Kotitekoinen chiliöljy sichuanilaisittain

Kotitekoinen chiliöljy sichuanilaisittain

chiliöljy

Chiliöljy!

Chiliöljy – mihinpä se ei sopisi: pizzaan, pastaan, paistettuihin vihanneksiin, nuudeleihin, dumplingien päälle… Minä laitan sitä jopa hedelmäsalaattiin 😀 Chiliöljyä on varsinkin Aasian alueella moneen lähtöön, mutta se mitä meillä kuluu eniten, on sichuanilaistyyppinen punainen chiliöljy. Olen tehnyt oman chiliöljyni itse kotona jo vuoden verran. Aloitin yksinkertaisesta ja nopeasta versiosta … mutta nykyään chiliöljyn valmistaminen on meillä jo rituaalinomainen prosessi, joka vie useamman tunnin.

Tänään viimeeksi poistin yli sadasta kuivatuista chilistä yksi kerrallaan siemenet ja hienonsin ne hiutaleiksi osissa miettien, että on tämä hullun hommaa: tulisia chilihiukkasia leijailee ilmassa ja liedellä porisee kuuma öljy… ja vaikka edellisen kerran jälkeen päätin muistaa laittaa seuraavalla kerralla kumihanskat käteen, hieraistessani äsken silmiä tajusin, että unohdin tälläkin kertaa. Ja silti tämä aromaattinen chiliöljy on minusta kaiken vaivan väärti!

sichuanilainen chiliöljyKuvassa tämän huushollin chiliöljyn tämänhetkinen käyttötarkoitus numero yksi: dan dan kaali (kuvan versiossa kastike on tehty mustasta seesamitahnasta, siksi tumma väri!)

Sichuanilainen chiliöljy

Sichuanilainen chiliöljy on kotoisin Kiinan Sichuanista (mistäs muualtakaan) ja se sisältää chilihiutaleiden lisäksi erilaisia aromaattisia mausteita. Osa lukemistani ohjeista suosittelee mausteiden uuttamista öljyyn miedossa lämpötilassa useamman tunnin, kun taas osalle riittää mausteiden paistaminen muutaman minuuttia korkeammassa lämpötilassa. Perusidea on kuitenkin sama – öljy maustetaan chilihiutaleiden lisäksi muillakin mausteilla. Sekaan voi käsittääkseni tulla vaikkapa valkosipulia, inkivääriä, mustaa ja/tai vihreää kardemummaa, sichuanpippuria, kanelia, tähtianiksia… Mausteiden litania vaihtelee lukemastani ohjeesta toiseen ja voisin kuvitella, että myös kodista toiseen 🙂

Uuttamisen jälkeen mausteet siivilöidään öljystä pois ja kuuma öljy kaadetaan kolmessa erässä chilihiutaleiden päälle. Sanotaan, että ensimmäisessä kaadossa chilihiutaleista irtoaa makua, toisessa väriä ja kolmannessa tulisuutta. Lopputulos on heleän punainen chiliöljy, jossa maistuu chilin lisäksi aromaattiset mausteet. Tulisuutta voi tätä chiliöljyä käyttäessä säädellä helposti: jos mukaan kuopaisee purkin pohjalta chilitahnaa, on tulisuusaste vahvempi kuin pelkkää öljyä pinnalta lusikoitaessa. Chilihiutaleet voi halutessaan jopa siivilöidä valmiista chiliöljystä muutaman vuorokauden kuluttua pois ja taltioida näin käyttöön vain punaisen öljyn. Kun chilihiutaleet jättää purkkiin, chiliöljy muuttuu ajan kanssa aina tulisemmaksi.

Alkuun tein chiliöljyni itse pitkälti tämän melko yksinkertaisen Woks of Life -blogin ohjeen mukaan, jolla syntyykin varsin hyvä chiliöljy. Sitten nälkä niinsanotusti kasvoi… ja halusin valmistaa chiliöljyni pidemmän kaavan mukaan! Lasken Chinese Cooking Demystified -kanavan melkoisen luotettavaksi kiinalaisten reseptien lähteeksi, joten pyrin nyt tekemään chiliöljyni mukaillen heidän ohjettaan – tosin sillä erotuksella, että uutan mausteita alussa öljyyn miedolla lämmöllä pitkään, enkä uskalla nostaa öljyn lämpöä lopussa ihan niin kuumaksi, kuin he suosittelevat.

chiliöljy

Oma chiliöljyni on varmasti kaukana autenttisesta sichuanilaisesta chiliöljystä (täysin autenttista ruokaa ei minusta voi oikein valmistaakaan ellei satu olemaan syntynyt kyseisen ruokakulttuurin pariin, kasvanut sitä syöden ja mieluiten vielä asu ruuan alkuperämaassa, jossa kaikki raaka-aineet ovat taatusti käsillä), mutta hyvää tämä on! Mausteet valikoin öljyyni oikeastaan sen mukaan, mitä kotoa löytyy. Välillä alapuolisesta raaka-ainelistasta jää jotain puuttumaan, mutta en anna sen haitata, kun lopputulos on kuitenkin aina ollut mieleinen.

Chiliöljy sichuanilaisittain:

5-6 kokonaista neilikkaa

3-4 laakerinlehteä

1 pieni musta kardemumma

n. 10 vihreää kardemummaa

1 tl fenkolinsiemeniä

3-4 tl vihreitä ja punaisia sichuanpippureita

peukalon pituinen pätkä inkivääriä

4-5 kokonaista valkosipulinkynttä

3 tähtianista

1 tanko kassiaa / kanelitanko

n. 10 valkopippuria

6 dl rypsiöljyä

Lisäksi:

100g chilihiutaleita*

2-3 rkl seesaminsiemeniä

1-2 tl sichuanpippureita

1 tl suolaa

1 tl mustaa Chinkiang -viinietikkaa

*Käytän tähän ohjeeseen 100g sichuanilaisia kokonaisia chilejä, joista poistan kannat ja siemenet. Täydennän määrää korealaisilla gochugaru-chilihiutaleilla. Tässä voi kuitenkin hyvin myös käyttää valmiita kiinalaisia chilihiutaleita, ja niiden tulisuuden mukaan lisätä tai vähentää chilin määrää.

Chilin valmistelu:

Jos käytät kokonaisia chilejä, paahda niitä minuutin verran kuivalla pannulla, jäähdytä ja poista niistä sitten siemenet ja varret. (Tämä kannattaa ehdottomasti tehdä kumihanskat käsissä. Napsin itse saksilla chilin tyven pois ja hieron sormilla chiliä niin, että siemenet tippuvat ulos, hommaan menee puolisen tuntia mutta sillä välin pääsee öljyn maustuminen jo mukavasti käyntiin!).

Hienonna chilit tehosekoittimella melko hienoiksi hiutaleiksi ja punnitse. Tarvitset yhteensä 100g chilihiutaleita. Ideaali olisi Chinese Cooking Demystified -pariskunnan mukaan sekoitus sichuanilaisia miedempia Erjingtiao chilejä ja tulisempia Chaotianjiao chilejä, mutta ainakaan vielä en ole onnistunut bongaamaan kumpiakaan ostosreissuillani. Niinpä olen käyttänyt tähän keskitulisia kokonaisia kiinalaisia chilejä (joiden lajike on itselleni epäselvä) ja korealaista kirkkaanpunaista gochugarua.

Laita chilihiutaleet lämmönkestävään astiaan. Lisää päälle suola ja Chinkiang-etikka. Paahda seesaminsiemenet tuoksuviksi kuivalla pannulla ja lisää ne chilihiutaleisiin. Paahda myös sichuanpippuri ja rouhi se hienoksi, lisää chilihiutaleisiin. Sekoita ja jätä odottamaan öljyn valmistumista!

Öljyn valmistelu:

Laita teräskattilaan 6 dl öljyä, kevyesti murskatut kokonaiset valkosipulin kynnet, muutamaan siivuun leikattu inkivääri, sekä kaikki mausteet. Anna mausteiden uuttua öljyyn miedolla lämmöllä (100-110ºc) tunnista kahteen tuntiin. Laitan itse öljyn maustumaan ennen, kuin alan käsittelemään chilejä. Voit lämmön mittaamisen lisäksi tarkkailla myös öljyn kuplimista: öljyssä pitäisi näkyvä vain hyvin pientä ja hillittyä kuplaa silloin tällöin. Runsaampi kupliminen viittaa liian kuumaan lämpöön, jossa mausteet voivat palaa. Matalassa lämmössä valkosipuli ei kärvenny, mutta napsi kynnet kuitenkin öljystä pois jos ne alkavat näyttää liian tummilta.

Öljyn kaataminen:

Kun mausteet ovat uuttuneet öljyyn haluamasi aikaa, siivilöi mausteet pois öljystä ja nosta öljyn lämpö n. 160 asteeseen. Kaada kolmasosa kuumasta öljystä chilin päälle ja sekoita kaikki yhteen, jotteivät chilihiutaleet palaisi. Ole kaataessa ja sekoittaessa varovainen, sillä seos kuplii voimakkaasti öljyn osuessa chilihiutaleisiin.

Ota öljy liedeltä. Anna sen jäähtyä n. 130 asteeseen ja kaada sitten puolet lopusta öljystä chilihiutaleiden päälle. Sekoita taas hyvin ja jätä öljy jäähtymään vielä lisää. Kun öljy on n. 80-90 asteista, kaada loput öljystä chilihiutaleille. Sekoita hyvin ja anna seoksen jäähtyä lähelle huoneenlämpöä ennen purkittamista.

Annostele chiliöljy steriloituihin lasipurkkeihin ja nosta purkit jääkaappiin. Itse jaan tämän määrän kahteen-kolmeen purkkiin – näin käytössä on kerrallaan vain osa chiliöljystä ja loppu säilyy steriilinä kunnes on sen vuoro päästä käyttöön. Se on tosin vielä mainittava, että mitä pidempään chiliöljy kaapissa nököttää, sitä tulisemmaksi se muuttuu 😉 se vika purkki ennen uuden satsin valmistamista on siis aina tujuin!

chiliöljy

sichuanilainen chiliöljy

1 129 views

Hapanjuurisima kolmeen makuun

Hapanjuurisima kolmeen makuun
Hapanjuurisima - sima onnistuu hyvin myös hapanjuurella!

hapanjuurisimaHapanjuurisima: ei vain vappuun!

Hapanjuurisima!

Vappu meni jo, mutta simakausi sen kun jatkuu! En itseasiassa ole tehnyt simaa aikuisiällä koskaan ennen tätä kevättä, mutta nyt kun kerran aloitin, simaa on tehty jo useaan otteeseen. Innostus nimittäin syttyi, kun tajusin että simaa voi tehdä hiivan sijasta hapanjuurella! Olen viimeisen parin vuoden aikana uponnut pikkuhiljaa syvemmälle hapanjuurimaailmaan ja teen mielelläni kaiken minkä voin nykyään hapanjuurella. Niinpä esim. vappumunkitkin tehtiin tänä vuonna hiivan sijastasta suklaajuurella.

Siman valmistaminen hapanjuurella on käytännössä ihan sama juttu kuin siman valmistaminen hiivalla, hiiva vain korvataan hapanjuurella. Makuun hapanjuuri vaikuttaa minusta lähinnä siinä, ettei simassa maistu hiiva. Hapanjuurisima on myös valmistunut ainakin täällä meillä aika hurjalla vauhdilla: jokainen satsi jonka olemme tähän asti Juuson kanssa tehneet on valmistunut kahdessa vuorokaudessa! Parhaimmillaan sima on kuitenkin ollut 1-2 vuorokautta pullottamisesta eli vähän pidempään kylmässä tekeydyttyään.

hapanjuuri simaSima hapanjuurella vol 1: mausteena sitruunaa, hunajaa ja laventelia!

hapanjuurisimaSima hapanjuurella vol 2: kardemummaa, verigreippiä ja appelsiinia sekä vol 3: limettiä, chiliä ja inkivääriä

Testing testing

Ensimmäinen, vappuviikon alussa tulille laitettu hapanjuurisima sisälsi perinteisesti sitruunaa sekä hetken mielijohteesta ripauksen laventelia, ja jännittyneenä odotimme mitä siitä oikein tulisi. Olin varautunut siihen että jokin menisi pieleen, mutta sima olikin juomavalmista kahdessa vuorokaudessa ja uhkasi kadota kokonaan jo kauan ennen vappuaattoa. Ei siis muuta kuin lisää simaa tekeille!

Testailimme ensimmäisen satsin menestyksekkään valmistumisen innottamana seuraavien erien kanssa vähän kokeellisempia maustamistapoja. Yhteen satsiin tuli verigreippiä, appelsiinia, sitruunaa ja kardemummaa, toiseen taas chiliä, inkivääriä, sitruunaa sekä limettiä. Tähänastisista versioista omaan makuuni on eniten ollut tulinen ja ekstrakirpeä chili-inkiväärisima, mutta myös kardemumma-verigreippi-appelsiinisima oli lopulta ihanaa, kun se oli käynyt vähän pidempään ja sen suurin makeus oli laantunut (yhdessä vaiheessa se maistui lähinnä Jaffalle). Siman tekeminen osoittautui niin helpoksi ja palkitsevaksi puuhaksi, että ennustan meidän juovan simaa tästä eteenpäin aina inspiraation iskiessä ihan ympäri vuoden 🙂

sima hapanjuurella

sima hapanjuuri

Muutama käytännön juttu:

Chilin lisäämisestä simaan sen verran, että chilistä kannattaa ehdottomasti poistaa siemenet ja lisätä chili siman sekaan isoina paloina (mitä me emme siis tehneet, kuten kuvasta näkyy). Kun tulisuutta on simassa mielestäsi tarpeeksi, chili pitää poistaa… ja pikkuisten palojen onkiminen simapurkista on huomattavasti  hankalampaa kuin muutaman ison. Meillä chili ui simassa ehkä noin 4-6 tuntia (en valitettavasti ottanut aikaa), jolloin oli jo korkea aika kalastella chili purkista pois ettei maku olisi liiankin yty. Inkivääri sai sen sijaan olla siman seassa pullottamiseen asti.

Emme käyttäneet simassamme lainkaan valkoista sokeria vaan vain fariinisokeria sekä hunajaa. Hunajaa siksi, että historiaa rakastava mieheni tahtoi tehdä simaa edes osittain perinteiseen tapaan; fariinisokeria taas siksi että simaan tulee kivan paahteinen maku josta itse pidän, sekä tietysti aika tumma väri. Martat käyttävät perinteisen siman ohjeessaan sokeria 120-140g/l ja kutakuinkin samaan määrään osuu myös tämän ohjeen sokerimäärä, kun ynnää fariinisokerin ja hunajan. Sitruksia tässä ohjeessa on sen sijaan reilusti Marttojen perusreseptiä enemmän (Martat: 2 sitruunaa / 5 litraa vettä – tämä resepti: 3-4 sitruunaa / 3 litraa vettä), joten tästä simasta tulee todella sitruksista ja happamampaa kuin tuolla Marttojen ohjeella. Määrää voi toki säätää jokainen oman maun mukaan, vähempikin varmasti toimii.

Ja sitten vielä muutama sananen simaerän koosta: koska meillä on varsin pieni jääkaappi ja meitä on vain kaksi henkeä simaa juomassa, olemme tehneet simaa vain kolmen litran satsin kerrallaan. Se on ollut hyvä määrä meille: hapanjuurisima kuluu loppuun ennen kuin se käy yli ilman että sitä pitää suoranaisesti alkaa pakolla kittaamaan!

Ps. Vegaani voi vaihtaa ohjeen hunajan sokeriin tai vaikka vaahterasiirappiin.

Hapanjuurisima

Perusresepti:

300g fariinisokeria (tai puolet valkoista sokeria, puolet fariinisokeria – tai kuinka vain haluat)

3 rkl luomuhunajaa (n.100g)

3 litraa vettä

3-4 luomusitruunan mehu ja kuoret

½ tl aktiivista hapanjuurta

rusinoita

3 steriloitua litran pulloa

Pese sitruunat hyvin ja kuori sitruunan kuoren keltainen osa kuorimaveitsellä kolmen litran vetoiseen kulhoon. Kuumenna puolet vedestä ja liuota sokeri sekä hunaja siihen. Lisää sekaan loppu vesi ja kaada seos sitruunankuorien päälle. Kun neste on jäähtynyt hieman kädenlämpöistä haaleammaksi, purista sekaan vielä sitruunoiden mehu. Sekoita ja tarkista maku – lisää tarvittaessa vielä sitruunamehua, jos olet kirpeämmän ystävä! Muista kuitenkin, että siman makeus katoaa sitä mukaa kun sima käy, tässä vaiheessa se maistuu paljon makeammalle kuin lopuksi.

Sekoita simaan vielä aktiivinen hapanjuuri (varmista ettei sima ole liian kuumaa tai hapanjuuri saattaa kuolla – 27°C on hyvä ja turvallinen lämpötila juurelle!) ja jätä sima peitettynä huoneenlämpöön käynnistymään. Tähän menee kotisi lämpötilasta riippuen +/- vuorokausi – tiedät siman käynnistyneen kun sen pinnalla alkaa näkyä elämää: pieniä kuplia, jotka kertovat että käyminen on alkanut. Jos mitään ei meinaa tapahtua, kannattaa varmistaa että sima on tarpeeksi lämpimässä paikassa. Esim. säilytys lattialla jossa on lattialämmitys tai uunissa jossa on valo päällä voivat buustata siman käynnistymistä.

Pullotus

Kun hapanjuurisima on selvästi käynnistynyt, siivilöi ja pullota sima. Muista steriloida pullot hyvin, äläkä täytä pulloja aivan piripintaan. Lisää jokaiseen pulloon muutama rusina ja sulje korkit löyhästi. Kierrekorkin voi jättää kiertämättä lähellekään täysin kiinni ja patenttikorkinkin nostaa vain pullon suun päälle niin, että korkki peittää aukeaman muttei ole napsautettu kiinni. Anna pullojen seistä huoneenlämmössä vielä vuorokausi ja siirrä pullot sitten kylmään (tässä vaiheessa korkitkin voi jo sulkea).

Jos pullotat siman patenttikorkeilla varustettuihin pulloihin, muista avata korkit päivittäin, jottei pulloon keräänny niin paljon kaasua että se räjähtää. Tästä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kaveripiirissä kyllä (kellekään ei onneksi käynyt mitään)! Niinpä me ollaan availtu kaikenlaisia korkkeja varmuuden varalta kerran päivässä, kun ensimmäisen erän ekaa pulloa avatessa puolet simasta kuohui pöydälle… parempi olla varuillaan kuin katua! Hapanjuurisima on valmista, kun rusinat nousevat pinnalle kellumaan ja sima kannattaa juoda ainakin minusta viiden-kuuden päivän sisällä sen tekemisestä.

appelsiinisimaIt’s alive!

Perinteisen sitruunaisen siman lisäksi testailimme tosiaan muutamaa muutakin maustamistapaa, jotka löydät tästä alta. Tähänastisella kokemuksella suosittelen, että simaa maistelee sekä mausteita siihen sekoitettaessa (aina puhtaalla lusikalla toki), että siman huoneenlämmössä ennen pullotusta tekeytyessä. Maistamisen mukaan mekin viilattiin eri raaka-aineiden määriä omaan makuun sopivaksi ja lisäsin esim. tuohon kardemumma-verigreippi-appelsiinisimaan vielä viimetipassa yhden sitruunan mehun, kun muuten makumaailma oli turhankin jaffamainen. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että makeus laantuu kun sima alkaa käymään, kun taas esim. kardemumma, chili ja inkivääri luovuttavat makua pikku hiljaa ja niiden maku voimistuu mitä pidempään ne siman seassa uiskentelevat!

Kardemumma-verigreippi-appelsiinisima

Käytä perusreseptissä sitruunan sijasta:

n. 10-15 kokonaista vihreää kardemummanpalkoa (riippuen kuinka vahvasti haluat kardemumman maistuvan)

3 luomuappelsiinin kuori ja mehu

3 verigreipin mehu

2 sitruunan mehu

Pese sitrukset hyvin. Kuori appelsiineista kuoren oranssi osa esim. kuorimaveitsellä ja purista hedelmistä mehu talteen.

Tee sima muuten perusohjeen mukaan, mutta mausta sima pelkkien sitruunoiden sijasta sitruunamehulla, appelsiinimehulla, appelsiinikuorella sekä verigreippimehulla ja lisää seokseen kokonaiset kardemummat sellaisenaan. Siivilöi ja pullota appelsiinisima rusinoiden kera vuorokauden kuluttua kuten perusohjeessa, ja nosta se kylmään vuorokausi pullottamisesta. Muista avata pullojen korkit kerran vuorokaudessa ettei kaasua keräänny pulloon niin paljon että se poksahtaa rikki! Sima on valmista, kun rusinat nousevat sen pintaan.

Chili-limetti-inkiväärisima:

Käytä perusreseptissä sitruunan sijasta:

5-6 luomulimetin mehu ja kuori

2 luomusitruunan mehu ja kuori

1-2 peukalon verran inkivääriä (riippuen kuinka inkivääristä simasta haluat)

1 mieto chili viipaleina, ei siemeniä

Pese sitrukset, inkivääri ja chili hyvin. Poista chilistä siemenet ja leikkaa se muutamaan osaan. Viipaloi inkivääri parin millin siivuiksi (inkivääriä ei tarvitse kuoria kunhan se on pesty hyvin). Kuori muutamasta limetistä ja sitruunoista kuoren keltainen/vihreä osa esim. kuorimaveitsellä ja purista hedelmistä mehu talteen.

Tee sima muuten perusohjeen mukaan, mutta mausta sima pelkkien sitruunoiden sijasta sitruunan sekä limetin mehuilla ja kuorilla sekä chilillä ja inkiväärillä. Maistele simaa maustamisen jälkeen tunnin välein ja poista chili, kun maussa on sopivasti potkua. Siivilöi ja pullota inkiväärisima rusinoiden kera vuorokauden kuluttua kuten perusohjeessa, nosta kylmään vuorokausi pullottamisesta. Muista avata pullojen korkit kerran vuorokaudessa ettei kaasua keräänny pulloon niin paljon että se poksahtaa rikki! Sima on valmista, kun rusinat nousevat sen pintaan.

hapanjuurisima

319 views

Veriappelsiinilla, kardemummalla ja kuivatuilla marjoilla maustettu gini

by Juulia 0 Comments
Veriappelsiinilla, kardemummalla ja kuivatuilla marjoilla maustettu gini

maustettu gini

Itse maustettu gini

Monikohan viettää parhaillaan tipatonta tammikuuta? No, minä ainakaan en. Itseasiassa, juttuluonnoksissani on tällä hetkellä poikkeuksellisen monta cocktailjuttua ja jostain syystä niitä syntyy kokoajan lisää. Liekö pohjalla alkusyksyn innostukseni itse maustettuun alkoholiin ja cocktail bittereihin, mutta cocktailshaker ei tosiaan ole juuri pölyyntynyt viimeisen puolen vuoden. Voi olla, että moni teistä lukijoista ei juuri nyt olisi niistä drinksuista niin kiinnostunut, mutta ei voi mitään, tuota juttusumaa on pikkuhiljaa alettava purkamaan, oli tammikuu tai ei. Tämäkin juttu on nimittäin muhinut tuolla luonnoksissa syyskuusta asti…

Maustoin tosiaan vodkaa bloody Mary -tyyliin jo alkusyksystä ja siinä samoihin aikoihin innostuin maustamaan muutakin: giniä ja viskiä. Tämänpäiväinen jutun aihe, itse maustettu gini taitaa kuitenkin olla kokeiluistani toistaiseksi hauskin, sillä gini sattuu olemaan lempi raaka-aineitani jos jonkinmoisille cocktaileille. Olettaen siis että kyseessä on hyvä gini … jos saatavilla on vain mitäänsanomatonta giniä, voiko siitä saada itse maustamalla vähän parempaa?

gin infuusio

Inspiraatio koko maustelemishommalle syntyi viime kesänä, kun kiertelimme Juuson kanssa kolmisen viikkoa Amerikan itärannikkoa. Reissun ensimmäinen etappi oli tämän ruokahullun vaatimukessta Portland Mainessa. Vietimme Portlandissa viisi päivää ja en liiottele kun sanon pillahtaneeni itkuun viimeisenä iltana tajutessani mitä kaikkea siellä jäi näkemättä, kokematta ja erityisesti syömättä.

Portland on UPEA paikka, eikä vain lukuisten pienpanimoidensa, hummereiden tai ostereiden takia, vaan myös siksi että maisemat täällä päin Amerikkaa ovat käsittämättömän kauniit, kaupunki on kävellen maailmaa mieluiten kokevalle sopivan kokoinen ja kaikenkaikkiaan sympaattinen.

vena's fizz houseVena’s Fizz House / Portland Maine

Vena’s Fizz House

Haaveilen edelleen rustaavani teille edes jonkinlaisen raportin kaikista kokemistamme Portlandin ravintoloista, baareista ja panimoista ja tavallaan panttasin mm. tätäkin juttua siksi, että olisin halunnut ensin julkaista tuon jutun. Koska se ei kuitenkaan ole vieläkään valmis edes aloitettu, on ehkä aika kohdata tosiasiat ja laittaa edes tämä juttu julki – inspiraation ginin maustamiselle sain nimittäin juurikin Portlandista. Kaupungissa aiemmin käynyt ystäväni Tiina vinkkasi minulle cocktail bittereihin, itse tehtyihin shrubeihin ja infuusiohin erikoistuneesta cocktailtarvikekaupasta/mocktail/cocktailbaarista nimeltä Vena’s Fizz House ja oi mikä kullanarvoinen vinkki tämä olikaan!

Ostin Vena’s Fizz Housesta kotiinvietäväksi paketin cocktail bittereitä, jolla olen matkasta lähtien leikkinyt keittiössä moneen otteeseen, mutta myös paikan ikioman maustamispurkin. Tämä “spirit infusion” -purnukka nimeltä Sea Rose, oli tosiaan varta vasten ginille suunniteltu ja se sisälsi ruusunnuppuja, kuivattuja omenia ja appelsiiniviipaleita, sekä ruokosokeripalaan tipautettua bitteriä. Valmistaminen oli helppoa – kaada sekaan gini, ravistele ja jätä maustumaan 5-7 päiväksi.

infused ginVena’s Fizz House infused gin -purkki, kaiken viinanmaustelemisinnostukseni alku ja juuri.

maustettu gini

Valmispurkista innostuneena selvittelin alkoholin maustamisasioita vähän enemmänkin ja pistin samantein maustumaan oman maustettu gini -versioni. Koska kuivatin viime talvena reiluin mitoin veriappelsiineja, käytin omassa seoksessani niitä. Lisäksi purkkiin sujahti muutama sokeripalaan tipautettu tippa reissulta tuotua hibiscus-laventeli-tammibitteriä (nimeltään “Bitterless Marriage”), kuivattuja marjoja, vihreää kardemummaa sekä muutaman rosépippurin.

Sen verran kokeilusta ja selvittelyistäni viisastuin, että osaan sanoa kaikille viinan maustamisesta kiinnostuneille tämän: maistele, maistele ja maistele. Kuivatut mausteet voi tipauttaa purkkiin kokonaisena tai hieman murskattuina ja riippuen kummin teet ja mistä mausteista on kyse, ne luovuttavat makua eri tahtiin. Jotkut mausteet tarvitsevat pidemmän aikaa, toiset ehdottomasti lyhyemmän aikaa ja niinpä omia sekoituksia luodessa on hyvä maistella tuotosta päivittäin. Jos joku mauste alkaa dominoimaan liikaa, on se aika poistaa seasta. Itseasiassa, helpointa olisi ehkä uuttaa jokainen mauste oomaan pieneen ginimääräänsä ja tehdä lopuksi kaikesta tasapainoinen seos … jos kotoa siis löytyy tilaa tusinalle pikku purnukkaa ja on tämätapaisista eksperimenteistä lähtökohtaisesti kiinnostunut 😀 Joka tapauksessa isoja määriä ei ainakaan kannata sokkona lähteä maustamaan ettei mene armas gini hukkaan!

Veriappelsiinilla, kardemummalla ja marjoilla maustettu gini

3 dl giniä*

3-4 kuivattua (veri)appelsiinisiivua

0,5 tl rosépippuria

8 vihreää kardemummapalkoa

1 rkl kuivattuja marjoja (esim. karpaloita, mustikoita, puolukoita)

2 sokeripalaa (+ 6-8 tippaa kukkaisaa cocktailbitteriä)

*maustamistarkoituksiin ei kannattaa missään nimessä käyttää ihania huippuginejä, mutta jättäisin myös sen valikoiman halvimman muovipulloon pakatun ginin väliin. Toisaalta, ne halvimmat ginit eivät tästä käsittelystä ainakaan voi pahentua!

Tipauta cocktailbitter sokeripaloihin (mikäli käytät sitä) ja lado sitten kaikki mausteet kolmen desin vetoiseen, puhtaaseen lasipurkkiin (steriloi purkki kansineen kiehauttamalla kuumassa vedessä). Kaada gini mausteiden päälle ja sulje kansi. Merkitse purkkiin maustamispäivämäärä sekä mausteiden määrä (mikäli teet oman mausteseoksen ja lopputulos on mielestäsi huippu ja tahdot saada sen aikaan toistamiseen tämä on suositeltavaa). Ravistele purkkia reippaasti ja laita se sitten viileään valolta suojattuun paikkaan. Ravistele giniä päivittäin ja tee makutesti – kun maku on mieluinen, siivilöi gini huolella esim kahvinsuodatinpussin läpi.

maustettu gin

gin infusionViikon maustumisen jälkeen Sea Rose -purkki ja oma viritelmäni näyttivät tältä.

Itse taisin uuttaa makua giniin lähemmäs viikon ja lopputulos oli lopulta varsinkin kardemumman ja rosépippurin osalta hieman liiankin intensiivinen, mutta se ei onneksi cocktailkäytössä varsinkaan joulun tienoilla juuri haitannut. Kuivamausteilla maustettu gini säilyy aikalailla siinä missä maustamatonkin, tosin eipä näin pieni satsi kauaa kaapissa ainakaan minulla pölyyntyisi muutenkaan.

Oma purkilliseni upposi meillä joulun aikana lämmittävän mausteisiin gin soureihin mutta hauskan twistin saa myös vanha kunnon G&T maustetusta ginistä! Vena’s Fizz Housen purkissa maustetun ginin annoin tietysti tuliaisena paikasta vinkanneelle Tiinalle 🙂

Ps. Lisää lukemista aiheesta löytyy esim. Serious Eatsin sivuilta: 5 common mistakes people make with DIY infusions sekä DIY vs. Buy: How to infuse spirits.

Pps. Hannan Soppa -blogissa on myös testailtu ginin maustamista!

752 views

Frankensteinin halloumisalaatti (feat. thaibasilika, kardemumma ja meloni)

by Juulia 0 Comments
Frankensteinin halloumisalaatti (feat. thaibasilika, kardemumma ja meloni)

halloumisalaattiFrankensteinin halloumisalaatti

Tänään täällä on lautasella todellinen Frankensteinin hirviö. Herkullinen hirviö – ei sillä – mutta kuitenkin hieman erikoinen sekoitus makuja, jotka eivät ainakaan minusta ensitilassa tuntuneet kuuluvan lainkaan yhteen. Suolainen halloumi ja makea meloni = oivallinen pari. Makea meloni ja aromaattinen thaibasilika = oivallinen pari. Halloumi, meloni ja thaibasilika = hmmm… no joo, miksipä ei! Halloumi, meloni, thaibasilika, kardemumma = anteeksi mitä? Frankensteinin halloumisalaatti, olkaa hyvät!

Eikä siinä edes vielä kaikki: sekaan heitetään myös chiliä, paahdettuja pinjansiemeniä, kotimaista avomaankurkkua, varsisipulia ja sitruksista sumacia. Nyt sopassa on thaimakuja, Välimeren makuja, Lähi-idän makuja ja muutama raaka-aine kotimaiselta kasvimaalta. On vaikea uskoa sitä oikein itsekään, mutta kyllä, tämä kombo kuitenkin toimii … vaikka nyt tätä juttua kirjoittaessa tekisi silti vähän mieli kyhätä äkkiä yksi annos kasaan ja tarkistaa mielipiteeni vielä kerran.

halloumisalaatti

Idea moisesta makuyhdistelmästä ei tullut tällä kertaa ihan omista aivoistani, vaan tästä Bon Appetit -sivuston reseptistä. Ohje kiinnitti huomioni Instagramissa, eikä ajatus kardemummaisesta melonisalaatista jättänyt enää millään rauhaan. Pakkohan se oli itse testata, että voiko tämä oikeasti toimia ja onneksi niin teinkin! Ennakkoluulot on hyvä heittää romukoppaan niin keittiössä kuin oikeastaan muuallakin, tai jää monesta hienosta kokemuksesta paitsi.

Oma versioni ohjeesta syntyi lopulta intuition ja kotoa löytyvien raaka-aineiden mukaan – kurpitsansiemenet vaihtuivat pinjansiemeniksi, viinietikka, yrtit ja osa mausteista jäivät kyydistä pois ja sekaan hyppäsi lopulta vielä rapeaksi paistettu halloumi.

Heipä hei thaibasilika, mitä kuuluu kardemumma?

Thaibasilika on siitä hauska yrtti, että se maistuu minusta basilikan lisäksi sekä anikselta että kanelilta – molemmat makuja, jotka yhdistyvät mielessäni Thaimaan sijasta kreikkalaiseen keittiöön. Niinpä thaibasilika onkin oikeastaan mitä oivallisin kaveri suolaiselle halloumille.

Iki-ihanaa kardemummaa käytän usein suolaisissa ruuissa, sillä minusta sen ei todellakaan tarvitse olla vain pullataikinaan, piirakoihin ja muihin makeisiin leivonnaisiin rajoitettu mauste. Kardemumma tuo aromaattista syvyyttä aasialaistyyppisiin liemiin, kuuluu moniin mausteseoksiin erilaisista curryistä masaloihin, taikoo riisistä tuoksuvaa, lämmittää pitkään hauduteltavat juures-lihapadat ja minusta se saa lisäksi esim. punajuuren loistamaan (kardemummalla maustettu punajuuri-vesimelonimehu on ihanaa).

Itse käytän keittiössäni lähinnä vihreää kardemummaa, jonka ostan mieluiten kokonaisena siemenkotana ja murskaan tarpeen mukaan käyttöön sopivan määrän. Mustan kardemumman lääkemäiseen makuun en ole yrityksistäni huolimatta vieläkään ihan lämmennyt … mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa!

halloumisalaatti

Elokuu on melonikuu ja muita sesonkiruoka-ajatuksia

Kuten tuossa taannoin julistin, elokuu on melonikuu – tosin niin on onneksi syyskuukin. Minusta tähän salaattiin sopii mikä tahansa kauden meloneista – hunajameloni, cantaloupe, Piel de Sapo – tai miksei vaikka ihan vesimelonikin. Pidemmälle pimeään vuodenaikaan mennessä melonin voisi ehkä vaihtaa tässä makuyhdistelmässä persimoniin (joka on toki melonia makeampi, mutta voisi silti toimia tässä seurassa varsin hyvin).

Kurkun voi avomaankurkkukauden ulkopuolella vaihtaa kasvihuonekurkkuun ja kesäherkku varsisipulin paremmin ympäri vuoden saatavaan kevätsipuliin. Jep, kannatan satokauden mukaan syömistä aina kun se vain on mahdollista, joten tällaisenaan tämä salaatti on juuri tämän hetken ruoka, ei mikään tammikuun piristäjä.

Mitä tulee mausteisiin, thaibasilikan lisäksi tähän yhtälöön voisi sopia hyvin myös kanelibasilika. Kirpeä sumac voi olla hankalampi tapaus saada hyppysiinsä, joten jos et sitä löydä, puserra salaattiin vaikka pieni määrä sitruunanmehua tuomaan seokseen hieman happamuutta. Niin … ja älä vain korvaa vihreää kardemummaa sillä mustalla. Ne eivät ole noin vain keskenään vaihdettavissa olevia mausteita, ei.

halloumisalaatti

Frankensteinin halloumisalaatti

2:lle

200 g (luomu)halloumia + 1 rkl oliiviöljyä

n. 200 g hunajamelonia / cantaloupea / Piel de Sapoa

n. 200 g (avomaan)kurkkua

pieni kesäsipuli / 1-2 kevätsipulin vartta

n. 20 g pinjansiemeniä

1 ruukku thaibasilikaa

½-1 mieto chilipaprika (tarpeen mukaan ilman siemeniä)

¼ tl hienoksi rouhittua kardemummaa

½ tl sumacia / puristus sitruunaa

loraus neitsytoliiviöljyä

Paahda pinjansiemenet kevyelti kuivalla pannulla. Viipaloi halloumi noin puolen sentin paloiksi, taputtele palat kuiviksi ja leikkaa palat sitten vielä kuutioiksi. Paista halloumi öljyssä kullanruskeiksi pannulla. (Jos halloumi on makuusi liian suolaista, liota sitä kylmässä vedessä puolesta tunnista tuntiin ja kuivaa palat sitten huolellisesti ennen paistamista. Koska en lisää tähän salaattiin lainkaan suolaa, saa halloumi minusta olla tässä kunnolla suolaista!)

Kuori ja poista melonista siemenet. Kuutioi meloni myöskin suupalakokoon. Kuori ja paloittele myös avomaankurkku ja viipaloi sipuli sekä chili ohuelti. Riivi thaibasilikasta lehdet ja sekoita kaikki raaka-aineet keskenään. Mausta halloumisalaatti vastamurskatulla vihreällä kardemummalla, sumacilla ja lorauksella hyvää oliiviöljyä. Tarjoa heti!

melonisalaatti

Kuvissa näkyvät Ultima Thule -lasit saatu Iittalalta.

140 views