasta leivinpaperoidulle pellille, jonka jälkeen voit annostella pehmeää maapähkinävoita pikkulusikalla suklaan päälle, sinne tänne. Valuta loppu suklaa vielä ohuena nauhana maapähkinävoin yli. Pyörittele suklaaseen ja maapähkinävoihin raitoja ja kiemuroita tikulla. Ripottele lopuksi banaani- ja kinkkurouhe koko komeuden päälle ennen kuin suklaakaarna alkaa jähmettymään.

Jäähdytä Elvis-suklaakaarna kunnolla kylmässä, murra sitten paloiksi ja pistele menemään! En tiedä Elviksen lempijuomista, mutta itse suosittelen tämän dekadentin suklaan kaveriksi kupillista vahvaa espressoa (tai lasillista kahviaromeja tulvivaa stouttia) ja taustalle tietysti Elviksen hittikimaraa. Yllättävän moni biisi taitaakin itseasissa kertoa tästä suklaasta! Ainakin tämä seuraava:

A little less conversation, a little more action please
All this aggravation ain’t satisfactioning me
A little more bite and a little … MORE CHOCOLATE bark!!!

Mikäli tätä herkkua jäisi jostain ihmeen syystä yli, säilyy se huoneenlämmössä muutaman päivän – ainakin näin talvella omassa kodissani kun on sen verran viileää. Mikäli kotonasi on trooppisempi meininki, tai teet suklaata kesäaikaan, lykkää jäljelle jääneet palat ilmatiiviissä paketissa jääkaappiin. Jääkaapin kosteus ei tee suklaalle hyvää, mutta eipä se siellä kauaa kuitenkaan ehdi vanheta…

Pps. Elviksen mieliteoista voi lukea lisää esim. täältä.

Kurpitsainen cookie dough -tuorepuuro

by Juulia on October 25, 2015 0 Comments

Käsi ylös kaikki, jotka syövät salaa kakku- ja pikkuleipätaikinaa suoraan kulhosta? Nouseeko? Täällä nousee molemmat! Vaikken niin makeasta välitä, on taikinassa jotain … koukuttavaa. Ehkä se liittyy lapsuusmuistoihin, tai ehkä vaan siihen, että se on ikäänkuin kiellettyä puuhaa, ja kaikki kielletyhän aina kiinnostaa.

Taannoisessa kurpitsa-suklaakeksipöhnässä tuli mieleen, että miksei sitä “taikinaa” voisi vetää lusikalla suoraan suuhun? Siinähän on oikeastaan vain kurpitsasosesetta, siemeniä/pähkinöitä ja vähän kaurajauhoja. Kananmunankin voi jättää taikinasta ihan hyvin pois, jolloin seos on oikeastaan vähän kuin tuorepuuroa!?

Pähkäilyistä tekoihin: taikina kasaan ja lusikalla suuhun. Kerrankin ei tarvitse miettiä, kuinka paljon tätä herkkua sopii jättää kulhon reunoille nuoltavaksi – eikä tarvitse jakaa kulhoa enää siskojen kanssa 😀

Tätä herkkua varten kiillotin ristiäislusikkani <3

Kurpitsainen cookie dough -tuorepuuro 1:lle

vegaaninen, kun käytät vegaanista suklaata

100 g kypsennettyä kurpitsaa (esim. myskikurpitsaa)

1 rkl vaahterasiirappia

0,5 tl vaniljasokeria

1 rkl maapähkinävoita / mantelitahnaa tms. (tai vaikka Nutellaa!)

1-2 rkl kaurajauhoja / kaurahiutaleita

(1 rkl chian tms. siemeniä, pähkinöitä tms. )

ripaus suolaa

1 rkl kookosöljyä

20-30 g (vegaanista) suklaata

ripaus kanelia, kardemummaa tms.

Soseuta kypsennetty kurpitsa kaiken paitsi suklaan kanssa. Rouhi suklaa ja kääntele taikinan sekaan. Laita seos jääkaappiin tekeytymään vähintään tunniksi, tai jopa yön yli. Ja sit eiku ääntä kohti!

Ps. tästäkin herkusta loihdit helposti gluteenittoman, maidottoman ja/tai vegaanisen, kun valitset sopivan suklaan.

Pähkinäiset päärynäruusut

by Juulia on October 7, 2015 1 Comment

Jos seuraat yhtään ruoka- tai leivonta-aiheista sosiaalista mediaa, olet varmasti jo törmännyt tähän, tai johonkin vastaavaan videoon:

Näyttää helpolta, eikö? Ei se ollut ihan niin helppoa. Ainakaan, jos ei malta seurata ohjetta, kuten minä. Olenkin nyt väsäillyt kaupan lehtitaikinasta ruusuja jo toista viikkoa, ja ei, niistä ei ole tullut nättejä. Maukkaita kyllä!

Ensimmäisen viritelmäni tein pelkän kuvan perusteella, itseluottamus korkealla – superheleppoo, ajattelin! Hyrräni aukeilivat, ja hedelmänviipaleet kärähtivät. Seuraavista kyhäelmistä tuli jo vähän nätimpiä, kun älysin rullata ruusun koko levyn pituudelta – mutta hedelmät edelleen kärähtivät.

Tässä vaiheessa luovutin, ja katsoin ohjeen kokonaan … mutta jääräpäisesti kieltäydyin kiehauttelemasta hedelmiäni. Tajusin sentään tehdä viipaleista vähän paksumpia. Kyllä, ruusuista tuli vähän parempia muttei edelleenkään läheskään niin nättejä kuin tuolla videolla.

Sisuunnuin, ja päätin seurata ohjetta kerran kuuliaisesti. Ylläripylläri, heti onnistui! Ja nythän se on myös ihan selvää, miksi ne ekat paksut hyrräni menivät mönkään. Kai se on vaan uskottava, että joskus niitä reseptejä kannattaa noudattaa ihan pilkulleen.

Niinpä tässä useamman yrityksen ja erehdyksen jälkeen haluan jakaa teillekin hoksaamani onnistumisen avaimet:

hedelmäviipaleet kannattaa leikata n. millin paksuisiksi: ohuemmat kärähtävät, liian paksuja taas on vaikeampi rullata.
viipaleet on hyvä esikypsentää: pikainen hauduttaminen sitruunalla maustetussa kuumassa vedessä pehmittää viipaleet, mutta myös estää niitä tummumasta.
taikinalevy on hyvä kaulia pidemmäksi ja ohuemmaksi, jotta rullaan saa enemmän kerroksia, ja jotta kerrokset avautuvat nätimmin.
ruusut pitää paistaa mieluiten uunin alimmalla tasolla tai keskitasolla, ylätasolla ne kärähtävät taatusti.

Pähkinäiset päärynäruusut (4 kpl)

4 sulatettua lehtitaikinalevyä

4 pientä kotimaista päärynää

4 rkl mantelitahnaa / tahinia / maapähkinävoita tms.

2-4 rkl tummaa sokeria

2 tl kanelia / kardemummaa / vaniljasokeria

puolen sitruunan mehu

2 rkl pähkinärouhetta

Kauli jokainen taikinalevy pidemmäksi ja ohuemmaksi, pyri kuitenkin säilyttämään sen muoto. Kiehauta muutama desi vettä, lisää veteen sitruunan mehu. Viipaloi pestyt päärynät noin millin paksuisiksi viipaleiksi (mandoliini olis tässä hommassa aarre) ja upota kuumaan veteen muutamaksi minuutiksi.

Levitä jokaisen taikinalevyn keskelle pitkittäinen raita haluaamaasi pähkinätahnaa, jätä toisesta päästä kuitenkin sentin verran tyhjää. Asettele päärynäviipaleet limittäin taikinan toiselle pitkälle reunalle niin, että niiden toinen reuna ylittää taikinan noin sentillä. Ripottele päälle hieman sokeria, sekä maustetta sekä vielä hieman pähkinärouhetta.

Taita levy pitkittäin kahtia, jolloin päärynäviipaleet jäävät keskelle ikäänkuin taskuun, mutta pilkistävät toiselta laidalta ulos. Rullaa levy niin, että uloimmaksi jää levyn tyhjä pää. Voitele se kevyesti vedellä ja painele varovasti kiinni rullaan – näin täyte on ikäänkuin sinetöity rullan sisälle.

Rullat pysyvät parhaiten muodossaan, jos paistat ne muffinssivuuissa tai sopivan kokoisissa uunin kestävissä kulhoissa. Lämpötila on paras olla hieman alle 200 astetta. Ruusukkeet kypsyvät n. puolessa tunnissa.

Minusta näissä on kivointa se, että täytettä voi vaihdella fiiliksen mukaan – olen kokeillut pähkinätahnan sijasta myös halvaa, ja miksei siihen kävisi alkuperäisohjeen mukaisesti myös joku hillo tai marmeladi. Mukavaa on myös se, että ruusukkeet valmistuvat vaikka yksitellen, ja ovat sen vuoksi aika kätevä vierasvara. Jos pakastimessa on lehtitaikinaa ja pöydältä löytyy omena tai päärynä, ovat loput aineet pitkälti tilanteen mukaan sovellettavissa.

Ja nyt kun olen harjoitellut ruusujen rullailua vähän niinkuin pidemmän kaavan kautta, uskallan myös väsätä vaikka koko pellillisen kerralla.

Ps. jos testaatte ruusujen rullailua, kertokaa ihmeessä omat onnistumisen vinkkinne vaikka tuonne kommenttikenttään 🙂