Seitan kasvislasagne

by Juulia 1 Comment
Seitan kasvislasagne

seitanlasagneSeitan kasvislasagne on lomaruokien aatelia!

Lomaruoka

Hartaasti odotettu joululoma alkoi juuri ja sen kunniaksi tahdon tänään fiilistellä lomaruokaa. Siis ruokaa, jota teen kun käytössäni on rajattomasti aikaa – kiireisessä arjessa sitä harvemmin tulee mieleen näitä projekteja aloitella. Yksi ehdoton suosikkini näistä ns. lomaruuista on lasagne. Lasagne vaatii sekä aikaa että tilaa, lasagnea kokatessa kun tulee ainakin minulla helposti täytettyä keittiön tasot aikamoisella astiakasalla. On kattilaa niin tomaatti- kuin valkokastikkeelle, on juustoraastinta, on leikkuulautaa ja uunivuokaa… Mutta onpahan lasagne aina myös kaiken sen sotkun ja säädön väärti 😀

Vaikka rakastan lasagnea sellaisena kuin italialaiset sen loivat, tänään täällä valmistuu jotain muuta. Tekemäni kasvislasagne sisältää seitania ja suppilovahveroita, sekä reilusti chiliä tuomaan lämpöä joulukuiseen elämään. Kasvislasagne syötiin meillä tällä kertaa uunissa paahdettujen tomaattien kera, kaipaan nimittäin selvästi kaiken ruokani nyt lämpimänä!

seitanlasagne

kasvislasagne

Seitan!

Seitan on tässä lasagnessa suikaleen muodossa, koska halusin testata kaupasta bongaamiani Vegemin seitansuikaleita. Keittiössäni on ollut koko syksyn vahvasti käytössä Vegemin seitanchorizo, joten oli korkea aika antaa tilaisuus muillekin Vegemin tuotteille. Jos olet lukenut blogiani enemmänkin, tiedät varmaan että suosin vahvasti kasvisperäisiä tuotteita päivittäisessä elämässäni, vaikken kasvissyöjä enää olekaan. Rehurakkaus on tässä huushollissa vahva ja kun kasvisruoka lisäksi tekee maapallolle hyvää, niin miksipä en sitä suosisi! Jos et voi syödä seitania (joka siis on käytännössä silkkaa gluteenia) tai et muuten ole seitanin ystävä, voit toki korvata seitansuikaleet jollain muulla itsellesi mieluisella kasviproteiinilla.

Kasvislasagneni sopii tällaisenaan kasvissyöjille, muttei vegaaneille – valkokastike kun on tehty maitoon ja kuorrutin lomaruokani runsalla määrällä mustaleimajuustoa. Vegaanista versiota varten valkokastikkeen voi tehdä esim. kauramaitoon ja vaihtaa juustoraasteen vegaaniseen juustoon, joista oma suosikkini on Porlammin VegePlus. Tykkään tukea vegaanisen juuston makua vielä ravintohiivahiutaleilla, mutta mikään ei tietenkään pakota laittamaan vegaaniseen versioon juustontapaisia valmisteita lainkaan 🙂 Lisäksi täytyy tietysti etsiä käsiinsä munattomia lasagnelevyjä (nopealla guuglailulla ainakin Myllyn Paras lasagnelevyt valmistetaan ilman kananmunaa).

vegem suikaleSeitansuikaleet toimivat lasagnessa oikein hyvin, tosin olisi ehkä pitänyt laittaa kastikkeeseen suhteessa vähän enemmän seitania. Nyt seitan on lasagnessani enemmänkin sattumina kuin pääroolissa.

pakastettu suppilovahvero

Aikaansaamani tuhti ja lämmittävä seitanlasagne sisältää reilusti chilillä, yrteillä ja valkosipulilla maustettua tomaattikastiketta, johon upotin myös pakastimesta pussillisen suppilovahveroita. Tämän kasvislasagnen rinnalle sopi mielestäni hurjan hyvin ihanat uunissa paahdetut kirsikkatomaatit sekä reilu nippu tuoretta basilikaa. Juu, onhan sen hassua syödä tomaattikastikkeella täytettyä lasagnea tomaattien kanssa, mutta minä nyt satun rakastamaan tomaattia!

Vaikka lasagnessa itsessään on jo mukavasti tulisuutta, lisäsin annokselleni muuten vielä reilusti kesällä Amerikasta ostamaani koukuttavaa ja hedelmäisen aromaattista Aleppon pippuria. Enää ei oo nälkä, eikä todellakaan kylmä … ja mikä parasta: kerrankin on aikaa kunnon ruokalevolle! Ah, loma ja lomaruoka!

Seitan kasvislasagne suppilovahveroilla & uunitomaateilla

Seitan-tomaattikastike:

1 keskikokoinen sipuli

5-6 valkosipulin kynttä

n. 1 rkl oliiviöljyä

250 g seitansuikaleita (tai muuta käyttövalmista kasviproteiinia)

800 g tomaattimurskaa tai kokonaisia säilyketomaatteja

n. 200 g suppilovahveroita (voit toki käyttää muitakin sieniä)

1-2 pieni tulinen chili / 1-2 tl chilihiutaleita

n. 3 rkl tuoreita yrttejä, kuten timjamia, rosmariinia, oreganoa / n. 2-3 tl kuivattuja

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

(ripaus sokeria)

Juustokastike:

75 g voita

1 dl vehnäjauhoja

1 litra punaista maitoa

n. ½ tl vastajauhettua muskottipähkinää

250 g vahvan makuista juustoraastetta (esim. mustaleima)

maun mukaan suolaa

Lisäksi:

paketillinen lasagnelevyjä (et todennäköisesti tarvitse kaikkia mutta parempi että on tarpeeksi kuin liian vähän!)

n. 100 g juustoraastetta

Tarjoiluun:

tuoretta basilikaa

n. 500 g terttutomaatteja

1 rkl oliiviöljyä

(chilihiutaleita)

Valmista ensin seitan-tomaattikastike:

Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulin kynnet. Kuullota sipuleita öljyssä pinnoitetussa kattilassa. Lisää pannuun hieman pienemmäksi paloitellut suppilovahverot (tai muut sienet) ja paista, kunnes neste haihtuu. Silppua seitansuikaleita halutessasi vähän pienemmiksi. Lisää sitten kattilaan seitansuikaleet, säilyketomaatit (jos käytät kokonaisia säilyketomaatteja, puristele ne ensin käsin rikki), hienonnetut yrtit sekä chili. Mausta kastike suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla sekä halutessasi ripauksella sokeria, joka pyöristää tomaattien hapokasta makua. Anna seitan-tomaattikastikkeen pulputella miedolla lämmöllä sen aikaa, kun valmistat valkokastikkeen. Tarkista vielä maku ennen lasagnen kokoamista – kastike saa olla vahvasti maustettua jotta lopputuloksesta tulee tasapainoinen; pasta miedontaa ruuan makua muuten liikaa.

Valmista juustokastike:

Sulata pinnoitetussa kattilassa voi ja vispaa sekaan jauhot. Sekoita tasaiseksi ja lisää sitten kattilaan desin verran maitoa. Sekoita tasaiseksi ja lisää loppu maito vähän kerrallaan huolella sekoitellen. Kuumenna kiehumispisteeseen ja lisää kattilaan muskottipähkinä (itse raastan hienolla terällä kokonaisesta muskottipähkinästä puolen teelusikallisen verran suoraan kattilaan). Keittele vähän väliä pohjia myöten sekoitellen, kunnes valkokastike sakenee. Lisää sekaan juustoraaste ja sekoita tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan suolaa (suolan määrä riippuu käyttämäsi juuston suolaisuudesta).

seitan lasagne

Lasagnen kokoaminen:

Kun molemmat kastikkeet ovat valmiina, kokoa lasagne uunivuokaan. Laita vuoan pohjalle kauhallinen seitan-tomaattikastiketta ja lado päälle kerros lasagnelevyjä. Peitä levyt muutamalla kauhallisella tomaattikastiketta ja juustokastiketta. Lado päälle seuraava kerros lasagnelevyjä. Jatka samaa rataa, jättäen päällimmäisen lasagnelevykerroksen päälle vielä reilusti juustokastiketta. Viimeistele kasvislasagne kunnon kerroksella juustoraastetta. Paista kasvislasagne kypsäksi, kullanruskeaksi ja kuplivaksi 180 asteisessa uunissa noin tunnin verran. Jätä kasvislasagne peitettynä vetäytymään vähintään vartiksi ennen tarjoilua.

Lasagnen vetäytyessä käytä uunin lämpö hyödyksi ja lykkää uuniin pellillinen kirsikkatomaatteja öljylorauksella valeltuina paahtumaan. Tomaatit ovat valmiit kun ne saavat hieman väriä ja halkeilevat, ja siinä ajassa on lasagnekin vetäytynyt sopivasti tarjoilukuntoon. Tarjoile kasvislasagne uunitomaattien ja basilikan kera.

seitan lasagne

163 views

Täytetty patty pan kurpitsa

by Juulia 0 Comments
Täytetty patty pan kurpitsa

täytetty kurpitsa

Patty pan kurpitsa

Onko silmiisi osunut kaupassa hauskasti ufoa muistuttava patty pan kurpista? Patty pan kurpista kuuluu kesäkurpitsoihin. Sen muoto on tosiaan ufomainen ja reunat kuin piparkakulla.

Koska patty pan kurpitsa on kesäkurpitsa, sen voi syödä kokonaan ja se maistuu aika miedolle. Muodon puolesta se on minusta loistava ja näyttävä tapaus täytettäväksi – ja niin viime viikolla kaupastan nappaamilleni patty paneille teinkin.

patty pan kurpitsaPatty pan kurpitsa, ilmetty lentävä lautanen.

täytetty kurpitsa

Lihaton lokakuu?

Meidän keittiössä vietetään lihatonta lokakuuta harva se päivä. En rajaa ruokavaliostani mitään pois, kunhan vaan kokkaan pitkälti kasvisruokaa ja suosin vegaanisia tuotteita ympäri vuoden. Rakastan rehuja, ahmin marjoja ja hedelmiä aina mieluummin kuin karkkia ja teen heräteostoksia HeVi-osastolla ennemmin kuin vaatekaupoissa. Vegaanisia vaihtoehtoja eläinperäisille tuotteille on tarjolla nykyään niin moneen lähtöön, että sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotain. Jos maukkaalla ruualla voi pitää maapallosta omalta osaltaan huolta, niin mikäs tässä on herkutellessa!

Joten, lihaton lokakuu tai ei, täytin ontoksi koverretut ufoni vegesti. Kasvipohjaiseksi täytteeksi sopisi tietysti vaikka mikä: paistetut sienet, linssimuhennokset, erilaiset vegebolognese-tyyppiset kastikkeet… Tein täytteen kuitenkin tällä kertaa Muru kaurajauhiksesta, kaurakermasta, tomaateista ja juustoraasteesta.

patty pan kurpitsa

Kokeilu ei ehkä ollut se kaikkein paras, kun kaurakerman kanssa sekoitettu kaurajauhis muuttui uunissa aikaimoiseksi mössöksi. Harmi! Hyvälle ruoka onneksi kuitenkin maistui ja todettakoon myös, että kaurajauhis toimi kesällä varsin hyvin grillinachoissa 🙂 Vahingosta viisastuneena seuraavalla kerralla laittaisin täytteeksi vaikka jotain seuraavista:

patty pan kurpitsa

Yksinkertaisimmillaan täyte syntyy kasvisliemessä keitetyistä linsseistä/kuskusista/riisistä/ohrasta/tattarista tms. + jostain kasviproteiinivalmisteesta, kuten seitanlastuista tai vaikka vegaanisista nakeista. Sekaan vaan maun mukaan vielä esim. paistettua sipulia, valkosipulia, purjoa, paprikaa, tomaattia… mistä nyt kukin tykkää, ja täyte on siinä.

Kun täyte on valittu ja valmistettu, eipä muuta kuin kurpitsoja täyttämään! Sisältä koverrettu kurpitsan malto sopii muuten hyvin vaikkapa kasvissosekeiton sekaan tai sitten siitä voi pyöräyttää kesäkurpitsa-suklaakakun Hannan Soppa -blogin tyyliin!

Täytetty patty pan kurpitsa

4:lle

4 reilun kokoista patty pan kurpitsaa

6-8 dl täytettä

n. 150 g (vegaanista) juustoraastetta

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa patty pan kurpitsojen päältä ohut siivu pois. Koverra sisus ontoksi, mutta jätä noin ½-1 cm paksuiset reunat kurpitsaan, jotta se pysyy kasassa.

Täytä kurpitsat haluamallasi täytteellä. Ripottele päälle juustoraastetta ja nosta vielä kurpitsojen “kannet” takaisin paikoilleen. Paista täytettyjä kurpitsoja uunin keskitasolla, kunnes patty pan kurpitsa on kypsää (n. 30-45 minuuttia, riippuen uunista ja kurpitsojen koosta, sekä siitä kuinka paljon niitä koversit). Tarjoile esim. salaatin kera. Itse paahdoin uunissa kurpitsojen mukana myös tomaatteja paprikoita aterian lisukkeeksi.

täytetty kurpitsa

Ps. Onko vielä hakusessa se kasvissosekeitto, johon upottaa kurpitsan sisus? Miten olis samettinen kurpitsakeitto pistaasimurulla tai vihreä valkopapukeitto?

207 views

Arjen pelastus: ribollita

by Juulia 4 Comments
Arjen pelastus: ribollita

ribollita

Ribollita pelasti mun viime viikon. Ihan tosi! Keitin nimittäin sunnuntaina valtavan kattilallisen ribollitaa, eli perinteistä toskanalaista kasviskeittoa ja sitä riittikin sitten useamman superkiireisen päivän pelastajaksi viikon varrella.

Normaalisti en niin innostu saman aterian syömisestä peräkkäisinä päivinä (saatikka vielä useampina peräkkäisinä päivinä), mutta ribollitan maku vain paranee uudelleenlämmitettäessä. Keiton nimikin tarkoittaa uudelleenkiehauttamista! Pitkien ja energiasyöppöjen työpäivien päätteeksi kulhollinen ribollitaa lohduttaa sitäpaitsi melkein kuin äidin halaus, lämmittää melkein kuin heinäkuinen aurinko ja voimistaa melkein kuin hyvin nukutut pitkät yöunet. Siis ainakin melkein, ei nyt sentään ihan. Mitään edellämainituista ei ole ollut kuitenkaan tässä viime aikoina oikein saatavilla, joten ribollita on kelvannut korvikkeeksi enemmän kuin hyvin!

Hei pää pystyyn, kyllä se siitä! Lautasellinen ribollitaa vaan massuun ja johan helpottaa.

Viimeaikoina viikonloppuni ovatkin kuluneet lähinnä työviikoista toipumisen merkeissä; en ole jaksanut poistua kotoa juuri lähikauppaa kauemmas. Poikkeuksena visiitti Stadin Puutarhurin pelloille lehtikaalin itsepoimintaan! Osallistuin vastaavaan tapahtumaan ensimmäistä kertaa viime syksynä ja suosittelen tilaisuutta kokemukseni perusteella lämpimästi kaikille kaltaisilleni lehtikaalifaneille. Mukaansa pellolta saa kerätä ison muovipussillisen lehti- ja mustakaalia 12 € passeliin hintaan, eikä kukaan ole kyttäämässä kuinka tiukkaan sen kassin sulloo. Pienempi pussillinen maksaa 4 € ja sehän on luomulaatuista supertuoretta lehtikaalia, suoraan pellosta (vieläpä melkein mun takapihalta) – ihanaa!

Aurinkoinen sää oli houkutellut Herttoniemen kartanon takana majailevalle pellolle toissaviikonloppuna reippaasti ahkeria lehti- ja mustakaalimetsän harventajia. Hyvin sitä kaalia sinne silti vielä jäi, jos jotakuta nyt alkoi kaalisavotta houkuttelemaan. Seuraava tilaisuus on lauantaina 15.10. eikä sitä kannata jättää väliin – säistä ja peltoon jäävän kaalin määrästä kun ei koskaan tiedä. Viime vuonna kävin pellolla muistaakseni vielä marraskuun puolella, mutta tänä vuonna tämä kerta voi hyvinkin olla jo viimeinen.

Massiivisen lehti- ja mustakaalikeon lisäksi nappasin pellolta mukaani myös muutaman mehevän maissintähkän (maissihan on suurta herkkuani, jos ette ole sattuneet viime kuukausien lukuisista maissiresepteistä vielä asianlaitaa päättelemään). Olisin tuonut kotiin mieluusti myös muutaman auringonkukan, mutta ne olivat lähes yhtä nuutuneita kuin minäkin 😛 Sitä ainoaa löytämääni vielä nupussaan piilottelevaa pirteää yksilöä en raaskinut katkaista maljakkoon, nauttikoon syksystään siinä!

Hetken valtava keko kahisevaa vihreää luonnon mammonaa jaksoi kotona ilahduttaa, mutta voin kyllä kertoa, että näin suuren lehtikaalisatsin perkaaminen ja pilkkominen pakastimeen ei kauaa hirveästi naurattanut. Aherruksen tuloksista nautitaan kuitenkin vielä monta monituista kertaa ja myöhemmin itseä jaksaa varmasti myös kiitellä siitä, että on vaivautunut silppuamaan kaalin jo etukäteen –  sitä kun on varsin helppo heitellä suoraan pakastimesta jos jonkinlaiseen viritelmään.

Lehtikaalin perkaamisesta ylijääneet lehtiruodit hyödynsin vielä vihermehun raaka-aineena. Pellolta keräämääni mustakaalia ei pakastimeen liiennyt, sillä osa päätyi jo poimimispäivänä sipseiksi (inspiraatio tähän Jotain Maukasta -blogilta, joka taas oli saanut inspiksensä Ravintola Gröniltä), loput siihen sunnuntaiseen ribollitakattilaan.

ribollita

Ribollitan ihanuus piilee sen edullisuudessa, käytännöllisyydessä ja yksinkertaisuudessa: maukkaasen liemeen voi nimittäin upottaa mitä tahansa vihanneksia ja juureksia, mitä siellä kaapeissa nyt sattuu olemaan. Ruokaisuutta keitto saa vaatimattomista ja edullisista valkoisista pavuista ja lopuksi koko komeus suurustetaan kuivahtaneella leivällä.

Ribollita on siis kutakuinkin täydellistä hävikkiruokaa: kaikenlaiset hylkiöraaka-aineet, nuutuneet sellerinvarret, porkkanat, sipulit ja potut sekä leivän- ja juustonkäntyt muuttuvat simsalabim hävikistä voittajiksi 🙂 Viikon varrella keittoa voi vielä jatkaa uusilla jääkaapin jämillä, tai tuoda siihen vaihtelua lisäämällä sekaan keitettyjä linssejä, jyviä, soseutettuja papuja, pekonia…

Italialaisen keittiön pyhä kolminaisuus eli porkkana, selleri ja sipuli löytyvät tämänkin sopan pohjalta ♥

Ribollita mustakaalilla ja makkaralla 4-6:lle

2-3 sellerin vartta

4-5 valkosipulin kynttä

1 sipuli

1-2 porkkanaa

2 rkl oliiviöljyä

2 ½ l kasvislientä

250 g kirsikkatomaatteja

2-3 jauhoista perunaa

250 g raakamakkaraa (esim. salsicciaa, mulla tällä kertaa varsin epä-italialaista lammaswurstia)

1 tölkki valko- tai voipapuja

n. 300 g mustakaalia

1 tl sekä kuivattua timjamia että rosmariinia

1 tl fenkolin siemeniä

1-2 tl chilihiutaleita

2-3 laakerinlehteä

reilusti vastarouhittua mustapippuria

(suolaa maun mukaan)

Tarjoiluun:

leipää

parmesaania

oliiviöljyä

Silppua sipuli sekä valkosipuli ja kuutioi porkkana sekä sellerinvarret pieniksi kuutioiksi. Kuullota niitä oliiviöljyssä viitisen minuuttia, tai kunnes ne saavat kevyesti väriä ja pehmenevät (eli aloitetaan keiton kokkailu perinteisellä italialaisella soffrittolla).

Lisää kattilaan sitten kasvisliemi, kirsikkatomaatit ja noin kahden sentin paloiksi leikattu kuorittu peruna. Lisää kattilaan kaikki mausteet suolaa lukuunottamatta ja kiehauta liemi. Alenna sitten lämpöä ja keittele soppaa vartin verran eli kunnes perunat ovat kypsiä ja alkavat hajoilla.

Leikkaa mustakaali lehtiruoteineen muutaman sentin viipaleiksi ja lisää ne kattilaan. Huuhtele säilykepavut huolella ja lisää nekin keittoon. Puserra raakamakkara kuorestaan nokareina kevyesti poreilevaan soppaan ja jatka keittämistä vielä kymmenisen minuuttia. Tarkista keiton maut ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.

Tarjoile ribollita hieman kuivahtaneen leivän kanssa  – leivän voi lisätä halutessaan jo kattilaan, mutta itse tykkään lisätä sen vasta lautaselle, jolloin jokainen voi itse valita sen määrän. Lautaselle voi lorauttaa vielä hyvää oliiviöljyä sekä raastaa muutaman lastun parmesaania.

Tätä keittoa voi soveltaa monella tavalla ihan sen mukaan, mitä kotoa löytyy: pavut voi liottaa ja keittää itse liemessä, kirsikkatomaatit voi vaihtaa säilyketomaatteihin, mustakaalin lehtikaaliin, valkokaaliin tai vaikka savoykaaliin. Soffritoa en kuitenkaan jättäisi pohjalta pois, enkä oikestaan papujakaan, vaikkei niiden valkoisia ehkä pakko sentään ole olla.

Mikä kuitenkin on mielestäni on tärkeintä, on keiton rikastaminen ja suurustaminen kuivahtaneella leivällä. Meillä se tehtiin kuvauspäivänä valkosipulin kanssa rapeaksi paistetuilla kauraleivän muruilla (kuvassa), mutta vielä paremmaksi osoittautui seuraavan päivän oivallus: paistettu kerrosjuustoleipä (ei kuvassa, nyyh)! Paistettu kerrosjuustovoileipä ei taida kovin perinteinen lisuke ribollitalle olla, mutta perinteitä voi onneksi pistää uusiksi.

Juustoleivän valmistus kahdelle menee kutakuinkin näin: voitele kaksi upeaa ison juureen leivotun maalaisleivän siivua molemmin puolin (!) ja paahda ne ensin yhdeltä puolelta paistinpannussa. Käännä paahdetut puolet ylöspäin ja kasaa toiselle leivälle rutosti juustoa (meillä se oli tällä kerralla vahvaa cheddaria). Nosta toinen leipä paahdettu puoli juustoa päin kanneksi ja paista tämä ihanuus molemmin puolin kullanruskeaksi. Halkaise leipä kahteen osaan ja tarjoile keiton kaverina.

Tuota valuvaa ja dekadenttia herkkua oli poikkeuksellisen ihanaa dipata siihen soppaanja kyllä kuulkaa katosi työstressi mielestä hetkeksi.

662 views

Toinen aamiainen (aka hobittileipä)

by Juulia 0 Comments
Toinen aamiainen (aka hobittileipä)

Mikä on lomassa parasta?

A) pitkään koisiminen

B) toinen aamiainen

Olen ilmeisesti aikuistunut, sillä en oikein millään enää saa itseäni nukkumaan yli puolen päivän – en edes lomalla. Kaukana ovat ne ajat, kun uinuin tyytyväisesti iltapäivän puolelle; yli 20 tunnen unosetkaan eivät olleet mitenkään harvinaisuus. Tätä nykyä saan olla tyytyväinen, jos saan edes sen seitsemän tuntia kasaan, enkä heräile aamuyöstä kukkumaan.

Muistan, kuinka teininä ihmettelin isovanhempieni päivärytmiä – he kun heräsivät harva se päivä ennen kuutta. Nyt se on sitten ruvennut näyttämään siltä, että siihen suuntaan olen itsekin menossa, vaikka iltaisin en mene nukkumaan yhtään sen aiempaa kuin ennenkään.

Uniongelmista stressaaminen ei niitä ainakaan paranna, joten olen päättänyt nähdä tilanteeni positiiviselta kannalta: aikaisin herääminen aikaansaa tarpeen toiselle aamiaiselle!

Jos herään loma-aamuna ennen kahdeksaa, vaikka herätyskello olisi laitettu optimistisesti soimaan yhdeltätoista, keitän kupin kahvia, avaan purkin Bulgarian jugurttia ja kömmähdän takaisin sänkyyn katselemaan jakson pari jotain puoliaivoiselle tilalle sopivaa hömppää (RuPaul’s Drag Racelle iso kimaltava peukku). Niihin aikoihin kun se herätys lopulta pirahtaa, olen yleensä jo suoriutunut keittiöön vääntämään toista aamiaista.

Tänään latasin lautaselleni hobiteillekin varmasti maistuvan kekosen juustoa, herkkusieniä ja uppomunaa …  ja johan alkoi taas päivä hymyilemään!

Hobittileipä

1 luomukananmuna

n. 2 tl valkoviinietikkaa

1 viipale hyvää paahtoleipää (esim. Coquus juureen leivottu hunajapaahtis)

3-4 viipaletta hyvää vahvaa juustoa (täällä tänään Appenzeller Extraa)

1 kevätsipuli

4-5 ruskeaa herkkusientä

nokare voita

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Viipaloi sienet ja laita ne paistinpannuun ruskistumaan voinokareen kera. Paistele sieniä kullanruskeiksi, ja lisää pannulle sitten viipaloitu kevätsipuli (jätä hieman vihreää osaa leivän viimeistelyyn). Paista vielä hetki, ja tee sitten pannun keskelle tilaa paahtoleivälle. Anna leivän paistua rapeaksi yhdeltä puolelta ja käännä se. Viipaloi leivälle juustoa ja käännä liedeltä lämpö pois. Jätä juusto sulamaan lämpimälle leivälle.

Valmista sitten uppomuna. Kiehauta kattilassa reilusti vettä. Kun vesi poreilee, lisää siihen etikka. Pyöräytä kauhalla veteen pyörre ja riko kattilaan yksi muna – sen voi laskea veteen kauhalla, jos hirvittää rikkoa muna suoraan veteen. Pyörre saa munan valkuaisen kiertymään (ainakin enimmäkseen) keltuaisen ympärille. Veden kuuluu poreilla, muttei kiehua kuitenkaan liian kovaa – muutoin muna hajoaa veteen. Kypsennä munaa n. neljä minuuttia, jolloin keltuainen jää ihanan pehmeäksi ja valuvaksi, nosta muna sitten vedestä reikäkauhalla.

Kokoa leivälle herkkusienet sekä uppomuna, rouhi päälle sitten reilusti mustapippuria ja ripaus suolaa. Silppua vielä kevätsipulin vihreää vartta koko komeuden päälle – sitten ei muuta kuin ääntä kohti!

Ps. Toinen aamiainen maistuu minulle niin hyvin, että tarkistan välillä, kasvaako jalkapohjissani jo karvaa. Ei – ainakaan vielä – mutta olen silti aika varma, että olen pituudestani huolimatta hobittien sukua 😉

109 views