Okonomiyaki suppilovahveroilla ja kurpitsalla

Okonomiyaki suppilovahveroilla ja kurpitsalla
Syksyinen okonomiyaki sisältää suppilovahveroita, kurpitsaa ja reilusti kaalia!

okonomiyaki

Okonomiyaki kuten haluat!

Suppilovahveroilla, kurpitsalla, kaalilla, sipulilla ja juustolla lastattu suolainen okonomiyaki on tuhti ja herkullinen ruoka, joka maistuu minulle varsinkin nyt pimeänä vuodenaikana, kun mieleni halajaa lohturuokaa harva se päivä! Okonomiyaki on ensimmäisiä japanilaisia ruokia, joita olen syönyt sushin lisäksi. Opin tekemään tätä japanilaista paksua ja täyteläistä suolaista “pannukakkua” ystäväni Minorin avulla Osakan tyyliin viisi vuotta sitten ja sittemmin pääsin herkuttelemaan okonomiyakilla monin kerroin myös ihan paikan päällä Japanissa. Niinpä tähän ruokaan liittyy myös paljon hyviä muistoja!

Okonomiyaki kääntyy suomeksi kutakuinkin “kuten haluat” tai “mitä haluat” (okonomi) “paistettu” (yaki). Ja niinhän se käytännössä onkin – mitä haluat paistettuna paksuksi pannukakuksi. Okonomiyaki sisältää runsaasti kaalia ynnä muita täytteitä (jamssia, mereneläviä, pekonia, vihanneksia… jopa nuudeleita) paistettuna vehnäjauhoista, kananmunasta ja dashiliemestä tehdyn taikinan sisään, jos syöt sitä Osakan alueella. Hiroshiman alueella okonomiyaki rakennetaan samoista raaka-aineista, mutta ne kerrostetaan paistolevylle taikinaan sekoittamisen sijaan, jolloin pannukakku on alussa korkea torni, joka paistaessa madaltuu kun raaka-aineet (mm. vieläkin isompi määrä kaalia ynnä kaikki muu mitä haluat) kypsyy. Ja onhan niitä versioita vielä monia muitakin kun liikkuu maassa alueelta toiselle! Kunpa pääsisin vielä joskus maistamaan niistä jokaisen paikan päälle…

okonomiyaki

aonori leväOkonomiyaki ei olisi okonomiyaki ilman runsasta kerrosta okonomiyakikastiketta, Kewpie-majoneesia, katsuobushi-lastuja ja aonorihiutaleita!

okonomiyaki resepti

Majoneesia, majoneesia… lisää Kewpie-majoneesia!

Oli seassa mitä vaan, tärkeä osa okonomiyakia on kuitenkin myös se mitä sen päälle tulee! Kun paksu ja ihanan mehevä pannukakku on paistettu, se valellaan makeanhappamalla ja koukuttavalla okonomiyakikastikkeella, Kewpie-majoneesilla, katsuobushi-lastuilla ja aonori-levähiutaleilla. AH! NIIN HYVÄÄ! Japanilaista pikkelöityä inkivääriäkin eli gariakin voi okonomiyakin kaverina tarjota.

Ostan itse okonomiyakikastikkeen yleensä valmiina, mutta jos en pääsisi siihen käsiksi, kastikkeen voisi sekoittaa myös itse ketsupista, Worcestershirekastikkeesta, hunajasta ja soijasta (noin kolme osaa kestuppia, yksi Worcestershirekastiketta, yksi soijaa ja maun mukaan sokeria tai hunajaa). Jos saatavuus tuottaa muidenkin raaka-aineiden osalta ongelmia, voi majoneesin voi toki vaihtaa japanilaisesta Kewpiestä kotimaiseen tai itse tehtyyn ja aonorihiutaleet paahdettuun ja murennettuun sushille tarkoitettuun norilevään ilman että kokonaisuus suuresti kärsii, mutta se mitä ainakaan minusta ei voi millään korvata, on katsuobushi.

Katsuobushi?

Katsuobushi on kuivattua ja savustettua boniittia (tonnikalan sukuinen kala), josta vuollaan ohuen ohuita suikaleita erilaisten ruokien, kuten okonomiyakin päälle, sekä paksumpia siivuja maustamaan japanilaisen keittiön kulmakiveä dashilientä. Hienoimmat katsuobushit käyvät läpi myös pitkän säilytyksen, jonka aikana pinta peittyy hyvillä homeitiöillä jotka auttavan kalanpalan kuivauksessa ja kehittävät siihen lisää aromeja. Tästä prosessista en kuitenkaan ymmärrä sen vertaa että edes yrittäisin selittää siitä enempää, vaan suosittelen kiinnostuneita lukemaan aiheesta esim. täältä!

Katsuobushin maku on savuinen ja täynnä umamia, enkä tosiaan jättäisi sitä okonomiyakini päältä pois jos vain suinkin sitä käsiisi saat. Katsuobushi paitsi maistuu ihanalta, myös tekee tästä ruuasta pienen arjen spektaakkelin, kun ohuet lastut huojuvat tanssien lautasella kuuman pannukakun päällä.

Jos et syö eläinperäisiä tuotteita, on katsuobushi toki jätettävä lautaselta pois. Kuten sanottu, en ainakaan itse keksi katsuobushille korvaavaa vegaanista tuotetta, mutta hieman savuiset dulse-merilevähieutaleet voisivat olla vegaanille (ja miksei sekaanillekin) hyvä lisä okonomiyakin päällä 🙂 Olen myös lukenut joidenkin vuolevan kuivatusta shiitakkeesta ohuen ohuita lastuja okonomiyakin päälle, mutta sitä en ole itse kokeillut. Lisää vinkkejä okonomiyakin veganisoimiselle jutun lopusta!

okonomiyaki resepti

Koska okonomiyaki on nimensä mukaisesti “mitä haluat”, täydensin yksinkertaista Minorilta oppimaani okonomiyaki Osakan tyyliin -ohjetta tänä syksynä paistetuilla suppilovahveroilla ja raastetulla kurpitsalla. Käytän tässä vaiheessa vuotta suppilovahveroita pakastimesta, jonne ne laitan valmiiksi paistettuina ja sadan gramman pakkauksina – siksi määrä on ilmoitettu paistettuina sieninä. Määrä ei kuitenkaan ole niin pilkun päälle, pääasia että taikina riittää sitomaan kaikki raaka-aineet yhteen! Juustoksi valitsin ihanan voimakkaan, aromikkaan ja pähkinäisen Västerbottenjuuston, joten lopputulos on ehkä enemmänkin pohjoismais-japanilainen fuusiokotikeittiöviritys kuin perinteinen japanilainen okonomiyaki, mutta herkullista se on joka tapauksessa!

Suppilovahvero-kurpitsa okonomiyaki

4-8 lettua

2½ dl dashia*

200g vehnäjauhoja (n. 2,5 dl)

2 munaa

n. 100g paistettuja suppilovahveroita

300g valkokaalia

100-150g kurpitsaa (esim. myskikurpitsaa)

2 kevätsipulia

1 pieni (makea) sipuli

1-1½ dl Västerbottenin juustoa

n. ½ tl suolaa

neutraalin makuista kasviöljyä paistamiseen

Tarjoiluun:

Okonomiyaki-kastiketta

Kewpie majoneesia

reilusti katsuobushi -lastuja

maun mukaan aonoria

*ohjeen kahdelle erilaiselle dashille löydät täältä, mutta voit myös käyttää jauheesta valmistettua dashilientä.

Valmistelut:

Kuori ja raasta kurpitsa. Viipaloi kaali ensin ohueksi suikaleeksi, sitten vielä toisinpäin silpuksi. Sekoita vehnäjauhot dashiliemeen ja riko mukaan kananmunat. Sekoita tasaiseksi ja lisää sekaan kaali, kurpitsaraaste, paistetut sienet, ohuelti viipaloitu sipuli, silputtu kevätsipuli sekä juusto. Mausta okonomiyakitaikina ripauksella suolaa ja sekoita tasaiseksi.

Paistaminen:

Kuumenna iso, mielellään valurautainen paistinpannu keskilämmölle ja lorauta sille hieman öljyä. Voit paistaa joko isoja okonomiyaki -lettuja, tai tehdä seoksesta useampia pienempiä pannukakkusia. (Tämä määrä taikinaa riittää neljään isoon lettuun tai kuudesta kahdeksaan pienempään.) Annostele pannulle reilun senttimetrin paksuinen kerros seosta ja peitä paistuva lettu kannella muutaman minuutin ajan. Kun okonomiyakin pinnalle nousee kuplia ja sen pohja on ruskistunut, voit kääntää sen!

Ison letun kääntäminen lastoilla voi olla haastavaa ellei omista superleveää paistinlastaa, joten itse liu’utan suosiolla pannukakun lautaselle ja kippaan sen lautasen avulla takaisin paistinpannulle toisinpäin. Jatka paistamista toiselta puolelta kunnes okonomiyaki on pinnalta ruskistunut ja läpikypsä. Voit hieman painella lettua paistumisen aikana lastalla tiiviimmäksi, ja tarpeen mukaan kääntää sen ympäri useammankin kerran. Lisää hieman öljyä aina tarpeen tullen. Pienten lettujen paistamiseen menee minulla n. 4-5 minuuttia per puoli, isompiin n. 6-7 minuuttia per puoli – eli mitään supernopeaa näiden paistaminen ei varsinkaan isommalle porukalle ole!

Viimeistely:

Sillä välin kun okonomiyaki toisensa jälkeen valmistuu, voi edellisiä pitää edellisiä lämpimänä uunipellillä noin 60-80 asteisessa uunissa. Toki letut voi myös syödä sitä mukaa kun ne valmistuvat! Viimeistele okonomiyaki pursottamalla päälle reilusti kewpie-majoneesia ja okonomiyakikastiketta. Kauniin pinnan saa, kun pursottaa raidat yhteen suuntaan ja sitten vetää raitojen yli hammastikulla poikittain. Kun vuorottelee hammastikun suuntaa eteen-taakse, saa kuviosta kauniin neulemaisen. Lopuksi tosin okonomiyaki kuitenkin vielä viimeistellään kourallisella katsuobushi-lastuja ja ripauksella aonori-levää!

Tarjoile suppilovahvero-kurpitsa okonomiyaki kuumana. Itse nostan pöytään sekä majoneesin, okonomiyakikastikeen, katsuobushilastut että aonorihiutaleet, sillä yleensä jossain vaiheessa tahdon niistä jokaista vielä vähän lisää.

okonomiyaki

Vegaaninen okonomiyaki

Okonomiyakissa on eläinperäisiä tuotteita seuraavissa: kananmuna, katsuobushi, juusto, majoneesi ja okonomiyakikastike. Kananmunan funktio taikinassa on tehdä okonomiyakista helpommin kasassa pysyvä ja kuohkea. Kuohkeutta on hankalampi saavuttaa vegaanisilla kananmunankorvikkeilla, mutta kasassa pysyvyyttä voi edistää samoin kuin muissakin vegaanisissa kananmunankorviketilanteissa: pellavansiemen/chialimalla,

Okonomiyaki ilman eläinperäisiä tuotteita:
  • käytä vain kombulevästä ja/tai kuivatusta shiitakkeesta valmistettua dashia (ohje täällä)
  • korvaa taikinan kananmuna esim. kolmella ruokalusikallisen kikhernejauhoja sekoitettuna kolmeen ruokalusikalliseen dashia tai aquafabaa tai noin puolella desillä silken tofua per muna. Ripaus mustaa kala namak -suolaa tuo taikinaan kananmunan makua!
  • jätä katsuobushi päältä pois tai “korvaa” se paahdetuilla rapeilla dulse-hiutaleilla ja/tai vegepekonilla
  • käytä vegaanista juustoraastetta
  • käytä vegaanista majoneesia
  • käytä vegaanista okonomiyakikastiketta. Kastikkeesta on myytävänä vegaaninen versio, mutta en ole ainakaan itse bongannut sitä vielä Suomesta. Kastiketta itse tehdessä voit vain vaihtaa perinteinen Worcestershirekastike vegaaniseen ja käyttää makeutuksena hunajan sijasta esim. agavesiirappia tai sokeria!

kewpie majoneesi

Ps. Okonomiyaki on jo tällaisenaan tosi tuhtia ja täyttävää ruokaa, mutta jos kaipaat siihen vielä pientä makubuustia, voit lisätä lettutaikinaan rapeaksi paistettuja vegemakkaran palasia tai laittaa jokaisen letun alle paistumaan muutaman pekonisiivun.

Pps. Jos olet japanilaisten makujen ystävä, kannattaa Minorin ja hänen puolisonsa Benjaminin Sake Bar & Izakaya laittaa seurantaan! Olen käynyt heidän pop upeissaan syömässä jo kahdesti, ja odotan kieli pitkällä että pariskunta saa jonain päivänä oman ravintolan pystyyn 🙂

123 views

Mausteiden kanssa graavattu keltuainen

by Juulia 6 Comments
Mausteiden kanssa graavattu keltuainen

graavatut keltuaiset

Graavatut keltuaiset

Yksi viime vuosien lempitavoistani käyttää keltuaisia on ollut niiden graavaaminen. Yksinkertaisimmillaan se tapahtuu niin, että keltuaiset peitellään suolan ja sokerin seokseen X päiväksi, jonka jälkeen graavatut keltuaiset kuivataan ja sitten ne ovatkin käyttövalmiita (lue tarkemmat ohjeet tästä jutusta). Graavattua keltuaista voi raastella tai viipaloida menemään monenlaisten ruokien päälle. Omasta mielestäni raaste sopii erityisesti esim. parsarisoton, mätipastan, herkkusienipastan sekä japanilaistyyppisten riisikulhojen päälle, mutta hyvin sitä voi käyttää myös vaikkapa salaatinkastikkeiden sakeuttajana (korvaan graavatulla keltuaisella nykyään esim. osan Mamman munakastikkeen kovaksikeitetyistä keltuaisista). Itseasiassa laittaisin tätä varmaan nykyään munavoihinkin 😀

Perusohjetta voi kuitenkin viilailla monin tavoin erilaisia mausteita käyttämällä. Omia suosikkejani on kuivatun ja savustetun boniitin eli katsuobushin jauhaminen graavausseokseen, mutta mukaan menee monesti myös kuivattuja sieniä, erilaisia pippureita, kuivattua chiliä ja/tai laakerinlehtiä. Lisäksi käytän monesti valkoisen sokerin sijaan kookossokeria tai jotain muuta tummaa ja aromikasta sokeria.

graavattu keltuainen

graavattu keltuainen

5-7 päivää maustunut ja ihanan aromaattiseksi ja umamiseksi graavattu keltuainen säilyy kuivattuna jääkaapissa ilmatiiviisti pakattuna noin kuukauden. Makua tässä herkkupalassa on niin runsaasti, että monesti raastan sitä ihan vaan voidellun leivän päälle: vähän erilainen mutta supermaistuva munavoileipä!

Yleiskäyttöön keltuaisia maustaessani suosin alapuolisista maustamistavoista ensimmäistä: umaminen ja savuinen mausteseos, jossa on mm. katsuobushia, laakerinlehtiä ja hieman savuista chipotlechiliä sopii minusta lähes ruokaan kuin ruokaan. Kiinalaistyyppistä aromaattista ja tulisen polttavaa mausteseosta käytän tehdessäni keltuaisia aasialaisiin ruokiin, yrtti-valkosipuliversiota käytän taas varsinkin pastan ja risoton kanssa.

Mausteiden kanssa graavattu keltuainen

6 luomumunan keltuaista

3 dl hienoa suolaa

3 dl kookossokeria/ruokosokeria/muscavadoa (tai 1,5 dl valkoista sokeria ja 1,5 dl tummaa)

tiiviskantinen astia, johon mahtuu kuusi keltuaista niin etteivät ne kosketa toisiaan

Savuinen umamiseos:

2 tl kokonaisia valkopippureita

n. 5 g katsuobushilastuja

n. 5 g kuivattuja sieniä (esim. suppilovahveroita/tatteja/siitakkeita)

2-3 laakerinlehteä

2 tl kuivattua chipotlechiliä

Kiinalainen mausteseos:

1 rkl viismaustetta

1 rkl sichuanpippuria

1 iso tähtianis

1 tl kokonaisia maustepippureita

Yrtti-valkosipuliseos:

1 rkl kuivattua rosmariinia

1 rkl kuivattua timjamia

2-3 tl valkosipulijauhetta

Jauha käyttämäsi mausteet hyvin hienoksi. Itse teen tämän tehosekoittimen silppuriterällä niin, että seassa on desin verran sokeria tai suolaa. Lisää sekaan sitten loppu suola ja sokeri ja hienonna kaikki vielä mahdollisimman tasaiseksi. Mitä tasaisempi mausteseos on, sitä tasaisemmin maku leviää keltuaisiin 🙂

Laita seoksesta noin kaksi kolmasosaa tiiviskantisen rasian pohjalle. Tee kahvimitalla tai ehjällä kananmunalla mausteseokseen kuusi syvennystä. Erottele kananmunista keltuainen kerrallaan syvennykseen. Varo rikkomasta keltuaista! (Jos keltuainen rikkoutuu maustepedillä, sen voi halutessaan jättää paikoilleen ja tukea valumaa mausteseosseinämällä – muoto kärsii, maku ei niinkään.)

suolatut keltuaiset

graavatut keltuaiset

Peittele keltuaiset lopulla mausteseoksella. Laita rasiaan kansi päälle ja nosta keltauaiset jääkaappiin. Siellä ne saavat olla 5-7 päivää. (3-4 päivääkin käy, silloin keltuaiset vaan jäävät sisältä pehmeämmiksi, maku on vähemmän intensiivinen ja kuivattaminen vie pidempään.)

Kalastele keltuaiset kosteaksi muuttuneesta seoksesta yksi kerrallaan ja pese jokainen graavattu keltuainen varovasti saadaksesi kaiken mausteseoksen pinnasta irti. Jätä keltuaiset leivinpaperille huoneenlämpöön kuivahtamaan noin tunniksi. Käännä kerran tänä aikana. Kuivata keltuaisia sitten ritilällä tai leivinpaperoidulla uunipellillä 50-60 asteisessa uunissa muutaman kerran käännelleen kunnes ne ovat pinnaltaan täysin kuivia (graavausajasta riippuen n. 40-90 min). Säilytä graavatut keltuaiset ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa.

graavatut keltuaiset

Ps. Jos mausteseoksen haluaa käyttää uudelleen keltuaisten graavaamiseen, se pitää America’s Test Kitchenin mukaan ensin kuivata täysin kuivaksi ja jauhaa sileäksi, sillä keltuaisista imeytyy kosteutta jopa 50% graavautumisen aikana mausteseokseen. Muihin tarkoituksiin ei tätä seosta kannata uudelleenkäyttää, kun seassa on kuitenkin ollut raakaa kananmunaa. Joskus olen tehnyt itse myös niin, että olen liuottanut kertaalleen käytettyä kosteaa mausteseosta muutamaan desiin vettä ja pikagraavannut keltuaisia tässä mausteliejussa jääkaapissa muutaman tunnin. Näin saan aikaan aikamoisen herkullisen sisältä vielä pehmeän keltuaisen esim. tamago kake gohaniin tai ramenkeittoon!

260 views

Dashi × 3

Dashi × 3

dashiDashi × 3

Dashi!

Dashiliemi on yksi japanilaisen keittiön peruspilareista – ja nykyään myös minun! Se on vahvan umamista ja se valmistuu yksinkertaisimmillaan yhdestä raaka-aineesta eli kombulevästä. Dashin tekeminen on vielä yksinkertaisempaa: uita kombua vedessä, kuumenna, poista kombu. Tadaa! Dashi on valmista. Jos olette koskaan tehneet esim. kasvis- tai kanalientä itse kotosalla, tiedätte, että homma on silloin aika paljon työläämpää.

Ainoa dashin tekemiseen liittyvä vaivannäkö osuukin hankintojen puolelle – kombua kun ei ihan lähikaupoista vielä saa. Aasialaisissa ruokakaupoissa sitä kuitenkin myydään usein montaakin sorttia, eivätkä hinnat juuri päätä huimaa: paketti voi irrota jopa parilla eurolla. Toki kombuakin ostellessa kannattaa satsata laatuun ja etsiä erityisesti sellaista levää, jonka pinnalla on reilusti valkoista jauhetta. Tuo jauhe kondensoituu kombun pinnalle sen kuivuessa auringossa ja mm. glutaamisia happoja mannitolia; se ei siis ole hometta vaan tiivistynyttä umamia.

dashi

Japanintuliaiset itselle osa XXX: ihanan valkopilkullista kombua + paksuja katsuobushilastuja eli kezurikatsuojaa.

Selvittelyjeni perusteella japanilainen kombu tulee yleensä Hokkaidon alueelta, mutta kombua viljellään myös niin Koreassa kuin Kiinassakin. Ostin Japanin matkaltani kotiin erään kauppa-apulaisen suosittelemaa “parasta” (ja samalla tietysti myös kalleinta) kombua – Hidakan alueelta –  ja se onkin osoittautunut erittäin maukkaaksi dashin raaka-aineeksi. Nyt tosin vähän harmittaa, etten samantien ostanut kaikkia erilaisia kombuja, joita tielleni osui – voisin nimittäin viettää mieluusti vaikkapa hiihtolomani niiden makuvivahteita vertaillen.

Eipä siinä valitsemassani luksuslevässä silti kaltaiseni aloittelevan kombuntuntijan suussa suuren suurta eroa ole verrattuna aasialaisten markettien halpiskombuun (joiden pakkauksista en usein osaa edes etsiä alkuperämaata). Hyvä näin, vaikka voisin kyllä ihan varta vasten lähteä kombunhakureissulle Japaniin, kunhan vaan ensin voittaisin lotossa.

Onsen tamago dashikylvyssään

No mihin sitä dashia oikein käytetään?

Dashi maustaa Japanissa niin keitot, liemet, kastikkeet, paistokset kuin padatkin, ja se on maukas haudutusliemi monille vihanneksille, tofulle, kalalle ja lihalle. Kananmunan kaveriksi dashi käy myös monella tapaa, joista muutaman täällä blogissakin vielä tulen esittelemään.

Kovin montaa japanilaista reseptiä en ole vielä löytänyt, missä dashia ei käytettäisi tavalla tai toisella … ja niitähän minä olen tässä talven mittaan kahlannut läpi jo melkoisen määrän. Omia suosikkiosoitteitani dashille ovat mm. gyudon-lihapata, ochazuke, okonimyaki sekä onsen tamago. Kun nykyään jääkaapistani löytyy dashia lähes kokoajan, sitä lorahtelee myös kaikenlaisiin keittoihin (ensisijaisesti erilaisiin ramen- ja misokeittoihin) ja jopa risottoon. Kasvislientä ei ole vielä tullut ikävä!

Dashille löytyy netistä valtava määrä erilaisia ohjeita, joissa vaihtelevat niin raaka-aineet, kuin niiden käsittelytavatkin. Itseäni alkuun hieman hirvitti, että miten sitä nyt oikein pitäisi tehdä – näin vai noin? Mikäli olet kaltaiseni utelias ihminen, kannattaa lukaista esim. tämä melko kattava dashilajeita avaava juttu. Helpointa on kuitenkin vain olla jännäilemättä, ja ryhtyä hommiin. Pieleenmenovaara on dashin valmistamisessa minimaalinen!

Rohkaistaakseni kaikkia vielä epäröiviä dashiliemen pariin, laitan teille tänään kolmenlaiset dashinvalmistusohjeet:

  • Perusdashin, jossa on kombulevän lisäksi katsuobushia, eli kuivattua, fermentoitua ja savustettua tonnikalaa, boniittia. Kun puhutaan yleisesti dashista, tarkoitetaan sillä usein juuri tällaista dashia. Katsuobushilla maustettu dashi on oma suosikkini, se kun tuo liemeen ihanaa savuisuutta, josta pidän kovasti.
  • Siitakedashin, jota buddhalaiset munkitkin Japanissa käyttävät herkullisia kasvisruokiaan (shojin ryori) laittaessaan. Tässä dashissa kombulevän makua täydentää vahvasti umaminen kuivattu siitakesieni.
  • Kolmas ei sitten olekaan resepti lainkaan, sillä se valmistetaan jauheesta. Dashin tekeminen itse vie nopeimmillaan 20 minuuttia, joten tilanteita, jolloin turvaudun itse valmisjauheisiin, ei tapahdu kovinkaan usein. Annospusseihin pakattua dashijauhetta on silti hyvä pitää maustekaapissa, esim. jos kombun raaka-aineet ovat päässeet loppumaan ja jonkun japanilaisen ruuan himo yllättää. Dashijauheessa on toki kombun ja boniitin lisäksi myös enemmän tai vähemmän lisäaineita, joten ainakin itse pidän tuotteen täysin hätävaran roolissa.

Käytän itse perusdashia tehdessäni kombun kaverina mieluiten katsuobushin paksumpaa versiota kezurikatsuojaa, jota toin reissusta kotiin reilut määrät. Valitettavasti en ole vielä bongannut tuota paksumpaa lastua kotisuomesta – niinpä kun se loppuu, palaan taas täältä löytyvän paperinohuen katsuobushin, hanakatsuon, pariin … tai ehkä rohkenen kokeilla sen tilaamista netistä?

Katsuobushin määrää liemessä voi säätää oman maun mukaan – mitä enemmän niitä raaskit laittaa, sen vahvempi maku liemellä on. Sama koskee tietysti myös kombua, ja siitakedashia valmistettaessa siitakkeiden määrää.

Dashi

1 l vettä

n. 10 × 20 cm pala kombua

kourallinen katsuobushia (n. 5 g)

Murra dashi muutamaan palaan ja laita se syvään kulhoon. Mittaa vesi kombun päälle. Mikäli sinulla vain on aikaa, jätä kombu veteen likoamaan ja uuttumaan viileässä paikassa mahdollisimman pitkäksi aikaa, mieluiten yön yli. Jääkaappiin ja kansi päälle vaan! Kaada sitten kombu liotusvesineen kattilaan ja ala lämmittämään seosta hitaasti miedolla lämmöllä. Voit myös hypätä liotusvaiheen yli ja laittaa kaikki raaka-aineet suoraan kattilaan. Juuri ennen kuin vesi saavuttaa kiehumispisteensä, siirrä kattila liedeltä ja kalastele kombun palaset vedestä pois. 

Lisää veteen katsuobushi ja anna seoksen seistä kymmenisen minuuttia, tai kunnes hiutaleet vajoavat kattilan pohjalle. Siivilöi liemi pienireikäisellä siivilällä (tai vuoraa siivilä vielä harsokankaalla/kahvinsuodatimella) ja se on valmis käytettäväksi. Dashi säilyy jääkaapissa 4-5 päivää. Itse olen myös pakastanut sitä esim. ramenkeiton pohjaksi, mutta parhaimmillaan se on kyllä aina tuoreena.

Huom! Kun valmistat dashia, voit uudelleenkäyttää kombun ja katsuobushin. Ensimmäisellä käyttökerralla valmistunutta dashia kutsutaan ichibandashiksi eli “ensimmäiseksi dashiksi”, mutta kun käytät samaa kombua ja katsuobushia uudelleen, saat aikaan hieman miedompaa lientä eli “toista dashia”, nibandashia. Nibandashi sopii hyvin ruokiin, joissa dashin maku ei ole pääosassa – esim. ramenkeiton pohjaksi tai erilaisten raaka-aineiden haudutusliemeksi. Se kannattaa tehdä heti ensimmäisen satsin perään, kosteat kombu ja katsuobushi kun eivät säily pitkään.

Valmistaaksesi nibandahsin riittää, että laitat kombun ja katsuobushin takaisin kattilaan, lisäät päälle vettä ja lämmität seosta taas hitaasti kiehumispisteeseen. Anna sen poreilla sitten kymmenisen minuuttia ja siivilöi näin syntynyt liemi samaan tapaan kuin ekalla kerralla.

Vasemmalla siitakedashi, oikealla perusdashi.

Siitakedashi

1 l vettä

n. 10 × 20 cm pala kombua

2-4 kuivattua siitakesientä

Murra kombu muutamaksi pienemmäksi palaksi ja laita se kulhoon siitakkeiden kanssa. Kaada vesi päälle. Jätä seos maustumaan ja uuttumaan mieluiten yön yli viileään paikkaan. Kaada sitten kombu ja siitakkeet liotusvesineen kattilaan ja ala lämmittämään seosta hitaasti miedolla lämmöllä (mikäli sinulla on kiire, hyppää liotusvaiheen yli ja laita kaikki raaka-aineet suoraan kattilaan).

Juuri ennen kuin vesi saavuttaa kiehumispisteensä, siirrä kattila liedeltä ja kalastele kombun palaset vedestä pois. Kun liemi on hieman jäähtynyt, poista myös siitakkeet ja purista niistä varovasti kaikki vesi liemeen. Liemeen käytetyt siitakkeet voi käyttää vielä ruokaan, jos tahtoo, tosin kovat varret niistä kannattaa kyllä poistaa.

Siitakedashi näyttää tältä vietettyään yön jääkaapissa. Se olisi valmista käytettäväksi jo tässä vaiheessa, mutta lämmittäminen lisää dashin viskositeettia hieman ja saa viimeisetkin maut irti sekä kombusta että siitakkeista.

Hätävaradashi

dashijauhetta

vettä pakkauksen ohjeen mukaisesti

No nyt on kyllä todellinen reseptinkirjoittajan miniloma, eikä mulla ole tähän muuta sanottavaa kuin: seuraa paketin ohjeita. 😉

Pikadashi. Ihan passeli tuote joihinkin tilanteisiin!

No niin, siinä ne nyt sitten ovat! Helppoja ja mahtavan monikäyttöisiä joka ikinen. Minun keittiööni dashi on tullut jäädäkseen, mites teidän muiden?


Ps. Ainakin yhden rakkaan sieniallergisen kasvissyöjäjystäväni vuoksi mainittakoon, että dashin voi tehdä  myös pelkästä kombusta. Maku on tällöin hieman yksiulotteisempi, mutta edelleen erittäin umamipitoinen ja maukas. On se kombu vaan ihmeainetta!

Pps. Monissa tutkimissani lähteissä varoitetaan, että kombu saattaa joskus sisältää pieniä määriä hiekkaa. Varman päälle pelaajien kannattaa siis tutkia kombua hieman ennen sen tuuppaamista veteen ja pyyhkiä mahdolliset epäilyttävät muruset sen pinnasta esim. talouspaperilla. Kombua ei kuitenkaan missään nimessä pestä – siinä huuhtoutuisi samalla kaikki se maku sen pinnasta viemäriin! Lopuksi voit vielä siivilöidä vielä valmiin dashin joko harsoliinan tai kahvinsuodattimen kanssa. Itse en ole kuitenkaan törmännyt kertaakaan hiekkaan kombussa.

Ppps. WWF:n kalaoppaan mukaan boniitti ei ole uhanalainen, mutta silloin kun se kalastetaan verkolla tai kurenuotalla, tulee sen kylkiäisenä huomattavia määriä sivusaalista (ja siis tämähän tarkoittaa mm. lintuja, merikilpikonnia, muita kalalajeja ja keskenkasvuisia tonnikaloja). En valitettavasti ainakaan vielä ole onnistunut kaivelemaan, miten katsuobushiin käytetyt boniitit japanissa kalastetaan, joten mikäli jollain on tästä tietoa, kertokaa mullekin!

6 359 views

Onsen Tamago eli kylpevät kananmunat

by Juulia 22 Comments
Onsen Tamago eli kylpevät kananmunat

onsen tamago

Kylpevät munat

En tiedä paljon mitään upeampaa kuin täydellisesti kypsennetty keltuainen: tuo silkkinen, eloisa, kultaisena hohtava pieni pallero valaisee päivän kuin päivän. Vastavuoroisesti en tiedä juuri mitään masentavampaa kuin pieleen kypsennetty kananmuna: jauhoinen pingispalloa muistuttava keltuainen, jonka ympärillä on sellainen harmaanvihreä renkula, kuminen valkuainen, tai vielä pahempaa, alikypsä löllerövalkuainen! Mielialan pilaa myös muna, joka takertuu kuoreensa tai hajoaa omia aikojaan – osa nautintoahan on viiltää se täydellisesti hyllyvä keltuainen siinä lautasella auki ja katsella, kuinka se valuu…

Olenkin tämän vuoksi tutustunut huomattavaan määrään erilaisia kananmunan kypsennys- ja kuorimismenetelmiä, enkä siis munaa muniani enää ihan niin usein kuin joskus! Vierailin viime viikolla pitkästä aikaa Ravintola Kamomessa (edellisestä visiitistäni olikin aivan liian kauan aikaa), jossa söimme Juuson kanssa poikkeuksellisen pitkän kaavan mukaisen aterian (josta lisää myöhemmin). Jossain vaiheessa pöytään kannettiin koko illallisen upein annos: onsen tamago, eli kylpevä muna. Annos teki tähän munahulluun niin suuren vaikutuksen, että hyvä kun raaskin syödä koko kulhollista (…sen loppuminen kun suretti jo etukäteen).

Ravintola Kamomen Onsen Tamago: kulhollinen onnea.

Onsen tamago

Tamago tarkoittaa munaa, onsen taas kuumaa lähdettä. Annoksen nimi, onsen tamago, kertookin kaiken oleellisen: muna kylvetetään kuoressaan hitaasti kuumassa vedessä, kunnes valkuainen on silkkisen pehmeä mutta täysin hyytynyt ja keltuainen silkkaa kermaista euforiaa – aavistuksen kiinteytynyt mutta edelleen juokseva.

Keltuainen kiinteytyy n. 70 asteessa, kun taas valkuainen vasta 80:ssä, joten tällä tavoin kypsennettäessä munan molemmat osat lämpenevät hitaasti ja tasaisesti, eikä kummankaan ylikypsymisestä ole vaaraa kunhan lämpötila on tarpeeksi matala. Fiksummat ovat testailleet, että täydellisin lämpötila hitaasti kylvetetyille munille olisi jossain 63-75 asteen välimaastossa, riippuen, kuinka pitkään munat kylpevät ja kylpevätkö ne kattilassa, sirkulaattorissa vai uunissa vesihauteessa – ei ihan yhtä selkeää siis, kuin oman kylpyveden laskeminen.

DIY munakylpylä

Kamomevierailumme jälkeen päädyin kuitenkin rohkeasti kokeilemaan munan kylvettämistä kotosalla, olihan se upea elämys saatava kokea uudelleen eikä sitä Kamomeen ihan joka päivä voi lähteä. Netistä guugletellessa löytyi kylpevien munien reseptejä ylenpalttisesti, mutta testattavakseni otin ensimmäisenä Just One Cookbookin ohjeen sen helppouden takia.

Kyseisessä ohjeessa kiehautetaan litra vettä, lisätään siihen muutama desi kylmää vettä sekä jääkaappikylmät munat ja jätetään hela hoito sitten ajastimen kanssa omaan rauhaansa. Voisiko näin yksinkertainen ohje todella toimia, kun monessa muussa ohjeessa tarvitaan niin sirkulaattoria, lämpömittaria kuin kattilan vieressä päivystämistäkin?

onsen tamagoTäydellisen keltuaisen metsästys on minuuttipeliä: tässä 18 minuuttia kylpenyt muna…

…tässä 24 minuuttia kylpenyt muna.

No sehän toimi. Ohje on todellakin varsin vaivaton ja yksinkertainen, ettenkö sanoisi idioottivarma, eikä sen noudattamiseen tarvita kuin kannellinen ja kapea kattila, vettä sekä ajastin. Matalan kynnyksen onsenmunametodi siis! Munat valmistuvat tällä ohjeella myös aamupöpperössä kuin itsestään, samalla kun meikäläinen harjaa hampaita ja keittelee kahvia.

Innostuin kotikutoisesta munan kylvetyshommasta siinä määrin, että meillä on nyt syöty näitä silkkisen pehmeitä herkkupaloja joka päivä viikon ajan: pasta-annoksessa, leivän päällä, ramenkeitossa, sellaisenaan, ja tietysti myös perinteiseen onsen tamagon tyyliin dashiliemessä. Loppua ei vielä näy, sillä mieleni tekisi kylvettää munia koko ajan!

onsen tamago20 minuutin muna on minusta dashiliemeen täydellinen: valkuinen pysyy kutakuinkin kasassa, mutta keltuainen on vielä juokseva.

Ohessa Just One Cookbookin alkuperäisohje, jonka olen kääntänyt tosin tietysti suomeksi ja vähentänyt munien määrän kahteen*, joka sopii omaan elämäntilanteeseeni paremmin (meitä kun on vain kaksi).

Alkuperäisohjeen mukainen 17 minuutin kypsennysaika oli kahdella munalla omaan makuuni aavistuksen liian lyhyt, joten suosittelen testailemaan munien keittelyä eri ajalla, kunnes oman ideaalikoostumuksen vaatima aika selviää! Yksi helppo konsti on ottaa munia kattilasta minuutin välein ja vertailla niitä – asia selviää varmasti. Koekappaleiden syöminen on toki omasta mielestäni tämän testin kohokohta ♥

Mitä tulee omiin kokeiluihini: pasta-annoksen tai leivän päälle sopivan keltuaisen sain aikaiseksi 22-24 minuutin kylvyllä, dashiliemeen upotettavan pehmoisemman onsen tamagon ajastus on minun keittiössäni sen sijaan 19-20 minuuttia. Ehkä kuitenkin laitan yhden kylpyveden nyt tulille, ihan vain varmistaakseni oliko se tosiaan niin … 😀

Onsen Tamago 2:lle

2 jääkaappikylmää munaa

1 l vettä

2 dl jääkylmää vettä

kannellinen pieni syvä kattila

ajastin

Dashiliemeen:

1 l vettä

n. 20 × 20 cm pala kombulevää

kourallinen katsuobushihiutaleita

2 rkl soijakastiketta

1 rkl mirinkastiketta

ruohosipulia / kevätsipulia

pieni siivilä

Valmista ensin dashiliemi: laita kombu likoamaan litraan kylmää vettä ainakin puoleksi tunniksi (tai jopa yön yli). Ala lämmittämään kombua likoamisvesineen miedolla lämmöllä, kunnes vesi on kiehumaisillaan. Ota silloin kattila liedeltä ja poista kombu.

Lisää liemeen tämän jälkeen heti katsuobushihiutaleet (mitä enemmän raaskit niitä laittaa, sen vahvempi maku liemeen tulee) ja kuumenna liemi vielä kerran kiehumispisteeseen, ota se sitten liedeltä. Kun katsuobushihiutaleet painuvat kattilan pohjaan, voit siivilöidä liemen. Mausta liemi lopuksi soija- ja mirinkastikkeella.

Munien kypsennys

Liemen maustuessa ala valmistelemaan munien kuumaa kylpyä: valitse pieni ja syvä kannellinen kattila ja kaada sinne litra vettä (munien täytyy peittyä kokonaan kylpyveteensä). Kuumenna vesi kiehuvaksi, ota kattila liedeltä ja lisää siihen sitten nopeasti kaksi desiä niin kylmää vettä kuin hanastasi tulee. Laske munat sitten varovasti kylpyynsä ja napsauta ajastin laskemaan 18-24 minuuttia (riippuen halutusta kiinteysasteesta). Laita kattilaan lopuksi kansi päälle äläkä avaa sitä ennen ajastimen piippausta.

Kun aika on kulunut loppuun, kalasta munat kattilasta ja säikäytä ne nopeasti jääkylmällä vedellä. Just One Cookbookin ohje sanoo, että tätä ei tarvitse tehdä, mutta itselläni on tämä munien säikäyttely niin selkärangassa, etten jätä sitä väliin. En, vaikka toki testasin säikäyttämätöntä munaa, eikä se yllättäen takertunutkaan kuoreensa.

Kun olet valmis tarjoilemaan kylpevät munat, annostele lämmin dashiliemi kulhoihin (n. 2,5 dl per kulho) ja riko sitten varovasti jokaiseen kulhoon yksi onsen-muna. Se humpsahtaa kuoresta melkein kuin raaka muna, niin pehmeä ja silkkinen se on. Leikkaa päälle lopuksi hieman kevät- tai ruohosipulia ja tarjoile heti!

onsen tamago

Valmis onsen tamago säilyy kuoressaan jääkaapissa muutaman päivän ja se on helppo lämmittää kuumassa vedessä tarpeen mukaan.

*Huom! Just One Cookbookin ohjeessa sanotaan, että munia on kypsennettävä kerralla neljä, ei enemmän eikä vähemmän – itse olen kuitenkin tehnyt prikulleen samalla ohjeella kahden munan kylpyjä. Ehkä meillä on täällä suomessa eri kokoiset kananmunat 🙂 Pointtinsa tässä ohjeistuksessa tietysti on, sillä neljä kylmää kananmunaa jäähdyttää vettä eri tavoin kuin kaksi. Mikäli siis haluat lisätä munien määrää kylvyssä, varaudu pidentämään niiden kylpemisaikaa ja mahdollisesti myös hieman vähentämään kylmän veden määrää kylpyvedessä. Mikäli muna osoittautuu rikottuasi sen vielä liian raa’aksi, voit pelastaa sen kippaamalla sen uppomunaksi kevyesti poreilevaan veteen johon olet kiepauttanut pyörteen; muutama minuutti riittää.

Ps. Sekä kertaalleen käytetyt katsuobushihiutaleet että kombu kannattaa säästää ja tehdä niistä “niban dashi” eli ns. toinen dashi. Niban dashi on “ichiban dashia” (eli sitä ensimmäistä) miedompaa, mutta se sopii hyvin esim. erilaisten keittojen pohjaksi. Dashi kuin dashi säilyy jokatapauksessa jääkaapissa oman kokemukseni mukaan ainakin 4-5 päivää.

1 536 views