Härkäpapupasta katkiksilla & cocktail bittersillä

Härkäpapupasta katkiksilla & cocktail bittersillä

härkäpapupastaAromaattinen härkäpapupasta katkiksilla, sahramilla, vermutilla & cocktail bitterseillä.

Papu, papu, härkäpapu … rapu!

Se on taas se aika vuodesta, kun tuoreet kotimaiset härkäpavut ovat saapuneet kauppoihin. Muistan aika hyvin, kun ekan kerran bongasin niitä kaupoista – kiitos tämän blogin jonne löydökseni tietenkin raportoin. Juttu on päivätty elokuulle 2015 ja otsikoitu “shrimp scampi + kauden papuja“. Muistan elävästi, kuinka kovasti tykkäsin tuolloin sekä kyseisestä ruuasta, että siitä ottamistani kuvista! Vanhoja juttujani on nyt tullut kaiveltua muutenkin, kun blogini täyttää ihan kohta viisi vuotta. HUH! Mihin puoli vuosikymmentä oikein hujahti?

Kun nyt sitten kaupassa taas haalin koriini keon härkäpapuja, teki mieleni taas tuota samaista ruokaa – tai ainakin jotain hyvin samankaltaista, onhan tässä kolmessa vuodessa kuitenkin sekä kokkailutavat että kuvaustaidotkin vähän kuitenkin kehittyneet. Näin syntyi aromaattinen härkäpapupasta katkiksilla ja cocktail bittereillä.

tuore härkäpapu

härkäpavut

Tuore härkäpapu

Tuore härkäpapu on siitä hauska raaka-aine, että sen valmistamiseen kuuluu tietty määrä näpertelyä. Papujen saaminen ulos sitkeistä paloista vaatii hieman työtä, samoin keitettyjen papujen pullautteleminen kalvoistaan. Minusta tällainen puuhastelu on jotenkin meditatiivista, joten nautin siitä kovasti! Härkäpapua on viljelty täällä pohjoisessa ainakin sen tuhannen vuotta ja niinpä sen parissa ahertaessani koen saavani aina myös jonkinlaisen yhteyden maamme historiaan – tosin epäilen, että muinaissuomalaisten härkäpapuruuissa olisi ollut katkiksia, saatikka vermuttia tai bitterssiä, joita itse tämänpäiväiseen pastaani heittelen. Härkäpapu on siitäkin hauska raaka-aine, että sitä käytetään ympäri maapallon aina Välimeren maista Afrikkaan ja Aasiaan. Kiinnostuneelle härkäpapukokille löytyy siis tuoreita härkäpapuja hyödyntäviä reseptejä laidasta laitaan, niistä kuivatuista puhumattakaan.

Tuoreet härkäpavut säilytetään +2 – +5 asteessa, mieluiten paperipusseissa. Härkäpavut sisältävät lektiiniä ja kuivattuina ne on aina liotettava ja kypsennettävä huolella. Tuoreita härkäpapuja voi käsittääkseni syödä raakanakin, mutta mikäli asia vähänkin mietityttää kannattaa pavut tietysti kypsentää ja näin suosittelee myös Evira. Palkokasvit ovat arkoja etyleenille ja ne kannattaa käyttää 3-4 päivän sisällä ostamisesta. Hamstraaminen ei siis ole näiden papujen kohdalla fiksu ratkaisu, ellei sitten laita osaa pakastimeen kauden loppumisen varalle. (lähteet: Satokausikalenteri & Evira)

härkäpapupasta

cocktail bitters

Tämä aromaattinen härkäpapupasta katkiksilla on hyvinkin suoraviivainen ja simppeli resepti, vaikka raaka-aineet tietynlaista luksusta ovatkin. Loraus sitä, ripaus tätä ja pastan maustava kullankeltainen härkäpapu-katkarapuhöystö onkin jo valmis. Koska harvemmin kokkaan prikulleen samaa ruokaa kuin aiemmin, on tämänpäiväinen härkäpapupasta lähinnä mukaelma tuosta kolmen vuoden takaisesta reseptistäni. Erityisesti siltä osin, että koska sain taannoisella Amerikan matkallani haalittua kotiini setin eri tavoin maustettuja bittereitä, maustoin pastan kuivan vermutin lisäksi rosmariini-greippi-pippuribitterillä.

Bitters?

En nyt puhu katkeroista, vaan cocktail bitterseistä – niistä pikkuruisista pulloista, joista asiaan vihkiytyneissä baareissa tipoitellaan aromaattista alkoholiin uutettua mauste-eliksiiriä drinkkeihin. Jos asiaa vähänkin miettii, on seuraava luonnollinen askel lisätä näitä taikatippoja myös ruokaan – maustehan se bitterskin kuitenkin on. Nyt kun minulla on kotonani bitteriä jos johonkin lähtöön, olen selvitellyt uteliaana mihin kaikkeen niitä voisi käyttää ja sitten olen vain lähtenyt testaamaan bitterien käyttöä erilaisten ruokien mausteena käytännössä. Käsittääkseni Suomesta ei bittereitä juuri löydy Angosturaa lukuunottamatta, mutta mikäli sitä juuri löytyisi baarikaappisi nurkasta, pyyhippä siitä pölyt ja tuo se pullo hetkeksi keittiöön! Bittersit sopivat niin keittoihin, kastikkeisiin kuin marinadeihinkin, niillä voi maustaa kahvin tai kaakaon sekä monet jälkiruuat. Ei muuta kuin testilemaan siis vaan!

Härkäpapupasta katkaravuilla + cocktail bittersillä

2:lle

n. 180-200 g spagettia (riippuen vähän nälkätilanteesta)

n. 300 g tuoreita härkäpapuja palkoineen (n. 130-150 g pelkkää papua)

180 g MSC-merkittyjä katkarapuja

2 rkl oliiviöljyä

2-3 valkosipulin kynttä

ripaus sahramia

½ dl kuivaa vermuttia tai sherryä (tai hätätapauksessa sakea / valkoviiniä)

maun mukaan cocktail bitteriä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Tarjoiluun:

loraus hyvää oliiviöljyä

puolen sitruunan mehu

Härkäpapujen käsittely:

Irroita härkäpavut paloistaan ja keitä niitä suolatussa vedessä 3-5 minuuttia, tai kunnes härkäpapua peittävä kalvo muuttuu läpikuultavan maitomaiseksi. Voit halutessasi myös keittää palot kokonaisina ja perata pavut piilostaan vasta keitettynä. Jäähdytä härkäpavut ja pullauta sitten kirkkaanvihreät herkkupalat kalvoistaan.

Pastan valmistus:

Sulata katkaravut ja valuta ne huolella. Viipaloi valkosipulit. Laita pasta kiehumaan paketin ohjeen mukaan ja sen kypsyessä kuumenna paistinpannulla oliiviöljy keskilämmölle. Paista valkosipulia muutama minuutti ja lisää pannulle sitten sahrami sekä katkaravut. Pyörittele kaikki sekaisin ja lisää pannuun puolisen desiä kuivaa sherryä/vermuttia, valkoviiniä tai sakea. Kun seos kiehahtaa, laske lämpö matalaksi ja lisää pannulle esikäsitellyt härkäpavut (seos ei saa siis kiehua kuivaksi).

Mausta kastike vielä makusi mukaan suolalla, vastarouhitulla mustapippurilla, sitruunamehulla sekä halutessasi bitterillä – aloita vaikka viidellä tipalla, sekoita, maistele, ja lisää bittersiä sitten sen mukaan mikä sopii omaan suuhusi. Itse olen katkerien makujen ystävä, joten tippoja hulahtaa pannulle jopa 20.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, valuta se huolella ja kippaa pannulle. Pyörittele pasta ja kastike huolella sekaisin ja jatka lämmittämistä muutama minuutti niin, että pasta kypsyy loppuun ja imee itseensä pannun ihanaa maustelientä. Annostele härkäpapupasta lautasille ja lorauta päälle halutessasi vielä hieman oliiviöljyä sekä kunnon rutistus sitruunamehua. Sitten vaan syömään!

härkäpapupasta

härkäpapupasta

Ps. Lue lisää härkäpavuista Satokausikalenterin kattavasta tietoiskusta! Härkäpapukauden ulkopuolella tämän saman reseptin voi tehdä pakastetuilla härkäpavuilla, edamamepavuilla tai ihan vaan vaikka herneillä.

77 views

Katkarapupasta sahramilla, chilillä ja uunitomaateilla

by Juulia 1 Comment
Katkarapupasta sahramilla, chilillä ja uunitomaateilla

katkarapupastaKatkarapupasta paellanhimoon

Mitä te teette ekana, kun palaatte matkalta kotiin? Minä kokkaan. No okei, en ehkä aivan ensimmäisenä jos saapumisajankohta on yöllä (paitsi toki silloinkin jos ei nukuta ja on nälkä), mutta melkeinpä poikkeuksetta kotiin pitää tulla kaupan kautta ja ajatus ateriasta viihdyttää minua koko matkan.

Kävimme syyslomalla Mallorcalla perheen kanssa juhlimassa äitini syntymäpäiviä. Matkaa oli odotettu pitkään ja hartaasti ja varsinkin itse olin haaveillut kovasti kaikenlaisista merenelävistä! Mustekalaa sainkin syödäkseni (lähinnä friteerattuna, heh) suorastaan kyllästymiseen asti, aah. Paellastakin puhuttiin pikkusiskon kanssa lähes joka päivä, mutta eihän me sitä silti lopulta syöty kertaakaan 😀

katkarapupasta

Paellapuutostila oli jokatapauksessa se matkan pienin harmi, sillä mahtuihan siihen reissuun aikapaljon isompiakin murheita. Sanottakoon vaan, että liput oli ostettu AirBerliniltä, niin arvaattekin jo varmaan loput. Varsinainen “halpamatka” Mallorcalle, sanon minä…

Onneksi reissu oli muilta osin mitä onnistunein ja säätkin suosivat meitä. Kotimatka jouduttiin kuitenkin koukkaamaan yötä myöten Arlandan lentokenttähotellin kautta ja kun aivan liian aikaisen herätyksen jälkeen päästiin lopulta kotiin, mielessäni oli edelleen se saakelin paella. Ihan niin hullu en silti minäkään ole, että alkaisin ensimmäisenä kotiin saavuttuani kuitenkaan paellaa väsäämään. Lautaselle päätyi sen sijaan jotain etäisesti paellaa muistuttavaa lohturuokaa: sahramilla, valkosipulilla ja chilillä maustettu katkarapupasta uunissa paahtuneiden kirsikkatomaattien kera. Johan unohtui se paellakin sitä särpiessä!

Katkarapupasta sahramilla, chilillä ja uunitomaateilla

2:lle

n. 200 g tagliatellea

250 g kirsikkatomaatteja

1 rkl oliiviöljyä

180 g isoja MSC-merkittyjä katkarapuja

3 isoa valkosipulin kynttä

50 g voita

1 miedohko chilipaprika

ripaus sahramia

1 dl kuivaa valko- tai roséviiniä

1 ruukku luomubasilikaa

ripaus suolaa

vastarouhittua mustapippuria

Sulata, huuhtele ja valuta katkaravut. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Lado kokonaiset kirsikkatomaatit pieneen uunivuokaan ja valele oliiviöljyllä, lykkää ne sitten uunin ylätasolle paahtumaan. Laita iso kattilallinen reilulla suolalla maustettua vettä kiehumaan. Viipaloi valkosipuli ja chili ohuelti. Mikäli tulisuus arveluttaa, poista chilistä ensin siemenet. Laita valkosipuli, chili sekä reilu nipistys sahramirihmoja voin kanssa pieneen kasariin. Ala lämmittämään voita keskilämmöllä samalla, kun laitat pastan kiehuvaan veteen kypsymään.

Kun voi on kokonaan sulanut ja alkaa kuplimaan, laske lämpöä hieman ja jatka valkosipulin sekä chilin paistamista, kunnes kummatkin ovat pehmenneet. Väriä niihin ei kuitenkaan tarvitse tulla, tarkoitus on vain pehmentää valkosipulia ja antaa kaikkien ihanien makujen levitä kunnolla voihin! Lisää kasariin lopuksi viini ja jätä seos poreilemaan miedolle lämmölle odottelemaan pastan kypsymistä.

Kun tomaatit ovat saaneet reilusti väriä ja alkavat purskahdella rikki, ota ne uunista ja kippaa kasariin. Lisää sekaan myös katkaravut sekä basilikan lehdet. Mausta seos ripauksella suolaa ja pyörittele se varovasti sekaisin – varo kuitenkin rikkomasta tomaatteja liikaa.

Kun pasta on kypsää, valuta se ja sekoita kastike huolella siihen. Jaa katkarapupasta herkkusattumineen lautasille ja rouhi päälle mustapippuria. Tarjoile heti!

PS.

On muuten ihana tulla siistiin kotiin kun on tehnyt matkaa toista vuorokautta. Ei ole mun kuvauspöytä yleensä näin tyhjä, mutta tuolloinpa oli – kiitos Juuso! Ei tarvinnut kuin nostaa lautanen pöydälle ja näppäistä kuva ja valoakin riitti vaikka lounas hieman myöhäiseksi venyikin. Totisesti, toisin on nyt 🙁

Tulin tänään töistä kotiin poikkeuksellisesti valoisaan aikaan ja hirveällä tohinalla yritin ehtiä kuvaamaan yhden reseptin, josta olen parhaillaan hirmuisen fiiliksissä. Annos oli kuvauspöydällä klo 14 eikä siitä kuvaamisesta tullut enää yhtään mitään. ÄÄH! Blogin alkuaikoina en tajunnut mitään luonnonvalon käytöstä ruokakuvissa ja näpsin tyytyväisenä kuvani tabletilla tiskipöydän kelmeässä valossa. Aika järkyttäviähän ne kuvat nyt minusta ovat, mutta silloin kelpasivat oikein hyvin.

On tämä pimeään aikaan vaan joka vuosi yhtä vaikea laskeutua, ihan muutenkin kuin ruokakuvausmielessä. Siispä toivotankin valoa itse kunkin viikkoon! Kynttilät palamaan ja glögiä lasiin niin kyllä se siitä, ainakin täällä 🙂

…lautasellinen pastaakin tosin jeesaa.

Pps. Matkalta tarttui toisenkinlainen ruokahimo messiin: pekoniin käärityt taatelit. Niistä väsäsinkin jo oman versioini + sellaisen vähän pidemmälle viedyn reseptin.

234 views

Paahdettu kukkakaali & nuoc mam -kastike

Paahdettu kukkakaali & nuoc mam -kastike

paahdettu kukkakaali

Yksi blogini kautta aikojen suosituimmista resepteistä on kokonaisena paahdettu kukkakaali. Resepti on kynäilty kaksi vuotta sitten, mutta edelleen se toimii blogini pysyvänä sisäänheittäjänä 😀

Kukkakaali on kokenut keittiössäni muodonmuutoksia niin pihviksi, pizzapohjaksi, riisiksi kuin kanansiiviksikin eikä olekaan epäilystä siitä, etteikö kukkakaali kaikissa muodoissaan olisi yksi lempi raaka-aineitani. Taannoin bongasin ystäväni Tuulian Wellberries-blogista lykänneen kukkakaalia jopa vihersmoothieen ja idea laitetaan kyllä täällä vielä ehdottomasti testiin ♥

Tällä kertaa paahdoin kukkakaalin paloina ja maustoin sen vietnamilaisittain mm. kalakastikkeesta, riisiviinietikasta, limetistä, chilistä ja sokerista koostuvalla nước mắm pha -kastikkeella (minkä meinaan muuten kokoajan kirjoittaa nuoc NAM, mutta namiahan tämä liemi onkin). Rapeutta annos saa suolapähkinöistä ja ruokaisuutta yhdestä suurimmista herkuistani, katkaravuista.

Niin herkullisia kuin katkaravut ovatkin, ne ovat myös aikamoinen pahe jos hairahtuu ostamaan trooppisia katkarapuja. Trooppiset katkikset ovat ylikalastettuja; niiden troolaaminen vaurioittaa koralleja ja viljely taas tuhoaa rantaekosysteemejä (lue lisää WWF:n kalaoppaasta) ja silti joskus – hyvin harvoin, mutta kuitenkin – häpeäkseni ostan niitä. Tästä heikkoudesta olen kovasti pyrkinyt eroon ja yleensä ostankin vain MSC-sertifikoituja katkiksia (joita on muuten hyvä valikoima sekä Pirkalla että Lidlillä). Kuvan annoksen jättikatkikset ovatkin toistaiseksi vuoden ensimmäinen lipsahdus … ja jos pidän itseni ruodussa, ne jäävät myös vuoden viimeisiksi. Tämä sama ruoka kun onnistuu varsin mainiosti myös pohjankatkiksilla 🙂

Paahdettu kukkakaali ja nuoc mam -makuyhdistelmälle sain inspiraation houkuttelevasta Munchies-sivuston ohjeesta, joka osui silmiini jossain sosiaalisen media syövereissä tässä kevään varrella. Seuraava ohje on siis siitä hieman sovellettu versio.

Paahdettu kukkakaali, jättikatkikset & nuoc mam -kastike

2-4:lle

1 keskikokoinen luomukukkakaali

mietoa kasviöljyä

½-¾ dl suolapähkinöitä

1 ruukku korianteria

n. 250-300 g sulatettuja MSC-sertifikoituja isoja katkarapuja

Nuoc mam -kastikkeeseen:

1 dl kuumaa vettä

½ dl riisiviinietikkaa

1-2 limetin mehu

½ dl (ruoko)sokeria

¾ dl kalakastiketta

1-2 raastettua valkosipulin kynttä

1 mieto chili

Tarjoiluun:

1-2 limettiä

Valmista ensin nuoc mam. Poista chilistä siemenet ja hienonna se hyvin pieneksi silpuksi. Liuota sokeri kuumaan veteen ja lisää siihen chili, raastettu valkosipuli, kalakastike, limetin mehu sekä riisiviinietikka.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Leikkaa kukkakaalin kukinto suupalan kokoisiin osiin ja levitä palat uunivuokaan. Valuta päälle hieman öljyä ja ravistele uunivuokaa sitten niin, että palat öljyyntyvät kauttaaltaan. Paahda kukkakaalia uunin ylätasolla, kunnes se on napakan kypsää ja pinnaltaan hieman ruskistunutta (15-25 minuuttia riippuen kukkakaalin palojen koosta). Jätä kukkakaali jäähtymään.

 

Mikäli käytät raakoja katkarapuja, lorauta paistinpannuun hieman öljyä ja paista katkikset kypsiksi. Älä ylikypsennä! Valmiiksi kypsennetyt, sulatut ja valutetut katkaravut voi lisätä ruokaan myös kylmänä. Sekoita huoneenlämpöiseen kukkakaaliin vajaa puolet nuoc mamista, hieman pienemmäksi rouhitut suolapähkinät, katkaravut, hienonnetut korianterin varret ja suurin osa lehdistä. Jaa seos lautasille.

Tarjoile paahdettu kukkakaali ja katkaravut limetin lohkojen ja lopun korianterin kera. Nosta myös loppu nuoc mam pöytään tarjolle.

337 views

Hodaria “nakit ja muusi” + sileäotsainen punaviinitasting

Hodaria “nakit ja muusi” + sileäotsainen punaviinitasting

Huh mikä viikonloppu mulla on takana: kummipojan ihka ensimmäinen yökyläily sekä 7-vuotissynttärit + ystäväporukan illanistujaiset hodaribuffetteineen, lautapeleineen ja viininmaisteluineen. Ihanaa, mutta aikaa omalle rauhoittumiselle jäi kyllä pyöreät nolla minuuttia 😛 Sunnuntaipäivä alkoi sitäpaitsi jo noin kello viisi, jolloin armas kummipoikani päätti että on aika ruveta kyselemään, mitä olen hankkinut hänelle synttärilahjaksi. Tutumpaa mulle on viideltä nukkumaanmeno kuin silloin herääminen, joten loppupäivä meni melkoisessa koomassa!

Viikonloppu meni myös kevyiden nakkiövereiden merkeissä, sillä lauantaina meidän ruokalistalla oli Halloween-henkisesti nakkimuumioita perunamuussipedillä ja sunnuntain kevyt iltapalahan oli tosiaan se kaikkea muuta kuin vaatimaton hodaribuffet. Onneksi niillä synttäreillä ei sentään tarjoiltu nakkeja (vaikka oman lapsuuteni lastenjuhlien vakiotarjoilu eli “nakkisiili” voisikin mielestäni tehdä comebackin)!

Syy kaveriporukan kokoontumiselle oli ystäväpariskunnan avioituminen; häälahjamme kun oli “yhteistä laatuaikaa”, johon poppoosta jokainen oli ideoinut tai valmistanut jotain. Koska pikkusiskoni on entinen Alkolainen, päätimme siskon kanssa vetäistä ohjelmanumerona kevyen ja sileäotsaisen viinitastingin. Viinit maisteluun saimme blogini kautta Social Winesiltä, jonka asiantuntevan henkilökunnan annoin myös valkata meille ne maisteltavat viinit. Tastingiin lähtikin tämän vuoksi myös itselleni yhtä lukuunottamatta vähän tuntemattomampi punaviininelikko, minkä ansioista olin itse tastingissä kutakuinkin samalla viivalla muiden kanssa.

Tiukka punaviinitastingnelikko: Wakefield Cabernet Sauvignon 2015, Concannon Livermore Petit Sirah 2012, McGuigan Bin 3000 Merlot 2014 sekä Castillo Murviedro Tempranillo 2015.

Sileäotsaisessa viinitastingissä ei murehdita, vaikka viinit joudutaan maistelemaan kertislaseista – ne eivät ole viininmaisteluun ihanteellisia, mutta kellä oikeasti on 40 viinilasia?

Neljän suht keskitanniinisen ja -täyteläisen punkun maistelu ei muuten ole mikään helppo homma vaikka vähän viineistä kuvittelee tietävänsäkin. Jotta kellekään ei tulisi liikaa suorituspaineita, olin kehitellyt maistelun oheen luovuutta ruokkivia kysymyksiä tyyliin “kuvaile viinin makua kolmella kultsipuppelisi nimen alkukirjaimella alkavalla sanalla” tai “mikä viineistä muistuttaa eniten rakkauspakkaustasi ja miksi” sekä “kuvaile yhteisen historianne tapahtumaa/tilannetta, jonka viini tuo mieleesi”. Sitä saa mitä tilaa, joten vastauksissa vilisi mm. seuraavanlaisia kuvailuja: jörssärit, totinen, lentokenttäloungemainen, kompromissitreffit ja janottava.

Omaksi suosikikseni viineistä nousi lopulta Castillo Murviedro Tempranillo 2015, joka tastingin alkaessa oli itseasiassa se viini, jota vähiten teki mieleni maistella. Avauduttuaan viinin ensimmäiset tiukan karpaloiset hapot kuitenkin pehmenivät ja makea mausteisuus nousi enemmän esiin. Porukan keskuudessa selkeää yhteistä suosikkiviiniä ei kuitenkaan löytynyt, vaan valinnat jakautuivat melko tasaisesti kaikkien neljän viinin välillä. Ja mikä tärkeintä, meillä oli hauskaa 🙂

Koska olen viime aikoina pyrkinyt kiinnittämään enenevässä määrin huomiota köökkini ruokahävikkiin, oli lauantailta ylijääneille nakeille ja pottumuussille keksittävä maanantaina käyttöä. Kun sunnuntain ylenpalttisesta buffetista riitti jokaiselle kaveriporukan jäsenelle myös kotiinviemisiä, löytyi kotoa maanantaina myös hodarisämpylöitä. Mitäs muutakaan moisesta kombosta voi tehdä kuin ruotsalaistyyppisiä pottumuussilla täytettyjä hodareita?

Muistan vielä varsin elävästi tyrmistykseni, kun kuulin aikoinaan Göteborgissa opiskelleelta isosiskoltani ruotsalaisista hodareista, joihin tulee perunamuussia. Itse asustelin tuolloin Etu-Töölössä ja siinä Mechelininkadun Essolla (joka ei ehkä siinä vaiheessa enää Esso edes ollut, mutta jota en osaa muuksi kutsua) tuli vierailtua harva se lauantaiyö baarista kotiin päin könytessä. Mukaan Essolta tarttui yleensä Ötkerin pizzaa tai sipsejä, mutta jossain vaiheessa kyseinen huoltsikka alkoi tarjoilemaan myös hodareita perunamuussilla ja kuivasipulilla, eivätkä aamuöiset mässäilyni enää olleet entisensä ♥

Maanantaiateriamme oli siis nostalgisesti ruotsalaisia hodareita, tai hodareita “nakit ja muusi” – periruotsalaiseen tyyliin tietysti majoneesia tihkuvalla rapusalaatilla kuorrutettuina. Kuulostanee vähintäänkin epäilyttävältä, mutta suosittelen lämpimästä testaamaan ennen tyrmäämistä!

Perunamuussin tein lauantaina itse oikein perinteiseen tapaan jauhoisista perunoista, maidosta ja voista, mutta rapusalaatin hain lähikauppani tuoretiskistä – piiiiiiitkän maanantaipäivän päätteeksi moisen itse väsääminen väsyneenä nyt olisi ollut sulaa hulluutta. Jollei kotonani olisi jo valmiiksi ollut ystäväni Pian itse leipomia mahtavia hodarisämpylöitä, olisin pokkana ostanut nekin kaupasta. Poikkeuksellisesti siis ateria valmistui tällä kertaa lähinnä valmiita ainesosia lämmittämällä ja kasaamalla – ihanaa!

Ruotsalaiset hodarit 4:lle tai 2:lle tosi nälkäiselle

4 hodarisämpylää

4-8 makuusi ja ruokavalioosi sopivaa nakkia (määrä riippuu nakin ja sämpylän koosta ja nälkäsi määrästä)

n. 2 dl valmista perunamuussia

n. 150 g valmista majoneesipohjaista rapusalaattia (oma valintani tuoretiskillä on aina tulinen chili-rapusalaatti)

ketsuppia, sinappia

n. 4 rkl kuivasipulia

muutama kevätsipulin varsi tai n. 2 rkl hienoksi silputtua punasipulia

Lämmitä nakit kiehauttamalla ne nopeasti kattilassa. Lämmitä myös pottumuussi (notkista sitä tarvittaessa hieman maidolla). Halkaise hodarisämpylät ja laita alaosille ensiksi muussia, sitten 1-2 nakkia per sämpylä. Kuorruta nakit rapusalaatilla, ketsupilla, kuivasipulilla ja kevät- tai punasipulisilpulla. Voitele sämpylöiden kannet sinapilla ja paina kansi kevyesti hodarin päälle.

Sitten vaan ääntä kohti! Mikäli joku onnistuu muuten syömään tällaisen viritelmän sotkematta, nostan hälle hattua, kumarran ja lähetän virtuaaliset 10 pistettä ja papukaijamerkin: olet sankarini!


Viinit tastingiin saatu Social Winesiltä blogini kautta.

60 views