Hodaria “nakit ja muusi” + sileäotsainen punaviinitasting

Hodaria “nakit ja muusi” + sileäotsainen punaviinitasting

Huh mikä viikonloppu mulla on takana: kummipojan ihka ensimmäinen yökyläily sekä 7-vuotissynttärit + ystäväporukan illanistujaiset hodaribuffetteineen, lautapeleineen ja viininmaisteluineen. Ihanaa, mutta aikaa omalle rauhoittumiselle jäi kyllä pyöreät nolla minuuttia 😛 Sunnuntaipäivä alkoi sitäpaitsi jo noin kello viisi, jolloin armas kummipoikani päätti että on aika ruveta kyselemään, mitä olen hankkinut hänelle synttärilahjaksi. Tutumpaa mulle on viideltä nukkumaanmeno kuin silloin herääminen, joten loppupäivä meni melkoisessa koomassa!

Viikonloppu meni myös kevyiden nakkiövereiden merkeissä, sillä lauantaina meidän ruokalistalla oli Halloween-henkisesti nakkimuumioita perunamuussipedillä ja sunnuntain kevyt iltapalahan oli tosiaan se kaikkea muuta kuin vaatimaton hodaribuffet. Onneksi niillä synttäreillä ei sentään tarjoiltu nakkeja (vaikka oman lapsuuteni lastenjuhlien vakiotarjoilu eli “nakkisiili” voisikin mielestäni tehdä comebackin)!

Syy kaveriporukan kokoontumiselle oli ystäväpariskunnan avioituminen; häälahjamme kun oli “yhteistä laatuaikaa”, johon poppoosta jokainen oli ideoinut tai valmistanut jotain. Koska pikkusiskoni on entinen Alkolainen, päätimme siskon kanssa vetäistä ohjelmanumerona kevyen ja sileäotsaisen viinitastingin. Viinit maisteluun saimme blogini kautta Social Winesiltä, jonka asiantuntevan henkilökunnan annoin myös valkata meille ne maisteltavat viinit. Tastingiin lähtikin tämän vuoksi myös itselleni yhtä lukuunottamatta vähän tuntemattomampi punaviininelikko, minkä ansioista olin itse tastingissä kutakuinkin samalla viivalla muiden kanssa.

Tiukka punaviinitastingnelikko: Wakefield Cabernet Sauvignon 2015, Concannon Livermore Petit Sirah 2012, McGuigan Bin 3000 Merlot 2014 sekä Castillo Murviedro Tempranillo 2015.

Sileäotsaisessa viinitastingissä ei murehdita, vaikka viinit joudutaan maistelemaan kertislaseista – ne eivät ole viininmaisteluun ihanteellisia, mutta kellä oikeasti on 40 viinilasia?

Neljän suht keskitanniinisen ja -täyteläisen punkun maistelu ei muuten ole mikään helppo homma vaikka vähän viineistä kuvittelee tietävänsäkin. Jotta kellekään ei tulisi liikaa suorituspaineita, olin kehitellyt maistelun oheen luovuutta ruokkivia kysymyksiä tyyliin “kuvaile viinin makua kolmella kultsipuppelisi nimen alkukirjaimella alkavalla sanalla” tai “mikä viineistä muistuttaa eniten rakkauspakkaustasi ja miksi” sekä “kuvaile yhteisen historianne tapahtumaa/tilannetta, jonka viini tuo mieleesi”. Sitä saa mitä tilaa, joten vastauksissa vilisi mm. seuraavanlaisia kuvailuja: jörssärit, totinen, lentokenttäloungemainen, kompromissitreffit ja janottava.

Omaksi suosikikseni viineistä nousi lopulta Castillo Murviedro Tempranillo 2015, joka tastingin alkaessa oli itseasiassa se viini, jota vähiten teki mieleni maistella. Avauduttuaan viinin ensimmäiset tiukan karpaloiset hapot kuitenkin pehmenivät ja makea mausteisuus nousi enemmän esiin. Porukan keskuudessa selkeää yhteistä suosikkiviiniä ei kuitenkaan löytynyt, vaan valinnat jakautuivat melko tasaisesti kaikkien neljän viinin välillä. Ja mikä tärkeintä, meillä oli hauskaa 🙂

Koska olen viime aikoina pyrkinyt kiinnittämään enenevässä määrin huomiota köökkini ruokahävikkiin, oli lauantailta ylijääneille nakeille ja pottumuussille keksittävä maanantaina käyttöä. Kun sunnuntain ylenpalttisesta buffetista riitti jokaiselle kaveriporukan jäsenelle myös kotiinviemisiä, löytyi kotoa maanantaina myös hodarisämpylöitä. Mitäs muutakaan moisesta kombosta voi tehdä kuin ruotsalaistyyppisiä pottumuussilla täytettyjä hodareita?

Muistan vielä varsin elävästi tyrmistykseni, kun kuulin aikoinaan Göteborgissa opiskelleelta isosiskoltani ruotsalaisista hodareista, joihin tulee perunamuussia. Itse asustelin tuolloin Etu-Töölössä ja siinä Mechelininkadun Essolla (joka ei ehkä siinä vaiheessa enää Esso edes ollut, mutta jota en osaa muuksi kutsua) tuli vierailtua harva se lauantaiyö baarista kotiin päin könytessä. Mukaan Essolta tarttui yleensä Ötkerin pizzaa tai sipsejä, mutta jossain vaiheessa kyseinen huoltsikka alkoi tarjoilemaan myös hodareita perunamuussilla ja kuivasipulilla, eivätkä aamuöiset mässäilyni enää olleet entisensä ♥

Maanantaiateriamme oli siis nostalgisesti ruotsalaisia hodareita, tai hodareita “nakit ja muusi” – periruotsalaiseen tyyliin tietysti majoneesia tihkuvalla rapusalaatilla kuorrutettuina. Kuulostanee vähintäänkin epäilyttävältä, mutta suosittelen lämpimästä testaamaan ennen tyrmäämistä!

Perunamuussin tein lauantaina itse oikein perinteiseen tapaan jauhoisista perunoista, maidosta ja voista, mutta rapusalaatin hain lähikauppani tuoretiskistä – piiiiiiitkän maanantaipäivän päätteeksi moisen itse väsääminen väsyneenä nyt olisi ollut sulaa hulluutta. Jollei kotonani olisi jo valmiiksi ollut ystäväni Pian itse leipomia mahtavia hodarisämpylöitä, olisin pokkana ostanut nekin kaupasta. Poikkeuksellisesti siis ateria valmistui tällä kertaa lähinnä valmiita ainesosia lämmittämällä ja kasaamalla – ihanaa!

Ruotsalaiset hodarit 4:lle tai 2:lle tosi nälkäiselle

4 hodarisämpylää

4-8 makuusi ja ruokavalioosi sopivaa nakkia (määrä riippuu nakin ja sämpylän koosta ja nälkäsi määrästä)

n. 2 dl valmista perunamuussia

n. 150 g valmista majoneesipohjaista rapusalaattia (oma valintani tuoretiskillä on aina tulinen chili-rapusalaatti)

ketsuppia, sinappia

n. 4 rkl kuivasipulia

muutama kevätsipulin varsi tai n. 2 rkl hienoksi silputtua punasipulia

Lämmitä nakit kiehauttamalla ne nopeasti kattilassa. Lämmitä myös pottumuussi (notkista sitä tarvittaessa hieman maidolla). Halkaise hodarisämpylät ja laita alaosille ensiksi muussia, sitten 1-2 nakkia per sämpylä. Kuorruta nakit rapusalaatilla, ketsupilla, kuivasipulilla ja kevät- tai punasipulisilpulla. Voitele sämpylöiden kannet sinapilla ja paina kansi kevyesti hodarin päälle.

Sitten vaan ääntä kohti! Mikäli joku onnistuu muuten syömään tällaisen viritelmän sotkematta, nostan hälle hattua, kumarran ja lähetän virtuaaliset 10 pistettä ja papukaijamerkin: olet sankarini!


Viinit tastingiin saatu Social Winesiltä blogini kautta.

87 views

Shrimp scampi + kauden papuja

by Juulia 0 Comments
Shrimp scampi + kauden papuja
SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Kotimaisten papujen kausi on NYT! Kaupat ja torit pursuilevat härkäpapuja, leikkopapuja, taitepapuja, vahapapuja… erivärisiä, -kokoisia, -näköisiä ja eri herkullisia.

Tämänhetkinen suosikkini pavuista on härkäpapu, jota toivoisin löytäväni useammastakin kaupasta – toistaiseksi olen bongaillut niitä vain torimyyjiltä ja Stokkan Herkusta.

Härkäpavun käsittely on hieman työlästä, mutta maku kyllä palkitsee. Pavut täytyy ensin silpoa irti paloistaan, sitten keittää, ja lopuksi vielä kuoria jokainen papunen. Härkäpapuja on kuitenkin ihana syödä sellaisenaan, paloissaan keitettyinä. Niitä voi napsia kuoristaan yksi kerrallaan vähän kuin edamameja – vähän sormisuolaa päälle ja a vot! Pehmeä sisus lähtee kuorestaan hieman puristamalla, ja ainakin itse tykkään tämäntapaisesta puuhastelusta.

SAMSUNG CSC

Härkäpapuset kehdossaan

SAMSUNG CSC

Kuoritut härkäpavut

Toinen sesonkisuosikkini on leikkopapu. Leikkopapuja ei tarvitse käsitellä juuri mitenkään: huuhtelu vain ja pavut palkoineen palasiksi.

Kaikki tuoreet palkoineen syötävät pavut suositellaan keittämään ennen ruokaan lisäämistä, sillä ne sisältävät haitallista lektiiniä, joka hajoaa vajaan kymmenen minuutin keittämisen aikana. Niinpä kuten kuivatutkin pavut, tuoreet vaativat hieman esikäsittelyä ennen kuin niitä on turvallista syödä.

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Leikkopapuja!

Tällä kertaa pavut päätyivät shrimp scampi -tyyppisen katkarapupastan rikastuttajiksi. Shrimp scampi on amerikanitalialainen ruokalaji, josta löytyy jos jonkinmoista versiota, useimmissa kuitenkin katkarapujen lisäksi sitruunaa, valkosipulia ja joko valkoviiniä tai vermuttia.

Omaan shrimp scampiini tulee mieluiten kuivaa vermuttia, ei valkkaria. Lisäksi tykkään maustaa pastan reilusti vastarouhitulla mustapippurilla sekä maltillisemmalla chilillä. Satiininen ja kirpakka sitruuna-voi-vermuttikastike viimeistelee herkun, jota toivoisin juuri nyt olevan vielä toinen lautasellinen…

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Shrimp scampi + kauden papuja 2:lle

n. 150 g kuorittuja isoja katkarapuja (jos pakaste, niin sulata)

1 mieto chili

3-4 valkosipulin kynttä

1 dl persilja/kirvelisilppua

1 sitruunan mehu

mustapippuria, suolaa

1,5 dl kuivaa valkoista vermuttia

60 g voita

n. 150 g pilkottuja leikkopapuja/vihreitä papuja/vahapapuja/kuorittuja härkäpapuja

n. 80 g pastaa per nenu (tai enemmän jos on tosi kova nälkä)

Pese ja pilko pavut sekä keitä niitä kymmenen minuuttia/kiehauta ja kuori härkäpavut. Viipaloi valkosipuli ja hienonna chili pieneksi. Purista sitruunan mehu kulhoon ja sekoita vermutti siihen. Silppua persilja (varsineen) ja/tai kirveli.

Kiehauta iso kattilallinen vettä ja suolaa se reippaasti, laita pasta kypsymään (tarkista keittoaika pakkauksesta). Kuumenna paistinpannussa puolet voista ja kuullota valkosipulia sekä papuja siinä miedolla lämmöllä hetki.

  • Jos käytät tuoreita katkiksia, lisää ne kun valkosipuli on hieman pehmennyt, ja paista kunnes ne muuttuvat vaaleanpunaisiksi.
  • Jos käytät sulatettua pakastetta, joka on valmiiksi kypsennetty, riittää, että katkikset lämpenevät – liika kuumentaminen tuhoaa katkisten maun ja koostumuksen.

SAMSUNG CSC

Laita katkikset ja valkosipulit sivuun ja lisää pannulle sitruunamehu sekä vermutti. Mausta vastarouhitulla mustapippurilla. Kiehuta lientä kasaan muutama minuutti ja sammuta lämpö. Lisää loppu voi nokareina samalla vispaten. Maista ja mausta suolalla (suolan määrään vaikuttaa, kuinka suolaista voita käytät).

Valuta pasta, kun se on al dente, eli kun siinä on vielä piirun verran puruvastusta. Sekoita pasta, yrttisilppu, katkikset, pavut, valkosipuli ja chili. Lisää seos paistinpannulla majailevaan sitruuna-vermutti-voihin juuri ennen tarjoilua ja lämmitä nopeasti.

SAMSUNG CSC

Musta linguini, vaaleanpunaiset katkikset ja vihreät pavut = wauefekti saavutettu

123 views

Eväslaatikko: thaikeitto

Eväslaatikko: thaikeitto
og:image
SAMSUNG CSC

Vähän leuhkemmat duunieväät!

Jaahas. Nyt se kesäloma sitten meni loppumaan. Ihan vähän olisin vielä kyllä voinut lomailla, kuulkaas! Jottei töihinpaluu tuntuisi liian rankalta, porkkanoin itseäni. Ruualla, kuinkas muutenkaan…

Suunnittelen usein tekeväni itselleni eväitä töihin. Säästyisi rahaa ja tulisi ehkä syötyä myös terveellisemmin. Työpaikallani on ruokala, mutta ehdin sinne harvoin lounasaikaan – sen sijaan kipitän liiankin usein hakemaan lähikahviloista täytettyjä leipiä, jotka sitten hotkin kiireellä tietokoneen ääressä töitä tehden.

Ostin viime vuonna Granitista muutaman lokeroidun eväsrasian, ja tarkoitukseni on opetella nyt hyödyntämään niitä edes muutaman kerran viikossa. Ensimmäiselle työpäivälle onkin eväät jo pakattuna! Töihinpaluuinnostus vain kasvaa, kun etsin ideoita eväsrasian täytteeksi – ehkä se loman loppuminen ei olekaan maailmanloppu?

SAMSUNG CSC

Ekan päivän eväiksi pakkasin rasiaan thaityyppiset keittoainekset. Mitään aineksista ei tarvitse sen kummemmin kypsentää, joten voin vain kumota kaiken lautaselle ja lisätä päälle kuumaa vettä. Riisinuudelitkin pehmenevät syötäviksi muutamassa minuutissa.

Mausteet olen sekoittanut katkarapuihin – mutta harkitsen kyllä vieväni työpaikalle vähintään pikkupullon Srirachaa, soijaa, hmm… sormisuolaa, hunajaa, hmmm…. varmasti taukohuoneen jääkaappiin yksi tryffelivoipurkkikin mahtuisi?

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Thaikeittoon 1:lle

1 porkkana

n. 100 g (pakaste)katkarapuja

1 chili

muutaman sentin pätkä inkivääriä

1 valkosipulin kynsi

1 kesäsipuli varsineen

kourallinen herneitä

kourallinen mungpavun ituja

thaibasilikaa ja/tai korianteria

limetin mehu

1-2 tl kalakastiketta

1-2 tl viismaustetta

(puolisen teelusikkaa suolaa tai puolikas kasvisliemikuutio)

Raasta inkivääri ja valkosipuli. Silppua chili. Sekoita ne katkarapuihin ja mausta reilulla määrällä viismaustetta, limetin mehua, suolalla/liemikuutiolla sekä kalakastikkeella. Pakkaa katkaravut omaan rasiaansa.

Pakkaa herneet, mungpavun idut, yrtit, raastettu porkkana sekä viipaloitu sipuli omaan rasiaansa. Pakkaa mukaan vielä annos riisivermiselliä (sitä ohutta, joka valmistuu minuutissa – voit käyttää hyvin myös yksittäispakattua vermiselliä maustepusseineen).

Kun haluat syödä, purat vain kaikki ainekset lautaselle ja peität ne vastakiehautetulla vedellä. Sekoitus, ja muutaman minuutin haudutus, ja voilà!

SAMSUNG CSC

Olispa jo huominen (lounasaika)

Ps. Lisää ideoita eväslaatikon käyttöön löytyy esim. täältä!

281 views

Zoodelit savumantelipestolla

by Juulia 1 Comment
Zoodelit savumantelipestolla

068370ef8b2be922efe5de528b817dc3

cfa1bf31c5d88e5e74c7568a79dfe0cc

Siitä asti, kun vietin viikon raakaruokavaliolla viime talvena, on lautaseltani löytynyt tasaisin väliajoin kesäkurpitsasta tehtyä “spagettia”. Maailmalla ruokablogiskene on ollut sekaisin vihanneksista tehtyihin raakanuudeleihin jo pidempään, ja myönnetään: itsekin olen käynyt tsekkailemassa, mitä se sellainen hommaa kätevöittävä vihannessorvi oikein kustantaisi. Toistaiseksi kuitenkin väsään zucchininuudelini, joita nyt päätin kutsua zoodeleiksi, juliennekuorijalla, jonka aikoinaan ostin Thaimaasta papaijasalaatin valmistusta varten.

Zoodelit ovat kevyttä ja ravintorikasta sapuskaa, ja toki vihannesnuudeleiden raaka-aineeksi käy muukin raakana syötävä, koostumukseltaan nuudeliksi sopiva pötkylä kuin zucchini. Valkoretikka, porkkana ja kurkku esimerkiksi maistuisivat ainakin minulle! Eilen väsäsin kastikkeeksi pestoa savustetuista manteleista, ja paistoin vielä bonuksena maanantain kunniaksi sekaan hieman chiliä, valkosipulia ja herkkuani katkarapuja. HYVÄÄ OLI HUH HUH!

28f392f609c271e044412b75096e55f2

Zoodelit 1:lle nälkäiselle tai 2:lle vähemmän nälkäiselle
1 keskikokoinen kiinteä kesäkurpitsa
ripaus suolaa
(muutama tl laadukasta oliiviöljyä)

Pese kesäkurpitsa. Suikaloi/sorvaa se ohuiksi pitkiksi suikaleiksi, jätä keskeltä löytyvä höttöinen siemenkota kuitenkin käyttämättä. Jos et omista juliennerautaa/vihannessorvia, viipaloi kesäkurpitsa pitkittäin ohuelti, ja leikkaa sitten millin paksuisiksi pitkiksi suikaleiksi. Sekoita suikaleisiin ripaus suolaa ja jätä ne siivilään pehmenemään siksi aikaa, kun valmistelet kaveriksi haluamasi kastikkeen. Suola irroittaa kesäkurpitsasta nestettä, ja pehmittää sitä, joten kun kastikkeesi on valmis, puristele ylimääräinen neste varovasti suikaleista pois. Mausta halutessasi lorauksella öljyä ennen kuin sekoitat suikaleet kastikkeen kanssa.

c74753ea16009d767e9026b983616d5a

c915416bc2f03b5d3a05e903ef74e847

Savumantelipesto
vajaa 1 dl savustettuja suolattuja paahdettuja manteleita (löytyy esim. Punnitse ja Säästä -kaupasta)
puoli-yksi ruukku basilikaa
1 rkl oliiviöljyä
50 g parmesania raasteena tai pieninä paloina
mustapippuria
puolikas/pieni valkosipulin kynsi
puolikas chilipaprika ilman siemeniä
1 rkl vettä tai kesäkurpitsan keskiosa

Rouhi kaikki peston ainekset vettä/kesäkurpitsan keskiosaa lukuunottamatta blenderissä, silppurissa tai sauvasekoittimella. Hätätapauksessa sakset+kuppi on ihan toimiva yhdistelmä myös! Jätä seos melko karkeaksi. Lisää hieman vettä, tai kesäkurpitsanuudeleista yli jäänyt keskiosa, ja sekoita vielä hetki, jotta saat pestosta hieman tahnamaisempaa. Itse tykkään kuitenkin jättää seoksen mahdollisimman rouheiseksi. Suolaa ei todennäköisesti tarvitse lisätä, jos käytät suolattuja manteleita.
Sekoita pesto ja zoodelit, tarjoile heti! Ruoka vetistyy nopeasti, koska kesäkurpitsa on niin kostea vihannes. Eilen tätä syödessäni laitoin tosiaan peston lisäksi sekaan vielä raakaa kevätsipulia sekä nopeasti paistinpannulla pyöräytettyä chiliä, valkosipulia ja katkarapuja. Peruspastallekin tämä pesto tietysti sopii. Savumantelit voi hyvin vaihtaa tavallisiin paahdettuihin manteleihin, mutta jänskempi tämä ruoka kyllä on pienellä savuvivahteella. Ei savua ilman tulta – chiliäkään en siis jättäisi tästä sapuskasta pois!

e6cb9d6361bdefa605ee9dfe5b92f5f0

36 views