Rääppiäisten ruusukaalisalaatti granaattiomenalla ja persimonilla

by Juulia 0 Comments
Rääppiäisten ruusukaalisalaatti granaattiomenalla ja persimonilla
Ruusukaalisalaatti

ruusukaalisalaattiRääppiäisten ruusukaalisalaatti! Vain raaka-aine X puuttuu.

Rääppiäissalaatti

Ruusukaalisalaatti granaattiomenalla, persimonilla + raaka-aineella X = välipäivien mukautuvainen rääppiäisateria!

Hurahdin ruusukaalin syömiseen raakana salaatissa jo useampi joulu sitten ja ruusukaalisalaatti onkin siitä asti ollut yksi jokajouluisia traditioitani. Ruusukaali toimii slaw -tyyppisissä salaateissa valko- tai punakaalin sijasta mainiosti ja maistuu minusta ihanalle jonkin raikkaan ja kirpakan, kuten granaattiomenan siemenien kanssa. Lempikastikkeeni ruusukaalisalaatille on näin joulun tienoilla yleensä jonkinlainen glögi-vinegretti (jota siinä ihan ensimmäisessänikin ruusukaalisalaatissa oli) – jotenkin rouskuvan ruusukaalin, poksahtelevien granaattiomenan siementen ja glögimausteiden yhdistelmä nimittäin vaan toimii 🙂

Miksi nyt sitten nimeän ruusukaalisalaattini rääppiäissalaatiksi? Koska vaikka tämä tämänpäiväinen ruusukaalisalaatti granaattiomenilla ja persimonilla on sellaisenaan ihanaa, se on vielä parempaa kun salaatille lastaa jotain rapeaa, rouskuvaa, suolaista ja rasvaista. Mitä nyt siis kullakin kotona tässä joulupyhien jälkeen vaan on: erilaisten juustojen jämiä, pähkinöitä, kinkkua/kalkkunaa/seitania/kylmäsavutofua… Meiltä löytyi tänä jouluna paahdettuja kastanjoja, joten upotin salaattiini myös niitä!

ruusukaalisalaatti

kastanja

Ostin tosiaan joulun alla puolen kilon pussillisen tuoreita kastanjoita ja vietin erään illan niitä paahtaen ja käsitellen. Puuha meni kuitenkin pitkälle iltaan ja kastanjoista suurin osa jäi sinä päivänä syömättä, joten lykkäsin ne öljyllä, suolalla, pippurilla ja chilillä valeltuna jääkaappiin. Sieltä ne tuli sitten kaivettua joulupäivänä esiin, kun pyöräytin meille lounaaksi ruusukaalisalaattia!

En ole tuoreiden kastanjoiden käsittelyssä todellakaan mikään ekspertti, kun niitä on harvoin täällä Suomessa saatavilla. Pidän paahdetuista kastanjoista, mutta aikamoinen työhän niiden käsittelyssä on! Alla selostettuna miten kastanjat olen tähän asti käsitellyt, mutta nyt kun nettiä aiheen suhteen enemmän kaivelin, löysin kuitenkin tällaisen ohjeen jolla kokeilen kastanjoiden paahtamista varmasti seuraavan kerran. Josko tuolla metodilla homma olisi vähän helpompaa… en nimittäin ole ainakaan tällä nykyisellä metodillani ihan varma ovatko paahdetut kastanjat aivan vaivansa väärtti 😀

Paahdetut kastanjat:

Huuhdo ja kuivaa kastanjat huolella. Heitä pois vaurioituneet kastanjat. Tee jokaisen kastanjan suippoon päähän ristiviilto jotta kastanjat eivät räjähtele kypsyessään. Varo kovasta ja sileästä kastanjan pinnasta lipsuvaa veistä! Aseta kastanjat ristiviilto ylöspäin pystyyn uunivuokaan. Voit myös halutessasi laittaa kastanjat merisuolapedille. Itse olen paahtanut kastanjoita sekä suolapedillä että ilman, enkä suoraan sanoen huomannut lopputuloksessa mitään eroa 😀

Paista kastanjoita 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, tai kunnes kuori irtoaa niistä helposti ja sisus on pehmeää. Jos kastanjat eivät ole suolapedillä, ravistele pannua muutaman kerran paahtamisen aikana. Kääri kastanjat kuumina keittiöpyyhkeeseen ja anna jäähtyä kosketuslämpötilaan. Hiero ja puristele sitten kastanjoita pyyhkeen läpi niin, että saat kuoret irtoamaan helpommin. Kuori kastanjat vielä lämpiminä. Irroita huolella myös paperimainen kitkerä kalvo kastanjan pinnalta – sen saa irtoamaan kun hieman hieroo kastanjaa sormien välissä. Voit säilyttää kuorittuja paahdettuja kastanjoita jääkaapissa ilmatiiviissä astiassa 3-4 päivää ajan. Kastanjat voi myös pakastaa!

persimonisalaatti

Raaka-aine X

Tämä ruusukaalisalaatti on toki hyvää myös ihan sellaisenaan, mutta vielä parempaa se on rääppiäisraaka-aineella X. Meillä oli joulupäivänä salaatin päällä paistettua ankanrintaa, jota aatonaattona löytyi kaupasta laputettuna, mutta tähän tosiaan sopisi päälle loistavasti myös joku juusto (oi… sinihomejuusto! tai paistettu halloumi?) tai pannulla rapsakaksi paistettu kinkku/kalkkuna/kylmäsavutofu tms. Lisäksi salaattiin sopii tosi hyvin erilaiset paahdetut pähkinät! Meillä oli jouluna kotona kokonaisia saksanpähkinöitä, jotka paahdoin salaattiin kuivalla pannulla.

Kastike syntyi tällä kertaa pöydällä pyörineestä mandariinista, työkaverilta saadun hehkuviinin jämästä (joka ihme kyllä ei uponnut kaikki glögi-negroneihin) sekä kokojyväsinappipurkin pohjasta. Eli eräänlainen rääppiäisruoka on tämä tämänkertainen glögi-vinegrettikin!

Ruusukaalisalaatti kastanjoilla & granaattiomenalla

2-4:lle

n. 400 g ruusukaalia

1 persimoni

1 granaattiomena (tässä tosin voisi toimia hyvin myös joku kirpakka marja, kuten puolukka, tyrni, karpalo…)

1 kevätsipuli

n. 1 dl saksanpähkinöitä (tai mitä vaan muita pähkinöitä kotosalta löytyy. Myös suolapähkinät toimisivat hyvin!)

+ RAAKA-AINE X: n. 200-300g kypsää kinkkua/kalkkunaa/kylmäsavutofua tms. tai juustoa: halloumia, fetaa, sinihomejuustoa, valkohomejuustoa…

(Kuvan annoksessa n. 200g paahdettuja kuorittuja kastanjoita + 1 rkl oliiviöljyä + maun mukaan suola, pippuri, chilihiutaleet)

Sinappinen glögi-vinegretti:

1 rkl mandariinimehua (tai jonkin muun sitrushedelmän mehua)

1 rkl punaviiniglögiä

1 rkl omenaviinietikkaa

1 rkl kokojyväsinappia

6-8 rkl neitsytoliiviöljyä

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Valmistelut:

Valmista ensin sinappinen glögi-vinegretti ravistelemalla kaikki raaka-aineet pienessä lasipurkissa tasaiseksi. Aloita kuudella ruokalusikallisella öljyä ja ravistele huolella, lisää tarvittaessa öljyä lusikallinen kerrallaan kunnes kastike emulsoituu ravistaessa sopivan paksuksi ja tasalaatuiseksi kastikkeeksi.

Irroita granaattiomenan siemenet hedelmästä, varoen mukaan helposti putoavia valkoisia kitkeriä kalvoja. Jos käytät kastanjoita, paahda ja kuori ne kuten ylempänä jutussa kuvailin (ja varaa tähän reilusti aikaa…). Paista paahdettuja kastanjoita oliiviöljyssä pinnaltaan rapeaksi, maustaen ne suolalla, pippurilla ja chilihiutaleilla. Puolita persimoni ja viipaloi molemmat puolikkaat ohueksi viipaleeksi. Jos persimoni on todella iso ja makea, sitä ei kannata välttämättä käyttää ihan kaikkea, muuten salaatista tulee liian makea! Paahda saksanpähkinöitä muutama minuutti kuivalla paistinpannulla, ellet sitten käytä valmiiksi paahdettuja (ja mahdollisesti vielä suolattuja) pähkinöitä. Viipaloi vielä kevätsipuli ohuelti.

Pese ruusukaalit ja leikkaa niiden kuiva tyvi pois. Poista uloimmat nuhjaantuneet ja vaurioituneet lehdet. Suikaloi ruusukaali ohuen ohueksi silpuksi. Voit myös halutessasi ensin kuoria salaattiin kokonaisena uloimpia lehtiä vaihtelun vuoksi (kuten kuvissa näkyvässä salaatissa on tehty) ja silputa sitten sisemmän osan.

Ruusukaalisalaatin kokoaminen:

Pyöritä ruusukaalit salaatinkastikkeessa. Sekoita mukaan granaattiomenan siemenet, pähkinät, persimoni ja kevätsipuli (sekä paahdetut kastanjat, jos käytät). Sekoita hyvin ja tarkista maku – riippuen mikä raaka-aineesi X suolapitoisuus on, saattaa salaatti kaivata enemmän tai vähemmän suolaa. Annostele salaatti 2-4:lle lautaselle ja lisää päälle käyttämäsi rääppiäisten raaka-aine X. Tarjoile!

ruusukaalisalaatti

Ps. Jos ruusukaalisalaatin jättää ilman raaka-ainetta X kannattaa huolehtia siitä, että maustaa salaatin reippaalla suolalla! Muuten salaatin makuprofiili jää helposti persimonin takia melko makeaksi. Tässä tapauksessa myös pähkinöinä kannattaa käyttää jonkinlaisia paahdettuja ja suolattuja pähkinöitä!

111 views

Varaslähtö jouluun: viikunainen possurulla

by Juulia
Varaslähtö jouluun: viikunainen possurulla
SAMSUNG CSC

Yhteistyössä Asennemedia ja Social Wines

Jos minulta kysytään, mikä joulussa on parasta, vastaan empimättä “ruoka”. Heti perään korjaan toki, “laatuaika perheen kanssa” – mutta laatuajallahan tarkoitan tietysti sekä kokkailua, että syömistä, ja perheen läsnäolo on molempien aktiviteettien överiksi vetämisen paras perustelu.

Pääsin ottamaan tänä vuonna varaslähdön joulukokkailuihin, kun sain Social Winesilta testiin muutamia jouluisia punaviinejä, ja tehtävän kehitellä niiden kaveriksi jouluherkkuja. Eipä tarvitse kahdesti kehottaa!

Viinien joukosta löytyi heti muutama jo entuudestaan tuttu kaveri: sekä McGuigan Bin 3000 Merlot, että Pata Negra Gran Reserva ovat olleet hinta-laatusuhteeltaan erinomaisten, noin kympin hintaisten vakio-ostosteni listalla jo useamman vuoden. Molemmat näistä viineistä olen bongannut Vuoden Viinit -kisan menestyjien joukosta (juu, olen just niitä tyyppejä, jotka käyvät Alkossa nenä kiinni ruttuisessa ja korvamerkintöjä vilisevässä Viinistä Viiniin -kirjassa).

Pakettia kaivellessani esiin putkahti myös mielenkiintoisen näköinen pullo, jota en ole ennen nähnytkään: Los Monteros Crianza. Pikaisen guuglauksen perusteella kyseinen viini on välttänyt jostain kumman syystä seulani, vaikka onkin voittanut Vuoden Viinit -kisassa lähes vuosittain erinäisiä palkintoja.

Päätin jostain ihmeen syystä pelata kuitenkin varman päälle, ja kehitellä ruokani tutuille viineille eli Pata Negralle ja McGuigan Merlot‘lle. Mielessäni oli pyörinyt jo pidempään talvinen makumuisto lapsuudesta: äidin kuivatuilla aprikooseilla ja luumuilla täytetty possunfilee. Koska sekä possu, että kuivatut hedelmät ovat ainakin meidän perheessä joulun klassikkomakuja, halusin kyhäillä oman versioni tästä talvisesta herkusta viinien kaveriksi – pakon edessä, itseasiassa – äiti kun ei meinannut muistaa kyseistä ruokaa koskaan tehneensäkään 😀

Ideoin vielä possulle teemaan sopivat jouluiset lisukkeet: vaniljalla maustettua palsternakkasosetta edustamaan joululaatikoiden makeita ja mausteisia makuja, ja haudutettua punakaalia – jouluklassikko sekin. Ostinpa kaupasta kastanjoitakin, ekaa kertaa ikinä! Ja simsalabim: joulusimulaattori oli valmiina käynnistykseen!

Tapani parittaa ruokaa ja viiniä perustuu eräänlaiseen salapoliisityöhön: kaivelen netistä artikkeleita, etsin tietoja rypäleistä ja arvioita viineistä. Rakentelen sitten oppimani perusteella eräänlaista makupalapeliä sekä ruuan että viinin erilaisista komponenteista.

Koska jouluisa ruokani sisältää reilusti makeutta ja hedelmäisiä aromeja, se tarvitsee viinin, joka pärjää sekä makeudelle, että punakaalin kevyelle kirpeydelle, mutta ei ole liian tuhti vähärasvaiselle ja miedolle porsaanlihalle. Salapoliisityöni ansiosta tiedän, että makeahko ruoka kaipaa viiniltä jonkun verran sekä hapokkuutta, että tanniineja – liiat tanniinit sen sijaan jyräävät kevyen possun.

Mc Guigan Bin 3000 Merlot on mauiltaan täynnä luumua, kirsikkaa ja karpaloa, ja se on kevyen hapokas sekä kypsän tanniininen.  Pata Negra taas on aromeiltaan melkein identtinen annokseni kanssa: siitä löytyy vuoden tammitynnyröinnin ansiosta miellyttävää paahteisuutta, vaniljaa, kuivia hedelmiä sekä vahvat mutta silkkisenpehmeät tanniinit. Teoriassa siis molempien viinien pitäisi toimia annokseni kanssa. Eipä sitten muuta kuin testaamaan suunnitelmaa käytännössä!

Viinin ja ruuan paritusteoriat voivat monesti näyttää paperilla hyvältä, mutta käytännössä saattaa huomata yhtälöstä unohtuneen jonkun kokonaisuutta muuttavan osan – niinpä olenkin varsin tyytyväinen tämänkertaiseen paritukseeni. Molemmat viinit toimivat mallikkaasti ruuan kavereina, vaikka Merlot ei täyteläisen ja makean annoksen kanssa täysin oikeuksiinsa päässytkään – possulle se riitti, palsternakkasoseelle se taas jäi vähän liian kevyeksi.

Pata Negra täydensi ateriaa kokonaisuudessaan paremmin: viini korosti ruuan pehmeyttä, mutta hillitsi samalla annoksen runsaanpuoleisia hedelmä- ja vanilja-aromeja. Sekä ruoka että viini maistuivat yhdessä paremmilta, ja sehän on juuri se, mihin niiden yhdistelyssä tietysti pyrinkin!

Jälkikäteen ajatellen taisin olla hieman nössö, kun en avannut sitä jokeripulloa, Los Monteros Crianzaa. Ei ole tapani mukaista olla moinen varmanpäällepelaaja! Nynnyilyni harmittaa edelleen sen verran, että olen päättänyt nostaa kyseisen viinin sinne ihan oikeaan joulupöytään: tulikoe Crianzalle on siis vielä edessä!

Viikunainen possurulla 4:lle

n. 600 g possun ulkofilettä

1 iso keltasipuli

4 valkosipulin kynttä

50 g voita

1 tl hunajaa

puoli ruukkua salviaa

1 dl rommia

6 kuivattua viikunaa

4 kuivattua luumua / aprikoosia

0,5 dl pinjansiemeniä / muutama paahdettu ja rouhittu kastanja

suolaa, mustapippuria

50 g voita

Anna possun lämmetä huoneenlämpöiseksi. Puolita viikunat sekä luumut, ja laita ne likoamaan rommiin. Irrottele lihapalasta kalvot ja rasva, mikäli niitä on. Leikkaa palan ylin kolmasosa toiselta sivulta auki niin, että se pysyy palassa toiselta reunaltaan kiinni. Käännä pala ympäri, ja tee sama toiselle puolelle: sivusta katsottuna pala näyttää tässä vaiheessa hieman s-kirjaimelta. Avaa molemmat viillot auki levyksi ja nuiji näin aikaansaamaasi pitkää suorakaidetta hieman ohuemmaksi.

Silppua sipuli ja paista sitä voissa, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi. Lisää silputtu valkosipuli ja jatka paistamista, kunnes sipulit ovat kullanruskeita ja karamellisoituneita. Varo kuitenkin polttamasta valkosipulia! Lisää pannulle pinjansiemenet, ja paahda niihinkin hieman väriä. Mausta sipuliseos hunajalla, suolalla ja pippurilla.

Levitä seos fileelle. Lisää sipulin päälle reilusti salvianlehtiä, ja asettele rommissa muhineet kuivahedelmät levyn toiseen lyhyeen laitaan. Säästä yli jäänyt rommi! Rullaa levy mahdollisimman tiukasti ja tuupi ulos pyrkiviä herkkuja samalla takaisin rullaan (mokomat!). Sido rulla tiukasti paistilangalla.

 

Paista rullaan kunnolla väriä pannulla, ja kääri se sitten folioon. Lykkää se uuniin 150 asteeseen noin tunniksi – kun paistomittari näyttää noin 70 astetta ota rulla uunista pöydälle lepäilemään vartiksi. Sisälämpö nousee vielä muutaman asteen possun levätessä, joten itse otan possun uunista jo 68 asteisena.

Leikkaa rulla noin sentin paksuisiksi viipaleiksi (2 per ruokailija). Ota rullasta valuva neste huolella talteen: kiehauta sitä kuivahedelmien liotusrommin kanssa muutama minuutti, jotta neste hieman sakenee. Sekoita liemeen loppu voi ja valuta viipaloidun possurullan päälle. Ai NAM!!! Se on joulu ny!

Tarjoilin possurullani joulun henkeen satsumamehussa haudutetun punakaalin sekä vaniljaisen palsternakkasoseen kera.

Pirteä punakaali:

n. 400 g suikaloitua punakaalia

1 rkl öljyä

1 rkl hunajaa

0,5 dl vettä

suolaa, pippuria

muutama oksa tuoretta meiramia

1-2 mehukkaan satsuman/mandariinin/kelmentiinin mehu

Kuullota punakaalisuikaleita öljyssä tovi, lisää hunaja ja vesi sekä meiramin oksat, ja hauduttele kaali kannen alla pehmeäksi (noin puoli tuntia). Mausta kaali pikkusitruksen mehulla, suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.

Palsternakkasose 4:lle

400 g palsternakkaa

2 isoa jauhoista perunaa

n. 2 dl kermaa tai täysmaitoa

0,5 tl jauhettua vaniljaa (ei vaniljasokeria!)

0,5 tl kanelia

1-2 tl suolaa

Kuori perunat sekä palsternakat, kuutioi parin sentin paloiksi ja keitä kypsiksi. Valuta vesi pois ja lisää kattilaan kerma sekä vanilja. Määrää voi olla vaikea arvioida, joten lisää ensin desi, soseuta, ja lisää nestettä mikäli sose on mielestäsi liian paksua. Lämmitä sose varovasti miedolla lämmöllä, ja mausta suolalla makusi mukaan – itse tykkään maustaa soseeni melko suolaiseksi saadakseni muutoin aika makeaan kokonaisuuteen hieman enemmän särmää.

Aterian jälkeen mies käski olemaan tekemättä mitään ja tiskasi sekä siivosi keittiön, joten istuskelin pöydässä viiniä siemaillen, kynttilää tuijotellen, paahdettuja kastanjoita kuorien… Tilanne olisi varmaan mennyt täydestä aitona jouluna, ellei ympäriltä olisi puuttunut liutaa perheenjäseniä makoilemassa mahat pullollaan.

Pehmeän ja suolaisen voin kera napsitut kastanjat osoittautuivat loistokumppaniksi Merlotille! Koska kyseessä olivat elämäni ensimmäiset itse paahdetut kastanjat, en ollut osannut miettiä niitä etukäteen sen kummemmin viinin näkökulmasta – yhdistelmä pääsi yllättämään täysin. Pistääkin miettimään, kannattaisiko minun viettää joka vuosi useampi joulu, jotta ehtisin myös nauttimaan niistä loihtimistani herkuista?

438 views