Sweet Mary 390! Fat Lizard Brewing Co. 1v

Sweet Mary 390! Fat Lizard Brewing Co. 1v

Oho! Onko siitä jo vuosi, kun kävin elämäni parhaalla after workilla Espoon perukoilla? Aika lentää… onnea 1-vuotias Fat Lizard Brewing Co.!!!

Merkkipäivän kunniaksi liskomiehet ovat lanseeranneet poikkeuksellisen jännitävän tupla IPA:n – se on nimittäin maustettu maailman kalleimmalla mausteella, sahramilla. Kuinka sattuikaan, että tätäkin herkkua päädyin maistelemaan afterworkilla – ihan kuten sitä ekaakin 🙂

Tällä kertaa en kuitenkaan taivaltanut sinne ns. hornan tuuttiin, vaan ihan vain tähän Ruoholahden legendaariseen One Pint Pubiin (jep, kirjoitan tätä juttua olut nenän alla kuin mikäkin alkoholisoitunut Carrie Bradshaw... + jep, One Pint Pubissa on wifi ja sen on muistakin syistä suorastaan Helsingin paras olutbaari). Liskokiertue on parhaillaan matkalla tänne hetkeksi, jatkaakseen sitten eteenpäin Stone’sin ja Black Doorin kautta Brew Dogiin.

Suoraan asiaan sitten vaan. Tässä varsin pikainen olutarvioni: Sweet Mary 390 maistuu juuri sille, mitä tupla IPA:lta toivonkin. Humalointi on vahva mutta raikas, mutta olutta ei silti sokkona arvaisi 8,3 ABV:n vahvuiseksi …  ainakaan ennenkuin tuoppi on puolivälissä. Sahramia toivoisin maussa olevan ehkä ihan vähän enemmänkin, ahne kun olen. Sweet Mary sentään, tämä juttu saattaa olla parempi viimeistellä jossain muualla kuin täällä baarissa 😀

Hetken odottelun jälkeen ovesta tulvii tuttujen naamojen virta. Pidemmittä puheitta miehet marssivat tiskille, ja tilaavat tuopin makeaa Mariaa – hädin tuskin ehdin napata kuvan synttärisankareista, kun he jo kumoavat juomat yhdeltä seisomalta (videon tilanteesta julkaisen myöhemmin, mikäli vain osaan editoida materiaalini…).

Ennen kuin juoma alkaa vaikuttamaan herroihin (tai itseeni) liikaa, kysäisen kolme kuumaa kysymystä:

Mites tämä sahrami on tänne oikein laitettu ja missä määrin? Kyseessä on kuitenkin maailman kallein mauste!?

  • Sahrami on uutettu olueen hopbackissa samalla kuin aromihumalakin. Sitä on puoli grammaa per 20 l – mikä ei ole niin paha verrattuna aromihumalan hintaan.

Mitä humaloita on tällä kertaa käytetty?

  • Citraa ja magnumia

(hurraa, arvasin Citran, olen todistetusti kehittynyt oluen maistelijana!)

Mitäs tää 390 sitten tarkoittaa?

  • 390 on Amerikan poliisin radiokoodi ihmisen päihtymystilalle.

Kiitos haastattelusta Tuomas Koskipää 🙂

Mikäli luet juttua JUST NYT, niin tämän illan kiertueesta löytyy enemmän tietoa täältä.

Kippis ja kuitti Ruoholahdesta!

 

604 views

Löytö: Ravintola BRO

Löytö: Ravintola BRO

Yhteistyössä Asennemedia ja Ravintola Bro

Minulla on aina ollut heikkous hotellien aulabaareihin. Niissä istuskelijat voivat olla keitä vaan ja mistä vaan; ei voi tietää mistä he tulevat ja mihin menevät, saatikka millä asialla he ovat liikkeellä. Hotellit ovat samalla tavalla irti ajasta ja paikasta kuin lentokentät – niihin astuessa voi hetkeksi unohtaa arkisen elämänsä raamit. Mikä tärkeintä, hotellien aulabaareihin voi mennä istumaan yksinkin, eikä kukaan ihmettele mitään.

Siemaillessani cocktailia jossain mukavassa ja tunnelmallisessa aulabaarissa voin kuvitella itseni hahmoksi Alfred Hitchcockin, Agatha Christien tai Ian Flemingin tarinoihin – voin olla itsekin kuka vaan ja mistä vaan, missä vaan ja milloin vaan. Kaltaiselleni eskapistille moinen on silkkaa luksusta!

Hakaniemen vastaremontoituun Hotelli Hilton Strandiin on juuri avannut uusi aulabaari/ravintola BRO (lausutaan bruu niinkuin “silta”, ei bro niinkuin “jäbä”). Kävimme perjantaina tutustumassa paikan signature cocktaileihin ja makupaloihin Asennekollegoideni Noora K:n, Ullan ja Idan kanssa.

Ensimmäistä kertaa Hiltoniin astuvana en osannut odottaa paikalta oikein mitään, vaikka olinkin kuullut joitain juttuja hotellin historiasta (eivätkös suuret rocktähdet ennenvanhaan yöpyneet juuri täällä?). Tilan vaikuttava korkeus yllätti kuitenkin täysin – kukapa olisi arvannut tämän ulkopuolelta tuttuakin tutumman talon kätkevän sisäänsä kattoon asti ulottuvan atriumin! Ilahtuneena imin sisääni myös hotellin ilmettä – eklektinen sisustus on virkistävän dekadentti: täynnä rikkaita jalokivisävyjä, välkehtivää samettia, puuta ja kuparia, kierrätyslasisia astioita sekä Suomidesignin klassikoita Oiva Toikasta Artekiin. Kaukana on viileän vaalea skandinaavinen minimalismi, jota on tullut nähtyä tällä vuosituhannella jo vähän liikaakin.

Meille esiteltiin à la carte -listan tarjontaa muutamien suupalojen verran, jotka olivat poikkeuksetta sekä upean visuaalisia, että herkullisia. Omaksi suosikikseni nousi persiljasorbettia, punajuurta ja vuohenjuustoa yhdistelevä lautasellinen, tosin kampasimpukka sahramirouillen kera upposi myös melkoisessa ekstaasissa…

Arkisin ravintola tarjoaa sekä noutopöytä-, että istuvaa lounasta. [BRO TABLE] kattaa esiin pohjoisafrikkalaisia makuja – päiväkohtaisen lounasmenun voi tarkistaa viikottain ravintolan facebookista. [MAKUJA] -listan herkkuja voi tilata lounaalla 2-4 annoksen maistelumenuna, sekä uudelleen illalla viidestä eteenpäin. [RENNOSTI] -lista on voimassa sen sijaan koko päivän ja sisältää niin burgeria, club sandwichiä kuin caesarsalaattiakin. Plussaa siitä, että kummaltakin listalta voi tilata ruokaa myös baarin puolelle – minusta on mukavaa, että asiakas saa itse valita missä ruokansa syö.

Ravintolan aamiainen saa kehuja hotellissa perjantaina yöpyneeltä Asennekollegaltani Idalta. Saimme myös kuulla, että ravintola aloittaa sunnuntaibrunssien järjestämisen helmikuussa – ex tempore-brunsseilun ystävänä iloitsen uudesta paikkavaihtoehdosta lempikulmillani!

Signature cocktail -listalta löytyy kekseliäisyyttä makumaailmoja ja esillepanoa myöten; on yrttiä, on hedelmää, on marjaa, on jopa savua. Erityisesti kiitän sitä, että useimmat drinkeistä saa halutessaan myös alkoholittomana, sekä listalta heti silmiin pomppaavaa olutcocktailia – oluen ystävänä soisin niitä hyödynnettävän drinkeissä enemmänkin!

Mustaherukka -drinkillä alkuun: juomassa talon omaa mustaherukkamehua, sitruunamehua,  sitruunasoodaa ja timjamia. Intensiivinen ja raikas pitkä herkku tarjoiltiin trendikkäästi hillopurkista.

Inkiväärillä maustettua vehnäolutta kylmästä tuopista, kyllä kiitos!

Iltapäivä vaihtui iltaan, ja seuralaiseni lähtivät omille teilleen. Koska sekä drinkki- että aulabaarihengailuhammastani kuitenkin vielä kolotti, jäin itsekseni baaritiskille notkumaan (tällä kertaa kuvitelmissani jonkin sortin tähtireportterin roolissa). Tuppaan nykyään tilaamaan jokaisessa varteenotettavassa cocktailbaarissa joko whiskey– tai gin sourin. Tutun juoman tilaaminen auttaa minua määrittämään sekä paikan tyylin, että henkilökunnan tason. Pakkohan tuo testi oli sitten täälläkin tehdä!

Ystävällinen baarimestari kertoi, että signature cocktailien lisäksi asiakkaille on tähän asti maistunut erityisesti vanhat klassikot kuten Old Fashioned, Manhattan ja Mojito. Suomalainen menestysgini Napue nököttää hyllyssä, mutta mieleni teki kuitenkin tällä kertaa whiskey souria. Baarimestarin valinta viskiksi on perinteisesti amerikkalainen; kevyen tamminen ja toffeinen Bulleit Bourbon. Testini henkeen kuuluu tietysti vastaanottaa henkilökunnan suositus, joten sillä mentiin! Hieman jännittyneenä odotin, mitä nenäni alle tupsahtaa, mutta tyylipuhtaan juoman happaman ja makean tasapaino oli onneksi juuri makuuni. Viskikin maistui juomassa sopivasti – tulikoe siis läpäisty papukaijamerkin kera!

Henkilökunnan suosituksesta maistoin vielä ikäänkuin jälkkäriksi signaturelistan jännimältä kuulostavan drinkin, Savun. Kahvilikööristä, kaakaobitterista, Cointreausta sekä vodkasta sekoitettu cocktail savustetaan leppäsavulla valtavassa dekantterissa: juoma kaadetaan savun sekaan, huljutellaan hetki ja tarjoillaan … mistäs muusta kuin kuksasta!

Savun valmistus kävi pienestä spektaakkelista, joten utelinkin heti vievätkö he esityksen ihan pöytään asti (kyllä). Kuksa ja sieraimissani leijaileva savu veivät ajatukseni sille eräretkelle, jolla en koskaan ole käynyt … ja reportterin rooli alkoi vaihtua johonkin ihan muuhun. Siinä vaiheessa minunkin piti valitettavasti jo jatkaa matkaani eteenpäin, joten jatkan haaveilua toisella kertaa!

Hakiksesta on toistaiseksi puuttunut laadukas ja rento cocktailbaari, vaikka Kolmannelta Linjalta muutama hyvä laatudrinkkejäkin väsäävä ravintola löytyykin. Vietän aikaani mieluiten Kallion suunnalla, joten olen tyytyväinen kulmien uuteen tulokkaaseen. Mikäli mieleni tekee cocktaileja ja rentoa istuskelua pikku naposteltavan kera, voin pysyä jatkossakin pääsääntöisesti Pitkänsillan pohjoispuolella – enkä välttämättä tarvitse kaukaa ennakoitua pöytävarausta mielitekoni toteuttamiseen. Täytyykin tehdä ensitilassa afterworktällit tyttöjen kanssa – halajan maistamaan Bro:n burgereita! Osterit ja shamppanjakin kiinnostaa… oliskos vapaaehtoisia seuraksi?

Ravintola Bro

John Stenbergin ranta 4
00530 Helsinki

1 441 views

Löytö: Maaginen Omnipollos hatt

Löytö: Maaginen Omnipollos hatt

Jos joku olis kymmenen vuotta sitten väittänyt, että se kiinnostavan näköinen söpö mies, jonka valintakoetta valvoin, tulee ilmestymään kymmenen vuotta myöhemmin elämääni ja viemään mut joululahjamatkalle maailmankaikkeuden siisteimpään baariin Tukholmaan, en olis kyllä uskonut. En niin millään. Ja niin siinä kuitenkin kävi: Juuso antoi mulle joululahjaksi matkan Omnipollos hattiin, joka on ainakin mun mielestä maailmankaikkeuden siistein baari.

Omnipollos hattissa tarjoillaan luonnollisesti lähinnä Omnipollon omia, jännääkin jännempiä oluita, sekä uskomattoman herkullista pizzaa. Yhtä kymmenestä hanatuotteesta saa jopa jäätelöllä!  Omnipollon oluita löytyy Suomesta satunnaisesti maitokaupoista, välillä Alkosta, sekä tietysti hyvistä olutravintoloista – mutta jos se ei riitä, on lähdettävä ns. merta edemmäs kalaan. Omat Omnipolloni olenkin ostanut olutkaupoista niin Köpiksestä kuin Tallinnastakin. Haave itse pääkallopaikalle pääsemisestä on kuitenkin ollut kova!

Metsästän tämän vielä nuoren haamupanimon tuotteita lähes pakkomielteisesti, sillä jos olut on Omnipollon, se on melkeinpä poikkeuksetta erityistä: vai mitä sanoisitte viskitynnyrissä kypsytetystä maapähkinävoi-keksi-vanilja-kaakonibs-stoutista nimeltä Yellow Belly Sundae?

En aikaillut joululahjani lunastamisen kanssa, vaan varasimme matkan heti uudeksivuodeksi. Saavuimme Tukholmaan uudenvuoden aaton aattona, ja suunnistimme Slussenin suuntaan Omnipollos hattiin melkein suoraan kentältä (noh, käytiin ne pakaasit heittämässä hotelliin sentään). Kyllä jännitti … kyseessä kun on kuitenkin baari, jonne pääsystä olen ehtinyt haaveilla ahkerasti sen avaamisesta saakka.

Omnipollon perusti vuonna 2011 kotipanoentusiasti Henok Fentie ja kuvittaja/graafikko/taiteilija Karl Grandin, joka myös vastaa panimon visuaalisesta ilmeestä ja pullojen etikettitaiteesta, ja ilmeisesti myös baarin poikkeuksellisen maagisesta sisustuksesta (Grandinin näyttely voitais kyllä minusta tuoda tänne Helsinkiinkin asap). Juuso oli ollut Omnipolloon etukäteen yhteydessä, ja järjestänyt minulle paikanpäälle vieläpä ikioman Noa – T-paidan 🙂

No, olihan se nyt… JÄRKYTTÄVÄN IHANAA! Himmee tsägä mulla on kyllä tän miehen kanssa käynyt <3

Fiksuna ja maltillisena ihmisenä (HAH) join vain pikkuisia kahden desin olusia – humaltuminen ei ole tällaisella toivioretkellä kovin suotavaa, kun a) haluaa maistaa kaikkia oluita ja b) muistaa kaiken maistamansa. Ihan alkuun join Fruit Tap -sarjan Sour Apricotin, Juuso taas maistoi Göteborgilaisen pienpanimo Duggesin Winter Warmer Bourbon BA:n. Sitten pizzalistan kimppuun!

Koska Omnipollon oluet ovat usein melkeinpä pullotettuja gourmetruokia, en ollut hirmuisen yllättynyt pizzavalikoiman vähän kokeellisemmista kombinaatioistakaan – herrat Grandin ja Fentie ovat selkeästi intohimoisia ja ennakkoluulottomia visionäärejä mitä tulee ruokaan ja juomaan.

Valinnan vaikeus oli melkoinen, sillä toisin kuin oluita, pizzalistaa ei mitenkään kykene yhdellä visiitillä syömään läpi. Lopulta päädyimme testaamaan kimchiä ja ilmakuivattua entrecôtea yhdistelevän herkun, sekä pimientos de padronchorizoplätyn. Kaihoisana mietin tosin edelleen, miltä taateli – granaattiomenasiirappi – oliivipizza maistuisi, tai se vaniljamarinoituja aprikooseja sisältävä houkutus… noh, ehkä täytyy lähteä eksperimentoimaan täällä omassa köökissä!

Täytyy kyllä sanoa, että kimchifanille tuo kimchipizza oli yksinkertaisesti nerokas ja taivaallinen elämys. Miksen itse ole älynnyt laittaa kimchiä pizzaan??? Oluiksi jännien pizzojen kaveriksi valitsimme vähän perinteisemmät oluet: Hadit (Rustic Polish Pilsner) sekä  Karl Grandinin pojan mukaan nimetty Mazarin (Oatmeal Pale Ale). Ja sittenhän olikin sopivasti jälkkärin vuoro!

Omnipollos hattin erikoisuus on jäätelöolut. Jep, jep, j ä ä t e l ö o l u t. Olut, jota tähän herkkuun käytetään vaihtelee, meidän käyntikerrallamme sundaekoneessa pyöri Bianca Raspberry Lassi Gose. Mulle siis yks soft serve vadelmalassi, Juusolle kanelilla, vaniljalla, paahdetulla kookoksella sekä rommirusinoilla ryyditetty Wedding Stout. Tässä kohtaa alkoi jo olla varsin euforinen olo, kuulkaas.

Useampi kalja ja pizza unettaa, joten suuntasimme seuraavaksi pariksi tunniksi pyörimään Södermalmille. Juusolla oli hinku päästä muutamaan levy- ja kirjakauppaan, ja itseäni kiinnosti koluta kaikki lähistön Systembolagetit läpi, jotta saisin edes muutaman pullon Omnipolloa kotiinkin (baaristahan ei toistaiseksi siis saa kuin hanaolutta, eikä niitä pulloja kai sieltä muutenkaan mukaan myydä saisi…).

Hölmö minä, kun en etukäteen tsekannut Omnipollojen saatavuutta: useimmat oluista olivatkin Systembolagetin tilausvalikoimassa, enkä saanut kotiin tältä matkalta lopulta kuin yhden aarteen (jonka kotiin kuljettaminen maksoi muuten lopulta kolmekymppiä, kiitos Norwegian Air…). Paras tapa Omnipollojen ostamiseen taitaakin olla nettikauppa.

Koska Omnipollos hatt ei ollut auki enää uudenvuoden aattona saatikka -päivänä, suuntasimme sinne vielä toiseen kertaan myöhemmin illalla. Halusin maistaa vielä jäljelle jääneet hanat, ja juoda toisen lasillisen hurmaavaa Simcoe-humaloitua greippisimaa (Magic 1.618 Simcoe Grapefruit Mead).

Pikkuinen baari oli jo puolilta päivin täynnä lounaspizzan nautiskelijoita – illemmalla se olikin sitten jo aivan tukossa. Nurkkapöydässä kannatti kuitenkin kärkkyä kaikkien oluiden maistelun jälkeen vielä tovi, sillä vilkkaana iltana hanoja vaihdettiin useammankin kerran. Näin ollen oluita voi onnistua maistelemaan yhtenä päivänä yli tusinan, vaikka hanoja onkin vain kymmenen.

Melkoisen maaginen tuo Omnipollos hatt kyllä oli, sisustustaan myöten. Viikko reissun jälkeen olenkin nähnyt siitä unta jo kolmesti. Yhdessä niistä Omnipollos hatt muutti naapuriini… sehän olikin varmaan enneuni?

Omnipollos hatt

Hökens Gata 3

116 46 Stockholm

Ei tarvitse olla maagi nähdäkseen mitä tämä kristallipallo ennustaa:

ihanaa vuotta 2016 ihanaakin ihanammassa seurassa!

<3 KIITOS JUUSO <3

789 views

Löytö: Feri’s Sausages

Löytö: Feri’s Sausages

Olen yleensä suhteellisen hyvin kärryillä pääkaupunkiseudun ruokaskenen tapahtumista ja uutisista, mutta välillä herkkututkani on näköjään pahemman kerran ulalla. Tämä kävi harmikseni ilmi, kun kerroin uusimmasta löydöstäni poikaystävälleni Juusolle: bongasin viikonloppuna Helsingin Ruokakulttuuripalkinnot 2015 -sivulta käsityöläismakkaramestari Ferin, jota joku suositteli kategoriaan Tulokas 2015. Juuso pääsi kerrankin leuhkimaan tiedoillaan, hän kun oli bongannut makkaraputiikin kotikatunsa varresta jo viikkoja sitten.

Mahtavia ehdokkaita ja kategorioita tuolla Ruokakulttuuripalkinnoissa (vaikkei Feri ehdolle näemmä päätynytkään), joko olette äänestelleet? Ruokakulttuuripalkintojen isältä, Helsingin ruokastrategi Timo Santalalta hieno tekotoivottavasti tämä kotikaupunkini ruokaosaajia ja -yrittäjiä esiin nostava idea jää elämään jokavuotiseksi perinteeksi, vaikka Timo ei strategina jatkakaan.

Kategoriasta Ruokalähettiläs 2015 löytyy muuten myös Vaimomatskuu – tosin olen ehdolla ihan omalla ristimänimelläni. Ehdokkuus on ollut minulle niin positiivisesti energisoiva ja ilahduttava juttu, että suosittelen kannustamaan äänestämällä kaikkia keiden työtä arvostatte – ääniä voi antaa vaikka jokaiselle, ja osaajiahan tässä kaupungissa riittää!

Pikavisiitti Feri’s Sausagesin FB-sivuille kertoo, että makkaroita on väännetty jo kesästä saakka. Juuson kotikadun toimitilaan tänään avautunut pop up -tyyppinen makkarakauppa on auki kolme päivää ennen joulua, jolloin pop upista voi käydä hakemassa etukäteen tilatut joulumakkarapaketit. Onpahan tarjolla myös glögiä, makkaramaistiaisia, sekä polaroidkuvaukset 🙂

Huolimatta siitä, että en makkarapakettia tietenkään ollut etukäteen ehtinyt näin mattimyöhäisenä tilaamaan, marssin paikalle utelemaan, josko tiskin alta irtoaisi kuitenkin jotain kotiin kannettavaa. Kuinka ollakaan, satunnaisia irtopaketteja pystyikin ostamaan – kiitos Feri’s porukalle! Kuvaankin itseni ängin, sillä tilaisuus poseerata makkarapaketin kanssa on toki pakko käyttää.

Makkaralaatuja Feri’s tarjoaa jos jonkinmoisia, joista osa on tehty ihan omilla resepteillä, osa ohjeilla ympäri maailman:  filippiiniläistä, italialaista, unkarilaista, saksalaista, turkkilaista… melkoinen makkaramakumatka. Pop upissa oli tänään tarjolla maistiaisena brittityylinen “bangers” sekä tulinen unkarilainen paprikamakkara: molemmat todella erinomaisia! Huomaa, että täällä panostetaan raaka-aineisiin ja laatuun.

Joulupakettiin, jota tässä joulun alla pop upissa siis ostajilleen toimitetaan, kuuluu Elsassilainen joulumakkara, Tulinen Unkarilainen Paprikamakkara, sekä Lammas-Possu-Rosmariini –makkara. Kaikki kuulostivat niin houkuttelevilta, että ostin lopulta jokaista pikkupaketin, kun niitä kerran ilokseni oli. Makkaranhimoiset huomio: aina kannattaa kysyä, vaikkei niitä irtopaketteja varsinaisesti nyt myynnissä olekaan 🙂 Visiitti tuskin on pettymys, vaikkei pakettia kotiin jouluksi saisikaan – onhan tarjolla kuitenkin ihania makupaloja!

Muina aikoina makkaroita voi tilata Feri’s Sausages FB-sivun kautta, ja kuulemma tilaan ollaan tulevaisuudessa suunnittelemassa ihan pysyvääkin makkarakauppaa. Ainakin Filippiiniläinen Chili-Longganisa sekä Italialainen Salsiccia Fresca tulevat olemaan ostoslistallani, jahka näistä juhlapyhistä selvitään!

Feri’s Sausage

Feri’s Sausage Studion avoimet ovet:

21. – 23.12.2015
klo 12-19
Pursimiehenkatu 2C, Helsinki

Ps. Elsassilainen joulumakkara pääsi heti testiin  jouluisen ruusukaalisalaattini chorizon korvikkeena – tosin tänään käytin salaatissa ruusukaalin sijaan lehtikaalia. Toimii!

Pps. Suusta Suuhun -blogin Alisa on näemmä vieraillut makkaramestarin luona jo kesällä, ja kirjoitellut Feri’s Sausagesista vähän kattavamminkin – joillain se tutka on selkeesti tehokkaammilla aaltopituuksilla 😀

974 views