Gazpacho: kesän sesonkiherkku nro 1!

by Juulia 0 Comments
Gazpacho: kesän sesonkiherkku nro 1!

vesimelonigazpacho

Gazpacho, gazpacho, gazpacho.

Se on gazpacho-sesonki nyt. Mikään ei taida olla itselleni enempää kesäruoka, kuin tämä kylmä keitto. Vaikka kehittelen siitä harva se kesä jonkin uuden version, palaan aina syömään myös sitä perinteistä tomaattigazpachoa. Tänä kesänä gazpachosesonki on kuitenkin aloitettu vesimelonigazpacholla! Gazpachon parhaita puolia kesäruokana on minusta muuten se, että sitä voi tehdä halutessaan jääkaappiin vaikka kuinka ison satsin ja nautiskella menemään useamman päivän samalla vaivalla.

Blogin arkistoista löytyy jo vuosien takaa näpyttelemäni vesimelonigazpachon versio. Ero tämänpäiväiseen on siinä, että tällä kertaa tässä vesimelonigazpachossa on mukana reilusti myös tomaatteja, paprikaa ja kurkkua. Marjoilla tosin viimeistelen tämänpäiväisenkin keiton! Alla lista blogistani löytyvistä gazpachoresepteistä:

gazpacho reception

Mitat ovat suuntaa-antavia, gazpacho kun on ainakin itselleni sellainen ruoka, jota tehdään aina vähän eri raaka-aineista ja määristä, riippuen mitä kotoa kulloinkin löytyy. Pääasia on, että mausta löytyy sopivasti sipulia ja valkosipulia ja että keiton maustaa tarpeeksi reilusti suolalla ja oliiviöljyllä. Jos koostumus uhkaa olla turhan “vetinen” sekaan voi soseuttaa vedessä pehmennetyn ja kuivaksi puristetun vaalean leivän palan.

Vesimeloni-gazpacho

2:lle

puolikas pieni vesimeloni

1 valkosipulin kynsi

noin puolen sitruunan mehu

1 pieni kesäsipuli ilman vartta

1 keltainen paprika (tai tuollainen kuvassa näkyvä hauska raidallinen 🙂 )

1 avomaan kurkku

kymmenisen kirsikkatomaattia

kourallinen minttua

puolisen desiä oliiviöljyä (itse laitan määrästä osan savustettua oliiviöljyä)

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

(pala vaaleaa leipää vedessä liotettuna ja kuivaksi puristettuna)

Tarjoiluun:

minttua

kourallinen marjoja (karhunvatukoita, mustikoita…)

oliiviöljyä

paahdettuja pinjansiemeniä

Raasta valkosipuli tai hierrä se veitsen lappeella muussiksi suolaripauksen kera. Laita valkosipuli kulhoon ja purista sitruunamehu päälle. Kuutioi vesimeloni (poista näkyvät siemenet), kuori ja kuutioi kurkku, puolita kirsikkatomaatit ja paloittelee paprika sekä pieni kesäsipuli. Lisää kulhoon vielä kourallinen mintunlehtiä.

Soseuta kaikki mahdollisimman sileäksi. Lorota sekaan oliiviöljy ja soseuta vielä tasaiseksi. Mausta keitto suolalla ja pippurilla. Tarkista maku – vesimeloni ja paprika tuovat keittoon makeutta joten suolaa pitää olla sopivasti tasapainottamaan sitä. Lisää tarvittaessa myös puristus sitruunaa tai muutama pala lisää vesimelonia mikäli kaipaat lisää makeutta tai hapokkuutta. Mikäli haluat keitosta paksumman, soseuta lopuksi sekaan muutaman minuutin ajan liotettu ja kuivaksi puristettu leivänpala. Jos vain suinkin raaskit odottaa hieman, laitan keitto jääkaappiin vetäytymään tunniksi ja tarjoile vasta sitten.

Tarjoile keitto oliiviöljylorauksen, muutaman mintunlehden ja marjan sekä paahdettujen pinjansiemenien kera.

herne

Lompsis!

Tämän jutun myötä blogini jää reseptiikan osalta kesälomalle. Postailen heinäkuun ajan matkaraporttia viimekesäiseltä Amerikanreissultamme 🙂 Toivotan kaikille teille mitä parhainta kesää!

108 views

Ricotta & tomaatti galette

by Juulia 0 Comments
Ricotta & tomaatti galette

tomaatti galetteRicotta & tomaatti galette, helppoa, hyvää, helppoa… sanoinko jo helppoa?

Galette!

Tänään leivoin pitkästä aikaa taas galeten! Ihastuin näihin ranskalaisiin rustiikkisen rentoihin piirakoihin jo muutama vuosi sitten, mutta hetken hurahduksen jälkeen galette pääsi unohtumaan vähäksi aikaa. Harmi sinänsä, galette on piirakaksi harvinaisen helppotekoinen, sen voi täyttää suolaiseksi tai makeaksi eikä tarvitse edes piirakkavuokaa käyttää. Galette on myös siitä kiitollista leivottavaa, että taikina valmistuu käsivoimin, paistuu pellillä rapean lehteväksi ja lopputulos maistuu vieläpä erittäin hyvältä myös kylmänä (ilmiselvää piknikruokaa!).

No mistä se galette sitten tupsahti taas mieleen? Tapaan jatkuvasti Instagramin kautta kaltaisiani ruokaintoilijoita ympäri maailman. Joidenkin kanssa tulee virtuaalimaailmassa toimeen suorastaan niin hyvin, että näitä ihmisiä alkaa ajattelemaan ystävinä, vaikkei kasvotusten tavattukaan olla. Yksi tällaisista ihmisistä on kreikkalainen ruokablogaaja Teti, johon tutustuin viime kesän Eat Capture Share -ruokakuvaushaasteen tiimoilta.

tomaatti ricotta

Tetin reseptit ja kokkaustyyli ovat mieleeni ja hänen kuvansa ovat monesti suorastaan henkeäsalpaavia. Erityisesti rakastan hänen action-kuviaan sekä kaikkia hänen merenelävä- ja pasta-aiheisia luomuksiaan. Teti julkaisi noin viikko takaperin galette -aiheisen haasteen jakaen samalla myös oman loistavan galettetaikinaohjeensa. Haasteen hashtag on #10daysforagalette ja haaste loppuu sunnuntaina. Koska ensinnäkin pidän suuresti haasteen heittäjästä ja toisekseen galeteista, eihän siinä auttanut muu kuin laittaa taikina tekeille ja keksiä millä sen täyttäisi!

Koska kotoani löytyi sopivasti samalla viikolla ex tempore marinoituja artisokkia, päädyin täyttämään galetteni niillä. Lisäksi lastasin pohjalle savustetulla oliiviöljyllä maustettua ricotan ja pehmeän vuohenjuuston seosta, tomaatteja ja yrttejä. Lopputulos oli just sitä mitä voi kuvitellakin: herkullista.

Galettetaikinan ohje muokattu Teti’s Flakes -blogin reseptistä. Tämä galettepohja on todella helppotekoinen ja maukas! Ainoa mistä on pidettävä säntillisesti huolta on lämpötila. Kaikki taikinan raaka-aineet pitäisi olla kylmiä, ja erityisesti voita ei saa päästä taikinan tekovaiheessa lämpenemään ja sulamaan. Tämä tuskin tuottaa ongelmia Suomen oloissa suurimman osan aikaa vuodesta, mutta jahka seksihelteet taas koittavat muistakaa viilentää taikinaa tarpeen mukaan jääkaapissa ihan siinä tekovaiheessakin!

Ricotta & tomaatti galette

Taikina:

200 g vehnäjauhoa

½ tl suolaa

100 g hyvin kylmää kuutioitua voita

0,7 dl jääkylmää vettä

0,3 dl piimää

Täyte:

1-2 isoa kypsää (pihvi)tomaattia (riippuen koosta)

muutama oksa kirsikkatomaatteja varressaan

1 oksa rosmariinia

muutama oksaa (sitruuna)timjamia

100 g pehmeää vuohenjuustoa

250 g ricottaa

8-10 palaa marinoituja artisokan sydämiä

loraus (savustettua) oliiviöljyä

n. 1 tl suolaa

reilusti vastarouhittua mustapippuria

Valmista ensin taikina:

Aloita voin valmistelusta: kuutioi voi hyvin pieneksi ja laita se takaisin jääkaappiin kylmenemään. Raaka-aineiden pitää olla kylmiä! Mittaa jääkylmä vesi ja piimä lasiin ja sekoita. Nosta jääkaappiin odottamaan käyttöä. Sekoita kulhossa jauhot, suola sekä voikuutiot. Hierrä ja nypi voikuutoita jauhoihin käsin, kunnes kaikki jauho on tarttunut voihin. Tarkoitus on jättää sekaan myös isompia jauhon kuorruttamia voipaloja, vaikka osin jauho-voiseos hiekkamaiseksi saa tullakin. Mikäli seos uhkaa lämmetä huoneenlämmön tai käsien lämmön takia niin että voi alkaa pehmenemään, nosta kulho hetkeksi jääkaappiin ja jatka vasta sitten.

Lisää sekaan sitten neste vähän kerrallaan ja sekoita vain sen verran, että saat aikaan kasassa pysyvän taikinapallon. Kääri pallo kelmuun ja nosta jääkaappiin tunniksi. Taikinan voi tehdä myös jopa kaksi vuorokautta etukäteen, tai tarvittaessa pakastaa raakana n. 2 kk ajan.

Galette:

Esilämmitä uuni 200 asteeseen. Kauli taikina isoksi ja mahdollisimman ohueksi levyksi jauhotetulla pinnalla. Voit nipistellä tarvittaessa taikinan reunoihin ilmestyviä halkeamia sormin kiinni, mutta liikoja ei repaleisista reunoista tarvitse kuitenkaan välittää. Ne vähän niinkuin kuuluvat galetteen.

Sekoita ricotta ja pehmeä vuohenjuusto keskenään. Ei haittaa, vaikka sekaan jäisi vuohenjuustosattumia. Mausta juustoseos mustapippurilla, ripauksella suolaa sekä lorauksella oliiviöljyä (itse käytin tällä kertaa savustettua oliiviöljyä, mutta myös esim. artisokkien öljymarinadi, yrttiöljy tai chiliöljy käy tähän).

ricotta juusto

tomaatti galette

Levitä juustoseos galettetaikinalle niin, että taikinan reunoihin jää tyhjää vähintään viitisen senttiä. Viipaloi tomaatti hyvin ohuelti ja nostele pohjan päälle. Asettele sekaan myös artisokka sekä kirsikkatomaatit. Silppua rosmariini ja nypi timjamin lehdet varsistaan. Ripottele yrtit täytteelle ja rouhi vielä kaiken päälle hieman mustapippuria. Mausta vielä suolaripauksella ja lorauksella öljyä.

Paista galettea uunin keskitasolla 40-45 minuuttia, tai kunnes taikina on reunoistaan kullanruskea ja galette on varovasti lastalla nostaessa jämäkkä myös pohjastaan. Anna jäähtyä hetki (tai kokonaan) ennen tarjoilua.

suolainen galette

Ps. Kirsikkatomaatit voi toki laittaa galetteen ilman varttakin. Minusta varsi näyttää sen verran hauskalta, että pidän sen mieluumin presentaation vuoksi kiinni tomaateissa syömiseen asti. Varren voi sitten napata valmiista galetesta pois juuri ennen kuin aletaan syömään.

264 views

Fetakriittinen testaa: uunifetapasta

by Juulia 2 Comments
Fetakriittinen testaa: uunifetapasta
uunifetapasta

uunifetapasta

Uunifetapasta

No siinä se nyt on: uunifetapasta, isoin ruokahitti sitten avocadopastan ja panopastan. Olen varmaan viimeinen, joka sitä testaa … mutta minulla on ollut syyni! En nimittäin oikein ole fetan ystävä. En minä fetaa toki vihaa, mutta en myöskään rakasta. Ja silloin harvoin kun sitä syön, kelpuutan lautaselleni aika harvan tuotteen. Yksi niistä on Mevgal, johon tutustuin opiskeluaikoinani työskennellessäni Hakiksen Hallin juustotiskillä – ja kuinka ollakaan, paketti tätä fetaa tarttui poikkeuksellisesti kauppakassiini perjantaina ilman, että olin edes miettinyt mitä siitä tekisin.

Kun sitten tänään muistin heräteostokseni, totesin että ehkäpä alitajuntani yritti vinkata uunifetapastasta. Onhan se nyt tämä blogikollegani Liemessä -Jennin käsittämätön somehitti testattava, minkälainen ruokaihminen minä muuten oikein olisin?

uunifetapastaTomaattia, fetaa, chiliä ja oliiviöljyä – niin yksinkertaista, niin tolkuttoman hyvää! ♥ Kyllä se Jenni vaan osaa!

Jennin resepti on todella helppo ja yksinkertainen, enkä lainkaan ihmettele sen suosiota. Raaka-aineet löytyvät helposti kenen tahansa lähikaupasta eikä annoksen kokkaaminen vie kuin parikymmentä minuuttia. Suhteessa raaka-aineiden määrään, aikaan ja vaivannäköön uunifetapasta tarjoaa makua maksimaalisesti. Kukapa ei sellaiseen ruokaan ihastuisi?

Niin oivallinen kuin Jennin resepti jo ihan sellaisenaan onkin, en tietenkään malttanut olla tekemättä ruuasta ihan vähän muokattua omaa versiotani. Maustoin uunifetan chilin lisäksi kuivatulla timjamilla, rosmariinilla ja fenkolinsiemenillä, lisäsin pannuun puolitetun kokonaisen valkosipulin Jennin oman vinkin ja Hannan Sopan version tapaan ja käytin tavallisen neitsytoliiviöljyn lisäksi pastan viimeistelyyn lemppariani eli savustettua oliiviöljyä. Lisäksi kaapistani löytyi puska tuoretta kirveliä, jota lisäsin pastaan juuri ennen tarjoilua. Fenkolinsiemenien ja kirvelin anis-aromit sopivat minusta sekä fetaan että tomaattiin, joten itselleni nämä mausteet ovat oman versioni oleellisimmat lisäykset 🙂

uunifetapasta

uunifeta

Keittiössämme poikkeuksellinen raaka-aine sai erityisesti mieheni Juuson innostumaan, hän nimittäin on kovastikin fetan ystävä. Ja… niin olen näköjään nyt minäkin, kunhan feta on tässä muodossa 😀 Uunifeta on lempeämmän ja jotenkin kermaisemman makuista kuin suoraan paketista pastaan murusteltu olisi, mikä muodonmuutos!

Nyt kun uunifetapasta on testattu ja erittäin herkulliseksi todettu, en todellakaan tiedä miksi olen odottanut tähän asti, ennen kuin lykkäsin fetan uuniin. Siis onhan siitä ihan pelkästä uunifetastakin kohkattu jo vuosia!

Uunifetapasta ekstrayrteillä

2:lle erittäin nälkäiselle

300 g tuorepastaa

200 g fetajuustoa (Mevgal!)

¾ dl neitsytoliiviöljyä

1 mieto punainen chilipalko

½-1 valkosipuli

n. 300 g kirsikkatomaatteja

n. 1 tl kuivattua timjamia

½ tl kuivattua rosmariinia

1 tl kevyesti murskattuja fenkolinsiemeniä

1-2 tl vastarouhittua mustapippuria

suolaa*

Tarjoiluun:

¼ dl savustettua oliiviöljyä

tuoretta kirveliä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Lorauta uunivuoan tai uuninkestävän paistinpannun pohjalle ¼ dl oliiviöljyä. Laita feta kokonaisena vuokaan. Poista chilistä siemenet ja hienonna se. Halkaise valkosipuli poikittain. Nosta kirsikkatomaatit ja valkosipulin puolikas (tai puolikkaat, mikäli olet kova valkosipulifani) fetan ympärille ja ripottele chili sekä mausteet pannuun. Lorauta kaiken päälle vielä ½ dl oliiviöljyä.

Paista fetaa ja tomaatteja uunin keskiosassa noin 15 minuuttia. Nosta lämpö sitten 225-asteeseen ja käännä uuni vielä grillivastukselle. Siirrä vuoka uunin ylätasoon ja jatka paistamista noin 10 minuuttia pannua silmällä pitäen. Kun tomaatit ja feta alkavat saada väriä ja valkosipuli on pinnalta kullanruskeaa, on aika laittaa pastavesi kiehumaan ja nostaa pannu uunista.

Keitä tuorepasta ohjeen mukaan (n. 3-4 minuuttia merkistä riippuen) reilusti suolatussa vedessä, valuta mutta säästä keitinvettä noin desi. Jos käytit oksallisia kirsikkatomaatteja, poista niistä oksat ja kannat. Puristele valkosipulit kuoristaan ja riko fetapalaa hieman. Sekoita koko uunivuoallinen pastan joukkoon ja ohenna tarvittaessa pastan keitinvedellä. Tarjoile tuoreen kirvelin kera.

*Jennin ohjeessa feta ja tomaatit maustetaan suolalla, mutta itse jätin suolan pannulta pois. Sen sijaan suolaan pastan keitinveden reilusti (kuten toisaalta teen aina).

fetapasta

noita winery

Ps. Sunnuntailounaamme uunifetapasta sai kaverikseen lasillisen Alkon tilausvalikoimasta löytyvää Noita Wineryn Blaufränkisch -natuviiniä (tai no, ei viiniä, sillä viiniksi tätä Fiskarsissa Itävaltalaisista luomurypäleistä käymisteitse valmistettua alkoholipitoista juomaa ei saa Suomessa kutsua). Ihana, ihana kevyen aromikas ja mustikkainen viini, joka sopi pastalle oivallisesti. Seuraavat Noita Wineryn “viinit” valmistuvat ilmeisesti vasta 2020, joten mikäli olet laillani alkuviinien ystävä, kannattaa napata tämä pullo kotiin ennen kuin erä loppuu. Noita Rieslinghän siis loppui jo…

1 719 views

Katkarapupasta sahramilla, chilillä ja uunitomaateilla

by Juulia 1 Comment
Katkarapupasta sahramilla, chilillä ja uunitomaateilla

katkarapupastaKatkarapupasta paellanhimoon

Mitä te teette ekana, kun palaatte matkalta kotiin? Minä kokkaan. No okei, en ehkä aivan ensimmäisenä jos saapumisajankohta on yöllä (paitsi toki silloinkin jos ei nukuta ja on nälkä), mutta melkeinpä poikkeuksetta kotiin pitää tulla kaupan kautta ja ajatus ateriasta viihdyttää minua koko matkan.

Kävimme syyslomalla Mallorcalla perheen kanssa juhlimassa äitini syntymäpäiviä. Matkaa oli odotettu pitkään ja hartaasti ja varsinkin itse olin haaveillut kovasti kaikenlaisista merenelävistä! Mustekalaa sainkin syödäkseni (lähinnä friteerattuna, heh) suorastaan kyllästymiseen asti, aah. Paellastakin puhuttiin pikkusiskon kanssa lähes joka päivä, mutta eihän me sitä silti lopulta syöty kertaakaan 😀

katkarapupasta

Paellapuutostila oli jokatapauksessa se matkan pienin harmi, sillä mahtuihan siihen reissuun aikapaljon isompiakin murheita. Sanottakoon vaan, että liput oli ostettu AirBerliniltä, niin arvaattekin jo varmaan loput. Varsinainen “halpamatka” Mallorcalle, sanon minä…

Onneksi reissu oli muilta osin mitä onnistunein ja säätkin suosivat meitä. Kotimatka jouduttiin kuitenkin koukkaamaan yötä myöten Arlandan lentokenttähotellin kautta ja kun aivan liian aikaisen herätyksen jälkeen päästiin lopulta kotiin, mielessäni oli edelleen se saakelin paella. Ihan niin hullu en silti minäkään ole, että alkaisin ensimmäisenä kotiin saavuttuani kuitenkaan paellaa väsäämään. Lautaselle päätyi sen sijaan jotain etäisesti paellaa muistuttavaa lohturuokaa: sahramilla, valkosipulilla ja chilillä maustettu katkarapupasta uunissa paahtuneiden kirsikkatomaattien kera. Johan unohtui se paellakin sitä särpiessä!

Katkarapupasta sahramilla, chilillä ja uunitomaateilla

2:lle

n. 200 g tagliatellea

250 g kirsikkatomaatteja

1 rkl oliiviöljyä

180 g isoja MSC-merkittyjä katkarapuja

3 isoa valkosipulin kynttä

50 g voita

1 miedohko chilipaprika

ripaus sahramia

1 dl kuivaa valko- tai roséviiniä

1 ruukku luomubasilikaa

ripaus suolaa

vastarouhittua mustapippuria

Sulata, huuhtele ja valuta katkaravut. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Lado kokonaiset kirsikkatomaatit pieneen uunivuokaan ja valele oliiviöljyllä, lykkää ne sitten uunin ylätasolle paahtumaan. Laita iso kattilallinen reilulla suolalla maustettua vettä kiehumaan. Viipaloi valkosipuli ja chili ohuelti. Mikäli tulisuus arveluttaa, poista chilistä ensin siemenet. Laita valkosipuli, chili sekä reilu nipistys sahramirihmoja voin kanssa pieneen kasariin. Ala lämmittämään voita keskilämmöllä samalla, kun laitat pastan kiehuvaan veteen kypsymään.

Kun voi on kokonaan sulanut ja alkaa kuplimaan, laske lämpöä hieman ja jatka valkosipulin sekä chilin paistamista, kunnes kummatkin ovat pehmenneet. Väriä niihin ei kuitenkaan tarvitse tulla, tarkoitus on vain pehmentää valkosipulia ja antaa kaikkien ihanien makujen levitä kunnolla voihin! Lisää kasariin lopuksi viini ja jätä seos poreilemaan miedolle lämmölle odottelemaan pastan kypsymistä.

Kun tomaatit ovat saaneet reilusti väriä ja alkavat purskahdella rikki, ota ne uunista ja kippaa kasariin. Lisää sekaan myös katkaravut sekä basilikan lehdet. Mausta seos ripauksella suolaa ja pyörittele se varovasti sekaisin – varo kuitenkin rikkomasta tomaatteja liikaa.

Kun pasta on kypsää, valuta se ja sekoita kastike huolella siihen. Jaa katkarapupasta herkkusattumineen lautasille ja rouhi päälle mustapippuria. Tarjoile heti!

PS.

On muuten ihana tulla siistiin kotiin kun on tehnyt matkaa toista vuorokautta. Ei ole mun kuvauspöytä yleensä näin tyhjä, mutta tuolloinpa oli – kiitos Juuso! Ei tarvinnut kuin nostaa lautanen pöydälle ja näppäistä kuva ja valoakin riitti vaikka lounas hieman myöhäiseksi venyikin. Totisesti, toisin on nyt 🙁

Tulin tänään töistä kotiin poikkeuksellisesti valoisaan aikaan ja hirveällä tohinalla yritin ehtiä kuvaamaan yhden reseptin, josta olen parhaillaan hirmuisen fiiliksissä. Annos oli kuvauspöydällä klo 14 eikä siitä kuvaamisesta tullut enää yhtään mitään. ÄÄH! Blogin alkuaikoina en tajunnut mitään luonnonvalon käytöstä ruokakuvissa ja näpsin tyytyväisenä kuvani tabletilla tiskipöydän kelmeässä valossa. Aika järkyttäviähän ne kuvat nyt minusta ovat, mutta silloin kelpasivat oikein hyvin.

On tämä pimeään aikaan vaan joka vuosi yhtä vaikea laskeutua, ihan muutenkin kuin ruokakuvausmielessä. Siispä toivotankin valoa itse kunkin viikkoon! Kynttilät palamaan ja glögiä lasiin niin kyllä se siitä, ainakin täällä 🙂

…lautasellinen pastaakin tosin jeesaa.

Pps. Matkalta tarttui toisenkinlainen ruokahimo messiin: pekoniin käärityt taatelit. Niistä väsäsinkin jo oman versioini + sellaisen vähän pidemmälle viedyn reseptin.

492 views