Japanilainen curry

Japanilainen curry
Vegaaninen japanilainen curry curry roux -kuutioista

japanilainen curry

Japanilainen curry

Tänä syksynä meidät on pelastanut nälkäkiukulta jo monen monta kertaa japanilainen curry.  Eikä todellakaan mikään itse alusta asti väsätty luomus, vaan valmiista currykuutioista käden käänteessä pyöräytetty paksu ja lämmittävä muhennos, jota teen nykyään kerralla jo tuplasatsin kiireisen viikon varalle. Kyllä, japanilaista curryä voi tietysti tehdä myös alusta asti itse – ja se on varmasti ihanaa – mutta nyt ei yksinkertaisesti ole ollut yhtään monimutkaisemmille kokkausoperaatioille aikaa saatikka energiaa. Kuutioista on sitäpaitsi siellä Japanissakin curryä valmisteltu jo 1950-luvulta asti, joten miksipä en minäkin niitä hyödyntäisi!

Japanilainen curry eli karē tarjotaan usein riisin (karē raisu) tai udonnuudeleiden kaverina, mutta currykastiketta tarjotaan myös tonkatsun kera (katsu-karē) ja sillä voidaan täyttää uppopaistettua leipää (karē pan). Curry on tullut Japaniin Intiasta brittien mukana Meiji-kaudella 1868-1912, eli se on ruokana aikamoinen kolonialismin tuote. Intialaisten curryjen kanssa makumaailmalla on minun suuhuni sentään vähän enemmän tekemistä kuin sillä keltaisella curryjauheella, jota meillä oli kotona 80-luvulla, mutta aika kaukana alkulähteiltä kuitenkin ollaan. Herkullista on silti tämäkin curry!

Japanilainen curry tehdään maustamalla japanilaisella curryjauheella jauho-rasvasuurruste eli roux, jolla sitten suurustetaan juureksia, sipulia ja useimmiten lihaa sisältävä liemi paksuksi, täyteläiseksi ja syvän mausteiseksi kastikkeeksi. Voisi kai siis sanoa, että kyse on ruskeasta kastikkeesta sattumilla? Japanilainen curry ei ole super tulista edes silloin kun paketissa lukee hot, vaan enemmänkin lämpimän mausteista ja makeaa. Se on minusta täydellistä kylmenevään vuodenaikaan: masua hellivän lämmittävää, makean mausteista ja aromaattista lohturuokaa johon upottaa jos jonkinlaiset varastojuurekset ja syksyn raaka-aineet kuten kurpitsa ja sienet.

japanilainen curryJapanilainen curry kurpitsalla, perunalla, porkkanoilla, sipulilla, härkäpavuilla ja nyhdetyllä kasviproteiinilla

kurpitsa resepti

Paketinkylkiresepti

Pakko myöntää että minusta tuntuu vähän hullulta jakaa teille resepti, joka perustuu pitkälti käyttämäni curry roux -kuutiopaketin ohjeeseen. Järkeilen asian kuitenkin niin, että jaan tässä nyt enemmänkin tietoa kyseisestä tuotteesta, kuin uniikkia ja luovaa reseptiikkaa. Jos et ole koskaan maistanut japanilaista curryä, mutta pääset näihin kuutioihin käsiksi esim. aasialaisten markettien tai netin avulla, niin suosittelen todella lämpimästi kokeilemaan! Helpompaa ja herkullisempaa puolivalmisteruokaa saa nimittäin hakea.

Laitan itse curryni sekaan enemmän juureksia ja vihanneksia kuin mitä paketissa suositellaan, sillä meillä japanilainen curry syödään yleensä muhennoksena ilman lisukkeita ja sellaisenaan syötynä lopputulos olisi muuten aika runsassuolainen. En myöskään noudata annettuja määriä ja suositeltuja raaka-aineita (sipuli, peruna, porkkana, liha), vaan heittelen kattilaan oman mieleni mukaan sitä mitä milloinkin kotoa löytyy: perunaa, porkkanaa, kurpitsaa, bataattia, kaalia, sipulia… sieniäkin olen curryyn upottanut.

Vaikka versioni on runsaampine vihanneksineen jo hieman kaukana esikuvastaan, muutokseni eivät lopu tähän! Paketin ohjeella nimittäin vihanneksista yli puolet olisi pelkkää sipulia. Kun sipulia on runsaasti ja se karamellisoidaan, tulee ruokaan toki todella syvä ja makean umaminen maku – ei epäilystäkään etteikö curry olisi näin valmistettuna ihanaa! Itselleni on kuitenkin ollut tärkeää, että ainakin puolet vihannesten kokonaismäärästä on sipulia sekä jotain tärkkelyspitoista kuten jauhoista perunaa, kurpitsaa tai bataattia. Tällöin ruokaan tulee edelleen sipulista se täyteläinen maku, mutta mukana on myös reilusti ihanan pehmeitä suupaloja – ja sekaan mahtuu vielä reilusti muitakin sattumia.

vermont curryVermont Curry tuote ei ole vegaaninen! Jos olet siis tekemässä curryä vegaanisena, älä käytä tätä.

Vegaaninen japanilainen curry

Japanilainen curry sisältää perinteisesti jotain lihaa, mutte olen itse tehnyt curryn lähes poikkeuksetta käyttäen jonkinlaista “nyhdettyä” kasvisproteiinivalmisteita, kuten  Pouttu Muu Pulled Vegania tai VegMe Pulled Originalia. Mikä tahansa omaan makuun sopiva kasviproteiinivalmiste, kikherneet tai kuutioitu tofu toimii toki varmasti myös!

Jos tavoitteena on tehdä japanilainen curry vegaanisena, ei lihan vaihtaminen kasviproteiiniin kuitenkaan riitä. Silloin täytyy myös käyttää curry roux -kuutioita, joissa ei ole käytetty eläinkunnan tuotteita! Sitä ehkä ajattelisi, että kun kyseessä on tuote jossa on käytännössä rasvaa, jauhoa ja mausteita niin se olisi aina vegaaninen, mutta ei. Yläpuolisen kuvan Vermont Curry, jonka paketin ohjeeseen alla annetut mitat perustuvat, sisältää mm. juustojauhetta !!! Tajusin tämän vasta viime viikolla kun aloin tutkimaan paketin tuoteselostetta tarkemmin. Onneksi ratkaisu oli lähellä, sillä Suomessa myytävä toinen currykuutiotuote S&B Golden Curry on vegaaninen. Käytä siis S&B:tä, jos olet tekemässä vegaanista curryä!

Eri tuotteiden pakkauskoot sekä ohjeet ovat hieman erilaisia, joten viilaa raaka-aineiden mittasuhteita ja määriä aina käyttämäsi tuotteen ohjeistuksen mukaan. Kun olen itse kokannut S&B:llä olen laittanut vettä, vihanneksia ja proteiinia kutakuinkin saman verran kuin Vermont Currylläkin kokatessa, vaikka pakettien ohjeissa on aika isojakin eroja. Hyvää on silti  aina tullut! Muista tuotteista ei kuitenkaan vielä ole kokemusta, joten ehkä on parasta että suosittelen kuitenkin seuraamaan aina paketin määriä ja ohjetta, niin onnistut varmasti.

Japanilainen curry

4:lle

n. 2 rkl kasviöljyä

1 iso keltasipuli

6 valkosipulinkynttä

3 keskikokoista jauhoista perunaa

1 iso porkkana

n. 200g kurpitsaa tai bataattia

(yhteensä n. 800 g sipulia, juureksia, vihanneksia, herneitä, härkäpapuja, vihreitä papuja ja/tai sieniä tms.)

200-250 g kasviproteiini “nyhtöpaloja” (tai kuutioitua tofua / kikherneitä tms.)

7-8 dl vettä (tai dashia)

115 g paketti Vermont Curry -currykuutioita tai  110g paketti S&B -currykuutioita (jos käytät jonkun muun valmistajan tuotetta, säädä raaka-aineiden mittasuhteita paketin ohjeen mukaan)

Tarjoiluun:

4 annosta keitettyä riisiä tai nuudeleita

Kuori ja lohko sipulit, juurekset ja vihannekset – itse pilkon kaiken melko isoiksi paloiksi. Kuullota sipulia isossa padassa öljyssä kunnes se on pehmeää, alkaa saamaan väriä ja karamellisoitumaan (jos on kiire saada ruokaa pöytään, ei sipulia tarvitse karamellisoida, kuullottaminen riittää). Lisää pataan sitten viipaloitu valkosipuli sekä käyttämäsi juurekset, vihannekset ja/tai sienet. Jatka paistamista keskilämmöllä sekoitellen viitisen minuuttia ja lisää pataan sitten 7 dl nestettä.

Nosta lämpö kiehumispisteeseen ja anna seoksen kuplia miedolla lämmöllä kannen alla 10-15 minuuttia tai kunnes juurekset ovat juuri ja juuri kypsiä. Lisää sekaan sitten muutamaan osaan napsauttamasi currykuutiolevy sekä käyttämäsi kasviproteiinivalmiste ja sekoita kunnes kuutiot sulavat liemeen. Keittele curryä miedolla lämmöllä välillä pohjia myöten sekoitellen kannen alla, kunnes kaikki juurekset ja vihannekset ovat kypsiä ja liemi on saostunut paksuksi. Ohenna tarvittaessa vedellä tai dashilla, tai jos liemi ei ole mielestäsi tarpeeksi paksua, keittele curryä hetki ilman kantta.

Tarjoa japanilainen curry halutessasi riisin tai nuudeleiden kera, meillä se kuitenkin yleensä lusikoidaan sellaisenaan kulhosta!

japanilainen curryJapanilainen curry – niin hyvää!

Ps. DIY S&B -curryjauheelle löytyy ohje täältä ja DIY curry roux -kuutioille ohje taas täältä. Japanilaiselle currylle löytyy ohje englanniksi täältä ja suomeksi esim. Maikin mokomin -blogista! Testaan jonkinlaisen oman curry tekemistä varmasti ennenpitkää kyllä itsekin 🙂

148 views

Löytö: Nood Ramen

Löytö: Nood Ramen

nood ramenKonstailematon ja kaunis lounasramen

Nood Ramen avasi ovensa vasta reilu viikko sitten, mutta koen jo olevani paikan kantis. Tämä autenttisia japanilaisia makuja tarjoava ravintola kun on kätevästi työpaikkani vieressä: ehdin sinne kiireisempänäkin päivänä lounaalle ja voin pysähtyä siinä pikaisella afterworkmakupalalla. Painotan sanaa makupala, sillä kaikki, mitä Noodissa olen toistaiseksi maistanut, on ollut elämys. Ei sinänsä ihme, kun köökissä häärii intohimolla ja omistautumisella ruuanlaittoon suhtautuvat korealainen Joon Ou sekä Mika Palonen, Bocuse d’Or -edustajamme vuosimallia 2013.

Tutustuin Jooniin reilu kuukausi sitten Teurastamolla järjestetyssä korealaisessa barbecueillassa. Hän kertoi tuolloin ravintolasuunnitelmistaan, joten olen siitä asti odotellut kieli pitkällä, milloin Nood Ramen vihdoin avattaisiin. Yhteisiltä ystäviltäni ehdin ennen avajaisia kuulla jo muutamankin kuolaa valuttavan tarinan Joonin kokkailemista aterioista, eli odotukseni olivat luonnollisesti korkealla.

Nood ramenLounasdonburi + lämminsavulohi sekä koukuttava annos kimchiä. Jälkkärinä keittiön terveisinä lähettämä jasmiinipannacotta. Oispa lounas joka päivä tämän näköinen…

Pettyä ei onneksi tarvinnut. Lounasramen maistui autenttisimmalle syömälleni ramenille sitten japaninreissun, vaikka Helsingissä herkullisia eri tyyppisiä rameneita toki on saanut aiemminkin. Nood Ramenin kulhosta löytyykin vain se oleellisin: täyteläinen liemi, mukavan pehmeänsitkeät nuudelit, kourallinen kevätsipulia sekä pala norilevää. Näin riisutussa ramenissa virheisiin ei ole varaa. Annosta on kuitenkin tarkoitus vielä täydentää oman maun mukaan muutamien lisukkeiden valikoimasta (pehmeäksi keitettyä munaa, pavunituja, kimchiä, suussasulavaa possua…).

Koska minusta on aina mielenkiintoista kuulla syömieni ruokien taustoista, kysäisin Joonilta hieman hänen ramen-ideologiastaan sekä ravintolan konseptista. Saamani pitkä ja vuolas vastaus vain vahvistaa käsitystäni siitä, minkälaisella intohimolla tätä ravintolaa tehdään 🙂

Idea ramenravintolan avaamisesta Suomeen alkoi pyörimään päässäni jo viisi vuotta sitten Japanissa. Ajattelin, että Suomen pitkien talvien vuoksi ihmiset voisivat innostua ramenista. Mikä tärkeämpää, ajattelin, että olisi mielenkiintoista näyttää suomalaisille, ettei japanilainen ruoka ole vain sushia ja tempuraa ja ettei sen tarvitse olla kallista tai fine diningia. Tapasin Mikan yhteisen ystävän kautta kun tulin suomeen 2015 ja etsin mahdollisia työpaikkoja. Hengailimme Hakaniemessä ja aloimme puhua aasialaisesta ruuasta. Hän on aina ollut kiinnostunut aasialaisesta ruuasta ja on halunnut avata oman paikkansa jo pitkään. —  Onneksi tapasimme lopulta jonkun, joka olis valmis auttamaan meitä saamaan asiat pyörimään täällä Helsingissä, joten täällä nyt ollaan! Kaikki loksahti yhtäkkiä paikalleen ja alkuun pääseminen tapahtuikin yllättävän nopeasti.

Konseptimme keskittyy nuudelien ympärille, mutta valikoimaan kuuluu myös muita Itä-Aasia-vaikutteisia pieniä annoksia. Haluamme ruuan näyttävän hyvältä, mutta vielä tärkeämpää on sen maku ja se, että annokset ovat myös hieman haastavia. Haluan, että asiakkaat, joilla ei ole varaa syödä Farangin ja Gaijinin kaltaisissa paikoissa, löytävät meidät ja voivat kokea uusia makuja sekä laajentaa maailmaansa hieman täällä Nood Ramenissa.

Joon Ou

Nood Ramen tarjoaa sekä muutamaa hyvin perinteistä japanilaista ramentyyliä (shoyu, miso, tantanmen), että kahta omaa tulkintaansa. Pyrkimys on pitää ramenit yksinkertaisina ja hyvinä, ravintolan “selkärankana” – erilaiset kokeelliset ramenit kun ovat Joonin mielestä mahtavia, mutta klassikoiden oikeaoppinen valmistaminen on hänestä haastavampaa. Joon kertoo toivovansa, että ravintolan ramen toimisi kotoisana lohturuokana sekä Helsingin japanilaisille asukkaille, että suomalaisille, jotka ovat asuneet tai matkustelleet Japanissa. Jouluinen Japaninmatkani vielä tuoreessa muistissa olenkin ainakin itse kokenut ramen- ja donburikulholliseni juuri sellaisina, tällaisia makuja kun juuri reissun jälkeen jäin ikävöimään. Ramenekspertti en väitä olevani, mutta Noodin ramenin äärellä voin hyvin kuvitella itseni takaisin Japaniin.

Tällä hetkellä ravintolassa käytetään vielä laadukkaita valmisnuudeleita, joilla on ollut hyvä lähteä liikkeelle. Jokainen itseään kunnioittava ramenkokki varmasti kuitenkin tekee mieluiten nuudelinsa itse, eivätkä Joon ja Mika ole poikkeus: pian ravintolaan saapuu Japanista tilattu nuudelikone (samanlainen löytyy muuten Fat Ramenilta!). Visio sillä tehtäviin nuudeleihin on jo vahva: niistä on kuulemma tulossa juuri sopivan paksuja ja täyteläisen pureskeltavia. Kuullostaa erinomaiselta myös minun mielestäni, joten toivotaan koneen matkalle myötätuulta!

donburiSpicy eggplant donburi on nimensä mukaisesti tulinen ja vieläpä juuri sellaisella tavalla, mistä pidän ♥

Nood Ramen rakentaa ramenkeittonsa kahden liemen ympärille:

  1. Porsaan luu- ja kanaliemeen käytetään paloiteltuja kotimaisia porsaan jalkaluita, joista irtoaa paljon luuydintä tuomana liemeen umamia. Liemeen käytetty kana on vanhaa ranskalaista kukkoa, jotka ovat kuivakkoina lintuina loistavia keitto- ja muhennoslintuja (mitä vähemmän vettä = sitä enemmän tiivistynyttä umamia). Lientä keitellään neljä tuntia, sillä Joonin mielestä tämän jälkeen liemi “väsyy” ja alkaa menettämään makuaan.
  2. Aasialaiseen kasvisliemeen käytetään pohjana kombua ja kuivattuja siitakesieniä, joita haudutellaan runsaan sipulin, inkiväärin, valkosipulin ja aasialaisten lehtivihannesten, kuten bok choyn kanssa. Tuloksena on liemi, joka on kevyesti tulinen ja täynnä umamia.

Lisäksi Joon on parhaillaan kehittelemässä lientä joka pohjaa korealaisen dashin tapaan kuivattuihin anjoviksiin. Tätä testivaiheessa olevaa lientä on tarkoitus käyttää  savulohiramenin pohjana. Joonin mukaan japanilaisen ramenliemen keittämisessä on vaihe, jolloin sen umamisuus saavuttaa huippunsa, ennen kuin se alkaa latistua – poikkeuksena tonkotsuliemi, jota keitetään niin kauan, että porsaan luiden proteiinit alkavat emulsoitua liemen rasvan ja veden kanssa ja liemi muuttuu maitomaisen valkoiseksi.

(Umamin tunnistamiseksi kannattaa muuten ainakin minusta maistella vaikkapa itse kombusta, kuivatuista siitakkeista ja bonitosta tehtyä dashilientä, johon ei ole lisätty suolaa tai soijaa. Umamin veden kielelle nostattava, vaikeasti kuvailtava, ruokaisa täyteläisyys on dashista minusta helpoiten havaittavissa, kun taas esim. kypsässä tomaatissa tai parmesaanissa raaka-aineen muut aromit kätkevät umamin enemmän alleen.)

Nood ramenRaaka kukkakaalisalaatti, omenaa, parsaa, shisoöljyä. Koukuttavan raikas ja rapea pikku herkkupala!

Tulevaisuudensuunnitelmissa Mikalla ja Joonilla on laajentaa esim. korealaisen yakiniku -konseptin ja muiden rentojen aasialaisten ruokailutapojen ympärille, mutta ensin esikoislapsi Nood Ramen pitää tietysti saada kunnolla käyntiin.

Esimakua parivaljakon taidoista saa tietysti tutustumalla Nood Ramenin tämänhetkiseen listaan (josta varsinkin päivällislistan pienet makupala-annokset ovat ehdottomasti testaamisen arvoisia). Rummutan kuitenkin erityisesti Nood Ramenin Testing Tuesdayn puolesta, tiistaisin klo 17-21 kun tiimi tarjoilee kokeellisempia annoksia menun ulkopuolelta. Viime tiistaina, jolloin en itse surukseni ehtinyt paikalle, listalla oli korealaista tartaria gochujangin ja riisiraksujen kera, kimchiramenia mustavalkosipuliöljyllä sekä seuraavana päivänä lounaalla nenän eteeni yllärinä saamaani jasmiinipannacottaa.

Ensi tiistain tastingannokset ovat seuraavanlaiset:

  • Seared cauliflower with cashew cream, lemon, and green za’atar 6e
  • “Fideos Castro” ramen with mojo pork shoulder, avocado, shrimp, and Mexican chiles 12e
  • “Risifrutti” rice pudding 5e

Tätä settiä en aio missata.

jasminepannacottaJasmiinipannacotta

Nood Ramen sijaitsee Annankadulla Why Join The Navy When You Can Be A Pirate -baarin tiloissa, joka onkin keskeinen ja kätevä sijainti varmasti monelle muullekin ramenin nälkäiselle minun lisäkseni. Vaikka pidän paikan valoisasta avaruudesta, toivoisin Nood Ramenin kuitenkin löytävän vielä ihan oman kotinsa, jossa tila ja miljöö on mietitty konseptiin sopivaksi aivan yhtä tarkasti kuin ruokakin.

Nood Ramen

Annankatu 28

auki lounasaikaan
klo 11:00–14:00
sekä päivällisaikaan
klo 17:00–21:00

Nood Ramen löytyy myös Facebookista, Instagramista ja Twitteristä – be a noodist ja laita tilit seurantaan heti!

2 495 views

Okayu: sairaan uhmaikäisen ikälopun unelmaruoka

by Juulia 4 Comments
Okayu: sairaan uhmaikäisen ikälopun unelmaruoka

okayu

Okayu eli japanilainen suolainen riisipuuro on lämmittävä lohturuoka, jota tarjotaan perinteisesti varsinkin flunssa- ja mahatautipotilaille. Myös vanhempi väki tykkää okayusta, varsinkin, jos purukaluston kunto on päässyt jo hieman huonompaan jamaan – samasta syystä okayu maistuu myös pikkulapsille, joilla niitä hampaita ei vielä niin montaa olekaan.

Kun flunssaisena koen itseni samalla sekä käärinliinoihinsa sotkeutuneeksi ikälopuksi muumioksi, että kiukkuiseksi uhmaikäiseksi, sopii okayu minun sairaspäiviini mitä loistavimmin! Taannoin sairaslomaa viettäessäni söinkin tuota pehmoista lohturuokaa muutaman päivän putkeen, katsellen samalla Netflixistä jaksotolkulla mitä kaikkia herkkuja Gilmore Girlsien Rory ja Lorelai milloinkin mättivät. Eikä edes käynyt kateeksi!

okayu

Minusta on hauskaa, että kotoisaakin kotoisammalle riisipuurolle on ympäri Aasiaa yli 20 eri nimeä: congee, kanji, bubur, okayu… Siellä päin maailmaa riisipuuro tosin syödään meitä useammin suolaisena, eikä vain jouluna, vaan ihan jokapäiväisenä aamupalana. Okayun syöminen varsinkin mahataudista toipuessa on järkeenkäypää, onhan riisi sekä pehmeää että helposti sulavaa ja kun käyttää täysjyväriisiä, se on myös kuitupitoista. Puuro lämmittää myös flunssaista eikä ärsytä kipeää kurkkua! Erityistä “seitsemän vihreän yrtin okayua”, nanakusagayua, syödään 7. tammikuuta pitkän iän ja terveyden toivossa.

Yksinkertaisimmillaan aasialaisissa suolaisissa riisipuuroissa on vain vettä ja puuroutuvaa riisiä. Puuroon laitetaan kuitenkin maasta ja tekijästä riippuen usein lisäksi myös erilaisia yrttejä, mausteita, lihaa, vihanneksia ja/tai pikkelssejä. Puuron koostumuskin vaihtelee eri maiden välillä: esimerkiksi Kiinassa veden ja riisin suhde (1:12) on paljon isompi kuin Japanissa (1:5). Japanilainen riisipuuro eli okayu muistuttaakin koostumukseltaan jo melkein meidän joulupuuroamme!

okayuOkayu yksinkertaisimmillaan: keskellä valkoista riisiä yksi punainen umeboshi. Melkein kuin Japanin lippu!okayuOkayu kanalla ja kaikilla mausteilla. Parantava vaikutus ulottuu todistetusti ainakin mielialan kohoamiseen.

Okayu kannattaa keitellä pinnoitetussa ja mieluusti paksupohjaisessa kattilassa, jottei se pala pohjaan. Mikäli olet joskus keitellyt joulupuuroa, tiedät ehkä mitä tarkoitan! Äitini keittääkin fiksuna naisena joulupuuron vesihauteessa, joten sama vinkki toimii hyvin siis myös okayun suhteen. Kun neste on kerran saatu kiehumaan, kannattaa lämpötila laskea todella alas, ja antaa puuron ikäänkuin hautua rauhassa kypsäksi. Verrattain pitkän kypsymisajan vuoksi tätä puuroa kannattaa minusta tehdä kerralla enemmän ja lämmitellä sieltä sitten tarpeen mukaan vällyjen väliin kannettavaksi!

Okayu 2:lle

1 dl (täysjyvä)puuroriisiä

5 dl dashia / vähäsuolaista kanalientä / vettä + ripaus suolaa

lisäksi:
  • muutama umeboshi
  • 2 pehmeäksi keitettyä kananmunaa (tai kylpeviä munia eli onsen tamagoja)
  • ohuelti suikaloitua norilevää /furikakea
  • (paahdettuja) seesaminsiemeniä
  • sichimi togarashia
  • n. 1 dl kypsää kanaa / lohta
  • pinaattia / lehtiruodotonta musta- tai lehtikaalia / (wasabi)rucolaa tms. tummanvihreää lehtivihannesta (*

Huuhtele riisi juoksevassa vedessä ja valuta. Laita se pinnoitettuun kannelliseen kattilaan ja lisää päälle joko dashi tai kanaliemi. Toki voit käyttää okayun nesteenä myös vettä.

Kuumenna seos kiehumispisteeseen ja alenna sitten lämpö niin matalle, että neste poreilee hyvin kevyesti ja rauhallisesti. Laita kansi päälle ja keitä aina välillä pohjia myöten hämmentäen, kunnes riisi on pehmeän kypsää muttei vielä liian hajoavaa ja puuro on sakeutunut. Kypsennysaika riippuu käyttämästäsi riisilaadusta.

Yksinkertaisimmillaan puuron voi syödä sellaisenaan, tai lisätä sen keskellä vain yhden umeboshinluumun (joihin muuten jää helposti koukkuun jos on kaltaiseni kirpeiden ja happamien makujen ystävä). Varsinkaan mahataudista toipuessa tuskin haluat puuroasi ainakaan tulisilla chilihiutaleilla 😀

Flunssaisena tykkään itse tehdä puuron kanaliemeen (jota keitän usein ison satsin luomukanasta ja pakastan) ja lisätä valmiiseen puuroon hieman kypsää kanaa. Liekö sitten syynä mielleyhtymä jenkkileffojen kanakeittoon, jota sairaille aina tarjoillaan… hyvää se kuitenkin on! Flunssapuuroon laitan mieluusti myös pehmeän onsen tamagon, sekä reilusti niin norilevää, seesaminsiemeniä kuin aromikasta chilimaustetta, sichimi togarashiakin. Kaikilla mausteilla siis!

okayuFlunssapuuro ja sen oikeaoppinen nauttimislokaatio.

*) Pitkää ikää ja terveyttä tuovan seitsemän vihreän yrtin okayua voi imitoida erilaisilla tummanvihreillä lehtivihanneksilla, kuten lehti- ja mustakaalilla, rucolalla ja pinaatilla. Jahka villiyrttikausi pääsee käyntiin, sekaan voisi heittää  myös maitohorsmaa, voikukkaa ja nokkosta 🙂

455 views

Tamagoyaki / dashimaki tamago (aka munakasrulla lohella)

Tamagoyaki / dashimaki tamago (aka munakasrulla lohella)

tamagoyaki

Aamiaiseni tänään: japanilaistyyppinen munakasrulla eli tamagoyaki. Tamagoyaki on monelle varmaan tuttu herkku sushiravintoloista, joissa sitä usein näkee kylmänä viipaleena nigirin päällä. Tämä aromikas munakas on kuitenkin todella ihanaa myös vastapaistettuna: kuohkeaa, kosteaa ja pehmoista! Sen maku on ihanan suolaisenmakea, eikä ainakaan kaltaiseni munahullu sitä voi vastustaa.

Kaikkein herkullisimman tamagoyakin tekemisessä on kuitenkin muutama kommervenkki, joka on hyvä tietää, mikäli haluaa säästää hermoja, aikaa ja munia. Tämä munakashan paistetaan ohut kerros kerrallaan, jotka sitten rullataan uusien kerrosten sisään. Oikea paistotekniikka on tärkeä, muuten lopputulos muistuttaa enemmän kuivaksi jäänyttä kääretorttua kuin pehmoista ja kosteaa pumpulipilveä.

Minulla on kuitenkin käytössä nykyään kikka, jolla saan munakkaani onnistumaan poikkeuksetta! Olen ollut keinosta niin fiiliksissä, että tamagoyakista on tullut keittiöni luottoruoka, jota laitetaan, kun pitää saada aikaan helposti ja nopeasti aamupalaa, välipalaa tai iltapalaa. Niinkuin tänään 🙂

dashimaki tamago

Perinteisen tamagoyakin tekemiseen tarvitset pienen pinnoitetun suorakaiteenmuotoisen munakaspannun – jollaisen itse ostin Japanin matkaltani alle kympillä (!) – mutta pieni pyöreä teflonpannu toimii toki myös. Paino on kuitenkin sanalla pieni ja sen pinnoitteen pitää tietysti olla oikeasti tarttumaton!

Tamagoyaki maustetaan soijalla ja mirinkastikkeella suolaisenmakeaksi, mutta vielä herkullisempaa se on omasta mielestäni, kun munakasseokseen lisää hieman dashilientä ♥ Dashia käyttäessä munakkaan nimi on dashimaki tamago. Vaikka siinä maku on perustamagoyakia vielä syvempi, nesteen määrän kasvaminen munakasseoksessa tekee sen paistamisesta ja rullaamisesta tietysti hieman vaikeampaa.

tamagoyaki

Tässä kohtaa apuun astuu onneksi norilevä! Kaivellessani netistä vinkkejä tämän herkun paistamiseen huomasin ohjeen, jossa käärittiin norilevää kerrosten väliin. Varsinkin ohuempaa dashilla maustettua munakasseosta rullatessa homma helpottuu, kun ensimmäisiä, kaikkein hauraimpia munakaskerroksia on tukemassa norilevän palanen. Lisäksi nori tietysti maustaa munakasta ihanasti.

Ideasta inspiroituneena käärin nykyään koko munakkaan vielä lopuksi norilevään. Sen ansioista ei ole niin nuukaa, jos munakkaan pinta jää röpelöksi, tai jos johonkin tulee repeämä – sellaiset kun eivät näy norileväkerroksen alta. Lisäksi munakkaan ei tarvitse olla vastapaistettuna täydellisen muotoinen, lämpimän tamagoyakin saa nimittäin muotoiltua norilevän sisällä juuri sen muotoiseksi kuin haluaa 🙂

dashimaki tamago

Dashimaki tamago / tamagoyaki 1-2:lle

Munakasseokseen:

3 luomumunaa

(2-3 rkl dashia mikäli teet dashimaki tamagoa)

1-2 tl soijaa

1-2 tl miriniä (voit korvata ripauksella sokeria)

ripaus suolaa

n. 2 rkl öljyä paistamiseen

Täytteeksi:

2 norileväarkkia

sekä halutessasi:

n. 50 g soijakastikkeella maustettua lohifilettä tai muutama viipale kylmäsavulohta

pieni nippu ruohosipulia

Mikäli haluat täyttää munakkaan lohella, aloita valmistelemalla se: leikkaa nahaton filee munakaspannusi pituiseksi, noin reilun sentin kokoiseksi pitkäksi palaksi. Hiero palan pintaan soijaa ja jätä se odottamaan paistovuoroaan. Vaihtoehtoisesti voit käyttää munakkaassa kylmäsavulohta, jolle ei sitten tarvitsekaan tehdäkään mitään!

Riko munat kaatonokalliseen kulhoon ja lisää sekaan dashi (jos käytät sitä), soija, mirin sekä ripaus suolaa. Sekoita niin, että munien rakenne rikkoutuu. Varo kuitenkin vaahdottamasta seosta yhtään!

Öljyä munakaspannu kevyesti ja kuumenna se keskilämmölle. Pidä pannun vieressä joko pientä pullasutia, jolla voit lisätä pannuun öljyä kerrosten välissä, tai kastele talouspaperi öljyyn ja käytä sitä öljyämiseen. Kun pannu on kuuma, lisää sinne hyvin ohut kerros munakasseosta ja paista vain sen aikaa, että seos hyytyy pohjasta. Mikäli munakkaan pintaan syntyy kuplia, töki ne rikki esim. syömäpuikolla.

Mikäli käytät lohta, lisää se munakaspannun yhteen reunaan ja ala käärimään sitä varovasti munakkaaseen. Ei haittaa, vaikka tässä vaiheessa munakas menisi vähän ruttuun eikä rullautuisi suosiolla – tämä osa jää rullan keskelle piiloon.

Mikäli et käytä lohta, siirry ohjeen seuraavaan kohtaan.

Kuten näkyy, se eka rullaus on haastavin. Loppua kohti homma helpottaa!

Kun olet saanut lohen ja munakkaan kieritettyä pannun toiseen reunaan, öljyä pannua taas hieman ja lisää sen tyhjäksi jääneeseen osaan taas ohut kerros munakasseosta. Paista vain se aikaa, että seos hyytyy pohjasta ja aseta munakaskerroksen päälle sitten sopivan kokoiseksi leikattu pala norilevää. Rullaa lohi-munakasrulla norilevällä peitetyn munakkaan yli takaisin aloitusreunaan. Norilevä auttaa rullaamisessa ja maustaa munakasta kivasti. Mikäli et käytä lohta rullan sisällä, rullaa norilevä jo ensimmäiseen kerrokseen.

Lisää pannuun taas hieman öljyä sekä ohut kerros munakasta. Kääri tällä kertaa rullaan halutessasi pieni sopivan pituinen nippu ruohosipulia. Jatka sitten munakkaan rullaamista ja ohuen uuden kerroksen paistamista, kunnes kaikki munaseos on käytetty. Riko pintaan mahdollisesti syntyviä kuplia sitä mukaa kun ne yrittävät siihen ilmestyä. Ensimmäisten kerrosten jälkeen rullaaminen helpottuu jo huomattavasti, joten älä lannistu 🙂

Voit lisätä johonkin väliin vielä toisen tai miksei kolmannenkin kerroksen norilevää, mikäli rullaaminen tuntuu hankalalta. Älä kuitenkaan stressaa vaikka rulla olisi hieman kömpelön näköinen, tai vaikka sen pinta olisi hieman rikki – sehän kääritään lopuksi vielä norilevään piiloon!

Huom! Pyri rullaamaan munakas aina ennen kuin kerros on täysin hyytynyt, jotta saat munakkaaseen ihanan pehmeän ja mehevän koostumuksen. Nopeus on tässä siis valttia!

Nosta valmis rulla noriarkin päälle ja rullaa munakas levään tiukasti. Voit muotoilla lämmintä munakasta bambumaton tai kelmun avulla haluamaasi muotoon. Itse tykkään muotoilla sen usein kulmikkaaksi palkiksi. Paloittele vielä lämmin rulla reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi ja tarjoile soijan kera. Wasabihullu laittaa tarjolle myös nokareen wasabia soijaan sekoitettavaksi.

Munakkaan voi kuitenkin myös jättää jäähtymään maton sisään ja tarjoilla sen kylmänä, jolloin sen maut korostuvat vähän eri tavalla. Voit myös säilyttää kelmutettua munakasrullaa seuraavaan päivään asti jääkaapissa. Se on siis aika kätevä ruoka esim. kiireisiin aamuihin tai vaivattomalle brunssille, puhumattakaan eväsretkille tai lounasevääksi. Iltapalan, välipalan sekä munahulluuden taisinkin mainita jo jutun alussa…

Ps. voit käyttää paistamiseen myös pientä pyöreää paistinpannua. Huomioi kuitenkin, että tällöin munakasrulla jää todennäköisesti ohuemmaksi, pannu kun on pinta-alaltaan suurempi. Saadaksesi paksun rullan aikaiseksi myös pyöreällä pannulla, kannattaa munakasseosta tehdä isompi määrä.

721 views