Karpaloinen tonkatsu & veriappelsiini-coleslaw

Karpaloinen tonkatsu & veriappelsiini-coleslaw

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Earth Control

tonkatsu

Kaikenlaiset kuivatut hedelmät ja marjat ovat olleet lapsesta asti herkkuani – meidän kotona kun ei karkkia niin syöty, kuivattuja aprikooseja, luumuja ja rusinoita sen sijaan senkin edestä. Napsin niitä edelleen usein välipalaksi niin töissä kuin kotonakin, mutta erityisesti rakastan laittaa niitä erilaisiin ruokiin. Viime aikoina kuivattu karpalo on tosin korvannut lapsuudesta tutut kuivahedelmät, aprikoosit, rusinat, luumut ja viikunat tihenevällä tahdilla.

Kuivatut karpalot toimivat loistavasti kaikenlaisissa ruuissa, joihin haluaa tuoda hieman makeutta käyttämättä kuitenkaan sokeria. Ne ovat luonteva kaveri esimerkiksi paistetulle possulle tai lohelle, mutta tasapainottavat myös mukavasti erilaisten hapokkaiden ruokien kokonaisuutta. Eniten käytän niitä erilaisissa salaateissa; karpalot ja lehti- tai ruusukaali esimerkiksi sopivat yhteen mielestäni hienosti. Makeisiin leivonnaisiin kuten brownieihin ne kuuluvat itsestäänselvästi, mutta ihania ne ovat myös aamupuuron päällisenä – kokeilkaapas vaikka kaurapuuroa lusikallisella maapähkinävoita ja kourallisella kuivattuja karpaloita … aijai!

Taannoisesta Japanin matkastani inspiroituneena tein kuivatuista karpaloista tällä kertaa kirpeän ja suolaisenmakean kastikkeen, mutten malttanut olla lisäämättä karpaloita myös kaalisalaattiin. Japanissa syödään todella paljon raakaa ohueksi suikaloitua kaalia, jota tarjoillaan yleensä erityisesti friteerattujen ruokien kaverina.

Mieleeni on jäänyt erityisesti reissullamme syömäni pankolla leivitetty possunleike, tonkatsu, joka tarjoillaan varsinaisen kaalivuoren kanssa. Annos maustetaan suolaisenmakealla ja paksulla tonkatsukastikkeella sekä itse pöydässä hienonnettavilla seesaminsiemenillä. Raikkaan kaalin, intensiivisen kastikkeen ja suussasulavan rapean possun yhdistelmä oli niin herkullinen, että sitä on tietysti yritettävä kokata myös kotikeittiössä!

Käyttämäni karpalot ovat Earth Controlilta, jonka kanssa teen tänä vuonna muutamankin yhteistyön. Earth Controlin hyllyn kautta menen monesti töihin – valikoimasta kun löytyy todella monenlaisia herkullisia valmiita pähkinä/hedelmä/marja/siemensekoituksia, jotka ovat juurikin täydellisiä tilanteenpelastajia kiireisinä työpäivinä.

Pussillinen pähkinöitä ja/tai kuivattuja marjoja ja hedelmiä työpöydän reunalla jeesaa päivinä, jolloin ei ehdi edes vessaan, saatikka lounaalle – ja sellaiset päiväthän tupsahtavat eteen välillä ihan yllättäen, mokomat. Niihin on hyvä siis varauta jo ennalta. Jos ihan totta puhutaan, nappaan välillä evääksi myös Earth Controlin sipsejä … koska joskus se nälkäkiukku vaan taittuu parhaiten niillä 😀

tonkatsu

Tonkatsu tehdään perinteisesti aina uppopaistamalla, mutta itse oikaisin tällä kertaa hieman paistamalla kaupan nuijimat mutta sentään itse leivitetyt porsaanleikkeet paistinpannulla. Olishan niitä valmiiksi leivitettyjäkin leikkeitä toki tarjolla, joiden avulla se vasta nopeaa onkin – tosin jos ostan kaupasta “wieninleikkeen”, en ehkä enää kehtaa väittää ruokaa tonkatsuksi 😀

(Mikäli et muuten ole possun ystävä, kokeile korvata se vaikka samalla tavalla paneroidulla kanalla – miksei myös suorastaan nugeteilla – tai tofulla.)

Perinteinen tonkatsukastike sisältää mm. tomaatteja, luumuja, omenia, sipuleita, selleriä, soijaa, viinietikkaa ja sokeria. Sitä voi ostaa aasialaisista ruokakaupoista valmiina, tai tietysti tehdä myös itse. Kastikkeen ominaispiirteitä ovat suolaisenmakea happamuus ja paksu koostumus. Minä tein tällä kertaa happamanmakean kastikkeen tonkatsukastikkeen henkeen mm. karpaloista, veriappelsiineista, soijasta ja inkivääristä. Lopputulos on niin herkullista, että sitä tekee mieli lusikoida suoraan kulhosta!

Karpaloinen pannutonkatsu & veriappelsiini coleslaw 2:lle

Karpaloiseen tonkatsu -kastikkeeseen:

n. ¼ dl omenaviinietikkaa tai riisiviinietikkaa

n. ½ dl veriappelsiinimehua (tai appelsiini-, satsuma-, verigreippimehua)

½-¾ dl Earth Control kuivattuja karpaloita (mitä enemmän karpaloa, sen makeampi kastike)

n. 1 tl raastettua inkivääriä

2-3 tl soijaa

n. ½ dl oliiviöljyä

1 pieni valkosipulin kynsi

(ripaus chilihiutaleita)

Veriappelsiini-kaalisalaattiin:

n. 250 g valko- ja/tai punakaalia

2-3 kevätsipulia

2 veriappelsiinin kalvoton hedelmäliha (säästä mehu kastikkeeseen)

n. 1 dl Earth Control kuivattuja karpaloita

ripaus suolaa

Tonkatsuun:

2 possunleikettä (noin puolen sentin paksuiseksi nuijittua possun ulkofilettä aka porsaan lehtipihviä)

n. 1 dl panko-korppujauhoja

1 kananmuna

n. 1 dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

n. 2 dl kasviöljyä (riippuen paistinpannusi koosta)

Lisäksi:

2-3 rkl seesaminsiemeniä

Aloita ruuan valmistaminen tonkatsu -kastikkeesta (jonka voi tehdä myös etukäteen – se säilyy jääkaapissa hyvin ainakin 3-4 päivää). Leikkaa veriappelsiinien kuori pois ja irrottele hedelmälohkot terävällä veitsellä kulhoon. Purista jäljelle jääneestä hedelmästä kaikki mehu talteen ja mittaa siitä n. puoli desiä tehosekottimen silppuriosan kulhoon (tai mikäli käytät sauvasekoitinta, kapeaan ja korkeaan kannuun). Lisää kulhoon omena- tai riisiviinietikka, inkivääri, soija, valkosipuli sekä karpalot. Jätä karpalot pehmenemään liemeen siksi aikaa, kun leivität possun ja valmistat kaalisalaatin.

Leivityshommat sujuvat näin: riko matalalle lautaselle kananmuna ja sekoita se tasaiseksi. Kaada toiselle lautaselle vehnäjauhot ja kolmannelle panko. Mausta noin puolen sentin paksuiset possunleikkeet suolalla molemmin puolin ja kasta ne sitten ensin vehnäjauhoon, sitten kananmunaan ja lopuksi pankoon ja jätä pihvit huoneenlämpöön odottelemaan niiden paistamista.

Salaatin valmistelu ei paljoa vaadi: suikaloi kaali ohuelti ja mausta se ripauksella suolaa. Viipaloi kevätsipulit ja lisää ne kaalin sekaan. Sekoittele mukaan vielä veriappelsiininlohkot sekä karpalot ja jätä salaatti sitten hetkeksi maustumaan ja mehustumaan.

Kun olet valmistellut salaatin ja paneroinut leikkeet, voit palata kastikkeen pariin: soseuta karpalot liemineen ja lisää seokseen sitten öljy. Jatka soseuttamista, kunnes kastike on tasaista, emulsoitunutta ja paksua. Mikäli laitoit seokseen enemmän karpaloita, voit tarvittaessa ohentaa kastiketta lisäämällä sekaan hieman lisää mehua. Kuten kuvasta näkyy, sen kuuluu kuitenkin olla melko paksua! Kastiketta kannatta varsinkin ensimmisellä kokkailukerralla soseuttamisen jälkeen hieman maistella ja säätää suolaisuutta, makeutta ja happamuutta oman maun mukaiseksi – itse pidän eniten kastikkeesta, jossa on reilusti sekä soijaa että valkosipulia karpaloiden makeutta tasapainottamassa 🙂

Paista paneroidut possunleikkeet juuri ennen ruokailua: kaada paistinpannulle öljyä noin puolen sentin paksuudelta. Kuumenna pannua keskilämmölle ja testaa lämpö pankolla tai leivänpalalla: jos se alkaa heti pannuun osuttuaan sihisemään, on pannu tarpeeksi kuuma. Laske possunleikkeet pannuun varovasti ja paista niitä molemmin puolin 2-3 minuuttia pannua samalla kevyesti ravistellen (varo kuitenkin roiskuttamasta öljyä). Kun leikkeet ovat molemmin puolin kullanruskeita, nosta ne hetkeksi talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy valuu niistä pois.

Tarjoile possunleikkeet vastapaistettuina kaalisalaatin ja karpalokastikkeen kera. Makuelämys täydentyy entisestään, kun murskaat morttelissa annoksen päälle vielä hieman seesaminsiemeniä …  ja pling! Olet melkein Japanissa!

"tonkatsu

Ps. Löydät lisää reseptejä ja erilaisia ideoita Earth Controlin tuotteiden käytölle Earth Control Facebook sivuilta.

Pps. Kurkkaa myös Liemessä-blogin houkuttelevan karpaloinen banaanileipäresepti 🙂

280 views

Kaalipyttipannu

by Juulia 1 Comment
Kaalipyttipannu

Gourmetkaalipyttipannu. Suoraan pannusta kiitos!

Ystäväni Sanna peräänkuulutti taannoin kaalireseptejä, jotka olisivat jotain muuta kuin niitä iänikuisia kaalikääryleitä ja kaalilaatikoita. Vaatimattomasta ja arkisesta kaalista saisikin olla olemassa useampia reseptejä, joilla se ylentyisi gourmetiksi! Rapea, mehukas, makea ja muodoltaan moneen taipuva kaali jää helposti lisukkeen rooliin, vaikka siitä olisi aterian kohokohdaksikin.

Itse olen kasvanut syömään kaalini kaalina, ja odottamaan kieli pitkällä kevään ensimmäisiä nuoria ja mehukkaita kaalinkeriä: äiti kiikutti pinon kaalinlehtiä nenän alle, ja käärin niitä siitä sitten rullalle ja pistelin mutustaen rakennellessani legoilla. En muista, että kotonamme oltaisiin tehty kaalikääryleitä, tai laatikkoakaan – voi olla että olen vain unohtanut. Niinpä nämä perinneruuat yhdistyvät mielessäni kouluun, eivät kotiin, enkä oppinut niitä tekemään kuin vasta aikuisena.

Syön edelleen kaalini mieluiten kaalina, mutta syys-talvella se päätyy minullakin useammin ainesosaksi ruokaan. Ykköskäyttökohteeni on kaalisalaatti – tosin sitäkin saatan syödä ihan sellaisenaan, en vain lisukkeena.

Kesällä innostuin (kuten moni muukin) grillaamaan kaalinlohkoja, ja se todella oli herkkua se! Laatikkoa ja keittoa tulee toki myös tehtyä. Gourmetresepteiksi ei kuitenkaan taida olla näistä yhdestäkään… paitsi ehkä siitä, mikä vielä jäi mainitsematta: rakkaasta kaalipyttipannustani!

Pyttipannu ei ole sanana omiaan herättämään mielleyhtymiä gourmeesta, mutta luksusta se minusta kyllä on. Se valmistuu käden käänteessä, ja sen voi paistaa ja syödä suoraan pannulta (eli tiskiä ei tule paljoa, huraa!). Luksusta on minusta myös se, että pyttipannu onnistuu useimmiten ilman kauppareissua ihan niistä aineksista, mitä kotoa löytyy. Jos kaupasta jotain pitäisikin hakea, se ei maksa maltaita, ja ainekset löytyvät ihan tuosta lähikaupasta.

Toisinsanoen, minulle luksusta on se, että saan herkullisen ja edullisen ruuan nenän alle mahdollisimman pienellä vaivalla 🙂

Kaalipyttis 1:lle

n. 200 g kaalia

2-3 valkosipulin kynttä

1-2 salottisipulia

1 chili

pieni pätkä inkivääriä

muutama (kevät)sipulin varsi

loraus oliiviöljyä

(1 tl seesamiöljyä)

1 porkkana

1 tl marmitea (hiivauutetahnaa)

1-2 tl soijakastiketta (enemmän, jos et käytä marmitea)

1 kananmuna

1 rkl ruokosokeria/hunajaa

Viipaloi sipuli ja hauduta sitä hetki öljyssä miedolla lämmöllä. Lisää sokeri ja anna sipulin saada hieman väriä. Viipaloi valkosipuli, suikaloi inkivääri ja chili, ja lisää pannulle. Pidä lämpö matalana, jottei seos pala. Suikaloi kaali ja porkkana, ja lisää nekin pannulle, ja paista sekoitellen kunnes kaali pehmenee.

Mausta pyttiksesi marmitella ja soijakastikkeella, ja lisää tarvittaessa hieman sokeria jotta saat aikaan hyvän tasapainon suolaisen ja makean välille. Tee seoksen keskelle pieni kolo ja kaada pannuun vielä hieman öljyä. Riko koloon kananmuna ja anna sen paistua kunnes valkuainen on kokonaan hyytynyt – itse tykkään jättää keltuaisen melko juoksevaksi ja sekoittaa sen syödessäni haarukalla ruokaan.

Tarjoile ruoka silputun kevätsipulin kanssa. Myös paahdetut maapähkinät tai vegepekoni toimivat annoksessa erityisen hyvin!

488 views

Oodi oluelle: portterilla mehevöitetty lammas-kaalipaistos

by Juulia 0 Comments
Oodi oluelle: portterilla mehevöitetty lammas-kaalipaistos
SAMSUNG CSC
SAMSUNG CSC

Kaljaa lasissa, kaljaa ruuassa. Kotoani löytyykin aina jos ei nyt ihan sataa kaljaa, niin ainakin muutamaa kymmentä sorttia.

Olette ehkä huomanneet, että olen olutnaisia. Joisin kaljaa vaikka joka päivä, ellei se tekisi minusta hmmm… potentiaalista alkoholistia. Limut eivät minulle maistu, eivätkä mehut, mutta kaapista löytyy sen sijaan ykkösolutta – sillä tyydytän oluthampaan kolotuksen arkisin, jos mieliteko iskee. Kaikki kauppojen alkoholittomat olen myös testannut, ja monen niistä varsin passeliksi myös todennut 🙂

SAMSUNG CSC

Mikkellerin olutkauppa Köpiksessä = taivas

Matkoille otan mukaan ison laukun, ja se täyttyy tietysti kuplamuovista sekä tuliaisolusista. Vaatekaappini ylähyllyiltä löytyy pikkuhiljaa jo lähemmäs viidenkymmenen oluen varasto erilaisia ulkomaiden herkkuja, joita nautin hartaudella ja oikean tilanteen tarkkaan harkiten: pullon silloin, pullon tällöin.

Väärällä hetkellä nautittu olut menee tavallaan hukkaan, joten pyrin miettimään aina tarkkaan minkä pullon milloinkin avaisin – toista samanmoista kun ei tilalle useimmiten ilman uutta ulkomaanmatkaa saa. Raportoin näistä maisteluista heränneitä fiiliksiäni ja hajatuksia sataa kaljaa -tumblriini.

SAMSUNG CSC

To Ølin Dangerously Close to Stupid ja Yeastus Christus odottavat vielä maisteluvuoroaan.

SAMSUNG CSC

Brewdogin Hello My Name Is Little Ingrid Session IPA on ihanan kevyt ja raikas lakalla maustettu makupala, jota löytyy parhaillaankin jääkaapistani.

Koen olevani äärettömän onnekas, kun olen saanut tämän blogihommani kautta useampia ainutlaatuisia tilaisuuksia tutustua pienpanimotoimintaan, olutmessuihin, erilaisiin lanseeraustilaisuuksiin ja maistelusessioihin.

Kuin Liisa leijailen pikkuhiljaa syvemmälle kaninkoloon, joka johtaa kohti erilaisten oluiden ihmemaata. Kovin syvälle en ole vielä tipahtanut, ehkä muutaman metrin vasta, mutten malta odottaa mitä jännää syvemmältä löytyy – mitä enemmän nimittäin opin, sitä kirkkaammin tajuan etten tiedä vielä oikeastaan juuri mitään.

SAMSUNG CSC

Oluttiimin strategiapalaveri Punavuori Gourmet -blogin Anikon, Kaunis Humala -blogin Sammelin, Maku Brewingin Jussin, olutravintola Black Doorin Samin sekä Bier-Bierin Juhanin kanssa.

Sain muutama viikko takaperin kutsun osallistua olutravintola Bier-Bierin järjestämään leikkimieliseen ruuan ja juoman parituskilpailuun. Kisassa ovat vastakkain olut ja viini, ja sanomattakin lienee selvää että itse osallistun mittelöön oluttiimin riveissä. Viime torstaina pidimme suunnittelupalaverin, jonka aikana maistelimme menuun kuuluvat ruuat ja etsimme niille parhaat mahdolliset olutparit.

Ainutlaatuisempaa iltaa en ole tainnut oluen parissa ennen kokea: pöydän ympärillä oli neljä sen tasoista oluttietäjää, että imin itseeni illan aikana varmaan enemmän tietoa kuin olutta (vaikka sitäkin ehdittiin maistaa toistakymmentä eri laatua ennen kuin kömmin onnellisena kotikolooni). Etukäteen jännitin, kuinka tällainen noviisi edes tiimiin oli pyydetty, mutta en minäkään sentään ihan neuvottomaksi jäänyt: olutehdotukseni falafelin kaveriksi pääsi kaikkien suostumuksella mukaan kisaan.

Kerron kilpailun sujumisesta, ja niistä valitsemistamme olutsuosituksista lisää jahka kilpailu on pidetty! Olen tietysti täysin varma, että meidän tiimimme voittaa, mutta voittajahan minä tässä olen jo kun saan olla moisessa huvissa mukana.

SAMSUNG CSC

Kaali, peruna, jauheliha ja kalja ne yhteen soppii. Kotoisaa ja simppeliä syysruokaa!

Tässä tämänhetkisessä vahvemmanpuoleisessa oluthuumassani olen myös kokkaillut oluella. Erityisen hyvältä maistui eilinen, poikaystäväni Juuson ideoima liha-peruna-kaalipata: lorautimme sekaan reilulla kädellä Panimo Hiiden erinomaista Kyyttö milk stouttia, ja haudutimme pataa lähemmäs kaksi tuntia. Ai että…

Pakkohan tuosta herkusta oli ensitilassa vääntää kotikeittiössä vielä täysin oma versio. Päädyin tekemään jotain mammani bravuurin lammaskaalin ja brittiläisen paimenen piiraan väliltä. Karitsan jauheliha, karamellisoitu sipuli, meirami ja pehmeä kaali muhivat olutkylvyssään perunakannen alla meheviksi nopesti, kun ne kokoaa ison vuuan sijasta annosvuokiin. Riuskana kokkina onnistuinkin saamaan annoksen reilussa tunnissa valmiina nenän alle. Kyllä taas kelpaa 🙂

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Eikun sotkemaan!

Portterilla mehevöitetty lammaskaalipaistos 4:lle

400 g karitsan jauhelihaa

200 g suikaloitua valkokaalia

1 iso keltasipuli / 3-4 salottisipulia

2-3 valkosipulin kynttä

4-6 oksaa tuoretta meriamia sekä timjamia (tai 1-2 tl kuivattuja)

n. 2 tl suolaa

n. 2 tl tummaa sokeria

10 vastarouhittua mustapippuria

2 vastarouhittua maustepippuria

50 g voita

2-3 dl portteria tai stouttia (mahdollisimman vähän kitkerää, IBU mieluiten reilusti alle 50)

0,5 rkl jauhoja

2-3 perunaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Viipaloi sipulit ja suikaloi kaali. Sulata puolet voista ja ruskista sipulia siinä keskilämmöllä viitisen minuuttia – ripaus suolaa ja teelusikallinen sokeria sekaan niin sipuli karamellisoituu oikotietempulla nopeammin (voit myös karamellisoida sipulin perinteiseen tapaan miedolla lämmöllä ja ajan kanssa).

SAMSUNG CSC

Kuka siivoaisi?

Kun sipuli on makeaa ja kullanruskeaa, lisää pannulle kaali sekä yrtit. Pehmitä kaalia tovi ja siirrä sitten syrjään. Paista karitsan jauheliha ruskeaksi kahdessa osassa ja sekoita kaaliin. Sitten voitkin laittaa seoksen takaisin pannulle ja lisätä oluen. Hauduta seosta miedolla lämmöllä muutama minuutti, mausta ja ripottele sekaan jauhot. Sekoita hyvin ja keittele vielä muutama minuutti, jotta neste suurustuu.

Jaa seos neljään n. kolmen desin vetoiseen annosvuokaan. Viipaloi perunat ohueksi ja peitä muhennos viipaleilla. Lisää päälle vielä nokareet voita. Paista uunin keskitasolla, kunnes peruna on kypsää ja kauniin ruskistunutta.

SAMSUNG CSC

Nammmmmm…

Ps. Muhennoksen voi peittää myös perunamuusilla tai voitaikinalla.

86 views

Makumatkalla: Okonomiyaki Osakan tyyliin

Makumatkalla: Okonomiyaki Osakan tyyliin
Okonomiyaki Osakan tyyliin!
Okonomiyaki Osakan tyyliin!

Okonomiyaki Osakan tyyliin!

Ystäväni Pia ja Marko matkustivat viime syksynä Japaniin. Kateellisena katselin heidän matkakuviaan ja tietysti kuolasin kaikkia heidän syömiään herkkuja: sushit, sobanuudelit, ramenkeitot ja erityisesti okonomiyaki sai mahani kurnimaan. Eilen minulla oli ilo ja kunnia päästä ystävieni luo, kun he tekivät okonomiyakia kotonaan ensimmäistä kertaa. Mukana oli myös  heidän japanilainen ystävänsä Minori (jonka blogi löytyy täältä!), ja oli todella hauskaa päästä kysymään häneltä kaikista japanilaisen ruokakulttuurin erityispiirteistä! Erityisen mukavaa oli myös olla kerrankin vain katsomassa ja oppimassa toisilta, ja päästä suoraan ns. valmiiseen pöytään.

Erityisen illasta teki myös toinen ruokalajimme, natto. Natto on makunsa puolesta melko erikoinen tuttavuus, sillä se koostuu bakteerien avulla hapatetuista soijapavuista. Valmistusprosessi on työläs ja vie aikaa useita päiviä – Marko on kuitenkin tehnyt nattoa onnistuneesti kotonaan nyt jo kaksi kertaa. Natosta kuitenkin lisää toisella kertaa – tämän jutun aiheena on japanilainen “pyttipannukakku” okonomiyaki! Okonomiyaki tarkoittaa vapaasti käännettynä “se mitä haluat kypsennettynä”, ja lettuun voikin piilotella melkein mitä huvittaa. Eri puolilla Japania lettu rakennetaan hieman eri tavoin, mutta aina kuitenkin kuumalla paistolevyllä kypsentäen. Me teimme eilen kasvis-okonomiyakia Osakan tyyliin.

taikina

Minori sekoittaa taikinan, Marko silppuaa kaalin (ja minä napsin välistä herkkupaloja).

Minori sekoittaa taikinan, Marko silppuaa kaalin (ja minä napsin välistä herkkupaloja).

Taikinaan (n. 4 lettua):

2,4 dl vettä tai dashilientä

200 g okonomiyakijauhoja (tai katsuobushilla, eli kuivatulla bonitolla maustettuja vehnäjauhoja)

2 kananmunaa

1 dl juustoraastetta (Minori käyttää täällä suomessa emmentalia)

n. 300g hienoksi silputtua valkokaalia

2 viipaloitua kevätsipulia

neutraalia öljyä paistamiseen

Sekoita kaikki ainekset yhteen. Okonomiyakijauhoja löytyy esim. Tokyokanista, mutta voit käyttää myös tavallisia vehnäjauhoja, ja maustaa taikinan bonitolla. Tällöin olisi myös hyvä käyttää nesteenä veden sijasta dashilientä. Dashista ja katsuobushista asiaa esim. täällä!

Eksoottiset ainekset löytyivät tällä kertaa Tokyokanista.

Eksoottiset ainekset löytyivät tällä kertaa Tokyokanista.

Lisäksi:

katkarapuja ja/tai muita mereneläviä (raakana jos mahdollista)

pekonia

erilaisia vihanneksia: pinaattia, ohuelti viipaloitua parsakaalia, pavunituja, raastettua kesäkurpitsaa tms.

Voit hyvin tehdä okonomiyakin pelkästä kaalitaikinasta, kuten me teimme eilen, mutta kuten ruokalajin nimikin ohjeistaa: voit laittaa lettuun lisuukkeeksi ihan mitä haluat. Jos käytät pekonia/mereneläviä, laita ne pannuun ensin, paista hetki ja lisää sitten taikina ainesosien päälle. Pekonin voi jättää pitkiksi siivuiksi, niiden avulla lätty pysyy kääntäessä paremmin kasassa. Koska ystäväni eivät omista paistolevyä, paistoimme lettumme ihan peruspaistinpannussa. Okonomiyaki saa olla aika tuhti, jopa yli sentin paksuinen. Kun letun keskiosaan alkaa nousta pieniä ilmakuplia, ja reunat ovat selvästi ruskistuneet, on aika kääntää lätty! Tässä hommassa kaksi paistinlastaa ovat tarpeen.

minorilätty

Minori näyttää letunpaistomallia

natto_okonomiyaki

Okonomiyakin koristeluvuorossa Marko

Tarjoiluun:

kourallinen katsuobushi hiutaleita

japanilaista kewpie majoneesia

okonomiyakikastiketta

aonoria (norilevähiutaleita)

garia (pikkelöityä inkivääriä)

Kun okonomiyaki on paistettua rapean ruskeaksi molemmin puolin, on aika syödä! Okonomiyaki tarjoillaan perinteisesti japanilaisen kewpie-majoneesin sekä okonomiyakikastikkeen kera – kastikkeet pursotetaan letun päälle koristeelliseksi ristikoksi. Lisäksi päälle murennetaan keko bonitohiutaleita sekä norilevää. Pikkelöityä inkivääriä, tai jopa chilikastiketta lisätään usein myös. Japanissa okonomiyaki paistetaan pöydässä, ja jokainen kokoaa ja paistaa oman lettunsa paistolevyllään. Me vuorottelimme lieden ääressä, ja jaoimme teoksemme!

poyta

okonomiyakityhjä

Okonomiyakikastike on niin hyvää, että olisin halunnut nuolla tämän lautasen 😀

ps. Natto-ohje on työn alla! Ystäväni Marko on melkoinen ihmemies, kun lähti tekemään sitä itse, enpä voi muuta sanoa. Jahka saan häneltä ohjeen, pistän sen hänen luvallaan tänne jakoon – jos vaikka joku muukin uskaltautuisi kokeilemaan!

436 views