Umaminen papupata kombulevällä

Umaminen papupata kombulevällä

Pavut + kombulevä = ?

Kaikkea sitä netistä oppiikin, osa xxx: kuivattujen papujen keittäminen kombulevän kanssa tekee niistä helpommin sulavia. No sehän testataan! Minä nimittäin rakastan papuja ja erityisesti niiden keittelyä itse. Mitä sen sijaan en erityisemmin rakasta, on kipeä maha ja ilmavaivat. Mikäli on siis olemassa keinoja vähentää papujen mahdollista haittavaikutusta, niistä jokaista on tietysti kokeiltava!

Kombulevä on minulle aiemmin tuttu lähinnä japanilaisen keittiön parista; maustan kombulla sushiriisin ja valmistan siitä dashilientä, jota käytän mm. miso- ja ramenkeittoon. Olen kuitenkin aiemmin ollut siinä käsityksessä, että kombua ei saa ainakaan dashilientä valmistettaessa keittää, tai sen liemen maku muuttuu kitkeräksi ja lopputulos limaiseksi; teen dashiliemen siksi yleensä kombua yön yli liottamalla ja vain kiehumispisteeseen asti lämmittämällä, jonka jälkeen poistan kombun liemestä.

papupata

Epäluuloisena testasin siis kombulevän ja papujen keittelyä pienessä kattilassa makua jatkuvasti maistellen, ennenkuin uskaltauduin lisäämään levää kokonaiseen papupata-annokseen. Eihän siitä mitään kitkerää tai limaista tule! Höpön pöpön. Hajotessaan kombu toki hieman suurustaa papujen keitinlientä, mutta se on mielestäni vain positiivinen juttu. Kombun maku on mielestäni niin ihana, mieto mutta täyteläisen umaminen, että se sopii papujen keitinliemeen erinomaisesti nousematta sieltä kuitenkaan päällepäsmäriksi.

Mihin kaikkeen kombulevää mahtaakaan voida käyttää! Sen ainakin tiedän, että ruotsalainen pienpanimo Stockholm Brewing Co. on tehnyt kanttarelli-kombugosea (joka oli vieläpä kuulemma hyvää, kertoo luotettava ja puolueeton lähteeni – itse en tätä erikoisuutta ole valitettavasti päässyt maistamaan). Asiaa on selviteltävä lisää. Onneksi olen lähdössä joululomalla Japaniin, niin voin siellä sitten tutustua tähän raaka-aineeseen oikein sydämeni kyllyydestä 🙂

papupata

Vaikka se ensimmäinen testisatsini (kattilassa pelkän veden ja kombulevän kanssa keitellyt pavut) maistui herkulliselle, teki mieleni viedä kombu-pavut samantien seuraavalle tasolle. Niinpä kaivelin kaapeistani kaikki mahdollisimman umamiset raaka-aineeni ja laitoin ne pataan liotettujen papujen ja kombulevän kanssa.

Sekaan päätyi kombun lisäksi mm. erittäin kypsä pihvitomaatti, parmesaanin kanta, paahdettua sipulia, porkkanaa ja valkosipulia sekä erään anjovispurkin jämät. Uunissa näiden kaikkien herkkujen maut sekoittuivat ihanasti yhteen, eikä lopputuloksesta voi oikein muuta sanoa kuin että se oli tähänastisen papupataurani huippu: ♥ UH ♥ AH ♥ !

Umaminen papupata kombulla 4:lle

4 dl kuivattuja papuja, kuten valkopapuja, kidneypapuja, mustapapuja sekä halutessasi hieman keltaisia tai vihreitä linssejä

n. 1 l mietoa kasvislientä

1 iso keltasipuli

5-6 valkosipulin kynttä

1 keskikokoinen porkkana

8-10 anjovisfilettä

n. 15 × 20 cm pala kombulevää

1-2 kypsää isoa pihvitomaattia tai 2-3 luumutomaattia

2 laakerinlehteä

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

pala parmesaanin kuorta

2 isoa jauhoista perunaa

1-2 tl suolaa

(* kasvissyöjät & vegaanit: kourallinen kuivattuja liotettuja siitakesieniä liotusvesineen, 2-3 rkl oluthiivahiutaleita / 1-2 rkl misoa – lue lisää jutun lopusta)

tarjoiluun:

loraus laadukasta oliiviöljyä

reilusti raastettua parmesaania

Liota papuja runsaassa vedessä vähintään vuorokausi. Vaihda vesi papujen liotusaikana muutaman kerran, huuhtele ne samalla huolella.

Huuhtele liotetut pavut vielä kerran ja kaada ne kannelliseen uunivuokaan tai pataan. Kuori valkosipulin kynnet sekä sipuli ja lohko sipuli kahdeksaan osaan. Kuori ja pätki myös porkkana. Paahda sipulilohkoihin ja porkkanaan kuivalla pannulla kunnon tumma pinta ja lisää ne papujen päälle. Alenna lämpöä hieman ja paahda myös valkosipulinkynnet nopeasti ennen pataan lisäämistä (varo kuitenkin polttamasta).

Lohko tomaatit neljään osaan ja lisää se sekä parmesaanin kuori, anjovisfileet, laakerilehdet ja kombulevä papujen sekaan. Kaada päälle sitten noin litra kasvislientä (nesteen pitäisi peittää pavut ainakin sentillä). Laita pata kansi päällä uuniin ja ala lämmittää uunia 200 asteeseen. Kahteensataan päästyäsi voit ottaa padan kannen hetkeksi pois ja painella tomaatteja ja sipulin lohkoja hieman rikki nesteen sekaan. Laske lämpötila sen jälkeen 150 asteeseen ja jätä pata uuniin muhimaan vähintään kahdeksi tunniksi – kunhan tarkkailet nesteen määrää, voit kuitenkin antaa padan muhia rauhassa vaikka neljä tuntia. Lisää pestyt, kuoritut ja pitkittäin puolitetut perunat pataan noin tunti ennen kuin aiot ottaa padan uunista.

Tarkkaile pataa muutaman kerran hautumisen aikana: sekoita raaka-aineita hieman ja lisää tarvittaessa hieman vettä, mikäli neste näyttää imeytyvän papuihin liikaa – padassa kuuluu olla jäljellä vielä jonkun verran lientä sen valmistuttua. Pata on valmista, kun kaikki isommatkin pavut sekä perunat ovat täysin pehmeitä ja kombulevä hajoilee liemen sekaan. Tarkista maku ennen tarjoilua ja lisää tarvittaessa hieman suolaa ja pippuria.

Tarjoilu:

Annostele papupata sekä perunat lautasille ja tarjoile annokset oliiviöljyn ja parmesaanin kera. Idea on, että jokainen ruokailija muussaa itse perunan, porkkanan ja sipulit papujen sekaan; pata on nimittäin hieman esteettisempi ilmestys pöytään kannettaessa ennen ainesten muussausta. Toki voit kuitenkin muussailla koko padan jo ennen tarjoilua 🙂

Testasin muuten pataa viimeeksi pienellä chorizonpätkälisäyksellä. T O I M I I!

 

…no entäs se kaasuttelu?

Mitä tulee kombulevän kykyyn tehdä pavuista paremmin sulavia ja vähemmän ilmavaivoja aiheuttavia: vaikea sanoa!

Testipäivinä ja sitä seuraavina päivinä olo oli kuitenkin mukavan kaasuton verrattuna siihen, millainen se yleensä olisi tällaisen papumäärän jälkeen. Kun päivän mittaan tulee kuitenkin syötyä myös kaikenlaista muuta, on vähän vaikea sanoa mistä mikäkin olotila johtuu. Ihan vielä en siis väitettä uskalla ainakaan täysin allekirjoittaa, vaikka lupaavalta kyllä näin muutaman testikerran jälkeen vaikuttaa 🙂


*) Padasta saa kasvissyöjälle sopivan, kun jättää anjoviksen pois. Vegaanille se sopii, kun jättää myös parmesaanin pois. Tällöin tosin lisäisin pataan muutaman ruokalusikallisen oluthiivahiutaleita tai misoa juuri ennen tarjoilua paikkaamaan umamitilannetta! Kasvissyöjät ja vegaanit voivat myös kokeilla lisätä pataan kourallisen noin tunnin verran liotettuja kuivattuja siitakesieniä liotusliemineen; muista tuolloin vähentää liotusliemen määrä kasvisliemestä. Itse välttelen kuivattuja sieniä, sillä ne aiheuttavat minulle usein juuri niitä mahavaivoja joita kombulla yritän tässä padassa vähentää 😉

544 views

Dagen efter -tortillapizza

by Juulia 0 Comments
Dagen efter -tortillapizza
SAMSUNG CSC

Onneksi pikkujoulukausi alkaa vihdoinkin hiipumaan: pahimmillaan/parhaimmillaanhan kemuja on ollut viikkotolkulla joka perjantai ja lauantai (jopa useammat päivässä). Moisesta tonttuilusta ei tämän ikäisenä enää selviä seuraamuksitta, ja niinpä ns. “korjaussettiä” on tullut tarvinneeksi jo monta sunnuntaita putkeen. Juhlaa nyt elämässä tuskin koskaan on liikaa, mutta se olo, mikä turhan rempseästä juhlasta seuraa… e i  h y v ä.

Onneksi morkkistelunkin voi hoitaa nautiskellen. Hoidan ryytynyttä ja nuutunutta oloa kolmella tavalla: juon tolkuttomasti kylmää vettä, nysvään sängyssä katselemassa Ru Paul’s Drag Racea ja syön jotain tulista, suolaista ja rasvaista. Ideaalitilanteessa kotoa ei tarvitse poistua lainkaan. Lämpimänä vuodenaikana luottoruokani darrantappoon on papaijasalaatti Som Tam, muutoin melkeinpä poikkeuksetta pizza. Pizzataksiin en sentään turvaudu, ellei ole tosi hätä kyseessä – kokkailu kun tekee minulle huonovointisenakin aina hyvän mielen 🙂

Mutta mikäs neuvoksi, jos pizzaa halajaa, pizzataksiin ei tahdo langeta, eikä sitä taikinaa jaksa vääntää? Pizzahan nyt ei muutenkaan ihan niin pikainen ruoka edes ole: parhaan taikinan tekeminen kun vie enemmänkin vuorokauden kuin tunnin. Ratkaisen tämän ongelman yleensä joko tekemällä “munakaspizzan”, tai taikomalla tortillapizzan, jonka tekee parhaimmillaan alle vartissa, mikäli on ollut tarpeeksi kaukokatseinen ja varannut kotiin muutamia tarvikkeita:

  • juustoraastetta (jota minulla on aina pakastimessa)
  • tortillalettuja (joita voi myös pakastaa)
  • säilykepapuja (aina kaapissa)
  • purkkisalsaa
  • kananmunia (aina kaapissa)

Elikkä itselleni riittää, että ostoslistalla on perjantaina salsaa sekä mahdollisesti tortillalättyjä. Mikäli kotoa löytyy vielä tuoretta tai säilöttyä chilipaprikaa, tomaattia, korianteria, kevätsipulia, sekä muutama nokare creme fraichea, on tämä pika-aamiaispizza jo aika voittamaton ase sitä kaikkein pahintakin darralohikäärmettä vastaan 😉

Koska pikkujoulukausi osuu todella kiireiseen aikaan myös työrintamalla, olen päätynyt viimeisen parin viikon aikana vetämään näitä lättyjä ihan arkisinkin. Niin ihania kuin pitkät kokkailusessiot minusta ovatkin, ei tässä kaamosuupumuksessa jaksa päivittäin suuria väsäillä, varsinkaan kun raahustaa kotiin vasta iltaseitsemältä-kahdeksalta. Moisina päivinä suorastaan tirauttaa kyyneleen, kun tajuaa, että ainekset helppoon ja nopeaan päivälliseen löytyvät viikonlopun jäljiltä jo valmiiksi kaapista!

Tortillapizza 1:lle

1 vehnä- tai maissitortilla

n. 2-3 rkl salsaa

1-2 dl raastettua vahvaa cheddaria

reilu desi huuhdottuja ja valutettuja säilykepapuja (itse suosin tässä yhteydessä kidney- ja mustapapuja)

1 kananmuna

1 jalapeno

4-5 halkaistua kirsikkatomaattia

2 rkl creme fraichea

ripaus savupaprikaa

tuoretta korianteria ja/tai kevätsipulia

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Laita tortillalätty leivinpaperoidulle pellille ja levitä päälle salsaa. Ripottele seuraavaksi pohjalle juustoraaste, ja sen jälkeen levitä pavut sekä kirsikkatomaatin puolikkaat letun reuna-alueille niin, että keskelle jää noin kymmenensenttinen pesä munalle (jos et rakenna munalle pesää, se saattaa mokoma karata). Riko muna varovasti letun keskelle, ja lykkää pelti uunin keskitasolle.

Paista pizzantapaistasi vain sen verran, että juusto sulaa ja hieman ruskistuu – varo polttamasta letun reunoja, kröhöm! Itse tsekkailen paistaessa lähinnä munaa: en halua että keltuainen hyytyy täysin, joten heti kun valkuainen on täysin kiinteytynyt, otan lätyn uunista. Lopuksi viimeistelen herkkuni muutamalla creame fraiche -nokareella, ripauksella savupaprikajauhetta, ohuesti viipaloidulla jalapenolla, sekä reilulla määrällä tuoretta korianteria ja/tai kevätsipulia.

319 views

Oodi oluelle: maltainen papupata

by Juulia 0 Comments
Oodi oluelle: maltainen papupata

Syksy näyttää juuri nyt parhaita puoliaan niin keittiönikkunan ulko-,  kuin sisäpuolellakin. Kirpeä kylmenevä sää saa minut aina kaipaamaan muhennoksia ja keittoja, ja niinpä niitä onkin tässä kodissa tehtailtu tihenevällä tahdilla. Pitkän linjan suosikkini, sitruksinen linssi-pinaattikeitto, samettinen kukkakaali-homejuustokeitto tai edes lämmittävä kurpitsakeitto eivät kuitenkaan pärjää uudelle suosikilleni: oluessa haudutellulle papupadalle.

Etsiskelin Pinterestistä inspiraatiota papuruualle perinteisen ranskalaisen papupadan cassouletin tyyliin, kun silmiini osui “drunken beans” aka frijoles borrachos. Meksikolaiset kaljassa uitetut pavut kuullostivat ensinnäkin herkullisilta, mutta myös melko vitsikkäiltä, joten kaljakeittohommiin olikin sitten päästävä asap. Heti seuraavalla kauppareissullani marssinkin päättäväisesti oluthyllylle valikoimaan jonkun tarkoitukseen sopivan, makean, maltaisen ja mieluusti varsin vähän humaloidun tumman olusen.

Valintani osui lopulta Ahvenanmaalaisen Stallhagenin tummaan hunajaolueen, jota veikkaisin löytyvän maitokaupoista kautta maan – kivempihan se on miettiä resepti, jonka oleellisin ainesosa on mahdollisimman monen saatavilla.  Dark Honey on hunajalla maustettu tumma lager, ja se on maultaan juuri sopivasti makean maltainen, eikä yhtään katkera tällaiseen pitkään hauduteltuun pöperöön.

Keittoa kannattaa tehdä ainakin tupla-annos, sillä se on s u p e r h y v ä ä, ja seuraavana päivänä entistä parempaa… ja kerrankos niitä papuja liottelee ja keittelee tuplasatsinkin?

Maltainen papusoppa 4:lle

400 g kuivattuja papuja ja linssejä (esim. valkopapuja, mustia papuja, kidneypapuja, vihreitä ja keltaisia linssejä)

n. 1 l vettä liottamiseen + n. 1,5 l vettä keittämiseen

300-400 g chorizomakkaraa tai soijachorizoa

2-3 isoa porkkanaa

2 isoa keltasipulia

6 valkosipulin kynttä

2-3 jalapenoa tai vihreää mietoa chiliä

2 rkl oliiviöljyä

6 laakerin lehteä

3 rkl juustokuminaa

2 rkl savupaprikaa

1 kana/kasvisliemikuutio (tai vastaava määrä jauhetta, itselläni on käytössä Reformi kasvisliemijauhe)

6 dl tummaa, makeaa ja maltaista olutta, esim. Stallhagen Dark Honey

suolaa, mustapippuria

Liota papu-linssiseosta runsaassa vedessä yön yli, tai vähintään 10 tuntia. Kaada liotusvesi pois ja huuhtele seos muutamaan kertaan. Keitä papu-linssiseosta uudessa vedessä miedolla lämmöllä (veden pitää peittää pavut muutaman sentin verran), kunnes isoimmat pavut pystyy juuri ja juuri litistämään sormien välissä – tähän menee pavuista riippuen 30-45 minuuttia. Pienemmät pavut ja linssit saavat hajota.

Huom! Älä suolaa keitinvettä!

Silppua sipuli, jalapeno sekä valkosipuli ja kuullota niitä hetken syvässä kattilassa. Viipaloi chorizo ja kuutioi porkkanat, lisää kattilaan. Paista keskilämmöllä, kunnes sipuli on kauttaaltaan läpikuultavaa. Lisää kattilaan juustokumina sekä savupaprika. Kun pavuista suurimmat alkavat olla kypsiä, voit valuttaa niistä enimmät keitinvedet pois, ja lisätä pavut kattilaan. Kaada päälle olut, heittele sekaan laakerinlehdet, ja laita kansi päälle.

Hauduttele soppaa miedolla lämmöllä n. puoli tuntia, tai kunnes isoimmatkin pavut hajoavat helposti eli ovat kypsiä. Mausta keitto vielä liemikuutiolla/-jauheella, vastarouhitulla mustapippurilla ja tarvittaessa ripauksella suolaa. Suola sekä suolaa sisältävä liemikuutio lisätään vasta lopuksi – suola kovettaa pavut ja keittoaika voi venähtää raivostuttavan pitkäksi. 

 

Ps. nopeammin soppa valmistuu tietysti purkkipavuista. 400 g kuivia papuja (n. 4 dl) vastaa n. kolmea-neljää purkillista säilykepapuja (1 purkki n. 300 g papuja)

212 views