Löytö: umeboshi, umeviinietikka & yukari

Löytö: umeboshi, umeviinietikka & yukari

pikkelöity keltajuuriKeltajuuri, umezuke, umeviinietikka & yukari ne yhteen soppii!

Tämä minun on pitänyt tehdä jo pitkään: esitellä teillä kolme kirpeää herkkua, joihin olen rakastunut viime vuosien aikana syvästi. Yhdistävä tekijä näillä kolmella tuotteella on aivan ihana yrtti nimeltä shiso aka kähäräveripeippi. Shisoa on olemassa niin vihreää kuin purppuranväristäkin, on kähäräreunaista sekä sileää ja varmasti vielä monta muutakin versiota johon en vain ole vielä törmännyt. Shison maussa on jotain raikkaan kiehtovaa ja koukuttavaa, jota on vaikea kuvailla. Siitä tulee etäisesti mieleen (thai)basilika, anis, pihasaunio sekä minttu (mikä ei ole yllättävää, sillä minttujen sukuun shisokin kuuluu). Maussa on kuitenkin myös hieman sitruksista kirpeyttä joka raikastaa annoksen kuin annoksen, jossa shisoa on käytetty.

Violetti shiso maustaa ja värjää ensimmäisen esittelemäni herkun eli pikkelöidyt japaninaprikoosit (umeboshi/umezuke). Edellämainitun umeboshin pikkelöintiliemi eli “umeviinietikka” on toinen kirpeistä herkuistani, ja kolmas on taas melkeinpä silkkaa sitä itseään eli kuivattua shisoa sisältävä mauste nimeltä yukari.

Tuoreita isoja shisolehtiä ei täällä Suomessa ole muutamaa överihintaista poikkeusta lukuunottamatta näkynyt. Tarkoitan nyt siis nimenomaan niitä isoja shisolehtiä, joita Aasiassa käytetään mm. erilaisten ruokien alustana, käärenä, koristeena ja mausteena. Ne ovat IHANIA! Japanissa näitä isoja shisolehtiä jopa friteerataan tempuran tapaan, oi nami! Jos niitä saisi tuosta lähikaupasta järkihintaan, meillä syötäisiin niitä harva se päivä. Onneksi Suomessa kasvatetaan kuitenkin perillaa, joka on saman makuista kuin kaipaamani isot ja jämäkät shisolehdet mutta vain pienempilehtistä ja heiveröisempää. Kotimaisen perillan lehdeltä ei ehkä siis sashimia tarjota, mutta sitä voi silti silputa vaikkapa chirashizushinsa päälle ja päästä näin varsin pikaiselle makumatkalle Japaniin.

umeboshi

Umeboshi / Umezuke

Umeboshi on japaninaprikoosi, joka ennen suolataan, pikkelöidään omassa liemessään ja lopuksi kuivataan. Lopputulos on ruttuisen suloinen ja suolaisen kirpeä herkkupala, josta en saa tarpeekseni! Liemeensä säilötyt kosteat umet ovat nimeltään umezuke, kuivatut ja kurttuiset taas umeboshi. Minulla on kätköissäni Japanista kotiini haalittuja kuivattuja umebosheja, mutta näitä kuvassa näkyviä umezukeja (tai oletan että ovat umezukea kun eivät ole kuivia vaan kosteita…) saa  onneksi vaikeuksitta täällä Suomessakin. Omat purkkini ostan Tokyokanista, mutta myös Ruohojuuri myy niitä.

Syön umeboshini yleensä sellaisenaan himon iskiessä, syljen vain sen sisällä piilottelevan kiven pois. Umeboshi muistuttaa maultaan minusta etäisesti vaaleanpunaisia ufokarkkeja, vaikka toki makeutta näissä ei ole karkin tapaan juuri nimeksikään. Ne ovat erittäin kirpeitä ja suolaisia, mutta samalla ihanan hedelmäisiä. Shiso tuo umeboshiin/umezukeen vaaleanpunaisen värin lisäksi omaa makuaan, jota – kuten jo mainitsinkin – rakastan.

Voit lukea umeboshista/umezukesta lisää esim. täältä, täältä ja jos oman umeboshin valmistaminen alkaa kiinnostelemaan, voit kurkistaa täältä miten jotain melkein samankaltaista voidaan valmistaa täällä Suomen oloissa.

Umeboshien uskotaan muuten olleen samuraiden kestävyyden salaisuus ja monet ovat myös sitä mieltä, että ne mm. parantavat krapulan, auttavat flunssassa ja ruuansulatusongelmissa. Tiedä häntä, mutta mikäli näin olisi, en pistäisi sitä lainkaan pahakseni 😀

umeviinietikka

Umeviinietikka

Umeviinietikka on umeboshin valmistuksesta ylijäänyttä pikkelöintilientä – ei siis varsinaisesti etikkaa lainkaan, vaan suolaa ja japanin aprikoosien mehua. Englanniksi nimi on Ume Plum Seasoning ja olen toistaiseksi löytänyt tätä vain Clearspringin valmistamana. Umeviinietikka on erittäin suolaista, mutta siinä maistuu myös umeboshin hedelmäisyys ja sen mausteena käytetty shiso. Päällekäyvän vahvan suolaisuuden ja happamuuden vuoksi tätä “etikkaa” ei etikan tavoin kannata käyttää, vaan hyvin varovaisesti – tämä on todella tiukkaa kamaa!

Keittiössäni umeviinietikka kaivetaan esiin erityisesti silloin, kun haluan maustaa jonkin vegaanisen ruuan “kalamaiseksi”. Käytän sitä siis kalakastikkeen tai vaikkapa anjovisten sijasta, vaikkei maku toki suoraan verrainnollinen olekaan. Varsinkin porkkalan valmistamisessa umeviinietikka on aivan ässä! Käytän ume-etikkaa myös vegaanisessa pasta puttanescassa, erilaisissa salaatinkastikkeissa muiden etikoiden sijasta (mutta siis pienemmässä määrin), sekä jopa Bloody Maryssä!

yukari

Yukari

Yukari on mauste joka sisältää lähestulkoon yksinomaa kuivattua ja jauhettua punaista shisoa. Se on on mitä ihaninta keitetyn riisin kanssa, ripoteltuna salaatteihin, fetajuustolle, paistetulle kalalle tai vaikkapa vesimelonille. Nimi yukari on ollut ilmeisesti alunperin erityisesti Mishima Foods Co. -valmistajan tälle shiso furikakelle antama tuotenimi, joka on sittemmin laajentunut tarkoittamaan tätä maustetta yleisesti ottaen. Oli nimi sitten mikä oli, tämä purppuranvärinen ripote on nykyään keittiössäni vakiotavaraa, jota on ostettava heti lisää kun edellinen pussi hupenee.

Maistoin yukaria ensimmäisen kerran ravintola Kamomessa ja olen sittemmin käyttänyt sitä täällä blogin puolella sekä BAT-onigirazu että vegaaninen onigirazu -resepteissäni riisin mausteena. Kuten sanottu, sitä tulee kuitenkin siroteltua kotikeittiössäni jos johonkin, vaikken kaikkea täällä raportoikaan. Käytän yukaria itseasiassa hieman sitruksisen sumaçin tapaan kaikessa, mihin voisin kuivitella myös puristavani hieman sitruunaa tai limettiä.

umeboshi

Okei, nyt kun kaikki ihanat kirpakat herkkuni on esitelty, on aika siirtyä kokkaamaan niillä! Tiedossa on nyt siis jotain, josta kaltaiseni umeboshi-umeviinietikka-yukarihullu ei ihan hetkessä saa tarpeekseen. Lempimakujani ovat kirpeä ja suolainen, joten mikäli itse pistelet poskeesi mieluummin jotain makeaa ja mietoa ei seuraava resepti ehkä ole juuri sinua varten.

Idea näille kirpeille keltajuurille on saatu Bon Appetit -lehden reseptistä. Resepti oli itseasiassa sellaisenaan jo niin oivallinen, etten sitä juuri tähän muokannut. Lisäsin vain ripauksen sokeria tasapainottamaan kirpeyttä ja vähensinpä myös hieman umeviinietikan määrää. Keltajuuren makeus ja maanläheisyys pääsee umezuken ja umeviinietikan rinnalla minusta varsin kivasti esiin! Oma lisäni annoksessa on muuten myös tuo yukarin käyttö keltajuurien viimeistelyssä – jos sitä voi nimittäin johonkin laittaa, laitan.

Kirpeät keltajuuret

3-4 keskikokoista keltajuurta

6 umezukea

2 rkl umeviinietikkaa

1 tl sokeria

(½-1 tl yukari shiso -furikakea)

Keitä keltajuuret kypsiksi ja kuori ne vielä lämpiminä. Lohko jokainen keltajuuri 6-8 palaan. Liuota sokeri ume-viinietikkaan. Poista umezukesta kivet ja revi ne sormin pienemmiksi paloiksi. Pyörittele vielä lämpimät keltajuuret umeviinietikan ja umezuken kanssa. Nosta maustumaan jääkaappiin vähintään tunniksi.

Mikäli haluat ekstrakirpeyttä annokseesi, voit ripotella keltajuurille lopuksi vielä hieman yukaria. Pling, olet taatusti hereillä!

umeboshi

391 views

Vadelmainen keltajuurisalaatti & salaatinkastike x 8

Vadelmainen keltajuurisalaatti & salaatinkastike x 8

keltajuurisalaattiVadelmainen keltajuurisalaatti = lopputalven väriterapiaa

Ruokavalioni on koostunut viime aikoina pitkälti parsasta, kun ei ole paljon muuta tehnyt mieli! Laitetaanpa silti tänään jakoon tämä ihanan keväinen ja värikäs keltajuurisalaatti, jota söin tosin itse edellisen kerran silloin, kun lumi peitti vielä maan.

Lopputalvesta minulle iskee aina armoton värikkään ruuan himo. Vihreän himo tulee vasta sen jälkeen. Ensin on saatava heleitä ja raikkaita, aurinkoisen värisiä salaatteja, ja vasta sitten aletaan suurkuluttamaan esim. parsaa.  Tuohon värien himoon syntyi siis helmikuussa tämä vadelma-keltajuurisalaatti ♥

Keltajuuri ja vadelma ovat oivallinen makupari siinä missä väriparikin. Keltajuuren maanläheinen maku ja mieto makeus saavat raikkautta vadelmasta ja kun mukaan heittelee muutamat pippuriset versot ja rouskuvat retiisit, ollaan jo aika lähellä minun salaattitaivastani. Jotta vadelmainen keltajuurisalaatti olisi aavistuksen ruokaisampi, lisään siihen mieluusti jotain pähkinöitä. Tällä kertaa pistaasia! (Valintaan saattoi muuten vaikuttaa ihan vähän enemmän pistaasin väri kuin maku 😀 )

keltajuurisalaatti

"vadelmakastike

Kastike tälle salaatille surautetaan vadelmista ja sherryviinietikasta. Käytän paljon sekä tuoreita että kuivattuja marjoja salaatinkastikkeiden pohjana ja tätä nimenomaista ohjetta voikin soveltaa myös muihin marjoihin. Esim. mustikka tai karhunvatukka ja balsamico on oivallinen yhdistelmä!

Itseasiassa on aika hassua, että blogistani löytyy nykyään jo ihan varteenotettava valikoiva vähän kokeellisempiakin salaatinkastikkeita, kun en salaattiini kastiketta suvainnut laittaa kuin vasta parikymppisenä! Pitkään minulle kelpasi salaatti vain ilman soosseja ja senkin jälkeen lähinnä vain tosi perinteinen sinappikastike tai sitten jonkinlainen makeahko balsamico-vinegretti. Mutta tässä sitä nyt ollaan, totaalisessa salaatinkastikekoukussa!

Tsekatkaapa huviksenne, minkälaisia salaatinkastikeviritelmiä keittiöstäni löytyy:

keltajuuri

Vadelma-keltajuurisalaatti

Vegaaninen

2-4 annosta

600 g keltajuurta (n. 4 kpl keskikokoista keltajuurta)

n. 70 g erilaisia versoja, esim. sangoa, tatsoita, mizunaa, vesikrassia, suolaheinää…

150 g vadelmia

150 g retiisiä

n. 30 g pistaasipähkinöitä

ripaus suolaa ja mustapippuria

Sherryviinietikka-vadelmakastike

n. 1 dl

50 g vadelmia

1 tl Dijonsinappia

1-1½ rkl vaahterasiirappia

2 rkl sherryviinietikkaa

3 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(sormisuolaa)

Keitä keltajuuret kypsiksi runsaassa vedessä. Kuori vielä lämpiminä ja viipaloi muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi. Viipaloi ohuelti myös retiisit. Murskaa pistaasipähkinät kevyesti rikki ja revi vadelmat käsin pienemmiksi paloiksi.

Valmista kastike soseuttamalla kaikki ainekset yhteen. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista kastikkeen maku ja paksuus, ohenna tarvittaessa pienellä vesitilkalla ja lisää makeutta, mikäli kastike sitä mielestäsi tarvitsee.

Annostele lautasille keltajuuri, retiisit, vadelmat, versot sekä pistaasimuru. Lusikoi kastike annoksille. Mausta keltajuurisalaatti halutessasi vielä ripauksella sormisuolaa. Tarjoile heti!

keltajuurisalaatti"

vadelma salaatti

Ps. parsaruokien himoon kannattaa tsekata Hannan Soppa -blogin kokoama Ruokabloggaajien parhaat parsareseptit -juttu! Oma suosikkitapani valmistaa parsaa tänä keväänä on ollut uunissa paahtaminen. Parsan tyvet mehustan edelleen mieluiten ananaksen kera tai sitten keitän niistä liemen parsarisotolle tai -keitolle. Näin ei mene mitään tästä ihanasta herkusta hukkaan!

159 views

Ruokaisa syyssalaatti & hapankaalikastike + pohdintoja fermentoinnista

by Juulia 15 Comments
Ruokaisa syyssalaatti & hapankaalikastike + pohdintoja fermentoinnista

Kaupallinen yhteistyö Yosa

hapankaalikastikeSyyssalaatti & umaminen hapankaalikastike – pyrkimykseni tehdä annos hyville suolistobakteereille

Olen lapsesta asti pitänyt happamista mauista: juonut piimää litratolkuittain ja lusikoinut suuhuni niin viiliä kuin bulgarian jugurttiakin nautinnolla. Kun siskot lappasivat viilin päälle kanelia ja sokeria, minusta se oli herkkua sellaisenaan tai muutaman rusinan kanssa. Muistankin varsin hyvin, kun Yosa tuli markkinoille vuonna 1995 – äiti kantoi kotiin maun toisensa perään ja niistä jokainen maistui myös minulle! Yosan hieman happamaan ja raikkaaseen makuun oli helppo tykästyä, kun tuotteet eivät olleet liian makeitakaan.

Lapsuuden kodissani syötiin myös paljon hapankaalia, jonka makua kasvoin rakastamaan. Vesi nousee kielelle edelleenkin pelkästä valkosipulihapankaalin ajatuksesta! Aikuisiällä ruokapöytäni happamat vakkarit (Yosa, viili, bulgarian jugurtti, piimä, hapankurkku ja hapankaali) ovat saaneet seurakseen hapanjuureen leivotun ruisleivän, jota aloin leipomaan jo reilut 10 vuotta sitten saatuani kimmokkeen jostain silloisesta TV-ohjelmasta. Oma ruisleipäjuuri on edelleen hartaimmin vartioimiani aarteitani, vaikka leivän leivontaan välillä vähän pidempiä taukoja tulisikin.

Seuraava luonnollinen askel fermentoitujen makujen maailmassa olisikin varmasti kasvisten itse fermentoiminen – esimerkiksi kimchiä olen haaveillut tekeväni itse jo pitkään. Iki-ihanien hapanoluiden paneminen on jo ehkä turhan iso haaste, mutta kotioloissa onnistuu käsittääkseni melko helposti trendikkäät hapanjuomat kombucha, kefir sekä rejuvelac.

hapankaalikastikeHapankaalikastike

Ottaen huomioon, että juomia ja ruokia on fermentoitu sekä maun että parantuneen säilyvyyden vuoksi ammoisista ajoista asti, on hauskaa että fermentointi on juuri nyt niin kovin pinnalla. Juureen leivotut leivät, luonnollisilla hiivoilla fermentoituneet alkuviinit ja erilaiset hapatetut vihannekset pulpahtelevat esiin nyt lähes jokaisessa vierailemassani kiinnostavassa ravintolassa (esim. Berliinin Industry Standard ja kotikulmien Grön sekä Wino). Tuntuu, että perinteisiä ruuanvalmistustapoja vaalitaan ja arvostetaan siinä missä lähi- ja sesonkiruokaakin.

Ruokapöytäni vanha tuttu Yosakin valmistetaan fermentoimalla; valmistusprosessissa kotimainen täysjyväkaura frementoidaan tarkoin valituilla ja tieteellisesti tutkituilla maitohappo- ja bifidobakteereilla. Yosa oli itseasiassa esimmäinen kauratuote maailmassa, joka valmistettiin tällä menetelmällä! Menetelmä pohjautuu Laatokan Karjalaiseen perinneruokaan, hapatettuun kaurakiisseliin kiesaan 🙂 Yosa -tuotteet ovat täysin kotimaisia, säilöntäaineettomia, laktoosittomia, soijattomia ja kasviperäisiä. Gluteeniakin osassa Yosa –tuotteista on vain alle 20mg/kg.

Omia välipalasuosikkejani Yosa tuoteperheestä ovat mm. luomulaatuiset Paratiisi sekä Punaiset Marjat, uutuusmaku Kookos-lime ja Yosa Break Uuniomena-Viikuna (jonka usein nappaan evääksi töihin, sen mukana kun tulee pieni lusikka).

 Yosa Sport

Maitohappobakteerit, probiootit ja prebiootit

Opin tätä juttua kirjoittaessani muutamia ainakin itselleni uusia juttuja liittyen maitohappobakteereihin sekä probiootteihin (sana, jonka sisällöstä en aiemmin ehkä ollut ihan kärryillä), joten nyt seuraa pieni tiivistelmä oppimastani teillekin. Jutun lopusta löytyy käyttämieni lähteiden luettelo.

Probiootiksi saa kutsua vain eläviä mikrobeja, joilla on tutkimuksissa todistettuja terveysvaikutuksia. Niinpä vaikka probiootit maitohappobakteereja olisivatkin, saa maitohappobakteeria kutsua probiootiksi vasta, kun sen teho on tieteellisesti todistettu. Suomessa tutuimmat probioottiset elintarvikkeisiin lisättävät maitohappobakteerit ovat Lactobacillus– sekä Bifidobacterium -suvun bakteereita. Hapattaessa ruokatuotteisiin kehittyy maitohappobakteereja, mutta vaikka kaikki fermentoidut tuotteet auttavat yleisesti vatsan mikrobistoa, millä tahansa maitohappobakteerilla ei probioottista vaikutusta siis ole.

Maitohappobakteerit ovat suolistolle luonnollisia ja hyvää tekeviä kumppaneita. Ne pitävät suoliston happamana, mikä osittain estää huonojen bakteerien kasvua. Probioottien terveysvaikutuksia on tutkittu sekä Suomessa että maailmalla runsaasti ja tällä haavaa näyttöä on esim. avusta laktoosi-intoleranssin sekä ärtyneen suolen oireyhtymän oireiden lieventämiseen. Euroopassa probiootteihin liityviä terveysväittämiä valvotaan kuitenkin tiukasti! Sen jo tiesinkin, että probiootteja kannattaa myös syödä antibioottikuurin yhteydessä, tai kun haluaa välttyä mahatautiepidemialta.

syyssalaattiLautasellinen prebiootteja sisältävää salaattia + maitohappobakteereja sisältävä kastike = hyvä kombo

Probiootti ei kuitenkaan ole mikään ihmelääke: se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä ole yhtä tehokas toiselle (oli se peräisin sitten apteekin purkista tai probioottisesta elintarvikkeesta) – meillä jokaisella kun on suolistossa oma bakteerikantamme, johon vaikuttaa mm. syömämme antibioottikuurit, ikä sekä ruokavalio. Myös sillä on tietysti merkitystä, minkä verran ja kuinka kauan probiootteja syö.

On myös hyvä tietää, että jotta probiootit viihtyisivät suolistossamme, ne kaipaavat oikeanlaista ravintoa: prebiootteja. Jos siis huolehtii omassa ruokavaliossaan pelkästään probioottien saamisesta, jää homma ikään kuin puolitiehen – suuhun kannattaa lusikoida myös prebiootteja sinne juuri lykkäämiensä probioottien ravinnoksi.

Probiootteja saa probioottisista elintarvikkeista sekä tietysti apteekin purkeista; maitohappobakteereja maitohappokäymisen avulla valmistetuista elintarvikkeista, kuten jogurtista, hapankaalista, kimchistä, misotahnasta tai vaikka tempehistä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kuumennus tuhoaa niin probiootit kuin muutkin hyvät maitohappobakteerit – syö ne siis mieluiten kuumentamattomina tai lisää ne ruokaan vasta sen hieman jäähdyttyä.

Prebiootteja saa esim. parsasta, sipuleista, maa-artisokasta, punajuurista, bataatista, kaalista, marjoista, voikukanlehdistä, linsseistä ja rukiista. Monet prebioottipitoiset ruuat voivat aiheuttaa mahanpuruja niihin tottumattomille (kuten vaikkapa maa-artisokka), joten niitä kannattaa lisätä ruokavalioon vähän kerrallaan.

yosa greek style

Ja sitten kokataan!

Maitohappobakteerit, prebiootit ja probiootit mielessäni vilistäen kehitin acidofilus- ja bifidobakteereja sisältävästä Yosan Greek Style –kauravälipalasta maitohappobakteeririkkaan salaatinkastikkeen, joka tarjoillaan tietysti prebioottirikkaan salaatin kera. Resepti on Yosan tavoin maidoton ja tarvittaessa täysin soijaton, lisäksi se on vegaaninen. Keliakialiiton suosituksen mukaan Yosa Greek Stylen pitäisi sopia myös keliaakikolle, sillä siinä on gluteenia vain alle 20 mg/kg.

Hapankaalikastike sisältää Yosa Greek Stylen lisäksi hapankaalia, sekä joko umamipitoista misotahnaa tai soijatonta ja luontaisesti gluteenitonta coconut aminos –kastiketta, josta umamia löytyy siitäkin. Mausteiksi kastikkeeseen laitetaan valkosipulia ja halutessa myös inkivääriä ja/tai chiliä. Salaattiini taas tulee mm. hernetempehiä, bataattia, myskikurpitsaa, keltajuurta, linssejä sekä äidin poimimia pirteän kirpeitä puolukoita!

Uskallan muuten toivoa, että hapankaalikastike maistuu myös heille, jotka eivät ole kaltaisiani hapankaalifaneja! Hapankaalihullu testiryhmäni ei nimittäin järjestämässäni ex tempore sokkomaistelussa arvannut kastikkeen sitä sisältävän laisinkaan 😀

Umaminen hapankaalikastike

 2:lle

1 dl hapankaalia

3-5 rkl Yosa Greek Style –kauravälipalaa

1-2 rkl misotahnaa / coconut aminos –kastiketta

1 valkosipulin kynsi

(n. 1-2 cm pala tuoretta inkivääriä)

(maun mukaan chilikastiketta kuten Srirachaa)

Soseuta kaikki kastikkeen raaka-aineet sileäksi ja tarkista maku. Kastikkeesta saa miedompaa käyttämällä enemmän Yosaa, suolaisempaa lisäämällä misoa / coconut aminos –kastiketta. Makua voi täydentää halutessaan tuoreella inkiväärillä ja/tai chilillä.

Hapankaalin voi kokeilla vaihtaa myös tulisen intensiiviseen kimchiin, jolloin mison / coconut aminos –kastikkeen määrää kannattaa hieman vähentää. Vegaaneille muistutuksena, että kimchissä on usein kalakastiketta ja/tai suolattuja fermentoituja katkarapuja, joten käsiinsä kannattaa joko etsiä vegaanista kimchiä tai tehdä sitä itse.

Perinteisessä misotahnassa on yleensä aina jonkin verran soijaa, vaikka tahnan pääraaka-aine joku muu (riisi, tattari, ohra…) olisikin. Suomesta en ole löytänyt soijatonta misoa, mutta rapakon takana Pohjois-Amerikassa valmistetaan jo esim. soijatonta kikhernemisoa, adzukipapumisoa sekä riisimisoa. Mikäli soijaton miso kiinnostaa, eikun guuglaamaan – ehkä niistä joitain saa tilattua Suomeenkin asti!

yosa

Juures-linssisalaatti

2:lle

1 pieni bataatti

½ myskikurpitsaa

3-4 raitajuurta

1 rkl oliiviöljyä + ripaus suolaa

1,5 dl mustia linssejä

4 dl vettä / kasvislientä

150 g herne- tai lupiinitempeä (tai soijapavuista valmistettua tempeä)

2 rkl agavesiirappia / vaahterasiirappia

1 rkl oliiviöljyä

1-2 rkl tamaria tai coconut aminos –kastiketta

½ dl puolukoita

(1 dl pähkinäistä kukkakaalimurua – resepti löytyy täältä)

Jos mahdollista, käytä luomujuureksia, kurpitsaa ja linssejä. Pese juurekset ja kurpitsa mutta älä kuori niitä. Leikkaa keltajuurista kanta pois ja puolita ne. Viipaloi myskikurpitsa ja bataatti noin sentin paksuisiksi kiekoiksi.

Aseta kurpitsa, bataatti ja keltajuuri uunivuokaan ja valele oliiviöljyllä. Mausta ripauksella suolaa ja paista 200 asteisessa uunissa, kunnes palat saavat hieman väriä ja ovat kypsiä (n. 35-45 min uunista riippuen).

Keitä linssit vedessä tai kasvisliemessä paketin ohjeen mukaan kypsäksi. Valuta mahdollisesti kattilaan jäänyt neste huolella pois.

Kuutioi käyttämäsi tempe noin sentin paloiksi. Paista paloja oliiviöljyssä paistinpannulla keskilämmöllä, kunnes palat muuttuvat kullanruskeiksi. Lisää pannulle tamari / coconut aminos –kastike sekä siirappi ja jatka paistamista kunnes neste imeytyy tempeen. Siirrä pannu pois liedeltä.

Annostele lautasille ensin linssejä, sitten kurpitsaa, bataattia ja keltajuuria. Jaa annoksille lopuksi makean suolaiset tempe -kuutiot sekä puolukat (ja pähkinäinen kukkakaalimuru, mikäli haluat). Annostele hapankaalikastike hieman jäähtyneen juures-linssisalaatin päälle.

syyssalaatti

Lähteet: Evira, HS, Wikipedia

Ps. Oletteko kokeilleet fermentointia? Kuulisin mielelläni miten se on sujunut! Toki muutkin kommentit ovat erittäin tervetulleita! 🙂

394 views

Keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatti paahdetulla valkosuklaamurulla

by Juulia 4 Comments
Keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatti paahdetulla valkosuklaamurulla
DSC_0461

Kyllä vaan, tässä annoksessa on valkosuklaata!

Olenhan muistanut toitottaa, kuinka paljon rakastan haasteita (olen)? No NYT oli ehkä elämäni hauskin haaste: sain pyynnön kehitellä Fazerin leivontasuklaille luovia käyttötarkoituksia esim. brunssia varten. On ilmeisen selvää, että suklaasta tehdään useimmiten makeaa – eikä se ole haaste eikä mikään. Päätinkin siksi keksiä suklaille ainakin yhden suolaisen käyttötarkoituksen… ja lopultahan niitä tuli keksittyä muutamakin, mutta tämä paahdetun valkosuklaan käyttäminen keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatissa on ehdoton suosikkini.

DSC_0263

Kokkiohjelmia aktiivisesti seuraavat ovat ehkä nähneet, kuinka valkosuklaata paahdetaan, ja onpa se ainakin minulle tullut ravintolassakin vastaan. Valkosuklaa on sellaisenaan itselleni turhan imelää, mutta paahdettuna sen aromi ja koostumus muuttuu kiinnostavammaksi ja moniulotteisemmaksi. Niinpä lähdin nyt kehittelemään reseptiä paahdetun valkosuklaan ympärille.

20150218_143947

Valkosuklaan paahtaminen on aika helppoa, kunhan valitsee mahdollisimman rasvaisen suklaan – Fasun valkoisen leivontasuklaan rasvaprosentti yltääkin sopivasti yli kolmenkymmenen (mitä tässä tarkoituksessa olisi minimi).

Valkosuklaa paloitellaan leivinpaperille, ja lykätään matalaan lämpöön. Tutkimalla interwebin ihmeellistä maailmaa, löysin ohjeen, jossa käskettiin laittaa suklaa 120 asteeseen 30-60 minuutiksi, ja sekoitella suklaata kymmenen minuutin välein. Kun suklaata sekoittaa paahtumisen aikana, se pysyy sileänä ja paahtuu tasaisesti. Tällä tavoin käsitelty valkosuklaa muuttuu pikkuhiljaa kinuskin väriseksi, ja sen voi antaa jähmettyä takaisin kimpaleeksi tai käyttää sellaisenaan sulana, vaikkapa jäätelön kastikkeena.

Jos suklaan antaa kuitenkin paahtua hieman pidemmälle, se muuttuu rapeaksi ja murumaiseksi. Minä sain tämän aikaan hieman korkeammassa lämmössä (150 astetta), ja aikaa tähän taisi kulua reilu vartti. Tarkkana tosin saa olla, ettei suklaa pääse palamaan! Jäähtynyt valkosuklaa on helppo murentaa, ja se säilyy huoneenlämmössä ilmatiiviissä astiassa viikkotolkulla. Ja kyllä, se sopii VAIKKA MIHIN (testasin murua jopa parsakaalisalaatin kaverina!)

DSC_0376

DSC_0389

valkosuklaa ja keltajuuri ne yhteen soppii

Keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatti valkosuklaamurulla 4:lle

500 g kelta-/raita-/punajuuria

150 g tuoreita vadelmia

4 tuoretta viikunaa

70 g tuoretta babypinaattia

50 g fetajuustoa (mieluusti vuohenmaitoon tehtyä)

4 rkl paahdettua valkosuklaamurua

loraus oliiviöljyä

DSC_0394

kastikkeeseen:

puolet vadelmista

2 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl hunajaa

2 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa, vastajauhettua mustapippuria

20150221_151228

Kastikkeen voi survoa haarukalla, mutta erityisen ihana ja ilmava siitä tulee blenderissä.

Pese ja siisti keltajuuret (leikkaa tyvi siistiksi ja poista vaurioituneet kohdat). Laita keltajuuret öljylorauksen kanssa uunivuokaan, ja paahda 200 asteessa noin tunti, tai kunnes ne ovat kypsiä. Pese viikunat ja pinaatti ja kuivaa ne hellävaroen. Lohko viikunat neljään, ja jaa pinaatti sekä viikunat neljälle lautaselle. Ota puolet vadelmista sivuun, ja survo loput haarukalla. Lisää survokseen oliiviöljy, hunaja, etikka ja sekoita. Mausta suolalla ja pippurilla.

DSC_0432

Vallila Interiorin Cacao Fabrik sopii tänään keittiööni kuin (suklaa)nappi nenään!

Kun juurekset ovat hieman jäähtyneet, voit halutessasi kuoria ne. Minut on kasvatettu kotona syömään juurekset ja perunat kuorineen, joten itse skippaan kuorimiset! Lohko juurekset lautasille. Murustele päälle vuohemaitofeta, pirskottele vadelmakastike ja lisää lopuksi vielä tuoreet vadelmat sekä paahdettu valkosuklaamuru. Ripaus suolaa ja vastarouhittua mustapippuria vielä ja A VOT!!!

DSC_0453

DSC_0442

valkosuklaasalaatti

Salaatti maistui myös viimesunnuntaisella brunssilla. Kuva: Viena / Luukkuja

Yhteistyössä Vallila Interior, Fazer ja Asennemedia

149 views