Suolainen sweetie salaatti

by Juulia 2 Comments
Suolainen sweetie salaatti

sweetie salaatti

Sweetie!

Kaupassa tuli vastaan sweetie. Sellainen heleän vihreä, appelsiinin kokoluokkaa mutta greippiä muodoltaan muistuttava hedelmä, joka suorastaan kiljuu tulla kannetuksi kotiin. Rakastan greippiä ja pomeloa joten kun kotona asiaa hieman tutkiskeltuani selvisi, että sweetie on niiden risteytys, tuntui siltä kuin olisi voittanut lotossa 😀

Sweetie on maultaan reilusti greippiä makeampi mutta myös mehukkaampi ja intensiivisempi kuin miedon raikas pomelo. Pomelo on suurta herkkuani, mutta se on niin valtavan kokoinen, etten aina jaksa käsitellä koko hedelmää kerralla ja pahimmassa tapauksessa puolikas pomelo unohtuu jääkaappiin odottelemaan käsittelyään liiankin pitkäksi aikaa. Sweetie täyttääkin tarpeen, jota en tiennyt edes omaavani: pienen pomelonnälän!

sweetie

Sweetie on varsinkin sesongin alussa kuoreltaan kauniin vihreä, mutta mikäli vastaan tulisi kellertävämpi yksilö, ei siinäkään ole mitään vikaa. Satokausikalenterin mukaan kuori kellertyy kauden edetessä mutta kuoren väri ei vaikuta hedelmän makuun mitenkään.

Itse tykkään käsitellä sweetien samoin kuin greipinkin: leikkaan terävällä veitsellä hedelmän kummankin päädyn irti hedelmälihan syvyydeltä ja poistan sitten kuoren hedelmälihaa myöten kauttaaltaan. Paljastuneista segmenteistä saa hedelmälihan irroitelultua terävällä veitsellä kutakuinkin näppärästi, vaikka aikaahan tähän puuhaan tietysti vähän menee. Mitä tulee taas tuohon ihanaan sitrusten jättiläiseen, pomeloon, tästä videosta löytyy kätevät ohjeet sen kuorimiselle ja käsittelemiselle kalvottomaksi 🙂

sweetie greippi

sweetie hedelmä

Tein viimeviikolla eräänä päivänä pieneksi välipalaksi suolaisen salaatin sweetiestä thaimaalaisen pomelosalaatin (yam som-o) tyyliin – maustoin kalvottomat sweetielohkot ja lohkotun kurkunpätkän yksinkertaisesti tuoreilla yrteillä, chilillä, valkosipulilla, inkiväärillä, sipulilla ja kalakastikkeella. Lorautin mukaan pienen määrän agavesiirappia tuomaan annokseen makeutta ja kaivoin kaapista suolapähkinöitä tuomaan annokseen rapeutta. NIIN hyvää!

Ainoa mikä jäi harmittamaan, oli ettei kotoa löytynyt tämän ruuan kokkailu- ja kuvauspäivänä paahdettuja kookoslastuja… ja olisihan tuo makeuskin kiva tuoda salaattiin autenttisemmin palmusokerilla. No, ens kerralla sitten!

Sweetiesalaatti

2:lle

2 sweetietä

puolikas kurkku

1 pieni salottisipuli tai punasipuli

1 kevätsipuli

pikkurillin pään kokoinen pätkä inkivääriä

pieni valkosipulinkynsi

ruukku korianteria

ruukku minttua

1 mieto punainen chili

1 dl suolapähkinöitä

1-2 tl kalakastiketta*

n. 1 rkl agavesiirappia**

1 rkl oliiviöljyä

(1-2 rkl paahdettuja kookoslastuja)

Sekoita pienen kulhon pohjalla öljy, siirappi, teelusikallinen kalakastiketta, kuorittu ja raastettu inkivääri sekä valkosipuli. Kuori sweetie terävällä veitsellä ja irroita sen hedelmäliha kalvoista kulhon päällä, niin että hedelmästä irtoava mehu tippuu kulhoon talteen. Sekoita kastike ja sweetie, suupalan kokoisiksi paloiksi lohkottu kurkku, ohuelti viipaloitu sipuli sekä viipaloitu kevätsipuli.

Poista chilistä siemenet ja tarkista sen tulisuus maistamalla. Hienonna chiliä sen verran, miten tulisesta pidät ja lisää vielä chilikin kulhoon. Sekoita hyvin ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa kalakastiketta, muista kuitenkin että salaattiin tulee hieman suolaa vielä suolapähkinöistä. Itse pyrin siihen, että salaatissa on hyvä suolan, happamuuden ja makeuden tasapaino.

Lisää salaattiin lopuksi reilusti tuoretta korianteria ja minttua sekä suolapähkinöitä ja halutessasi hieman paahdettuja kookoslastuja. Tarjoile salaatti heti!

*Mikäli on tarve tehdä tämä salaatti vegaanisena, korvaa kalakastike vegaanisella kalakastikkeella tai mausta salaatti ihan vain suolalla.

**Agavesiirapin sijasta tässä toimii myös esim. vaahterasiirappi, muscavadosokeri ja tietysti autenttisin vaihtoehto, palmusokeri. Käytin itse agavea lähinnä siksi, että sitä täältä kotoa kokkailupäivänä löytyi 🙂

sweetie salaatti

sweetie salaatti

Ps. Ruokaisamman version tästä salaatista saa, kun keittää sekaan hieman riisinuudeleita ja paistaa salaatin kaveriksi esim. hieman savutofua. Myös katkaravut sopivat tähän makumaailmaan hyvin!

396 views

Vihreä HÄRKIS® Kofta pita pääsiäispöytään

Vihreä HÄRKIS® Kofta pita pääsiäispöytään

Kaupallinen yhteistyö Verso Food ja Asennemedia

vaimomatskuuHÄRKIS® Kofta pitaleivät, rentoa pääsiäisruokaa par excellence!

Taannoin julistin rakastavani keittiömaratooneja – ja niin rakastankin! Yhtä paljon rakastan kuitenkin sitä, että päivinä jolloin en ehdi tai jaksa hääräillä keittiössä tunteja, saan kuitenkin aikaan jotain ravitsevaa, herkullista ja vaivatonta syötävää. Myönnän, että välillä vedetään reilusti riman ali ja syödään ihan vaan pakastepizzaa tai -pelmeneitä, mutta jos vain suinkin mahdollista, näitä päiviä ei ole ihan joka viikolla.

Yksi suosikkituotteitani nopeaa ja helppoa ruokaa kaivatessani on kotimaisen Verso Food Oy:n härkäpapuvalmiste HÄRKIS®. Siitä asti, kun Härkis tuli markkinoille, sitä on syöty meillä tiuhaan ja milloin missäkin muodossa (kutakuinkin kaikessa, mihin kasvissyöntivuosinani olisin lykännyt soijarouhetta). Tykkään tuosta maustamattomasta Härkis® Originalista niin paljon, että napsin sitä murun kerrallaan kokkaamisen ohessa myös suoraan paketista. Ovat nämä nykyajan kasvisproteeinivalmisteet kyllä vaan ihan muuta kuin aikoinaan!

Kyseisiä arkiruokia ei blogistani juuri löydy, kun niitä syödessä harvemmin mitään kuvaushommiakaan jaksaisi. Hieman erityisempiä Härkisreseptejä täältä löytyy silti muutama: sichuanpippurihärkis sekä mausteinen härkis Hasselbackan kurpitsan kera.

HÄRKIS® Kofta

Kun markkinoille saapui alkuvuodesta saman talon pyörykät, on niitä kulkeutunut kotiimme jopa enemmän kuin tuota Härkis® Originalia. Nuo pyörykät kun ovat, jos mahdollista, vieläkin helpompaa ja nopeampaa pikaruokaa!

Lämmitystä vaille valmiit pyörykät (Härkis® Original Pyörykkä ja Härkis® Kofta Pyörykkä) ovat minusta oivallisia esim. lämpimän voileivän täytteenä, sekä perinteiseen tapaan perunamuussin kaverina … ja joskus jopa sen pakastepizzan täydentäjinä (pyörykkäpizza, uuh)!

Kerran kun paketti on auki, viipaloin toisinaan pyöryköitä myös ikäänkuin kylmänä “leikkeleenä” leivälleni. Kun nämä pyörykät ovat vielä täysin soijattomia, maidottomia, vegaanisia ja gluteenittomia, ne sopivat lähestulkoon kaikille pöytään istuville. Tällaisia eineksiä nostankin pöytään mielelläni, vaikken niitä muuten niin kulutakaan 🙂

härkis kofta

Ideoin tässä päivänä eräänä HÄRKIS® Kofta Pyöryköistä pääsiäiseen sopivia pitaleipiä. Ainakin meidän huushollissa on tapana viettää erilaisia juhlia melko rennolla otteella, stressaamatta liikaa tarjoiluista ja keskittymällä enemmän akkujen lataamiseen ja yhdessä hengailuun. Niinpä mietin myös pääsiäiseen ruokia, jotka olisivat sekä rennon juhlavia että helppoja ja nopeita valmistaa. Plussaa ruoka saa siitä, kun se sopii tarjolle myös kaikille laajennetun perheeni jäsenille, mikäli joku päättäisi ilmestyä meille kyläilemään.

Ensivilkaisulla tämänkertaisten kokkailuideni lopputulos ei ehkä näytä nopealta ja vaivattomalta pikaruualta, mutta sitä se kuulkaa silti on! Annos sisältää pehmeän mausteisten koftapyöryköiden lisäksi kepeän hummuksentyyppisen valkopaputahnan sekä raikkaan vihreän salaatin. Sekä minttu että herneet ovat raaka-aineita, joita nostan pääsiäispöytään yleensä muodossa tai toisessa. Tällä kertaa ne löytyvätkin keväisen vihreästä salaatista kaikenlaisten muiden rakastamieni raikkaiden ja pirteiden makujen seasta. Juhlavuutta ruokaan saa lisättyä, kun se tarjoillaan lautasille valmiiksi kokoamisen sijaan vadilta (minkä virkaa toimittaa meillä uunivuoka). Ollappa tarpeeksi iso vati niin annoksen jokaisen osan saisi varsin kauniisti esille samalle tarjoiluastialle!

kofta pita

Kummatkin pitaleipää täydentävät komponentit valmistuvat hujauksessa, jos omistaa sauvasekoittimen sekä mandoliinin/tehosekoittimen, jossa on viipalointiterä. Pitaleipiä ei ole kovinkaan vaikeaa tai aikaavievää leipoa, mutta en todellakaan tee niitä silti aina itse. Kaupan pitaleipiä käyttämällä tämä setti valmistuu parissakymmenessä minuutissa, ja sehän sopii minulle välillä paremmin kuin hyvin! Kunhan muistaa hankkia pöytään myös gluteenittomia pitaleipiä (kas kaupoistahan löytyy sellaisiakin), tämä täyttävä, näyttävä ja rento setti sopii niin vegaaneille, kuin gluteeniyliherkille läheisillenikin.

Yhdessä HÄRKIS® Kofta pyörykkä -paketissa on 10-11 pyörykkää, joten varaan paketteja itse neljälle hengelle kaksi – näin jokainen ruokailija voi nälkätilanteensa mukaan täyttää leipänsä sopivalla määrällä pyöryköitä. Niitä on helppo ja nopea lämmittää tarpeen mukaan lisää. Jos pyöryköitä jää yli, ne yleensä katoavat ainakin meillä ongelmitta esim. leivänpäällisinä ja ohimennen naposteltuina välipaloina.

Vihreä HÄRKIS® Kofta pita

Vegaaninen, gluteeniton

4:lle

1-2 rasiaa HÄRKIS® Kofta Pyöryköitä

4-8 pitaleipää / gluteenitonta pitaleipää (riippuen leipien koosta)

½ sitruunaa lohkottuna

(harissaa)

Valkopapusose:

230 g isoja valkoisia papuja

1 pieni/iso valkosipulin kynsi

puolen sitruunan mehu

1-2 rkl tahinia

150 g kreikkalaistyyppistä kaurajugurttia

ripaus suolaa

Vihreä sekasalaatti:

150 g sokeriherneenpalkoja (tai luomulaatuisia pakasteherneitä sulatettuina)

150 g fenkolia

150 g kurkkua

pieni punasipuli

1 rkl oliiviöljyä

sitruunan raastettu kuori

vastarouhittua mustapippuria, ripaus suolaa

½ ruukkua lehtipersiljaa ja/tai ½ ruukkua minttua

Pese huolella sitruuna. Raasta sen kuori talteen salaattia varten ja puolita sitruuna. Säästä toinen puolikas pitaleipien tarjoilua varten, käytä toinen puolikas valkopaputahnaan.

Soseuta kaikki valkopapusoseen raaka-aineet. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hieman suolaa, tahinia tai sitruunamehua. Itse tykkään tehdä soseesta tähän ruokaan melko raikasta, joten laitan tahinia vain ruokalusikallisen ja valkosipuliakin vain pienen kynnen. Tuhdimpien makujen ystävä voi käyttää isomman valkosipulinkynnen ja enemmän tahinia 🙂

Viipaloi ohuelti kurkku, fenkoli ja punasipuli. Tehosekoittimen viipalointiterä on tässä erinomainen ja nopea apuväline, mutta sujuu homma myös mandoliinilla tai ihan perinteisesti terävällä veitselläkin. Viipaloi myös sokeriherneenpalot, mikäli käytät niitä, tai käyttäessäsi pakasteherneitä sulata, huuhtele ja valuta ne. Sekoita salaattiin oliiviöljy, hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori sekä käyttämäsi yrtit. Mausta salaatti vielä maun mukaan suolalla ja pippurilla.

valkopaputahna

HÄRKIS® Kofta

Kofta pita

Sitten syömään!

Lämmitä HÄRKIS® Kofta Pyörykät nopeasti paistinpannulla. Lämmitä myös pitaleivät paketin ohjeen mukaan. Halkaise pitaleivät ja sivele niille reilusti valkopapusosetta. Nosta leivän väliin sitten vielä kunnon satsi salaattia sekä muutama koftapyörykkä.

Aseta tarjolle sitruunalohkoja, joita jokainen saa puristaa vielä halutessaan leivilleen, sekä harissaa, jos syöjät ovat tulisen ystäviä. Onnittelut, jos onnistut täyttämään leipäsi niin maltillisesti, että saat sen syötyä sotkematta! Alla oma taidonnäytteeni, jota ei kannata katsoa jos on sitä mieltä että sormien nuoleminen ruokapöydässä on huonoa käytöstä 😀

960 views

Possunfile korealaisittain + löytö: Mallaspossu

by Juulia 23 Comments
Possunfile korealaisittain + löytö: Mallaspossu

Yhteistyössä Mallaspossu

possunfile

Possunfile kuuluu tiiviisti lapsuusmuistoihini: äiti laittoi fileen paistopussissa uuniin ainakin kerran kuukaudessa ja jos oikein lykästi, sen kanssa sai suurta herkkuani perunamuussia. Äidin possunfilee oli eräänlaista arjen herkkua, jota syötiin harvakseltaan mutta se oli aina erityistä. Muistan kuitenkin monesti syöneeni muualla myös sellaista kuivaa ja mautonta possunfilettä, jota ei tosiaan tee mieli santsata. Possut on Suomessa jalostettu kovan rasvan pelossa melko läskittömiksi ja kun ne vielä kypsennettään pöpöjen pelossa suorastaan rutikuivaksi, en varmasti ole muistoni kanssa yksin!

Ilahduinkin kovin, kun Mallaspossu otti minuun yhteyttä ja tarjosi tilaisuutta testata heidän meheviksi ja maukkaiksi kehuttuja tuotteitaan. Kaartilan Mallaspossua on pääkaupunkiseudun kaupoista turha etsiä, sillä se päätyy tilalta pitkälti suoraan tukkuliikkeisiin ja ravintoloihin, tai se myydään kotipaketteina tilan nettisivujen kautta. Helsingissä Mallaspossua löytääkin toistaiseksi vain Roslundin lihakaupasta, josta sain hakea itselleni sekä kassleria että ulkofileetä sisältäneen paketin: kiitos vaan ja ei paineita – tämän kaliiperin laatulihaa nyt vaan ei sitten parane sössiä!

Mallaspossu ei kuulemma tartu pannuun, niin mehevää se on. Kun possu on keittiössäni melko harvinainen vieras (olen elänyt lähes koko aikuisikäni kasvissyöjänä), selvitin netistä etukäteen kaikki mahdolliset possunfile-valmistuvinkit, jottei moista herkkua tulisi vaan pilattua. Lopputulos onnistuikin tiiviin taustatyön ja varmasti myös raaka-aineen johdosta hienosti  – luojan kiitos – enkä joudu ainakaan tällä kertaa häpeäpaaluun pahvipossun kokkaamisesta.

possunfile

Menestyksekkään kokkailusession jälkeen Mallaspossua on helppo suositella kaikille liharuokien ystäville. Ilokseni sitä voi kuitenkin suositella myös tiedostaville lihansyöjille, vaikkei luomutilasta kyse olekaan. Kun itse pyrin syömään lihaa harvoin ja panostamaan tuolloin mahdollisimman eettiseen ja ekologiseen lihaan, veikkaan löytäväni itseni Mallaspossujonosta Roslundilta vielä monesti.

Miksi Mallaspossua?
  1. Mallaspossua käyttää pitkä litania arvostamiani Helsinkiläisiä ravintoloita. Hyvä kokki tunnistaa laadukkaan raaka-aineen, eikä huonoa suostu käyttämäänkään. Jos Mallaspossu siis kelpaa esim. Henri Alénille, niin se kelpaa taatusti minullekin!
  2. Mallaspossut ovat kotoisin juvalaiselta Kaartilan maatilalta, jossa possuja on kasvatettu aina 1920-luvulta saakka – kokemusta possujen hoidosta suvussa siis riittää. Tila on modernisoitu vastaamaan nykyisiä eläinsuojelullisia ja tuotannollisia vaatimuksia.
  3. Possut elävät tällä pikkutilalla tehotuotettuja serkkujaan hieman väljemmin ja hieman pidempään. Stressittömämpi ympäristö, mahdollisuus runsaampaan liikuntaan ja rauhallisempi kasvutahti tuottaa myös mehevämpää lihaa.
  4. Mallaspossujen ruokavalio koostuu pääsääntöisesti luomulaatuisesta mallasmäskistä jota tilalle tuodaan läheiseltä Saimaan Juomatehtaalta. Mäski päätyisi kompostiin, jollei sitä hyödynnettäisi possujen päivällisenä. Mallasmäskin lisäksi possujen aterioista löytyy kotimaista vehnää, rypsirouhetta, hernettä ja härkäpapua, jotka tulevat Kaartilan tilalle lähiseudulta.
  5. Mallaspossu ei syö soijaa! Jos voin valita lihaa, jota ei kasvateta vastuuttomalla tuontisoijalla, tai mieluummin soijalla laisinkaan, valinta on todellakin helppo. Ai miksi? Lue vaikka täältä 🙂

mallaspossu

Lihansyönnin eettisyys ja ekologisuus

Aihe on laaja ja herättää vahvoja tunteita niin puolesta kuin vastaan. Varsinkin kaltaiseni entisen kasvissyöjän onkin ehkä vaikea ottaa aihetta esiin kuulostamatta tekopyhältä. Yritetään nyt kuitenkin!

Oma pyrkimykseni on syödä lihaa harvakseltaan ja panostaa tuolloin laatuun, ekologisuuteen ja eettisyyteen. Yritän siis noudattaa WWF:nkin suosimaa mottoa “vähemmän ja parempaa”.

Kotikeittiössä tämä pyrkimys toteutuukin verrattain hyvin: tilaan keväällä usein puolikkaan karitsan tai poron jaettavaksi pikkusiskoni kanssa ja tuo määrä lihaa riittää helposti koko vuoden erityishetkiä varten. Kaupassa pyrin tarttumaan luomuun ja ostamaan muutakin, kuin jauhelihaa tai arvo-osia kuten fileetä: maksaa, poskia, kieliä, potkaa, häntiä… Pyrin myös hyödyntämään ostamani lihan mahdollisimman tarkkaan, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun kotoa löytyy luullista lihaa, kalaa tai kanaa, löytyy sieltä myös kattilallinen lientä.

Sen sijaan ravintoloissa lautaselleni päätyy lihaa hävettävän usein. Lihan makuun päässyt lihani on toinen toistaan houkuttelevampien ruokalistojen (ja varsinkin pekonin) äärellä todellakin heikko! Suuri ongelmahan tämä ei olisi, mikäli söisin ravintoloissa harvoin, mutta sehän ei pidä lainkaan paikkaansa…

Olen viime aikoina onneksi tiedostanut ravintolakäyttäytymiseni lihaisan sudenkuopan ja pyrkinyt valitsemaan sielläkin lautaselleni nyt useammin niin kasvista kuin kalaakin. Lihaa tilaan parhaimmalla omatunnolla sellaisiassa ravintoloissa, joihin se ei todennäköisesti saavu tehotuotettuna, geenimanipuloidulla ja vastuuttomalla soijalla ruokittuna ja lentorahdattuna maasta X, ja mikäli listalla on sisäelimiä tai vähemmän arvostettuja ruohonosia, valitsen uteliaana lähes poikkeuksetta niitä. Kuluttajana voin yrittää vaikuttaa ravintoloiden tarjontaan esim. kysymällä, mistä heidän käyttämänsä liha on peräisin, ennen kuin sitä tilaan (jos sitten edes tilaan).

Tämän selostuksen perään on ehkä hyvä vielä mainita, että ihanneminäni pyrkii juuri nyt kovasti tukahduttamaan muiston lähimenneisyydestä, kun kiireessä ja nälässä piipahdin ketjuburgerilla, kröhöm. Enkä tosiaankaan valinnut vegepihviä… Työtä siis vielä riittää minulla näiden hienojen tavoitteideni kanssa. Jokainen parempi päätös onneksi kuitenkin vie oikeaan suuntaan!

Mikäli pohdit laillani omaa lihansyöntiäsi ja sen eettisiä, terveydellisiä ja/tai ekologisia vaikutuksia, suosittelen lämpimästi tutustumista Lihansyöjien maa -kirjaan (Taru Anttonen & Jukka Vornanen, Into Kustannus). Kirja ottaa monipuolisesti, helppolukuisesti ja saarnaamatta kantaa siihen, miksi suomalaisen lihapainotteisen ruokavalion on muututtava. Luin sen itse lähes yhdeltä istumalta 🙂

Lisäksi kannattaa ehdottomasti tutustua vastajulkaistuun WWF:n lihaoppaaseen!

possunfile

Mikä lämpötila possulle?

Possua ei tarjota pinkkinä, sen tiedän minäkin. Eviran sivuilla possu suositellaankin kypsennettäväksi vähintään 70 asteen sisälämpötilaan, jotta sen voi syödä turvallisin mielin. Silloin ainakin vähärasvainen possunfile on kuitenkin jo auttamattoman kuivaa. Mielenkiinnosta hieman selvittelin asiaa enemmänkin, ja havaitsin, että esim. Yhdysvalloissa vuoden 2011 uusittujen suositusten mukaan porsaanlihan sisälämpötilaksi riittää 63 celciusastetta (lue lisää esim. täältä tai täältä). Matalampikin sisälämpötila nimittäin tappaa pöpöt, kunhan lihaa on kypsennetty tarpeeksi kauan.

Niinpä mehevän, mutta turvallisen possun paistamiseksi kannattaa uuni virittää matalaan lämpöön, kuten 100-125 asteeseen, ja antaa possun muhia siellä niin pitkään, että se saavuttaa sopivan sisälämpötilan. Hifistelijä pistäisi possunfileen tietysti kypsymään sous vide -keittimeen, jossa se voi pötkötellä vielä matalammassa lämmössä ja vielä pidemmän aikaa, mutta minultahan se sirkulaattori edelleen puuttuu, enkä ole toistaiseksi kotikutoisella viritelmälläni kypsentänyt muuta kuin kalaa.

Mehukkaan uunipossunfileen himoissani uskaltauduin kuitenkin tällä kokkauskerralla jättämään sisälämpötilan reilusti Eviran suositusten alle, 66 asteeseen, ja lopputulos suorastaan suli suuhun. Sisälämpötilaa valitessa kannattaa muuten pitää mielessä, että se yleensä nousee vielä muutaman asteen fileen levätessä ja tasaantuessa folion sisällä.

Makeantulinen possun ulkofile uunissa

4:lle

n. 800 g possun ulkofileetä (Mallaspossua)

1-2 rkl gochujang-tahnaa (*

1-2 rkl juoksevaa hunajaa

n. 1 rkl öljyä

n. 1 tl suolaa

paistomittari

Ota possunfile huoneenlämpöön n. tunti ennen kuin aloitat laittamaan ruokaa. Ripottele fileen pintaan suolaa ja ruskista se (valurauta)pannussa kauttaaltaan. Mikäli fileessä on rasvakerros, viillä siihen ensin ristikko veitsellä ja aloita ruskistaminen rasvapuolelta. Hiero ruskistetun fileen pintaan sitten gochujangia ja hunajaa.

Tyrkkää fileen keskikohtaan paistomittari ja laita filee (mahdollinen rasvakerros ylöspäin) 120 asteiseen uuniin. Kaada paistovuuan pohjalle desin verran vettä. Voit valella lihaa paistamisen aikana muutamaan kertaan pohjalle kertyvällä nesteellä. Paista filettä, kunnes sen sisälämpötila on 63-70 astetta – minun uunissani tähän meni reilu tunti. Ota possunfile sitten uunista ja kääri folioon lepäämään ainakin vartiksi. Muistathan, että sisälämpötila jatkaa tässä vaiheessa kohoamistaan vielä muutaman asteen.

Kun filee on vetäytynyt tarpeeksi vähintään vartin, ja aterian muut osaset ovat valmiina, voit viipaloida fileen ohuelti lihasyiden vastaisesti. Tarjoile tulisenmakea possunfile joko vielä lämpimänä tai hieman pidempään vetäytyneenä/jäähtyneenä korealaistyyppisen kurkku-retikkasalaatin ja kimchikastikkeen kera (ohje seuraa perästä)!

mallaspossu

Kurkku-retikkasalaatti korealaisittain

4:lle

n. 300 g daikonretikkaa

n. 100 g riisilastuja / leveitä riisinuudeleita

n. 150-200 g kurkkua

1 mieto chili

2 kevätsipulia

n. 1 rkl seesaminsiemeniä

½ tl seesamiöljyä

n. 1 tl kalakastiketta

n. 1 tl riisiviinietikkaa

n. 1 tl sokeria

1 ruukku korianteria varsineen

(puolikas valkosipulinkynsi)

Pätkäise kevätsipulit kahteen osaan puolivälistä ja suikaloi ne sitten pitkittäin mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi. Laita ne jääkylmään veteen jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistelet salaatin muut osat.

Kuori daikonretikka ja puolita se pitkittäin kahtia. Viipaloi retikka pitkittäin hyvin ohuelti, esim. mandoliinilla tai juustohöylällä. Viipaloi myös kurkku samaan tapaan pitkiksi ja ohuiksi suikaleiksi. Keitä riisihiutaleet tai -nuudelit kypsäksi, huuhdo jääkylmällä vedellä ja valuta.

Sekoita kulhossa pieneksi silputtu chili, seesamiöljy, puolet seesaminsiemenistä, riisiviinietikka, sokeri, kalakastike sekä hienoksi murskattu valkosipulinkynsi, mikäli sitä käytät. Lisää kulhoon retikka ja kurkkuviipaleet sekä kypsät riisihiutaleet tai -nuudelit ja sekoita huolella. Pilko korianterin varret pieneksi silpuksi ja lisää ne salaatin sekaan.

Juuri ennen tarjoilua voit valuttaa kevätsipulit, joiden pitäisi siinä vaiheessa olla hauskasti kähertyneitä, ja lisätä sekä ne, että korianterin lehdet salaattiin. Ripottele pinnalle vielä loput seesaminsiemenistä ja tarjoile possunfileen ja kimchikastikkeen kera.

Kimchikastikkeen ohjeen löydät täältä! Kastiketta kantaa ohentaa tätä salaattia varten hieman vedellä.

mallaspossu

*) Gochujang on korealainen chilimaustetahna, jonka pohjana on fermentoitunut papu- ja/tai riisitahna. Se on vahvaa ja todella addiktoivaa, ja rakastan laittaa sitä vähän ruokaan kuin ruokaan! Gochujangia löytyy nykyään hyvinvarustelluista kaupoista, mm. lähikaupastani, joten sitä varten ei tarvitse taivaltaa välttämättä aasialaisiin ruokakauppoihin. Voit korvata gochujangin jollain muulla voimakkaan makuisella chilitahnalla, tai ruokalusikallisella misoa, johon sekoitat niin paljon chiliä kuin mielesi tekee.

389 views

Supervihreä mehu

by Juulia 2 Comments
Supervihreä mehu

Taannoisen mehupaastoni peruspilari oli vihreä, pääasiassa erilaisista vihanneksista puristettu mehu. Neljänä päivänä siihen kului mm. 3 nippua selleriä, 2 parsakaalia, 2 salaatinkerää, liuta lehtikaalia, ruukullinen persiljaa, muutama kourallinen pinaattia ja nokkosta, 4 kurkku … sekä muutama sitruuna ja vihreä omena.

Join supermehuani päivittäin reilun litran, jonka tueksi puristelin muutamia erilaisia mehuja, kuten punajuuri-vesimelonimehua, inkivääri-kurkuma-porkkanamehua, sekä gazpachon tyyppistä tulista tomaattimehua.

Vihermehun happamuutta on helppo säädellä lisäämällä vihannesten sekaan hieman hedelmää. Koska itse pidän happamista ja suolaisista mauista, minusta tarkoitukseen toimii hyvin hapan vihreä omena. Testattu on myös appelsiini, kiivi sekä ananas  ♥ Pyrin ostamaan mahdollisuuksien mukaan kaiken mehuihin käyttämäni luomuna ja hortoilukauden käydessä kuumana on sekaan tullut heiteltyä myös metsän antimia; nokkosia, voikukkaa, kuusenkerkkiä.

Punajuuri-porkkana-fenkoli, supervihreä, appelsiini-porkkana-inkivääri-kurkuma

Kun latasin kuvan ekasta vihermehustani Instagramiin, sain melko nopeasti hyödyllisen vinkin Powaun Elisolta: varovasti sen pinaatin kanssa! Ilmeisesti suurella määrällä raakaa pinaattia voi olla suorastaan laksatiivinen vaikutus 😀 Kourallinen pinaattia päivän mehussani ei kuitenkaan aiheuttanut ainakaan minulle mitään ikäviä seuraamuksia.

Jotta saisin vihermehusta mahdollisimman suuren hyödyn, sekoitan siihen hieman terveellisiä rasvoja: chiansiemeniä, kookosöljyä tai vaikkapa lorauksen maukasta neitsytoliiviöljyä. Näin myös rasvaliukoiset ravinteet ja vitamiinit imeytyvät, eivätkä vain vesiliukoiset. Raudan imeytymistä tehostaa C-vitamiini, jota saat edellämainittujen hedelmien lisäksi mm. lehti- ja parsakaalista.

Supervihreä mehu n. 1 l

8 sellerin vartta

1 kurkku

puolikas parsakaali

puolikas salaatinkerä

kourallinen huuhdottua pinaattia

4 lehtikaalin lehteä

kourallinen persiljaa

1 sitruuna

2 vihreää omenaa / 2 kypsää kiivihedelmää / puolikas ananas

1 rkl chiansiemeniä/kookosöljyä tms.

(+ puolikas fenkoli, hieman varhaiskaalia, pikkupätkä inkivääriä, vehnänorasta, pestyjä nuoria nokkosia tai vuohenputkia, parsan puisevat tyvet jne.)

Pese ja pilko kaikki raaka-aineet ja kuori sitruuna. Hedelmät omenaa lukuunottamtta kannattaa myös kuoria. Mikäli käytät villiyrttejä, varmista että tunnistat ne oikein!

Mehustaminen kannattaa minusta aloittaa pehmeistä ja mehevistä raaka-aineista kuten hedelmistä, ja edetä sitten pikkuhiljaa kuivempiin ja kuitupitoisempiin lehtikaaleihin ja sellereihin. Valmiin mehun määrä vaihtelee käyttämiesi raaka-aineiden koon ja mehevyyden mukaan.

Puristettua mehua voi säilyttää ilmatiivisti jääkaapissa reilun vuorokauden, mutta mehulingolla tehty mehu kannattaisi juoda mahdollisimman pian. Mitä pidempään mehua säilytät, sitä vähemmän siinä on ravinteita. Niinpä teen mehua kerralla vain päivän tarpeisiin – ja tämä litrahan on siis mehupaastopäivän tarve. Arkiaamuisin puolikas resepti riittää hyvin kahdelle!

2 734 views