Ajo blanco kirsikoilla Industry Standardin tyyliin

by Juulia 3 Comments
Ajo blanco kirsikoilla Industry Standardin tyyliin

cherry ajo blanco

Ajo blanco eli “valkoinen gazpacho” on toistaiseksi isoin ruokahurahdukseni tänä kesänä. Keitosta olen toki ollut tietoinen jo pitkään, mutta vasta syötyäni tätä täyteläistä ja valkosipulista kylmää keittoa alkukesän Berliinin reissullani, iski se totaalinen hurahdus ♥

Ajo blanco tarjoillaan usein viinirypäleiden tai melonin kera, mutta Berliinin Industry Standard -ravintolassa keittoa ryyditti tuore kirsikka … ja se olikin menoa sitten se. Juuso kysyi jo ensimmäisen lusikallisen jälkeen, saisiko samanlaista kotipöydässäkin, eikä siinä sitten kauaa mennyt, kun jo surauttelin ensimmäisiä testikeittoja kasaan. Nyt keittoa on syöty reilun viikon aikana jo neljänä päivänä ja jahka saan tämän jutun kirjoitettua, saadaan määräksi viisi 😀

ajo blanco

Ajo blanco on nimensä mukaisesti valkosipulinen keitto, joten valkosipulilta sen kuuluu maistua. Määrää kannattaa kuitenkin jokaisen viilata omaan makuunsa sopivaksi. Itselläni lipsahti keittoon nimittäin ekalla kokkauskerralla vähän liikaakin kynsiä, jonka seuraamuksena ainakin yksi viaton sivullinen (hammaslääkäri), sai kaksi äärimmäisen valkosipulihönkäistä asiakasta itselleen seuraavana aamuna (sori siitä).

cherry ajo blanco

Huom! Useimmissa ajo blanco -resepteissä ei manteleita liotella, mutta itselläni on tapana tehdä niin. Mantelien liottaminen edes muutaman tunnin verran tekee keiton rakenteesta mielestäni pehmeämpää, mutta jos vain mahdollista liotan mantelit mieluiten yön yli jääkaapissa. Bonushyöty manteleiden liottamisella on mm. niiden helpompi sulavuus ja jos niissä samalla aktivoituu entsyymitoiminta ja kasvaa vitamiini- ja mineraalipitoisuus, niin sen parempi 😀

Ajo Blanco kirsikoilla

Vegaaninen

4:lle

100 g vaaleaa kuoretonta leipää (esim. ciabattaa)

200 g kuorettomia (raakoja luomu)manteleita

2-3 avomaankurkkua (n. 250 g)

2 rkl sherryviinietikkaa tai punaviinietikkaa

2-3 valkosipulin kynttä

½-1 tl suolaa

1 tl sokeria

n. 2 dl kylmää vettä

2-3 dl makeuttamatonta mantelimaitoa

1 ½ dl miedon makuista (neitsyt)oliiviöljyä

n. 20 tuoretta kirsikkaa

tuoretta kirveliä (+ ½ dl neitsytoliivilöjyä)

Valmistus:

Aloita keiton valmistelu edellisenä päivänä huuhtomalla mantelit ja laittamalla ne yön yli likoamaan jääkaappiin runsaaseen veteen. Huuhtele mantelit seuraavana päivänä ja jätä ne huoneenlämpöön muiden valmistelujen ajaksi. Kuori ja murskaa tai viipaloi ohuelti valkosipulinkynnet. Laita valkosipuli, suola, sokeri sekä viinietikka pieneen kulhoon ja jätä valkosipuli tekeytymään siksi aikaa kun leikkaat leivästä kuoren pois ja laitat sen likoamaan omaan vedellä täytettyyn kulhoonsa. Etikassa hetken muhiessaan raa’an valkosipulin maku hieman pehmenee.

Leivän liottamiseen riittää minusta lyhytkin aika, 10-15 minuuttia. Jos iskee äkillinen tarve saada tätä keittoa nenän alle, voi mantelit laittaa yön yli liottelun sijaan puoleksi tunniksi – tunniksi reilusti lämpimään veteen hieman pehmenemään tai skipata liotusvaiheen kokonaan. Joka tapauksessa, kun mantelit ovat valmiita käytettäväksi, voit jatkaa kokkailua.

Puristele leivästä enin neste ja laita se mantelien kanssa blenderiin, silppuriterällä varustettuun monitoimikoneen kulhoon tai sauvasekoittimelle sopivaan kulhoon. Kuori avomaankurkut ja leikkaa nemuutaman sentin kokoisiksi paloiksi, säästä puolikas kurkku keittojen koristelua varten. Lisää tehosekottimeen/blenderiin sekä valkosipuliseos että kurkku ja soseuta huolella. Lisää tarvittaessa hieman vettä, jotta saat soseesta mahdollisimman sileää.

Kun mantelit ovat soseutuneet mahdollisimman sileiksi, lisää kulhoon öljy sekä (loppu) kylmä vesi ja soseuta keitto taas tasaiseksi. Sekoita keittoon lopuksi niin paljon mantelimaitoa, että saat siitä sopivan paksuista. Itse tykkään jättää ajo blancon sen verran paksuksi, että kun lisään lautaselle myöhemmin kirsikan ja kurkun paloja, ne eivät uppoa keiton alle. Mitään paksua puuroa ajo blanco ei silti minusta saa olla.

Tarkista keiton maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa. Laita ajo blanco sitten jääkaappiin kylmenemään ja tekeytymään vähintään tunniksi. Keiton voi myös valmistaa jääkaappiin odottelemaan jo edellisenä päivänä, se kun tuppaa paranemaan saadessaan viilentyä ja tasaantua rauhassa. Itse teen kerralla mieluusti jo tuplasatsin josta syödään useampi päivä, kun tiedän miten hyvin soppa meille uppoaa 🙂

ajo blanco

Tarjoilu:

Kun haluat tarjoilla keiton, puolita kirsikat ja poista niistä kivet. Voit käyttää kirsikat puolitettuina tai viipaloida nitä vielä vähän pienemmiksi. Kuutioi/viipaloi myös pätkä kuorittua avomaankurkkua. Aseta osa kirsikan viipaleista ja avomaankurkusta lautasten pohjille. Annostele ajo blanco niiden päälle ja koristele annokset sitten jäljelle jääneillä kirsikoilla ja kurkulla.

Itse tykkään lisätä keiton pinnalle myös hieman tuoretta kirveliä sekä kirveliöljyä, jonka teen soseuttamalla kourallisen kirveliä oliiviöljyn kanssa. Toki maukasta oliiviöljyä voi pirskotella keiton päälle ihan sellaisenaankin! Erilaiset syötävät kukat viimeistelevät keiton erityisen näyttävästi ja mustapippuriaddiktina rouhin tähänkin ruokalajiin välillä pippuria päälle.

Taidankin lähteä tästä keittiöön fiksaamaan päivän annosta…

ajo blanco

Ps. Jos ne pienet ja inisevät verenimijät, joita saa kokoajan olla hätistelemässä olisivat sukua Draculalle, söisin tätä keittoa vastaisuudessakin kyllä maksimivalkosipulimäärällä 😀

Pps. Keiton sivutuotteena kotoasi löytyy leivänkuoria. Suosittelen tekemään niistä kirsikka-nektariini panzanellaa!

958 views

Kirsikka-nektariini panzanella

by Juulia 0 Comments
Kirsikka-nektariini panzanella

panzanella

Perinteinen panzanella, toscanalainen leipäsalaatti tomaateilla, on varmasti monelle tuttu kesäherkku. Minulla ei tähän ikään mennessä ollut iloa tutustua italialaiseen keittiöön paikan päällä, mutta monen monta herkullista panzanellaa olen minäkin silti elämässäni nautinnolla syönyt. Itseensä ihanasti makuja imeneessä leivässä ja sen mehukkaissa kavereissa (jotka ovat mitä milloinkin mutta yleensä kuitenkin ainakin tomaattia) on jotain vastustamatonta, vaikka ajatus mössööntyneestä leivästä ei yleensä minua houkutakkaan.

Olen kesäkuisen Berliinireissumme jälkeen yrittänyt imitoida matkalla Industry Standard -ravintolassa syömäämme herkullista ajo blancoa (manteli-valkosipuli-leipäkeittoa), jonka valmistamisessa tarvitaan kuoretonta leipää. Tästä syystä keittiössämme on tietysti ollut useamman kerran läjä leivänkuoria, joille on pitänyt keksiä erilaisia käyttökohteita. Panzanella juolahti mieleeni eräänä päivänä kaupasta kotiin tallustellessani, kun olin jo ideoinut salaattia, johon tulisi kirsikoita, vuohenjuustoa sekä suolaheinää. Koska olin jo ehtinyt tykästynyt visioimaani makuyhdistelmään, päätin yhdistää ideat ja kokeilla tehdä kirsikkapanzanellaa!

panzanella

Idea hedelmäisestä panzanellasta alkoi tuntua entistä paremmalle, kun huomasin keittiön tasolla nököttävät mehukkaat nektariinit. Kirsikka-nektariini panzanella osoittautui kertaheitolla menestykseksi, vaikka hieman kyllä etukäteen pohdin, tuleeko salaatista liiankin hedelmäinen. Ei tullut, kiitos salaattiin lisätyn chilin, avomaankurkun, sipulin sekä vuohenjuuston!

Kirsikka-nektariini panzanella maistuu ihanalle myös ilman vuohenjuustoa, mikäli siitä haluaa tehdä vegaanisen version. Vuohenjuusto on tässä salaatissa lähinnä suolaisuutta ja täyteläisyyttä tuovan mausteen roolissa, ja sen voi hyvin korvata myös jollain muulla juustolla tai vaikka suolatuilla pähkinöillä jos haluaa. Savumantelit voisivat itseasiassa toimia tässä salaatissa loistavasti 🙂

Tärkeintä panzanellahommissa on kuitenkin se, että antaa paahdetun (tai kuivahtaneen) leivän muhia rauhassa salaatin seassa, jotta se pehmenee ja mehevöityy. Vaikka panzanella on erinomainen kohde vanhan ja kuivahtaneen leivän hyödyntämiselle, valmistan itse panzanellan monesti myös ihan vain paahdetusta/grillatusta tuoreesta leivästä.

kirsikkapanzanella

Kirsikka-nektariini panzanella

4:lle

n. 150-200 g vaaleaa leipää (esim. ciabattaa) + n. 2 rkl oliiviöljyä

1 iso avomaankurkku / 2 pienempää

2 kypsää nektariinia

200 g kirsikoita

1 ruukku viinisuolaheinää

1 mieto pieni chili

1 kesäsipuli varsineen

kastikkeeseen:

½ dl punaviinietikkaa

½ dl oliiviöljyä

1 tl agavesiirappia tms.

vastarouhittua mustapippuria

ripaus suolaa

pieni valkosipulin kynsi

tarjoiluun:

loraus oliiviöljyä

ripaus sormisuolaa

muutama kierros mustapippurimyllystä

n. 100 g chevreä / kourallinen suolattuja pähkinöitä, siemeniä tai manteleita

Aloita paahtamalla leipä:

Kuutioi se muutaman sentin palasiksi ja aseta palat uunivuokaan. Valuta päälle öljy ja ravistele vuokaa hieman niin, että palat öljyyntyvät kevyesti kauttaaltaan. Paahda leipäkuutioita 175 asteisessa uunissa (tai grillaa leipäviipaleet ja kuutioi vasta grillaamisen jälkeen), kunnes leipäkuutiot ovat paahtuneet kullanruskeiksi. Varo kuitenkin polttamasta leipää.

Valmista sitten kastike ja kokoa salaatti:

Raasta valkosipulin kynsi kulhoon ja lisää päälle loput kastikkeen ainekset. Vispaa kastike sekaisin. Kun leipäkuutiot ovat hieman jäähtyneet, lisää ne kastikkeeseen ja sekoita huolella. Kuutioi nektariini ja leikkaa kirsikat neljänneksiin. Viipaloi sipuli ohuelti ja kuori sekä kuutioi avomaankurkku. Silppua chili pieneksi ja revi viinisuolaheinä muutamaan osaan – käytä siis myös sen varret. Lisää kaikki raaka-aineet leipäkuutioihin ja pyörittele ne sekaan huolella. Jätä panzanella sitten peitettynä tekeytymään huoneenlämpöön ainakin tunniksi (voit myös nostaa panzanellan tekeytymään jääkaappiin jopa seuraavaan päivään asti).

cherrypanzanella

Panzanella on valmista, kun leipäkuutiot ovat imeneet itseensä sen verran kastiketta ja muiden raaka-aineiden kosteutta, että ne pehmenevät. Itse tykkään syödä salaatin siinä vaiheessa, kun leipäkuutioiden sisällä on vielä aavistus rousketta jäljellä 🙂

Murustele vuohenjuusto salaatin päälle juuri ennen tarjoilua – mikäli käytät sitä – tai ripottele salaatin päälle pähkinöitä. Mausta panzanella vielä lopuksi ripauksella sormisuolaa, lorauksella oliiviöljyä, sekä makusi mukaan vastarouhitulla mustapippurilla. Kylkeen vielä lasillinen kylmää roséviiniä ja AAH – kesäfiilis on taattu!

panzanella

214 views

Kirsikkainen punaviinibrownie

Kirsikkainen punaviinibrownie

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Social Wines

Syksy on ehdottomasti mun lempivuodenaika! …tai ainakin tämä alkusyksy. Pimenevät illat, kirpeä tuuli ja viilenevä sää antavat luvan uppoutua kotiin musiikin ja kirjojen kanssa ulkona huitelemisen sijaan. Syystraditioihini kuuluukin tiettyjen artistien ja levyjen luukuttaminen, lempikirjani uudelleen lukeminen ja elokuvamaratonit Rakkautta ja Anarkiaa -festareilla.

Kesän kevyet ja kylmät herkut vaihtuvat pikkuhiljaa pitkään hauduteltuihin ja tuhdimpiin ruokiin, jotka maistuvat taas pitkästä aikaa sekä turvallisilta, lohdullisilta, että voimistavilta. Tulkoon talvi, minä olen kyllä valmis!

Juomapuolella kallistun loppuvuotta kohden aina tummempaan ja tummempaan: valkoviinit ja roséet vaihtuvat täyteläisiin punaisiin – berliner weisset ja goset stoutteihin ja porttereihin. Samettiset, vaniljaiset, mausteiset ja tummasävyiset juomat sekä dekadentit pitkään hauduteltavat keittiöklassikot vahvistavat entisestään kuuntelemieni kappalaiden ja lempikirjojeni luomaa mystistä ja taianomaista tunnelmaa. Eskapistisen fiilistelyni ansiosta lähestyvä räntä- ja lumikausi ei pian enää tunnu lainkaan niin masentavalta. Olenko romantikko? KYLLÄ.

Persoonani romanttisen puolen olen oppinut hyväksymään jo aikoja sitten, mutta jotain huolestuttavaa olen viime aikoina itsestäni kyllä havainnut: kun avaan aterialle viinipullon, se ei automaattisesti tyhjenekään loppuun saakka. Ei, vaikka olisi laitettu loraus pataan ja kumottu muutamakin lasillinen siinä sen aterian kyljessä. Ennenvanhaan olisin moista havaitessani huitaissut sen viimeisenkin lirun pois kuleksimasta, mutta nykyään olen ruvennut ilmaamaan niitä viinipullon jämiä seuraavaa päivää varten. Kovin aikuismaista touhua, eikö?

Ilmaamalla viini säilyy mukavasti muutaman päivän, joten se kannattaa tehdä kun tietää jämälle tulevan käyttöä lähipäivinä. Mitäs sitten, jos lähipäiville ei ole tiedossa sopivaa viinikokkailuhetkeä, eikä aikaa lasillisen nautiskelullekaan? No pakkaseenhan se silloin laitetaan! Pakastaminen mahdollistaa viinin käytön ruuanlaittossa vielä kuukausia myöhemmin.

Taannoisessa sunnuntaipöydässämme fiilisteltiin jo syysruokia, vaikka elokuun puolella tuolloin vielä oltiinkin. Oli pitkään hauduteltua ragùuta tagliatellen ja parmesaanikeon kera, sekä pullollinen marjaisaa Zuccardi Q Cabernet Sauvignonia. Kaukaa viisaana verotin pullosta jo alkuun vielä lorauksen muihin tarkoituksiin – uusin käyttökohteeni punaviinin jämille on nimittäin jälkkäriosastoa! Niinpä ateriallamme nautittiin tätä mainiota Argentiinalaista punaviiniä suorastaan kolmessa muodossa: lasissa, ragùssa sekä jälkiruuaksi leipomissani punaviinibrownieissa.

Zuccardi Q Cabernet Sauvignon ei ole kotonamme mikään uusi tuttavuus, maistelin sitä nimittäin jo keväällä pääsiäisaterian merkeissä. Ryhdikäs, tummia marjoja tulviva, aavistuksen kahvia ja tummaa suklaata vilautteleva viini kolahti minulle jo tuolloin, vaikkei se ateriani kylkeen tuolloin päätynytkään. Siinä on sekä puolentoista vuoden tammitynnyröinnin tuomaa rotevuutta, että mustaherukan, karhunvatukan ja kirsikan kepeyttä kivassa tasapainossa. Zuccardi Q toimiikin loistavasti vähän tuhdimpienkin liharuokien kaverina, mutta se ei ole kuitenkaan tanniineiltaan liian tiukka juotavaksi sellaisenaankaan. Erinomainen syysfiilistelypunaviini siis!

Viinin ja suklaan yhdistely menee osastoon makuasiat, mutta itselleni tämä nimenomainen kombo ainakin toimii. Apuvälineenä yhdistämisessä toimii kuivattu kirsikka, joka sitoo brownien maun mukavasti viiniin. Nämä browniet eivät myöskään ole super makeita, minkä vuoksi ne maistuvat myös tällaisen kuivan punaviinin kaverina  – makeamman ystävät voivat halutessaan lisätä toki brownieiden sokerin määrää, mutta tällöin kannattaa valita myös viiniksi jotain vähän makeampaa.

Kirsikkainen punaviinibrownie (4-8 palaa riippuen ahneuden määrästä)

1 ¾ dl punaviiniä (täyteläistä, runsasta, marjaisen mausteista)

1 dl kuivattuja kirsikoita

200 g tummaa suklaata

125 g voita

3 munaa

1¼ dl mantelijauhoja

½ tl suolaa

1,5 dl kookossokeria tai muuta aromikasta tummaa sokeria (muscavado, ruokosokeri)

1 tl vaniljasokeria

1 dl sokeroimatonta kaakaojauhetta

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Laita kirsikat likoamaan punaviiniin. Voitele pinnoitettu pienehkö vuoka reilusti voilla ja jauhota se ripauksella mantelijauhoa (itse käytän näihin mieluiten leipävuokaa).

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Siivilöi kuivat aineet keskenään kulhoon ja sekoita hyvin. Kun suklaa ja voi ovat täysin sulaneet, nosta kulho vesihauteesta. Anna seoksen jäähtyä kymmenisen minuuttia ja sekoita sitten vispilällä mukaan munat yksi kerrallaan. Lisää tämän jälkeen muna-suklaa-voiseokseen kuivat aineet ja lopuksi punaviiniset kirsikat viineineen. Kääntele seos huolella sekaisin.

Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla n. 20-30 minuuttia, tai kunnes brownien keskiosaan tuupattu hammastikku tulee ulos enimmäkseen puhtaana. Itse tykkään jättää brownien ihan vähän tahmaiseksi mieluummin kuin paistaa sen läpikypsäksi. Paistoaika riippuu vuuan koosta eli brownien paksuudesta, joten uunia kannattaa vähän pitää silmällä.

Jäähdytä brownieta ensin vuoassa puolisen tuntia ja kumoa se sitten leivinpaperin päälle nurinpäin jäähtymään loppuun. Leikkaa herkku terävällä veitsellä paloiksi ja tarjoile vielä hieman lämpimänä ihanan mustapilkkuisen aidon vaniljajäätelön kanssa. Lasi punaviiniä vielä kylkeen ja talvi saa totisesti tulla!

Huom! Valviran ohjeistuksen mukaan en saa julkaista alkoholiin liittyvää kommentointia.

244 views

Aamu-unisen vappupiknik

Aamu-unisen vappupiknik

Yhteistyössä Castello Suomi ja Asennemedia

Vappu tulee, oletko valmis? Minä olen, kerrankin. Olen suunnitellut osallistumiseni kaveriporukan perinteiseen vappupiknikiin poikkeuksellisen ajoissa – hävettävän usein kontribuutioni tarjoiluun on nimittäin ollut lähimmältä avoinaiselta kiskalta hätäpäissä ostettu sipsipussi.

Kiitos blogihommien, treenaan nykyään juhlapyhien tarjoiluja jo viikkoja etukäteen – välillä yhteistyöjuttuja varten, kuten nyt, välillä täysin omista syistä. Minusta etukäteisjuhlat ovat mahtavia, sillä treenikierroksen ansiosta stressi varsinaisen juhlapäivän onnistumisesta vähenee. Muutaman viikon takaisten vapputreenien ansiosta olenkin valmistautunut vappupiknikille tänä vuonna paremmin kuin koskaan: suunnittelin niin helpot ja nopeasti kasattavat eväät, että vaikka aamuheräilyt menisivät vähän mönkään (niinkuin minulla aina…), en tule saapumaan paikalle pelkkä sipsipussi kainalossa.

Castello Suomi pyysi minua miettimään vappuun sopivia makupareja Castello-juustoille. Helppo homma, sillä rakastan juustoja! Keksisin niille käyttöä mieluusti vaikka jokaiselle viikonpäivälle, haastavampaa tässä tehtävässä on mielestäni vappu itse. En ole koskaan ollut aamuihminen, joten kaikenlaiset brunssit ja aamiaistreffit puhumattakaan aamujumpasta ovat minulle vaikeita. Koitappa siinä sitten aamupöhnässä kasailla jotain järkevää evästä, jota kehtaisi tarjota muillekin?

Castellon juustoista suosikeitani ovat erityisesti homejuustot; ne ovat rakenteeltaan niin pehmeitä, että niitä voi käyttää levitteen tapaan leivällä tai jopa dippinä – suoraan paketista vaan, erittäin kätevää erityisesti piknikillä. Kermaiset ja pehmeäaromiset Castellot maistuvat lisäksi usein jopa heille, jotka eivät homejuustoja normaalisti niin fanita. Castello Mildiin, mietoon valko-sinihomejuustoon liittyy tärkeä makumuistokin: rakas Mammani tarjosi aina juuri sitä, kun ei vahvemmista homejuustoista niin tykännyt. En vieläkään voi tuota juustoa syödä ajattelematta Mammaa ♥

Piknikeväiksi valikoitui lopulta sekä superkätevät wrapit, että nopea ja helppo suolaisenmakea piirakka. Molemmat ovat helppoja valmistaa (osittain tai kokonaan etukäteen), helppoja kuljettaa ja helppoja syödä piknikviltillä.

Tässä homejuuston ja sellerin kaverina tulisen makeita pähkinöitä sekä “Mamman homejuustoa”

Klassikkoyhdistelmä sinihomejuusto ja varsiselleri toimii loistavasti ihan sellaisenaan, mutta taivutan kuitenkin tämän makuparin nyt piknikystävällisesti rullalle. Homejuuston voi wrappeihin valita kukin makunsa mukaan – veikkaan että itse halajan vapunpäivänä sitä vahvinta eli Castello Blackia. Ja paljon chiliä!

Moni ystävistäni on kasvissyöjä, joten tein wrapeista sekä kana- että vegeversion. Nopeita, maukkaita ja helppoja ovat kumpikin, mutta erityisesti vegeversion voi väsätä rullalle kukin itse vaikka ihan siinä piknikviltillä, mikäli sen aamun kanssa kuitenkin kävisi jotenkin hassusti… Pikku puuhailu pitää sormetkin mukavasti vetreinä takatalven yllättäessä 😀 Tätä on tosiaankin nyt mietitty huolella!

Sinihome-selleriwrapit (16 kpl)

8 pehmeää tortillaa

1 paketti Castello Blue  / Castello Black / Castello Mild -homejuustoa

1 kerä lehtisalaattia

8 vartta luomulehtiselleriä

50 g voita

n. 2-3 rkl etikkaista chilikastiketta (Texas Pepe, Tabasco tms.)

½ dl riisijauhoa

½ tl jauhettua mustapippuria, sinappijauhetta, suolaa sekä juustokuminaa itse kutakin

300 g broilerin rintafilettä

vegersioon: 2-3 dl erilaisia chili- ja/tai hunajamaustettuja pähkinöitä; cashew, manteli tms.

Leikkaa broilerinrinnat ohuiksi ja pitkiksi suikaleiksi (16 suikaletta olis just eikä melkein passeli määrä). Sekoita mausteet riisijauhoon ja pyörittele suikaleet jauhoissa. Sulata paistinpannulla voi ja mausta se reilulla määrällä chilikastiketta (itse laitoin tähän määrään loppujen lopuksi melkein 3 rkl, mikä kuullostaa paljolta mutta ei sitten ollutkaan). Paista broilerisuikaleet muutamassa erässä kullanruskeiksi ja kypsiksi, lisää tarvittaessa välillä hieman voita ja chilikastiketta pannulle.

Aseta tortillaletun keskelle muutama salaatinlehti sekä sellerinpätkä, joka on kummastakin suunnasta tortillalettua muutaman sentin lyhyempi. Täytä sellerin kolo sinihomejuustolla ja tuupi juustoon chilipähkinöitä. Broilerisuikaleetkin voi työnnellä selleriin tai latoa siihen viereen – tyyli on vapaa!

Taita tortillalettu sellerinvarren päätyjen yli ja rullaa koko komeus sitten sellerin suuntaisesti tiukalle kerälle. Hoksasin, että pehmeää homejuustoa voi käyttää rullaamisessa eräänlaisena liimana – joten lisäsin tortillan reunoihin myös ohuen sipaisun juustoa pitämään kääröä paremmin kasassa. Kääri rulla lopuksi tiiviisti voipaperiin tai pergamiiniin ja leikkaa terävällä veitsellä keskeltä kahtia. Voit valmistaa wrapit jo edellisenä päivänä – säilytä ne jääkaapissa peitettyinä tarjoiluun saakka. Vege- ja kanaversiot voi myös merkata vaikka värikoodatulla teipillä ja pakata erikseen niin ei tarvitse jengin arpoa kumman käteensä piknikillä nappaa.

That’s a wrap – sinihome-sellerirullat valmiina piknikille!

Valkohomejuustoa syön useimmiten ihan sellaisenaan vaikkapa viikunahillon kera. Tällä kertaa käytin kermaista valkohomejuustoa kuitenkin piirakassa, jossa yhdistyy suolainen, makea ja hapan aromaattiseen timjamiin ja rouskuviin manteleihin.

Piirakan muodoksi päätyi galette: vapaamuotoinen ranskalainen suolainen tai makea piirakka, jonka herkullinen pohja taitetaan reunoilta täytteen päälle (samaa nimeä käytetään muuten myös Bretagnelaisisita tattariohukaisista). Galettetaikina tehdään yleensä voista, mutta itse olen tykästynyt öljypohjaiseen taikinaan, joka on todella helppo ja nopea valmistaa. Tämäntyyppisen galettepohjan ohjeeseen törmäsin ensimmäistä kertaa Andalusian Auringossa -blogissa ja täytyy kyllä sanoa että tämä taikina on ollut todellinen löytö!

Kevytruokaa tämä galette ei ole; niinpä yhdestä piirakasta riittää mielestäni piknikolosuhteissa helposti kahdeksalle tai jopa useammalle, kun tarjolla on kuitenkin kaikkea muutakin syötävää. Piirakkataikinan voi tehdä edellispäivänä, kokoaminen vie vajaat kymmenen minuuttia ja paistamisen aikana voi vaikka hilpasta suihkuun – tämäkin piknikherkku on siis ihan realistisesti valmistettavissa vappupäivän aamuna. Epäileväiset voivat toki paistaa piirakan edellispäivänä, se ei nimittäin yhden jääkaapissa vietetyn yön jälkeen juuri vetisty. Parhaimmillaan tämä piirakka kuitenkin on vastapaistettuna ja haaleaksi jäähtyneenä.

Hapankirsikka-valkohomegalette n. 8:lle

taikinaan:

1 dl vettä

1 dl saksanpähkinäöljyä

n. 2,5 dl vehnäjauhoja

1,25 dl mantelijauhoja

1 tl suolaa

1 rkl ruokosokeria

1 tl kuivattua timjamia tai muutaman tuoreen timjaminoksan lehdet

Täytteeseen:

n. 2 dl hapankirsikoita

1 paketti Castello White -valkohomejuustoa

3-4 oksaa tuoretta timjamia

kourallinen luomumanteleita

2-3 rkl ruokosokeria

2 rkl mantelijauhoja

(3-4 rkl hedelmäsosetta tai -hilloa, esim. omenaa tai aprikoosia)

Liuota suola ja sokeri veteen ja lisää sitten öljy (saksanpähkinäöljystä tulee pohjaan ihana maku mutta voit halutessasi käyttää toki myös jotain muuta öljyä, tai useamman öljyn sekoitusta). Sekoita nesteeseen lusikalla molemmat jauhot sekä timjami. Ainesten pitäisi yhdistyä melko helposti kiinteäksi ja kulhon reunoista irtoavaksi palloksi. Kääri taikinapallo kelmuun ja nosta se jääkaappiin lepäämään vähintään puoleksi tunniksi tai yön yli.

Kun olet valmis leipomaan, lämmitä uuni 200 asteiseksi. Ota taikina jääkaapista ja kauli se kahden leivin- tai voipaperin välissä vajaan puolen sentin paksuiseksi levyksi. Taikina saattaa hieman repeillä reunoista. Paikkaile repeämät varovasti, mutta älä murehdi niistä kuitenkaan liikaa: reunathan taitetaan lopuksi täytteen päälle. Vuokaa tähän vapaamuotoiseen piirakkaan ei tarvita, eikä muodollakaan ole niin väliä, jos syötte piirakan leivontapaikassa. Kuljettaminen paikasta toiseen kuitenkin helpottuu, kun valmis galette mahtuu sopivasti johonkin omistamaasi piirakkavuokaan – niinpä mitoitin itse piirakan mahtumaan halkaisijaltaan 28 senttiseen vuokaan (huomioiden tietysti reunojen taitteet).

Levitä täytteet ohueksi kerrokseksi pohjan keskelle niin, että reunoihin jää viitisen senttiä tyhjää. Ripottelen itse pohjalle ensin mantelijauhoja imemään täytteen mahdollista kosteutta, sitten muutaman ruokalusikallisen makeuttamatonta omenasosetta, sitten viipaloidun valkohomejuuston. Näin kirsikkakauden ulkopuolella täytteeksi sopivat säilötyt kivettömät hapankirsikat, joita löytyy yleensä hyvin varustelluista kaupoista hillohyllyn läheisyydestä – kesällä tätä voisi toki kokeilla tuoreilla kirsikoilla 🙂

Hapankirsikat ja mantelit ladon juustoviipaleiden päälle tasaisin välein ja ripottelen koko komeudelle lopuksi hieman ruokosokeria sekä tuoretta timjamia. Sitten vain taitellaan taikinan reunat varovasti täytteen päälle ja piirakka laitetaan paistumaan. Pohja rapeutuu n. 30-40 minuutissa uunin ala- tai keskitasolla ilman, että täytteet ruskistuvat liikaa.

Vapputreeneissäni oli aidon vapun fiilistä, koska katoin piknikin asianmukaisesti lattialle enkä pöydälle ja puhaltelin oikein serpentiinit ja ilmapallotkin sekaan. Vieraani loivat treeneihin lisätunnelmaa asianmukaisilla päähineillä – eivätkä olleet moksiskaan kameransa kanssa ympärillä hääräilleestä blogaajasta. Piknikeväät olisivat riittäneet naapuriviltillekin (jos sellainen olisi olkkarissani ollut), ja toisin kuin varsinaisena vappuna, kenellekään ei tullut kylmä!

…ja myönnetään nyt vielä, että oli meillä niitä sipsejäkin. Niitä ei vain näy kuvissa 😀

Kiitos maailman mahtavimmat kuvausmallit Nuppu ja Eeva-Kaisa

332 views