Tapaspizza kikhernepohjalla

by Juulia 2 Comments
Tapaspizza kikhernepohjalla

Pimientos de Padrón -addiktioni on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että pelkkä paistaminen ja suolaaminen perinteiseen tyyliin ei enää riitä, pussejakin ostan kerralla tuplaten. Ideoita paprikoiden vaihtoehtoisille käyttötavoille pyörii päässä, joista ensimmäisen tosin lainasin Omnipollos Hatt -pizzeriasta…

Kävimme tuossa Tukholmassa sijaitsevassa olutmekassa Juuson kanssa uutena vuotena; maisteltavien oluiden valinnassa ei ollut vaikeuksia (juotiin yksinkertaisesti vain kaikki hanat läpi), mutta pizzan valinta sen sijaan tuotti päänvaivaa. Kun lopulta bongasin yhdestä pizzasta näitä koukuttavia pikkupaprikoita, oli valinta kuitenkin hetkessä lukittu!

Pikkupaprikat sopivat pizzaan loistavasti, varsinkin kun pizza viimeistellään superkuumassa pizzauunissa tai grillivastuksen alla. Tuumasta toimeksi sitten vaan: Pimientos de Padròn –pizza tulille!

Harmi vaan, ettei niitä pizzoja itseasiassa ihan niin vain hetken mielijohteesta tehdä. Perinteinen vehnäpohja vaatii minusta hitaan kohotuksen jääkaapissa – mieluiten vielä yön yli – muuten tulos on ihan muuta kuin haaveissani. Niinpä ei auta kuin soveltaa ideaa johonkin nopeampaan. Nopeista pizzapohjaresepteistä suosikeitani ovat leivinjauheella kohotettu pikapohja sekä kukkakaalipohja. Harkitsin myös hetken tekeväni pizzapohjan sijasta espanjalaistyylisen perunatortillan paprikoideni alustaksi, mutta päädyinkin lopulta tekemään pohjan kikherneistä!

“Pizzani” raaka-aineiksi valikoitui lopulta lähes yksinomaan tapaksista tuttuja raaka-aineita: Padrón -paprikoita, valkosipulia, marinoituja artisokkia, chorizoa, manchegoa sekä kikherneitä. Mitä tulee kikhernepohjiin, kikhernejauhoista tehty lettumainen pohja on varsin helppo, maukas, nopea ja toimiva pizzapohja (pohjaksi käy esim. nämä italialaiset socca- tai farinata -leivät) . Kikhernehän on lisäksi vieläpä pizzapohjan raaka-aineeksi luontaisesti gluteeniton ja mukavan proteiinipitoinenkin.

Kikhernejauhoni olivat kuitenkin päässeet juuri loppumaan, joten kokeilinpa sitten väsätä pohjan purkkikikherneistä, vähän samalla logiikalla kuin kukkakaalipohjan kanssa: munan ja juustoraasteen kanssa blendaten ja esipaistaen. Yllättävän hyvä kokeilu kuulkaas! Veikkaan, että samalla reseptillä tulisi myös aika kiva suolaisen piirakan gluteeniton pohja.

Tapaspizza (2:lle)

Kikhernepohjaan:

n. 200 g eli n. purkillinen kikherneitä

1-2 valkosipulin kynttä

1 kananmuna

n. 50 g juustoraastetta

Päälle:

100 g manchegojuustoa

6-8 Padrón-paprikaa

6-8 siivua chorizoa tai soijachorizoa

6-8 palaa öljyyn säilöttyä grillattua latva-artisokka

kevätsipulia, chiliä

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Öljyä uuninkestävä paistinpannu (esim. valurautapannu). Huuhdo ja valuta kikherneet, soseuta ne sitten pilkottujen valkosipulinkynsien ja kananmunan kanssa. Osa kikherneistä saa jäädä rouheeksi, täysin sileäksi soseeksi seosta ei tarvitse suristella (paitsi ehkä valkosipulin osalta…)

Taputtele massa paistinpannuun ja silota pintaa hieman kastellulla lusikalla tai muovilastalla. Paista lättyä uunissa n. 15-20 minuuttia, tai kunnes se on täysin kiinteä ja saanut hieman väriä.

Kikhernepohja uunista ulos!

Ota pannu uunista ja käännä uunin grillivastus päälle. Aloita täytteiden kasaaminen raastamalla lätyn päälle kunnon keko manchegoa. Asettele sitten lättyselle chorizosiivut sekä artisokat, lopuksi päällimmäiseksi vielä padrón -paprikat. Lykkää sitten pannu takaisin uuniin grillivastuksen alle, kunnes juusto on sulanut, paprikat ruskistuneet ja kaikki näyttää herkulliselta!

Tarjoile pizza suoraan pannusta, sillä kikhernepohja on rakenteeltaan hieman lehtevä ja mureneva. Itse laitoin pizzan päälle vielä silputtua kevätsipulia sekä jalapeñoaviipaleita – ihan vain siltä varalta, ettei yksikään näistä pikkupaprikoista olisikaan tulinen…

Lopputulos oli ehkä melko kaukana pizzasta, mutta varsin maukas! Kikhernepohjan rakenne on minusta ihana, vaikkakin ehkä lähempänä piirakkapohjaa kuin pizzapohjaa. Vegeversionhan tästä saa, kun jättää chorizon pois, tai vaihtaa sen vegechorizoon. Gluteenitonkin tämä pizza on, mikäli käyttämäsi makkara on gluteeniton. Piällisistä sen verran vielä, että jätin tarkoituksella tomaattisoossit tästä tällä kertaa pois – joten tämä pizzantapainen saa mehevyytensä lähinnä juustosta = sitä pitää olla PALJON.

Seuraava askel tämän addiktion tiellä lienee se, että alan kasvattamaan itse näitä paprikoita. Mitenköhän ne viihtyisivät tuossa parvekkeella…

496 views

Lämmin kikhernesalaatti olutvinegretin kera

by Juulia 0 Comments
Lämmin kikhernesalaatti olutvinegretin kera
SAMSUNG CSC

Huomasin taannoin, että olen alkanut toistamaan itseäni: halutessani lämmintä salaattia, teen melkeinpä poikkeuksetta jotain kikherneistä, kurpitsasta, lehtikaalista, ja/tai chorizosta. Eri variaatioita teemasta alkaa olla reseptikirjassani jo aika monta, eikä siinä toki mitään – ovathan ne kaikki selkeästi minulle mieleen. Uunissa kullankeltaisiksi paahtuneet kikherneet yhdistettyinä johonkin tuliseen, rapeaan, suolaiseen ja makeaan vain toimii. Lisäksi nämä kikhernepohjaiset salaattini valmistuvat itsekseen uunissa, eli sopivat myös ns. laiskoille päiville.

Käytin vuoden alusta aikaa muutaman tunnin siihen, että kävin blogiani läpi Vuosikatsaus 2015 -juttua varten. Siinä samalla tuli bongattua tämäntalvisten kikhernesalaattieni äiti: juttu, jota parhaillaan luette. Olen kuvannut ja kirjoittanut tämän reseptin nimittäin jo joskus lokakuussa, mutta jutuntynkä on jäänyt syystä tai toisesta luonnoskansioon odottelemaan löytymistään. Jospas sen nyt sitten lopulta julkaisisi 🙂

Sori Brewingin Garden Wit on maustettu korianterilla, ruusunmarjalla ja appelsiininkuorella – toimii sekä salaatin kaverina, että olutvinegretin raaka-aineena!

Laiskan päivän resepti tämä kikhernesalaattieni äiti ei kuitenkaan ole, vaan sellainen ihan vähän työläämpi versio. On oikein vinegrettiä ja kaikkea! Nythän se muistuu itseasiassa mieleenkin, miksi juttu roikkui siellä luonnosten limbossa: olutvinegrettiä piti tehdä useampi koeversio ennen kuin olin siihen tyytyväinen. Kun ohje lopulta oli valmis, taisin olla jo täysin kypsä koko aiheeseen.

Aika parantaa keittiöegonkin haavat, joten nyt ei tee kipiää viimeistellä tämä juttu. Ehkä sitä vinegrettiäkin vielä jonain päivänä vielä viilaa, hyvää se on onneksi jo tällaisenaankin. Eikä muuten huolta teille, jotka vietätte tipatonta tammikuuta – alkoholi kun keitellään siitä soossista poijjes.

Lämmin kikhernesalaatti olutvinegretillä 2:lle

1 tlk kikherneitä (n. 250 g)

n. 150 g chorizoa tai soijachorizoa

1 tl savupaprikaa

2 tl juustokuminaa

2 tl jauhettua korianterinsiementä

mustapippuria ja suolaa

2 rkl oliiviöljyä

400 g myskikurpitsaa

1 rkl juoksevaa hunajaa

puolen appelsiinin mehu

100 g lehtikaalia

olutvinegrettiin:

puolen appelsiinin mehu

1 dl sitruksista vehnäolutta

1 tl juoksevaa hunajaa

2-2,5 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa ja pippuria

Sekoita kikherneet, 1 rkl oliiviöljyä sekä pieneksi pilkottu chorizo keskenään ja mausta juustokuminalla, savupaprikalla, pippurilla ja suolalla (muista että chorizo on jo itsessään melko suolaista). Laita seos uunivuokaan. Jätä toiseen päähän vähän tilaa kurpitsalle, tai laita kurpitsa omaan vuokaansa.

Poista kurpistasta siemenet ja pilko se parin sentin kuutioiksi. Mausta lopulla öljyllä, hunajalla, suolalla ja pippurilla. Laita kurpitsakin vuokaan. Paista kurpitsaa ja kikherneitä uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia, tai kunnes kurpitsa on saanut väriä ja on läpikypsää. Ota vuoka uunista ja purista kurpitsan päälle puolikkaan appelsiinin mehu.

Sillä välin kun kurpitsa ja kikherneet paistuvat uunissa, keitä pienessä kattilassa olutta ja puolen appelsiinin mehua kasaan, kunnes jäljellä on vajaa puoli desiä nestettä. Vispaa sekaan hunaja, suola ja pippuri sekä öljy, kunnes seos on emulsioitunut.

Revi pestystä lehtikaalista lehtiruodit irti ja silppua kaalia pieneksi. Sekoita siihen puolet kastikkeesta ja hiero kastike kaalisilppuun käsiesi välissä, kunnes se hieman pehmenee. Annostele kaali kahdelle lautaselle, jaa niille myös kikherneet ja kurpitsa ja valuta loppu kastike vielä annosten päälle.

Tarjoile salaatti vielä vähän lämpimänä. Kastikkeen ja lehtikaalin voi valmistaa jo etukäteen, jolloin kaali ehtii muhia vielä pehmeämmäksi jääkaapissa. Ruokajuomaksi toimii hyvin kastikkeessakin käytetty olut, eli kevyen mausteinen, sitruksinen ja raikas vehnäolut.

 Ps. Paremmin varustelluista maitokaupoista löytyy esim. tämän jutun kuvauspäivänä käyttämäni Garden Wit; muita passeleita ovat esim. To Øl Cloud 9 Wit sekä Gypsy Inc Gypsy Wit – kokeile kuitenkin ihmeessä ohjetta millä vehnäoluella vaan.

166 views

Sateenkaarisalaatti

by Juulia 0 Comments
Sateenkaarisalaatti

Viime viikolla vietettiin sateenkaariviikkoa, ja lauantain aurinkoisen Pride-kulkueen jälkimainingeissa minulle iski hirmuinen inspiraatio sateenkaaren värisestä ruuasta. Ei siinä auttanut kuin lähteä juhlista kaupan kautta kotiin kokkailemaan! Vaikkei rakkaus ihan jokapuolella maailmaa vielä ole voittanutkaan, juhlan aihetta oli USA:n tasa-arvoisen avioliittolakiuutisen myötä viime viikolla kuitenkin yllin kyllin.

“Eat the rainbow” on kivoin tuntemistani ruokahokemista – eikä vain kytköksestään rakkauden ja tasa-arvon asioihin. Ensinnäkin ajatus, että “syö sateenkaaren” saa minut tuntemaan oloni keijukaiseksi, tai yksisarveksi, ja sellaista on kiva kokea aina välillä. Toiseksi, eri väristen rehujen/ruokien mussuttaminen on meille hyväksi: eri värisissä ruuissa on erilaisia ravinteita.

Itse en mielelläni jää mistään niistä paitsi. Kun huomaan syöneeni jonain päivänä lähinnä keltaista ruokaa (eli leipää, voita, juustoa, pastaa, perunaa), yleensä huolestun itsestäni – se on nimittäin aina selvä merkki lohtusyömisestä. Vaarallistahan satunnainen lohtusyöminen ei ole, mutta pidemmän päälle yksivärinen ruoka saa ainakin itselleni aikaan tukalan olon… ja käyhän se vähän tylsäksikin nopeasti!

Suoriuduin siis launtaina Pride-juhlasta kotiin päämääränäni kokata sateenkaariruokaa. Kaupassa eteeni osui tuoretta maissia, johon minulla on melkoinen heikkous, ja maissista taas tuli mieleen Pinterestissä vastaan osunut värikäs amerikkalainen maissiruoka, confetti corn, joka on osa perinteistä kiitospäivän ateriaa.

Tuore maissi on älyttömän hyvää niin raakana kuin kypsennettynäkin – tosin taidan olla jossain määrin jäävi maissista puhumaan: olen sen kaliiperin maissifani että syön vaikka jäistä pakastemaissia, jyvä kerrallaan, hartaasti nautiskellen. Maissinjyvät on helpointa veistellä irti tähkästä, kun tekee sen kulhon sisällä, jonka pohjalle asettaa pienemmän kulhon eräänlaiseksi jalustaksi tähkälle. Tämän keinon avulla maissi ei lentele ihan yltympäriinsä 🙂

Raaka sokerimaissi = karkkia. Maissinjyvät eivät lentele ympäriinsä, jos leikkaat ne irti tämän konstin avulla.

Sateenkaarisalaatti n. 4:lle

vegaaninen

2 tuoretta maissintähkää

1 pieni punasipuli / kaksi kevätsipulia

muutama tomaatti

2 avomaankurkkua

1-2 eriväristä paprikaa

1-2 chilipaprikaa

ruukku korianteria

1 tlk mustapapuja/kikherneitä tms.

2 tl juustokuminaa

1 tl savupaprikajauhetta

1-2 limetin mehu

1 rkl oliiviöljyä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(avocadoa, keitettyä riisiä/kvinoaa tms.)

(savutabascoa tai muuta chilikastiketta)

(mansikoita/ananasta/mustikoita)

(vegepekonia)

Pese ja kuivaa kaikki vihannekset. Leikkaa maissintähkistä jyvät irti ja kuutioi kaikki vihannekset pieniksi tasakokoisiksi kuutioiksi. Lisää hyvin huuhdotut ja valutetut pavut. Mausta juustokuminalla, savupaprikalla, suolalla ja pippurilla. Purista sekaan limettiä maun mukaan, ja lorauta mukaan vielä hieman oliiviöljyä.

Salaatista saa ruokaisamman kuutioimalla sekaan avocadoa. Samoin voit hyvin lisätä ruokaan keitettyä ja jäähdytettyä riisiä, kvinoaa, linssejä tai kuskusia sekä murentamalla joukkoon hieman rapeaksi paistettua vekonia. Myös mansikat, ananas ja mustikat toimivat salaatissa hienosti. Eiköhän sitä itse kukin saa päättää, mistä ja kenestä tykkää, joten minusta voit laittaa sateenkaarisalaattiisikin ihan juuri sitä mitä itse halajat <3

Nokare kaurafraichea / ranskankermaa kruunaa sateenkaariaterian…

…tai ehkä sittenkin avocado?

Minulla oli eilen illallisvieraanani DJ-duo Ne Naiset, eli rakkaat ystäväni Suvi ja Lani, sekä Suvin poikaystävä Viljami. Tarjosin vierailleni kikherneversion sateenkaaresta, sekä vesimelonipizzaa ja dirty & oily martinit. Koska seurueeseen kuului yksi vegaani, tarjosin salaatin kaverina vegepekonia sekä yllättävän hyvää kaurasta tehtyä ranskankermaa (Oatly).

Sateenkaarisalaatti maistuu myös tacokuorissa (jotka muuten EIVÄT ole helppoja syötäviä)…

Alkuun juotiin Dirty and Oily Martinit 😀

Tämä näyttää kivalta mutta viritys hajosi ensipuraisulla. Olen varoittanut!

Ps. Jahka syksy saapuu (hui, sanoinko tuon ääneen?), teen varmasti myös sitä “alkuperäistä” confetti cornia, joka on kermainen ja lämmin pataruoka. Uuh. Kermaa, maissia ja pekonia… kuulostaa ihan lohturuualta 😉

305 views

Pistaasifalafel & Pitaleipä

by Juulia 1 Comment
Pistaasifalafel & Pitaleipä

Luen todella harvoin mitään ruokablogeja – keittokirjoja ja ruokalehtiäkin lähinnä selailen. Ideat kokkailuun tulevat selkärangasta, kun vuosikausia on tullut tutkiskeltua kaikkea ruokaan liittyvää. Välillä vastaan tulee kuitenkin resepti, joka on vaan pakko testata, mahdollisimman pian! Tämä olo tuli muutama viikko sitten, kun ystäväni linkkasi minulle reseptin, josta hän oli kiinnostunut. Ihanan vihreä falafel sai kuolaamaan heti, ja on vaellellut mielessäni siitä asti. Tänään sitten vihdoinkin pääsin ystäväni kanssa falafelin kimppuun, vaikkei tuota nimenomaista reseptiä lopulta ihan noudatettukaan.

Pistaasifalafel (12-15 kpl)
1 dl suolattomia kuorittuja pistaasipähkinöitä
3 dl säilykekikherneitä (n. 200g)
2 pientä valkosipulinkynttä
2 kevätsipulinvartta
Puoli ruukkua minttua
Muutama runsas persiljanoksa
1-2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kikhernejauhoa/maissijauhoa
1 tl jauhettua juustokuminaa
2 rkl oliiviöljyä
Puolen sitruunan mehu
(1 tl tahinia)

Laita pistaasit, valkosipulinkynnet ja yrtit tehosekoittimeen, ja hienonna muruksi (voit käyttää myös sauvasekoitinta). Lisää kikherneet, öljy, mausteet, jauho ja leivinjauhe. Hienonna lisää, kunnes koostumus on sellaista, että pystyt muotoilemaan seoksesta koossapysyvän pallon. Lisää tarvittaessa hieman vettä. Jätä seos mielellään hieman karkeaksi.
Öljyä kätesi, ja pyörittele seoksesta pieniä palloja leivinpaperilla päällystetylle pellille. Voit halutessasi litistää palloja hieman. Paista falafelit 200 asteessa vartin verran, käännä ne paistamisen puolivälissä.

 

Pitaleivät 4 kpl
1 dl lämmintä vettä
6 g kuivahiivaa (eli noin puoli pussillista, loput voi pakastaa ja käyttää parin viikon sisällä)
1 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
3,5-4 dl durumjauhoja
Sekoita 2 dl jauhoja, kuivahiiva ja suola kulhossa. Lisää lämmin vesi ja öljy, ja sekoita reippaasti esim. lusikalla. Näin saat taikinaan jo tässä vaiheessa hieman sitkoa. Peitä, ja anna hiivan aktivoitua puolisen tuntia (tai voit laittaa kulhon yön yli vaikka jääkaappiin, maku ja rakenne kehittyy nukkuessasi ihan eri tasolle). Lisää noin desi jauhoja, edelleen lusikalla sekoittaen, kunnes sekoittaminen muuttuu hankalaksi. Tässä vaiheessa voit kipata taikinan kevyesti jauhotetulle pöydälle ja aloittaa vaivaamisen.

Oma tekniikkani on venyttää taikinaa toisella kädellä, toisen pitäessä toista päätä paikoillaan. “Venyneen” taikinan voi rullata takaisin kasaan, ja toistaa venytys ja rullaus, kunnes huomaat taikinan rakenteen muuttuvan, eikä se enää tartu alustaan tai käsiisi. Lisää toki hieman jauhoja jos taikinaa on liian vaikea käsitellä.
Jätä alustettu taikina peitettynä lepäämään noin tunniksi. Tämän jälkeen jaa kohonnut taikina neljään osaan ja pyörittele ne pulliksi. Litistä pullat pyöreiksi pitaleiviksi (halkaisija n.15 cm). Anna leipien kohota leivinliinalla peitettynä lämpimässä paikassa vartin – puolisen tuntia. Älä pistele tai viillä leipiä! Paista 225-asteisessa uunissa n. 10-15 min. – onnistuessaan pitaleivät pullistuvat sisältä ontoiksi kupliksi. Täytä haluamillasi herkuilla ja syö heti!

Meillä oli leivissä täytteenä salaatinlehtiä, tomaatti-chili-punasipuli-salaattia, avocadoa, turkkilaista jugurttia, sitruunamehulla ohennettua tahinia ja granaattiomenan siemeniä. Granaattiomena kannattaa viiltää varovasti ympäri, ja erotella puoliskot kulhon yllä kahtia. Paljastuneet lohkot erotellaan varovasti vähän kerrallaan, jotta mehukkaat siemenet saadaan ehjinä talteen. Varo ettei sekaan tule yhtään kitkerää kalvoa! Varo, ettei mehua roisku vaatteillesi: se tahraa. Ja vielä yksi varoitus – jos olet yhtään niinkuin minä, saatat jäädä granaattiomenan kuorintaan koukkuun (minusta se on ihanaa puuhaa).

Ps. Nämä määrät riittivät kahdelle nälkäiselle. Kannattanee tuplata mitat, jos syöjiä on enemmän – haluatte kuitenkin santsata 😉

181 views