Mausteiden kanssa graavattu keltuainen

by Juulia 4 Comments
Mausteiden kanssa graavattu keltuainen

graavatut keltuaiset

Graavatut keltuaiset

Yksi viime vuosien lempitavoistani käyttää keltuaisia on ollut niiden graavaaminen. Yksinkertaisimmillaan se tapahtuu niin, että keltuaiset peitellään suolan ja sokerin seokseen X päiväksi, jonka jälkeen graavatut keltuaiset kuivataan ja sitten ne ovatkin käyttövalmiita (lue tarkemmat ohjeet tästä jutusta). Graavattua keltuaista voi raastella tai viipaloida menemään monenlaisten ruokien päälle. Omasta mielestäni raaste sopii erityisesti esim. parsarisoton, mätipastan, herkkusienipastan sekä japanilaistyyppisten riisikulhojen päälle, mutta hyvin sitä voi käyttää myös vaikkapa salaatinkastikkeiden sakeuttajana (korvaan graavatulla keltuaisella nykyään esim. osan Mamman munakastikkeen kovaksikeitetyistä keltuaisista). Itseasiassa laittaisin tätä varmaan nykyään munavoihinkin 😀

Perusohjetta voi kuitenkin viilailla monin tavoin erilaisia mausteita käyttämällä. Omia suosikkejani on kuivatun ja savustetun boniitin eli katsuobushin jauhaminen graavausseokseen, mutta mukaan menee monesti myös kuivattuja sieniä, erilaisia pippureita, kuivattua chiliä ja/tai laakerinlehtiä. Lisäksi käytän monesti valkoisen sokerin sijaan kookossokeria tai jotain muuta tummaa ja aromikasta sokeria.

graavattu keltuainen

graavattu keltuainen

5-7 päivää maustunut ja ihanan aromaattiseksi ja umamiseksi graavattu keltuainen säilyy kuivattuna jääkaapissa ilmatiiviisti pakattuna noin kuukauden. Makua tässä herkkupalassa on niin runsaasti, että monesti raastan sitä ihan vaan voidellun leivän päälle: vähän erilainen mutta supermaistuva munavoileipä!

Yleiskäyttöön keltuaisia maustaessani suosin alapuolisista maustamistavoista ensimmäistä: umaminen ja savuinen mausteseos, jossa on mm. katsuobushia, laakerinlehtiä ja hieman savuista chipotlechiliä sopii minusta lähes ruokaan kuin ruokaan. Kiinalaistyyppistä aromaattista ja tulisen polttavaa mausteseosta käytän tehdessäni keltuaisia aasialaisiin ruokiin, yrtti-valkosipuliversiota käytän taas varsinkin pastan ja risoton kanssa.

Mausteiden kanssa graavattu keltuainen

6 luomumunan keltuaista

3 dl hienoa suolaa

3 dl kookossokeria/ruokosokeria/muscavadoa (tai 1,5 dl valkoista sokeria ja 1,5 dl tummaa)

tiiviskantinen astia, johon mahtuu kuusi keltuaista niin etteivät ne kosketa toisiaan

Savuinen umamiseos:

2 tl kokonaisia valkopippureita

n. 5 g katsuobushilastuja

n. 5 g kuivattuja sieniä (esim. suppilovahveroita/tatteja/siitakkeita)

2-3 laakerinlehteä

2 tl kuivattua chipotlechiliä

Kiinalainen mausteseos:

1 rkl viismaustetta

1 rkl sichuanpippuria

1 iso tähtianis

1 tl kokonaisia maustepippureita

Yrtti-valkosipuliseos:

1 rkl kuivattua rosmariinia

1 rkl kuivattua timjamia

2-3 tl valkosipulijauhetta

Jauha käyttämäsi mausteet hyvin hienoksi. Itse teen tämän tehosekoittimen silppuriterällä niin, että seassa on desin verran sokeria tai suolaa. Lisää sekaan sitten loppu suola ja sokeri ja hienonna kaikki vielä mahdollisimman tasaiseksi. Mitä tasaisempi mausteseos on, sitä tasaisemmin maku leviää keltuaisiin 🙂

Laita seoksesta noin kaksi kolmasosaa tiiviskantisen rasian pohjalle. Tee kahvimitalla tai ehjällä kananmunalla mausteseokseen kuusi syvennystä. Erottele kananmunista keltuainen kerrallaan syvennykseen. Varo rikkomasta keltuaista! (Jos keltuainen rikkoutuu maustepedillä, sen voi halutessaan jättää paikoilleen ja tukea valumaa mausteseosseinämällä – muoto kärsii, maku ei niinkään.)

suolatut keltuaiset

graavatut keltuaiset

Peittele keltuaiset lopulla mausteseoksella. Laita rasiaan kansi päälle ja nosta keltauaiset jääkaappiin. Siellä ne saavat olla 5-7 päivää. (3-4 päivääkin käy, silloin keltuaiset vaan jäävät sisältä pehmeämmiksi, maku on vähemmän intensiivinen ja kuivattaminen vie pidempään.)

Kalastele keltuaiset kosteaksi muuttuneesta seoksesta yksi kerrallaan ja pese jokainen graavattu keltuainen varovasti saadaksesi kaiken mausteseoksen pinnasta irti. Jätä keltuaiset leivinpaperille huoneenlämpöön kuivahtamaan noin tunniksi. Käännä kerran tänä aikana. Kuivata keltuaisia sitten ritilällä tai leivinpaperoidulla uunipellillä 50-60 asteisessa uunissa muutaman kerran käännelleen kunnes ne ovat pinnaltaan täysin kuivia (graavausajasta riippuen n. 40-90 min). Säilytä graavatut keltuaiset ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa.

graavatut keltuaiset

Ps. Jos mausteseoksen haluaa käyttää uudelleen keltuaisten graavaamiseen, se pitää America’s Test Kitchenin mukaan ensin kuivata täysin kuivaksi ja jauhaa sileäksi, sillä keltuaisista imeytyy kosteutta jopa 50% graavautumisen aikana mausteseokseen. Muihin tarkoituksiin ei tätä seosta kannata uudelleenkäyttää, kun seassa on kuitenkin ollut raakaa kananmunaa. Joskus olen tehnyt itse myös niin, että olen liuottanut kertaalleen käytettyä kosteaa mausteseosta muutamaan desiin vettä ja pikagraavannut keltuaisia tässä mausteliejussa jääkaapissa muutaman tunnin. Näin saan aikaan aikamoisen herkullisen sisältä vielä pehmeän keltuaisen esim. tamago kake gohaniin tai ramenkeittoon!

89 views

Suolainen lakritsi-kookoskaramelli

by Juulia 6 Comments
Suolainen lakritsi-kookoskaramelli

kookoskaramelli

Jaahas, se ois taas maanantai! En tiedä teistä, mutta minulle iskee usein maanantaisin hillitön makeanhimo. Normaalisti olen enemmän suolaisten juttujen perään (sipsit ovat suurinta herkkuani), mutta välillä makiaa on vaan saatava.

Parhaita makeita herkkuja ovat tosin minusta sellaiset, joissa on myös jotain suolaista (kuten vaikkapa nämä miso-valkosuklaakeksit sekä rapeaksi paahdetulla schwartzwaldin kinkulla maustettu Elvis-suklaa)! Niinpä olenkin aina heikkona kaikkiin herkkuihin, joiden nimestä löytyy sana suola: suolakinuskijäätelöön, merisuolalla maustettuun suklaaseen … ja tietysti Snickers-patukoihin!

karamellikastike

Onneksi tänään makeanhammas on ollut helposti rauhoiteltavissa jääkaapista viikonlopun kokkailujen jäljiltä löytyvällä karamellikastikkeella. Sitä oli jäljellä juuri sopiva kahden hengen pikku nautiskeluja varten ja kaveriksi kaapista löytyi siskon pihalta poimittuja viherherukoita sekä vadelmia!

Testailin viime viikolla erinäisiä reseptejä erästä tilaisuutta varten ja siinä sivussa tuli sitten keiteltyä myös runsain mitoin karamelliakastiketta kookosmaidosta. Kookoskaramelli osoittautui todella herkulliseksi ja helpoksi valmistaa. Se maistuu oivalliselta pelkästään kookosmaidosta ja -sokerista keiteltynä, mutta kun lisäsin kastikkeeseen vielä suolaista raakalakritsijauhetta sekä vaniljasuolaa, päästiin todella asian ytimeen … ja nyt olen KOUKUSSA!

kookoskaramelli

Karamellikastike onnistuu pienellä kärsivällisyydellä ihan vain keittelemällä sokeria ja kookosmaitoa sopivaan koostumukseen. Nesteen sekoittaminen tulikuumaan sokeriin on ainakin minusta hieman kuumottavaa, joten valitsen mieluummin tämän meditatiivisen metodin. Paksupohjaisen kattilan ja induktiolieden avulla ainakin minun köökissäni kattilan voi myös jättää välillä kuplimaan itsekseen ilman pohjaanpalamisen vaaraa, kunhan käy välillä sitä sekoittelemassa ja kurkkimassa.

Suolainen lakritsi-kookoskaramelli

4 dl rasvaista kookosmaitoa (vähintään 17% rasvaa)

1½-2 dl kookossokeria (tai ruokosokeria/fariinisokeria)

lisäksi:

1-2 tl raakalakritsijauhetta (*

1-1½ tl vaniljasuolaa (tai 1 tl vaniljaa + 1-1½ tl suolaa)

Keitä kookosmaitoa ja sokeria kevyesti poreillen, kunnes karamelli on koostumukseltaan makuusi sopivaa. Riippuen hieman, minkä verran käytät sokeria – jota siis jokainen voi laittaa oman makeustarpeensa mukaan – kastike pitäisi olla juoksevan siirappimaista 20-30 minuutissa. Mikäli haluat testata kastikkeen koostumusta jossain vaiheessa, ota sitä ihan muutama pisara ruokalusikkaan ja laita lusikka hetkeksi jääkaappiin viilenemään. Kookoskaramelli jähmettyy hieman jäähtyessään.

Valmis kookoskaramelli maistuu hyvälle ihan sellaisenaankin, mutta minulle iski himo maustaa se hieman suolaiseksi vaniljasuolalla ja raakalakritsijauheella. Nam! Suolaisen ja makean yhdistelmä on kyllä vastustamaton!

Valmis kookoskaramelli säilyy jääkaapissa ainakin viitisen päivää. Siis … jos säilyy 😉

lakrisd

*) Lakritsijauheita löytyy kaupoista nykyään kiitettävän monelta brändiltä, mutta tähän tarkoitukseen sopii tosi hyvin lähes salmiakkiarominen Lakrids by Johan Bülow Raw Liquorice Powder, joka on osittain rouhetta, osittain jauhetta. Tämä purkki on saatu testiin Lakrdisilta, mutta jäin siihen sen verran koukkuun että lisää on saatava! Hienoksi jauhettua lakritsijauhetta käyttäessä kannattaa sekoittaa lakritsijauhe ensin muutamaan ruokalusikalliseen kastiketta ja lisätä seos sitten loppuun soossiin. Ainakin itselläni nimittäin nuo jauhemaiset lakritsijauheet tuppaavat muuten jäämään paakuiksi kastikkeen sekaan.

244 views

Misokeksit valkosuklaalla

by Juulia 15 Comments
Misokeksit valkosuklaalla

misokeksit

Misoa & valkosuklaata. Keksissä. No miksipä ei?

Liekö lähestyvä Japanin matka syynä vai mikä, mutta tänä syksynä on keittiössäni suurkulutettu Japanilaisen keittiön perusmausteita, kuten dashia, kombua sekä misoa. Misohan on kojilla (eli aspergillus oryzae -homesienellä) fermentoiduista soijapavuista (sekä riisistä, ohrasta, tattarista, rukiista…) tehtyä varsin suolaista tahnaa, joka on Japanilaisen keittiön peruselintarvikkeita.

Suolaisten ja intensiivisten makujen ystävänä olen jäänyt misoon koukkuun ensi tutustumisesta alkaen, mutta kesti aikansa ennen kuin laajensin reviiriäni sen käyttämisen suhteen muuhunkin kuin misokeittoon. Umaminen ja pähkinäinen miso on upeaa japanilaistyylisten keittojen lisäksi majoneesin mausteena, salaatinkastikkeissa, hunajan kaverina glaseeraamassa lohta, marinadeissa, parsan paistovoin mausteena… enkä malta olla sitä käyttäessäni maistamatta tuota ytyä herkkua ihan sellaisenaankin, ihan pienen nokareen vain 😀

misokeksitMisokeksit koukuttavat! Olen varoittanut.

Säilyvyys misolla on supersuolaisena tuotteena jopa vuosia, kunhan sen säilyttää suljetussa pakkauksessa jääkaapissa, eikä sörki sitä likaisilla lusikoilla. Niinpä sille ehtii kerran sitä ostettuaan keksiä kaikenlaisia käyttötarkoituksia – vahvan makunsa ja suolaisuutensa vuoksihan sitä ei yhteen ruokaan laiteta yleensä kuin lusikallinen tai kaksi.

Törmäsin taannoin Instagramia plärätessäni misokekseihin, joita tällaisen suolaisenmakeiden ruokien ystävän oli tietysti kokeiltava, H E T I. Asiaa hieman tutkiskeltuani päädyin kokeilemaan hieman muokaten A Cozy Kitchen -blogin valkosuklaata sisältävää ohjetta, se kun vaikutti sellaiselta, jonka tällainen jauhopeukalo keskellä kämmentä hääräileväkin leipuri hallitsisi.

Leivoin ensimmäisen satsin eräänä aamupäivänä ja kun palasin iltasella kotiin, oli eräs nimeltämainitsematon kotitonttu mutustellut keksit jo melkein loppuun. Jotain addiktoivaa tässä suolaisen ja makean liitossa on, sillä toisella leivontakerralla kiskoin kekseistä suurimman osan ihan itse, lähes huomaamattani, vaikken edes ole mikään makean ystävä!

Oma muokkaukseni ohjeeseen oli keksien kierittäminen mustissa seesaminsiemenissä sekä valkosuklaan paahtaminen – se kun on sellaisenaan makuuni auttamattomasti liian makeaa. Paahdettuna valkosuklaa saa pähkinäisiä ja karamellimaisia aromeja ja muuttuu kiinnostavammaksi, kokeilkaa vaikka!

Toki testasin keksejä myös paahtamatta valkosuklaata. Tuolloin minusta kannattaa hieman vähentää ohjeen sokerin määrää ja lisätä misoa puolisen ruokalusikallista enemmän tasapainottamaan paahtamattoman valkosuklaan makeutta.

Kokeilin myös tehdä kekseistä gluteenittomia käyttämällä vehnäjauhojen sijaan kaurajauhoja. Kyllä kuulkaa toimi! Kauran pehmeä ja viljainen maku sopii misoon hienosti – lisäksi kekseistä tuli vielä aavistuksen vehnäjauhokeksejä mureampia.

Misokeksit paahdetulla valkosuklaalla n. 16-20 kpl

4 dl vehnäjauhoja / gluteenittomia kaurajauhoja

¾ tl leivinjauhoa

½ tl ruokasoodaa.

1 tl vaniljaa

120 g huoneenlämpöistä voita

3-3½ rkl vaaleaa misoa (keltaista shinshumisoa tai valkoista shiromisoa)

1½ – 1 dl kookossokeria / ruokosokeria / hienoa sokeria

1 kananmuna

100 g valkosuklaata

(n. ½ dl (mustia) seesaminsiemeniä)

Mikäli haluat käyttää paahdettua valkosuklaata, aloita leivonta sen paahtamisesta.

Kuumenna uuni 150 asteeseen. Paloittele suklaa ja laita se vuuassa uunin keskitasolle 15-20 minuutiksi, tai kunnes suklaa muuttuu pinnaltaan halkeilevaksi ja kuivan näköiseksi, sekä väriltään paahtuneeksi. Varo polttamasta sitä! Suklaata kannattaa tarkkailla tiheästi varsinkin 10 minuutin paahtumisen jälkeen + käytä nenääsi; sopivasti paahtuneen tuoksun oppii tunnistamaan. Ota paahtunut suklaa uunista ja anna sen hieman jäähtyä, rouhi palat sitten veitsellä hieman pienemmäksi.

Huom! Mikäli teet gluteenittomia keksejä, tarkista vaikka täältä mikä suklaa on varmasti gluteenitonta. Varmista myös, ettei käyttämässäsi misossa ole mukana keliaakikkoja allergisoivia viljoja, kuten vehnää, ohraa tai ruista.

Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe, ruokasooda sekä vanilja keskenään. Sekoita tehosekottimen taikinaosalla tai vispilällä huoneenlämpöistä voita, sokereita sekä misoa kunnes niistä muodostuu vaaleanruskea, tasainen ja sileä seos.

Lisää sitten muna ja jatka sekoittamista kunnes taikina on tasaista. Lisää lopuksi jauhoseos vähän kerrallaan sekä valkosuklaarouhe, sekoittaen vain niin pitkään mitä kaiken yhdistyminen vaatii – mikäli sekoitat taikinaa käsipelillä, vaihda vispilä tässä vaiheessa taikinalastaksi tai tukevaksi lusikaksi. Kääri taikina lopuksi kelmuun ja laita se jääkaappiin viilenemään noin tunniksi.

Ota taikinasta ruokalusikalla tasakokoisia nokareita, jotka pyörittelet käsien välissä palloiksi. Pyörittele pallot sitten halutessasi  seesaminsiemenissä ja laita ne leivinpaperoidulle pellille noin kymmenen sentin päähän toisistaan. Litistä jokainen pallo noin puolen sentin paksuiseksi keksiksi esim. sileäpohjaisen juomalasin avulla (pala voipaperia väliin vaan ja painallus) ja paista taikinaa sitten 175 asteisessa uunissa keskitasolla 12-15 minuuttia, tai kunnes misokeksit ovat reunoiltaan rapeita ja hieman ruskistuneita.

Ps. Paahdettua valkosuklaata voi tehdä kerralla isomman määrän. Itse olen käyttänyt sitä varsin onnistuneesti suolaisten ruokien makeana yllättäjänä esim. kirpeässä parsakaalisalaatissa sekä keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatissa –  ennakkoluulottomasti kokeilemaan vaan!

Pps. Miso on terveellisintä kun ostat sen pastöroimattomana, lisäät sen ruokaan aivan viime tipassa tai käytät sitä vain kylmissä ruokalajeissa – mison sisältämät probiootit kun tuhoutuvat kuumuudessa. Silkan maun puolesta se tuo kuitenkin ihanaa umamisuutta ja syvyyttä näiden keksien lisäksi vaikka minkälaisiin ruokalajeihin. Mihin sinä käytät misoa?

157 views

“Hitaasti mutta varmasti” – dry rub siivet

“Hitaasti mutta varmasti” – dry rub siivet

Yhteistyössä Asennemedia ja Urtekram

Rapeita päältä, sisältä silkkaa silkkiä

Paistoin elämäni ensimmäiset kanansiivet vasta muutama kuukausi sitten. Miksi oi miksi? Helpompaa, edullisempaa ja herkullisempaa kanaruokaa en ole nimittäin vielä aikaan saanut!

Kasvissyöntivuosinani kanansiipien väliin jättäminen on toki ollut selviö, mutta onhan tässä nyt lihaa taas tullut syötyä jo nelisen vuotta. Uteliaana olen maistanut kaikenlaista kateenkorvasta sydämeen, sillä koko eläimen hyödyntäminen on mielestäni luomun tai riistan valitsemisen ohella fiksun lihansyöjän merkki. Wingsejä lautaselleni ei kuitenkaan ole eksynyt kuin muutaman kerran, eivätkä ne ole juuri olleet oikein mistään kotoisin: rasvaisia, sitkeitä, lötköjä ja sotkuisia syödä. Maistettuani ensimmäisen kerran hyviä siipiä, aloin kuitenkin ymmärtämään miksi ne ovat niin monelle niin suurta herkkua.

En olisi silti varmaan lähtenyt kokeilemaan siipien paistelua itse kotona, ellen olisi innostunut niiden kasvisversiosta, kukkakaaliwingseistä 😀 Kyllähän se on hieman huvittavaa, että ennen kuin olen kunnolla tutustunut esikuvaan, teen jo sen vegeversiota… mutta hei, miksipä ei!

Kukkakaaliwingsit…

…ja niiden esikuva. Hyviä molemmat!

Kukkakaaliwingsit olivat niin kova menestys kotonani, että sormiani alkoi nopeasti syyhyttää ihan aitojenkin siipien kokkailu. Friteeraus ei ole mieleeni, enkä omista grilliä, joten päädyin etsiskelemään ohjetta, jonka voisi toteuttaa uunissa. Hyvin pian nettiä kaiveltuani tielleni osui useampi ohje, jossa hyödynnetään “low and slow” -ideologiaa; raaka-aine kypsennetään hitaasti matalalla lämmöllä mehevän mehukkaaksi ja mureaksi.

Kikkailtuani talvella kotikutoisella sous vide -metodillani onnistuneesti nieriän lisäksi myös varsin mehukasta ja kosteaa kanaa, innostuin luonnollisesti ajatuksesta, että siivetkin voisi valmistaa melko matalassa lämpötilassa. Jo ensimmäinen kokeilu oli menestys, joten olen lopullisesti myyty hitaalle hauduttelulla –  ehkä seuraavaksi ostan kirppikseltä 90-luvun ostosTV-hitin aromipesän ja testaan, mihin siitä olisi!

Koska rakastan runsaita makuja, mutta inhoan siivoilua, halusin kokeilla siipien kuivamaustamista dry rub -seoksella. Se on helppoa ja suhteellisen sotkutonta, mausteet kun voi hieroa siipiin esimerkiksi muovipussissa – kädet pysyvät puhtaana ja pussia ei tietysti tarvitse tiskatakaan. Mausteitakin kotoani löytyy runsain mitoin taannoisen Urtekram -mausteyhteistyön (joka oli siis juurikin tuo kukkakaaliwings) jäljiltä.

Yhdistän mieluusti jotain hieman makeaa suolaiseen ruokaan, erityisesti, kun tekeillä on jotain jonka pinta kaipaa karamellisointia. Pieni makeus korostaakin näiden siipien savuisuutta mukavasti ja tekee pinnasta ihanan rapean. Sokerina käytin tällä kertaa Urtekramin luomu kookossokeria, jonka karamellinen ja aavistuksen savuinen syvä maku sopii siipiin kuin nakutettu.

Kaakkois-Aasiassa kookospalmun kukkien nektarista keiteltyä sokeria on käytetty iät ja ajat, mutta meille länsimaissa tuote on vielä suhteellisen jännä uutuus. Maun puolesta se on lähellä tummaa ruokosokeria, mutta on selvästi karamellimaisempi. “Tavallista” valkoista sokeria kotoani harvemmin löytyykään, sen sijaan en voisi elää ilman vaahterasiirappia. Urtekramilta löytyy kookoksenkukkasokerista myös siirappiversio, joka on toistaiseksi vienyt kotonani vaahterasiirapin paikan. Siinä on makeuden lisäksi myös mukavasti kirpeyttä, ja se sopii mahtavasti niin aamupuuron, kuin hedelmäsalaatinkin päälle.

Hitaasti mutta varmasti – dry rub wingsit 2:lle

n. 800 g kanansiipiä (mieluiten luomua)

dry rub -mausteseokseen:

1 tl jauhettua mustapippuria

1 tl suolaa

1 tl savupaprikaa

1 tl juustokuminaa

2 tl chilihiutaleita

1 tl sinappijauhetta

1,5 tl jauhettua inkivääriä

2 rkl Urtekram kookossokeria

Lämmitä uuni 125 asteiseksi. Nosta siivet huoneenlämpöön noin puoli tuntia etukäteen.

Sekoita kuivamausteseoksen ainekset kulhossa tai isossa minigrippussissa ja lisää siivet. Sekoittele siipiä mausteissa niin, että ne ovat kauttaaltaan mausteiden peitossa, itse oikein hieron maustetta siipiin.

Asettele siivet uuniritilälle nahkapuoli ylöspäin. Laita ritilä leivinpaperoidun uunipellin päälle ja tuuppaa sitten sekä ritilä että uunipelti uuniin alatasolle. Anna siipien paistua hiljalleen noin puolitoista tuntia ja käännä ne sitten ympäri. Paista vielä puolitoista tuntia – paistoaika voi olla itseasiassa kokonaisuudessaan huoletta jopa neljä tuntia, sanoisin että kolme tuntia on kuitenkin minimi. Käännä siivet takaisin nahkapuoli ylöspäin. Nosta uunin lämpö kahteensataan ja ruskista siipiä uunin ylätasolla tai grillivastuksen alla vielä hetki, jotta saat niiden pintaan kunnolla väriä.

Tarjoile siivet esimerkiksi ruohosipulilla, piparjuurella ja sinapilla maustetun ranskankerman kera – myös perinteinen varhaiskaalisalaatti chilillä ja appelsiinimehulla terästettynä toimii siipiien kaverina loistavasti. Siihenkin lorotan muuten sekaan nykyään kookossiirappia ♥

Matalassa lämmössä pitkään paahtuneet siivet ovat pinnaltaan rapeita mutta sisältä silkkisiä, toisinsanoen sekä nautinnollista että helppoa syötävää. Enin rasva valuu hitaasti kypsennettäessä siivistä ritilän alapuoliselle pellille, mutta liha säilyy silti mehukkaana ja se suorastaan tipahtaa irti luusta. Juusonkin mielestä siipien syöminen on aina ollut sotkuista puuhaa, mutta näitä siipiä hän on syönyt hyvällä halulla – jäljelle kun jää vain kasa puhtaita luita.

Ps. sen uuniritilän saa sitten puhtaaksi hinkkaamalla sitä muutamalla sokeripalalla (ainoa järkevä käyttötarkoitus sokeripaloille jos minulta kysytään) 😀

3 910 views