Kesäinen kirsikkatomaatti-chilipasta

Kesäinen kirsikkatomaatti-chilipasta

chilipasta

Vietän parhaillaan viimeistä lomaviikkoani valmistellen pikkuhiljaa itseäni tulevaan työvuoteen. Naputtelen blogiin kesän aikana kertyneitä tarinoita ja kuvaan hetken mielijohteesta myös kaikenlaisia uusia – kohta sitä aikaa ei näin ruhtinaallisesti nimittäin enää olekaan!

Kotitoimistollani on syöty lounaaksi jo useamman kerran nopeasti valmistuvaa ja helppoa kirsikkatomaatti-chilipastaa, joka on sopivan täyttävää mutta samalla raikasta kesäruokaa. Koukuttavaksi kesäpastani tekee reilu määrä tuoretta chiliä: löysin kaupasta sattumalta kotimaisien chilien seasta aivan ihanaa, vain aavistuksen tulista ja todella hedelmäisen makeaa lajiketta nimeltä Jamaican bell. Kyseinen chili on niin maukasta, että en ole edes kypsentänyt sitä, lisännyt sen vain pastan sekaan aivan viime tipassa.

“Kastiketta” ei tässä pastaohjeessa muutenkaan juuri keitellä. Kesäiseksi tämän tomaattisen pastan nimittäin tekee juurikin se, että tomaatit vain nopeasti kuumennetaan, eikä niiden anneta sen kummemmin muussaantua. Pidetään siis tomaatin palat paloina ja makukin pysyy samalla raikkaana.

kirsikkatomaattipasta

Makua tähän pastaan tuo miedon chilin ja kirsikkatomaattien lisäksi reilu määrä valkosipulia, loraus sitruunamehua ja/tai valkoviiniä (jota meiltä löytyy kätevästi viikonlopun bileiden jäljiltä), sekä sitä yrttiä mitä kotoa nyt sattuu löytymään. Ruohosipuli ja persilja toimivat todistetusti ainakin todella hyvin, enkä äkkisilteen edes keksi mikä yrtti EI toimisi 🙂 Välillä lisään pastaan myös hieman tulisempaa chiliä antamaan pikku potkua työnteolle.

Kesäinen kirsikkatomaatti-chilipasta

1:lle

vegaaninen

n. 80-100 g (kuiva)pastaa (nälän mukaan siis!)

3-4 isoa valkosipulin kynttä

1-2 rkl oliiviöljyä

10-15 kypsää kirsikkatomaattia

1 jamaican bell -chili tai muu mieto chili siemenet poistettuina

(½-1 tulisempaa chiliä siemenet poistettuina)

n. ½ tl sokeria

suolaa ja mustapippuria maun mukaan

½ sitruunan mehu ja/tai vajaa ½ dl valkoviiniä

ruohosipulia / persiljaa tms. pehmeää tuoreyrttiä

nokare voita / loraus oliiviöljyä

Laita käyttämäsi pasta kiehumaan runsaaseen suolalla maustettuun veteen. Kuori ja viipaloi valkosipulit, kuullota sitä miedolla lämmöllä pinnoitetussa kasarissa tai paistinpannulla öljyssä, kunnes valkosipuli pehmenee (4-5 minuuttia). Älä kuitenkaan anna valkosipulin ruskistua, pehmetä vaan. Mikäli käytät myös tulista chiliä, poista siitä siemenet ja viipaloi se ohuelti, paista yhtä pitkään valkosipulin kanssa.

Poista miedosta chilistä siemenet ja suikaloi se ohuelti. Puolita kirsikkatomaatit ja silppua käyttämäsi yrtti. Kun pasta alkaa olla lähes kypsää, lisää valkosipulien sekaan puolitetut kirsikkatomaatit, sokeri sekä sitruunamehu ja/tai valkoviini. Pyörittele seosta keskilämmöllä niin, että tomaatit lämpenevät ja pehmenevät hieman ja neste haihtuu osittain. Älä anna tomaattien kuitenkaan rikkoutua muussiksi. Lisää pannulle chili sekä yrtit juuri ennen kuin valutat pastan. Mausta ripauksella suolaa ja mustapippuria.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, valuta siitä vesi ja lisää se tomaatti-valkosipuliseoksen kaveriksi pannulle. Pyörittele pasta ja tomaatit huolella sekaisin ja mikäli pannun pohjalla on vielä nestettä, nosta lämpöä hetkeksi kovemmalle. Mehevöitä annos lopuksi nokareella voita tai lorauksella hyvää oliiviöljyä sekä viimeisellä puserruksella sitruunasta, jos olet sitä annoksessa muutenkin käyttänyt.

chilipastaTämä pasta ei minusta edes parmesaania kaipaa, mikä on aika paljon sanottu tällaiselta juustohullulta 😀

1 473 views

Pataruokaa: voipapuja ja pecorinoa

by Juulia 37 Comments
Pataruokaa: voipapuja ja pecorinoa

pataruokaa

Pataruokaa

Meri-Tuuli Lindströmin uunituore Pataruokaa -kirja on poltellut näppejäni jo viikkoja pääsemättä kuitenkaan tarkempaan syyniin. Olen odotellut kirjan valmistumista uteliaana jo vuoden verran, osallistuin nimittäin Meri-Tuulin ja kirjan superlahjakkaan kuvaajan Kreetta Järvenpään järjestämään ruokakuvausworkshopiin viime syksynä ja kuulin projektista tuolloin ensimmäisen kerran 🙂

Sekä Meri-Tuulin että Kreetan Instagramista on saanut seurata toinen toistaan houkutteleviempien reseptien muotoutumista upeiksi ruokakuviksi, joten olen tiennyt varsin hyvin mitä on odotettavissa. Koska hyvän kanssa ei minusta kannata hätiköidä, kirjan luettavaksi saatuani halusin odottaa sitä sopivaa rauhallista hetkeä, jolloin pystyn tosissaan tutkimaan sen kannesta kanteen keskeytyksettä. Sitä tässä sitten on odoteltu! Viime viikolla jouduin kuitenkin jäämään päiväksi kotiin potemaan flunssaa ja ykskaks pystyin antamaan kirjalle vihdoinkin sitä jakamatonta huomiota, jota se mielestäni ansaitsee.

voipapu

Minusta on hauskaa huomata, miten erilaiset asiat kiinnittävät eri ihmisten huomiota – Hannan Soppa -blogissa on nimittäin juuri tehty tästä samasta kirjasta hänelle ensimmäisenä silmiin osunutta palsternakkapataa, kun itselleni sivuilta hyppäsi ekalla pläräyksellä esiin houkuttelevimmin Voipapua ja pecorinoa -ohje.

Olisi hauskaa joskus pysähtyä pohtimaan ja yrittää tiedostaa, mikä minun katsettani ohjaa. Työni on varsin visuaalinen ja olen erilaisten kuvien kanssa tekemisissä jatkuvasti, mutten silti arjessa pysähdy pohtimaan omaa havainnointiani läheskään niin usein kuin alallani olevan ihmisen ehkä sietäisi! Oliko se joku katseeni pysäyttävä ohjeen otsikossa, kuvissa väreineen ja sommitelmineen, vai silkkaa sattumaa?

Itse jouduin oikein etsimällä etsimään Hannan katseen pysäyttänyttä palsternakkapataa kirjasta, kun taas aukeama, jolla voipapupata majailee tuntuu aukenevan kirjasta minulle kuin itsestään. Voisikohan joku keittiöpsykologi laatia meille ruokanörteille omat horoskoopit ruokakirjoista silmään ekanan osuvien reseptien pohjalta? Ja mitähän tämä papuja, kirsikkatomaatteja, valkosipulia ja yrttejä sisältävä rusiikkisen yksinkertainen, miedossa lämmössä pitkään viihtyvä pata minusta kertoisi? 😀

pataruokaa

Iltasatuja ja linnoja

Olen lukenut keittokirjoja lapsesta asti (jolloin rakentelin niistä tosin myös linnoja, patsaita ynnä muita viritelmiä), enkä kovin usein törmää sellaiseen kirjaan, josta haluaisin tehdä lähes jokaisen reseptin – ja vieläpä sellaisenaan, sooloilematta omia ideoitani reseptin sekaan. Tuppaan käyttämään keittokirjoja ja reseptejä nimittäin yleensä inspiksenä, en minä niitä siis kokatessa lue vaan iltasaduksi!

Pataaruokaa -kirjalla on siis jo nyt melko poikkeuksillinen paikka kotonani: se ei ole kirjahyllyssä, vaan työpöydälläni ja sen sivuilla on jo roiskeita ties mistä soosseista ja liemistä. Ensimmäiset roiskeet tulivat tietysti tästä papupadasta, jota täydellisempää flunssaruokaa en just nyt taida edes keksiä! Koska hoksasin laittaa pavut likoamaan edellisenä iltana, valmistui tämä ruoka kuin itsestään uunissa samalla kuin potilas levytti sängyssä kirjan kanssa. Sen verran jouduin reseptistä joustamaan, että käytin voipapujen sijasta tavallisia valkoisia papuja, joita kotoa löytyi jo valmiiksi. Maussa ei onneksi suuren suurta eroa voipavun ja valkoisen pavun välillä ole, mutta pienemmän kokonsa puolesta pata valmistui valkopavuilla ohjetta hieman lyhyemmässä ajassa.

Voipapuja ja pecorinoa Pataruokaa -kirjan mukaan

4:lle

5 dl kuivattuja voipapuja (tai valkopapuja!)

5 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

7 dl kasvislientä

400 g kirsikkatomaatteja

4 oksaa tuoreita yrttejä, kuten timjamia, oreganoa, meiramia tms.

2 rkl oliiviöljyä

Viimeistelyyn:

3 lehtikaalin lehteä (n. 6o g)

100 g pecorinojuustoa

suolaa

rapeaan leivänmuruun:

3 palaa vanhaa vaaleaa leipää (tai 3 dl japanilaisia pankojauhoja)

½ tl fenkolinsiemeniä

1 valkosipulin kynsi

3 rkl oliiviöljyä

½ dl hienonnettuja tuoreita yrttejä (esim. persiljaa, oreganoa ja timjamia)

suolaa

Huuhtele pavut ja laita ne likoamaan runsaaseen veteen yön yli. Valuta pavut ja huuhtele runsaassa vedessä. Kuori valkosipulit ja murskaa niitä kevyesti veitsen lappeella.

Laita pavut pataan, ripottele päälle suola ja lisää kasvisliemi. Asettele valkosipulit, tomaatit ja yrtit papujen päälle, valuta viimeiseksi oliiviöljy pataan ja laita uuniin. Paahda 200 asteessa grillivastuksia käyttäen noin 15 minuuttia tai kunnes tomaatit ja valkosipulit ovat ruskistuneet.

Nosta pata ulos ja laske lämpötilaa 140 asteeseen. Paina kevyesti lusikalla tomaatit ja valkosipulinkynnet papujen sekaan ja nosta pata takaisin uuniin. Anna hautua ilman kantta noin 2-3 tuntia tai kunnes pavut ovat pehmeitä. Tarkista välillä, että nestettä on tarpeeksi ja lisää tarvittaessa tilkka vettä.

Kun pavut ovat kypsiä, tarkista suolan määrä ja lisää tarvittaessa. Pese lehtikaalit ja revi ne suupaloiksi, heitä lehden kova keskiruoti pois. Kääntele lehtikaalit kuumaan pataan ja nosta vielä 5 minuutiksi uuniin pehmenemään.

Nosta pata pöytään ja veistele tai raasta päälle pecorinoa.

Padan voi viimeistellä lautasella vielä rapeilla leivänmuruilla, joita itse en potilaana jaksanut poikkeuksellisesti vääntää.

Rapeat leivänmurut:

Kuivaa leipää yön yli keittiön pöydällä tai uunissa 120 asteessa, kunnes se on kokonaan kuivaa. Murenna leipä tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja jauha karkeaksi muruksi. Jauha fenkolinsiemenet morttelissa.

Kuori valkosipulin kynsi ja leikkaa se puoliksi pituussuunnassa. Paina murskaksi veitsen lappeella. Laita valkosipulit ja öljy pannuun ja kuumenna keskikuumaksi. Paahda valkosipuleita hetki. Levitä leivänmurut ohueksi kerrokseksi pannulle ja ripottele päälle fenkolinsiemenet. Nosta lämpötilaa ja paahda murut kullanruskeiksi aina välillä ravistellen pannua. Kun leivänmurut ovat kauniin kullankeltaisia, lisää yrtit ja kääntele nopeasti seokseen. Mausta ripauksella suolaa ja kumoa muruseos lautaselle jäähtymään.

Jälkikäteen täytyy kyllä sanoa, että tuo rapea leivänmuru jäi kovasti houkuttelemaan! Fenkoli on mielestäni ihana mauste ja toimii loistavasti niin papujen kuin tomaattienkin kanssa. Pata maistui kuitenkin todella ihanalle ja mikä parasta, siitä riitti syötävää vielä seuraavallekin päivälle! …eikä tarvinnut pelätä muuten pariin päivään Draculaakaan 😀 ah, rakastan pitkään hautunutta valkosipulia!!!

4 445 views