Rapeat parsafritterit kevään kaipuuseen

Rapeat parsafritterit kevään kaipuuseen

parsafritteritRapeat parsafritterit – helppoa ja nopeaa!

Kevään merkki?

Yksi kevään varmoista merkeistä on kauppoihin ilmestyvä parsa. Siis eurooppalainen parsa. Nimittäin jos kotimainen parsa olisi kevään merkki, jäisi kevät täällä pohjolassa tosi myöhäiseksi (ja se nyt vaan ei käy päinsä) 😀 Tänä vuonna eurooppalaiset parsat tuntuvat kuitenkin ilmestyneen kauppoihin jotenkin poikkeuksellisen aikaisin. Ikkunasta ulos katsellessa ei useimpina päivinä ole ihan keväältä näyttänyt, varsinkin jos ikkunan takana sataa rakeita kuten eilen. Koska kaupoissa kuitenkin on jo reilusti (eurooppalaista) parsaa, uskottava se kai on: on parsaa = on kevät.

Vaikka toki minullekin se kaikkein paras parsa on juurikin kotimaista, sitä saadaan kuitenkin vielä odotella toukokuun hujakoille – ja siihen asti en kyllä malta parsakauden aloittamista lykätä! Kevään himossa ja varsinkin raekuuron iskiessä parsaa on saatava nyt. Kaupassa on tällä hetkellä parsaa ainakin Puolasta, mutta siroa ja ohutta italialaista luomuparsaakin olen jo kaupasta bongannut. Villiparsaa ei sentään ole vielä näkynyt!

parsa

pääsiäisruoka kasvis

Parsaa, parsaa, enemmän parsaa

Tykkään yleensä syödä ne ihan ekat parsani ihan vain pannulla paistettuna suolaripauksen kera, mutta hyvin pian homma menee aina siihen, että syön parsaa ihan missä muodossa vaan. Siis esim. näin…

…puhumattakaan kaikista niistä ruuista joihin parsaa lykkään, mutta jotka eivät tänne blogiin asti päädy: erilaiset wokit, keitot, salaatit, pastat, risotot, tahnat, paistokset sun muut.

Parsafritterit

Rapeat parsafritterit ovat tämän kevään uusi hurahdukseni. Parsafritterit valmistuvat alle puolessa tunnissa ja ovat törkeän hyviä (varsinkin vastapaistettuina). Ne ovat vieläpä mausteita lukuunottamatta kutakuinkin kahden raaka-aineen ruokaa – tarvitaan vain parsaa ja kikhernejauhoja, ja siinäpä se melkein onkin! No, okei, tarvitaan myös öljyä paistamiseen ja ainakin suolaa mausteeksi, mutta jos niitä ei lasketa niin kyllä, kaksi raaka-ainetta.

parsafritterit

Parsafritterit ovat helppoja ja nopeita kokattavia ja niinpä veikkaankin, että näitä kellanvihreitä herkkupaloja meillä syödään parsakauden aikana vielä monesti. Sekalaisten seurakuntien pääsiäispöytiinkin nämä sopisivat vallan mainiosti, sillä ne ovat vegaanisia, munattomia, maidottomia, pähkinättömiä ja gluteenittomia – eli käynevät useimpiin ruokavalioihin.

Juustokuminan, korianterinsiemenet, kurkuman, chilin, valkosipulin ja kevätsipulin valikoin näihin frittereihin mausteeksi intialaiset sipuli bhajit mielessäni (en itseasiassa ole koskaan syönyt niitä, mutta tämän IG-tuttuni kuvan nähtyäni niitä on kummasti tehnyt mieli). Mausteita voi kuitenkin tietysti varioida mieltymystensä mukaan ja hyviä näistä tulee myös ihan pelkällä suolalla ja pippurillakin maustettuina.

Rapeat parsafritterit

n. 4-6 kpl / 2:lle

vegaaninen, gluteeniton

200 g vihreää parsaa

1 dl kikhernejauhoa

vajaa 1 dl vettä

1 kevätsipuli

1 valkosipulin kynsi

½ tl kuivattua chiliä / juustokuminaa / kurkumaa / korianterinsiemeniä kutakin

½-¾ tl suolaa

½ tl vastarouhittua mustapippuria

½-1 dl neutraalin makuista kasviöljyä (esim. rapsi/auringonkukkaöljy) riippuen paistinpannun koosta

Tarjoiluun:

1 dl kreikkalaistyyppistä kaurajugurttia / kaura fraichea / jos ei tarvetta vegaaniselle: kreikkalaista jugurttia

ripaus suolaa

puolen sitruunan mehu

n. 3 rkl tuoretta minttua silputtuna

muutama sitruunalohko

Napsi parsoista puumaiset kuivat tyvet pois. Ota nippu parsaa kouraasi ja raasta parsa raastimen karkealla terällä niin, että käteesi jää lopulta vain parsan nuput. Purista parsaraasteesta siivilässä hieman nestettä pois mutta kerää neste talteen. Kaada neste desin mittaan ja täytä mitta vedellä niin että sinulla on desi nestettä. Puolita parsan nuput pitkittäin. Silppua kevätsipuli ja hienonna valkosipuli. Sekoita kulhossa kikhernejauho, parsavesi, mausteet, sipulit, parsaraaste sekä parsan nuput. Sekoita vielä jugurttiin hieman suolaa, sitruunamehu sekä silputtu tuore minttu. Jätä tekeytymään siksi aikaa kun paistat parsafritterit.

Kaada paistinpannulle öljyä sen verran, että sitä on muutaman millin syvyydeltä pannun pohjalla. Kuumenna öljy keskilämmölle. Testaa öljyn kuumuus pienellä nokareella taikinaa. Öljy on paistamiseen sopivan kuumaa (n. 175-180°C), kun se kuplii mukavasti heti kun taikina osuu siihen. Lämpömittariakin saa toki käyttää 🙂 Liian kylmä öljy imeytyy frittereihin ja tekee niistä rasvaisia, liian kuuma öljy taas savuaa ja käräyttää fritterit ennen kuin ne kypsyvät sisältä.

Lusikoi pannulle halkaisijaltaan noin 10cm kiekko taikinaa. Pannun koosta riippuen voit paistaa kerralla 2-3 fritteriä – pidä vain huolta, että niiden väliin jää muutama sentti tyhjää tilaa niin kääntäminen onnistuu helpommin eikä öljyn lämpötila laske pannua täyttäessä liikaa. Käännä parsafritterit varovasti lastalla ympäri, kun niiden pohja on kullanruskea. Paista toinenkin puoli kauniin ruskeaksi. Nosta kypsät parsafritterit sitten pannusta talouspaperoidulle lautaselle odottamaan, että kaikki taikina on käytetty. Kun kaikki taikina on paistettu, tarjoile parsafritterit kuumina minttukastikkeen ja sitruunalohkojen kera.

parsa

vegaaninen

Ps. Jos teet tupla- tai triplasatsia (esim. pääsiäiseksi) pidä valmiit fritterit lämpiminä n. 60-80 asteisessa uunissa tarjoiluhetkeen saakka.

565 views

Burmalainen tofu & kikhernekrutongit

Burmalainen tofu & kikhernekrutongit

burmalainen tofu

Burmalainen tofu

Oletteko koskaan kuulleet burmalaisesta tofusta? Se valmistetaan yhdestä lempiraaka-aineestani kikherneestä ja on älyttömän helppo ja nopea proteiininlähde. Kaikkeen sitä netissä törmääkin, kun alkaa kaivelemaan – innostuin nimittäin viime kevättalvella kikhernepizzapohjista ja testailin niin purkkikikherneistä muussattua pohjaa, kuin kikhernejauhoistakin tehtyä soccaakin, joka osoittautui supernopeaksi ja käteväksi pikapizzapohjaksi. Totesin tuolloin, että sekä purkkikikherneitä, että kikhernejauhoja kannattaa olla kaapissa aina ♥

Soccasta innostuneena kaivelin lisää tietoa kikhernejauhojen käyttötarkoituksista ja sieltähän se burmalainen tofukin sitten ilmestyi. Testiin se meni heti ja tykästyin lopputulokseen ja sen muunneltavuuteen kovasti! Burmalaista tofua voi maustaa ja käsitellä oikeastaan melkein miten vaan, on vain mielikuvituksesta kiinni mihin kaikkeen sitä voisikin käyttää. Soija-allergisille kasvissyöjille se tuo varmasti kivaa vaihtelua proteiininlähteisiin – kuten myös tällaiselle ruoka-allergiattomalle sekaanillekin 😉

Burmalaisen tofun perusresepti on varsin yksinkertainen: yksi osa kikhernejauhoa sekoitetaan n. kolmeen osaan vettä ja keitetään paksuksi puuroksi. Seos kumotaan jäähtymään öljyttyyn vuokaan ja viipaloidaan kun se on jähmettynyt. Lopputulos on koostumukseltaan yllättävän paljon tofun kaltainen, silkkisen pehmeä mutta hienosti kasassa pysyvä. Burmassa tämä tofu maustetaan suolan lisäksi kurkumalla ja sitä käytettään niin uppopaistettuna, salaateissa kuin curryissäkin… ihan niinkuin soijatofuakin.

Seoksen voi tietysti maustaa ihan niinkuin haluaa, riippuen missä ruuassa sitä meinaa käyttää. Itse olen maustanut sitä mm. texmextyyliin juustokuminalla, chipotlella ja valkosipulilla burritojen ja tortillojen täytteeksi, inkiväärillä, soijalla ja chilikastikkeella wokkeja varten, sekä ravintohiivahiutaleilla saadakseni makuun lisää umamia. Simppeli suola + pippuri maistuu tosin varsin hyvältä myös – varsinkin, kun kuutiot paistaa maukkaassa öljyssä kullanrapeiksi kikhernekrutongeiksi ♥

Burmalainen tofu

vegaaninen, gluteeniton

2 dl kikhernejauhoja (kulkevat mm. nimillä gram-  ja besanjauhot)

n. 5-6 dl vettä

suolaa

½-1 tl  kurkumaa

+ haluamiasi mausteita maun mukaan

Sekoita puolet vedestä sekä mausteet kikhernejauhoihin ja sekoita huolella. Kuumenna loppu vesi kiehuvaksi ja lisää kikhernetaikina samalla vispaten sekaan. Alenna lämpö matalaksi ja jatka seoksen sekoittelua 5-10 minuuttia (liedestä riippuen), eli kunnes se paksuuntuu reilusti ja muuttuu kiiltäväksi. Tarkoitus on siis kypsentää kikhernejauhot huolella, ennen kuin seos jätetään jähmettymään.

Öljyä vuoka (esim. tarttumattomaksi käsitelty leipävuoka tai pieni öljytty kulho – mitä pienempi, sen paksumman tofukimpaleen saat aikaan) ja kaada taikina astiaan jähmettymään. Voit laittaa sen hetkeksi kylmään niin saat sen asettumaan nopeammin. Seoksesta irtoaa hieman vettä sen jähmettyessä. Kun seos on täysin kiinteää, kumoa se leikkuualustalle ja kuutioi/viipaloi burmalainen tofu terävällä veitsellä tarpeeseesi sopiviksi paloiksi.

Veden määrää hieman isommaksi tai pienemmäksi säätämällä lopputuloksen kiinteyttä/pehmeyttä voi viilata omaan makuun sopivaksi.

burmalainen tofu

Krutongeiksi nämä silkkiset soijattomat tofukuutiot vääntyvät, kun paistat niitä joka sivultaan paistinpannulla kullanrapeiksi. Kannattaa olla kärsivällinen ja kääntää jokainen puoli vasten pannua, vaikka siinä tovi kestääkin – huolellinen paistaminen tuo nimittäin rapeuden lisäksi myös makuun mukavaa paahteista pähkinäisyyttä!

Eräällä kesän eväsretkistä käytin rapeaksi paistettuja kikhernekrutonkeja lehtikaalicaesarin päällä. Kun krutongit pakkasi erikseen ja lisäsi salaatin päälle vasta paikan päällä, ne säilyivät perille asti ihanan rapeina 🙂

Mihin sinä käyttäisit kikhernetofua?

Ps. Kelmutettuna burmalainen tofu säilyy jääkaapissa ainakin muutaman päivän; pakastaakin sen voi, mikäli guuglailuihini voi luottaa. Omaa kokemusta pakastamisesta ei mulla siis vielä ole, kun olen tehnyt tätä aina vain lähinnä tarvetta vastaavan määrän. Jos joku ehtii ennen minua kokeilemaan pakastamista, kertokaa ihmeessä oma kokemuksenne!


Edit 3.11.2019: lukijan mukaan pakastaminen teki tekstuurista sitkeää ja säikeistä, pakastaminen siis ei ole suositeltavaa.

Pps. Kikhernejauhoja (kulkee myös nimillä gramjauho ja besanjauho) löytyy hyvinvarustelluista ruokakaupoista, etnisistä kaupoista sekä esim. Ruohonjuuresta.

10 201 views