Sunnuntaihortoilijan pizza

Sunnuntaihortoilijan pizza

Vihreä pizzapohja nokkosesta ja lehtikaalista, nam!

Mietin joka kevät, että NYT aloitan sen hortoilun oikein huolella. Ja joka kevät villiyrttikausi alkaa, ja minä en saa itseäni metsään ennen kesäkuuta. Paitsi tänään, sopivasti vielä toukokuun puolella!

Aseistautuneena saksilla ja parilla muovipussilla taapersin “takapihalleni” (niin, sekin vielä, metsä alkaa ihan kotini vierestä enkä silti saa aikaiseksi suunnitelmallisia keräilyreissuja). Tunnin hortoilun tuloksena minulla on nyt tässä keittiössä voikukkakapriksen ainekset, keko nokkosia sekä muutamia ketunleipiä.

Koska tänään on sunnuntai, alkoi metsässä samoillessa tekemään kummasti mieli pizzaa. Ihan tavan vuoksi tällä kertaa, ei siksi että olisin eilen ollut hulinoimassa… No, eipä muuta kuin nokkospizzaa kehittelemään! Kaprikset eivät valitettavasti ehdi ihan valmistua tämän pizzan päälle, mutta ehkä sitten seuraavan.

Pizzapohja nokkosista ja lehtikaalista

n. 3 dl silputtua lehtikaalia ja nokkosia, jotka on ryöpätty ja puristettu kuiviksi

1 dl siemeniä: chiaa, pellavaa, auringonkukan sekä kurpitsan siemeniä (tai esim. Urtekram Low Carb leivontasekoitusta)

1 dl vettä

1 kananmuna

0,5 tl leivinjauhetta

1 rkl (gluteenittomia) jauhoja

1 tl suolaa

(1 valkosipulin kynsi)

Sekoita vesi, suola, siemenet, kananmuna sekä nokkoset ja/tai lehtikaali (plus hienonnettu valkosipuli). Soseuta ne karkeiksi sauvasekottimella, jotta siemenet menevät rikki. Lisää jauhot joihin on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita huolella. Painele massa vajaan sentin paksuiseksi kerroksi leivinpaperille ja paista 175ºC noin puoli tuntia, tai kunnes pohja on kiinteytynyt ja hieman ruskistunut.

Sitten vaan täytteet päälle! Minun teki tänään mieli jotain tulista. Kaapissani oli onneksi ihanaa tulista italialaista tuoremakkaraa n’dujaa Casa Italiasta, joten täytin pizzani sillä (minun mielestäni jääkaapissa pitäisi AINA olla n’dujaa tai chorizoa tai jotain muuta tulista herkkua).

N’dujan seuraan sopii mielestäni hienosti fenkoli, joten pizzastani tuli lopulta aika yksinkertainen: tulista makkaraa ja fenkolia vihreällä pohjalla. Juuston laitoin pohjalle ennen täytteitä, ja koska voikukkakaprikset odottelevat valmistumistaan, lykkäsin pizzan päälle vielä ihan tavallisen kaprispurkin jämät jääkaapista. Pikainen ruskistus kahdessasadassa asteessa ja syömään!

… ja herkku uunista ulos.

Kasvisversioon laittaisin muuten ainakin savustettua fetaa tai halloumia ja chiliä. Mitähän muuta? Ehkä kananmunan!

ps. tästä pizzapohjasta tulee myös oikein hyvä vihernäkkäri. Tässä tapauksessa taputtele seos vielä ohuemmaksi esim. kahden leivinpaperin välissä kaulien, ja paista 150 asteessa lähemmäs tunti (tai kunnes levy on täysin kuiva).

438 views

Kirpeä parsakaalisalaatti

by Juulia 0 Comments
Kirpeä parsakaalisalaatti

DSC_0324

Viime sunnuntain brunssilla (jonka tunnelmia Luukkuja-blogin Vienan näkökulmasta löydät täältä) herkuteltiin jos jonkinmoisilla suklaata sisältävillä ruuilla, mutta päätyi sinne pöytään myös yksi suklaatonkin vaihtoehto (hui kamala!). Ystäväni Pia, kaveripiirini kruunaamaton juhlatarjoilukuningatar, oli tehnyt jotain vähän vastaavaa toissaviikkoiselle puoliskonsa synttäribrunssille. En sitten malttanut olla tekemättä tästä(kin) Pian ruuasta omaa versiotani… kiitti taas Pia! En ihan muista mitä kaikkea Pia oli omaansa laittanut, mutta oleellisin makuun vaikuttava ainesosa tässä salaatissa on kuitenkin ehdottomasti kastike: sitruunamehulla ohennettu seesamitahna eli tahini.

Sitruuna ja tahini on varmaan monelle tuttu yhdistelmä: erityisesti Lähi-Idän keittiössähän siihen törmää vääjäämättä ja ennenpitkää. Mitä olisikaan esim. hummus ilman sitruunaa ja tahinia? Tässä nimenomaisessa ruuassa ei kuitenkaan ihan mitä tahansa tahinia kannata käyttää. Paahteisen ja monivivahteisemman maun saa, kun käyttää tummaa ja suolaista kuorimattomista seesaminsiemenistä tehtyä tahnaa, ei sitä vaaleaa ja suolatonta. Lisäksi tätä klassikkoyhdistelmää kannattaa pyöristää kunnon tujauksella hunajaa, ja reilulla määrällä vastarouhittua pippuria.

Bonuksena laitan tähän jo valmiiksi herkulliseen kastikkeeseen hieman sumakkia. Sumakkipensaan kuivattuja jauhettuja punaisia marjoja käytetään paljon Lähi-Idässä, mutta sitä kasvaa myös Pohjois-Amerikassa sekä Välimeren alueella. Suomesta mausteen löytäminen vaatii hieman vaivannäköä, se ei taida olla ihan lähikaupan maustehyllyjen valikoimaa… Itse olen sumakkini hankkinut Hakaniemen hallista –  kertokaa ihmeessä jos löydätte sitä muualtakin! Varoituksen sana: sumakki on aika kirpeää, eli sitä kannattaa laittaa varovasti. Parhaimmillaan se on minusta lisättynä valmiin ruuan päälle antamaan pienen kirpakan potkun. Ai NAM, itseasiassa, suosittelen tekemään tätä kastiketta tripla-annoksen, se on niin hyvää että sitä saattaa vahingossa lusikoida suoraan suuhun.

DSC_0353

Parsakaali-kvinoasalaattia viimesunnuntaisella Asennebrunssilla (kuva: Viena / Luukkuja)

 Parsakaalisalaatti n. 4:lle

1 parsakaali (n. 350g)

n. 1 rkl oliiviöljyä

3 dl kvinoaa tai vaikkapa helmispelttiä

5-6 dl mietoa kasvislientä

100 g pitkiä vihreitä papuja

n. 100 g savumanteleita (säästä osa salaatin päälle)

suolaa, mustapippuria

(2-3 isoa lehtikaalin lehteä joista kova lehtiruoti on poistettu/iso kourallinen tuoretta babypinaattia)

Keitä kvinoa tai helmispeltti pakkauksen ohjeen mukaan kasvisliemessä napakan kypsäksi, lisää pätkityt ja huuhdotut pavut kattilaan kannen alle kypsymään viimeiseksi pariksi minuutiksi (ei niissä oikeasti kestä kauempaa). Älä anna puuroutua. Jäähdytä. Jaa parsakaali tasakokoisiksi paloiksi ja viipaloi varsi kuivaa tyveä lukuunottamatta. Levitä parsakaali uunivuokaan, pirskottele päälle oliiviöljy ja mausta suolalla. Paahda 200 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia, tai kunnes parsakaali on napakan kypsää ja sieltä täältä ruskistunutta. Sekoita jäähtynyt kvinoa/speltti sekä pavut, parsakaali, kokonaiset mantelit ja halutessasi hienonnettu lehtikaali ja/tai babypinaatti (ihan raakana vaan!). Mausta pippurilla ja suolalla.

DSC_0469

Kastikkeeseen:

2-3 rkl tummaa tahinia (esim. Urtekram luomu tahini)

1-2 rkl juoksevaa hunajaa

1-2 sitruunan mehu

vastarouhittua mustapippuria

ripaus suolaa (erityisesti jos tahini on suolatonta)

1 tl sumakkia

(vettä)

Sekoita tahiniin öljy, sitruunamehu, hunaja, sumakki ja pippuri. Sekoita varovaisesti mutta kärsivällisesti, kunnes seos silenee. Ohenna tarvittaessa hieman vedellä ja tarkista maku: lisää hieman hunajaa tai sitruunaa, jos pähkinäisyys, makeus ja kirpeys eivät ole sopivassa tasapainossa (pahoittelen, en halua antaa tarkempia mittoja, kun nämä kuitenkin ovat makuasioita. Itse tykkään että kastike on selvästi kirpeää mutta myös kunnolla makeaa ja samalla suolaista… jne, jne.). Sekoita kastike parsakaalisalaattiin ja tarjoile savumantelirouheen kera. Salaatin voi myös laittaa kylmään vetäytymään, jolloin maut voimistuvat, mutta samalla menetät vihreiden vihannesten kauneimman hehkun – estettisistä syistä tarjoilen itse salaatin siis mieluiten heti.

DSC_0350

Ps. Uskalias heittää tämän salaatin päälle ihan pikkuisen paahdettua valkosuklaamurua – ohje löytyy täältä. Kuulostaa ehkä hurjalta, mutta minusta tämän salaatin kirpeät pähkinäiset maut sopivat hyvin paahdetun valkosuklaan kinuskiaromeihin 🙂

242 views

Lehtikaaligazpacho

by Juulia 0 Comments
Lehtikaaligazpacho

Taisinkin tuolla parin viikon takaisessa kirjoituksessani mainostaa, että olen ollut tänä kesänä koukussa gazpachoon… ja tilanne ei ole loppukesänä muuttunut niin mihinkään. Kyllä se vaan on niin helppo ja raikas kesäruoka, että harva se päivä sitä on tullut surauteltua.

Perusgazpachon lisäksi olen tehnyt ties minkälaisia versioita, aina vähän sen mukaan mitä kaapista on milloinkin löytynyt. Toissapäivänä kekkasin heittää sekaan lehtikaalia kun sitä kerran kotona oli – ei kuulkaas ollenkaan huono idea!
Lehtikaali on taas sesongissa ja tähän aikaan vuodesta tuppaan änkemään sitä melkein joka ruokaan. Viime vuotisen lehtikaalibuumin jäljiltä kaikki ruuasta kiinnostuneet varmasti tietävätkin, kuinka tolkuttoman terveellinen herkku se onkaan: täynnä mm. C-vitamiinia ja rautaa, ja parhaiten saat ne itseesi kun syöt lehtikaalisi raakana.

Lehtikaali-gazpahco 2:lle

vegaaninen
1 keltainen tai valkoinen paprika
200 g keltaista tomaattia
puolikas pieni kurkku
60 g lehtikaalia lehtiruodit poistettuina (~2 lehteä)
1 pieni kesäsipuli tai muutama kevätsipulinvarsi
pieni valkosipulin kynsi
0,5 dl hyvää oliiviöljyä (minulla luomua Terra Cretaa)
1 dl vettä
1 sitruunan mehu
0,5-1 chili
1 tl suolaa
pippuria,puoli ruukkua korianteria sekä kourallinen idätettyä krassia, fenkolin siemeniä tai muita ituja

Aloita soseuttamalla vesi, sipuli, haluamasi määrä chiliä, valkosipuli ja lehtikaali. Lisää paprika, tomaatit, korianteri varsineen, kurkku (idut) ja suristele lisää. Valuta sekaan oliiviöljy ja sitruunan mehu ja tarkista keiton koostumus – lisää tarvittaessa vettä. Mausta keitto suolalla ja pippurilla, surauta vielä tasaiseksi ja koristele korianterinlehdellä. Tarjoile kylmänä!

Ps. Satokausikalenterista näkee mikä milloinkin on sesongissa. Ja juuri NYT pikkupakkasiin saakka se on lehtikaali. Oujee!

46 views

Ituhipin Caesarsalaatti

Ituhipin Caesarsalaatti

a61c1fe7b4cc381bde24107b6fcb718a

Jos pitäisi valita, mitä ruokalajia söisin koko loppuikäni, se olisi ehdottomasti salaatti. Heh, salaattia kun voi olla niin monenlaista! Monesti salaatit ovat ihanimpia raikkaina ja kirpeällä kastikkeella silattuina, mutta jos hakusessa on niinsanottu lohturuoka, on valintani aina caesarsalaatti. Mikä siitä nyt tekee niin hyvää? Parmesaani, krutongit… mutta parasta on kuitenkin se kastike (voisin lusikoida pelkkää kastiketta, ainakin joinain tietynlaisina päivinä)! Se ei ole vaan valitettavasti mikään kevyt soossi se. Perinteiseen caesarkastikkeeseenhan tulee mm. kananmunan keltuaista ja öljyä runsain mitoin – en siis millään raaski syödä tuota herkkua ihan niin usein kuin haluaisin.

Jotta voisin useammin herkutella lohturuokasalaatillani, olen kehitellyt paremman omantunnon Caesarkastikkeen. Sen pohjana on majoneesin sijasta avocado. Eilen kotona kastiketta himoitessani keksin sitten laittaa sekaan kalakastiketta – anjovisfileitä kun ei “sattunut” olemaan jääkaapissani (kuinka monella niitä on edes?) ja sehän toimi! Lopputuloksesta tuli parempi kuin edellisistä yritelmistäni konsanaan. Salaatin sijaan käytin eilen lehtikaalia, ja skippasin krutongit – rapeutta lisäsin salaattiherkkuuni niiden sijaan mungpavun iduilla. Parmesaania en silti kuvittelisikaan jättäväni pois: joku roti keventelyssäkin olla pitää!

b7d83b85060b017327e98d91fff6c9e1

Caesarkastike avocadosta n. 2:lle
1 iso kypsä avocado
1 pieni valkosipulinkynsi hienoksi raastettuna
puolen sitruunan mehu
0,5 tl Worchesterkastiketta
0,5 tl kalakastiketta
vastarouhittua mustapippuria
1 rkl hienoksi raastettua parmesaania
1-2 rkl vettä
(0,5 tl Dijon-sinappia)
(srirachaa tai tabascoa maun mukaan)

Soseuta valkosipuli ja veden, sitruunanmehun ja mausteiden kera. Lisää avocado ja soseuta tasaiseksi. Sekoita mukaan parmesaaniraaste. Ohenna tarvittaessa lisävedellä, ja säädä mausteita makusi mukaan. Tarjoile heti valitsemasi salaattilaadun ja lisukkeiden kera.

Ituhipin tulinen lehtikaalicaesar 2:lle
100 g lehtikaalia
1 annos avocado-caesarkastiketta
1 dl mungpavun ituja
50 g parmesanjuustolastuja
2 dl katkarapuja
Muutama tippa tabascoa + 1 rkl caesarkastiketta
mustapippuria
(chilirouhetta)

Poista lehtiruodit lehtikaalista ja pieni lehdet suupalan kokoisiksi paloiksi. Huuhtele hyvin ja taputtele kangaspyyhkeen sisällä kuivaksi. Älä murehdi vaikka käsittelisit kaalia ronskimmin, se kestää kovat otteet. Ota avocado-caesarkastikkeesta ruokalusikallinen sivuun, ja sekoita chilikastike siihen. Hiero loppu kastike huolellisesti lehtikaaliin ja jätä salaatti odottelemaan siksi aikaa kun valmistelet lisukkeet.

Sulata katkaravut. Pyörittele katkikset caesarkastikkeen ja tabascon seoksessa. Kokoa salaatit lautasille tai tarjoiluastiaan. Laita pohjalle lehtikaali, ripottele päälle mungpavut. Jaa katkikset annoksille ja koristele koko herkku parmesanlastuilla, chilirouheella ja reilulla määrällä vastarouhittua mustapippuria.

3eedaa1b188af74eb163cdf2b768c76e

68 views