Kurkumapuuro & Puuron uusi aika -kirja

by Juulia 2 Comments
Kurkumapuuro & Puuron uusi aika -kirja

kurkumapuuroKurkumapuuro mustikoilla

Joskus aika hujahtaa ohi sellaisella vauhdilla, ettei siinä meinaa pysyä mukana … ja välillä se tuntuu suorastaan matelevan. Minusta ilmiö on voimakkaimmillaan, kun vertaa arkea ja viikonloppua (miten kaksi päivää voi kadota niin nopeasti ja viisi tuntua välillä ikuisuudelta?), tai työaikaa ja vapaa-aikaa … tai sitten vuodenaikoja. Ensin talvi tuntuu loputtomalta ja yhtäkkiä onkin jo huhtikuu.

Kiitos tämän ilmiön, minulle käy tasaisin väliajoin niin, että blogin juttuluonnoskansiostani löytyy välillä jopa kymmeniä juttuja, joiden luonteva julkaisuajankohta on jossain kaukana menneisyydessä. Tämänpäiväiselle jutulle niin on tavallaan käynyt jo kahdesti, sillä olen kuvannut viime vuonna ilmestyneen ihanan Puuron uusi aika -kirjan jo kertaalleen alkusyksystä tarkoituksenani julkaista juttu syksyllä. Yhtäkkiä oli kuitenkin jo joulu, eivätkä syksyiset kuvat oikein enää toimineet, joten kuvasin juttua varten uudet kuvat (nämä).

En kuitenkaan kuvatessani ehtinyt kirjoittamaan juttuani heti loppuun, joten nyt taas havahduin siihen, että kohtahan on jo kesä! Äkkiä nyt nämä kuvat ulos, ennen kuin päädyn perfektionismissani kuvaamaan vielä kolmannetkin puurokuvat 😀

kurkumapuuro

Puuron uusi aika

Harmittaa, että säätämisen kohteeksi joutui juuri tästä kirjasta kertova blogijuttu. Blogikollegani Tuulia Järvisen (Wellberries) ja Tiina Strandbergin (My Berry Forest) Puuron uusi aika -kirja on nimittäin loistava kokoelma maidottomia ja gluteenittomia puuroreseptejä – ja mahtuupa sekaan muutamat vanukkaat ja jugurtitkin. Kirja sisältää valtavan määrän ideoita ja inspiraatiota kaltaiselleni puurofanille aina tuorepuuroista suolaisiin, makeisiin, kylmiin, lämpimiin, hitaasti valmistuviin ja nopeisiinkin puurounelmiin.

Kirja, joka keskittyy puuroon, on kaltaiselleni puurofanille mitä ihaninta luettavaa! Puurohan ei todellakaan ole pelkkää aamuruokaa, vaan se toimii suolaisena ja ruokaisana myös lounaan ja päivällisen roolissa, erilaiset kylmät puurot sekä tuorepuurot ovat hyviä eväitä, ja makeat puurot ihania herkkupaloja/jälkkäreitä. Omassa elämässäni puuro edustaa tosin vahviten lohturuokaa – vanha kunnon maitoon keitetty kaurapuuro kunnon voisilmällä: ei ole mitään parempaa!

Omia lempipuurojani, jotka ovat päätyneet tänne blogiin asti, ovat mm. ruokaisa risi e bisi -risottopuuro, pirteä porkkanapuuro sekä kurpitsainen cookie dough -tuorepuuro. Vahvalla juustoraasteella maustettu suolainen puuro paistetulla munalla tosin ansaitsisi oman juttunsa täällä blogissa myös, niin usein sitä teen. Puuron uusi aika -kirjasta löytyy tämän “parane pian” -nimetyn kurkumapuuron lisäksi liuta ohjeita, joita haluan myös testata. Ainakin suolainen “punajuuripolenta cashewkastikkeella” sekä “snickers-puuro” päätyvät meillä lautaselle heti tilaisuuden tullen 🙂

puuron uusi aika

Kirjassa kurkumapuuro tarjoiltiin granaattiomenan siementen kera, mutta minulla oli kuvauspäivänä karkkipäivä (= olin ostanut itselleni rasiallisen suurta herkkuani pensasmustikoita). Lisäksi kotoani löytyi iki-ihana salaattiorvokki, joten puuro sai kruunukseen vielä muutaman suloisen syötävän orvokin sekä hieman seesaminsiemeniä.

Parane pian – kurkumapuuro

2:lle

vegaaninen, gluteeniton

3 dl kasvimaitoa

1 dl vettä

2 tuoretta taatelia

n. 2 cm pätkä inkivääriä

½ tl kurkumaa

½ tl vaniljajauhetta

2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

(suolaa maun mukaan)

Tarjoiluun:

vaahterasiirappia

marjoja / granaattiomenansiemeniä

Kuori inkivääri ja poista taateleista kivet. Soseuta ne nesteiden, kurkuman ja vaniljan kanssa. Kaada seos sitten kattilaan ja lisää puurohiutaleet. Anna puuron kiehua hiljalleen 10-15 minuuttia miedolla lämmöllä välillä sekoitellen.

Kun kurkumapuuro on valmis, tarkista maku ja lisää halutessasi hieman suolaa (kirjan reseptissä ei suolaa ole mainittu, mutta itse lisään sitä aina ripauksen myös makeisiin puuroihin). Tarjoile kurkumapuuro marjojen / granaattiomenan siementen kera ja mikäli kaipaat lisää makeutta, lorauta lautaselle vielä hieman vaahterasiirappia.

kurkumapuuro

Onko joku lukenut jo tämän kirjan? Mitkä ovat teidän lempi puuroreseptejä?

225 views

Herkkusuun ruokalahjat

by Juulia 0 Comments
Herkkusuun ruokalahjat

HarioHarion keraaminen suodatin kannuineen on meidän huushollin käytetyin kahvi”kone”. Täydellinen 1-2 esteetikon / minimalistin taloudelle, vink vink.

Pyrin määrätietoisesti viettämään jouluni nykyään niin rentoina kuin mahdollista – en ota paineita siivouksista saatikka ruuista ja haaveilen lähinnä laatuajasta perheenjäsenien (ja Nukkumatin) kanssa. Yksi puoli joulussa kuitenkin on aina, joka aiheuttaa stressiä: JOULULAHJAT!

Männävuosina väänsin monesti jouluisin läheisilleni omatekemiä joululahjoja, kuten “loistavan ihmisen kunniamitaleja” (eli heijastimia) tai “jääkaapinvartijoita” (eli hassuilla hahmoilla kuvitettuja magneetteja). Monesti lahjat ovat olleet itsetehtyjä lahjakortteja leffaan tai illalliselle, eli yhteistä aikaa tavaran sijaan. Perheen kesken saatamme monesti sopia, ettei lahjoja tarvita välttämättä ollenkaan, mutta yleensä haluan silti aina hankkia edes jotain pientä rakkailleni. Lahjojen antaminenhan on kivaa! Päänvaivaa se vaan aina aiheuttaa, kun haluaisi kuitenkin keksiä jonkun juuri saajalleen sopivan lahjan.

ruokalahjatKokit ja Potit -blogin Hannele ilahdutti minua juuri Suupaloja -kirjallaan sekä pussillisella itse tehtyä yrttisuolaa ♥

Helpottaakseni teidän lukijoiden lahjapähkäilyjä, ajattelin kerätä muutaman oman lahjaidean tänne blogiin. Kyseessä on ruokablogin henkeen sopivat sekalaiset ruokalahjat – eli sellaiset lahjat joista joku muukin kaltaiseni ruokahullu herkkusuu ehkä ilahtuisi. Varmasti teilläkin on lähipiirissänne muutama kulinaristi?

Nämä tässä jutussa esittelemäni lahjaideat ovat kaikki sellaisia, joista olen itse saanut iloa: osan olen saanut lahjaksi ystäviltä ja osan olen ostanut ihan itse itselleni lahjaksi. Ovat siis kaikki ihan käytännössä itse hyväksi toteamiani ruokalahjoja 🙂

ruokalahjat

Kovakantisia

Ruoka- ja juoma-aiheiset kirjat ovat minusta hyviä lahjoja kaikille kulinaristeille. Toki on hyvä yrittää kurkata ensin lahjan saajan kirjahyllyyn, jottei tule ostettua jotain jonka saaja jo omistaa!

Omia suosikkejani viime vuosina julkaistuista teoksista ovat ehdottomasti todella kaunis ja kattava Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirja, Mikko Koskisen ja Jarkko Issukan Suomalainen Drinkki (josta kirjoittelin vähän enemmänkin persimoni-viskicocktail -jutun yhteydessä) sekä Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa (josta lisää täällä).

Leivottuani onnistuneesti oman hääkakkuni kesällä Mona Tähtisen Say It With A Cake -kirjan avulla, voin suositella lämpimästi tätä kakkukirjaa myös vasta-alottelijoille, jollainen itsekin kakkupuuhissa olen. En todellakaan ole mikään leipuri, mutta kirjan gluteenittomalla kakkupohjaohjeella väänsin myös kummityttöni 1-vuotissynttäreille oikein onnistuneen ja herkullisen kaksikerroksisen kakun 🙂

Ruuan eettisyydestä ja ekologisuudesta kiinnostuneille vinkkaan pukinkonttiin Taru Anttosen ja Jukka Vornasen Lihansyöjien Maan. Kirja ottaa monipuolisesti, helppolukuisesti ja saarnaamatta kantaa siihen, miksi suomalaisen lihapainotteisen ruokavalion on muututtava – luin sen itse lähes yhdeltä istumalta. Itselleni ajattelin antaa joululahjaksi blogaajakollegan Hanna Hurtan uuden Kasvis -keittokirjan!

ruokalahjat

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa

Herkuista lukemisen lisäksi itselleni ainakin kelpaavat aina ruokalahjat, joita voi syödä muutakin kuin silmillä. Olen heikkona erityisesti maustettuun suolaan, joita kaapistani löytyy tälläkin hetkellä aikamoinen kokoelma. On vaniljasuolaa, pancettasuolaa, sellerinsiemensuolaa, savustettua suolaa, punaviinisuolaa ja supernäyttävää mustaa suolaa … sekä sitä postin paketista juuri kaivettua Kokkipottilan yrttisuolaa 🙂

Aktiivihiilestä mustan värinsä saavan mustan suolan sain synttärilahjaksi ystäviltä, ja olen siihen nyt aivan hulluna – se on niin kaunista! Saman valmistajan (Mill & Mortar) punaviinisuola on todella kauniin vaaleanpunaista. Kummatkin suolat ovatkin siksi parhaimmillaan annosten viimeistelyssä.

Vegaaneille ja kokeileville kokeille suosittelen etsimään käsiinsä Himalajan mustaa suolaa (Kala Namak, löytyy esim. Ruohonjuuresta), jolla maustetaan esim. kikhernekäs “munamaiseksi”. Himalajan mustan suolan sisältämä rikki saa ruuassa aikaan kananmunamaisen vaikutelman vaikkei ruuassa munaa olisikaan!

ruokalahjatPunaviinisuolan ostin itse itselleni Hella ja Herkku -kaupasta, ja saman sarjan musta suola löysi tiensä kotiini syntymäpäivälahjana. Kyllä ne mun ystävät vaan niin tietää mistä tykkään!

ruokalahjat

Ostin muutama viikko takaperin Museokadun Hella ja Herkku -kaupasta itselleni myös seuraavanlaiset kaksi luksusherkkua: purkillisen kuivattuja rapeita kapriksia – joihin tulee äkkiä massiivinen himo – sekä Kokit ja Potit -blogin Instagramissa hehkuttamaa aidolla tryffelillä maustettua pastaa.

250 grammaa tuota luksuspastaa kustansi muistaakseni lähemmäs 15 euroa, joten odotukset olivat kyllä aika korkealla. Enkä pettynyt! Jo paketin avatessa vastaan tulvi vahva tryffeliaromi ja pastassa oli keitettynä oivallinen rakenne. En ehkä arkena suosittelisi kellekään tämän hintaista pastapakettia, mutta kun aiheena on ruokalahjat, menee tämä tuote minusta oivallisesti kategoriaan. Ei kai kukaan nyt lähikaupan rakettispagettia joululahjaksi antaisikaan?

Japanilaisista mauista innostuneelle keräisin Tokyokanista kokoelman keraamisia astioita ja tietysti jotain spesiaaliherkkuja – itselleni ainakin kelpaisi milloin tahansa pienenä lahjana purkillinen ihanaa umeboshia (pikkelöityjä japaninaprikooseja) sekä koukuttavaa yuzu kosho -tahnaa.

ruokalahjat

DIY

Olen saanut monena jouluna lahjaksi myös ystävien itse tekemiä herkkuja: fudgea, cantuccini-keksejä, herkkugranolaa… Tänä vuonna lähdin näistä lahjoista inspiroituneena kehittelemään omaa joulugranolan reseptiäni. Granola on siitä helppo ruokalahja, että sitä valmistaa helposti kerralla isommankin satsin.

Glögillä maustettu joulugranola onkin ruokalahjat -kategorian viimeinen vinkkini. Toki nyt tämän vinkin täällä jakaessani sabotoin omat joululahjasuunnitelmani, olettaen tietysti että lähimmäiseni lukisivat jokaisen blogipostaukseni (mitä kyllä suuresti epäilen). Toisinsanoen … saan itse jatkaa joululahjamietintöjä edelleen, jos haluan yllättää lähimmäiseni 😀

hario v60

Ps. Mikäli lahja on kahvihifistelijälle, lisäisin tuohon jutun alussa esiteltyyn Hario-settiin tietysti vielä hyvää kahvia. Oma suosikkipaahtimoni (ja -kahvilani) on Good Life Coffee, mutta sain alkusyksystä blogin kautta testiin Kaffa Roasteryn Kaffa Kotiin -palvelun ja olen ollut siihen varsin tyytyväinen! Postiluukusta on tupsahtanut kahden viikon välein todella tuoreita ja kiinnostavia kahveja (kuten viime paketin “luonnollinen” pensaisiin kuivunut kahvi Guatemala El Cabro), kun jätin kahvivalinnat paahtajan käsiin.


Suomalainen Drinkki, Say It With A Cake sekä Pataruokaa saatu kirjanjulkkareissa / blogin kautta testiin.

352 views

Amen, mikä ramenkeitto + Pop Up – Kanslerin keittokirja

Amen, mikä ramenkeitto + Pop Up – Kanslerin keittokirja

ramenkeitto

Siitä asti, kun ensimmäistä kertaa pääsin Jenni “Kansleri” Tuomisen patojen ääreen, olen vahdannut silmä kovana tilaisuuksia palata niiden luo. Taisinkin olla Jennin ja hänen miehensä Tuomas Vimman pop up -ravintolassa syömässä lähes päivittäin, aina kun niitä järjestettiin.

Kanslerin intohimo, luovuus ja perusteellisuus teki minuun nopeasti niin lähtemättömän vaikutuksen, että vaikka olen melko ujo, utelin varovasti jokaisella visiitilläni jotain pientä ruuista. Paljastui, että jokaisen annoksen takana piilee tarina jos toinenkin, eikä oikoteitä ruuan valmistamisessa oteta, vaikka annos vaatisi päiviä! Moista ruokaa ei ihan mistä tahansa ravintolasta saa, joten vastaanotin uutisen pop upien loppumisesta surkeana: tähänkö tämä hemmottelu nyt loppui!?

ramenkeitto

Ekan pop upin tiedotteessa kerrottiin näin:

Alkuperäinen innoitus syntyi ravintolapäivästä, johon olemme osallistuneet jo kuusi kertaa. Seuraava luonnollinen askel oli yhtä päivää pitkäikäisemmän ravintolan perustaminen. Kanslerissa pyrin tarjoamaan ruokia, joihin olen maailmalla matkustaessani mieltynyt, ja jotka puuttuvat Helsingin lounasravintolatarjoilusta. Varsinaista liiketoimintaa tämä ei ole, mutta olisi kiva jos kauheasti ei tulisi takkiin. Tämä on myös itselleni asettama haaste; pystynkö valmistamaan kymmenessä päivässä 600 ravintolatasoista annosta kotikeittiössäni?

Pop up -ravintolan voi avata kuka tahansa, mutta Kansleri vei yhden naisen kokkailuprojektillaan ravintola-pop upin ihan omalle tasolleen. Kovin suuri yllätys ei sitten ollutkaan, kun kuulin pariskunnan muuttavan Pariisiin: Jenni oli saanut opiskelupaikan legendaarisesta Le Cordon Bleu -kulinaarisesta koulusta. Sekään ei suuresti yllättänyt, kun kuulin heidän kirjoittavan pop up -kokemuksistaan yhdessä keittokirjaa. Mikä sen sijaan tuli yllätyksenä, oli pyyntö kirjoittaa kirjaan esipuhe! Tietysti kirjoitin, mikä kunnia!

Kirja sisältää toinen toistaan houkuttelevimpien reseptien lisäksi käytännön vinkkejä pop up – ravintolan perustamiseen. Reseptit soveltuvat kotikeittiön lisäksi myös suurempiin juhliin, eikä ihme: ovathan reseptit nimenomaan niitä, joita pop upissa on joukoille kokattu.

ramenkeitto

Esipuheen kirjoittelun lisäksi sovimme, että saan testata yhden kirjan resepteistä etukäteen, sekä arpoa teille lukijoille yhden kirjan – ohjeet arvontaan osallistumiseen löytyvät jutun lopussa 🙂

Minun ei kauaa tarvinnut pohtia, minkä ohjeen kokkaisin: ramenkeitto, AMEN! Ramenkeitto oli ensimmäinen maistamani Jennin ruoka, eli siitä tämä fanitus alkoi. Kirjassa on useampikin ramenkeittoresepti (myös yksi vegaaninen!), mutta halusin aloittaa sillä, joka eniten muistuttaa sitä ensimmäistä Kansleri-elämystäni. Löytyypä kirjasta ohjeet myös itse tehdyille nuudeleille, mutta ramenkeitossa oli kuitenkin jo sen verran tekemistä, että jätin nuudelit suosiolla toiseen kertaan. Vakaa aikomus on kyllä testata niidenkin tekemistä itse!

Ramenkeitto vaatii valmistuakseen vähintään 6 tuntia, mutta on kaikin puolin odottelun arvoinen herkku. Jennin resepti on kuudelle, mutta mikäli kotoasi suinkin löytyy tarpeeksi iso kattila, suosittelen tekemään tuplasatsin ja pakastamaan osan liemestä. Mikäpä ilahduttaisi Suomen kesässä palellessa enemmän, kuin hetkessä taiottu kulhollinen höyryävän kuumaa ramenkeittoa?

Dwen Jang Nyo –  ramenkeitto 6:lle

Liemi:

25 cm pala kombu-levää

60 g kuivattuja bonito-kalahiutaleita

2 pientä tai 1 iso purjo

1 keskikokoinen sipuli

10 cm inkivääriä

10 valkosipulinkynttä

2 rkl vegeöljyä

1,5 kg härän ribsejä tai häränhäntää

3 rkl gochujang-tahnaa

1 rkl doubanjiang-tahnaa

1,5 l kanalientä

1 rkl gochugaru-jauhetta

3 dl kimchiä liemineen

1 rkl soijaa

suolaa

mustapippuria

Lisäksi:

250 g kiinalaisia shimeji-sieniä

4-6 annosta nuudeleita

korianteria

purjoa

kimchiä

mungpavun ituja

6 keitettyä kananmunaa

Laita kombu kattilaan ja lisää sen päälle litra kylmää vettä. Kiehauta neste ja madalla sitten lämpö miedolle. Lisää bonito-hiutaleet, ota levy pois päältä  ja laita kansi päälle. Anna hautua 15 minuuttia. Siivilöi liemi.

Halkaise purjo pituussuunnassa, puolita sipuli kuorineen, erottele valkosipulinkynnet ja halkaise inkivääri kuorineen puoliksi.

Taaimmaisessa lusikassa gochugaru, keskimmisessä douganjiang, edessä gochujang.

Lisää 1 rkl öljyä pannulle ja kuumenna. Lisää lihat pannulle ja ruskista 5-10 minuuttia joka puolelta. Siirrä sivuun odottamaan. Tee tämä useammassa osassa jos kaikki lihat eivät mahdu pannulle yhteen kerrokseen. Paahda sipulia ja inkivääriä kuumalla pannulla noin 5 minuuttia kunnes niiden pinta on selkeästi kauttaaltaan tummunut. Lisää 8 valkosipulinkynttä kuorineen ja pilkottu purjo ja jatka paistamista vielä noin 3 minuuttia.

Kaada paahdetut vihannekset sekä lihat isoon kattilaan. Lisää gochujang ja doubanjiang. Sekoita. Lisää joukkoon kombun keitinliemi ja kanaliemi. Lisää tarvittaessa vettä, jotta kaikki ainekset ovat nesteen peitossa. Kiehauta ja madalla lämpöä kun neste kiehuu. Laita kansi päälle ja sekoita aina välillä, jotta lihat eivät pala pohjaan kiinni. Hauduta hiljalleen keittäen noin 4 tuntia.

Ruskista sekä liha että vihannekset kunnolla!

Siivilöi liemi ja ota lihat talteen. Irrota lihat luista ja laita jääkaappiin odottamaan tarjoilua. Liemi on periaatteessa valmista heti haudutuksen jälkeen, mutta paras lopputulos tulee, jos se saa rauhassa tekeytyä vähintään yön yli jääkapissa. Jos et ehdi odottaa seuraavaan päivään, kerää pinnalle kertynyt rasva lämpimän liemen pinnalta pois.

Mikäli olet jättänyt keiton tekeytymään seuraavaan päivään, poista pinnalle kertynyt rasva ja lämmitä lientä sen verran, että se notkistuu. Erottele kimchistä neste. Lisää gochugaru ja kimchin neste liemeen. Lisää joukkoon kaksi hienonnettua valkosipulinkynttä ja soija. Mausta liemi lopuksi pippurilla ja suolalla. Mikäli haluat liemestä tulisemman, voit lisätä gochugarua ja gochujangia. Pidä lämpimänä tarjoiluun asti.

Enoki ja shimeji -sienet ensimmäistä kertaa keittiössäni – mutta ei viimeistä!

Keitä kananmunia 3,5-4 minuuttia ja huuhtele sen jälkeen runsaalla kylmällä vedellä. Kuori varovasti, jotta munat eivät hajoa. Kuumenna ruokalusikallinen vegeöljyä pannulla. Lisää sienet ja paista keskilämmöllä kunnes ne ovat ruskistuneet. Laita sivuun odottamaan tarjoilua. Lisää pannulle hieman öljyä ja paista revittyä lihaa noin 5 minuuttia, kunnes lihat ovat hieman paahtuneet ja ruskistuneet.

Tarjoilu:

Annostele keittokulhon pohjalle 1-1,5 dl keitettyjä nuudeleita. Kaada päälle kuumaa lientä. Lisää keiton päälle paahdettuja sieniä ja lihaa, purjorenkaita, mungpavun ituja, reilu ruokalusikallinen kimchiä, pilkottu korianteri sekä löysäksi keitetty kananmuna puolitettuna.

Tein keiton lähes täysin Jennin ohjeen mukaan – tosin bonitoa minulla oli vain puolet ohjeen määrästä (raaka-aineita ostellessani muistin että sitä on kotona mutta sitä ei sitten ollutkaan tarpeeksi). Jouduin keittämään liemeni kahdessa kattilassa, koska en omista tarpeeksi isoa, mutta se ei ollut mikään ongelma. Lisäksi jätin liemen viimeistelyvaiheessa raa’an valkosipulin vähemmälle.

Löysin aasialaisesta kaupasta shimeji-sienten lisäksi enoki-sieniä, joten keitossani oli myös niitä. Shimejit pitää käsittääkseni aina kypsentää, mutta enokin voi tarjota myös raakana. Korianteri jäi keitosta tällä kertaa pois, sen sijaan viimeistelin kulhollisen merileväsilpulla.

Eksoottisempia raaka-aineita kannattaa metsästää etnisistä kaupoista; itse kiersin läpi Tokyokanin, Aseanic Tradingin ja Vii Voanin saadakseni kaiken tarvitsemani kassiin. Jännät sienet voi korvata tutuilla shiitakkeilla ja herkkusienillä, enkä usko keiton maun valtavasti kärsivän, vaikka kiinalainen chilitahna doubanjiang jäisi löytämättä (kuten minulla meinasi käydä). Gochujangia ja jopa kimchiä löytyy onneksi nykyään lähikaupastanikin 🙂

ramenkeitto

Jenni vinkkaa vielä sen, että mikäli keität liemen häränhännistä, lisää keittolihojen joukkoon noin 0,5 kg naudan rintaa, koska häränhännissä ei ole juuri yhtään lihaa. Naudan rinta voi keittyä liemessä saman ajan kuin muutkin luut ja lihat. Lisäksi ramenkeitto on gluteeniton, mikäli käytät soijan sijasta tamaria ja nuudeleina riisinuudeleita.


Kirja-arvontaan voit osallistua kommentoimalla juttuun vaikkapa miksi kirja sinua kiinnostaa. Kaikki 17.5. mennessä kommentoineet ovat mukana arvonnassa  ♥

Arvon voittajan 17.5.2016

(arvonta ohi – kiitos kaikille osallistuneille!)

303 views