…daikonretikka, avokado ja wasabipähkinät. Sekä yks ihana viini! Kas siinä kuusi asiaa, joiden ansiosta tämä päivä on ollut parhaita aikoihin. Kun baariin ei ole nyt ollut asiaa, on baari tuotava kotiin – ja tämä kombo ottaa vahvasti insipiraatiota lempi cocktailbaaristani, The Bull & The Firmistä.
Niin kauan kuin muistan, kurvin ihanassa The Bull & The Firmissä on ollut listalla jonkinlainen mukaelma annoksesta, jossa on soijamarinoitua lohta. Monesti mukana on ollut avokadoa, tällä hetkellä seassa on daikon retikkaa – ja mieleenpainuvimmassa versiossa on ollut wasabipähkinöitä! Jos Kulmavuorenkadulla käyn, tämä on se annos jonka yleensä aina tilaan. Kun tänään sitten raahustin väsyneenä lähikaupassa, iski kalatiskin kohdalla yhtäkkiä inspiraatio: nyt kyllä teen tuota herkkua kotona!
Halki, poikki ja pinoon
Ei muuta kuin mahdollisimman tuoretta lohen selkäpalaa, kypsä avokado, retikanpätkä ja wasabipähkinät koriin ja kassalle. Arvelen, että The Bull & The Firmissä annoksen tekemiseen mahdollisesti piiloutuu enemmänkin tekniikkaa, mutta itse lähdin luomaan annosta hyvin suoraviivaisesti halki, poikki ja pinoon -taktiikalla. Kun raaka-aineet ovat hyviä, ei tällä kombolla voi kovasti pieleen vaan mennä!
Koska olen aika surkea kalan leikkaaja lukuisisten opastusvideoiden katselemisesta huolimatta, kokeilin omaksi ilokseni ja harjoituksen vuoksi lohen leikkaamista muutamalla eri tavalla. Pyrin tekemään osasta lohta sashimin tapaan ohuen ohuita suikaleita hieman epämääräisin lopputuloksin, loput taas kuutioin pieneksi. Sitten ei muuta oikeastaan tarvinnutkaan tehdä, kuin viipaloida (tai kuutioida) retikka sekä avokado ja kasata annos!
Herkkulautasellisen kylkeen kaadoin lasillisen viiniä joka osui silmiini taannoin Alkossa: englantilaista chardonnaytä. Olen jo useampi vuosi sitten ihastellut brittiläisiä kuohuviinejä (joista voit lukea täältä lisää), mutta muita viinejä en ole Englannista ennen nähnytkään. Henners Barrel Chardonnay 2018 osoittautui juuri sellaiseksi chardonnayksi, josta tykkään: maussa on mukavasti voista toffeeta ja tammea, mutta myös reilusti hedelmäisyyttä (ananasta! vihreää omenaa! herukkaa!) ja hyvät hapot. Vaikea sanoa onko tämä viini hintansa väärti asiantuntijoiden mielestä, mutta ainakin omaan makuun tämä chardonnay, pinot noir ja pinot meunier -rypäleistä tehty tammitynnyröity viini osui tänään erinomaisesti. Eikä ollut muuten lainkaan hullumpi kaveri kotikutoiselle lohiannoksellenikaan!
Kuten sanottu, jos raaka-aineet ovat tuoreita ja kaikki tykötarpeet löytyvät valmiiksi kotosalta, valmistuu tämä annos melkoisen yksinkertaisesti ja nopeasti. The Bull & The Firmissä lohiannoksessa on ollut aina soijapohjainen liemi, mutta päädyin hieman varioimaan makumaailmaa valitsemalla kaapista lohen kaveriksi sitruksista ponzukastiketta, jota kotoa sattui löytymään. Viimeiseimmän listalta löytyvän version mukaisesti ripottelin myös lohelle reilusti iki-ihanaa shichimi togarashia eli japanilaista aromaattisen tulista seitsenmaustetta. Jos aivoni olisivat hieman raksuttaneet enemmän, olisin saattanut laittaa mukaan myös hieman shisolla maustettua viinietikkaa sekä pursotella mukaan hieman kaapista aina löytyvää vegaanista majoneesia!
Ponzu lohi retikalla, avokadolla ja wasabipähkinöillä
2-4:lle
n. 250g lohen ruodotonta ja nahatonta selkäpalaa
1 kypsä avokado
n. 100g daikon retikkaa
n. 4 rkl silputtua kevätsipulia
1-2 tl shichimi togarashia*
ripaus suolaa
n. 4 rkl ponzukastiketta*
n. 4 rkl murskattuja wasabipähkinöitä (tai wasabiherneitä)
* Jos sinulla ei ole togarashia, voit lisätä ihan vaan ripauksen chilihiutaleita (mikä ei tietenkään ole sama asia mutta tuo annokseen kuitenkin pikkuisen potkua); ponzun sijaan voi käyttää vaaleaa soijaa ja halutessaan terästää sitä sitruuna- tai limettimehulla.
Valmistelut:
Viipaloi lohi ohuiksi siivuiksi sashimin tapaan (mallia kaikenlaisten kalojen leikkaamiseen voi katsoa vaikka täältä) tai kuutioi se noin puolen sentin kokoiseksi kuutioksi. Ripottele lohelle sichimi togarashi sekä hieman suolaa (muutama kierros suolamyllystä). Anna maustua sillä välin kun viipaloit tai kuutioit kuoritun daikon retikan pätkän sekä avokadon. Silppua vielä muutaman ruokalusikallisen verran kevätsipulia ohuen ohueksi silpuksi ja murskaa wasabipähkinöitä nelisen ruokalusikallisen verran.
Kokoa annokset:
Annostele lohi, retikka ja avokado 2-4 lautaselle ja valele annokset ponzukastikkeella. Tästä määrästä riittää kahdelle kiva pieni välipala ja neljälle pieni alkupalakokoinen annos! Ripottele päälle vielä kevätsipuli sekä wasabipähkinät ja siinäpä se sitten olikin! Tarjoile heti 🙂
Ps. Jos kalan syöminen raakana ei ole juttusi, laita kala marinoitumaan ponzukastikkeeseen jääkaappiin, kunnes se on graavautunut makuusi sopivaksi. Mitä ohuempia/pienempiä palat ovat, sitä nopeammin ponzukastikkeen suola kalan kypsyttää. Tässä puhutaan siis minuuteista, ei tunneista!
SUPPORT YOUR LOCAL
Kun olin aikani yrittänyt näperrellä pieniä ja sievä annoksia siinä aivan onnistumatta, rätkäisin kaiken lopulta yhteen kulhoon ja istuin sohvalle nautiskelemaan viinilasini kanssa. Jos haluatte nähdä miten kauniilta tämä ruoka voisi näyttää, menkää The Bull & The Firmiin! Tai jos ette voi mennä, niin miten olis lahjakortti jollekin rakkaalle joululahjaksi? Jos paikka on sinunkin mieleen, niin nyt on aika tukea sekä heitä että kaikkia muitakin ihania ravintoloita läpi näiden haastavien aikojen, jos vain oma taloudellinen tilanne sen sallii!
The Bull & The Firmin sivuilta voi ostaa lahjakortteja heille ja jos tällainen joululahjaidea tuntuu muutekin osuvalta, Raising HEL sivustolta löytyy kootusti monen Helsinkiläisen huippuravintolan lahjakorttikauppa!
Kun skrollailet jutun loppuun, sieltä löytyy synttärilahjana lohi poke resepti!
Vaimomatskuu 7 vuotta!
Kas taas on tullut se päivä, kun saan viettää vuoden toisia synttäreitäni: blogisynttäreitä! Julkaisin seitsemän vuotta sitten elämäni ensimmäisen blogipostauksen. Seitsemän vuotta… se on pitkä aika ja aika monta blogipostausta. 597, tarkalleen. Tai siis tällä sivulla – ensimmäiset juttunihan tein City-lehden sivuille.
Vaikka yleensä noteeraan tämän merkkipäivän vähintään Instassa, synttäripostauksia en ole tainnut kovin ahkerasti saada aikaan. Edellisen kynäilin viisvuotispäivänä! Tänä vuonna sain kuitenkin kipinän synttäripostaukselle, kun keksin tehdä jutusta Q&A -muotoisen. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kysymyksiä keräämään. Tämän hoidin Instagramissa stoorien kautta, ja oikein mukava määrä kiinnostavia kysymyksiä sieltä tupsahtikin! Eiköhän siis aloiteta:
Q&A
Onko ruuanlaitto ikinä stressaavaa?
Todellakin on! Kokkaaminen stressaa, kun sille ei ole aikaa, on väsynyt, on kiire, eikä jaksaisi. Samaten voi stressata, jos pöytään on istumassa joku muu kuin oma tai puolison takapuoli. Vaikka tiedän mistä itse pidän, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kyläilijän makumieltymykset ovat samanlaiset. Ja sitähän tietysti aina toivoo, että oma ruoka maistuisi toisillekin!
Mitkä 5 asiaa pitäisi löytyä jokaisesta keittiöstä?
Apua miten vaikea kysymys! Olen itse selvinnyt aikoinaan hyvinkin minimaalisella keittiön varustelutasolla, joten jos ei lasketa asioita kuten hella ja jääkaappi niin ehkäpä seuraavat asiat: terävä kokkiveitsi, tukeva leikkuulauta, keskikokoinen kattila kannella, laadukas paistinpannu, terässiivilä joka mahtuu kattilaan…. tai ehkä sittenkin rentous, kokeilunhalu, uskallus, kärsivällisyys ja hyvä mieli?
Kauanko aiot jatkaa blogin pitämistä?
Sen kun tietäisi! Tästä on tullut siinä mielessä elämäntapa, etten osaa oikein kuvitella enää elämää, jossa en kirjoittaisi blogia. Toisaalta minulla on ollut blogille seitsemän vuotta aikaa – eikä tulevasta koskaan tiedä. Veikkaan, että jatkan niin pitkään kuin tämä tuntuu mielekkäältä ja aikaa blogille riittää 🙂
Jokaisen vuoden suosikkipostaus/ohje?
Ekan vuoden suosikkipostaukseni täytyy olla Jallutofu. Koska Jallu! Tofu! Tarvitseeko sanoa muuta?
Toisen vuoden jutuista se on ehdottomasti isoäidiltä nuorena opitut lanttusupikkaat. Lanttusupikkaat on yksi ehdottomasti rakkaimmista ruokamuistoistani ja olen ylpeä siitä, että osaan tehdä ne juuri niinkuin Mammakin teki.
Kolmantena vuonna löysin oranssit viinit ja se oli rakkautta ensi kulauksella! Oransseja viinejä on toki moneen lähtöön, eivätkä ne kaikki ole yhtä ihania, mutta en jätä koskaan väliin tilaisuutta maistaa uutta oranssia kun se vastaan sattuu.
Neljäntenä vuonna kokattiin yhdessä Juuson kanssa pekonimunkkeja – hauska projekti, jonka johdosta päädyin aamutelevisioon jakamaan vappuruokavinkkejä.
Viidentenä vuonna rakensin pommin. Kahdesti! En ole todellakaan kakkumaakari, enkä juuri tee mitään makeaa muutenkaan, joten olen tästä itse ideoimastani rakennelmasta vieläkin aika ylpeä!
Kuudentena vuonna ehdoton lempijuttuni oli kylmät nuudelit yuzuliemellä ja niitä onkin sen jälkeen syöty eri variaatioilla runsaasti joka kesänä.
Seitsemäntenä vuonna ehdoton lempiresepti on dan dan nuudelit. Jos olette lueskelleet juttujani viime vuoden ajan, tiedättekin tämän jo 🙂 Niitä söinkin itseasiassa viimeeksi tänään!
Ramen alusta asti itse? Just forget it… tai ehkä joku päivä!
Minkä ruuan tekemisestä haaveilet?
Haaveilen siitä, että saisin otettua aikaa ramenille ja sen viimeisen päälle itse tekemiselle. Liemi, nuudelit, tare, sattumat, kaikki, itse, alusta. Olen jäänyt koukkuun ramen -entuasiastien kokkausvideoihin ja sormeni syyhyävät päästä kokeilemaan kaikkea niissä näkemääni itse. Pitkän kaavan mukaan tehty ramen ei kuitenkaan todellakaan ole pikaruoka ja se vaatii useiden raaka-aineiden etsiskelyä (ja mielellään myös vielä isomman kattilan kuin mitä vielä omistan) – niinpä tämä projekti antaa vielä odottaa itseään.
Unelmien ruokamatkakohde?
Kyllä se vaan on Japani. Vaikka olen jo käynyt siellä! Se kaksiviikkoinen oli ruokamielessä ikimuistoinen (toki muutenkin). Minnekään muualle en tahdo niin paljon, kuin takaisin Japaniin, jossa jokaikinen ateria oli elämys.
Mitä muuta blogia voisit pitää kuin ruokablogia?
Ei minulla taida oikein muista asioista olla mitään sanottavaa… tai no, ehkä ruokakuvaamisesta voisi blogata? Tosin sitähän moni ei tiedä, että minulla tavallaan on toinenkin “blogi”. Sen aiheena on valkoiset lenkkarit 😀 ja se on varsin kuvapainotteinen. Päivitin sitä melko ahkerasti useammankin vuoden, mutten ole enää julkaissut tuossa kanavassa mitään useampaan vuoteen. Se on minulle kuitenkin rakas projekti ja tietyn aikakauden muisto, jota en raaski myöskään tuhota. Voihan se vaikka olla, että se vielä herää ruususen unestaan uuteen kauteen jonain vuonna!
Syötkö ikinä eineksiä, mitä?
Oi kyllä! Kylmät roiskeläpät suoraan paketista ja Ötkerin pizzat, kas siinä kaksi pahimpien kiirepäivien hätäratkaisua. Molempia eineksiä olen syönyt parikymppisestä asti, joten niillä on erityinen paikka sydämessäni 😀
Mistä keksit kaikki ihanat resepti-ideat?
Olen lueskellut keittokirjoja ja reseptejä huvikseni lapsesta asti, katsonut kaiken ruokaan liittyvän mitä televisiosta tulee, ja sittemmin siirtynyt tonkimaan netin ja sosiaalisen median ruokasyövereitä. Kaikki mikä liittyy ruokaan kiinnostaa ja inspiroi minua syvästi! Kokkaan harvemmin mitään prikulleen samalla tavalla useampaa kertaa, joten jokainen päivä on tilaisuus kokeilla jotain uutta. Siinä sivussa niitä reseptejä sitten vaan syntyy! Toki monesti myös kokeilen jotain, johon olen tutustunut lukemalla tai katsomalla, ja näistä kokeiluista jatkojalostuu monesti sitten joku oma viritelmä.
Tän hetken suosikkiolut?
Pitkän ja intensiivisen hapanolutkauden jälkeen olen antautunut lempeiden, hedelmäisten ja mehukkaiden India/New England/Pale Alejen syleilyyn. Vahva katkerohumalointi ei minua vieläkään kiinnosta, mutta aromi- ja kuivahumalointi sitäkin enemmän.
Lemppari pizzatäytteet?
ANANAS!!! Kyllä! Enkä häpeä! Ananas, katkarapu, n’duja (tosin ei välttämättä samassa pizzassa)
Lempiväri?
Kevään ensimmäinen uusi vihreä. Kun se punkee sieltä ruskeanharmaana uinuneen luonnon keskeltä, ei kyllä ole mitään ihanampaa.
Lempiruoka?
Olen vastannut tähän kysymykseen niin kauan kuin muistan “salaatti”. Salaattihan on tosi laaja käsite! Lempisalaattia on kuitenkin mahdoton nimetä. Alla mahdollinen kandidaatti: riisinuudelisalaatti.
Kauanko olet kuvannut ruokaa?
Olen kuvannut ruokaa niin kauan kuin minulla on ollut kamera. Ne ekat kuvat eivät vaan ole niin mistään kotoisin! Kun aloitin blogin, kuvasin ja kirjoitin kaiken tabletilla. Siinä vaiheessa kun en omistanut edes tietokonetta… Kameran hankin viitisen vuotta sitten ja aloin tuolloin ottamaan kuvia määrätietoisemmin ja tavoitteellisemmin. Sittemmin kameran runko on tullut uusittua useamman kerran ja nykyään omistan myös useampia linssejä. Ruokakuvaamisesta on tullut rakas harrastus, jonka pariin kaipaan lähes päivittäin.
What does Vaimomatskuu translate to?
(Tämä kysymys esitettiin englanniksi ja sillä kielellä myös vastaan, kun suomeksihan tätä kysymystä ei edes tarvitse esittää.)
Vaimomatskuu translates as “wife material”. I chose the name on a spur of the moment – after deciding on starting a food blog, my first post was out in 24 hours and I had to come up with a name fast. Vaimomatskuu was a sort of an ironic inside joke, since I had very recently gotten a divorce… and since I started with it, I ended up sticking with it!
Mikä sai sinut kiinnostumaan ruuasta?
Tähän on tosi vaikea vastata. Tiedän, että olin jo pikkulapsena ruuan perään – äiti on löytänyt minut taaperoikäisenä keskellä yötä nukkumasta syöttötuolista. Minulla ei ollut edes lapsena juuri ollut inhokkeja (paitsi banaanit, pikkelöidyt kurpitsat ja suolakurkut joita kaikkia nyt syön) ja kun opin lukemaan, rakastin lukea keittokirjoja. Ala-asteikäisenä innostuin leikkimään ravintolaa kotona (asiakkaina lähinnä äiti ja isä) ja kun yläasteella alkoi köksän tunnit, laitoin jo ruokaa koko perheelle. Näin aikuisena ajattelen, että kokkaus on minulle rakasta puuhaa siksi, että se ruokkii kehon lisäksi mieltä. Parhaimmillaan ruuanlaitto kehittää luovaa ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja, ja sellaisena nautin siitä suunnattomasti!
Parhaat vinkit rapujuhliin rapujen tilalle?
Näperreltävät, kuten kokonaisena kypsennetyt latva-artisokat ja höyrytetyt/keitetyt härkäpavun palot, jotka kannattaa minusta tarjoilla erilaisten dippien ja paahtoleivän kanssa. Tykkään itse erityisesti täyttyinä kypsennetyistä latva-artisokista. Vegaanisella aiolilla sivelty paahtoleipä ja keko heleänvihreitä kuorestaan puserreuttuja pehmoisia härkäpapuja pienen sitruunan puserruksen kera, nam! Kokonaisena paahdettu pieni kukkakaali voisi varmaan toimia myös … sekä käsin pöydässä itse käärittävät vegaaniset temakit!
Tulevan syksyn varmin herkku?
Hahaa, ei niin mitään hajua! Mikäli tiedossa on reilusti kotoilua kevään tyyliin, tiedän ainakin itse tekeväni kerralla isoja satseja pataruokia, kuten chili con/sin carnea,sipulikeittoa ja mapo tofu -pataa. Veikkaan, että heinäkuussa ekaa kertaa tekemäni “purkinavailijan dippilautanen” tulee myös ilostuttamaan arkeamme syksyllä. Sen tykötarpeita on helppo pitää jääkaapissa pahan päivän varalle ja se valmistuu pitkälti erilaisia purkkeja availemalla ja raaka-aineita vähän paistelemalla. Ja mikä parasta, siitä tulee aina tyytyväinen olo! Jotenkin ennustan, että tällaiselle ruualle tulee ainakin minun syksyssäni olemaan tilausta. Hyvin mahdollista, että myös hemmottelen itseäni välillä alapuolisen lohi poke -kulhollisen tapaan (resepti jutun lopussa!).
Hemmotteluhetken lohi poke: mausteisessa majoneesissa köllivää lohta, murskattuja kurkkuja, mätiä, wakamea … ja iso keko ihanaa shisoa ja syötäviä kukkia!
Oletko löytänyt Helsingistä sui mi ya caita ja Shaoxing viiniä?
Ihanaa, että joku muukin miettii tällaisia! Olen … ja en. Kiinalainen säilyke sui mi ya cai on oleellinen osa viime vuoden suosikkiruokaani dan dan nuudeleita, ja sitä ilmestyi kuin ilmestyikin keväällä Aseanic Tradingiin. Hamstrasin sitä tuolloin kaappiin vähän enemmänkin, mutta sittemmin se on taas valikoimasta kadonnut. Toivottavasti se ilmestyy sinne taas! Jos ei, niin aina voi onneksi tilata netistä. Kiinalaisessa keittiössä samaten oleellista Shaoxing -viiniä taas löytyy on/off Alkon valikoimasta, mutta Helsingin Alkoissa sitä ei ole näkynyt. Kaapistani löytyy tällä hetkellä puolikas pullollinen, jonka ystäväni toi minulle Salon Alkosta!
Tuleeko chiliöljylläsi ruokaan sitä “sichuanilaista poltetta”?
Tässä kysymyksessä viitataan taannoin julkaisemaani juttuun sichuanilaistyyppisestä chiliöljystä. Innostuin opettelemaan sen tekemistä itse, kun aloin tekemään aktiivisesti kotona sichuanilaista katuruokaa, dan dan nuudeleita. Olen matkustanut Sichuanissa kymmenisen vuotta sitten mutta en todellakaan ole minkääntasoinen tietäjä mitä tulee sichuanilaiseen ruokaan. Kiinan ruokakulttuuriin on kuitenkin tosi kiinnostavaa yrittää perehtyä ja tutkiskelen asioita mielelläni. Kun en osaa kiinaa, on lähteiden valikoiminen kuitenkin välillä hankalaa. Sen mukaan mitä olen onnistunut selvittämään, sichuanilainen punainen chiliöljy hóng yóu toki sisältää sichuanpippuria, jolla on se ihana turruttava kylmä polte, mutta suhteellisen vähän verrattuna chiliin. Niinpä ainakin tämä itse tekemäni chiliöljy (jossa ei tosin ole edes niitä oikeita chilejä mitä tähän öljyyn tarvittaisiin) tuo ruokaan enemmänkin kivan kompleksista tulisuutta, kuin sitä turruttavaa kylmää tunnetta, jota ehkä tässä kysymyksessä tarkoitetaan. Sitä kaivatessani buustaan ruokaa tuoreeltaan paahdetuilla ja murskatuilla sichuanpippureilla!
Olipa hauskoja kysymyksiä! Kiitos kaikille, jotka niitä minulle lähettivät 🙂 Näin synttärijutun loppuu tahdon vielä jakaa teille taannoisen hemmotteluruokani, jota voisi kai kutsua eräänlaiseksi poke-kulhoksi; kulhoruuaksi joka ottaa etäisesti inspiraatiota hawaijilaisesta pokesta mutta on käytännössä kokoelma asioita joista pidän riisipedillä. Kesälomani loppuessa annoin itselleni luvan tilata Uudenmaan Ruoka -palvelun kautta kaikenlaista ihanaa, kuten shiso-lehtiä, ruiskukkia ja kennohunajaa. Rakastan shisoa, mutta sitä on vaikea saada Suomessa käsiinsä! Niinpä kun sitä nyt oli keittiössä runsain mitoin, tein sen kyytipojaksi poke -tyyppisen kulhollisen ja koristelin herkkuni vielä kauniilla ruiskukan terälehdillä. Ai että!
n. 2 rkl paahdettuja (maustettuja) seesaminsiemeniä
reilusti silputtua shisoa (tai perillaa) ja kevätsipulia
(syötäviä kukkia)
Lohiseos:
1 tl shichimi togarashia
n. 100g majoneesia
1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
1 pieni valkosipulin kynsi
n. 1 tl vaaleaa soijaa
n. 100g sushi-laatuista lohta
Kypsennä riisi pakkauksen ohjeen mukaisesti. Valuta kaikki mahdollisesti kattilaan jäänyt vesi pois ja jäähdytä. Mausta riisi suolalla, mirinillä ja riisiviinietikalla.
Poista lohesta ruodot ja nahka ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Valele lohelle soija ja sekoita. Sekoita majoneesiin teelusikallinen schichimi togarashia (joka on japanilainen aromaattinen chilimausteseos), ruokalusikallinen paahdettuja seesaminsiemeniä sekä yksi raastettu valkosipulin kynsi. Sekoita lohi majoneesiin.
Valmista murskattu kurkku (ohje täällä!), suikaloi shiso ja silppua kevätsipuli.
Kokoa lohi poke:
Annostele riisi kahteen kulhoon. Jaa lohiseos, mäti, murskattu kurkku ja wakamesalaatti riisin päälle säteittäin. Viimeistele lohi poke suikaloidulla shisolla, silputulla kevätsipulilla, norilevällä, seesaminsiemenillä ja syötävillä kukilla! Tarjoile heti.
Muistan, kun vuosi sitten melko skeptisenä testasin Liemessä -blogin Jennin uunifetapastaa. Olen fetan suhteen melkoisen nirso enkä osta fetaa kotiin usein saatikka syö sitä juuri ravintoloissakaan… tai siis, en ennen tätä kokeilua! Uunissa pehmentynyt ja pinnaltaan ruskistunut feta on nimittäin yllättävän ihanaa. Ei mikään ihme, että uunifetapasta valloitti hurjalla vauhdilla koko Suomen: se on helppoa, nopeaa ja tolkuttoman maukasta ja kuinka ollakaan, se jäi saman tien arkiruokien repertuaariin niin täällä meillä kuin monella muullakin.
Sittemmin uunifeta sai tässä keittiössä kaverikseen myös paahdettuja viinirypäleitä (toimii!), joten kun Jenni postasi taannoin uusimman versionsa teemasta, oli uunifetaparsa otettava testiin sekin. Rakastan paahdettua parsaa ja näköjään rakastan uunifetaa, joten Jennin uusi resepti oli jo ennen kokeilua varma voittaja!
Jennin simppelin, vain parsaa, fetaa ja sitruunaa sisältävän version sijasta lykkäsin kerran pannulle myös lohta, reilusti yrttejä, valkosipulia sekä sipulia. En vieläkään ihan teidä miksi – en nimittäin ole koskaan ollut myöskään uunilohen suuri ystävä! Kyseisenä päivänä taisi vain olla hurja nälkä ja talosta löytyi poikkeuksellisesti lohta… Mutta onneksi niin!
Lohella rikastettu uunifetaparsa jäi ensi kokeilusta hyvin aktiiviseen käyttöön ja meillä on syöty sitä hieman erilaisina versioina viimeisen parin kuukauden ajan lähes viikottain. Reilun kahden kuukauden kestäneen etätyöjakson aikana oli nimittäin jatkuvasti sekä aika että energia kortilla ja tämä yhden pannun ihme on sekä nopea, ruokaisa että mielialaa nostattavan herkullinen ruoka! Sen kun latoo vuokaan parsat, sitruunaviipaleet sekä paloitellun lohen ja murentaa fetan päälle. Reilu 20 minuuttia myöhemmin herkullinen ateria on valmis!
One pan wonder
Tämä ruoka on siis tosiaan todellinen “one pan wonder” eli yhden pannun ihme. Uunini lämpenee niin nopeasti, että kun napsautan sen päälle ja aloitan pilkkomaan raaka-aineita, on uuni valmis samalla kuin vuokakin. 20 minuuttia 200 asteisessa uunissa on yleensä riittänyt sille, että parsa on napakan kypsää sekä sieltä täältä ihanan paahtunutta ja lohi kypsää mutta vielä sisältä mehevää. Lohen valmistaminen uunissa on aina ollut mielestäni jotenkin hullua, kun pannulla paistaessa kypsyyttä voi tarkkailla helpommin. Kuivaksi ja ylikypsäksi paistettu lohi on masentavaa! Paksut palat paistuvat uunissa kuitenkin tässä ajassa ihan passelisti, varsinkin jos paistan palat nahkapuoli ylöspäin, jolloin lohi ikäänkuin “höyrystyy” nahkansa alla meheväksi.
Jos olen oikein viitseliäs (mitä en tuon etätyöjakson aikana todellakaan useimmitten ollut), leikkaan lohen ohuen vastapuolen omiksi paloikseen ja lisään nämä ohuemmat palat vuokaan vasta puolivälissä paistoa. Näin ohuemmat osat lohesta eivät ehdi kuivahtamaan!
Raaka-aineiden ja niiden vuokaan asettelun suhteen olen toiminut hyvinkin vaihtelevasti: välillä laitan lohen vuokaan nahkapuoli alaspäin ja valelen pinnan oliiviöljyllä, yrteillä, mausteilla ja siirapilla, välillä taas nahkapuoli ylöspäin jolloin nahka rapeutuu rouskuvaksi raksuksi. Välillä olen lisännyt vuokaan reilusti sattumia: tomaatteja, herkkusieniä, sipulia, voipapuja, kikherneitä… välillä vähemmän. Välillä murennan fetan parsan päälle, välillä lohen päälle – ja välillä feta on jäänyt kyydistä pois kokonaan. Se mitä vuokaan kuitenkin on päätynyt aina, on vihreää parsaa ja lohta, valkosipulia, sitruunaa, oliiviöljyä ja agavesiirappia.
Uunifetaparsa & lohi
2:lle
1 nippu vihreää parsaa
+/- 300 g ruodotonta nahallista lohifilettä (nälkätilanteen mukaan!)
200g laadukasta kreikkalaista fetaa
1 hyvin pesty luomusitruuna
3-4 rkl oliiviöljyä
3-4 valkosipulin kynttä
n. 1 rkl agavesiirappia tai juoksevaa hunajaa tms.
ripaus suolaa ja maun mukaan vastarouhittua mustapippuria
Vaihtelua halutessasi:
tuoretta tai kuivattua rosmariinia ja/tai timjamia
chilihiutaleita
kourallinen kirsikkatomaatteja ja/tai herkkusieniä ja/tai oliiveja
salottisipulia / nippusipulia / kevätsipulia
purkillinen voipapuja tai kikherneitä
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Paloittele lohi annospaloiksi (leikkaa halutessasi ohuet vatsapalat omiksi paloikseen ja ota ne sivuun lisätäksesi ne pannuun vasta paistamisen puolivälissä). Pese parsat ja napsi niiden tyvestä puumainen osa pois. Pätki parsa halutessasi kahteen osaan. Pese ja viipaloi sitruuna muutaman millin paksuisiksi siivuiksi, poista siemenet. Kuori ja viipaloi valkosipulin kynnet.
Lado parsat uunivuokaan ja nostele lohi nahka ylös- tai alaspäin parsan viereen tai päälle. Murustele feta vuokaan joko lohen tai parsan tai kummankin päälle. Mikäli vuokaan tulee enemmänkin sattumia – tomaattia, herkkusieniä, papuja, sipulia – puolita tomaatit ja herkkusienet, valuta pavut ja lohko/puolita sipulit. Nostele ne vuokaan ennen lohta, sitruunaa ja fetaa. Kun feta, sitruuna ja lohi (varsinkin jos paistat sen nahkapuoli ylöspäin) ovat vuoassa päällimäisinä, ne rapsakoituvat uunissa koukuttavan ihaniksi!
Ripottele valkosipulinkynnet parsan, fetan ja lohen päälle ja asettele sitruunaviipaleet sinne tänne. (Jos lohi on nahkapuoli ylöspäin, laitan lohen yleensä lepäämään sitruuna- ja valkosipuliviipaleiden päälle). Valele kaiken päälle vielä reilusti oliiviöljyä ja hieman agavesiirappia tai hunajaa. Rouhi pinnalle mustapippuria ja mausta kaikki kevyesti suolalla sekä halutessasi tuoreilla tai kuivatuilla yrteillä.
Paista vuokaa 200 asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Jos olet ottanut lohen vatsapalat sivuun, lisää ne vuokaan noin puolivälissä paistoa. Kun itse käytän uunin kiertoilma-asetusta tämän ruuan kanssa, 20 minuuttia yleensä riittää siihen, että ruoka on kypsää ja sieltä täältä kullanväriseksi paahtunutta. Jos käytössäsi ei ole kiertoilmaa, paahtamista varten vuuan voi nostaa lopuksi uunin ylemmälle tasolle ja nostaa lämpöä lopussa 225 asteeseen – tai laittaa grillivastukset paistamisen loppuvaiheessa päälle. Varo kuitenkin ylikypsentämästä / käräyttämästä ruokaa!
Uunifetaparsa ja ihanan mehevä lohi on minusta loistava ateria ihan sellaisenaan, mutta toki kylkeen sopisi hyvin vaikkapa ihan perus vihersalaatti. Tarjoillessa silppuan monesti päälle sipulinvartta tai ruohosipulia, mutta muuten se on kuulkaas siinä: syömään vaan! Itse syön välillä rapeaksi paahtuneet ja kevyesti karamellisoituneet sitruunaviipaleetkin kuorineen päivineen, mutta jos sitruunaviipale on jäänyt vähän pehmeämmäksi, puserran siitä vain mehut annokselleni ja nostan viipaleet sitten syrjään.
Riisipaperissa höyryttäminen on uusi lempitapani valmistaa lohta. Riisipaperissa höyrytetty lohi on nimittäin just niin mehevää ja kosteaa kuin höyryssä kylpeneen lohen olettaiskin olevan, mutta lisäksi kääröön voi pakata kaikenlaista muutakin: parsaa, sokeriherneitä, mausteita… Kaiken huipuksi toisin kuin vaikkapa paperilohta tehdessä myös kääreen voi syödä. Yksi paketti, kokonainen ateria!
Riisipaperista on itseasiassa yllättävän moneksi: siitä voi friteerata raksuja, sen voi suikaloida hätävaranuudeleiksi, sitä voi täyttää filotaikinan tapaan, siitä voi rouhia gluteenitonta “korppujauhoa” rapeaksi kuorruteeksi frittiherkuille – se siis on täydellinen keittiön kuivakaapin hätävaratarvike.
Idean tähän hauskaan lohen valmistustapaan sekä kaikki edellämainitsemani riisipaperin käyttövinkit sain YouTubesta, French Guy Cooking -kanavan Alexilta. En tiedä olenko maininnutkaan sitä täällä aikaisemmin, mutta olen pahasti koukussa tubeen. Rakastan katsella sieltä erityisesti ruokavideoita, mutta myönnön kuluttavani ahkerasti myös kaikenlaista muuta aina Game of Thrones -spekulaatiovideoista drag queen -meikkitutoriaaleihin.
Alexin riisipaperia 11 tavalla hyödyntävät videot ovat ensimmäisiä kyseisen kanavan videoista, jotka ovat osuneet silmiini. Katsottuani tuon videon olin jo niin vaikuttunut, että taisin katsoa samaisen herran videoita putkeen useammankin – näin siinä yleensä käy kun kerran tuben avaan. Alex on tehnyt jopa karjalanpiirakoitakin! Alexin lisäksi rakastan Binging With Babish -kanavaa, jolla valmistetaan TV-sarjojen ja elokuvien ruokia (kuten Krabby Patty Supremeja tai Chef’s Chocolate Salty Ballseja) sekä Bon Appetit -kanavan videoita. Bon Appetitin ehdottomasti parasta antia on Gourmet Makes -sarja, jossa Claire Saffitz valmistaa milloin minkäkin legendaarisen karkin, snäksin tai suklaapatukan gourmet -versioita. Arvatkaa, haluaisinko minäkin tehdä nyt alusta asti itse esim. Lucky Charms -muroja?
Reseptivideoiden ja muiden ruokahäröilyiden lisäksi seuraan tietysti muutamaa ruokakuvaajaa, jotka jakavat parhaita kuvaamiseen ja kuvien editoimiseen liittyviä vinkkejään. Tästä kategoriasta suosikkini on The Bite Shot sekä We Eat Together, jonka tutoriaalin avulla askartelin tämän lentävää burgeria esittävän kuvan.
Mutta palataanpa vielä aiheeseen riisipaperissa höyrytetty lohi. Videolla näiden kääröjen valmistaminen vaikutti tosi helpolta, mutta eihän se ihan niin helppoa sitten ollutkaan! Koska voin pehmentää ainakin teidän ekaa riisipaperikääröjen valmistuskertaa, suosittelen valmistautumaan tämän reseptin valmistamiseen pitkällä pinnalla. Kostea riisipaperi nimittäin takertuu ihan kaikkeen mihin se osuu ja on tämän vuoksi hieman haastavaa käsitellä.
Möykyt, rypyt ja epätasaisuudet eivät onneksi lopputuloksen makua haittaa, joten varoituksestani huolimatta suosittelen reseptiä lämpimästi.
Riisipaperissa höyrytetty lohi
4:lle
12 kpl pyöreää riisipaperia (+ muutama varalle)
n. 600 g nahatonta ja ruodotonta lohifileetä + n. 1 tl hienoa suolaa
n. 200 g tuoretta vihreää parsaa
n. 100 g sokeriherneen palkoja
n. 2cm pätkä inkivääriä
2 valkosipulin kynttä
2 rkl soijakastiketta
1 rkl miedon makuista seesamiöljyä*
1 limetin mehu
thaibasilikaa
1-2 kevätsipulin vartta
(1 tuore chili)
Lisäksi tarvitset:
kostea astiapyyhe
höyrytyskori tai iso siivilä joka mahtuu isoon kannelliseen kattilaan
voipaperia + n. 1 rkl miedon makuista seesamiöljyä*
kärsivällisyyttä 😀
* Jos omistat vain vahvan makuista paahdettua seesamiöljyä, sekoita sitä muutama tippa neutraaliin kasviöljyyn.
Valmistele ensin lohi ja täytteet:
Leikkaa lohi neljään yhtä suureen palaan. Trimmaa tarvittaessa ohuin osa fileestä pois, jotta saat aikaiseksi suurinpiirtein tasapaksun kalanpalan (trimmatut osat voi lykätä pakastimeen ja sieltä esim. kalasoppaan). Ripottele kalanpaloille suolaa ja jätä palat maustumaan muiden raaka-aineiden valmistelun ajaksi.
Leikkaa parsat lohipalojen pituisiksi pätkiksi ja pätki tarvittaessa myös sokeriherneenpalot samaan mittaan. Silppua kevätsipuli ja hienonna chili, mikäli käytät sitä.
Kuori ja raasta inkivääri sekä valkosipulin kynnet pieneen kulhoon. Kaada päälle soijakastike sekä seesamiöljy. Purista sekaan limetin mehu ja lisää mukaan vielä chili, mikäli käytät sitä. Sekoita ja jätä odottamaan.
Valmistele riisipaperi:
Kastele astiapyyhe huolella ja purista siitä enin vesi pois. Kastele riisipaperiarkki yksi kerrallaan pyyhkeen välissä notkeaksi. Riisipaperi muuttuu läpikuultavammaksi ja pehmeäksi kosteana. Aseta kolme kosteaa riisipaperiarkkia työtasolle kolmion muotoon niin, että riisipaperit ovat keskeltä hieman toistensa päällä. Nosta sitten arkkien keskelle 4-5 pätkää parsaa, muutama sokeriherneenpalko sekä reilusti thaibasilikaa. Taputtele lohenpala kuivaksi ja nosta se vihanneksien päälle. Valele kalapala soijakastikeseoksella ja ripottele pinnalle vielä kevätsipulia. Kääri sitten paketti kasaan riisipaperit jokaiselta sivulta paketin yli ja ympäri. Varo rikkomasta pakettia tässä vaiheessa! (Ripaus kärsivällisyyttä tähän kohtaan siis 😀)
Kypsennys:
Kun olet täyttänyt kaikki neljä pakettia, on aika höyryttää ne. Laita kattilaan muutaman sentin verran vettä ja kuumenna se kiehuvaksi. Aseta höyrytyskori tai siivilä kattilaan niin, että saat koko viritelmän suljettua melkoisen ilmatiiviisti kannella ja alenna lieden lämpötila sellaiseksi, että vesi poreilee rauhallisesti.
Leikkaa voipaperista neljä riisipaperikääröä reilusti isompaa palaa ja voitele palat yhdeltä puolelta seesamiöljyllä. Nosta jokainen riisipaperikäärö omalle öljytylle voipaperilleen. Ilman voipaperia käärö tarttuu höyrytysastiaan… (kärsivällisyys!) Nosta kääröt höyrytysastian koosta riippuen yksi tai kaksi kerrallaan voipaperin avulla höyrytysastiaan. Pidä huoli etteivät riisipaperikääröt kosketa toisiaan, muuten ne tarttuvat yhteen. Eristä kääröt toisistaan tarvittaessa voipaperilla. Höyrytysaika on n. 8-10 minuuttia, tällöin kaikki on kypsää mutta lohi on edelleen ihanan pehmeää ja mehevää.
Tarjoile riisipaperissa höyrytetty lohi esim. salaatin ja limetin kera.
Hei! Oletko sinäkin tubeaddikti?
Vinkkaa mulle parhaat ruokamaailman seurattavat ja olen ikuisesti kiitollinen!
Kun skrollailet jutun loppuun, sieltä löytyy synttärilahjana lohi poke resepti!
Ramen alusta asti itse? Just forget it… tai ehkä joku päivä!
Hemmotteluhetken lohi poke: mausteisessa majoneesissa köllivää lohta, murskattuja kurkkuja, mätiä, wakamea … ja iso keko ihanaa shisoa ja syötäviä kukkia!
Hemmottelujuomana 
Uunifetaparsa + lohi = 
Näin mehevää lohta en ole saanut aikaan aikaisemmin kuin 
