Vegekebab freekehpedillä

by Juulia 4 Comments
Vegekebab freekehpedillä

Kebab, tuo myöhäisiltojen houkutteleva seireeni! Minussa on varmaan jotain outoa, kun olen sen kutsulle aina ollut jotenkin immuuni. Muistaakseni maistoin kebabia ehkä kerran joskus teinivuosinani, mutta sitten ryhdyin kasvissyöjäksi eikä kokemukselle tullut jatkoa lähemmäs viiteentoista vuoteen. Viimeisen parin vuoden aikana olen maistanut kebabia muutaman kerran – toisten lautasilta – eikä se lainkaan hullumpaa toki ole, mutta ei kuitenkaan mitään sellaista johon minulla iskisi himo.

Mistä sen sijaan pidän erityisen paljon, ovat ne kebabin ja itselleni tutumpien falafelien kyljessä tarjoillut soossit: ihanan täyteläinen tomaattikastike sekä mukavan viileä ja raikas jugurttikastike. Pepperonipaprikoita suorastaan rakastan ♥

Kebabin kylkeen lusikoitava jugurttikastike on muuten toistaiseksi ainoa hyväksymäni osoite kuivatulle tillille 😀

Falafeleja olen monesti yrittänyt tehdä kotona, mutta eivät luomukseni ole päässeet lähellekään parhaita falafelelämyksiäni (jotka olen kokenut kunnon hipsulin tapaan tietysti Berliinissä). Niinpä olen suosiolla jättänyt falafelien väsäilyt omasta repertuaarista pois, mieluummin kikkailen niistä kikherneistä kaikenlaista muuta! Jostain syystä kotitekoinen kebab on sen sijaan alkanut viime aikoina kutkuttamaan, vaikka vähän kyllä ihmettelen kyseisen oikun alkuperää.

Matalan kynnyksen kotikebab onnistuu onneksi myös ilman valtaisaa lihavuorta ja maistuu myös vegaaniystävilleni. Innostuin tuossa aiemmin syksyllä saksanpähkinächorizosta, jota onkin tullut laiteltua syksyn mittaan vähän kaikkeen, niin kovasti siitä molemmat Juuson kanssa tykkäämme.

Ystäväni Jarkko on intohimoinen Lahtelaisen mukiruuan puolestapuhuja, joka pyrkii edistämään legendaarisesta kebablihalla täytetystä lihamukistaan tunnetun kaupungin ruokakulttuuria vähän muidenkin mukiinmenevien ruokien suuntaan. Erään Jarkon kanssa käydyn keskustelun jälkeen inspiroiduinkin sitten kokeilemaan saksanpähkinächorizoa vegelihamukin täytteenä. Oi kuulkaas, kyllä toimii! Ideaa on tullut testailtua sittemmin vähän perinteisemmin myös lautasella ja hyvin on maistunut – niin sekaaneille kuin vegaaneillekin.

Vegekebab freekehpedillä 2:lle

vegaaninen

½ annosta saksanpähkinächorizoa

3 dl freekehiä (* lue freekehistä lisää jutun lopusta)

n. 7-8 dl mietoa kasvislientä

Jugurttikastikkeeseen:

1 prk Yosa Greek Style -kaurajugurttia / bulgarianjugurttia

1-2 tl kuivattua tilliä

½ tl suolaa

rutistus sitruunamehua tai 1 tl sumacia

Tomaattikastikkeeseen:

300 g paseerattua tomaattia

1 keskikokoinen sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

1 rkl oliiviöljyä

1 tl suolaa

1 rkl tummaa sokeria

2 tl juustokuminaa

1 tl kanelia

1 tl timjamia

1 tl oreganoa

(1 rkl balsamiviinietikkaa)

Tarjoiluun:

jäävuorisalaattia

muutama pepperonipaprika per syöjä

ripaus kuivattua tilliä

Laita ensiksi tulille tomaattikastike: silppua sipulit ja kuullota niitä öljyssä suolan ja sokerin kanssa, kunnes ne hieman karamellisoituvat. Lisää paseerattu tomaatti ja mausteet. Keittele kastiketta miedolla lämmöllä ilman kantta vähintään 20 minuuttia ja tarkista sitten maku – mitä pidempään soossia keittelet, sen täyteläisemmäksi se muuttuu, itselläni kattila saattaa hiljalleen pulputella liedellä joskus jopa tunnin, tosin silloin siihen saattaa tarvita jossain vaiheessa lisätä hieman nestettä, ettei tulisi liian tiukkaa tavaraa.

Kun tomaattisoossi on kypsymässä, voit siirtyä freekehiin. Keitä freekehiä kasvisliemessä kannellisessa kattilassa, kunnes kaikki neste on imeytynyt jyväsiin (tarkista nestetilanne muutaman kerran kypsymisen aikana), aikaa siihen menee n. 15-20 min.

Freekehin valmistuessa voit valmistaa saksanpähkinächorizon (se valmistuu alle viidessä minuutissa tehosekoittimen kanssa). Ison määrän saksanpähkinächorizoa saa paistettua rapeaksi uunissa (200°C): laita massa leivinpaperoidulle pellille ja laita päälle toinen leivinpaperi. Kauli massa noin puolen sentin paksuiseksi kerrokseksi, irroita päällimmäinen paperi ja lykkää pelti uuniin (voit myös paistaa seosta hetken leivinpaperilla peitettynä niin, että päällä on painona sileäpohjainen uunivuoka. Poista tällöin sekä paino että päällimäinen leivinpaperi puolivälissä paistoa, jotta koko pinta-ala rapeutuu varmasti). Paista pellillistä uunin keskitasolla n. 10-15 minuuttia, eli kunnes reunat ovat rapeutuneet ja seos on myös keskeltä hieman kuivahtanut. Varo kuitenkin polttamasta seosta 🙂

Sekoita jugurttikastikkeen ainekset huolella sekaisin ja laita kastike hetkeksi tekeytymään jääkaappiin. Vegaanille suosittelisin tähän Yosan Greek Style -kaurajugurttia, maitotuotteita käyttäville vanhaa kunnon Bulgarian jugua. Minusta tämän soossin pitää olla kunnolla hapanta!

Suikaloi jäävuorisalaatti. Soseuta tomaattikastike, mikäli haluat (itse tykkään tässä yhteydessä silestä tomaattisoossista). Annostele lautasille (tai siihen pahvimukiin!) ensin freekehiä, sitten salaattia, saksanpähkinächorizomurua, tomaattisoossia, jugurttisoossia ja muutama tulinen pepperonpaprikaa per syöjä.

Kotikebabravintola-annos…

…ja sen take away -versio!

*) Jos freekeh ei ole sinulle vielä tuttu, suosittelen lämpimästi pikaista tuttavuuden hieromista! Freekeh on arabialainen perinnevehnälaji, joka kerätään ennen kuin se kypyy (eli vielä vihreänä). Keräämisen jälkeen se kuivataan ja savustetaan. Kypsennettynä sen maku on todella täyteläinen; hennon pähkinäinen ja miedon savuinen. Freekeh sisältää reilusti enemmän kuituja, proteiineja ja mineraaleja kuin tavallinen vehnä ja sillä on myös suhteellisen matala glykeeminen indeksi (GI 43). Gluteeinia vältteleville se ei valitettavasti kuitenkaan sovi.

Lähteet: HS & Greatist

587 views

Burmalainen tofu & kikhernekrutongit

Burmalainen tofu & kikhernekrutongit

burmalainen tofu

Burmalainen tofu

Oletteko koskaan kuulleet burmalaisesta tofusta? Se valmistetaan yhdestä lempiraaka-aineestani kikherneestä ja on älyttömän helppo ja nopea proteiininlähde. Kaikkeen sitä netissä törmääkin, kun alkaa kaivelemaan – innostuin nimittäin viime kevättalvella kikhernepizzapohjista ja testailin niin purkkikikherneistä muussattua pohjaa, kuin kikhernejauhoistakin tehtyä soccaakin, joka osoittautui supernopeaksi ja käteväksi pikapizzapohjaksi. Totesin tuolloin, että sekä purkkikikherneitä, että kikhernejauhoja kannattaa olla kaapissa aina ♥

Soccasta innostuneena kaivelin lisää tietoa kikhernejauhojen käyttötarkoituksista ja sieltähän se burmalainen tofukin sitten ilmestyi. Testiin se meni heti ja tykästyin lopputulokseen ja sen muunneltavuuteen kovasti! Burmalaista tofua voi maustaa ja käsitellä oikeastaan melkein miten vaan, on vain mielikuvituksesta kiinni mihin kaikkeen sitä voisikin käyttää. Soija-allergisille kasvissyöjille se tuo varmasti kivaa vaihtelua proteiininlähteisiin – kuten myös tällaiselle ruoka-allergiattomalle sekaanillekin 😉

Burmalaisen tofun perusresepti on varsin yksinkertainen: yksi osa kikhernejauhoa sekoitetaan n. kolmeen osaan vettä ja keitetään paksuksi puuroksi. Seos kumotaan jäähtymään öljyttyyn vuokaan ja viipaloidaan kun se on jähmettynyt. Lopputulos on koostumukseltaan yllättävän paljon tofun kaltainen, silkkisen pehmeä mutta hienosti kasassa pysyvä. Burmassa tämä tofu maustetaan suolan lisäksi kurkumalla ja sitä käytettään niin uppopaistettuna, salaateissa kuin curryissäkin… ihan niinkuin soijatofuakin.

Seoksen voi tietysti maustaa ihan niinkuin haluaa, riippuen missä ruuassa sitä meinaa käyttää. Itse olen maustanut sitä mm. texmextyyliin juustokuminalla, chipotlella ja valkosipulilla burritojen ja tortillojen täytteeksi, inkiväärillä, soijalla ja chilikastikkeella wokkeja varten, sekä ravintohiivahiutaleilla saadakseni makuun lisää umamia. Simppeli suola + pippuri maistuu tosin varsin hyvältä myös – varsinkin, kun kuutiot paistaa maukkaassa öljyssä kullanrapeiksi kikhernekrutongeiksi ♥

Burmalainen tofu

vegaaninen, gluteeniton

2 dl kikhernejauhoja (kulkevat mm. nimillä gram-  ja besanjauhot)

n. 5-6 dl vettä

suolaa

½-1 tl  kurkumaa

+ haluamiasi mausteita maun mukaan

Sekoita puolet vedestä sekä mausteet kikhernejauhoihin ja sekoita huolella. Kuumenna loppu vesi kiehuvaksi ja lisää kikhernetaikina samalla vispaten sekaan. Alenna lämpö matalaksi ja jatka seoksen sekoittelua 5-10 minuuttia (liedestä riippuen), eli kunnes se paksuuntuu reilusti ja muuttuu kiiltäväksi. Tarkoitus on siis kypsentää kikhernejauhot huolella, ennen kuin seos jätetään jähmettymään.

Öljyä vuoka (esim. tarttumattomaksi käsitelty leipävuoka tai pieni öljytty kulho – mitä pienempi, sen paksumman tofukimpaleen saat aikaan) ja kaada taikina astiaan jähmettymään. Voit laittaa sen hetkeksi kylmään niin saat sen asettumaan nopeammin. Seoksesta irtoaa hieman vettä sen jähmettyessä. Kun seos on täysin kiinteää, kumoa se leikkuualustalle ja kuutioi/viipaloi burmalainen tofu terävällä veitsellä tarpeeseesi sopiviksi paloiksi.

Veden määrää hieman isommaksi tai pienemmäksi säätämällä lopputuloksen kiinteyttä/pehmeyttä voi viilata omaan makuun sopivaksi.

burmalainen tofu

Krutongeiksi nämä silkkiset soijattomat tofukuutiot vääntyvät, kun paistat niitä joka sivultaan paistinpannulla kullanrapeiksi. Kannattaa olla kärsivällinen ja kääntää jokainen puoli vasten pannua, vaikka siinä tovi kestääkin – huolellinen paistaminen tuo nimittäin rapeuden lisäksi myös makuun mukavaa paahteista pähkinäisyyttä!

Eräällä kesän eväsretkistä käytin rapeaksi paistettuja kikhernekrutonkeja lehtikaalicaesarin päällä. Kun krutongit pakkasi erikseen ja lisäsi salaatin päälle vasta paikan päällä, ne säilyivät perille asti ihanan rapeina 🙂

Mihin sinä käyttäisit kikhernetofua?

Ps. Kelmutettuna burmalainen tofu säilyy jääkaapissa ainakin muutaman päivän; pakastaakin sen voi, mikäli guuglailuihini voi luottaa. Omaa kokemusta pakastamisesta ei mulla siis vielä ole, kun olen tehnyt tätä aina vain lähinnä tarvetta vastaavan määrän. Jos joku ehtii ennen minua kokeilemaan pakastamista, kertokaa ihmeessä oma kokemuksenne!


Edit 3.11.2019: lukijan mukaan pakastaminen teki tekstuurista sitkeää ja säikeistä, pakastaminen siis ei ole suositeltavaa.

Pps. Kikhernejauhoja (kulkee myös nimillä gramjauho ja besanjauho) löytyy hyvinvarustelluista ruokakaupoista, etnisistä kaupoista sekä esim. Ruohonjuuresta.

11 578 views

Vegaaniset mustapapubrowniet kikherne-blondiepyörteillä

by Juulia 42 Comments
Vegaaniset mustapapubrowniet kikherne-blondiepyörteillä

Maistuiskos pala brownieta aamiaiseksi?

Oi kiitos, mielelläni!

Tässä huushollissa brownieta onkin ollut tarjolla viime aikoina vähän joka välissä: aamupalaksi, välipalaksi, iltapalaksi, yöpalaksi… Ihan mistä tahansa mässäilystä ei kuitenkaan ole ollut kyse, vaan siitä, että olen testaillut erilaisia mustapapu- ja kikhernepohjaisia browniereseptejä. Toisinsanoen täällä on syöty aimo annoksia kasviproteiinia leivonnaisen muotoon piilotettuna, vaikkei sitä mausta millään uskoisikaan.

Että tällaiset leivonnaisraaka-aineet tällä kertaa ♥

Rakkaalla läheiselläni todettiin juuri kakkostyypin diabetes ja kun en oikein muilla keinoin voi hänelle olla avuksi, ideoin tarmokkaasti hänen uuteen ruokavalioonsa sopivia herkkuja. Mielessä pyörii siis hyvästä syystä kaikenlainen mahdollisimman sokeriton ja mielellään myös vehnäjauhoton herkku, mutta se ei varsinaisesti ole minulle mitään uutta: monet perinteiset kaakut ja paakkelssit kun ovat makuuni yleensä auttamattomasti liian makeita. Raakakakutkin ovat parin vuoden takaisen ensi-innostukseni jälkeen kokeneet uuden tulemisen keittiössäni!

Sokerittoman ja vehnättömän leivonnan lisäksi olen viime aikoina ollut enenevässä määrin kiinnostunut vegaanileivonnasta ja -ruuista, vaikken vegaaniksi nyt kääntymässä olekaan. Testattu on niin vegaaninen juustosoossi (josta varmasti postailen omaa juttua ennenpitkää), koukuttava vegaaninen chorizo, kuin erilaiset kasviproteiinitkin, kuten Härkis. Haaveilen jopa tekeväni itse joskus vegaanisia ramenmunia … kun vain löytyisi tästä kiireestä se vegaanisten ramenmunien mentävä rako 😀

Miksei aamiaispöytä vois aina näyttää tältä?

Ehkäpä juuri tämän vegaaniuteliasuuteni myötä halusin kehitellä näistä brownieista gluteenittoman ja diabetes-ystävällisen lisäksi vielä vegaanisiakin: niissä ei siis ole käytetty niin maitotuotteita kuin kananmuniakaan. Tämä onkin elämäni eka vegaanisia munankorvikkeita sisältävä resepti! Taikinassa on käytetty sitovana ainesosana kananmunan sijasta “pellavamunaa” sekä kikhernepurkin lientä eli aguafabaa (josta voit lukea lisää esim. täältä).

Pellavamunaa ensi kertaa testaaville vinkiksi, että taikinan tekeminen kannattaa aloittaa “munan” valmistamisesta, jotta se saa tekeytyä tarpeeksi paksuksi ennen kuin sitä tarvitaan. Suosittelen myös käyttämään kokonaisia pellavansiemeniä ja jauhamaan niitä vain tarvitsemasi määrä kerrallaan. Pellavansiementen sisältämä superterveellinen öljy nimittäin härskiytyy herkästi kun ne on jauhettu tai rouhittu valmiiksi – siemenet kannattaa siis ostaa kokonaisina ja säilyttää ne jääkaapissa.

Makeutus hoituu näihin tahmaisiin herkkupaloihin matalan glykeemisen indeksin omaavalla kookossokerilla (GI n. 35) ja agavesiirapilla (GI 11-19). Suklaan makua browniet saavat niin sokerittomasta kaakaojauheesta kuin ihan oikeasta suklaastakin (vegaaneille sopivien suklaiden lista löytyy esim. täältä ja gluteenittomille sopivien lista täältä). Niin ja onhan näissä brownieissa vielä hieman luonnollisesti makeaa kurpitsasosettakin!

Leivonta ei ole mulle sitä ominta aluetta, mutta tällaiset “heitä raaka-aineet tehosekoittimeen ja paina nappia” -tyyppiset reseptit multakin onneksi onnistuu. Lopputulos ei ehkä ole ainakaan minun tekemänä kaikkein esteettisin, mutta äärimmäisen herkullinen kyllä! Tai ehkä sitä pitäisikin vaan ruveta alusta asti pyrkimään tällaiseen niinsanotun rustiikkiseen lopputulokseen?

Onneksi tämä brownie kuitenkin näyttää huijaavan niin ulkonäöltään kuin maultaankin myös ne kaikkein suorapuheisimmatkin kriitikot: lapset. Eräskin lauma pahaa-aavistamattomia viidesluokkalaisia ahmaisi tänään leipomukseni silmää räpäyttämättä huiviinsa … enkä ole vieläkään raaskinut kertoa heille annoksen sisältäneen suklaan, sokerin ja voin sijasta niin kurpitsaa, kikhernettä kuin papuakin 😉

Pro tip: jos sunkin brownie näyttää lopuksi …öh… “epäesteettiseltä”, sano, että se on aivan tarkoituksella juuri tällainen “rustiikkinen” ja hukuta se sitten jäätelöön.

Mustapapubrowniet kurpitsa-maapähkinävoipyörteillä (n. 8-10 palaa)

Mustapapu-brownietaikinaan:

3 rkl pellavansiemeniä + 9 rkl vettä

n. 4 dl säilykemustapapuja (n. 300 g)

½ dl mietoa öljyä tai neitsytkookosöljyä

¾ dl sokeroimatonta kaakaojauhetta

¾-1 dl kookossokeria

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 tl vaniljaa

n. 100 g ruokavalioosi sopivaa (tummaa) suklaata

Kikherne-blondietaikinaan:

reilu 2 dl säilykekikherneitä eli n. 170 g (ota purkin liemi talteen)

200 g myskikurpitsaa tai kuorittua Hokkaidoa

3-4 rkl maapähkinävoita (voit käyttää myös muita pähkinä- tai siementahnoja, esim. tahini toimii ihanasti)

3 rkl kokoon keitettyä kikhernepurkin lientä

½ tl suolaa

½ tl kardemummaa

1 tl kanelia

½-¾ dl agavesiirappia

¼ tl leivinjauhetta

¼ tl ruokasoodaa

1 ½ rkl mantelijauhoa

Valmista ensin pellavamunaseos: mittaa sekä pellavansiemenet että vesi blenderiin tai pieneen teholeikkuriin ja suristele, kunnes siemenet ovat täysin rikki ja seos on tasaista. Kaada näin syntynyt pellavalima pieneen kulhoon ja laita se jääkaappiin tekeytymään mieluusti noin vartiksi. Sitten voitkin laittaa uunin lämpenemään 175 asteeseen ja voidella sekä jauhottaa vuokasi kaakaojauheella. (Käytän itse tähän reseptiin uunivuokaani, jossa browniessa tulee tällä taikinamäärällä parin sentin paksuinen – voit kuitenkin paistaa browiet myös vaikkapa muffinssivuuissa, mikä tietysti lyhentää kypsymisaikaa huomattavasti.)

Valmistele sitten aguafaba: keitä kikhernepurkin lientä kasaan pikku kattilassa, kunnes liemi muistuttaa paksuudeltaan raakaa munanvalkuaista. Jätä jäähtymään.

Valmista molemmat taikinat vuorotellen blenderissä tai tehosekoittimessa, itse aloitan yleensä kikhernetaikinasta, koska se on vaaleampaa eikä minun tarvitse pestä tehosekoittimen kulhoa tummempaa taikinaa varten. Kuutioi kurpitsa ja keitä se kypsiksi. Soseuta kypsät kurpitsakuutiot loppujen raaka-aineiden kanssa ja tarkista maku. Taikinan kuuluu olla sen verran paksua, että lusikka seisoo siinä hetken pystyssä. Kaada blondietaikina toiseen kulhoon odottelemaan brownien kasaamista ja valmista seuraavaksi mustapapu-suklaataikina.

Lisää tehosekoittimeen/blenderiin seuraavaksi kevyesti valutetut mustapavut (purkin lientä voi hyvin tulla hieman mukaan taikinaan, sillä mustapapuliemi toimii kikherneliemen tavoin leivonnaista sitovana ainesosana) ja soseuta ne. Lisää sitten sekaan vielä loput mustapapu-suklaataikinan aineet, suklaata lukuunottamatta. Muista heittää jääkaapissa tekeytynyt pellavamuna mukaan! Sekoita raaka-aineet tasaiseksi ja rouhi sekaan lopuksi suklaa.

Vuoka on jauhotettu tällä kertaa kookosöljyllä ja kaakaojauheella. Mantelijauho toimii myös!

Kasaa brownie voideltuun ja esim. kaakaojauheella jauhotettuun vuokaan niin, että kaadat pohjalle ensin reilun puolet mustapapu-suklaataikinasta. Seuraavaksi vuokaan menee kaikki kurpitsa-maapähkinävoitaikina ja sen päälle vielä nokareina loput suklaataikinasta. Ihanat pyörteet taikinan pintaan saa, kun pyörittelee taikinan läpi hammastikkua tai jotain muuta ohutta ja terävää puikkoa.

Paista brownieta uunin keskitasolla 40-50 minuuttia. Se on sopivan tahmaista mutta kypsynyttä, kun keskiosa vielä hieman hytkyy vuokaa kevyesti heiluttaessa.

Mikäli paistat brownien pienemmässä vuuassa tai muffinssivuuissa, paistoaika saattaa olla lyhyimmillään vain parikymmentä minuuttia. Kun näissä leivonnaisissa ei kuitenkaan ole varsinaisesti mitään, minkä tarvitsisi kypsyä ollakseen turvallista ja syötävää, ei brownien raa’aksi jäämisestä toisaalta tarvitse hirveästi murehtia. Itse valitsen siksi lautaselleni aina mieluummin hieman ali- kuin ylikypsän brownien ♥

Maapähkinävoijäätelö on mun mielestä tälle brownielle täydellinen kaveri, vaikka se tietysti samalla vesittää koko “sokeriton ja maidoton” homman, hehe… – ellet sitten valitse browniesi päälle vegaanista jäätelöä!

Brownien voi tarjoilla juuri sellaisen lisukkeen kanssa, mistä itse tykkää – esim. meidän taloudessa on yksi kermavaahtosieppo, joten hänelle tarjoillaan kulhollinen kermavaahtoa jokaista browniepalaa kohden. Itse rakastan maapähkinävoijäätelöä, joten lappaan sitä annokseni päälle ja korkkaan mieluusti herkkuhetkeni kruunuksi vielä jonkun oikein makean ja täyteläisen stoutin!

Nämä browniet säilyvät jääkaapissa huolella peitettyinä 4-5 päivää. Ne voi hyvin myös pakastaa annospakkauksissa hätätapausten varalle; pakastimessa ne säilyvät ilmatiiviisti pakattuina kolmisen kuukautta.

Juomasuositus: Omnipollon Noa Pecan Mud Imperial Stout. Törkeän hintainen, mutta hintansa väärti – todellinen herkutteluolut.

Ottaen huomioon, että tämä on ensimmäinen vegaaninen brownieni, olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Veikkaan, että varsinkin tuon pellavamunan ja aguafaban kanssa saan vielä kokeiluja jatkaa, mikäli haluan pyrkiä vielä parempaan koostumukseen.  Jos teillä lukijoilla on omia vinkkejänne vegaanileivonnan suhteen, kertokaas ihmeessä! Aina on kiva oppia uutta!

Ps. Testasin tämän saman reseptini myös kananmunalla ja täytyypä sanoa että liputan täysin tämän vegaanisen version puolesta! Se on aina makuuni sopivasti taatusti ihanan tahmaista. Mikäli kuitenkin haluat tehdä tämän brownien kananamunalla, vaihda mustapapu-suklaataikinareseptissä pellavamunan tilalle kolme kananmunaa ja maapähkinävoi-kurpitsataikinassa aguafaba yhteen munaan.

…tai klikkaa itsesi suoraan edelliseen, hieman perinteisempään browniereseptiini: Punaviini-kirsikkabrowniet

1 679 views

Saksanpähkinächorizo

by Juulia 36 Comments
Saksanpähkinächorizo

saksanpähkinächorizo

Chorizohullu täällä terve! Kyllä vaan, sellainen minä olen. Asia tuskin yllättää ketään blogiani pidempään lukenutta, niin usein chorizoa mun resepteistä löytyy. Pääraaka-aineena sitä harvemmin kuitenkaan käytän, enemmänkin tykkään sen ruokaan tuomasta suolaisuudesta ja potkusta ikäänkuin mausteena. Kaikenlainen tulinen, suolainen, kirpeä ja rasvainen on muutenkin kovasti mieleeni, esim. jättipussi viinietikkasipsejä, tyhjenee aina ennätysajassa – jos chorizoa saisi valmiiksi rapeaksi paistettuna jättipussissa, veikkaan että sekin pussi tyhjenisi alta aikayksikön.

Chorizo pelastaa mielestäni melkein tilanteen kuin tilanteen, sillä jos sitä on kaapissa, saa tyhjästä nyhjästyä aina jotain herkullista: pastaa, munakasta, lämpimän voileivän… Ihan ainahan sitä chorizoa ei siellä kaapissa vaan ole, eikä edes soijachorizoa pakastimessa (jep, käytän sitä melkein yhtä paljon kuin ns. aitoa makkaraa). Onneksi kuiva-ainekaapin perukoilta löytyvästä kikhernepurkista ja kourallisesta saksanpähkinöitä saa varsin nopeasti taiottua jotain, joka muistuttaa esikuvaansa hämmentävän paljon!

saksanpähkinächorizo

Jep, se on kuulkaas silkkaa keittiötaikaa tämä saksanpähkinächorizo. Bongasin sen ohjeen ihan sattumalta tässä männäpäivinä, kun etsiskelin netistä ihan jotain muuta. California Walnuts -sivuilta lyötyvä ohje vaikutti ensialkuun uskomattomalta – raaka-aineiden perusteella oli selvää että hyväähän se varmasti olisi, mutta että oikein “chorizoa”? Ei muuta kuin testaamaan väitteen paikkaansapitävyyttä!

Ihan sellaisenaan en reseptiä pystynyt testaamaan, kun en jaksanut lähteä etsiskelemään erikseen sekä ancho- että ahipotelechiliä. Vaihdoin ne pokkana Korealaiseen gochugaruun, sitä kun kotonani on viimekeväisen ramenkeiton jäljiltä edelleen valtava purkki. Gochugaru on tulisuudeltaan samanaikaisesti mukavan pehmeä että terävä, enkä muuta chiliä oikein nykyään edes halua käyttää, niin paljon sen aromista pidän. Paprikajauheen vaihdoin myös savupaprikaan, sillä pidän erityisesti espanjalaistyyppisestä savupaprikalla maustetusta chorizosta.

Heittämällä reseptistä lähti myös vaihtoon kikherneiden määrä suhteessa saksanpähkinöihin: ruokahävikin vähentämisen nimessä heivasin vajaan desin ylimääräisiä kikherneitä mieluummin seokseen kuin jääkaappin unohtumaan (kovin tieteellistä tämä mun reseptinkehittely, eikö 😀 ).

Lopputulos oli hyvällä tavalla varsin häkellyttävä – maku on todellakin lähellä chorizoa ja koostumuskin muistuttaa vahvasti pehmeää makkaramassaa. Maistelimme Juuson kanssa seosta sekä ns. raakana, että uunissa rapeaksi paahtuneena: toimii kuulkaas kummallakin tavoin! Raakana seos muistuttaa aika vahvasti myös italialaista pehmeää chilisalamia N’dujaa, mistä olen myös kovin mielissäni. Sitä kun ei tietääkseni Helsingissä saa kuin yhdestä kaupasta.

Viime viikolla olen vääntänyt saksanpähkinächorizoa kolme satsia ja kokeillut sitä niin paahdetun kurpitsan kuin keitonkin päällä, onigirazun sisällä, munakkaassa, kebabtyylisessä vegeannoksessa, leivän päällä, kuin burritoon käärittynäkin. Se tuo ruokaan kuin ruokaan sitä rakastamaani tulisuutta ja potkua, sekä paistettuna vielä ihanaa rapeutta. Kaavailen pyöritteleväni seuraavaksi massasta pikkuisia palloja, joita voisi sitten laittaa pizzan päälle!

Leikkelelautaselle saksanpähkinächorizoa olisi ehkä turha yrittää makkaran korvikkeeksi läntätä, mutta mikäli käytät chorizoa minun tapaani ruuassa enemmänkin eräänlaisena mausteen kaltaisena bonuselementtinä, kuin pääraaka-aineena, kannattaa tätä ohjetta ehdottomasti testata! Eipä tee muutenkaan meistä kellekään pahaa vaihtaa liha tai lihajaloste joskus kasvisproteiiniin.

Saksanpähkinächorizo

2 dl saksanpähkinöitä

2 dl kypsiä kikherneitä

2-3 valkosipulin kynttä

2 tl savupaprikaa

1-2 rkl chilihiutaleita (esim. gochugarua*)

1-2 rkl (omena)viinietikkaa

4-6 rkl oliiviöljyä

1 tl suolaa

(1 tl oreganoa)

(1 tl korianterin siemeniä)

(1 tl juustokuminaa)

Viipaloi valkosipuli. Soseuta se omenaviinietikan kanssa silppurissa/leikkurissa tai sauvasekoittimella. Lisää kikherneet ja saksanpähkinät sekä mausteet ja öljy, silppua/soseuta, kunnes seos on osittain sosetta mutta seassa on vielä karkeampia sattumia. Tarkista maku: seoksen kuuluu olla chorizon tapaan mukavan rasvaista, polttelevaa ja hieman kirpeää. Lisää tarvittaessa vähän kerrallaan öljyä, etikkaa, chiliä, savupaprikaa ja/tai suolaa.

Mausteista minusta tärkeimmät ovat valkosipuli, chili, savupaprika, viinietikka ja suola, joilla saa aikaan jo varsin hyvät maut. Oreganot, korianterin siemenet ja juustokuminat ovat minusta vähemmän oleellisia, joten jos niitä ei kotoa saksanpähkinächorizohimon iskiessä löydy, voit huoletta jättää ne pois.

Saksanpähkinächorizo säilyy jääkaapissa kelmutettuna muutaman päivää, joten teen sitä kerralla isomman satsin ja käytän sitä pikkuhiljaa sitten vähän siihen sun tähän. Aika helppo ja nopeahan tätä on toki tehdä myös pienempiä annoksia 🙂 En ole vielä testannut tämän pakastamista, mutta veikkaisin että rasvaisuutensa ansiosta tämä säilyisi pakastimessakin ihan hyvin ainakin lyhyempiä ajanjaksoja.

*) voit tuoda seokseen tulisuutta millä vain suht miedoilla ja mahdollisesti savuisilla chilihiutaleilla, tai kokeilla hiutaleiden sijasta texmextyyppistä etikkaista chilikastiketta (Tabasco, Texas Pete tms). Lisää tuolloin maustetta seokseen vähän kerrallaan ja varsinkin käyttäessäsi etikkaista chilikastikketta muista vähentää vastaavasti omenaviinietikan määrää! Mikäli saat käsiisi tulista savupaprikajauhetta, et välttämättä tarvitse chiliä erikseen lainkaan. Että eikun kokeilemaan!

3 137 views