Löytö: Kamome

Löytö: Kamome

Vähän kaikkea, kiitos

Olen kävellyt legendaarisen Ruokala Lokin, aka entisen Kahvila Suomen, eli nykyisen Kamomen ohi viime vuoden aikana satoja kertoja ihmetellen joka kerta sinne suuntaavien ja paikkaa kuvaavien japanilaisten turistien määrää. Oli vuodenaika tai sää mikä tahansa, tähän piskuiseen paikkaan on ollut aina tunkua. Kymmenen vuoden takainen elokuva Ruokala Lokki teki kuvauspaikastaan kuuluisan, mutta vaikka sekä omistajat että konsepti ovat paikassa vaihtuneet, jaksavat turistit tänne edelleen vaeltaa.

Kun kuulin ja näin blogaajaystävieni Jaanan (Keittiössä Kaupungissa) ja Idan (365 days with Ida) käyneen Kamomessa, minulle tuli kiire päästä sinne vihdoinkin itsekin. Miten sitä voikin yli vuoden tallustella jonkun kiinnostavan paikan ohi astumatta ikinä sisään? Hyi minua 🙁 Parempi myöhään kuin ei milloinkaan siis tämänkin asian kanssa, ja niinpä suoriuduin ovesta sisään vihdoin itsekin.

Ekalla testikerralla käväisin Kamomessa yksin lounaalla, mikä tosin oli virhe – Juuso, joka asui useamman vuoden aivan naapurissa, sai nimittäin hepulin: “MÄKIN HALUAN SINNE!” Kas kun ei ollut tullut kunnolla puheeksi, että meitä kumpaakin paikka niin kovasti utelutti! Kamomessa tarjoillaan päivittäin lounasta lounaslistalta, mutta ainakin omasta mielestäni kannattaa valita päivän lounastarjotin, joka maksaa 15 euroa ja sisältää alkupalan, pääruuan sekä jälkiruuan.

Ravintola oli testikerrallani lounasaikaan lähes jokaista pöytää myöten täynnä, joten tarjotintani sain odotella lopulta yli puoli tuntia. Kiireisen lounaan paikka tämä siis ei ehkä ole, varsin kiireettömänä onneksi tällä kerralla olin kuitenkin liikkeellä. Tarjotin sisälsi testipäivänäni kana-inkivääri-pyöryköitä dashiliemessä, grillattua makrillia sekä hiillostettua kurkkua ja lopuksi vielä pienen suklaa-tyrnitäytteisen pannukakun.

Öljyinen, mehevä ja suolainen makrilli mureni ihanasti haarukassa ja hiillostettu kurkku sopi sen kaveriksi loistavasti. Supisuomalaisen oloinen piparjuurijugurtti toimi annoksessa juuri niin hyvin kuin odottaa voi ja varsin kauniisti tässä annoksessa yhdistyikin niin japanilainen kuin suomalainenkin makumaailma.

Kirkas dashiliemi jäi omaan makuuni aavistuksen valjuksi, mutta kanapyöryköissä makua sitten piisasikin. Näin ollen annos oli loppujenlopuksi varsin tasapainoinen.

Jälkiruuaksi mutustelemani pieni täytetty pannukakku oli rapea ja herkullinen, tosin täyte makuuni hieman liian makea (mutta niinhän ne jälkiruuat aina ovat). Tyrniä olisin siis suonut annoksessa olevan vaikka vähän enemmänkin. Erittäin mukava lounaskokonaisuus tämä tarjottimellinen kuitenkin oli, suunnittelen jo uutta lounasvisiittiä!

Ennen kuin sille toiselle lounaalle kuitenkaan uskallan suunnata, oli Juuso vietävä Kamomeen. Vietimme juuri ennen juhannusta viimeistä iltaamme Punavuoressa (nythän me asumme jo molemmat Herttoniemessä), joten Kamome oli luonteva valinta nälän kurniessa: erityiselle illalle erityinen ravintola kiitos.

Ravintolassa oli tälläkin kerralla vilinää – turistit eivät selvästi tiedä, ettei juhannuksen aatonaattona kuuluisi enää olla Helsingissä. Alkuun meille tuotiin Kamomen ihanaa kunnolla suolaista leipää, sekä kalaisa keittiön tervehdys.

Ahneita ja nälkäisiä kun oltiin, tilasimme kumpikin oikein alkupalatkin: minä Jaanan ja Idan kuvista kadehtimaani parsaa pehmeäksi keitetyn munan ja hasselpähkinävinegretin kera ja Juuso bliniä. Graavilohta, hunajasinappia sekä taimenenmätiä sisältävä setti oli Juusolle selvästi nappivalinta, kuten ilmeestäkin näkyy. Ainoa kritiikki tuli siitä, ettei blini uinut voissa, kuten täällä meilläpäin on yleensä tapana 😀

Paahdetut vihreät parsatangot oli paistettu juuri sopivan napakoiksi, mutta kieleni vei erityisesti kirpeässä hasselpähkinävinegretissä uiskentelevat rouskuvat parsaviipaleet. Rapeaksi paistettu viljaseos annoksen päällä viimeisteli nautinnon – oivaltava ja ihanan erilainen parsa-annos tämä Kamomen lautasellinen!

Pääruuaksi valitsimme yhteisin tuumin Tsumamit eli valikoiman pieniä annoksia, joiden kylkeen nappasimme lasilliset sakea.

Pöytään alkoikin pikkuhiljaa ilmestyä kaikenlaista jännää: soijassa ja mirinkastikkeessa haudutettua mustekalaa, seesamikastikkeessa pyöriteltyä kurkkua, marinoitua muikkua, hapatettuja ja säilöttyjä kasviksia, onigiri -riisipalloja ja misokeittoa.

Hurahdimme kumpikin seesamkastikkeessa mehustuneeseen kurkkuun, jota pöytään onneksi tuotiinkin kukkurainen kupillinen. Myös muikut maistuivat kummallekin –  sekä kurkku- että muikkuannokset sisälsivät tuttuja makuja kiinnostavalla pienellä twistillä.

Misokeitossa uiskenteli todella silkkisiä tofukuutioita, mutta kuvaahan en koko kulhollisesta hoksannut edes napata, niin ahnaasti sen kulauttelin. Tsukemono eli hapatetut ja pikkelöidyt vihannekset olivat täynnä mielenkiintoisia makuja – esimerkiksi kiinankaalista maistoin jopa kimchimäistä syvyyttä, kirpeys tosin löi päällimäisenä läpi jokaisessa suupalassa. Ymmärrän nyt, miksi näitä ei syödä kerralla enempää 😀

Ihastuin myös kukkean aromikkaaseen onigiriin – arvuuttelimme Juuson kanssa olisiko riisi maustettu jasmiiniteellä, tai ehkäpä kiinanruusulla, mutta ei. Violetin vivahteen ja kukka-aromin salaisuus olikin yukari, joka on kuivattua ja jauhettua punaista shisonlehteä, ei siis kukkaa lainkaan.

Erityisjännä osa valikoimaa oli marinoitu mustekala. Tekstuuri oli saman aikaisesti sekä murea että joustava, ja maku erittäin voimakas. Erikoista. En ole ihan varma, pidinkö siitä, tosin olen samaan aikaan aika varma että haluan maistaa sitä uudelleen 😀

Samaten jännäksi osoittautui sake, Hakutsuru Junmai Ginjo. Olen toki juonut sakea ennenkin, mutta en tosiaan muistanut aivan, miltä se maistuu! Valitsimme listalta saken, jonka kuvailussa ei käytetty sanaa banaani, lähtökohtaisesti kun en banaanista juomissani niin välitä (ainakaan, jos kyse on oluesta). Tämän saken maut toivat mieleen eniten hunajamelonin, ehkä myös aavistuksen vaniljaa, kuten kuvailussa luvattiin. Mielenkiintoni sakea kohtaan on nyt herännyt.

Ravintola Kamome

Pursimiehenkatu 12, 00150 Helsinki

Ps. Hetkinen … kaivelin juuri Kamomen nettisivuilta tiedon, että ravintolan tiimistä löytyy mm. saksalainen Michelin-tähtikokki Gerald Zogbaum – sehän selittääkin jo aika paljon! Mitä saksalainen Michelin-tähtikokki tekee Punavuoressa jää sen sijaan olemattoman saksantaitoni takia Guuglen uumeniin. Täytyy varmaan siis käydä paikan päällä kyselemässä, voi kamalaa 😀 (lisätty 13.9.2016)

342 views

Löytö: salmiakkivissy

Löytö: salmiakkivissy

Jollei tämä tuotetestipaketti olisi odottanut postissa hakemistaan yli viikkoa, veikkaisin Hartwallin virittelevän parhaillaan eeppistä aprillipilaa. Ihanko oikeasti, salmiakin makuinen vichy?!

180-vuotias Hartwall kertoo kehitelleensä juhlavuotensa kunniaksi salmiakkivichyn, jota on saatavilla vain rajoitetun ajan (maaliskuusta elokuun loppuun). “Tämä juhlavuoden erikoiserä on kunnianosoitus Harwall Vichyn pitkälle historialle Suomessa. 180 vuoden iässä voi jo vähän revitellä ja herättää uudenlaista kiinnostusta brändiä kohtaan nuoremmissa sukupolvissa” sanoo tuotepäällikkö Heidi Päivänniemi tiedotteessa. Revitellä = aprillata, eikö?

Onko tässä drinkki, vai eikö ole, kas siinä pulma ♦

Oli kyseessä aprillipila tai ei, tämä on kyllä hyvää. Vichyn, salmiakin ja aniksen ystävänä tölkki hupenee hetkessä – siinä on stydisti kuplia Vichy Originalin tyyliin ja pehmä salmiakin maku ilman makeutta. Vaikken normaalisti makuvissyistä juuri piittaa, tätä täytyy ehkä vähän ruveta hamstraamaan!

Tölkkien mukana tuli myös muutama alkoholiton drinkkivinkki, mutta minusta tämän vissyn käyttötarkoitus on aika selvä – koittakaas vaikka täydentää tämä: salmiakki – ***** – vissy 😉

187 views

Löytö: Bistrotek

Löytö: Bistrotek

Piipahdin lauantaina vasta-avatun Bistrotekin avajaisissa maistelemassa suupaloja heidän herkuistaan ja filistelemässä muutamaa oivallista viiniä. Viihdyn monessa tilanteessa varsin hyvin itsekseni, mutta lauantaina olo olisi ollut poikkeuksellisesti seurallinen. Ainoat tuttuni lähtivät paikalta pian saapumiseni jälkeen, ja jäin pöytään yksikseni.

Tilanne korjaantui kuitenkin yllättävällä tavalla: vastapäätäni istahti nimittäin Etelä-Afrikkalainen ruoka- matka- ja viiniblogaaja Violetta (Foreign Finn), jonka kanssa jutustellessa vierähti lopulta toista tuntia. Ehkä pitäisikin uskaltautua useammin avaamaan suuta vastaavanlaisissa tilanteissa – eikä vain kaivautua älypuhelimen uumeniin…

Bistrotek on pop up viinibaari, joka toimii ainakin huhtikuun loppuun ravintola Mille Mozzarellen tiloissa. Bistrotekin takana on italialais-ranskalainen trio Eleonoora (sommelier, Napolista), Alexis (kokki, Pariisista) sekä Hadrien (project coordinator, Ranskasta hänkin). Ideana on tuoda viinibaari pop upin omaisesti eri tiloihin ja tilaisuuksiin, kuten vaikkapa nyt Mille Mozzarelleen – pysyvää omaa tilaa Bistrotekilla ei siis ainakaan vielä ole.

Hummus & Focaccia, Cured Salmon, Paté de Campagne, Tataki Beef sekä hurmaava Casale del Giglio Shiraz 2013

Bistrotekin Alexis, Eleonoora & Hadrien

Lyhyeltä mutta houkuttelevalta listalta löytyy alusta asti itse tehtyjä herkkuja beef tatakista kermaiseen maissikeittoon, hummukseen ja periranskalaiseen maalaispatéeseen. Ehdin lauantaina napostelemaan listan melkein kokonaan läpi, vain jälkkäri jäi välistä – tai siis makea jälkkäri … entisenä juustotiskiläisenä juustoja ei voi koskaan jättää väliin!

Annokset olivat kauttaaltaan maukkaita ja herkullisia, mutta erityisesti mieleeni jäi ranskalaisella vahvalla, makealla punaviinillä (Banyuls) maustettu maalaispatée, sekä ranskalainen erikoisuus, gougères, joka on eräänlainen juustolla maustettu, kevyen kepeä ja maukas tuulihattu.

Gougères

Joka päivälle löytyy myös juomaa ja ruokaa yhdisteleviä tarjoussettejä viidentoista euron hintaan. Paritushommia voi tosin harrastaa tilassa itsekin – erilaisia tastingiltoja Bistrotekissä on nimittäin joka keskiviikko. Huomenna tarjolla olisi oluttasting, ensiviikolla (30.3.) syrah vs. pinot noir -ilta. Oli teema mikä tahansa, on maisteltavana aina 6 juomaa – ja siihen kylkeen kun nappaa jotain syötävää, pääsee helposti vertailemaan juomien toimivuutta myös ruuan kanssa.

Bistrotek oli mukana sammuttamassa valoja Earth Hour 2016 merkeissä. Ekstrapisteet vielä siitä!

Annosten hinnat pyörivät viiden ja kymmenen euron välillä, tastingit taas ovat aina 20 €. Tastingeista ja eri tilaisuuksista pysyy parhaiten kärryillä kurkkimalla Bistrotekin FB-sivujen seinää, tai kysymällä tapahtumista suoraan henkilökunnalta.

Bistrotek Pop Up

Mille Mozzarelle, Pursimiehenkatu 7

avoinna ke-la 17-22

bistrotek.helsinki@gmail.com

309 views

Sweet Mary 390! Fat Lizard Brewing Co. 1v

Sweet Mary 390! Fat Lizard Brewing Co. 1v

Oho! Onko siitä jo vuosi, kun kävin elämäni parhaalla after workilla Espoon perukoilla? Aika lentää… onnea 1-vuotias Fat Lizard Brewing Co.!!!

Merkkipäivän kunniaksi liskomiehet ovat lanseeranneet poikkeuksellisen jännitävän tupla IPA:n – se on nimittäin maustettu maailman kalleimmalla mausteella, sahramilla. Kuinka sattuikaan, että tätäkin herkkua päädyin maistelemaan afterworkilla – ihan kuten sitä ekaakin 🙂

Tällä kertaa en kuitenkaan taivaltanut sinne ns. hornan tuuttiin, vaan ihan vain tähän Ruoholahden legendaariseen One Pint Pubiin (jep, kirjoitan tätä juttua olut nenän alla kuin mikäkin alkoholisoitunut Carrie Bradshaw... + jep, One Pint Pubissa on wifi ja sen on muistakin syistä suorastaan Helsingin paras olutbaari). Liskokiertue on parhaillaan matkalla tänne hetkeksi, jatkaakseen sitten eteenpäin Stone’sin ja Black Doorin kautta Brew Dogiin.

Suoraan asiaan sitten vaan. Tässä varsin pikainen olutarvioni: Sweet Mary 390 maistuu juuri sille, mitä tupla IPA:lta toivonkin. Humalointi on vahva mutta raikas, mutta olutta ei silti sokkona arvaisi 8,3 ABV:n vahvuiseksi …  ainakaan ennenkuin tuoppi on puolivälissä. Sahramia toivoisin maussa olevan ehkä ihan vähän enemmänkin, ahne kun olen. Sweet Mary sentään, tämä juttu saattaa olla parempi viimeistellä jossain muualla kuin täällä baarissa 😀

Hetken odottelun jälkeen ovesta tulvii tuttujen naamojen virta. Pidemmittä puheitta miehet marssivat tiskille, ja tilaavat tuopin makeaa Mariaa – hädin tuskin ehdin napata kuvan synttärisankareista, kun he jo kumoavat juomat yhdeltä seisomalta (videon tilanteesta julkaisen myöhemmin, mikäli vain osaan editoida materiaalini…).

Ennen kuin juoma alkaa vaikuttamaan herroihin (tai itseeni) liikaa, kysäisen kolme kuumaa kysymystä:

Mites tämä sahrami on tänne oikein laitettu ja missä määrin? Kyseessä on kuitenkin maailman kallein mauste!?

  • Sahrami on uutettu olueen hopbackissa samalla kuin aromihumalakin. Sitä on puoli grammaa per 20 l – mikä ei ole niin paha verrattuna aromihumalan hintaan.

Mitä humaloita on tällä kertaa käytetty?

  • Citraa ja magnumia

(hurraa, arvasin Citran, olen todistetusti kehittynyt oluen maistelijana!)

Mitäs tää 390 sitten tarkoittaa?

  • 390 on Amerikan poliisin radiokoodi ihmisen päihtymystilalle.

Kiitos haastattelusta Tuomas Koskipää 🙂

Mikäli luet juttua JUST NYT, niin tämän illan kiertueesta löytyy enemmän tietoa täältä.

Kippis ja kuitti Ruoholahdesta!

 

603 views