Umamirikas kasvisliemi

by Juulia 0 Comments
Umamirikas kasvisliemi

vegaaninen kasvisliemi

Blogiani pidempään lukeneet ovat ehkä havainneet, että tykkään kokata monia asioita alusta asti itse. Yksi näistä asioista on kasvisliemi. Liemiin uppoaa helposti erilaiset muutoin hävikkiin ennenpitkää päätyvät vihannekset, yrtit ja juurekset ja vietettyäni tunteja liemikattilan äärellä (lue: katsellen Netflixiä ja kurkaten kattilaan silloin tällöin) koen aina olevani todellinen keittiöihme. Ihmeitähän liemen keittely ei tosin vaadi, kärsivällisyyttä lähinnä 😀

Välillä otan oikein kunnon liemispurtin ja täytän isoimman kattilamme ääriään myöten raaka-aineilla, jotka saavat sukat pyörimään jaloissani – kun kattilaan heittää hihasta nimittäin muutamat umamirikkaat ässät, kuten kombulevää ja kuivattuja siitakesieniä, on valmis kasvisliemi kaukana kuutiotavarasta. Kiitos tästä oivalluksesta kuuluu hurahdukselleni japanilaiseen dashiliemeen, jota tehtailin viime vuonna jos jonkinlaista versiota. Kun palasin taas perus kasvisliemikattilan äärelle, hoksasin nopeasti hyödyntää muutamia dashin raaka-aineita siinäkin.

vegan stockThings that make me go HMMMM…

Taannoin silmiini osui houkutteleva vegaanisen kasvisliemen ohje Bon Appetit -sivustolta (jep, kaikki kasvisliemet eivät välttämättä ole vegaanisia, vaikka se vähän hassulta kuulostaakin), joka nosti liemihommani kertaheitolla seuraavalle tasolle. Ohjeessa nimittäin paahdettiin liemen aromiaineet todella ohuelti suikaloituna JA misotahnassa kieriteltyinä.

Ding ding ding – sanoiko joku miso? Miten en ole itse tajunnut laittaa sitä kasvisliemeeni, vaikka tajusin sen kombun ja siitakkeen? Pieni määrä misoa ei muuta lientä misokeittomaiseksi, mutta tuo makuprofiiliin vielä lisää umamia sekä mukavaa pähkinäisyyttä. Käytän ruuanlaitossa yleensä mietoa vaaleaa misoa (shiromiso), mutta seuraavalla kokkailukerralla taidan kokeilla tähän liemeen punaista misoa, jonka veikkaan tuovan tähän nestemäiseen umamipommiin vielä hitusen enemmän ytyä!

Mitä tulee liemen muihin raaka-aineisiin: klassiset mirepoix -raaka-aineet eli sipuli, selleri ja porkkana riittävät, mutta toki liemeen saa lisää makua kun heittelee sekaan vähän jotain muutakin. Jos tiedän tekeväni viikonloppuna kasvislientä, saatan keräillä viikon varrella minigrippussiin esim. juuresten ja sipulin kuoria, yrttipuskan jämiä, kevätsipulin tai purjon vihreitä osia, parsakaalin kantoja, herkkusienen/portobellon/siitakesienten varsia tms. muutoin bioon päätyviä aineksia. Ne säilyvät pestyinä ja kuivattuina varsin hyvin sen 3-4 päivää pussissa odotellen liemikylpyään. Näitä voi lisätä liemeen sen mukaan mitä kotoa sattuu löytymään, mutta ilmankin toki pärjää!

Selleristä vielä sen verran, että itse vierastan lientä, jossa se maistuu liikaa. Tämän vuoksi valitsen liemeen aina melko hoikan ja lyhyen varren. Varsisellerin voi halutessaan korvata myös juurisellerin palalla – pois en sitä kuitenkaan jättäisi! Chilin ja inkiväärin voi sen sijaan halutessaan jättää pois.

Umamirikas kasvisliemi

vegaaninen, gluteeniton (mikäli käytät gluteenitonta misoa)

1 kokonainen valkosipuli kuorineen

1 iso tai 2 pientä keltasipulia kuorineen

2 reilun kokoista porkkanaa

1 hoikka sellerin varsi / n. 100 g juuriselleriä

1-2 chilipaprikaa (riippuen halutusta tulisuudesta ja chililajikkeesta)

n. 10 cm pätkä inkivääriä

2 kpl n. 15 × 20 cm palaa kombulevää

8 kuivattua siitakesientä

(purjon tai kevätsipulin vihreät osat, herkkusienten/siitakkeiden/portobellojen kantoja, parsakaalin tyviä,  muutama timjamin oksa, persiljaa)

n. 4 rkl misoa

2 rkl mietoa kasviöljyä

n. 2-3 rkl vettä

+

4 l vettä

15 mustapippuria

3 laakerinlehteä

suolaa

Pese porkkanat ja sellerinvarsi. Puolita valkosipuli sekä keltasipuli kahtia. Viipaloi keltasipuli, selleri sekä porkkana hyvin ohuiksi viipaleiksi uunivuokaan esim. mandoliinilla. Viipaloi inkivääri pitkittäin muutaman millin levyihin ja halkaise chili pitkittäin kahtia. Lado uunivuokaan halkaistu valkosipuli, inkiväärin palat sekä chili. Leikkaa kuivat siitakesienet puoliksi ja murra kombulevä pienemmiksi paloiksi, lisää sitten vielä nekin vuokaan.

Sekoita pienessä kulhossa miso, öljy ja vesi sekaisin ja valele seos uunivuokaan. Hiero seosta käsin jotta jokainen palanen saa misokuorrutuksen. Laita vuoka sitten 150 asteiseen uuniin 1-1,5 tunniksi, tai kunnes kaikki raaka-aineet ovat paahtuneet ja saaneet hieman väriä. (Tuo kuvan musta ja palaneen näköinen osa on muuten sitten kombulevää, en käräyttänyt raaka-aineita, vaikka ne reilusti väriä saivatkin…)

Kumoa uunivuoan sisältö isoon kattilaan. Kaada perään pippurit, laakerit sekä 3 litraa vettä. Kaada jäljelle jäänyt 1 vesilitra uunivuokaan ja raaputtele puulastalla kaikki pohjaan tarttunut tavara huolella talteen. Kippaa viimeinen vesilitra vasta sitten liemikattilaan.

Keitä lientä miedosti poreillen reilu tunti, tai kunnes nesteen määrä on vähennyt noin puoleen alkuperäisestä ja liemi maistuu sopivan vahvalle. Siivilöi liemi ja mausta tarvittaessa (ja käyttötarkoituksesta riippuen) sopivalla määrällä suolaa.

Liemi säilyy jääkaapissa 3-4 vuorokautta ja pakastimessa n. 3 kk.

Huom! Tämän liemen käyttötarkoitus on kokkailu, eli jatkojalostan tästä liemestä patoja, muhennoksia, erilaisia keittoja jne. Mikäli haluat vaikkapa tarjota liemen sellaisenaan keiton tapaan, vähennä veden määrää ohjeessa kolmeen litraan tai keittele valmista siivilöityä lientä kasaan vielä hieman enemmän.

kasvisliemi

930 views

Korealainen dashi aka anjovisliemi

Korealainen dashi aka anjovisliemi

korealainen dashi

Hurahdettuani joulukuisen Japaninmatkamme jälkeen dashiin, on siitä tullut tehtyä jonkinlaista versiota tässä keittiössä lähes joka viikko. Uusin tuttavuus dashien maailmassa on korealainen dashi, joka saa makunsa kuivatusta anjoviksesta! Anjovisdashi (dashima myeolchi yuksu) on vahvan umaminen ja hyvällä tavalla kalaisa liemi, jota käytetään varsinkin Koreassa monen ruuan perustana, minkä vuoksi sitä kai kutsutaankin usein korealaiseksi dashiksi. Eipä sillä, etteikö sitä käyttäisi myös Japanissa, eri kutsumanimellä vaan (iriko dashi)!

Kuivatulla anjoviksella maustettu dashi luo muiden dashien tavoin hyvän makupohjan monenlaisiin ruokiin, kuten vaikkapa erilaisiin keittoihin, patoihin ja nuudeli- tai riisiruokiin. Omassa keittiössäni se on vielä sen verran uusi tulokas, että olen käyttänyt sitä lähinnä bonitolla maustetun dashin sijasta muutamissa japanilaisissa resepteissä, kuten chawanmushissa ja dashimaki tamagossa.

Korealaisia ruokia ei repertuaarissani vielä oikein olekaan, mutta lähipäivinä sellainen on tänne silti tulossa (tai siis ainakin oma tulkintani kyseisestä ruuasta). Toisinsanoen, olen ottanut varaslähdön korealaisten ruokien fiilistelyyn. Lähden loppukesästä ihka ensimmäiselle Etelä-Korean reissulleni, enkä malta odottaa kaikkia niitä houkuttelevia ruokia, joihin pääsen siellä tutustumaan! Sittenpähän myös näen, miten ja mihin kaikkeen siellä tätä dashia oikein käytetäänkään 🙂

korealainen dashi

Korealainen dashi saa yksinkertaisimmillaan makunsa silkasta kuivatusta anjoviksesta (jolloin sen nimi on myeolchi juksu), mutta täyteläisempää se on, kun siihen lisätään kombulevää tai vielä hieman kuivattuja siitakesieniäkin. Pääraaka-ainetta eli kuivattuja anjoviksia on myynnissä moneen lähtöön ja mikäli ostat kokonaisia anjoviksia, niistä täytyy poistaa päät ja sisälmykset ennen käyttöä (yäks). Itse onnistuin onneksi löytämään sellaisia kuivattuja anjoviksia, joille tämä operaatio oli jo tehty. Kuivattu anjovis löytyy aasialaisista kaupoista jääkaapista ja se täytyy säilyttää tietysti myös kotona jääkaapissa.

Korealainen dashi eli Dashima MyeolChi YukSu

1,5 l vettä

30 g kuivattuja päättömiä ja sisälmyksettömiä anjoviksia (n. 1 dl)

15-20 g kombulevää

(2-3 kuivattua siitakesientä)

Riko kombu muutamaksi pienemmäksi osaksi ja laita se veteen likoamaan edellisenä päivänä tai viimeistään tunti ennen kuin alat valmistamaan dashia. Mikäli rikastat dashia kuivatuilla siitakkeilla, laita ne likoamaan kombun kanssa.

dashi

Laita kombu (sekä siitakkeet) liotusvesineen kattilaan ja lisää sekaan anjovis. Ala lämmittämään kattilaa hyvin miedolla lämmöllä. Jatka lämmittämistä, kunnes vesi on juuri ja juuri kiehahtamassa. Poista tuolloin kombu, mutta jätä anjovikset (ja siitakkeet) miedosti poreilevaan kattilaan vielä noin kymmeneksi minuutiksi. Ota kattila sitten liedeltä ja siivilöi valmis dashi huolella. Jos vain mahdollista, siivilöi korealainen dashi vielä kankaan läpi, jotta saat pienimmätkin anjoviksen osat siitä pois.

Korealainen dashi säilyy jääkaapissa kolmisen päivää, mutta on parhaimmillaan tuoreeltaan. Useassa lähteessä, johon olen tutustunut, kerrotaan että tätä dashia voi myös pakastaa, mutta sitä en ole itse vielä testannut! Niinpä teen tätäkin dashia yleensä tarpeen mukaan ja käytän ylijääneen dashin luovasti soveltaen lähipäivinä muihin ruokiin (kuten vaikkapa misorisottoon).

korealainen dashi


Lähteet: My Korean Kitchen, Maangchi

350 views

Vegaaninen misorisotto & paahdetut kukkakaalipihvit

by Juulia 28 Comments
Vegaaninen misorisotto & paahdetut kukkakaalipihvit

Misorisotto maistuu niin vegaanille kuin sekaanillekin.

Pitäisi tehdä vegaaninen risotto. Eli … ei juustoa … eikä voita? Apua!

Ensireaktiosta toivuttua alkaa järki taas pelaamaan: enhän minä itseasiassa laita läheskään kaikkiin risottoihini juustoa – voin puuttuminen on siis se pahempi pulma! Kermaisen risotosta kyllä saa ilman sitäkin, ihan vain tekemällä risoton niin kuin kuuluu: houkuttelemalla tärkkelystä riisistä ulos nestettä vähän kerrallaan lisäämällä. Koostumukseltaan kermainen risotto pitäisi siis onnistua myös täysin vegaanisena ilman sen kummempia kommervenkkejä. Voiko sen maku vaan olla mistään kotoisin ilman voita? Ei auta kuin lähteä kokeilemaan!

Misorisotto-3

Voin makua on aika vaikea vegaanisena saavuttaa, joten unohdetaanpa ihan ensiksi se ja lähdetään rakentamaan makua jotain muuta kautta. Silmiini osui taannoin Serious Eatsin juttu, jossa vinkattiin laittamaan misoa (japanilaista suolaista soijapaputahnaa) vegaaniseen risottoon. Jutussa lupailtiin sen tuovan ruokaan hieman samantyyppistä umamisuutta kuin parmesaani – kuulostaa hyvältä!

Jo ensimmäisen testikokkailun jälkeen voin allekirjoittaa tuon väitteen. Miso tuo risottoon ihanaa suolaisuutta ja täyteläistä umamisuutta, tekemättä kuitenkaan lopputuloksesta yksiulotteista. Parmesaanille misorisotto ei tokikaan maistu, saatikka rakkaalle voilleni, muttei kai niin ole tarkoituskaan.

Misorisotto

Kokkailukokeiluja jatkamalla misorisotosta on jalostunut pikkuhiljaa varsin herkullinen annos, jossa en kaipaa niin voita kuin parmesaaniakaan. Vinkkini täyteläisen maun saavuttamiseen vegaanisin keinoin ovat seuraavat:

  • Käytän nesteenä siitakedashia kasvisliemen sijaan, siinä kun sitä umamia vasta onkin. Dashi ei ole kasvisliemen tapaan suolaista, minkä ansioista voin läträtä risottoon vielä vähän enemmän herkkuani misoa.
  • Käytän saken sijaan kuivaa sherryä (finoa, manzanillaa tai amontilladoa), sen pähkinäinen aromi kun tuntuu täydentävän misoa erityisen hyvin. Mikäli olet HC vegaani, varmista, että käyttämäsi alkoholi on vegaanista.
  • Käytän öljynä pähkinäöljyä, en oliiviöljyä. Se tukee sekä sherryn että paahdetun kukkakaalin makuja ja tuo risottoon lisää ulottuvuuksia. Omasta mielestäni tässä toimii varsinkin hasselpähkinä- ja saksanpähkinäöljy.
  • Pikakaramellisoin sipulit ja valkosipulit. Perinteinen karamellisointi vie parhaimmillaan jopa tunnin, joten käytän usein seuraavanlaista oikotietä: lisään pannulle ripauksen suolaa heti paistamisen alussa houkuttelemaan sipulista nesteitä ulos, hetken kuluttua taas lisään ripauksen sokeria nopeuttamaan karamellisoitumista. Huijaustahan se on, mutta herkullisin lopputuloksin! Valkosipuli kannattaa muuten jättää tässä tarpeeksi ronskeiksi paloiksi, jottei sille käy käry.
  • Lisään risottoon välillä lopuksi ravintohiivahiutaleita, jotka ovat maultaan jännän juustoisia (tsek tsek vegaaninen simsalabim-juustosoossi). Joskus kaipaan tähän risottoon tuota juustoisuutta, välillä taas en. Se riippuu oikeastaan siitä, mitä risoton päällä tarjoilen 🙂
  • Proteiinia annokseen voi lisätä pähkinöillä, pinjansiemenillä tai manteleilla. Omasta mielestäni risoton suolaisiin ja täyteläisiin makuihin sopii hyvin pieni happamuus, joten olen suosinut lemppareitani eli viinietikkamanteleita, joita löytyy ainakin Punnitse & Säästä -kaupasta. Savumantelit toimivat myös hienosti – samoin paahdetut pinjansiemenet. (*

Kukkakaalipihvit 2:lle

1 keskikokoinen luomukukkakaali

2-3 rkl pähkinäöljyä (esim. hasselpähkinä tai saksanpähkinä)

ripaus sokeria ja suolaa

2-3 rkl ravintohiivahiutaleita

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Viipaloi kukkakaali pitkittäin noin sentin paksuisiksi pihveiksi. Kukkakaalin varsi pitää nuput kätevästi samassa paketissa – tosin tämän vuoksi yhdestä kukkakaalista harvemmin saa enemmän kuin kaksi pihviä. Loppu kukkakaali kannattaa kuitenkin paahtaa samalla kertaa ja käyttää se esim. salaateissa – sen voi myös pilkkoa lopuksi ja lisätä risoton sekaan.

Laita kukkakaali uunipellille ja valele sitä öljyllä. Ripottele sitten päälle hieman sokeria, suolaa ja ravintohiivahiutaleita. Paista kukkakaalia ylätasolla uunissa 20-30 minuuttia, tai kunnes se on makuusi sopivan kypsää ja pinnaltaan kauniin ruskistunutta. Tarjoile pihvit misorisoton kanssa.

Misorisotto 2:lle

n. 2 dl risottoriisiä

n. 3 rkl pähkinäöljyä (esim. hasselpähkinä- tai saksanpähkinäöljyä)

2 kevätsipulin vaaleat osat

1 pieni keltasipuli

4-5 valkosipulin kynttä

ripaus suolaa ja sokeria

1 dl kuivaa sherryä

6-7 dl lämmintä siitakedashia (+ sen valmistuksesta ylijääneet siitakesienet)

½ – ¾ dl vaaleaa misoa

vastarouhittua mustapippuria

(n. 3-4 rkl ravintohiivahiutaleita)

Tarjoiluun:

kevätsipulin vihreitä osia tai ruohosipulia

pähkinöitä, pinjansiemeniä tai manteleita (viinietikkaisia, savuisia, chilisiä, you name it)

Viipaloi kevätsipulin vaaleat osat (säästä vihreät osat tarjoiluun) ja silppua keltasipuli. Paloittele myös valkosipulit karkeasti. Kuumenna öljy pinnoitetussa kasarissa ja lisää siihen sipulit sekä pieni ripaus suolaa. Paistele keskilämmöllä hetki ja lisää sitten sokeri. Alenna lämpöä  ja jatka paistamista ainakin kymmenen minuuttia, jotta saat sipuliin kauniin värin. Varo kuitenkin polttamasta valkosipulia. Mikäli käytät siitakkeita, viipaloi ne, ja lisää pannuun tässä vaiheessa.

Huolehdi siitä, että dashi on lämmintä. Pidä se esim. viereisellä levyllä kattilassa valmiina kauhottavaksi risottoon.

Lisää kasariin sitten riisi. Pyörittele se kauttaaltaan öljyisessä sipulissa, kunnes se muuttuu reunoiltaan hieman läpikuultavaksi. Kaada sitten kattilaan sherry samalla riisiä hämmentäen. Odota, kunnes sherry on melkein kokonaan imeytynyt riisiin. Ala sitten lisäämään risottoon siitakedashia kauhallinen kerrallaan, antaen edellisen kauhallisen aina imeytyä riisiin melkein kokonaan ennen seuraavan lisäämistä. Hämmentele risottoa samalla rauhallisesti pohjia myöten. Jatka liemen lisäämistä, kunnes kaikki on käytetty. Mikäli riisissä on tässä vaiheessa vielä reilummin puruvastusta, jatka nesteen lisäämistä vähän kerrallaan käyttäen lämmintä vettä.

Kun riisinjyvät ovat lähestulkoon pehmenneitä, mutta niissä on vielä aavistus puruvastusta, voit viimeistellä risoton. Koostumuksen pitäisi olla melko vellimäistä – enemmänkin lusikoitavaa kuin haarukoitavaa – joten lisää tarvittaessa vielä hieman vettä. Risotto jatkaa paksuuntumistaan hieman vielä lautasella, joten jätä se mieluummin hieman liian löysäksi kuin paksuksi! Ota sitten risotto liedeltä ja lusikoi sekaan miso huolella sekoittaen. Aloita vaikka yhdestä ruokalusikallisesta ja jatka lisäämistä, kunnes risotto on sopivan suolaista omaan makuusi. Mikäli haluat, voit maustaa risoton vielä ravintohiivahiutaleilla, ja lisätä sekaan ylimääräiset paahdetut kukkakaalit.

Tarjoile misorisotto lämmitetyiltä lautasilta kukkakaalipihvien kera. Viimeistele annokset vihreällä kevätsipulisilpulla/ruohosipulilla, pähkinöillä, manteleilla tai pinjansiemenillä.

*) Kuvauspäivänä tälle ruokablogaajalle kävi sellainen kämmi, että kotoa ei löytynyt mantelin mantelia saatikka pinjansiemeniä. Kun sekä päivänvalo että kuvauspäivät ovat tähän vuodenaikaan ja päivätyöhöni nähden kortilla, piti keksiä pikaratkaisu: keitin kaapista kaivettuja maapähkinöitä balsamicosiirapissa. En ehkä antaisi pisteitä tälle ratkaisulle sen estettisyydestä, mutta maun puolesta viritys toimi kyllä oikein hyvin.


Ps. Alkon valikoimista löytyy ainakin nämä vegaaniset sherryt:

Kommentoikaa paremmin kärryillä olevat ihmeessä jos tiedätte muita, tai jos nämä tiedot ovat väärin 🙂

Pps. Annos on gluteeniton, kunhan käytät gluteenitonta misoa (esim. riisi- tai tattarimiso)

1 129 views

Dashi × 3

Dashi × 3

dashiDashi × 3

Dashiliemi on yksi japanilaisen keittiön peruspilareista. Se on vahvan umamista ja se valmistuu yksinkertaisimmillaan yhdestä raaka-aineesta eli kombulevästä. Dashin tekeminen on vielä yksinkertaisempaa: uita kombua vedessä, kuumenna, poista kombu. Tadaa! Dashi on valmista. Jos olette koskaan tehneet esim. kasvis- tai kanalientä itse kotosalla, tiedätte, että homma on silloin aika paljon työläämpää.

Ainoa dashin tekemiseen liittyvä vaivannäkö osuukin hankintojen puolelle – kombua kun ei ihan lähikaupoista vielä saa. Aasialaisissa ruokakaupoissa sitä kuitenkin myydään usein montaakin sorttia, eivätkä hinnat juuri päätä huimaa: paketti voi irrota jopa parilla eurolla. Toki kombuakin ostellessa kannattaa satsata laatuun ja etsiä erityisesti sellaista levää, jonka pinnalla on reilusti valkoista jauhetta. Tuo jauhe kondensoituu kombun pinnalle sen kuivuessa auringossa ja mm. glutaamisia happoja mannitolia; se ei siis ole hometta vaan tiivistynyttä umamia.

dashi

Japanintuliaiset itselle osa XXX: ihanan valkopilkullista kombua + paksuja katsuobushilastuja eli kezurikatsuojaa.

Japanilainen kombu tulee yleensä Hokkaidon alueelta, mutta kombua myös viljellään niin Koreassa kuin Kiinassakin. Ostin Japanin matkaltani kotiin erään kauppa-apulaisen suosittelemaa “parasta” (ja samalla tietysti myös kalleinta) kombua – Hidakan alueelta –  ja se onkin osoittautunut erittäin maukkaaksi dashin raaka-aineeksi. Nyt tosin vähän harmittaa, etten samantien ostanut kaikkia erilaisia kombuja, joita tielleni osui – voisin nimittäin viettää mieluusti vaikkapa hiihtolomani niiden makuvivahteita vertaillen.

Eipä siinä valitsemassani luksuslevässä silti kaltaiseni aloittelevan kombuntuntijan suussa suuren suurta eroa ole verrattuna aasialaisten markettien halpiskombuun (joiden pakkauksista en usein osaa edes etsiä alkuperämaata). Hyvä näin, vaikka voisin kyllä ihan varta vasten lähteä kombunhakureissulle Japaniin, kunhan vaan ensin voittaisin lotossa.

Onsen tamago dashikylvyssään

No mihin sitä dashia oikein käytetään?

Dashi maustaa Japanissa niin keitot, liemet, kastikkeet, paistokset kuin padatkin, ja se on maukas haudutusliemi monille vihanneksille, tofulle, kalalle ja lihalle. Kananmunan kaveriksi dashi käy myös monella tapaa, joista muutaman täällä blogissakin vielä tulen esittelemään.

Kovin montaa japanilaista reseptiä en ole vielä löytänyt, missä dashia ei käytettäisi tavalla tai toisella … ja niitähän minä olen tässä talven mittaan kahlannut läpi jo melkoisen määrän. Omia suosikkiosoitteitani dashille ovat mm. gyudon-lihapata, ochazuke, okonimyaki sekä onsen tamago. Kun nykyään jääkaapistani löytyy dashia lähes kokoajan, sitä lorahtelee myös kaikenlaisiin keittoihin (ensisijaisesti erilaisiin ramen- ja misokeittoihin) ja jopa risottoon. Kasvislientä ei ole vielä tullut ikävä.

Dashille löytyy netistä valtava määrä erilaisia ohjeita, joissa vaihtelevat niin raaka-aineet, kuin niiden käsittelytavatkin. Itseäni alkuun hieman hirvitti, että miten sitä nyt oikein pitäisi tehdä – näin vai noin? Mikäli olet kaltaiseni utelias ihminen, kannattaa lukaista esim. tämä melko kattava dashilajeita avaava juttu. Helpointa on kuitenkin vain olla jännäilemättä, ja ryhtyä hommiin. Pieleenmenovaara on dashin valmistamisessa minimaalinen!

Rohkaistaakseni kaikkia vielä epäröiviä dashiliemen pariin, laitan teille tänään kolmenlaiset dashinvalmistusohjeet:

  • Perusdashin, jossa on kombulevän lisäksi katsuobushia, eli kuivattua, fermentoitua ja savustettua tonnikalaa, boniittia. Kun puhutaan yleisesti dashista, tarkoitetaan sillä usein juuri tällaista dashia. Katsuobushilla maustettu dashi on oma suosikkini, se kun tuo liemeen ihanaa savuisuutta, josta pidän kovasti.
  • Siitakedashin, jota buddhalaiset munkitkin Japanissa käyttävät herkullisia kasvisruokiaan (shojin ryori) laittaessaan. Tässä dashissa kombulevän makua täydentää vahvasti umaminen kuivattu siitakesieni.
  • Kolmas ei sitten olekaan resepti lainkaan, sillä se valmistetaan jauheesta. Dashin tekeminen itse vie nopeimmillaan 20 minuuttia, joten tilanteita, jolloin turvaudun itse valmisjauheisiin, ei tapahdu kovinkaan usein. Annospusseihin pakattua dashijauhetta on silti hyvä pitää maustekaapissa, esim. jos kombun raaka-aineet ovat päässeet loppumaan ja jonkun japanilaisen ruuan himo yllättää. Dashijauheessa on toki kombun ja boniitin lisäksi myös enemmän tai vähemmän lisäaineita, joten ainakin itse pidän tuotteen täysin hätävaran roolissa.

Käytän itse perusdashia tehdessäni kombun kaverina mieluiten katsuobushin paksumpaa versiota kezurikatsuojaa, jota toin reissusta kotiin reilut määrät. Valitettavasti en ole vielä bongannut tuota paksumpaa lastua kotisuomesta – niinpä kun se loppuu, palaan taas täältä löytyvän paperinohuen katsuobushin, hanakatsuon, pariin … tai ehkä rohkenen kokeilla sen tilaamista netistä?

Katsuobushin määrää liemessä voi säätää oman maun mukaan – mitä enemmän niitä raaskit laittaa, sen vahvempi maku liemellä on. Sama koskee tietysti myös kombua, ja siitakedashia valmistettaessa siitakkeiden määrää.

Dashi (ichiban dashi)

1 l vettä

n. 10 × 20 cm pala kombua

kourallinen katsuobushia (n. 5 g)

Murra dashi muutamaan palaan ja laita se syvään kulhoon. Mittaa vesi kombun päälle. Mikäli sinulla vain on aikaa, jätä kombu veteen likoamaan ja uuttumaan viileässä paikassa mahdollisimman pitkäksi aikaa, mieluiten yön yli. Jääkaappiin ja kansi päälle vaan! Kaada sitten kombu liotusvesineen kattilaan ja ala lämmittämään seosta hitaasti miedolla lämmöllä. Voit myös hypätä liotusvaiheen yli ja laittaa kaikki raaka-aineet suoraan kattilaan. Juuri ennen kuin vesi saavuttaa kiehumispisteensä, siirrä kattila liedeltä ja kalastele kombun palaset vedestä pois. 

Lisää veteen katsuobushi ja anna seoksen seistä kymmenisen minuuttia, tai kunnes hiutaleet vajoavat kattilan pohjalle. Siivilöi liemi pienireikäisellä siivilällä (tai vuoraa siivilä vielä harsokankaalla/kahvinsuodatimella) ja se on valmis käytettäväksi. Dashi säilyy jääkaapissa 4-5 päivää. Itse olen myös pakastanut sitä esim. ramenkeiton pohjaksi, mutta parhaimmillaan se on kyllä aina tuoreena.

Huom! Kun valmistat dashia, voit uudelleenkäyttää kombun ja katsuobushin. Ensimmäisellä käyttökerralla valmistunutta dashia kutsutaan ichibandashiksi eli “ensimmäiseksi dashiksi”, mutta kun käytät samaa kombua ja katsuobushia uudelleen, saat aikaan hieman miedompaa lientä eli “toista dashia”, nibandashia. Nibandashi sopii hyvin ruokiin, joissa dashin maku ei ole pääosassa – esim. ramenkeiton pohjaksi tai erilaisten raaka-aineiden haudutusliemeksi. Se kannattaa tehdä heti ensimmäisen satsin perään, kosteat kombu ja katsuobushi kun eivät säily pitkään.

Valmistaaksesi nibandahsin, riittää, että laitat kombun ja katsuobushin takaisin kattilaan, lisäät päälle vettä ja lämmität seosta taas hitaasti kiehumispisteeseen. Anna sen poreilla sitten kymmenisen minuuttia ja siivilöi näin syntynyt liemi samaan tapaan kuin ekalla kerralla.

Vasemmalla siitakedashi, oikealla perusdashi.

Siitakedashi

1 l vettä

n. 10 × 20 cm pala kombua

2-4 kuivattua siitakesientä

Murra kombu muutamaksi pienemmäksi palaksi ja laita se kulhoon siitakkeiden kanssa. Kaada vesi päälle. Jätä seos maustumaan ja uuttumaan mieluiten yön yli viileään paikkaan. Kaada sitten kombu ja siitakkeet liotusvesineen kattilaan ja ala lämmittämään seosta hitaasti miedolla lämmöllä (mikäli sinulla on kiire, hyppää liotusvaiheen yli ja laita kaikki raaka-aineet suoraan kattilaan).

Juuri ennen kuin vesi saavuttaa kiehumispisteensä, siirrä kattila liedeltä ja kalastele kombun palaset vedestä pois. Kun liemi on hieman jäähtynyt, poista myös siitakkeet ja purista niistä varovasti kaikki vesi liemeen. Liemeen käytetyt siitakkeet voi käyttää vielä ruokaan, jos tahtoo, tosin kovat varret niistä kannattaa kyllä poistaa.

Siitakedashi näyttää tältä vietettyään yön jääkaapissa. Se olisi valmista käytettäväksi jo tässä vaiheessa, mutta lämmittäminen lisää dashin viskositeettia hieman ja saa viimeisetkin maut irti sekä kombusta että siitakkeista.

Hätävaradashi

dashijauhetta

vettä pakkauksen ohjeen mukaisesti

No nyt on kyllä todellinen reseptinkirjoittajan miniloma, eikä mulla ole tähän muuta sanottavaa kuin: seuraa paketin ohjeita. 😉

Pikadashi. Ihan passeli tuote joihinkin tilanteisiin!

No niin, siinä ne nyt sitten ovat! Helppoja ja mahtavan monikäyttöisiä joka ikinen. Minun keittiööni dashi on tullut jäädäkseen, mites teidän muiden?


Ps. Ainakin yhden rakkaan sieniallergisen kasvissyöjäjystäväni vuoksi mainittakoon, että dashin voi tehdä  myös pelkästä kombusta. Maku on tällöin hieman yksiulotteisempi, mutta edelleen erittäin umamipitoinen ja maukas. On se kombu vaan ihmeainetta!

Pps. Monissa tutkimissani lähteissä varoitetaan, että kombu saattaa joskus sisältää pieniä määriä hiekkaa. Varman päälle pelaajien kannattaa siis tutkia kombua hieman ennen sen tuuppaamista veteen ja pyyhkiä mahdolliset epäilyttävät muruset sen pinnasta esim. talouspaperilla. Kombua ei kuitenkaan missään nimessä pestä – siinä huuhtoutuisi samalla kaikki se maku sen pinnasta viemäriin! Lopuksi voit vielä siivilöidä vielä valmiin dashin joko harsoliinan tai kahvinsuodattimen kanssa. Itse en ole kuitenkaan törmännyt kertaakaan hiekkaan kombussa.

Ppps. WWF:n kalaoppaan mukaan boniitti ei ole uhanalainen, mutta silloin kun se kalastetaan verkolla tai kurenuotalla, tulee sen kylkiäisenä huomattavia määriä sivusaalista (ja siis tämähän tarkoittaa mm. lintuja, merikilpikonnia, muita kalalajeja ja keskenkasvuisia tonnikaloja). En valitettavasti ainakaan vielä ole onnistunut kaivelemaan, miten katsuobushiin käytetyt boniitit japanissa kalastetaan, joten mikäli jollain on tästä tietoa, kertokaa mullekin!

3 820 views