Löytö: Oranssi viini

by Juulia 0 Comments
Löytö: Oranssi viini

No nyt on lasissa jotain melkoisen erikoista, nimittäin oranssia viiniä! Viiniläksynsä säntillisesti lukeneille viinityyli tuskin on tuntematon, mutta voin rehellisesti myöntää, etten itse ollut moisesta vielä muutama viikko sitten kuullutkaan.

Oranssi viini on ikäänkuin valkoviini, joka on valmistettu punaviinin tapaan: murskattujen rypäleiden, kuorineen siemenineen, annetaan maseroitua mehussa sen sijaan, että ne pyrittäisiin poistamaan mahdollisimman pian. Tällöin viiniin syntyy valkoiseen verrattuna enemmän tanniineja, väriä sekä tuhdimpaa suutuntumaa.

Oranssin viinin juuret löytyvät Georgian, Slovenian ja Italian Friuli-Venezia-Giulian tienoilta – alueille perinteinen viinin valmistustapa on vain vuosien saatossa jäänyt modernin ja ns. puhtaan viinin jalkoihin. Monen mielestä oranssi viini onkin viallista. Alkon valikoimista niitä on turha etsiä, mutta onneksi on olemassa interwebin ihmeellinen maailma!

Tämä maistamani oranssi viini, Porta del Vento Saray 2009, osui silmiini Vino Nostrumin nettisivuilta, kun etsiskelin kiinnostavaa viiniä yhteistyön merkeissä. Vino Nostrum toimittaa Italialaisia artesaaniviinejä Suomeen, Saksaan ja Ruotsiin. Vino Nostrumin nettikauppa on helppokäyttöinen, luotettava, laadukas, ja tietysti täysin laillinen – yrityksen toimintaan voi tutustua tarkemmin täällä.

Valikoimasta löytyy liuta pientilojen rakkaudella valmistettuja viinejä, hintahaarukassa kaikkea väliltä tavis (minä) – oenofiili (aka viininrakastaja). Kaikki Vino Nostrumin valikoiman viinitilat ovat biodynaamisia ja/tai luomutiloja – viinit kun valmistetaan pientiloilla usein perinteitä kunnioittaen ja luonnonmukaisuus on tällöin läsnä ns. luonnollisesti.

Saray on kotoisin Sisiliasta, Porta del Venton tilalta. Se valmistetaan catarratto -rypäleistä, joiden annetaan maseroitua 30 päivää ennen vuoden kypsytystä tammitynnyreissä. Viiniin ei lisätä sulfiitteja tai hiivoja, ja tilalla noudatetaan luonnonmukaisen viljelyn periaatteita.

Valmis viini on syvän ruskeanoranssia, tuoksussa on appelsiinia sekä kuivia hedelmiä – mieleeni tulee selvästi myös kuiva sherry. Maun puolesta Saray on täysin erilainen kuin mikään koskaan maistamani viini. Vertaan makuakin paremman sanaston puutteessa kuivaan sherryyn, kun jotenkin uudelle tuttavuudelle on tarve löytää verrokki. Maku on ryhdikäs, tasapainoinen, kevyen tanniininen ja aromikas – varsin kiehtova viini, jota haluan nyt kokoajan LISÄÄ.

Maku selvästi kehittyy ja pyöristyy, kun viini saa ilmaa – oranssin viinin sanotaankin säilyvän varsin pitkään avattuna, jopa viikon, ja kehittyvän hapettuessaan. Tämän huomasimme maistelukaverienikin kanssa: viimeinen lasi maistui kummallakin maistamiskerrallani parhaalta. Seuraavalla kerralla tiedänkin nyt avata viinin reilusti etukäteen.

Täysin uudenlaiset aromit saivat minut ensin hieman hämilleni: mitä ruokaa valita tämän viini kaveriksi? Oranssit viinit ovat kuitenkin onneksi varsin monipuolisia yhdistelymahdollisuuksiltaan. Niissä on tarpeeksi tanniineja ja rakennetta pärjäämään tuhdimmankin ruuan kanssa, mutta ne ovat samalla tarpeeksi kevyitä ja raikkaita myös kalalle ja kasvisruuille. Eräänlainen viinimaailman jokapaikanhöylä siis kyseessä!

Ekalla maistelukerralla testailimme viinin kaverina Etelä-Italialaista klassikkoa caponataa, sekä Vino Nostrumin suosituksesta appelsiini-ankkaa. Happaman makea caponata toimi oranssin viinin kaverina minusta erinomaisesti, kevyen puoleinen ankkasalaattini sen sijaan korosti viinin hapokkuutta ehkä liikaakin.

Ankkaa fenkoli-appelsiinisalaatin kera – hyvää, mutta ei täydellinen pari Saraylle.

Niinpä avatessani toisen pullon päätin tehdä ankasta hieman tuhdimman version ja tarjosin sen valkopapusoseen, maitohorsman sekä karamellisoidun appelsiinin kera. Tällä kerralla maistelimme myös muutamaa juustoa: nuorta ja kermaista gorgonzolaa, aromikasta pecorinoa ja kirpakkaa chilijuustoa.

Tuhdimpi ankkaruoka toimi viinin kaverina selvästi paremmin, mutta yllättäen viini pääsi parhaiten oikeuksiinsa gorgonzolan kanssa – tiedättekö sen silmät selälleen räväyttävän WAU-elämyksen, kun asiat vain loksahtavat paikoilleen? Wau. Täten todettakoon, että rakastuin yhdistelmään. Kun saan seuraavan Sarayn käsiini, tiedän kokeilla sen kanssa kermaisempia ruokia.

Nyt kun olen päässyt oranssien viinien maailmasta hieman jyvälle, olen enemmän kuin kiinnostunut tutustumaan niihin lisää. Eräs avulias Alkon myyjä vinkkasi, että ravintola Spisin valikoimassa olisi kuulemma useampikin oranssi viini, samoin niiden perään kannattaa kysellä ravintola Juuressa sekä Latva barissa. Ei varmaan auta kuin lähteä visiitille 🙂 rankka duuni, mutta jonkunhan sekin on tehtävä?

Ankkaa, karamellisoitua appelsiinia, valkopapusosetta sekä maitohorsmaa.


Lähteet: Winemag.com + The Guardian + SFGate

1 796 views

Löytö: Mikko Utter

Löytö: Mikko Utter
Mikko Utterin ravintolassa syödään kirjaimellisesti

Mikko Utterin ravintolassa syödään todellista “lähiruokaa” – raaka-aineista iso osa löytyy Mikon omalta pihalta.

Kävin äitienpäivänä perheeni kanssa Lohjalle vastikään avatussa, omistajansa mukaan nimetyssä Mikko Utterissa. 8-paikkainen piskuinen ravintola on ruokaharrastajalle todellinen elämys, sillä ruokailijat istuvat kirjaimellisesti aitiopaikoilla keittiön äärellä. Henkilökuntaa on tasan yksi (Mikko itse), ja ruuan viimeistely tapahtuu neniemme alla.

Mikko Utter on hankkinut kannuksensa kovan luokan paikoissa; Savoyssa, Nokassa ja Mustion Linnassa, ja sen kyllä huomaa. Sesongin mukaan vaihtuvissa maistelumenuissa raaka-aineet nostetaan oikeuksiinsa – maut ja yhdistelmät ovat puhtaita ja turha kikkailu jätetty muille.

Listaa ei ole, vaan kaikki läsnäolijat syövät saman setin. Konseptin ansiosta hävikki jää minimiin: koska paikat pitää varata etukäteen, raaka-aineiden menekki on helppo arvioida. Näin on myös helppoa varmistaa, että raaka-aineet ovat aina mahdollisimman tuoreita. Vastaavaa konseptia ei Suomessa taida muualla toistaiseksi ollakkaan?

Korvasieni

Annosten pääraaka-aineet tällä Toukokuisella kerralla edustavat pitkälti lähiruokaa: on Lohjanjärven kuhaa ja omalta pihalta kerättyä mustikkaa, lipstikkaa ynnä runsaasti erilaisia villiyrttejä. Viinipaketissa on kulloiseenkin menuun valikoituja viinejä Ranskasta, Saksasta ja Itävallasta: samoja viinejä, joita löytyy Mikon omasta viinikellarista. Otimme äidin ja siskojen kanssa puolikkaan viinipaketin – viini riitti annoksille hyvin ja täydennys hoitui helposti jos tarvis iski.

Maistelun aloitti erinomainen korvasieniannos, joka sisälsi pikkelöityä korvasientä, haudutettua sipulia, dijon tuorejuustoa, hapanjuurikeksiä ja siankärsämöä. Annoksen kaverina nautin lasin erinomaista kuplivaa, Sekthaus Raumlandia. Loistava aloitus!

Tämän jälkeen saimme eteemme täydellisesti kypsennetyt vihreät parsat kuohkean hollandaisevaahdon kera – yksinkertaisuudessaan upea annos, kyytipoikana Pascal Gitton La Vigne du Larrey.

Parsaa hollandaise

Kuhaa & varhaiskaalitryffelikastiketta

Kolmanneksi tiskin takaa nousi Lohjanjärven kuhaa kurkun, varhaiskaalin sekä täyteläisen varhaiskaalitryffelikastikkeen kera. Kala, joka paistettiin siinä reilun metrin päässä tuolistani, oli upeaa – samoin pehmeä varhaiskaalikastike. Omaan makuuni kuha-annokseen kuulunut mummonkurkku ei ihan istunut, tosin taisin olla seurueestamme se ainoa jolle yhdistelmä tökki.

Kuhan pariksi Utter oli valinnut erinomaisen biodynaamiten viinien pioneerin, Nicolas Jolyn Coulee de Serrantin vuodelta 1999. Kullanhohtoinen viini toimi annoksen kera upeasti.


Coulee de Serrant – santsasin


Horttaspelt

Seuraavan annoksen tarjoiluastialla oli hurmaava tarina: Utterin Niemisjärvellä sijaitsevan kesämökin pihalta löytyneiden muinaisten kampakeraamisten ruukunsirpaleiden pohjalta suunnitellut kulhot on tehnyt tilauksesta paikallinen seppä (Sepän Galleria).

Runsaan ja täyteläisen yrttinen ja voimakkaan pähkinäinen speltti”risotto” oli todella hyvää. Nokkonen ja lipstikka maistuivat voimakkaasti kuitenkaan jyräämättä alleen annoksen muita aromeja. Pienehköstä koosta ei harmia aiheutunut, kun annos oli moinen makupakkaus. Coulee de Serrant kevyine sherryaromeineen toimi hortta-annoksen kanssa myös erinomaisesti. Taisinpa santsata viiniä tässä kohtaa, itseasiassa…


Tartar & vehnänorasta

Sitten päästiin oman ateriani kohokohtaan eli tartariin. HUH mikä annos! En ole eläissäni syönyt parempaa tartaria. Samettinen keltuaiskreemi, kirpeä punasipuli, dijon-tuorejuusto, kuivatut kaprikset sekä vehnänorasmehu loivat sellaisen makujen harmonian, että hyvä kun en innoissani tipahtanut jakkaraltani. Annosta tuki myös niin upea punaviini, Grange de Peres Rouge, että minulta taitaa nyt loppua ylisanat… Pelkästään tämän annoksen takia tekisi mieleni varata paikat Utteriin heti uudestaan.


Raparperia ja kuusenkerkkää

Jälkiruuista ensimmäinen, “raparperia ja kuusenkerkkää” hurmasi keveydellään ja raikkaudellaan meidät kaikki. Kuusenkerkkäsherbetti, haudutetut raparperit, rosmariinimarenki ja rapean paahteinen mysli olivat ihana yhdistelmä – meidän perheessä ei kukaan ole supermakean ystävä, mutta tällaista jälkiruokaa voisin syödä joka päivä! Annoksen seuraksi Utter suositteli raikkaan kevyttä  Weegmuller rieslaner auslesea  ja jälkiruokaviinien suurena ystävänä en olisi voinut olla kokonaisuudesta onnellisempi.


Pienet leivonnaiset

Vaikka aloin tässä vaiheessa jo olla hienoisen tukalasti ähkyssä, oli viimeinenkin annos vielä nautinto. Leikkisästi tikun nokkaan törkityt pikku “leivokset” olivat vähintäänkin mielenkiintoisia, vaikka ehkä omaan makuuni hieman turhan makeita. Ne olivat kuitenkin loistavia kavereita kahville sekä hennon suklaiselle calvadokselleni (Chateau du Breuil – chocolate blend). Ei suinkaan hullumpi päätös täyden kympin aterialle!

Ateria oli meidän kaikkien mielestämme erinomainen – eikä todellakaan hinnalla pilattu: seitsemän ruokalajin maistelupaketti kustantaa 49€ (pe-la 54€) ja viinipaketti vaivaiset 34,5€. Pieni hinta isoille makuelämyksille!

En äkkisilteen keksi samaan hinta-laatusuhteeseen yltävää ravintolaa Helsingistä. Mikon luonteva jutustelu, annosten tarinat, rento ja kotoisa tunnelma, sekä erinomaiset ruuat ja viinit saisivat minut hyppäämään Lohjan bussiin ihan ilman erityissyitäkin.

Lohjalla kasvaneelle on myös ilo nähdä, kuinka entinen kotikaupunki kehittyy kokoajan kiinnostavampaan suuntaan!

Mikko Utter

Kauppakatu 16 L 16

08100 Lohja

Ps. kurkkaa myös ravintolan FB-sivut 🙂

Täydellinen ateria, onnellinen perhe <3

Täydellinen ateria, onnellinen perhe <3

1 593 views

Löytö: Fria

Löytö: Fria

Yhteistyössä Fria ja Asennemedia

En ole keliaakikko, enkä gluteeniherkkä, mutta moni ystävistäni on. Olen siis tottunut huomioimaan gluteenittomuuden kokkailuissani jo pidempään – hyvää gluteenitonta leipää en kuitenkaan edelleenkään oikein osaa valmistaa. Tutustuin muutama viikko sitten gluteenittomia ja maidottomia leipomotuotteita valmistavaan Friaan, jonka eilisen blogaajatilaisuuden cateringin hoidin yhdessä Hyvän Olon Kokki Santerin kanssa.

Työnjako oli seuraavanlainen: Santeri teki taikoja Frian kauraleivän päälle, sekä valmisti ihanan ruokaisan salaatin sriracha-lohella, minä mietin maidottomat ja gluteenittomat kuorutteet sitruuna- ja omenamuffineille sekä iki-ihanalle mutakakulle. Tein myös keväisen vihreän levitteen unikkosämpylöille (suosikkini!) ja karkeille minipatongeille.


Santerin ihania marinoituja kasviksia paahdetulla kauraleivällä – NAM!


Frian keliakia-asiantuntija Katri Hautasen tietoisku oli napakka ja informatiivinen, kiitos!

Tilaisuudessa oli läsnä liuta blogaajia, joiden seassa muutama tuttukin: Hanna (Soppaa ja Sirkushuveja), Maiju (Pinkit Korkokengät), Tia (Avaruusasema) sekä Nina (Tunnetila). Maistelimme ensin leipiä sekä Frian Pizza Margheritaa lehtikuohun kera, ja tutustuimme Frian historiaan, tuotekehittelyyn sekä tulevaisuudenvisioihin keliakia-asiantuntija Katri Hautasen johdolla. Keskustelua mm. keliaakikon vappumunkkikateudesta ja arjen haasteista seurasi muffinien sekä mutakakun tuunaus ja kahvit.

Muffinien koristelussa kaikilla oli vapaat kädet: olin varannut aineksiksi avocado-sitruunakreemiä, maapähkinävoi-kookoskermavaahtoa, valikoiman marjoja, kookoshiutaleita sekä kuivattua omenaa + iki-ihania syötäviä orvokkeja. Omat pursotustaitoni ovat vähän niin ja näin – mikä kävi erittäin selväksi kun Hanna aloitti koristelunsa. Ei voi kuin ihailla, kun ammattilainen hoitaa homman!


Kolme taaimmaista Hannan kädenjälkeä, etummainen minun. Eikun harjoittelemaan lisää!


Maijun tyylinäyte

Vaikka kyseessä oli elämäni ensimmäinen catering (hui!), pystyin sentään jännäilyltäni keskittymään myös tilaisuuden muuhun sisältöön. Osallistujien kokemukset ja ajatukset gluteenittoman ruokavalion haasteista olivatkin varsin avartavaa kuunneltavaa! Tarkkana saa olla, kun murunenkin gluteenia voi tehdä keliaakikolle todella huonon olon.

Monenlaista gluteenitonta leipää maistaneena ja ystävieni kokemuksia kuunnelleena olin enemmän kuin tyytyväinen tutustuessani Frian leipiin. Todellinen löytö! Leivonnaiset pakastetaan välittömästi paistamisen jälkeen, ja niissä on gluteenittomalle leivälle hyvä rakenne sekä mehevyys. Unikonsiemensämpylöitä ja mutakakkua voisin pitää pakastimessa vastaisuudessa aina, niin on a) mitä tarjota gluteenia vältteleville ystäville, b) herkkuja myös itselle.

Koska tarjoiluja jäi “hieman” yli, toin tänään työpaikalleni mutakakun ja muffinin poikineen. Herkut tekivät kauppansa vauhdilla, reseptien perään kyseltiin, ja ennustan, että ainakin erään työkaverin kotona syödään Frian mutakakkua ja muffineita äitienpäivänä.

Ja… syötiinpähän yksi mutakakku myös oppilaiden kanssa 🙂 Pieni lahjonta ei ole koskaan pahitteeksi, eihän?

Niin se leivite! No, keväthuumassa tekee mieli tehdä mahdollisimman paljon kaikkea vihreää. Herneet ja minttu on klassikkoyhdistelmä, ja aina yhtä toimiva sellainen. En siis tällä kertaa lähtenyt keksimään pyörää uudelleen – lisäsin toimivaan yhdistelmään vain yhtä lempiyrttiäni eli kirveliä (joka on myös erinomainen kaveri herneille). Olisipa vaan jo tuoreiden herneiden aika…

Herne-minttulevite n. 15 leivälle

600 g herneitä (sulatetut pakasteherneet toimivat hyvin!)

300 g pehmeää tofua

1 ruukku kirveliä

1 ruukku minttua

(puoli ruukkua vesikrassia)

1 sitruuna

2 rkl oliiviöljyä

(1 avocado)

suolaa, mustapippuria

Soseuta kaikki ainekset. Mausta reilulla ripauksella vastarouhittua mustapippuria sekä suolaa. Anna tekeytyä jääkaapissa ainakin muutama tunti. Levite on täyteläisempää, jos soseutat sekaan yhden kypsän avocadon.

225 views

Löytö: Oliiviyrtti

by Juulia 1 Comment
Löytö: Oliiviyrtti

Aika harvoin käy niin, että ruokakaupassa tulisi jotain täysin tuntematonta vastaan. Tänään kuitenkin niin pääsi käymään! Piipahdin töiden jälkeen Stockan Herkussa hakemassa tarvikkeita vappuaaton hodaribuffettia varten, ja silmiini osui oliiviyrtti.

Kotiinhan se piti tietysti kantaa, ja täällä me nyt teemme tuttavuutta. Oliiviyrtin ulkonäkö on vähintäänkin kiehtova, tuoksu voimakkaan oliivinen ja maku… no, minusta se muistuttaa etäisesti salviaa, ehkä myös hieman havunneulasia.

Pikaisen taustatyön jälkeen selviää, että yrtin oikea nimi on Nyhähopeayrtti (Santolina viridis). Oliiviyrtti on ikivihreä, ja kuuluu ilmeisesti asterikasvien (asteraceae) sukuun; kotoisin se on Välimeren alueelta. Sen verran jännää uuteen yrttiin törmääminen on, että täytyy ajan kanssa tutustua siihen ja sen historiaan vielä lisää.

Voimakkaan oliiviaromin vuoksi voisin kuvitella, että tämä yrtti sopii välimerellisiin ruokiin: vaikkapa tomaatin, kalan tai fetan kaveriksi. Tänään oliiviyrtti päätyi kuitenkin “vain” kiireessä väsäämäni parsapyttipannun sekaan – ja toimi siinä oikein hienosti. Toivottavasti ehdin viikonloppuna testailla jotain pidemmälle mietittyä!

880 views