Hapanjuurisima kolmeen makuun

Hapanjuurisima kolmeen makuun
Hapanjuurisima - sima onnistuu hyvin myös hapanjuurella!

hapanjuurisimaHapanjuurisima: ei vain vappuun!

Hapanjuurisima!

Vappu meni jo, mutta simakausi sen kun jatkuu! En itseasiassa ole tehnyt simaa aikuisiällä koskaan ennen tätä kevättä, mutta nyt kun kerran aloitin, simaa on tehty jo useaan otteeseen. Innostus nimittäin syttyi, kun tajusin että simaa voi tehdä hiivan sijasta hapanjuurella! Olen viimeisen parin vuoden aikana uponnut pikkuhiljaa syvemmälle hapanjuurimaailmaan ja teen mielelläni kaiken minkä voin nykyään hapanjuurella. Niinpä esim. vappumunkitkin tehtiin tänä vuonna hiivan sijastasta suklaajuurella.

Siman valmistaminen hapanjuurella on käytännössä ihan sama juttu kuin siman valmistaminen hiivalla, hiiva vain korvataan hapanjuurella. Makuun hapanjuuri vaikuttaa minusta lähinnä siinä, ettei simassa maistu hiiva. Hapanjuurisima on myös valmistunut ainakin täällä meillä aika hurjalla vauhdilla: jokainen satsi jonka olemme tähän asti Juuson kanssa tehneet on valmistunut kahdessa vuorokaudessa! Parhaimmillaan sima on kuitenkin ollut 1-2 vuorokautta pullottamisesta eli vähän pidempään kylmässä tekeydyttyään.

hapanjuuri simaSima hapanjuurella vol 1: mausteena sitruunaa, hunajaa ja laventelia!

hapanjuurisimaSima hapanjuurella vol 2: kardemummaa, verigreippiä ja appelsiinia sekä vol 3: limettiä, chiliä ja inkivääriä

Testing testing

Ensimmäinen, vappuviikon alussa tulille laitettu hapanjuurisima sisälsi perinteisesti sitruunaa sekä hetken mielijohteesta ripauksen laventelia, ja jännittyneenä odotimme mitä siitä oikein tulisi. Olin varautunut siihen että jokin menisi pieleen, mutta sima olikin juomavalmista kahdessa vuorokaudessa ja uhkasi kadota kokonaan jo kauan ennen vappuaattoa. Ei siis muuta kuin lisää simaa tekeille!

Testailimme ensimmäisen satsin menestyksekkään valmistumisen innottamana seuraavien erien kanssa vähän kokeellisempia maustamistapoja. Yhteen satsiin tuli verigreippiä, appelsiinia, sitruunaa ja kardemummaa, toiseen taas chiliä, inkivääriä, sitruunaa sekä limettiä. Tähänastisista versioista omaan makuuni on eniten ollut tulinen ja ekstrakirpeä chili-inkiväärisima, mutta myös kardemumma-verigreippi-appelsiinisima oli lopulta ihanaa, kun se oli käynyt vähän pidempään ja sen suurin makeus oli laantunut (yhdessä vaiheessa se maistui lähinnä Jaffalle). Siman tekeminen osoittautui niin helpoksi ja palkitsevaksi puuhaksi, että ennustan meidän juovan simaa tästä eteenpäin aina inspiraation iskiessä ihan ympäri vuoden 🙂

sima hapanjuurella

sima hapanjuuri

Muutama käytännön juttu:

Chilin lisäämisestä simaan sen verran, että chilistä kannattaa ehdottomasti poistaa siemenet ja lisätä chili siman sekaan isoina paloina (mitä me emme siis tehneet, kuten kuvasta näkyy). Kun tulisuutta on simassa mielestäsi tarpeeksi, chili pitää poistaa… ja pikkuisten palojen onkiminen simapurkista on huomattavasti  hankalampaa kuin muutaman ison. Meillä chili ui simassa ehkä noin 4-6 tuntia (en valitettavasti ottanut aikaa), jolloin oli jo korkea aika kalastella chili purkista pois ettei maku olisi liiankin yty. Inkivääri sai sen sijaan olla siman seassa pullottamiseen asti.

Emme käyttäneet simassamme lainkaan valkoista sokeria vaan vain fariinisokeria sekä hunajaa. Hunajaa siksi, että historiaa rakastava mieheni tahtoi tehdä simaa edes osittain perinteiseen tapaan; fariinisokeria taas siksi että simaan tulee kivan paahteinen maku josta itse pidän, sekä tietysti aika tumma väri. Martat käyttävät perinteisen siman ohjeessaan sokeria 120-140g/l ja kutakuinkin samaan määrään osuu myös tämän ohjeen sokerimäärä, kun ynnää fariinisokerin ja hunajan. Sitruksia tässä ohjeessa on sen sijaan reilusti Marttojen perusreseptiä enemmän (Martat: 2 sitruunaa / 5 litraa vettä – tämä resepti: 3-4 sitruunaa / 3 litraa vettä), joten tästä simasta tulee todella sitruksista ja happamampaa kuin tuolla Marttojen ohjeella. Määrää voi toki säätää jokainen oman maun mukaan, vähempikin varmasti toimii.

Ja sitten vielä muutama sananen simaerän koosta: koska meillä on varsin pieni jääkaappi ja meitä on vain kaksi henkeä simaa juomassa, olemme tehneet simaa vain kolmen litran satsin kerrallaan. Se on ollut hyvä määrä meille: hapanjuurisima kuluu loppuun ennen kuin se käy yli ilman että sitä pitää suoranaisesti alkaa pakolla kittaamaan!

Ps. Vegaani voi vaihtaa ohjeen hunajan sokeriin tai vaikka vaahterasiirappiin.

Hapanjuurisima

Perusresepti:

300g fariinisokeria (tai puolet valkoista sokeria, puolet fariinisokeria – tai kuinka vain haluat)

3 rkl luomuhunajaa (n.100g)

3 litraa vettä

3-4 luomusitruunan mehu ja kuoret

½ tl aktiivista hapanjuurta

rusinoita

3 steriloitua litran pulloa

Pese sitruunat hyvin ja kuori sitruunan kuoren keltainen osa kuorimaveitsellä kolmen litran vetoiseen kulhoon. Kuumenna puolet vedestä ja liuota sokeri sekä hunaja siihen. Lisää sekaan loppu vesi ja kaada seos sitruunankuorien päälle. Kun neste on jäähtynyt hieman kädenlämpöistä haaleammaksi, purista sekaan vielä sitruunoiden mehu. Sekoita ja tarkista maku – lisää tarvittaessa vielä sitruunamehua, jos olet kirpeämmän ystävä! Muista kuitenkin, että siman makeus katoaa sitä mukaa kun sima käy, tässä vaiheessa se maistuu paljon makeammalle kuin lopuksi.

Sekoita simaan vielä aktiivinen hapanjuuri (varmista ettei sima ole liian kuumaa tai hapanjuuri saattaa kuolla – 27°C on hyvä ja turvallinen lämpötila juurelle!) ja jätä sima peitettynä huoneenlämpöön käynnistymään. Tähän menee kotisi lämpötilasta riippuen +/- vuorokausi – tiedät siman käynnistyneen kun sen pinnalla alkaa näkyä elämää: pieniä kuplia, jotka kertovat että käyminen on alkanut. Jos mitään ei meinaa tapahtua, kannattaa varmistaa että sima on tarpeeksi lämpimässä paikassa. Esim. säilytys lattialla jossa on lattialämmitys tai uunissa jossa on valo päällä voivat buustata siman käynnistymistä.

Pullotus

Kun hapanjuurisima on selvästi käynnistynyt, siivilöi ja pullota sima. Muista steriloida pullot hyvin, äläkä täytä pulloja aivan piripintaan. Lisää jokaiseen pulloon muutama rusina ja sulje korkit löyhästi. Kierrekorkin voi jättää kiertämättä lähellekään täysin kiinni ja patenttikorkinkin nostaa vain pullon suun päälle niin, että korkki peittää aukeaman muttei ole napsautettu kiinni. Anna pullojen seistä huoneenlämmössä vielä vuorokausi ja siirrä pullot sitten kylmään (tässä vaiheessa korkitkin voi jo sulkea).

Jos pullotat siman patenttikorkeilla varustettuihin pulloihin, muista avata korkit päivittäin, jottei pulloon keräänny niin paljon kaasua että se räjähtää. Tästä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kaveripiirissä kyllä (kellekään ei onneksi käynyt mitään)! Niinpä me ollaan availtu kaikenlaisia korkkeja varmuuden varalta kerran päivässä, kun ensimmäisen erän ekaa pulloa avatessa puolet simasta kuohui pöydälle… parempi olla varuillaan kuin katua! Hapanjuurisima on valmista, kun rusinat nousevat pinnalle kellumaan ja sima kannattaa juoda ainakin minusta viiden-kuuden päivän sisällä sen tekemisestä.

appelsiinisimaIt’s alive!

Perinteisen sitruunaisen siman lisäksi testailimme tosiaan muutamaa muutakin maustamistapaa, jotka löydät tästä alta. Tähänastisella kokemuksella suosittelen, että simaa maistelee sekä mausteita siihen sekoitettaessa (aina puhtaalla lusikalla toki), että siman huoneenlämmössä ennen pullotusta tekeytyessä. Maistamisen mukaan mekin viilattiin eri raaka-aineiden määriä omaan makuun sopivaksi ja lisäsin esim. tuohon kardemumma-verigreippi-appelsiinisimaan vielä viimetipassa yhden sitruunan mehun, kun muuten makumaailma oli turhankin jaffamainen. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että makeus laantuu kun sima alkaa käymään, kun taas esim. kardemumma, chili ja inkivääri luovuttavat makua pikku hiljaa ja niiden maku voimistuu mitä pidempään ne siman seassa uiskentelevat!

Kardemumma-verigreippi-appelsiinisima

Käytä perusreseptissä sitruunan sijasta:

n. 10-15 kokonaista vihreää kardemummanpalkoa (riippuen kuinka vahvasti haluat kardemumman maistuvan)

3 luomuappelsiinin kuori ja mehu

3 verigreipin mehu

2 sitruunan mehu

Pese sitrukset hyvin. Kuori appelsiineista kuoren oranssi osa esim. kuorimaveitsellä ja purista hedelmistä mehu talteen.

Tee sima muuten perusohjeen mukaan, mutta mausta sima pelkkien sitruunoiden sijasta sitruunamehulla, appelsiinimehulla, appelsiinikuorella sekä verigreippimehulla ja lisää seokseen kokonaiset kardemummat sellaisenaan. Siivilöi ja pullota appelsiinisima rusinoiden kera vuorokauden kuluttua kuten perusohjeessa, ja nosta se kylmään vuorokausi pullottamisesta. Muista avata pullojen korkit kerran vuorokaudessa ettei kaasua keräänny pulloon niin paljon että se poksahtaa rikki! Sima on valmista, kun rusinat nousevat sen pintaan.

Chili-limetti-inkiväärisima:

Käytä perusreseptissä sitruunan sijasta:

5-6 luomulimetin mehu ja kuori

2 luomusitruunan mehu ja kuori

1-2 peukalon verran inkivääriä (riippuen kuinka inkivääristä simasta haluat)

1 mieto chili viipaleina, ei siemeniä

Pese sitrukset, inkivääri ja chili hyvin. Poista chilistä siemenet ja leikkaa se muutamaan osaan. Viipaloi inkivääri parin millin siivuiksi (inkivääriä ei tarvitse kuoria kunhan se on pesty hyvin). Kuori muutamasta limetistä ja sitruunoista kuoren keltainen/vihreä osa esim. kuorimaveitsellä ja purista hedelmistä mehu talteen.

Tee sima muuten perusohjeen mukaan, mutta mausta sima pelkkien sitruunoiden sijasta sitruunan sekä limetin mehuilla ja kuorilla sekä chilillä ja inkiväärillä. Maistele simaa maustamisen jälkeen tunnin välein ja poista chili, kun maussa on sopivasti potkua. Siivilöi ja pullota inkiväärisima rusinoiden kera vuorokauden kuluttua kuten perusohjeessa, nosta kylmään vuorokausi pullottamisesta. Muista avata pullojen korkit kerran vuorokaudessa ettei kaasua keräänny pulloon niin paljon että se poksahtaa rikki! Sima on valmista, kun rusinat nousevat sen pintaan.

hapanjuurisima

281 views

Veriappelsiinilla, kardemummalla ja kuivatuilla marjoilla maustettu gini

by Juulia 0 Comments
Veriappelsiinilla, kardemummalla ja kuivatuilla marjoilla maustettu gini

maustettu gini

Itse maustettu gini

Monikohan viettää parhaillaan tipatonta tammikuuta? No, minä ainakaan en. Itseasiassa, juttuluonnoksissani on tällä hetkellä poikkeuksellisen monta cocktailjuttua ja jostain syystä niitä syntyy kokoajan lisää. Liekö pohjalla alkusyksyn innostukseni itse maustettuun alkoholiin ja cocktail bittereihin, mutta cocktailshaker ei tosiaan ole juuri pölyyntynyt viimeisen puolen vuoden. Voi olla, että moni teistä lukijoista ei juuri nyt olisi niistä drinksuista niin kiinnostunut, mutta ei voi mitään, tuota juttusumaa on pikkuhiljaa alettava purkamaan, oli tammikuu tai ei. Tämäkin juttu on nimittäin muhinut tuolla luonnoksissa syyskuusta asti…

Maustoin tosiaan vodkaa bloody Mary -tyyliin jo alkusyksystä ja siinä samoihin aikoihin innostuin maustamaan muutakin: giniä ja viskiä. Tämänpäiväinen jutun aihe, itse maustettu gini taitaa kuitenkin olla kokeiluistani toistaiseksi hauskin, sillä gini sattuu olemaan lempi raaka-aineitani jos jonkinmoisille cocktaileille. Olettaen siis että kyseessä on hyvä gini … jos saatavilla on vain mitäänsanomatonta giniä, voiko siitä saada itse maustamalla vähän parempaa?

gin infuusio

Inspiraatio koko maustelemishommalle syntyi viime kesänä, kun kiertelimme Juuson kanssa kolmisen viikkoa Amerikan itärannikkoa. Reissun ensimmäinen etappi oli tämän ruokahullun vaatimukessta Portland Mainessa. Vietimme Portlandissa viisi päivää ja en liiottele kun sanon pillahtaneeni itkuun viimeisenä iltana tajutessani mitä kaikkea siellä jäi näkemättä, kokematta ja erityisesti syömättä.

Portland on UPEA paikka, eikä vain lukuisten pienpanimoidensa, hummereiden tai ostereiden takia, vaan myös siksi että maisemat täällä päin Amerikkaa ovat käsittämättömän kauniit, kaupunki on kävellen maailmaa mieluiten kokevalle sopivan kokoinen ja kaikenkaikkiaan sympaattinen.

vena's fizz houseVena’s Fizz House / Portland Maine

Vena’s Fizz House

Haaveilen edelleen rustaavani teille edes jonkinlaisen raportin kaikista kokemistamme Portlandin ravintoloista, baareista ja panimoista ja tavallaan panttasin mm. tätäkin juttua siksi, että olisin halunnut ensin julkaista tuon jutun. Koska se ei kuitenkaan ole vieläkään valmis edes aloitettu, on ehkä aika kohdata tosiasiat ja laittaa edes tämä juttu julki – inspiraation ginin maustamiselle sain nimittäin juurikin Portlandista. Kaupungissa aiemmin käynyt ystäväni Tiina vinkkasi minulle cocktail bittereihin, itse tehtyihin shrubeihin ja infuusiohin erikoistuneesta cocktailtarvikekaupasta/mocktail/cocktailbaarista nimeltä Vena’s Fizz House ja oi mikä kullanarvoinen vinkki tämä olikaan!

Ostin Vena’s Fizz Housesta kotiinvietäväksi paketin cocktail bittereitä, jolla olen matkasta lähtien leikkinyt keittiössä moneen otteeseen, mutta myös paikan ikioman maustamispurkin. Tämä “spirit infusion” -purnukka nimeltä Sea Rose, oli tosiaan varta vasten ginille suunniteltu ja se sisälsi ruusunnuppuja, kuivattuja omenia ja appelsiiniviipaleita, sekä ruokosokeripalaan tipautettua bitteriä. Valmistaminen oli helppoa – kaada sekaan gini, ravistele ja jätä maustumaan 5-7 päiväksi.

infused ginVena’s Fizz House infused gin -purkki, kaiken viinanmaustelemisinnostukseni alku ja juuri.

maustettu gini

Valmispurkista innostuneena selvittelin alkoholin maustamisasioita vähän enemmänkin ja pistin samantein maustumaan oman maustettu gini -versioni. Koska kuivatin viime talvena reiluin mitoin veriappelsiineja, käytin omassa seoksessani niitä. Lisäksi purkkiin sujahti muutama sokeripalaan tipautettu tippa reissulta tuotua hibiscus-laventeli-tammibitteriä (nimeltään “Bitterless Marriage”), kuivattuja marjoja, vihreää kardemummaa sekä muutaman rosépippurin.

Sen verran kokeilusta ja selvittelyistäni viisastuin, että osaan sanoa kaikille viinan maustamisesta kiinnostuneille tämän: maistele, maistele ja maistele. Kuivatut mausteet voi tipauttaa purkkiin kokonaisena tai hieman murskattuina ja riippuen kummin teet ja mistä mausteista on kyse, ne luovuttavat makua eri tahtiin. Jotkut mausteet tarvitsevat pidemmän aikaa, toiset ehdottomasti lyhyemmän aikaa ja niinpä omia sekoituksia luodessa on hyvä maistella tuotosta päivittäin. Jos joku mauste alkaa dominoimaan liikaa, on se aika poistaa seasta. Itseasiassa, helpointa olisi ehkä uuttaa jokainen mauste oomaan pieneen ginimääräänsä ja tehdä lopuksi kaikesta tasapainoinen seos … jos kotoa siis löytyy tilaa tusinalle pikku purnukkaa ja on tämätapaisista eksperimenteistä lähtökohtaisesti kiinnostunut 😀 Joka tapauksessa isoja määriä ei ainakaan kannata sokkona lähteä maustamaan ettei mene armas gini hukkaan!

Veriappelsiinilla, kardemummalla ja marjoilla maustettu gini

3 dl giniä*

3-4 kuivattua (veri)appelsiinisiivua

0,5 tl rosépippuria

8 vihreää kardemummapalkoa

1 rkl kuivattuja marjoja (esim. karpaloita, mustikoita, puolukoita)

2 sokeripalaa (+ 6-8 tippaa kukkaisaa cocktailbitteriä)

*maustamistarkoituksiin ei kannattaa missään nimessä käyttää ihania huippuginejä, mutta jättäisin myös sen valikoiman halvimman muovipulloon pakatun ginin väliin. Toisaalta, ne halvimmat ginit eivät tästä käsittelystä ainakaan voi pahentua!

Tipauta cocktailbitter sokeripaloihin (mikäli käytät sitä) ja lado sitten kaikki mausteet kolmen desin vetoiseen, puhtaaseen lasipurkkiin (steriloi purkki kansineen kiehauttamalla kuumassa vedessä). Kaada gini mausteiden päälle ja sulje kansi. Merkitse purkkiin maustamispäivämäärä sekä mausteiden määrä (mikäli teet oman mausteseoksen ja lopputulos on mielestäsi huippu ja tahdot saada sen aikaan toistamiseen tämä on suositeltavaa). Ravistele purkkia reippaasti ja laita se sitten viileään valolta suojattuun paikkaan. Ravistele giniä päivittäin ja tee makutesti – kun maku on mieluinen, siivilöi gini huolella esim kahvinsuodatinpussin läpi.

maustettu gin

gin infusionViikon maustumisen jälkeen Sea Rose -purkki ja oma viritelmäni näyttivät tältä.

Itse taisin uuttaa makua giniin lähemmäs viikon ja lopputulos oli lopulta varsinkin kardemumman ja rosépippurin osalta hieman liiankin intensiivinen, mutta se ei onneksi cocktailkäytössä varsinkaan joulun tienoilla juuri haitannut. Kuivamausteilla maustettu gini säilyy aikalailla siinä missä maustamatonkin, tosin eipä näin pieni satsi kauaa kaapissa ainakaan minulla pölyyntyisi muutenkaan.

Oma purkilliseni upposi meillä joulun aikana lämmittävän mausteisiin gin soureihin mutta hauskan twistin saa myös vanha kunnon G&T maustetusta ginistä! Vena’s Fizz Housen purkissa maustetun ginin annoin tietysti tuliaisena paikasta vinkanneelle Tiinalle 🙂

Ps. Lisää lukemista aiheesta löytyy esim. Serious Eatsin sivuilta: 5 common mistakes people make with DIY infusions sekä DIY vs. Buy: How to infuse spirits.

Pps. Hannan Soppa -blogissa on myös testailtu ginin maustamista!

496 views

Frankensteinin halloumisalaatti (feat. thaibasilika, kardemumma ja meloni)

by Juulia 0 Comments
Frankensteinin halloumisalaatti (feat. thaibasilika, kardemumma ja meloni)

halloumisalaattiFrankensteinin halloumisalaatti

Tänään täällä on lautasella todellinen Frankensteinin hirviö. Herkullinen hirviö – ei sillä – mutta kuitenkin hieman erikoinen sekoitus makuja, jotka eivät ainakaan minusta ensitilassa tuntuneet kuuluvan lainkaan yhteen. Suolainen halloumi ja makea meloni = oivallinen pari. Makea meloni ja aromaattinen thaibasilika = oivallinen pari. Halloumi, meloni ja thaibasilika = hmmm… no joo, miksipä ei! Halloumi, meloni, thaibasilika, kardemumma = anteeksi mitä? Frankensteinin halloumisalaatti, olkaa hyvät!

Eikä siinä edes vielä kaikki: sekaan heitetään myös chiliä, paahdettuja pinjansiemeniä, kotimaista avomaankurkkua, varsisipulia ja sitruksista sumacia. Nyt sopassa on thaimakuja, Välimeren makuja, Lähi-idän makuja ja muutama raaka-aine kotimaiselta kasvimaalta. On vaikea uskoa sitä oikein itsekään, mutta kyllä, tämä kombo kuitenkin toimii … vaikka nyt tätä juttua kirjoittaessa tekisi silti vähän mieli kyhätä äkkiä yksi annos kasaan ja tarkistaa mielipiteeni vielä kerran.

halloumisalaatti

Idea moisesta makuyhdistelmästä ei tullut tällä kertaa ihan omista aivoistani, vaan tästä Bon Appetit -sivuston reseptistä. Ohje kiinnitti huomioni Instagramissa, eikä ajatus kardemummaisesta melonisalaatista jättänyt enää millään rauhaan. Pakkohan se oli itse testata, että voiko tämä oikeasti toimia ja onneksi niin teinkin! Ennakkoluulot on hyvä heittää romukoppaan niin keittiössä kuin oikeastaan muuallakin, tai jää monesta hienosta kokemuksesta paitsi.

Oma versioni ohjeesta syntyi lopulta intuition ja kotoa löytyvien raaka-aineiden mukaan – kurpitsansiemenet vaihtuivat pinjansiemeniksi, viinietikka, yrtit ja osa mausteista jäivät kyydistä pois ja sekaan hyppäsi lopulta vielä rapeaksi paistettu halloumi.

Heipä hei thaibasilika, mitä kuuluu kardemumma?

Thaibasilika on siitä hauska yrtti, että se maistuu minusta basilikan lisäksi sekä anikselta että kanelilta – molemmat makuja, jotka yhdistyvät mielessäni Thaimaan sijasta kreikkalaiseen keittiöön. Niinpä thaibasilika onkin oikeastaan mitä oivallisin kaveri suolaiselle halloumille.

Iki-ihanaa kardemummaa käytän usein suolaisissa ruuissa, sillä minusta sen ei todellakaan tarvitse olla vain pullataikinaan, piirakoihin ja muihin makeisiin leivonnaisiin rajoitettu mauste. Kardemumma tuo aromaattista syvyyttä aasialaistyyppisiin liemiin, kuuluu moniin mausteseoksiin erilaisista curryistä masaloihin, taikoo riisistä tuoksuvaa, lämmittää pitkään hauduteltavat juures-lihapadat ja minusta se saa lisäksi esim. punajuuren loistamaan (kardemummalla maustettu punajuuri-vesimelonimehu on ihanaa).

Itse käytän keittiössäni lähinnä vihreää kardemummaa, jonka ostan mieluiten kokonaisena siemenkotana ja murskaan tarpeen mukaan käyttöön sopivan määrän. Mustan kardemumman lääkemäiseen makuun en ole yrityksistäni huolimatta vieläkään ihan lämmennyt … mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa!

halloumisalaatti

Elokuu on melonikuu ja muita sesonkiruoka-ajatuksia

Kuten tuossa taannoin julistin, elokuu on melonikuu – tosin niin on onneksi syyskuukin. Minusta tähän salaattiin sopii mikä tahansa kauden meloneista – hunajameloni, cantaloupe, Piel de Sapo – tai miksei vaikka ihan vesimelonikin. Pidemmälle pimeään vuodenaikaan mennessä melonin voisi ehkä vaihtaa tässä makuyhdistelmässä persimoniin (joka on toki melonia makeampi, mutta voisi silti toimia tässä seurassa varsin hyvin).

Kurkun voi avomaankurkkukauden ulkopuolella vaihtaa kasvihuonekurkkuun ja kesäherkku varsisipulin paremmin ympäri vuoden saatavaan kevätsipuliin. Jep, kannatan satokauden mukaan syömistä aina kun se vain on mahdollista, joten tällaisenaan tämä salaatti on juuri tämän hetken ruoka, ei mikään tammikuun piristäjä.

Mitä tulee mausteisiin, thaibasilikan lisäksi tähän yhtälöön voisi sopia hyvin myös kanelibasilika. Kirpeä sumac voi olla hankalampi tapaus saada hyppysiinsä, joten jos et sitä löydä, puserra salaattiin vaikka pieni määrä sitruunanmehua tuomaan seokseen hieman happamuutta. Niin … ja älä vain korvaa vihreää kardemummaa sillä mustalla. Ne eivät ole noin vain keskenään vaihdettavissa olevia mausteita, ei.

halloumisalaatti

Frankensteinin halloumisalaatti

2:lle

200 g (luomu)halloumia + 1 rkl oliiviöljyä

n. 200 g hunajamelonia / cantaloupea / Piel de Sapoa

n. 200 g (avomaan)kurkkua

pieni kesäsipuli / 1-2 kevätsipulin vartta

n. 20 g pinjansiemeniä

1 ruukku thaibasilikaa

½-1 mieto chilipaprika (tarpeen mukaan ilman siemeniä)

¼ tl hienoksi rouhittua kardemummaa

½ tl sumacia / puristus sitruunaa

loraus neitsytoliiviöljyä

Paahda pinjansiemenet kevyelti kuivalla pannulla. Viipaloi halloumi noin puolen sentin paloiksi, taputtele palat kuiviksi ja leikkaa palat sitten vielä kuutioiksi. Paista halloumi öljyssä kullanruskeiksi pannulla. (Jos halloumi on makuusi liian suolaista, liota sitä kylmässä vedessä puolesta tunnista tuntiin ja kuivaa palat sitten huolellisesti ennen paistamista. Koska en lisää tähän salaattiin lainkaan suolaa, saa halloumi minusta olla tässä kunnolla suolaista!)

Kuori ja poista melonista siemenet. Kuutioi meloni myöskin suupalakokoon. Kuori ja paloittele myös avomaankurkku ja viipaloi sipuli sekä chili ohuelti. Riivi thaibasilikasta lehdet ja sekoita kaikki raaka-aineet keskenään. Mausta halloumisalaatti vastamurskatulla vihreällä kardemummalla, sumacilla ja lorauksella hyvää oliiviöljyä. Tarjoa heti!

melonisalaatti

Kuvissa näkyvät Ultima Thule -lasit saatu Iittalalta.

135 views

Karamellilohi + kirpeä kardemumma-punajuurislaw

by Juulia 0 Comments
Karamellilohi + kirpeä kardemumma-punajuurislaw

Saanko esitellä ensimmäisen tilausreseptini: karamellilohi ja kardemummainen punajuurislaw!

Ottaen huomioon blogini nimen, on aika jännää että vedin elämäni ensimmäisen polttarikeikan vasta viime kuussa. Blogiani aivan aikojen alusta asti lukeneet ehkä muistavat, mistä nimi blogille aikoinaan syntyi: osittain siitä, että olin vasta käynyt läpi avioeron ja  “vaimomatskuu” tuntui tuolloin hyvältä läpältä blogin nimeksi – osittain siitä, että tuolloin minut blogaaman houkutellut Viiskulma -blogin Ulla (joka on tietysti nykyään myös Asennemedian timanttinen girlboss) viittasi noihin aikohin leikillään minuun “vaimona”.

Ehkä en tuolloin pysähtynyt tarpeeksi pohtimaan, minkälaisen mielikuvan vitsillä ja hetken mielijohteesta valitsemani blogin nimi saattaa taustaani ja luonnettani tuntemattomille antaa. En tottapuhuen osaa sitä ehkä arvioida vieläkään – mutta aivan varmasti sanonta “vaimomatskuu” herättää joissain ihmisissä automaattisesti ärtymystä, alkaen ihan itsestäni 😀

Määritelmät siitä, millainen ihminen sitä pitäisi olla ollakseen jotain ihmeellistä “vaimomatskua” ovat monesti varsin vanhanaikaisia, epätasa-arvoisia, ulkonäkökeskeisiä ja suorastaan kammottavia (riippuen hieman tietysti siitä kuka niitä määritelmiä on milloinkin laatimassa – kurkatkaas vaikka huviksenne esim. tätä, öh, mieltäylentävää vauva.fi -keskusteluketjua). Onneksi ilmaisulla voidaan toki tarkoittaa myös jotain positiivista: vaikkapa sitä että on löytänyt itselleen elämänkumppanin johon haluaa sitoutua – ja siihenhän ei tietynlaista ulkopuolelta määriteltyä sukupuolta, ulkonäköä tai luonteenlaatua todellakaan tarvita. Vielä kun olis meillä kaikilla oikeus mennä halutessamme naimisiin!

Mutta eipä siitä aiheesta nyt enempää, palataanpa aiheeseen polttarikeikka: sain tosiaan alkukesästä kyselyn, josko voisin tulla vetämään polttariseurueelle kokkailusessiota Masterchef -tyyliin. Suurena Masterchef -fanina (Masterchef Australia, tietenkin!) idea tuntui niin hauskalta, että vaikka hieman ensiksi jännäilin tehtävän vastuuta ja varsinkin sitä esiintymispuolta, oli moista tilaisuutta mahdotonta jättää väliin.

Jokainen osallistuja toi polttareihin yhden raaka-aineen, joista sain etukäteen listan. Tehtäväni oli sitten pohtia kaikille raaka-aineille käyttötarkoitukset, niin että saisimme niistä kokattua sekä pääruoan että jälkkärin. Saman tehtävän eteen joutui tietysti lopulta myös polttarisankaritar hieman Masterchef -ohjelman mysteerilaatikkotehtävän tapaan.

Ruokien ideoiminen oli minusta superhauskaa ja otin haasteen joka ikisen raaka-aineen käyttämisestä tosissani vastaan: yhtäkään ei jäänyt käyttämättä. Resepteistä tuli lopulta sen verran onnistuneita, että päätin pistää niistä parhaat jakoon myös tänne blogiin. Erityisen hauskaa muuten oli, että polttarisankaritar visioi pitkälti samanlaisia makumaailmoja kuin minäkin – nappiin siis meni!

Parhaiten onnistui omasta mielestäni pääruoka: karamellilohi ja kardemumma-punajuurislaw. Annokseen käytettiin annetuista raaka-aineista lohta, kookosmaitoa, fariinisokeria, inkivääriä, kardemummaa, cashewpähkinöitä, punajuurta, porkkanaa sekä kiinanaalia. Tämän suolaisen, makean, kirpeän ja raikkaan annoksen sydän on ehdottomasti lohta kuorruttava makeantulinen kookosmaidosta ja kookossokerista keitelty karamellikastike ♥

Karamellilohi

4 :lle

4 kpl 150-200 g palaa nahallista ruodotonta lohifilettä

+ suolaa

Karamellikastikkeeseen :

2 dl maustamatonta kookoskaramellia

2 rkl srirachaa

1-2 valkosipulin kynsi

2 tl kalakastiketta

1 rkl raastettua inkivääriä

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen.

Ripottele lohifileille suolaa ja jätä maustumaan huoneen lämpöön siksi aikaa kun valmistelet karamellikastikkeen.

Valmista kookoskaramelli tämän ohjeen mukaan mutta jätä se maustamatta. Sekoita karamelliin sriracha, hienonnettu valkosipuli, kalakastike sekä inkivääri. Pyyhi kalafileiltä enin suola pois ja aseta fileet sen kokoiseen uunivuokaan, että saat aseteltua palat vierekkäin ilman että niiden väliin jää juurikaan rakoa. Jaa karamelliseos fileille ja lykkää vuoka sitten uuniin keskitasolle n. 20 minuutiksi (riippuen fileiden paksuudesta ja palojen koosta).

Lohi on sopivan mehevää, kun sen sisälämpötila on n. 40 astetta, käytä siis lämpömittaria mikäli sellaisen omistat. Muista mitata lämpö lohen paksuimmasta kohdasta.

Nostele karamellilohi lastalla uunivuoasta riisipedille niin, että lohen nahka jää uunivuokaan. Lusikoi vuokaan mahdollisesti jäänyt karamellikastike vielä lautasille. Tarjoile karamellilohi ja riisi kardemummaisen punajuurislawn kera.

Kardemummainen punajuurislaw

4 :lle

1 keskikokoinen luomupunajuuri

3-4 porkkanaa

1/2 kiinankaalin vihreä osa

2 limetin mehu

1 tl jauhettua kardemummaa

1 tl kalakastiketta (tai suolaa)

1 ruukku korianteria

Kuori ja raasta porkkanat sekä punajuuri raastimen karkealla terällä tai suikaloi juurekset julienneraudalla. Suikaloi kiinankaalin vihreä osa hyvin ohuelti ja lisää raasteeseen. Purista joukkoon limetin mehu ja mausta seos kalakastikkeella/suolalla sekä kardemummalla. Silppua korianterin varret ja lisää ne sekä puolet lehdistä salaattiin. Säästä loput korianterin lehdet annoksen päälle.

Sekoita salaatti huolella ja tarkista maku – karamellilohen kanssa tarjottaessa punajuurislaw saa olla reilusti kirpeää, jotta se taittaa lohen makeutta ja rasvaisuutta.

karamellilohi

144 views