Löytö: Oranssi viini

by Juulia 0 Comments
Löytö: Oranssi viini

No nyt on lasissa jotain melkoisen erikoista, nimittäin oranssia viiniä! Viiniläksynsä säntillisesti lukeneille viinityyli tuskin on tuntematon, mutta voin rehellisesti myöntää, etten itse ollut moisesta vielä muutama viikko sitten kuullutkaan.

Oranssi viini on ikäänkuin valkoviini, joka on valmistettu punaviinin tapaan: murskattujen rypäleiden, kuorineen siemenineen, annetaan maseroitua mehussa sen sijaan, että ne pyrittäisiin poistamaan mahdollisimman pian. Tällöin viiniin syntyy valkoiseen verrattuna enemmän tanniineja, väriä sekä tuhdimpaa suutuntumaa.

Oranssin viinin juuret löytyvät Georgian, Slovenian ja Italian Friuli-Venezia-Giulian tienoilta – alueille perinteinen viinin valmistustapa on vain vuosien saatossa jäänyt modernin ja ns. puhtaan viinin jalkoihin. Monen mielestä oranssi viini onkin viallista. Alkon valikoimista niitä on turha etsiä, mutta onneksi on olemassa interwebin ihmeellinen maailma!

Tämä maistamani oranssi viini, Porta del Vento Saray 2009, osui silmiini Vino Nostrumin nettisivuilta, kun etsiskelin kiinnostavaa viiniä yhteistyön merkeissä. Vino Nostrum toimittaa Italialaisia artesaaniviinejä Suomeen, Saksaan ja Ruotsiin. Vino Nostrumin nettikauppa on helppokäyttöinen, luotettava, laadukas, ja tietysti täysin laillinen – yrityksen toimintaan voi tutustua tarkemmin täällä.

Valikoimasta löytyy liuta pientilojen rakkaudella valmistettuja viinejä, hintahaarukassa kaikkea väliltä tavis (minä) – oenofiili (aka viininrakastaja). Kaikki Vino Nostrumin valikoiman viinitilat ovat biodynaamisia ja/tai luomutiloja – viinit kun valmistetaan pientiloilla usein perinteitä kunnioittaen ja luonnonmukaisuus on tällöin läsnä ns. luonnollisesti.

Saray on kotoisin Sisiliasta, Porta del Venton tilalta. Se valmistetaan catarratto -rypäleistä, joiden annetaan maseroitua 30 päivää ennen vuoden kypsytystä tammitynnyreissä. Viiniin ei lisätä sulfiitteja tai hiivoja, ja tilalla noudatetaan luonnonmukaisen viljelyn periaatteita.

Valmis viini on syvän ruskeanoranssia, tuoksussa on appelsiinia sekä kuivia hedelmiä – mieleeni tulee selvästi myös kuiva sherry. Maun puolesta Saray on täysin erilainen kuin mikään koskaan maistamani viini. Vertaan makuakin paremman sanaston puutteessa kuivaan sherryyn, kun jotenkin uudelle tuttavuudelle on tarve löytää verrokki. Maku on ryhdikäs, tasapainoinen, kevyen tanniininen ja aromikas – varsin kiehtova viini, jota haluan nyt kokoajan LISÄÄ.

Maku selvästi kehittyy ja pyöristyy, kun viini saa ilmaa – oranssin viinin sanotaankin säilyvän varsin pitkään avattuna, jopa viikon, ja kehittyvän hapettuessaan. Tämän huomasimme maistelukaverienikin kanssa: viimeinen lasi maistui kummallakin maistamiskerrallani parhaalta. Seuraavalla kerralla tiedänkin nyt avata viinin reilusti etukäteen.

Täysin uudenlaiset aromit saivat minut ensin hieman hämilleni: mitä ruokaa valita tämän viini kaveriksi? Oranssit viinit ovat kuitenkin onneksi varsin monipuolisia yhdistelymahdollisuuksiltaan. Niissä on tarpeeksi tanniineja ja rakennetta pärjäämään tuhdimmankin ruuan kanssa, mutta ne ovat samalla tarpeeksi kevyitä ja raikkaita myös kalalle ja kasvisruuille. Eräänlainen viinimaailman jokapaikanhöylä siis kyseessä!

Ekalla maistelukerralla testailimme viinin kaverina Etelä-Italialaista klassikkoa caponataa, sekä Vino Nostrumin suosituksesta appelsiini-ankkaa. Happaman makea caponata toimi oranssin viinin kaverina minusta erinomaisesti, kevyen puoleinen ankkasalaattini sen sijaan korosti viinin hapokkuutta ehkä liikaakin.

Ankkaa fenkoli-appelsiinisalaatin kera – hyvää, mutta ei täydellinen pari Saraylle.

Niinpä avatessani toisen pullon päätin tehdä ankasta hieman tuhdimman version ja tarjosin sen valkopapusoseen, maitohorsman sekä karamellisoidun appelsiinin kera. Tällä kerralla maistelimme myös muutamaa juustoa: nuorta ja kermaista gorgonzolaa, aromikasta pecorinoa ja kirpakkaa chilijuustoa.

Tuhdimpi ankkaruoka toimi viinin kaverina selvästi paremmin, mutta yllättäen viini pääsi parhaiten oikeuksiinsa gorgonzolan kanssa – tiedättekö sen silmät selälleen räväyttävän WAU-elämyksen, kun asiat vain loksahtavat paikoilleen? Wau. Täten todettakoon, että rakastuin yhdistelmään. Kun saan seuraavan Sarayn käsiini, tiedän kokeilla sen kanssa kermaisempia ruokia.

Nyt kun olen päässyt oranssien viinien maailmasta hieman jyvälle, olen enemmän kuin kiinnostunut tutustumaan niihin lisää. Eräs avulias Alkon myyjä vinkkasi, että ravintola Spisin valikoimassa olisi kuulemma useampikin oranssi viini, samoin niiden perään kannattaa kysellä ravintola Juuressa sekä Latva barissa. Ei varmaan auta kuin lähteä visiitille 🙂 rankka duuni, mutta jonkunhan sekin on tehtävä?

Ankkaa, karamellisoitua appelsiinia, valkopapusosetta sekä maitohorsmaa.


Lähteet: Winemag.com + The Guardian + SFGate

1 828 views

Lihapullatäytteiset myskikurpitsat

by Juulia 1 Comment
Lihapullatäytteiset myskikurpitsat

20150301_201435

Minulla on pieni fiksaatio asioiden yhteen sovittelemisesta. Saan kovasti tyydytystä, kun kaksi näennäisesti erilaista asiaa sopivatkin yllättäen täydellisesti yhteen, oli sitten kyse asioista, ihmisistä tai esineistä. Samaten tykkään järjestellä asioita värin, koon, tai jonkun muun tekijän mukaan. Tumblrissa lempitilejäni ovatkin Things Organized Neatly sekä Things Fitting Perfectly Into Other Things. Älkää käsittäkö väärin, en ole tästä taipumuksestani huolimatta kovinkaan siisti ihminen. Järjestely- ja yhteensovitteluvimma iskee satunnaisesti, mutta ei kestä kauaa. Toki kaaoksenikin on eräänlaisessa järjestyksessä… ainakin omasta mielestäni! Arjessa taipumukseni näkyy ehkä siinä, että tykkään asetella vaikkapa juuri kuorimani appelsiinin kuorineen sievään riviin ja ottaa siitä kuvan, kas näin:

20150228_131306-1

Tänään tein riemuisan havainnon: jos tekee tarpeeksi ison lihapullan, se mahtuu juuri sopivasti myskikurpitsan siemenkoloon. Arvatkaa menikö kokkailusuunnitelmat hetkessä uusiksi? Olin ostanut jauhelihaa ja olin ostanut myskikurpitsan, mutta en ollut suunnitellut käyttäväni niitä yhdessä. Kun tämä älynvälähdys leimahti, niin eipä siinä sitten ollut enää vaihtoehtoja…

20150301_185938

Kyllä, täydellinen yhteensopivuus!

Ateria kahdelle:

1 myskikurpitsa, pitkittäin halkaistuna ja siemenet poistettuna

Lihapulliin:

n. 200-300 g naudan luomujauhelihaa (tai ihan just sitä mistä itse tykkäät)

1 sipuli

1-2 valkosipulin kynttä

maun mukaan sekä Worcestershirekastiketta että chilikastiketta

suolaa, pippuria, timjamia

hieman öljyä

puolisen desiä juustoraastetta

Silppua sipuli ja valkosipuli. Sekoita käsin jauhelihaan, mausta reippaasti suolalla, vastarouhitulla pippurilla, kuivatulla timjamilla sekä maustekastikkeilla. Jos haluat pelata varman päälle, paista pieni koepala seoksesta testataksesi maut. Pyörittele seoksesta kaksi sopivankokoista jättilihapullaa, ja sijoita pullat kolosiin. Mahdollisesti ylijäänyt lihapullataikina paistetaan tietysti suupaloiksi, ja napostellaan sillävälin kun lihapullatäytteiset kurpitsanpuolikkaat muhivat uunissa (200 astetta, noin puoli tuntia). Kun haarukka uppoaa kurpitsaan helposti, ripottele juustoraaste puolikkaille ja ruskista vielä hetki.

20150301_201526

Ps. Tarjoiluehdotus: salaatin kaverina. Minulla ei tänään ollut, joten se sievä kuva rehujen kera jää toiseen kertaan 🙂

Pps. En ole lihapullaekspertti. Jos sinulla on erinomainen lihapullaresepti, niin käytä ihmeessä sitä 😀

82 views

Casa Italia eli tuttavallisemmin Makkarataivas

by Juulia 1 Comment
Casa Italia eli tuttavallisemmin Makkarataivas

Makkarataivas

Mun työpaikkaa vastapäätä on ilmestynyt makkarataivas! Tai no, saa sieltä myös juustoja, italialaisia leivonnaisia, leikkelelautasia, viiniä, kahvia, panineja, piadinoja… kaikkea mitä nainen työpäivänsä päätteeksi himoita saattaa? Sanomattakin varmaan selvää, että aika usein tulee lähdettyä töistä kotimatkalle pienen kiertotien kautta. Casa Italia avattiin Bulevardille Lokakuun alussa, ja hyvin näyttää menevän! Melkein joka kerta vieraillessani putiikkin on täynnä uteliaita herkkusuita.

CasaItaliaulkoa

CasaItaliasisusta

Panini

Mukaan on minulla tarttunut täältä jo Diavolo-panini (joka muuten oli todella tujua ja tuhtia ja herkullista ja piti nälän pois koko loppupäivän), erilaisia juustoja, makkaraa, ja kahvia. Vielä on testaamatta putiikin takaosan viihtyisä viinibaari, jonne voisi napata lajitelman juustoja ja makkaroita Chiantinsa painikkeeksi. Työkaverini on myös kovin kehunut paikan Piadinoja, joten ei tässä auta kuin käydä useammin…

Juustot

Kotiseuturakkaus paistaa omistajien puheista vahvasti läpi, omien alueiden erikoisuuksia kehutaan kilvan, ja eihän siinä silloin muu auta kuin ottaa kotiin maisteltavaksi “vähän kaikkea”… viimeeksi mukaani tarttui Ndujaa, Calabrian omaa tulista versiota salamista. Samaten nappasin kimpaleen Gorgonzolaa, jota valmistavan suku on kuulemma tehnyt juustoaan samalla metodilla jo yli sata vuotta. Silmiini osui vielä Scamorza, mozzarellan tapainen savustettu juusto,ja eihän tuossa vielä tarpeeksi ollut –  Taleggiotakin oli saatava.

Casa Italian iloisille herroille onnea, toivon että putiikki on ja pysyy tuossa kotimatkani varrella ikuisesti. En oikein keksi parempaa tapaa lopettaa pitkä työpäivä, kuin kevyt juusto- ja makkarashoppailu? Ja ehkä se lasillinen viiniä. Seuraakaan ei luulisi olevan vaikea löytää.

nduja

pizza

calzone

Ps. Juustot ja Nduja jalostuivat viime shoppailun jälkeen pizzaksi, sekä calzoneiksi, joita sitten työpöydän takana tyytyväisenä mutustin. Ei paha!

362 views

Savustettu munakas

Savustettu munakas

e76dde0aa2865d5b6f7ee752388db249

120655f990b9d7bdd2355e15768490ff

Jos tuoreita marjoja, hedelmiä, vihanneksia ja juureksia ei lasketa, niin ihaninta kesäruokaa on mielestäni itse savustettu kala. Ihan parasta savukalaa olen saanut ystäväni Jarkon mökillä – Jarkko on minun maailmani savustusmestari.
Pari viikkoa sitten toinen keittiönero ystäväni Eevis hankki kotiinsa sähkösavustimen, ja olen siitä asti pyöritellyt seuraavaa päässäni: ollappa oma savustin! Lykkäisin sinne kokeilumielessä varmaan ihan mitä vaan. Kun Ahvenanmaareissullamme pääsin käsiksi savustuspönttöön, niin niinhän siinä juuri kävi: savustimeen pääsi niin punajuuret, kesäkurpitsat kuin halloumitkin.

Kiitos muuten “teknisestä avusta” Lauralle – kokilla oli näes hippusen sormi suussa sen tulen sytyttämisen kanssa…
Paras kokeilu oli kuitenkin munakkaan savustaminen. Munathan tykkäävät siitä, että ne kypsytellään miedolla lämmöllä, jolloin rakenteesta tulee ihanan pehmeä. Kananmuna hyytyy oikeasti jo alle 70 asteessa, ja liian kuumassa valkuainen muuttuu ainakin minun makuuni turhan kovaksi ja suorastaan kumimaiseksi. Tosin olenkin niitä, joista keitetty muna on parasta, kun keltuainen on täysin valuvaa… (löysä muna, uuh, tirsk)!

f2d59be20e13ef4cea30d5b3611986b1

46f6929a384fb8f9ca07b89bb3318347

Joten, ei muuta kuin munakas kasaan ja savustimeen!

Minun munakkaassani oli:

2 dl ahvenanmaan ihanaa Prostens -juustoa
4 kananmunaa
2 sipulia varsineen
2 tomaattia pilkottuna
basilikanlehtiä
luomu chorizoa viipaleina
1 rkl rypsiöljyä
suolaa, pippuria

Sekoita kulhossa munat, sipulisilppu, pienitty tomaatti, basilika, juustoraaste ja mausteet. Öljyä uunivuoka tai paistinpannu (ja kröhöm, elkää laittako muovikahvaista paistinpannua savustimeen, kuten minä tein…) ja kaada seos siihen. Asettele päälle chorizo, ripottele vielä hieman lisää juustoa jos siltä tuntuu, tosin ainahan siltä tuntuu. Savusta munakasta, kunnes se on hyytynyt, mutta vielä hieman tytisevää. Minulla siinä taisi kestää 40 minuuttia, savustin ei ollut hurjan kuuma (pannun kahvakaan ei siis sulanut, huh helpotusta).

d044381ba091d1401d89e01467633139
Savustimeen pääsin käsiksi Kungsnäsin mökillä, Visit Ålandin vieraana.
Ps. Mmmmmm…. jahka pääsen tattimetsään, kokeilen savustettua tattimunakasta!

35 views