XO kastike – maaginen umamipommi surf & turf -tyyliin

XO kastike – maaginen umamipommi surf & turf -tyyliin
XO kastike

XO kastike

XOXO XO!

XO kastike. Hongkongin maaginen lahja kaikille sekaanikulinaristeille. Tämä erikoinen kuivattuja mereneläviä, kinkkua, valkosipulia, sipulia ja chiliä yhdistelevä kastike on kiehtonut minua siitä asti, kun siitä ensimmäisen kerran kuulin – ja sitähän olen siis bongannut maailmalla jos jonkinlaisen trendikkään ravintolan listalta niin kauan kun olen moisissa ravintoloissa käynyt.  XO kastike syntyi useimpien lähteiden mukaan 1980 -luvulla Peninsula Hong Kong -hotellin kiinalaisen ravintolan, Spring Moonin keittiössä, ja on siitä asti valloitanut maailmaa erilaisina versioina.

Kastikkeen nimi “XO” ei viittaa halauksiin ja pusuihin, vaikka niin minusta kyllä pitäisi… sen sijaan viittauksen kohde on XO eli eXtra Old -konjakki, Hongkongissa suuresti arvostettu juoma. “XO” viittaakin Hongkongissa käsittääkseni oikeastaan mihin vaan laadukkaaseen ja ylelliseen, eikä XO kastikekaan ole siitä poikkeus: kastikkeen raaka-aineet, kuten kuivatut kampasimpukat (conpoy) sekä kiinalainen Jinhua -kinkku eivät ole mitään halpistuotteita.

xo kastikeKotikeittiön XO kastike syntyy näistä: tuore ja kuivattu chili, salottisipuli, valkosipuli, conpoy, kuivattu katkarapu, jamon serrano, muscavadosokeri, sherry, soijakastike, öljy.

conpoy

Conpoy?

Conpoy eli kuivattu kampasimpukka on tämän kastikkeen oleellisimpia raaka-aineita, joten aivan syystä en ole tehnyt XO kastike -kokeiluja kotona  ennen kuin sain sitä käsiini. Kallion aasialaisista marketeista löytyy kyllä erilaisia kuivattuja katkarapuja (joita tarvitaan XO kastikkeeseen myöskin) sekä kuivattuja anjoviksia (joita laitan esim. korealaiseen dashiin), mutta kuivattuja kampasimpukoita sieltä en ole bongannut. Purkillinen valmista Lee Kum Kee XO kastiketta maksaa aasialaisessa marketissa noin kympin ja kuivattujen kampasimpukkojen puuttessa olen päässyt sen avulla tutustumaan tähän eksklusiiviseen soossiin, mutta olishan se nyt ihan eri kaliiperin luksusta se itse tehty luksus. Eikä tuo valmiskastike muuten ole MITÄÄN itsetehdyn rinnalla.

Mieheni reissaa työnsä puolesta melko usein milloin missäkin, enkä yleensä ole hänen työmatkoistaan hirveän innoissani (lentopelkoinen tässä hei!). Mutta annappas olla kun hän ilmoitti matkasta Hongkongiin: conpoy, VIHDOINKIN! Taisin painottaa tarvettani saada kätösiini vihdoinkin kuivattuja kampasimpukoita melkoisen ahkeraan, sillä niinpä sainkin kuin sainkin pussillisen tätä aarretta tuliaisena. Kalatorin myyjät olivat suositellet miehelleni japanilaisia kampasimpukoita (ovat kuulemma parhaimpia) ja kertoneet hänelle parhaansa mukaan käyttöohjeetkin. Todellinen menestys siis! Noin 150 gramman pussillisesta keskikokoisia kuivattuja kampasimpukoita mieheni oli saanut muuten pulittaa kolmisenkymppiä. Conpoy ei tosiaankaan ole halpistavaraa, kuten sanoin!

XO kastikeYksi lusikallinen tätä super umamista tavaraa riittää taikomaan vaikka pelkästä riisistä juhla-aterian. Ihan tosi!

XO kastike + raaka-aine x = reseptini, kun tarvitsen herkullista pikaruokaa. Ihan mahtava soossi!

XO kastike uppopaistokammoisen kotikeittiössä

Perinteiseen tapaan XO kastike tehdään niin, että jokainen sen raaka-aineista uppopaistetaan isossa wokkipannussa samassa öljyssä sopivaan kypsyyteen, jokainen omalla kylpyvuorollaan. Näin öljy kerää jokaisen raaka-aineen aromit itseensä ilman, että mikään näistä kalliista herkuista pääsisi esim. kärähtämään. XO kastikkeen lukuisat raaka-aineet eli höyrytetty/liotettu conpoy ja kuivattu katkarapu, jinhua-kinkku, salottisipuli, valkosipuli ja chili (sekä lukuisat muut raaka-aineet, joita XO kastikkeeseen saatetaan lisäksi käyttää eri suhteissa toisiinsa) kypsyvät kaikki hieman eri nopeudella ja mahdollisesti vielä eri lämpötiloissa, joten niitä ei pitäisi dumpata tuosta noin vain kerralla samaan öljykylpyyn. Sen sijaan niitä paistellaan ja kalastellaan öljystä vieressä odotteleviin kulhoihin ja yhdistetään vasta lopuksi takaisin paistoöljyyn XO kastikkeeksi.

NOH. Minä en oikein ole uppopaistamisen ja tulikuuman öljyn kanssa lotraamisen fani (kiitos erään uppopaistelukerran, jolloin sain öljyroiskeen kasvoilleni), joten jotten haaskaisi kallista conpoy’tani sooloilemalla sokkona omiani, lähdin ihan ensimmäiseksi selvittelemään olisiko perinteiselle uppopaistelulle jonkinlainen varteenotettava mutta kuitenkin autenttiseen makuun tähtäävä vaihtoehto. Luettuani parisenkymmentä toisistaan vaihtelevaa reseptiä ja katsottuani mm. Hongkongilaisen kotikokin Mama Cheungin ja hotellin keittiömestarin reseptivideot, bongasin lopulta jotain mikä tuntui omaan keittiööni sopivimmalta versiolta: Australian MasterChefin toisen kauden voittajan, Adam Liaw’n reseptin.

XO kastike

Tutkimistani resepteistä päättelin, ettei uppopaistaminen todennäköisesti ollut se oleellisin juttu tämän kastikkeen valmistamisessa, vaan makujen uuttaminen öljyyn ja raaka-aineiden kosteuspitoisuuden minimoiminen jotta ne säilyisivät öljyssä mahdollisimman pitkään. Niinpä kun Adamin ohjeessa raaka-aineita hauduteltiin miedolla lämmöllä ja vähässä öljyssä ja sekaan lisättiin vasta lopuksi se isompi määrä öljyä, päätin kokeilla samaa metodia itsekin. Ja mistäpä tietää kokeilun onnistuneen? Siitä, että luet siitä nyt 😉

Raaka-aineet

Kuten tuossa edellä jo mainitsinkin, lähes jokainen tutkimani lähde antaa hieman omat ohjeet ja mittasuhteensa kastikkeen raaka-aineille ja niiden käsittelylle. Jo listaamieni ilmeisesti kaikkein oleellisimpien raaka-aineiden lisäksi kastikkeeseen saatetaan upottaa esim. inkivääriä, sitruunaruohoa, kuivattua mustekalaa/mätiä/anjoviksia, kalakastiketta, kanaliemijauhetta (!), sekä erilaisia mausteita sichuanpippurista tähtianikseen. Ilmeisesti kastikkeesta onkin siis lähes yhtä monta versiota kuin kokkiakin.

Niinpä oman ei täysin autenttisista raaka-aineista koostuvan version tekeminen tuntui loppujen lopuksi ihan mukavalta ajatukselta. Jin hua -kinkkua ei nimittäin Suomesta saa myöskään, joten sen korvasin serranokinkulla. Jamón Ibérico olisi kuulemma vielä parempi vaihtoehto, mutta siihen ei nyt kyllä tällä naisella ollut varaa 😀 Halvempaa luksusta minulle kiitos! Lisäksi korvasin kiinalaisen Shaoxin-viinin sherryllä (kuiva sherry on se mitä korvaavaksi tuotteeksi ensisijaisesti suositellaan, mutta minulla oli käytössä aromaattinen amontillado).

XO kastike

Ensimmäisen testisoossini tein reseptin yläosan perusraaka-aineilla. Törkeän hyvää, koukuttavaa, ihanaa. Toiseen purkilliseen lisäsin kokeilumielessä hieman sichuanpippuria, tähtianista, inkivääriä sekä seesamiöljyä. Törkeän hyvää, koukuttavaa ja ihanaa. Conpoy -varastoni riittävät enää yhteen satsiin, joten nähtäväksi jää mitä siihen purkilliseen tulee. Varmaa on kuitenkin, että sekin on vähintäänkin törkeän hyvää, koukuttavaa ja ihanaa!

XO kastike uppopaistokammoisen keittiössä

50 g kuivattuja kampasimpukoita

50 g kuivattuja katkarapuja

4 rkl Amontillado-sherryä

50 g serranokinkkua

n. 100 g salottisipulia (3-4 keskikokoista salottia)

n. 20 g valkosipulia (5-7 kynttä)

n. 50 g mietoa chilipaprikaa (2-3 chiliä)

1 rkl tummaa soijakastiketta

1 rkl gochugaru -chiliä (tai muuta kuivattua chiliä)

1 tl muscavadosokeria

4-5 dl neutraalin makuista kasviöljyä (esim. auringonkukka- ja/tai rypsiöljyä)

Lisäksi fiiliksen mukaan jotain seuraavista mausteista (tosin hyvää tulee ilmankin):

2-3 tl murskattua sichuanpippuria

1-2 tähtianis

2-3 tl Viismaustetta (jota käyttäessä laittaisin vähemmän sichuanpippuria ja tähtianista)

1 tl seesamiöljyä

1-3 tl raastettua tuoretta inkivääriä

Lisäksi tarvitset:

syvän paistinpannu/paksupohjaisen kattilan/wokin

ison tiheän siivilän

kuumuutta kestävän astian johon siivilä sopii

5 dl vetoisen lasipurkin

Esivalmistelu:

Laita ensimmäisenä kuivatut kampasimpukat ja katkaravut likoamaan omiin kulhoisinsa. Lisää kumpaankin kulhoon 2 rkl sherryä sekä niin paljon vastakiehautettua vettä, että kampasimpukat/katkaravut peittyvät. Peitä kulhot ja jätä likoamaan noin kahdeksi tunniksi. Valuta kummatkin merenelävät sitten liotusliemestään, mutta säästä liemi. Keitä liotuslientä kasaan pienessä kattilassa, kunnes jäljellä on puolen desin verran nestettä.

Riko liotetut ja mukavasti pehmenneet kampasimpukat säikeiksi käsin, morttelissa tai tehosekoittimen silppuriosalla. Silppua myös liotetut katkaravut joko silppurilla tai veitsellä karkeaksi muruksi. Pidä kumpikin edelleen omissa kulhoissaan. Hienonna myös kinkku pieneksi muruksi veitsellä ja laita omaan kulhoonsa.

Hienonna valkosipuli ja laita se omaan kulhoonsa. Hienonna salottisipuli hyvin pieneksi silpuksi tai hienonna sekin silppurilla. Laita myös salotti omaan kulhoonsa. Tee samoin chilille, josta itse poistan mieluiten siemenet. Mittaa kaikki mausteet sekä öljy valmiiksi odottamaan kastikkeen valmistusta.

Kastikkeen paistaminen:

Laita isolle syvälle paistinpannulle/wokkiin/paksupohjaiseen kattilaan desin verran öljyä. Kuumenna öljy keskilämmölle ja lisää sekaan salottisipuli. Paista keskilämmöllä, kunnes sipuli alkaa tuoksua karamellisoituneelta ja on väriltään kullanruskeaa (tähän menee minun liedelläni n. 5-7 minuuttia). Ennen kuin kypsyminen ehtii kärähtämisen puolelle, kaada sipuli siivilään, jonka alle asetat kuumuutta kestävän astian öljyn keräämiselle. Valuta keräämäsi paistoöljy sitten takaisin pannuun ja nosta karamellisoitunut salotti siivilästä takaisin omaan astiaansa odottelemaan muiden raaka-aineiden valmistumista. Paista seuraavaksi valkosipuli. Poista se öljystä kuten teit salotin kanssa heti, kun se alkaa saamaan väriä (palanut valkosipuli on kammottavan kitkerää ja pilaa samalla myös tuon sipulista ihanasti jo makua saaneen öljyn maun).

Lisää pannulle taas talteen keräämäsi sipulien paistoöljy, sekä puolisen desiä tuoretta öljyä. Lisää öljyyn nyt kampasimpukkasäikeet sekä hienonnetut katkaravut. Paista niitä kymmenisen minuuttia keskilämmöllä ja lisää pannuun sitten tuore chili. Paista vielä viitisen minuuttia ja alenna lämpöä hieman. Lisää pannuun soija, kuivattu chili, sokeri, soijakastike sekä kampasimpukoiden ja katkarapujen kokoonkeitetty liotusliemi. Anna seoksen kuplia miedolla lämmöllä kunnes kaikki neste on haihtunut ja jäljellä on paksu, öljyinen, karamellisoituneen värinen herkkukastike.

Kastikkeen hauduttelu:

Alenna lämpö nyt niin miedoksi kuin pystyt ja lisää pannuun sitten loppu öljy sekä paistettu sipuli ja valkosipuli. Huoneenlämpöinen öljy alentaa pannulla olevan seoksen lämpötilaa niin, ettei enää ole vaaraa sipulien palamisesta, kunhan pidät lieden lämpötilan tästä eteenpäin niin alhaisena kuin mahdollista. Anna seoksen muhia näin liedellä noin tunti, jotta kaikki pannun ihanat maut maustavat öljyn kunnolla. Sekoittele kastiketta pohjia myöten muutaman kertaa tänä aikana. Adam Liaw sanoo, että voisit vaihtoehtoisesti laittaa pannun ilman kantta myös n. 100-asteiseen uuniin tunniksi –  itse en tätä neuvoa ole päässyt vielä testaamaan.

Pese lasipurkki kansineen ja steriloi molemmat (lue lisää säilykepurkkien steriloinnista Marttojen sivuilta). Kauho lämmin XO kastike puhtaalla kauhalla kuumaan purkkiin (itse kiehautan kauhankin steriiliksi varmuuden varalta) ja sulje kansi. Anna kastikkeen jäähtyä huoneenlämmössä ja siirrä purkki sitten jääkaappiin.

XO kastike säilyy jääkaapissa ainakin n. 3 kk, kunhan muistat aina ottaa kastiketta purkista puhtaalla ja kuivalla lusikalla. Tosin äkkiäpä tuo purkillinen katoaa parempiin suihin ainakin täällä…

XO kastike

XO kastike

0 views

Härkäpapupasta katkiksilla & cocktail bittersillä

Härkäpapupasta katkiksilla & cocktail bittersillä

härkäpapupastaAromaattinen härkäpapupasta katkiksilla, sahramilla, vermutilla & cocktail bitterseillä.

Papu, papu, härkäpapu … rapu!

Se on taas se aika vuodesta, kun tuoreet kotimaiset härkäpavut ovat saapuneet kauppoihin. Muistan aika hyvin, kun ekan kerran bongasin niitä kaupoista – kiitos tämän blogin jonne löydökseni tietenkin raportoin. Juttu on päivätty elokuulle 2015 ja otsikoitu “shrimp scampi + kauden papuja“. Muistan elävästi, kuinka kovasti tykkäsin tuolloin sekä kyseisestä ruuasta, että siitä ottamistani kuvista! Vanhoja juttujani on nyt tullut kaiveltua muutenkin, kun blogini täyttää ihan kohta viisi vuotta. HUH! Mihin puoli vuosikymmentä oikein hujahti?

Kun nyt sitten kaupassa taas haalin koriini keon härkäpapuja, teki mieleni taas tuota samaista ruokaa – tai ainakin jotain hyvin samankaltaista, onhan tässä kolmessa vuodessa kuitenkin sekä kokkailutavat että kuvaustaidotkin vähän kuitenkin kehittyneet. Näin syntyi aromaattinen härkäpapupasta katkiksilla ja cocktail bittereillä.

tuore härkäpapu

härkäpavut

Tuore härkäpapu

Tuore härkäpapu on siitä hauska raaka-aine, että sen valmistamiseen kuuluu tietty määrä näpertelyä. Papujen saaminen ulos sitkeistä paloista vaatii hieman työtä, samoin keitettyjen papujen pullautteleminen kalvoistaan. Minusta tällainen puuhastelu on jotenkin meditatiivista, joten nautin siitä kovasti! Härkäpapua on viljelty täällä pohjoisessa ainakin sen tuhannen vuotta ja niinpä sen parissa ahertaessani koen saavani aina myös jonkinlaisen yhteyden maamme historiaan – tosin epäilen, että muinaissuomalaisten härkäpapuruuissa olisi ollut katkiksia, saatikka vermuttia tai bitterssiä, joita itse tämänpäiväiseen pastaani heittelen. Härkäpapu on siitäkin hauska raaka-aine, että sitä käytetään ympäri maapallon aina Välimeren maista Afrikkaan ja Aasiaan. Kiinnostuneelle härkäpapukokille löytyy siis tuoreita härkäpapuja hyödyntäviä reseptejä laidasta laitaan, niistä kuivatuista puhumattakaan.

Tuoreet härkäpavut säilytetään +2 – +5 asteessa, mieluiten paperipusseissa. Härkäpavut sisältävät lektiiniä ja kuivattuina ne on aina liotettava ja kypsennettävä huolella. Tuoreita härkäpapuja voi käsittääkseni syödä raakanakin, mutta mikäli asia vähänkin mietityttää kannattaa pavut tietysti kypsentää ja näin suosittelee myös Evira. Palkokasvit ovat arkoja etyleenille ja ne kannattaa käyttää 3-4 päivän sisällä ostamisesta. Hamstraaminen ei siis ole näiden papujen kohdalla fiksu ratkaisu, ellei sitten laita osaa pakastimeen kauden loppumisen varalle. (lähteet: Satokausikalenteri & Evira)

härkäpapupasta

cocktail bitters

Tämä aromaattinen härkäpapupasta katkiksilla on hyvinkin suoraviivainen ja simppeli resepti, vaikka raaka-aineet tietynlaista luksusta ovatkin. Loraus sitä, ripaus tätä ja pastan maustava kullankeltainen härkäpapu-katkarapuhöystö onkin jo valmis. Koska harvemmin kokkaan prikulleen samaa ruokaa kuin aiemmin, on tämänpäiväinen härkäpapupasta lähinnä mukaelma tuosta kolmen vuoden takaisesta reseptistäni. Erityisesti siltä osin, että koska sain taannoisella Amerikan matkallani haalittua kotiini setin eri tavoin maustettuja bittereitä, maustoin pastan kuivan vermutin lisäksi rosmariini-greippi-pippuribitterillä.

Bitters?

En nyt puhu katkeroista, vaan cocktail bitterseistä – niistä pikkuruisista pulloista, joista asiaan vihkiytyneissä baareissa tipoitellaan aromaattista alkoholiin uutettua mauste-eliksiiriä drinkkeihin. Jos asiaa vähänkin miettii, on seuraava luonnollinen askel lisätä näitä taikatippoja myös ruokaan – maustehan se bitterskin kuitenkin on. Nyt kun minulla on kotonani bitteriä jos johonkin lähtöön, olen selvitellyt uteliaana mihin kaikkeen niitä voisi käyttää ja sitten olen vain lähtenyt testaamaan bitterien käyttöä erilaisten ruokien mausteena käytännössä. Käsittääkseni Suomesta ei bittereitä juuri löydy Angosturaa lukuunottamatta, mutta mikäli sitä juuri löytyisi baarikaappisi nurkasta, pyyhippä siitä pölyt ja tuo se pullo hetkeksi keittiöön! Bittersit sopivat niin keittoihin, kastikkeisiin kuin marinadeihinkin, niillä voi maustaa kahvin tai kaakaon sekä monet jälkiruuat. Ei muuta kuin testilemaan siis vaan!

Härkäpapupasta katkaravuilla + cocktail bittersillä

2:lle

n. 180-200 g spagettia (riippuen vähän nälkätilanteesta)

n. 300 g tuoreita härkäpapuja palkoineen (n. 130-150 g pelkkää papua)

180 g MSC-merkittyjä katkarapuja

2 rkl oliiviöljyä

2-3 valkosipulin kynttä

ripaus sahramia

½ dl kuivaa vermuttia tai sherryä (tai hätätapauksessa sakea / valkoviiniä)

maun mukaan cocktail bitteriä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Tarjoiluun:

loraus hyvää oliiviöljyä

puolen sitruunan mehu

Härkäpapujen käsittely:

Irroita härkäpavut paloistaan ja keitä niitä suolatussa vedessä 3-5 minuuttia, tai kunnes härkäpapua peittävä kalvo muuttuu läpikuultavan maitomaiseksi. Voit halutessasi myös keittää palot kokonaisina ja perata pavut piilostaan vasta keitettynä. Jäähdytä härkäpavut ja pullauta sitten kirkkaanvihreät herkkupalat kalvoistaan.

Pastan valmistus:

Sulata katkaravut ja valuta ne huolella. Viipaloi valkosipulit. Laita pasta kiehumaan paketin ohjeen mukaan ja sen kypsyessä kuumenna paistinpannulla oliiviöljy keskilämmölle. Paista valkosipulia muutama minuutti ja lisää pannulle sitten sahrami sekä katkaravut. Pyörittele kaikki sekaisin ja lisää pannuun puolisen desiä kuivaa sherryä/vermuttia, valkoviiniä tai sakea. Kun seos kiehahtaa, laske lämpö matalaksi ja lisää pannulle esikäsitellyt härkäpavut (seos ei saa siis kiehua kuivaksi).

Mausta kastike vielä makusi mukaan suolalla, vastarouhitulla mustapippurilla, sitruunamehulla sekä halutessasi bitterillä – aloita vaikka viidellä tipalla, sekoita, maistele, ja lisää bittersiä sitten sen mukaan mikä sopii omaan suuhusi. Itse olen katkerien makujen ystävä, joten tippoja hulahtaa pannulle jopa 20.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, valuta se huolella ja kippaa pannulle. Pyörittele pasta ja kastike huolella sekaisin ja jatka lämmittämistä muutama minuutti niin, että pasta kypsyy loppuun ja imee itseensä pannun ihanaa maustelientä. Annostele härkäpapupasta lautasille ja lorauta päälle halutessasi vielä hieman oliiviöljyä sekä kunnon rutistus sitruunamehua. Sitten vaan syömään!

härkäpapupasta

härkäpapupasta

Ps. Lue lisää härkäpavuista Satokausikalenterin kattavasta tietoiskusta! Härkäpapukauden ulkopuolella tämän saman reseptin voi tehdä pakastetuilla härkäpavuilla, edamamepavuilla tai ihan vaan vaikka herneillä.

145 views

Katkarapupasta sahramilla, chilillä ja uunitomaateilla

by Juulia 1 Comment
Katkarapupasta sahramilla, chilillä ja uunitomaateilla

katkarapupastaKatkarapupasta paellanhimoon

Mitä te teette ekana, kun palaatte matkalta kotiin? Minä kokkaan. No okei, en ehkä aivan ensimmäisenä jos saapumisajankohta on yöllä (paitsi toki silloinkin jos ei nukuta ja on nälkä), mutta melkeinpä poikkeuksetta kotiin pitää tulla kaupan kautta ja ajatus ateriasta viihdyttää minua koko matkan.

Kävimme syyslomalla Mallorcalla perheen kanssa juhlimassa äitini syntymäpäiviä. Matkaa oli odotettu pitkään ja hartaasti ja varsinkin itse olin haaveillut kovasti kaikenlaisista merenelävistä! Mustekalaa sainkin syödäkseni (lähinnä friteerattuna, heh) suorastaan kyllästymiseen asti, aah. Paellastakin puhuttiin pikkusiskon kanssa lähes joka päivä, mutta eihän me sitä silti lopulta syöty kertaakaan 😀

katkarapupasta

Paellapuutostila oli jokatapauksessa se matkan pienin harmi, sillä mahtuihan siihen reissuun aikapaljon isompiakin murheita. Sanottakoon vaan, että liput oli ostettu AirBerliniltä, niin arvaattekin jo varmaan loput. Varsinainen “halpamatka” Mallorcalle, sanon minä…

Onneksi reissu oli muilta osin mitä onnistunein ja säätkin suosivat meitä. Kotimatka jouduttiin kuitenkin koukkaamaan yötä myöten Arlandan lentokenttähotellin kautta ja kun aivan liian aikaisen herätyksen jälkeen päästiin lopulta kotiin, mielessäni oli edelleen se saakelin paella. Ihan niin hullu en silti minäkään ole, että alkaisin ensimmäisenä kotiin saavuttuani kuitenkaan paellaa väsäämään. Lautaselle päätyi sen sijaan jotain etäisesti paellaa muistuttavaa lohturuokaa: sahramilla, valkosipulilla ja chilillä maustettu katkarapupasta uunissa paahtuneiden kirsikkatomaattien kera. Johan unohtui se paellakin sitä särpiessä!

Katkarapupasta sahramilla, chilillä ja uunitomaateilla

2:lle

n. 200 g tagliatellea

250 g kirsikkatomaatteja

1 rkl oliiviöljyä

180 g isoja MSC-merkittyjä katkarapuja

3 isoa valkosipulin kynttä

50 g voita

1 miedohko chilipaprika

ripaus sahramia

1 dl kuivaa valko- tai roséviiniä

1 ruukku luomubasilikaa

ripaus suolaa

vastarouhittua mustapippuria

Sulata, huuhtele ja valuta katkaravut. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Lado kokonaiset kirsikkatomaatit pieneen uunivuokaan ja valele oliiviöljyllä, lykkää ne sitten uunin ylätasolle paahtumaan. Laita iso kattilallinen reilulla suolalla maustettua vettä kiehumaan. Viipaloi valkosipuli ja chili ohuelti. Mikäli tulisuus arveluttaa, poista chilistä ensin siemenet. Laita valkosipuli, chili sekä reilu nipistys sahramirihmoja voin kanssa pieneen kasariin. Ala lämmittämään voita keskilämmöllä samalla, kun laitat pastan kiehuvaan veteen kypsymään.

Kun voi on kokonaan sulanut ja alkaa kuplimaan, laske lämpöä hieman ja jatka valkosipulin sekä chilin paistamista, kunnes kummatkin ovat pehmenneet. Väriä niihin ei kuitenkaan tarvitse tulla, tarkoitus on vain pehmentää valkosipulia ja antaa kaikkien ihanien makujen levitä kunnolla voihin! Lisää kasariin lopuksi viini ja jätä seos poreilemaan miedolle lämmölle odottelemaan pastan kypsymistä.

Kun tomaatit ovat saaneet reilusti väriä ja alkavat purskahdella rikki, ota ne uunista ja kippaa kasariin. Lisää sekaan myös katkaravut sekä basilikan lehdet. Mausta seos ripauksella suolaa ja pyörittele se varovasti sekaisin – varo kuitenkin rikkomasta tomaatteja liikaa.

Kun pasta on kypsää, valuta se ja sekoita kastike huolella siihen. Jaa katkarapupasta herkkusattumineen lautasille ja rouhi päälle mustapippuria. Tarjoile heti!

PS.

On muuten ihana tulla siistiin kotiin kun on tehnyt matkaa toista vuorokautta. Ei ole mun kuvauspöytä yleensä näin tyhjä, mutta tuolloinpa oli – kiitos Juuso! Ei tarvinnut kuin nostaa lautanen pöydälle ja näppäistä kuva ja valoakin riitti vaikka lounas hieman myöhäiseksi venyikin. Totisesti, toisin on nyt 🙁

Tulin tänään töistä kotiin poikkeuksellisesti valoisaan aikaan ja hirveällä tohinalla yritin ehtiä kuvaamaan yhden reseptin, josta olen parhaillaan hirmuisen fiiliksissä. Annos oli kuvauspöydällä klo 14 eikä siitä kuvaamisesta tullut enää yhtään mitään. ÄÄH! Blogin alkuaikoina en tajunnut mitään luonnonvalon käytöstä ruokakuvissa ja näpsin tyytyväisenä kuvani tabletilla tiskipöydän kelmeässä valossa. Aika järkyttäviähän ne kuvat nyt minusta ovat, mutta silloin kelpasivat oikein hyvin.

On tämä pimeään aikaan vaan joka vuosi yhtä vaikea laskeutua, ihan muutenkin kuin ruokakuvausmielessä. Siispä toivotankin valoa itse kunkin viikkoon! Kynttilät palamaan ja glögiä lasiin niin kyllä se siitä, ainakin täällä 🙂

…lautasellinen pastaakin tosin jeesaa.

Pps. Matkalta tarttui toisenkinlainen ruokahimo messiin: pekoniin käärityt taatelit. Niistä väsäsinkin jo oman versioini + sellaisen vähän pidemmälle viedyn reseptin.

407 views

Paahdettu kukkakaali & nuoc mam -kastike

Paahdettu kukkakaali & nuoc mam -kastike

paahdettu kukkakaali

Yksi blogini kautta aikojen suosituimmista resepteistä on kokonaisena paahdettu kukkakaali. Resepti on kynäilty kaksi vuotta sitten, mutta edelleen se toimii blogini pysyvänä sisäänheittäjänä 😀

Kukkakaali on kokenut keittiössäni muodonmuutoksia niin pihviksi, pizzapohjaksi, riisiksi kuin kanansiiviksikin eikä olekaan epäilystä siitä, etteikö kukkakaali kaikissa muodoissaan olisi yksi lempi raaka-aineitani. Taannoin bongasin ystäväni Tuulian Wellberries-blogista lykänneen kukkakaalia jopa vihersmoothieen ja idea laitetaan kyllä täällä vielä ehdottomasti testiin ♥

Tällä kertaa paahdoin kukkakaalin paloina ja maustoin sen vietnamilaisittain mm. kalakastikkeesta, riisiviinietikasta, limetistä, chilistä ja sokerista koostuvalla nước mắm pha -kastikkeella (minkä meinaan muuten kokoajan kirjoittaa nuoc NAM, mutta namiahan tämä liemi onkin). Rapeutta annos saa suolapähkinöistä ja ruokaisuutta yhdestä suurimmista herkuistani, katkaravuista.

Niin herkullisia kuin katkaravut ovatkin, ne ovat myös aikamoinen pahe jos hairahtuu ostamaan trooppisia katkarapuja. Trooppiset katkikset ovat ylikalastettuja; niiden troolaaminen vaurioittaa koralleja ja viljely taas tuhoaa rantaekosysteemejä (lue lisää WWF:n kalaoppaasta) ja silti joskus – hyvin harvoin, mutta kuitenkin – häpeäkseni ostan niitä. Tästä heikkoudesta olen kovasti pyrkinyt eroon ja yleensä ostankin vain MSC-sertifikoituja katkiksia (joita on muuten hyvä valikoima sekä Pirkalla että Lidlillä). Kuvan annoksen jättikatkikset ovatkin toistaiseksi vuoden ensimmäinen lipsahdus … ja jos pidän itseni ruodussa, ne jäävät myös vuoden viimeisiksi. Tämä sama ruoka kun onnistuu varsin mainiosti myös pohjankatkiksilla 🙂

Paahdettu kukkakaali ja nuoc mam -makuyhdistelmälle sain inspiraation houkuttelevasta Munchies-sivuston ohjeesta, joka osui silmiini jossain sosiaalisen media syövereissä tässä kevään varrella. Seuraava ohje on siis siitä hieman sovellettu versio.

Paahdettu kukkakaali, jättikatkikset & nuoc mam -kastike

2-4:lle

1 keskikokoinen luomukukkakaali

mietoa kasviöljyä

½-¾ dl suolapähkinöitä

1 ruukku korianteria

n. 250-300 g sulatettuja MSC-sertifikoituja isoja katkarapuja

Nuoc mam -kastikkeeseen:

1 dl kuumaa vettä

½ dl riisiviinietikkaa

1-2 limetin mehu

½ dl (ruoko)sokeria

¾ dl kalakastiketta

1-2 raastettua valkosipulin kynttä

1 mieto chili

Tarjoiluun:

1-2 limettiä

Valmista ensin nuoc mam. Poista chilistä siemenet ja hienonna se hyvin pieneksi silpuksi. Liuota sokeri kuumaan veteen ja lisää siihen chili, raastettu valkosipuli, kalakastike, limetin mehu sekä riisiviinietikka.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Leikkaa kukkakaalin kukinto suupalan kokoisiin osiin ja levitä palat uunivuokaan. Valuta päälle hieman öljyä ja ravistele uunivuokaa sitten niin, että palat öljyyntyvät kauttaaltaan. Paahda kukkakaalia uunin ylätasolla, kunnes se on napakan kypsää ja pinnaltaan hieman ruskistunutta (15-25 minuuttia riippuen kukkakaalin palojen koosta). Jätä kukkakaali jäähtymään.

Mikäli käytät raakoja katkarapuja, lorauta paistinpannuun hieman öljyä ja paista katkikset kypsiksi. Älä ylikypsennä! Valmiiksi kypsennetyt, sulatut ja valutetut katkaravut voi lisätä ruokaan myös kylmänä. Sekoita huoneenlämpöiseen kukkakaaliin vajaa puolet nuoc mamista, hieman pienemmäksi rouhitut suolapähkinät, katkaravut, hienonnetut korianterin varret ja suurin osa lehdistä. Jaa seos lautasille.

Tarjoile paahdettu kukkakaali ja katkaravut limetin lohkojen ja lopun korianterin kera. Nosta myös loppu nuoc mam pöytään tarjolle.

465 views