Karamellisoitu saksanpähkinävinegretti

by Juulia 12 Comments
Karamellisoitu saksanpähkinävinegretti

saksanpähkinävinegrettiKaramellisoitu saksanpähkinävinegretti + tuoreet viikunat = MATCH!

Joskus, kun tekee näppituntumalla ruokaa, eikä pistä mittoja heti muistiin … ruoka onnistuu täydellisesti. Seuraavalla kerralla kun yrittää samaa muistinvaraisesti, ei hommasta tulekaan enää mitään. Argh, miten ärsyttävää!

Kokkaustyylini on pitkälti sellainen, että ellen kirjoittaisi reseptejäni tänne blogiin, en kirjoittaisi niitä muistiin ollenkaan. Kokkaan fiiliksellä ja intuitiolla, joihin luotan ehdoitta. Intuition ohjaaman kokkailun tarkka jäljittäminen on kuitenkin mahdotonta – muistan tietysti kaiken mitä ruokaan laitoin ja minulla on mielikuva määristä, mutta muistikuvan kääntäminen tarkoiksi mitoiksi onkin sitten ihan oma juttunsa! Loraus sitä ja ripaus tätä on yllättävän vaikea kääntää deseiksi ja ruokalusikoiksi.

saksanpähkinävinegretti

Näin kävi taannoin, kun tein Tiskivuoren Emännän järjestämiin rapujuhliin vinegrettiä karamellisoiduista saksanpähkinöistä ja sherryviinietikasta. Kastike tuli Chocochili -blogin Elinan latva-artisokalle ja se onnistui niin hyvin, että päätin raportoida siitä ensi tilassa tänne blogiin.

Helpommin sanottu kuin tehty: kolmen mönkään menneen testauksen jälkeen karamellisoidut saksanpähkinät ja sherryviinietikka tulivat jo korvista ulos. Onneksi lopulta nappasi, joten tänään tämä epäonnen ohje nyt naputellaan vihdoinkin blogiin.

saksanpähkinävinegretti

Oma fiilis tämän kastikkeen käyttämisestä on sattuneesta syystä hetkellisesti kadoksissa, niin ihanaa kuin kastikkeesta (ja näistä kuvista!) tulikin… mutta testiversioita särpiessä tuli todettua että kastike sopii sen artisokan lisäksi yllättävän monenlaisen salaatin kaveriksi ja tulipahan sitä lätkittyä eräänä päivänä myös keitetyn maissin päälle.

Ohjeen voi hyvin tuplata, saksanpähkinävinegretti kun säilyy jääkaapissa varsin hyvin viikon päivät. Karamellisoituja saksanpähkinöitä kannattaa joka tapauksessa tehdä tuplamäärä, ne ovat nimittäin aivan ihania ihan sellaisenaan naposteltuina, salaateissa, juuressosekeiton päällä….

Karamellisoitu saksanpähkinävinegretti

karamellisoidut saksanpähkinät:

50 g luomusaksanpähkinöitä

1½ rkl fariinisokeria

2 rkl vettä

Vinegretti:

1½ rkl sherryviinietikkaa

1½ rkl saksanpähkinäöljyä

1 tl Dijon-sinappia

¼ tl suolaa

¼-½ tl vastarouhittua mustapippuria

¼ vaniljajauhetta (tai ½ tl vaniljasokeria)

2/3 + 1/3 osaa karamellisoituja saksanpähkinöitä

(½-1 rkl vaahterasiirappia)

2-5 rkl vettä

Paahda saksanpähkinöitä kuivalla paistinpannulla, kunnes ne saavat hieman väriä. Lisää pannulle fariinisokeri sekä vesi ja keitä kokoajan sekoittaen, kunnes seos muuttuu tahmean siirappimaiseksi ja tarttuu saksanpähkinöihin. Varo polttamasta! Kaada seos leivinpaperin päälle ja jätä jäähtymään.

Surauta vinegretin ainekset vaahterasiirappia lukuunottamatta tasaiseksi soseeksi esim. sauvasekoittimella tai tehosekottimen silppuriterällä. Laita seokseen vettä ensin 2-3 rkl ja mausteita aluksi vähemmän. Maista soseutettua kastiketta ja lisää mausteita sekä halutessasi makeutta vaahterasiirapin muodossa makusi mukaan. Mikäli käytät vaniljajauheen sijasta vaniljasokeria, ole tarkkana makeuden kanssa – kastikkeessa pitäisi olla happamuus, makeus, suolaisuus ja karamellisoitunut paahteisuus kivassa tasapainossa.

Ohenna kastiketta lopuksi tarpeen mukaan vedellä, kunnes sen koostumus on käyttökohteellesi sopiva (esim. latva-artisokan dippinä kastike kannattaa jättää paksummaksi, salaattia varten ohentaa lisää). Tarkista maku vielä lisättyäsi vettä uudelleen, sillä vesi tietysti hieman vesittää sitä. Rouhi loput pähkinät pieneksi veitsellä ja sekoita rouhe kastikkeeseen sattumiksi.

saksanpähkinävinegrettiArtisokan dippinä tarjoiltaessa karamellisoitu saksanpähkinävinegretti saa olla reilusti paksua.

saksanpähkinävinegrettiSalaattia varten kastiketta voi ohentaa enemmän.

153 views

Tapaspizza kikhernepohjalla

by Juulia 2 Comments
Tapaspizza kikhernepohjalla

Pimientos de Padrón -addiktioni on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että pelkkä paistaminen ja suolaaminen perinteiseen tyyliin ei enää riitä, pussejakin ostan kerralla tuplaten. Ideoita paprikoiden vaihtoehtoisille käyttötavoille pyörii päässä, joista ensimmäisen tosin lainasin Omnipollos Hatt -pizzeriasta…

Kävimme tuossa Tukholmassa sijaitsevassa olutmekassa Juuson kanssa uutena vuotena; maisteltavien oluiden valinnassa ei ollut vaikeuksia (juotiin yksinkertaisesti vain kaikki hanat läpi), mutta pizzan valinta sen sijaan tuotti päänvaivaa. Kun lopulta bongasin yhdestä pizzasta näitä koukuttavia pikkupaprikoita, oli valinta kuitenkin hetkessä lukittu!

Pikkupaprikat sopivat pizzaan loistavasti, varsinkin kun pizza viimeistellään superkuumassa pizzauunissa tai grillivastuksen alla. Tuumasta toimeksi sitten vaan: Pimientos de Padròn –pizza tulille!

Harmi vaan, ettei niitä pizzoja itseasiassa ihan niin vain hetken mielijohteesta tehdä. Perinteinen vehnäpohja vaatii minusta hitaan kohotuksen jääkaapissa – mieluiten vielä yön yli – muuten tulos on ihan muuta kuin haaveissani. Niinpä ei auta kuin soveltaa ideaa johonkin nopeampaan. Nopeista pizzapohjaresepteistä suosikeitani ovat leivinjauheella kohotettu pikapohja sekä kukkakaalipohja. Harkitsin myös hetken tekeväni pizzapohjan sijasta espanjalaistyylisen perunatortillan paprikoideni alustaksi, mutta päädyinkin lopulta tekemään pohjan kikherneistä!

“Pizzani” raaka-aineiksi valikoitui lopulta lähes yksinomaan tapaksista tuttuja raaka-aineita: Padrón -paprikoita, valkosipulia, marinoituja artisokkia, chorizoa, manchegoa sekä kikherneitä. Mitä tulee kikhernepohjiin, kikhernejauhoista tehty lettumainen pohja on varsin helppo, maukas, nopea ja toimiva pizzapohja (pohjaksi käy esim. nämä italialaiset socca- tai farinata -leivät) . Kikhernehän on lisäksi vieläpä pizzapohjan raaka-aineeksi luontaisesti gluteeniton ja mukavan proteiinipitoinenkin.

Kikhernejauhoni olivat kuitenkin päässeet juuri loppumaan, joten kokeilinpa sitten väsätä pohjan purkkikikherneistä, vähän samalla logiikalla kuin kukkakaalipohjan kanssa: munan ja juustoraasteen kanssa blendaten ja esipaistaen. Yllättävän hyvä kokeilu kuulkaas! Veikkaan, että samalla reseptillä tulisi myös aika kiva suolaisen piirakan gluteeniton pohja.

Tapaspizza (2:lle)

Kikhernepohjaan:

n. 200 g eli n. purkillinen kikherneitä

1-2 valkosipulin kynttä

1 kananmuna

n. 50 g juustoraastetta

Päälle:

100 g manchegojuustoa

6-8 Padrón-paprikaa

6-8 siivua chorizoa tai soijachorizoa

6-8 palaa öljyyn säilöttyä grillattua latva-artisokka

kevätsipulia, chiliä

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Öljyä uuninkestävä paistinpannu (esim. valurautapannu). Huuhdo ja valuta kikherneet, soseuta ne sitten pilkottujen valkosipulinkynsien ja kananmunan kanssa. Osa kikherneistä saa jäädä rouheeksi, täysin sileäksi soseeksi seosta ei tarvitse suristella (paitsi ehkä valkosipulin osalta…)

Taputtele massa paistinpannuun ja silota pintaa hieman kastellulla lusikalla tai muovilastalla. Paista lättyä uunissa n. 15-20 minuuttia, tai kunnes se on täysin kiinteä ja saanut hieman väriä.

Kikhernepohja uunista ulos!

Ota pannu uunista ja käännä uunin grillivastus päälle. Aloita täytteiden kasaaminen raastamalla lätyn päälle kunnon keko manchegoa. Asettele sitten lättyselle chorizosiivut sekä artisokat, lopuksi päällimmäiseksi vielä padrón -paprikat. Lykkää sitten pannu takaisin uuniin grillivastuksen alle, kunnes juusto on sulanut, paprikat ruskistuneet ja kaikki näyttää herkulliselta!

Tarjoile pizza suoraan pannusta, sillä kikhernepohja on rakenteeltaan hieman lehtevä ja mureneva. Itse laitoin pizzan päälle vielä silputtua kevätsipulia sekä jalapeñoaviipaleita – ihan vain siltä varalta, ettei yksikään näistä pikkupaprikoista olisikaan tulinen…

Lopputulos oli ehkä melko kaukana pizzasta, mutta varsin maukas! Kikhernepohjan rakenne on minusta ihana, vaikkakin ehkä lähempänä piirakkapohjaa kuin pizzapohjaa. Vegeversionhan tästä saa, kun jättää chorizon pois, tai vaihtaa sen vegechorizoon. Gluteenitonkin tämä pizza on, mikäli käyttämäsi makkara on gluteeniton. Piällisistä sen verran vielä, että jätin tarkoituksella tomaattisoossit tästä tällä kertaa pois – joten tämä pizzantapainen saa mehevyytensä lähinnä juustosta = sitä pitää olla PALJON.

Seuraava askel tämän addiktion tiellä lienee se, että alan kasvattamaan itse näitä paprikoita. Mitenköhän ne viihtyisivät tuossa parvekkeella…

404 views

Rapeaksi paistettua latva-artisokkaa ja piparjuurikastiketta

by Juulia 0 Comments
Rapeaksi paistettua latva-artisokkaa ja piparjuurikastiketta

Tässä on tullut syötyä poikkeuksellisen paljon latva-artisokkaa viime kuukauden aikana. Tuontiartisokkien sesonki on keväällä, mutta kotimaisten nyt, elo-lokakuussa. Latva-artisokka on ollut minulle se kiehtovin vihannes jo teini-iästä; harvinaista luksusta jonka valmistaminen ja syöminen on todellista juhlaa. Myönnetään, että mielessä on käynyt jopa latva-artisokkatatuointi…

Kotimaisesta artisokasta olen kuullut juttuja jo pidempään… mutta en usko moisiin tarinoihin ennen kuin itse näen! Ja niinhän ne kotimaiset suloiset pienet artisokkavauvat lopulta tupsahtivat eteeni. Ihmeellisiä pienokaisia. Eihän moisia söpöliinejä yleensä näe kuin ulkomailla?

Olisi pitänyt heti vaan ostaa vaikka se koko laatikko, mutta napsin järkevänä vain yhden aterian verran näitä harvinaisuuksia. Kaduttaa jo!!!

Viimeeksi valmistin artisokkaa täytettynä, mutta näiden kallisarvoisten pienten kanssa en viitsi lähteä sen kummemmin kikkailemaan. Kevyesti maustettuina uuniin vaan <3

Rapeat babyartisokat ja piparjuurikastike 2:lle

6-8 nuorta ja pientä latva-artisokkaa

3 sitruunaa

2 rkl oliiviöljyä

1-2 valkosipulin kynttä

1 tl hunajaa

ripaus sormisuolaa

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Purista isoon kulhoon kahden sitruunan mehu ja täytä kulho kylmällä vedellä. Säästä puristamisesta yli jääneet sitruunanpuolikkaat.

Valmistele artisokat yksi kerrallaan: leikkaa terävällä veitsellä artisokan yläosa pois noin puolivälistä. Hiero leikkuupintaa heti sitruunalla. Poista uloimmat pienet ja kuivat lehdet kokonaan, kuori varsi kevyesti. Hiero taas sitruunalla – se estää artisokkia tummumasta.

Halkaise artisokka pitkittäin, ja sitten vielä kumpikin puolikas pitkittäin kahtia. Laita neljännekset heti sitruunaveteen (veden pinnalla voi pitää esim. keittiöpyyhettä koska artisokat tuppaavat kellumaan – näin ne saa pidettyä veden alla).

  • Pikkuisista latva-artisokista ei keskiosaa tarvitse poistaa, koska se on vielä käytännössä aika olematon. Riittää siis että poistetaan kuivat ja kovat uloimmat lehdet ja/tai niiden kärjet.

Käsittele jokainen artisokka samoin. Kuivia lehtien kärkiä voi tarvittaessa myös leikata saksilla pois – tarkoitus olisi poistaa kaikki syömäkelvoton artisokasta. Taistelen aina itseni kanssa, kun en raaskisi leikellä artisokkaa niin ronskisti…  mutta kun on muutaman kerran yrittänyt jäystää kuivaa lehteä, oppii kyllä olemaan valmisteluvaiheessa tarpeeksi julma (viime kerran perusteella tosin olen opintiellä edelleen).

Kun kaikki artisokat ovat käsitelty, voit sekoittaa kulhossa öljyn, hunajan, yhden sitruunan mehun, silputun/murskatun valkosipulin ja ripauksen suolaa. Valuta artisokat ja kuivaa ne kevyesti keittiöpyyhkeellä. Pyörittele palat sitten öljykastikkeessa ja levitä uuninpellille. Ripottele päälle vielä hieman sormisuolaa.

Paista kullanrapeiksi – voit kääntää palat kerran paistamisen puolivälissä. Artisokissa kestää koosta riippuen 20-40 minuuttia. Ne ovat valmiit, kun haarukka uppoaa helposti tyveen.

Piparjuurikastikkeeseen

1 purkki creme fraichea

n. 3 cm pätkä tuoretta piparjuurta

puolen sitruunan mehu

suolaa, pippuria

Kuori ja raasta piparjuuri hienolla terällä. Sekoita raaste creme fraicheen ja mausta sitruunalla, suolalla ja pippurilla. Laita kastike viileään maustumaan ja odottelemaan että artisokat ovat valmiita.

Tarjoile rapeat artisokanpalaset piparjuurikastikkeen kera alkupalaksi tai välipalaksi… tai kotikatsomossa leffaeväänä 🙂

Ps. myös aioli tai ihan vain sitruunalla maustettu voisula toimivat erinomaisena ja helppona dippinä näille herkkupaloille.

 

Ei hullumat leffaeväät nämä! Rakkautta ja Anarkiaa alkaa muuten ihan kohta, jee! Syksy on leffailtojen kulta-aikaa ♥

Pps. Tsekkaan sesongin vihannekset, marjat ja hedelmät Satokausikalenterista. Siitä on nyt myös kätevä A5-kokoinen taskukirja, ja se on mulla tuossa keittiön tasolla aina käden ulottuvilla.  Sain taskukirjan testiin Satokausikalenterin porukalta, kiitos!

1 262 views

Täytetty latva-artisokka

by Juulia 4 Comments
Täytetty latva-artisokka

latva-artisokka

Muistan elävästi, kun näin lapsena keittokirjassa kuvan latva-artisokasta. Minua kiehtoi suuresti kasvin ulkonäkö, mutta myös kuvailu sen syömisestä: lehtien irti kiskominen ja vinegrettiin kastaminen, verkkainen sisuksen esiin paljastaminen… jotain rituaalinomaistahan siinä tuntui olevan.

Kesti pitkään, ennen kuin sain ensimmäisen tuoreen latva-artisokan käsiini. Köyhänä opiskelijana yksikin artisokka oli pienoinen sijoitus, mutta ostin sen hetkeäkään epäröimättä. Enkä pettynyt, artisokan kypsentäminen, lehtien nyhtäminen, dippaaminen, parran irroittaminen ja pohjassa piileskelevän fraktaalikuvion löytäminen oli juuri niin ainutlaatuinen kokemus kuin olin kuvitellutkin.

täytetty artisokka

Latva-artisokka tulee kauppoihimme lähinnä ulkomailta, mutta kasvaa sitä täällä pohjolassakin! Kotimaisen latva-artisokan aika alkaa näinä viikkoina, enkä malta odottaa että saan sellaisen lautaselleni. Haaveilenkin tänä vuonna rapujuhlien lisäksi artisokkajuhlasta: sekä rapu että artisokka vaativat yhtä harrasta näpertelyä ruokapöydässä, ja eiköhän jostain snapsi- ja laulutraditio artisokansyöjillekin keksitä…

Jollen ihan artisokkajuhlia saa aikaan, niin ainakin tiedän, mitä tarjota rapujuhlieni kasvissyöjävieraille 🙂 Koska latva-artisokan valmistelu ja kypsennys on vähintään yhtä suuri projekti kuin niiden syöminen, artisokkajuhlat voisivat alkaa jo keittiössä: tuotantolinjaa leikkamaan lehtien kärkiä poikki, toinen hieromaan leikattuihin kohtiin sitruunaa jne.

Itse rakastan artisokkia erityisesti keitettyinä, sitruuna-voisulaan kastettuna, mutta tänään kokeilin artisokan täyttämistä ja paistamista. Lopputulos oli vähintäänkin UPEA, ja lisäksi tällätavoin valmistetusta latva-artisokasta riittää mahantäytettä ihan pääruuaksi asti. Onhan siinä vielä vähän enemmän hommaa… mutta on se sen arvoistakin!

täytetty artisokka

Täytetyt latva-artisokat 2:lle

2 latva-artisokkaa

1 sitruuna

Täyte:

1 sitruunan mehu

nippu persiljaa

2 valkosipulin kynttä

4 palaa (gluteenitonta) paahtoleipää

2 dl hienoksi raastettua pecorino romanoa

1-2 tl suolaa

50 g voita

Huuhdo artisokat. Katkaise varret murtamalla, jotta saat puumaiset säikeet lähtemään varren mukaan. Siisti pohjat tasaisiksi ja hiero sitruunanpuolikkalla, jottei se tummu.

Leikkaa artisokan kärjestä muutaman sentin verran pois. Hiero leikkuupinnat aina heti sitruunalla. Voit halutessasi leikata myös lehtien kärjistä sentin verran pois saksilla (tämä on kyllä vähän makuasia, itse en aina jaksa vaivautua saksihommiin vaikka lehtien kärjet hieman teräviä ovatkin).

täytetty artisokka

Kuumenna iso kattilallinen vettä, ja lisää käyttämäsi sitruunanpuolikas + se toinen puoli mehuineen veteen. Keitä artisokkia n. 30-40 minuuttia, tai kunnes haarukka uppoaa pohjaan suhteellisen helposti – artisokka jatkaa kypsymistään uunissa vielä hieman, joten täysin pehmeä sen ei tarvitse olla.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Paahda leipäviipaleet kullanrapeiksi. Sulata voi ja raasta juusto. Itse käytän täytteen valmistuksessa minileikkuria, jossa se on helppo tehdä kerralla: valkosipulin kynnet, leipä, persiljanippu varsineen suristellaan muruiksi ja seokseen lisätään voisula, juustoraaste sekä yhden sitruunan mehu.

Valuta kypsyneet artisokat huolella. Irrota varovasti keskustan vaaleat ja hennot lehdet, joiden alta paljastuu artisokan karvainen ydin. Kaavi varovasti kaikki karvat keskustasta, varo kuitenkin rikkomasta pohjaa. Kärsivällisesti vaan! Kurki vielä kolon reunatkin läpi, ja huuhdo sitten mahdolliset irtokarvat pohjista.

latva-artisokka

täytetty latva-artisokka

Tämän jälkeen voit täyttää pohjat: täytä keskustat kukkuroilleen ja tuupi loput täytteet varovasti lehtien väleihin. Tarkoitus ei ole irroittaa lehtiä joten ole hellävarainen. Kun homma on valmis, voit vielä raasta hieman lisää juustoa herkkujen päälle.
Täytetyille latva-artisokille riittää uunissa n. vartti, tarkoitus on vain ruskistaa pinta ja saada täytteen aromit imeytymään lehtien meheviin tyviin sekä pohjaan.

Sitten vaan syömään! Ihan kuten rapujen kanssa, kannattaa ruokailijoille varata reilusti servettejä ja hienommissa juhlissa käsien huuhtelumaljat/käsipyyhkeet. Lehdet nyhdetään irti yksi kerrallaan aloittaen ulommista. Lehdestä kiskotaan hampailla niiden pehmeä ja pullea tyviosa, kuiva ja kova osa lehdetä jätetään syömättä. Pikkuhiljaa edeten pääsee lopulta käsiksi artisokan pohjaan mehevine täytteineen, jolloin haarukka ja veitsi lopulta on tarpeen.

täytetty latva-artisokka

Artisokka on hieman haasteellinen kaveri viineille, mutta kokeilla voi esim. aromikasta Gewürztramineria tai hapokasta Rieslingiä  – olutpuolelta testattavaksi sopii lager, vehnäolut ja pils, kertoo Etiketti. Itse tyyppasin tänään artisokkani kaverina raikasta pale alea ja hyvin toimi sekin!

Ps. Tunnistat hyvän artisokan siitä, että se tuntuu kokoonsa nähden painavalta, ja sen suomut ovat vielä kiinni. Pyri välttämään avautuneita ja kuivan näköisiä artisokkia.

Pps. Satokausikalenterista saa kätevästi ja nopeasti aina selville, milloin mikäkin kotimainen/ulkomainen herkku on sesongissa 🙂

581 views